
Ulkonäkö:
Vaahto on kuin limonadissa sekä nopeasti katoilevaa, siemaile siis äkkiväkkiä. Väri on oikein miellyttävä kuparisen vaaleanruskea kuin pannulla paahdettu sokeri. Tuoksussa paahteinen aromikkuus välittyy muncheneille tyypillisen maltaisena. Lisävivahteena on tähän saatu mukaan myös yrttisyyttä sekä hedelmäisyyttä.
Maku:
Maussa maltaat maistuu leipämäiseltä mutta ihan vähän ohueksi jää, taustalta myös kurkkii metallinen maku mikä ei miellytä. Aavistuksen nokinen maku on metsäläisen mieleen, lopussa tupsahtaa myös hivenen yrttejä ja hiivaa. Oma olueni on ehkä aavistuksen lämpöinen joten makua piisaa mutta raikkaus vähän kärsii, katkeruutta ei ole juurikaan vaan tässä on lähinnä lähdetty aromihumaloinnilla. Metsälle viikonloppuna lähtiessä otan tätä mukaan yhden illaksi, nuotiossa valossa fiilistely olueksi.
Olen nyt kaksi Müncheneria juonut joista aiemmin hankittu oli suhteellisen hiilihapoton ja tässä uudemmassa niitä on jopa ylitsepursuavasti. Liekö nyt jotain menossa panimon puolella.
Vaikka tässä oluessa onkin lisäaineita, eli c-vitamiinia hapettumisen estoon on tämä olut kuitenkin kohtalainen. Vaikka ei nyt ihan puhtauslain mukaan menekkään.
Arvosana: 7 1/2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti