18. huhtikuuta 2017

Haastattelussa Harri "Kala" Matikainen


Ensimmäinen haastateltavani ikinä oli Jaskankaljat blogia pitävä Jaakko Matikainen haastattelu täältä. Aikani Jaakon kanssa juteltuani tuli ilmi että lähisuvusta löytyisikin supererämies ja Jaakon isä, Harri Matikainen. Kalaharri onkin monelle erä- ja kala ihmiselle tullut tutuksi mm. ERÄ -lehden toimittajana, radio rexin tomittajana, sekä eräkuksa ohjelmasta ja onpa mies bongattu myös Wipeoutista. Lisää kalaharrin historiikista löydät hänen omasta blogista http://www.kalaharri.net ja kannattaapa sivustoon tutustua muutenkin. Tänä vuonna on myöskin perustettu Kala-Harri Fishing Team, jonka tarkoituksena on tuottaa jäsenille kalastusmatkoja mm. ulkomaille. Tiimin jäsenet saavat myös tarjouksia kalastusvälineistä ja muusta kalastukseen liittyvästä toiminnasta. Tiimi järjestää myös keräyksiä ja niillä tukee varsinkin nuoria kalastajia pääsemään hyvän harrastuksen pariin. Tiimiin pääsee liittymään facebookin kautta tästä.
löytyypi

Haastattelun tekeminen oli hauskaa ja ennen kaikkea opettavaista, kyllä sitä oltiin nöyrää poikaa kun vastassa on ihan oikea reportteri ja metsien mies.

KYSYMYKSET

Kerro itsestäsi sekä siitä että mitä sitä on tullut tehtyä ja mitä nykyisin touhutaan?

Ikuinen poikaviikari, joka on suunapäänä vähän siellä ja täällä. Olen kohta 58 vee kaljupää, joka ei montaa päivää elämässään ole töitä tehnyt. No yhden omakotitalon rakentanut eli olin vastapäisen seinän nauloja oikomassa timpurin apuna. Liike-elämässä siis vaikutin armeijan jälkeen vuosikymmeniä ja sitten siirryin toimittajan vaiherikkaaseen elämään. Ja sillä tiellä tässä ollaan vieläkin, tosin niitä töitä edelleen väistellen parhaani mukaan. Tosin nyt saattaa lähitulevaisuudessa osua työhommelot pahasti kohdalle, jos en jäykällä selällä ehdi niitä väistämään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Nuorena olin innokas kalamies ja siinä sivussa urheilu otti vahvan otteen kukkakeppimäisestä kehosta. Paini oli pitkään numero yksi lajeista. Aloitin sarjasta 42 kg ja lopetin 74 kiloisiin. Sitten tuli jalkapallo vahvasti kuvioihin mukaan ja talvisin pelasin kaukalopalloa vuosikymmenet. Salibandy löytyi myöskin, onhan siinäkin pyöreä pallo. Kalastus on aina kulkenut mukana vahvasti ja metsästys heti kun sain metsästyskortin ja aseenkantoluvan.

Mihinkä se vapaa-aika nykyään katoaa?

Vapaa-aika on häilyvä käsite kun ei tiedä milloin se alkaa ja milloin se loppuu. Tai yöllä vähemmän tulee mitään värkättyä, joten kaippa se vapaa-aika menee nukkuessa. Mutta jos kysyit, että mitä päivisin teen, niin kirjoitan seuraavaa kirjaa, teen jotain juttuja, käyn punttisalilla, katson illalla vaimon kanssa emmertaalin, keljuilen facebookissa ja herätän pahennusta joskus (erittäin harvoin) kaljakuppilassa, karaokepuolella. Jos taas olisi oikeasti vapaa-aikaa (mitähän se sitten onkaan), kadottaisin sen ulkomaanmatkusteluun, jota harrastan vähintään viisi kertaa vuodessa. Tuntuu ettei siihen välillä aika riitä.

Kiteytä tähän top 5 saavutustasi erästelyn ja kalastelun saralla.

Top1 lienee Tenosta saatu yli 25 kg lohi. Tuskin sitä saavutusta koskaan pääsen rikkomaan. Sitten mieleen on jäänyt muutamia palkintosijoituksia merkittävissä kalastuskilpailuissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Olen ampunut yli 150 hirveä ja onhan se mielestäni myös jonkinlainen saavutus. Eiköhän se topvitoseen mene myös 18 tunnin tarpooniväsytys Gambiassa. Jäi se homma ainakin mieleen. Ja viimeisin saavutus oli Ebrojoella huhtikuun alussa saatu 218 cm pitkä monni, joka oli alueen suurin sillä viikolla. Upea väsytys kaikkiaan. 

Mikä on se riista minkä perään mieluiten lähdet? 

Kyllä mieluisin riista on hirvi, sillä minulla on erittäin toimiva hirvikoira. Tai toinenkin on, mutta vanhaherra on siirtymässä eläkkeelle, kesällä tulee 12 vuotta hänelle täyteen. Mutta nuoriherra Rockyn kanssa on upeaa jahdata hirviä, sillä koira toimii paremmin kuin keskivertoseinäkello. Kyllä kaikkea nelijalkaista riistaa on kiva jahdata. Tykkään myös istua passipaikalla vaikka päivän. Karhua, peuraa, villisikaa, majavaa tms. haastavaa riistaa odottamassa. Ulkomaiden riistamailla jahtaan mielelläni pahkasikoja ja kaikenlaisia antilooppeja. Petoeläimet eivät niinkään innosta.

Reissaat paljon maailmalla metsästys reissuilla onko tämä turvallista?

Metsästysreissut kohdallani ovat keskittyneet ei-vaaralliseen riistaan. Tosin mikä on vaarallista ja mikä ei-vaarallista, on varsin häilyvä käsite. Voi joku antilooppikin seivästää ihmisen sarvillaan, mutta harvoin ne puree tai raapii. Sitten maastossa voi olla ja onkin myrkkykäärmeitä ja ilmassa lentelee maailman vaarallisimpia eli tappavimpia olioita, eli malariaa levittäviä sääskiä. Jos kaikkea alkaa pelkäämään, on parempi perustaa tukikohta omaan makuuhuoneeseen ja katsella siellä videoita jahtireissuista, joita jotkut rohkeammat ovat kuvanneet. Maat, joihin junailen kavereillekin jahtimatkoja, ovat suhteellisen turvallisia.

Onko vinkkejä ulkomaille metsästysreissua harkitsevalle?

Ota aina yhteys johonkin luotettavaan, Suomessa-toimivaan matkanjärjestäjään. Omatoimista matkailua metsästyksen suhteen en suosittele. Jos otat matkan jostain Ungala Bungalasta, voi melkein sanoa, ettei tule kuin sutta ja savea.

Olen itsekin kerännyt aina porukoita kasaan ja junaillut luotettavan jahtipaikan ulkomailta. Olen käynyt liki parikymmentä kertaa mm. Afrikassa jahdissa, joten paljon tuttuja kohteita on tiedossa. Nykyään metsästysmatkailu on edullista ja avartavaa.

Entäpä kalastukseen ulkomailla? Välineet, matkan järjestäjät yms.

Kalastusmatkailu kasvaa ulkomaille koko ajan. Siinäkin pitää muistaa samat säännöt kuin metsästysmatkailussa. Jos Karibian kalareissua joku tarjoaa tonnilla, pitää hälytyskellojen soida heti. Laadukkaat kalareissut maksavat joitain tuhansia, mutta tällöin voi toivoa hyviä kalasaaliita ja laadukasta palvelua. Opastettuihin kalastusreissuihin maailmalla kuuluu laadukkaan yrittäjän toimesta toimivat kalastusvälineet, joten asiakas voi vain astua veneeseen ja nauttia. Tarjontaa on kalastusmatkojen suhteen vaikka kuinka, mutta siinäkin kannattaa kääntyä suomalaisten puoleen. Vuosittain junailen muutamia kalastusmatkoja eri puolille maailmaa, joten kannattaa kysyä, mihin sitä seuraavaksi lähdetään.

Ulkomailla kierrellessä onko oppinut arvostamaan jotain erityisesti Suomessa?

Hygienia on Suomessa todella korkealla tasolla moniin ulkomaisiin kohteisiin verrattuna. Ja liikenne on toinen, mikä on vielä varsin asiallista. Puhdas ilma ja vesi on Suomessa luonnonvara, jota arvostan tietenkin. Kun katselee maailman merillä saarienrantoja tai matalikkoja, niin mm. muovin määrä on äärettömän iso. Siellä tungetaan kaikki roska mereen; ”kyllä meri sen vie pois”.

Minusta suurin osa ihmisistä pitäisi paiskata viikoksi metsään, entäpä sinusta?

Vaikka kahdeksi. Valtaosa suomalaisista nuorista ei ole nähnyt elävää pöllöä tai majavaa luonnossa. Samoin kalojen tunnistaminen on todella surkealla tasolla. Kuinkahan moni erottaa särjen lahnasta tai kuhan ahvenesta? Kun sitten nämä luonnosta vieraantuneet alkavat ajaa omia ideologioitaan, on eräänlainen ekokatastrofi valmis. Hyvänä esimerkkinä voisi pitää esim. sutta. Sitä ihannoidaan betonilähiöiden kolmannessa kerroksessa olevista yksiöistä punaviinilasin ääressä, kun samaan aikaan maaseudun ihmisten lemmikit ja kotieläimet tulevat tapetuiksi näiden samojen petoeläinten toimesta.

Kuinkahan moni muuten näistä ekoilijoista osaisi tehdä nuotiotulet tulitikkujen avulla. Veikkaan että yksi tuhannesta, eikun yksi kymmenestä tuhannesta.

Toivoisitko jotain muutoksia lakiasioihin metsästyksen merkeissä?

Monia hölmöjä lakipykäliä on metsästyksen suhteen. Yksi pölhöimmistä on lyijyhaulikielto sorsastuksessa. Siinä ei ole mitään järkiperäistä perustelua, miksi sorsia ei saa ampua vesistöiden liepeillä lyijyhaulilla, mutta esim. teertä ja kyyhkystä voit ampua järven päällä. Onhan niitä paljon muitakin, mm. sudenmetsästys pitäisi sallia kiintiöiden puitteissa. Kanadassa ammutaan muuten jousiaseella karhuja ja hirviä, mutta Suomessa ei. Onkohan Kanadassa paremmat jouset kuin Suomessa. Tästä tulisi vaikka romaani, sen verran pöljiä lakeja metsästyksen osalta maassamme on, mutta se johtunee juurikin tästä kaupunkilaisuudesta. Suurin osa päättäjistä on täysin luonnosta vieraantuneita, joten eipä ihme että sieltä tulee kunnon soopaa.

Mistä kummasta tuli lempinimi kala-harri?

Kun etunimi on Harri ja lapissa on sellainen kala kuin harjus eli harri ja sukunimi on Matikainen, matikka eli made, niin eihän mies voi olla muuta kuin Kala-Harri. Ja aloitin kalastuksen viiden vanhana yksinään Pielisjoen varressa ja siitä lähtien kalastuspäiviä on ehtinyt kertyä muutamia tuhansia tässä vuosikymmenten saatossa.

Onko siiman värillä väliä? Punainen, keltainen, fluorisoiva. Itsehän katson enemmin olutta kuin kättä joka sitä tarjoaa.

Siimojen värillä voi olla väliä jopa kalojen silmin katsottuna. Varsinkin kirkkaissa vesissä kala voi nähdä siiman. Osa kalastajista taas tahtoo itse nähdä siiman ja siksi käyttävät lohensoudussa mm. keltaisia siimoja. Siitäkin on väännetty kättä, näkeekö kala sitten tuon siiman myöskin. Itse käytän lohenkalastuksessa ruskeita siimoja, sillä ne tutkimusten mukaan häviävät näkyvistä veden alla. Siimanväriä tärkeämpi on kuitenkin panostaa korkealuokkaisiin siimoihin ennemmin kuin väreihin.

Mistä on tähän mennessä löytyneet Suomen parhaimmat kalavedet?

Kyllähän Suomen parhaimmat kalavedet löytyvät Lapista ja vieläpä Tunturi-Lapista. Tenojoki on tietenkin lohijokiemme helmi ja Utsjoen alueelta löytyy upeita rautuvesiä. Käsivarren Lappi on myöskin kalaisaa kun jaksaa taapertaa tienvarresta riittävän kauas tunturiin. Sitten on tietenkin siellä ja täällä joitain järviä ja lampia, joissa on vielä luonnollista kalakantaa runsaastikin.

Oletko urheilukalastuksen catch & release kannalla vai sen että mitä kalastetaan myös käytetään hyväksi?

En hyväksy pussaa ja päästä kalastusta huvin vuoksi. Jos kalastaa, ottaa sen minkä käyttää ravinnoksi ja lopettaa kalastuksen siihen. Nykyään monet menevät kalaan vain siksi, että saavat kaloja ja kaikki lasketaan rokkenrollin tahdissa, pusujen kera takaisin. Täysin älyvapaata toimintaa. Tietenkin omalla kohdalla päästän vapaaksi lain vaatimat alamittaiset ja esim. Tenolla vapautan loppukesän tummat naaraslohet, jos niitä vieheisiin tarttuu. Siinäkin koetan valita vieheet ja kalastuspaikat niin, ettei näitä tummia mätisäkkejä edes tarttuisi kiinni.

Mikä on osoittautunut parhaimman makuiseksi kalaksi?

Suomalaisista kaloista tykkään muikusta ja raudusta. Esim. paistettuna ja keitoissa, savustettuna myöskin. Lohta en paljoakaan syö, sillä se on rasvaista ja noita halukkaita suita on ympärillä lohen suhteen sen verran paljon, että jätän sen ”herkun” suosiolla niille. Ulkomaisista kaloista ylivertainen on mahi-mahi eli Dorado. Oikein valmistettuna se veisi kielen mukaan, ellei se olisi toisesta päästä kiinni.

Onko olemassa kalaa mitä et syö?

Hauki on yksi inhokeista. Harjus eli harri myöskin. Kuka sitä nyt kaimaa napsisi. No ns. roskakalat, kukapa niitä herkkuinaan pitäisi. No, ehkä särki purkitettuna tomaattikastikkeessa menee hyvinkin käkättimestä alas. Syön yleensä varsin vähän kalaa, sillä lähipiiristä löytyy niitä kalansyöjiä sen verran, että kalasaaliini ei jää roskiin heitettäväksi.

Toivoisitko muutoksia kalastuksenhoitomaksuihin tai muihin lupa asioihin?

Kalastuslupamaksut ovat tarpeellisia. Kaikille, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Suomessa on suhteellisen hyvin hoidettu yleensä kalastuslupamaksupolitiikka. Tenon uusi sääntö on vielä hieman hebreaa, joten siihen en ota vielä kantaa. Uskon kuitenkin sen närästävän jo nyt, vaikka mitään konkreettista ei ole selvillä. Luvat tulevat kallistumaan, mutta Teno on ollut liian halpa liian pitkään.

Osaatko suositella kirjallisuutta aloittelevalle metsästäjälle ja kalastajalle?

Tietenkin lukekaa Kala-Harrin tuotokset kahteen kertaan ja älkää ottako niistä mitään oppia. No joo, onhan niissä kirjoissani jotain vinkkejäkin kalastukseen, mutta enemmän ne ovat kertomuksia isoista ja vieläkin suuremmista saaliista. Suomessa on kalastus- ja metsästyskirjallisuutta kyllä tarjolla todella mahtavasti. Myös kalastukseen opettavia kirjoja on kirjoitettu. Kirjastoon vain nuoret ja kyselemään virkailijalta kalastus- ja metsästyskirjoja. Niitä on hyllymetreittäin ja läksykirjat nurkkaan sekä ahmimaan kunnon erätarinoita.

Ihmisille jotka karsastavat kirjoja niin osaisitko neuvoa vastinetta internetsivustoista?

Netistä löytyy kalastus- ja metsästys hakusanoilla tuhansia ja tuhansia osumia. Tässäkin voisin sanoa, että käykää lukemassa www.kalaharri.net sivuilta kaikenlaista hömppää ja varsinkin videot kannattaa katsoa. Niistäkään ei kannata ottaa mitään oppia, lohetkin olen kuulemma koukannut kaikki väärin. Olen aika paljon tukenut nuoria kalastajia monenlaisilla keräyksillä ja tempauksilla. Minuun voi ottaa yhteyttä vaikka facebookin kautta (Kala-Harri Matikainen tai Kala Harri hakusanoilla löytää minut), mielelläni annan vinkkejä niiltä osin kuin vain taidan.

Lopuksi vielä että mikä olut se erämiehelle parhaiten maistuu!


Poikani Jaskankaljat on onnistunut vuosikausien käännytystyössä melkoisen hyvin. Olen oppinut maistelemaan oluita pikkurilli nätisti pystyssä ja ehkä muutamalla sanalla jopa kommentoimaan maistelemaani. Silti saunanjälkeen putoo Santtu erittäin kylmänä sen kahdeksannenkin purkin verran. Eikä sen jälkeen makua enää tunne, joten kunhan olut on kylmää ja märkää, se tippuu. Kunhan vain on lageria.

Mutta maistelusta puhuttaessa, olen tykästynyt vehnäoluisiin ja niistä paras on Spaten Oktoberfestbier. Sopivan kylmänä, korkeasta lasista imaistuna sen maku hivelee kitalakea ja somat 6% löylyt nousevat nätisti kohti tukanjuuria. Suosittelen kokeilemaan kotonakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti