Maistila tekee depyytin eräsmiehen sivuilla ja spoilaan että kovan tulemisen tekeekin! Maistilan panimo muuten löytyy oulusta joten kannattaa piipahtaa myymälässä joka on auki Ma–Pe: 10–18 ja La: 12–16 Myymälä on avoinna käytännössä aina, kun verstaalla hääräillään. Eli jos aidassa on esillä "Auki" -kyltti, niin puskekaa sisälle!
Ulkonäkö & Tuoksu
Vaahto oli todella hauska, sellainen hitaasti mutta varmasti korkeaksi pulppuava. Vaahdosta tuli todella paksu, tiheä ja pysyvä, mikä ei ole aina sanottua näin vahvoissa oluissa. Hyvin tehty maistila! Tuoksussa on vahvasti paahteisuutta muttei palaneisuutta, vehnäkin tulee esille erillisenä. Tuokussa on mukana myös suklaata ja kahvia, ripaus sitruunaa myös. Väritykseltään olut varsin musta mutta vaalean ruskea vaahto tuo kivaa kontrastia.
Maku:
Suutuntuma on siirappia eli siis melkoisen paksua ja varsin pehmoisaa, sitä vehnää on laitettu mukaan sitten ihan tosissaan. Hiilihappoja tässä on hillitysti mikä on ihan ymmärrettävää. Sulatettua suklaata pyörii kielen päällä pitkän aikaa ja paahteisuus on suorastaan intensiivistä. Tummatalous suklaa ei riitä kuvaamaan tätä, ehkä jokin sota-ajan todella tumma suklaa minkä energia piti joukot pystyssä. Loppuun tulee vielä kahvitauko, oikein mokkainen on makumaailma. Lopussa on hiukan sitruunaisuutta yrtein ja salmiakkisin vivahtein, maku viipyilee suussa melkoisen tovin johtuen tammilastuista jotka tuo tähän sellaista tynnyrikypsytettyä tuntumaa.
Yksi parhaista imperial stouteista mitä olen kuunaan maistanut...ihan saatanan kova! Plus lasi on hieno logoineen päivineen.
Mistä: Saatu panimolta
30. joulukuuta 2018
22. joulukuuta 2018
Tornion Panimo - Kuksipa 6,5%
Luukku 22 aukenee, kohta tulee pukki! Mutta sitä ennen lasiin tulee kuksipa, naurahdin kyllä oivaltavalle nimelle.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaalean keltainen ja samea olut joka teki ihan hienon vaahdon. Vaahdon alta tuoksuu appelsiinia, limeä ja sitruunaa. Greippiäkin tuoksussa on mutta nämä kirpeämmän lajin edustajat vievät nyt voiton.
Maku:
Suutuntuma on kepeä ja vetinen, maltaat eivät pysty täysin vastaamaan humalien kutsuun joka huutelee raikkaan kirpeän sitruunaisena tundralta. Maltaiden keksinen pohja on hiukan sokerisen karamellinen, aavistuksen kuivakin myös. Maussa on melkoisesti trooppisia hedelmiä ja melkoisen kepeästi on kyllä katkeroita IPA.ksi, sanoisin että raikas NEIPA tai jopa APA. Humalat on mukana yrttisenä ja sitruunaisena sekoituksena mutta katoavat suusta todella nopsaan jätten peräänsä hiukan greippisen kirpeän jälkimaun.
Tälläinen helppo IPA, menee ihan sitruuna vissystä mutta ei anna juurikaan haastetta maisteluun. Lapland meiningeissä tähän voisi kyllä lisätä pari puolukkaa.
Parasta ennen on 27.01.19 joten en osaa sanoa miten fresh tämä erä on.
Mistä: Saatu panimolta
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaalean keltainen ja samea olut joka teki ihan hienon vaahdon. Vaahdon alta tuoksuu appelsiinia, limeä ja sitruunaa. Greippiäkin tuoksussa on mutta nämä kirpeämmän lajin edustajat vievät nyt voiton.
Maku:
Suutuntuma on kepeä ja vetinen, maltaat eivät pysty täysin vastaamaan humalien kutsuun joka huutelee raikkaan kirpeän sitruunaisena tundralta. Maltaiden keksinen pohja on hiukan sokerisen karamellinen, aavistuksen kuivakin myös. Maussa on melkoisesti trooppisia hedelmiä ja melkoisen kepeästi on kyllä katkeroita IPA.ksi, sanoisin että raikas NEIPA tai jopa APA. Humalat on mukana yrttisenä ja sitruunaisena sekoituksena mutta katoavat suusta todella nopsaan jätten peräänsä hiukan greippisen kirpeän jälkimaun.
Tälläinen helppo IPA, menee ihan sitruuna vissystä mutta ei anna juurikaan haastetta maisteluun. Lapland meiningeissä tähän voisi kyllä lisätä pari puolukkaa.
Parasta ennen on 27.01.19 joten en osaa sanoa miten fresh tämä erä on.
Mistä: Saatu panimolta
16. joulukuuta 2018
Tornion Panimo - Original Lapland Dark Lager 5,2%
Luukusta 16 tupsahti darkkia laakeria, pelottaa jo valmiiksi. Täytyy kyllä myöntää että kokemukseni dark lagerista ovat tähän mennessä olleet heikot, voi johtuan nokian panimon Keisari Dark oluesta joka on tähän mennessä ehkäpä surkein tyylinsä edustaja. Nooh ei anneta ennakkoluulojen pilata hyvää olutta vaan kokeillaan reippaasti.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Reippaalla kaadolla saatiin kahden sentin vaahto mukavalla vaalean ruskealla värityksellä. Oluen
oma väritys on taaskin on oivallinen tumma kupari, mahonkinenkin jopa. Tuoksussa mokkaisen paahteinen maltaisuus hiukan sitruunaisella otteella. Sanoisin että tuoksu on herkkä ja sellainen kliinisenkin oloinen.
Maku:
Maku on hiukan ohuen vetinen ja vähän metallinenkin. Maltaisuus on läsnä mutta jotenkin tuo metallisuus vain vie sen alas. En tiedä mikä näissä dark lagereissa on mutta harvoin ovat herkkua. Paahteisuus on ihan ok mutta sitten se taas kuolee tuonne humalien yrttisyyden alle. Vienoa makeutta on rusinaisuutena matkassa mutta makeus ei kanna tarpeeksi kauas.
Tässä on kyllä ihan potentiaalinen olut syksyisiin juominkeihin mutta ei minun omaan makuun. Joku tummien lagereiden vannoutunut kannattaja voi valistaa minua tässä asiassa. Pitäisi ottaa dark lagerit ihan syyniin että saisi kunnolla näistä otantaa. Tähän mennessä sana dark on ollut oluessa järjestään kirosana.
EBU: 18
EBC: 30
Maltaat: Pale ale, Vienna, Cara pale, Munich light, Caramel 150.
Humalat: Mittelfrüh
Mistä: Saatu Tornion Panimolta
Ulkonäkö & Tuoksu:
Reippaalla kaadolla saatiin kahden sentin vaahto mukavalla vaalean ruskealla värityksellä. Oluen
oma väritys on taaskin on oivallinen tumma kupari, mahonkinenkin jopa. Tuoksussa mokkaisen paahteinen maltaisuus hiukan sitruunaisella otteella. Sanoisin että tuoksu on herkkä ja sellainen kliinisenkin oloinen.
Maku:
Maku on hiukan ohuen vetinen ja vähän metallinenkin. Maltaisuus on läsnä mutta jotenkin tuo metallisuus vain vie sen alas. En tiedä mikä näissä dark lagereissa on mutta harvoin ovat herkkua. Paahteisuus on ihan ok mutta sitten se taas kuolee tuonne humalien yrttisyyden alle. Vienoa makeutta on rusinaisuutena matkassa mutta makeus ei kanna tarpeeksi kauas.
Tässä on kyllä ihan potentiaalinen olut syksyisiin juominkeihin mutta ei minun omaan makuun. Joku tummien lagereiden vannoutunut kannattaja voi valistaa minua tässä asiassa. Pitäisi ottaa dark lagerit ihan syyniin että saisi kunnolla näistä otantaa. Tähän mennessä sana dark on ollut oluessa järjestään kirosana.
EBU: 18
EBC: 30
Maltaat: Pale ale, Vienna, Cara pale, Munich light, Caramel 150.
Humalat: Mittelfrüh
Mistä: Saatu Tornion Panimolta
9. joulukuuta 2018
Tornion Panimo - North Arctic Rye IPA 5,5%
Pojat on kertoneet että punanen nortti on kovien jätkien suosiossa, pitihän se sitten kokeilla. Tämä olut on saatu käsin tehdystä olutjoulukalenterista jonka tein pelkästään tornion panimon oluista. Älä ihmettele miksi aloitan vasta luukusta yhdeksän, tämä johtuu siitä että postipatella on melkoisesti polkemista Torniosta ja luntakin tuli taivaalta.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli ohjekirjan mukainen 2 sormea korkea. Väritykseltään hiukan samean ja kullan keltainen. Tuoksussa on trooppista hedelmää joista mango ja ananas ovat kovimmat kaverit mutta on siellä greippiäkin mukana. Mallaspohja tuoksuu karamellisena taustalla.
Maku:
Suutuntuma on kevyt ja hiilihapotus on raikkaan korkealla. Greippisyys on kivasti sidoksissa sitruunan kanssa, yleensä toinen näistä on voimakkaampi mutta nyt menevät kyllä käsikädessä. Ruis tekee oluesta melkoisen kuivan ja humalat kuivattavat suuta vielä entisestään. Katkeroinnin on suhteellisen kepoiset joten tämä on helppo IPA vaikka aloittelevalle ipojen maistelijalle. Lopussa on hiukan pihkaisuutta ja greipin viimeinen puraisu kera yrttisen pyöräytyksen.
Aloittelijoiden IPA rapsakalla suomalaisella ruis otteella.
IBU: 45
EBC: 13
Humalat: Magnum, Chinook, Citra, Cascade, Ahtanum
Ulkonäkö & Tuoksu:
Nortti poseeraa steelseriesin kanssa. |
Maku:
Suutuntuma on kevyt ja hiilihapotus on raikkaan korkealla. Greippisyys on kivasti sidoksissa sitruunan kanssa, yleensä toinen näistä on voimakkaampi mutta nyt menevät kyllä käsikädessä. Ruis tekee oluesta melkoisen kuivan ja humalat kuivattavat suuta vielä entisestään. Katkeroinnin on suhteellisen kepoiset joten tämä on helppo IPA vaikka aloittelevalle ipojen maistelijalle. Lopussa on hiukan pihkaisuutta ja greipin viimeinen puraisu kera yrttisen pyöräytyksen.
Aloittelijoiden IPA rapsakalla suomalaisella ruis otteella.
IBU: 45
EBC: 13
Humalat: Magnum, Chinook, Citra, Cascade, Ahtanum
30. marraskuuta 2018
Saimaa Brewing Co. - Harry Porter 5,5%
Saimaa brewing co. tupsautti savupiipusta tuoda taianomaista jouluolutta, joka oli pistänyt silmiini jo marraskuun puolella mutta ei kuitenkaan ostoskoriin tuolloin tippunut. Ihan hyvä että olut manifestoitui tätä kautta, sillä olihan tämä ihan juotava kauppavahvuinen porter.
Ulkonäkö & tuoksu:
Vaahto oli niukka puolen sentin tuhnaus ja katosi nopeasti vaikka kaadoin mielestäni aika reippaasti. Värityshän on tyylilleen uskollisesti musta, mikä tietysti on heti kuparin jälkeen paras väri. Tuoksuupa vaniljaiselle sekä suklaalle myös, makean herkullinen tuoksu. Kenellä soi päässä mainoksesta tuttu renkutus "vanilja, suklaa, suklaa, vanilja, paulalla on villit rillit" Muuten tuoksussa mennään vahvasti paahteisella mallas linjalla menemättä kuitenkaan siirappisen tai saaristolaisleivän tyyliseksi.
Maku:
Suutuntuma on hiukan keskipaksua laatua ohuempi, voisi olla vetisempikin joten yllätti. Suhteellisen voimakkaasti hiilihapotettu, mikä hiukan keventää tuota suutuntumaa. Vähemmällä hapotuksella voisi olla parempi ja paksumpi meininki. Maltaat pääsevät esiin karamellisen makeina ja mustien maltainen paahteisuus on vahvasti läsnä välttäen niukasti palaneen puolelle menemisen. Suklaisuus on kyllä hienosti saatu esille ja tykkään vaniljasta. Etanolisuus pääsee hiukan puskemaan läpi maltaiden alta mutta ei ole häiritsevä millään tavalla. Katkerointi on mukavan karvas ja käy hyvin yksiin makeuden kanssa.
Tässä oluessa on käytetty myös kanelia mutta onneksi se ei pääse juurikaan esille.
Kun oluiden etiketeistä on ollut somessa nyt puhetta kun nokia joutui vaihtamaan oluensa nimen niin käyköhän sama myös harry porterille? Olut on julkaistu jo Canadassa 2013 Great Lakes panimon toimesta ja voitti paikallisissa kisoissa kultaa. Etiketistä täytyy kyllä mainita että se on todella hienosti tehty joskin samanlaisella mustavalkealla teemalla. Myöskin molemmissa oluissa on käytetty vaniljaa, aika paljon sattumia on osunut kohdalle.
Mistä: Saatu panimolta
Maltaat: Pale ale, Munich, Oat, Caramel, Chocolate, Black
Humalat: Columbus
Muut: Kaneli, bourbon vanilla.
EBU: 40
EBC: 270
Nautittu: 28.11.2018
Parasta ennen: 29.06.19
www.hedönist.com
"Tämän joulun tuhmien listalta löytyy vahva, tumma ja todellakin taianomainen Harry Porter, joka loitsuu vaniljan ja kanelin makukombollaan soihdut sammumaan ja kulkusesi kilisemään helkkyen ja välkkyen koko juhlayön"
Ulkonäkö & tuoksu:
Vaahto oli niukka puolen sentin tuhnaus ja katosi nopeasti vaikka kaadoin mielestäni aika reippaasti. Värityshän on tyylilleen uskollisesti musta, mikä tietysti on heti kuparin jälkeen paras väri. Tuoksuupa vaniljaiselle sekä suklaalle myös, makean herkullinen tuoksu. Kenellä soi päässä mainoksesta tuttu renkutus "vanilja, suklaa, suklaa, vanilja, paulalla on villit rillit" Muuten tuoksussa mennään vahvasti paahteisella mallas linjalla menemättä kuitenkaan siirappisen tai saaristolaisleivän tyyliseksi.
Maku:
Suutuntuma on hiukan keskipaksua laatua ohuempi, voisi olla vetisempikin joten yllätti. Suhteellisen voimakkaasti hiilihapotettu, mikä hiukan keventää tuota suutuntumaa. Vähemmällä hapotuksella voisi olla parempi ja paksumpi meininki. Maltaat pääsevät esiin karamellisen makeina ja mustien maltainen paahteisuus on vahvasti läsnä välttäen niukasti palaneen puolelle menemisen. Suklaisuus on kyllä hienosti saatu esille ja tykkään vaniljasta. Etanolisuus pääsee hiukan puskemaan läpi maltaiden alta mutta ei ole häiritsevä millään tavalla. Katkerointi on mukavan karvas ja käy hyvin yksiin makeuden kanssa.
Tässä oluessa on käytetty myös kanelia mutta onneksi se ei pääse juurikaan esille.
Kun oluiden etiketeistä on ollut somessa nyt puhetta kun nokia joutui vaihtamaan oluensa nimen niin käyköhän sama myös harry porterille? Olut on julkaistu jo Canadassa 2013 Great Lakes panimon toimesta ja voitti paikallisissa kisoissa kultaa. Etiketistä täytyy kyllä mainita että se on todella hienosti tehty joskin samanlaisella mustavalkealla teemalla. Myöskin molemmissa oluissa on käytetty vaniljaa, aika paljon sattumia on osunut kohdalle.
Mistä: Saatu panimolta
Maltaat: Pale ale, Munich, Oat, Caramel, Chocolate, Black
Humalat: Columbus
Muut: Kaneli, bourbon vanilla.
EBU: 40
EBC: 270
Nautittu: 28.11.2018
Parasta ennen: 29.06.19
www.hedönist.com
28. marraskuuta 2018
Saimaa Brewing Co - Hedonist Rudolf's Red Mule 4,9%
Saimaa Brewing Co lähetti näytteitä jotka taas vaihteeksi kävivät Kiteellä. Osoitteen vaihdon jälkeen oluet saapuivat sinne minne pitikin. Tänään maistossa olutcocktail ja nimestä Rudolf's red mule päättellen että se on jouluisa.
Ulkonäkö & tuoksu:
Vaahto on korkea ja napakka, todella pitkä kestoinen ja pitsikäs. Väriltään hiukan punertava oranssi. Tuoksussa päästään sitten itse asiaan, joulu iskee naamaan koko voimallaan. Ensimmäisenä pataan pistää karpalo pohjainen glögi ja sen mukana sitten loput mausteet, kanelia ja kardemummaa aavistuksella vaniljaa. Nyt on todella jouluinen cocktail.
Maku:
Maussa onkin sitten enempi sulattelemista ja tässä kovasti pohtii pitääkö tämä nauttia jäisenä vai kuumennettuna. Mausteet on ylivoimaisen vahvat ja kitalakeen jää vähän samaa karvautta kuin mitä tulisi jos nappaisi suuhun jauhettua kanelia. Hiilihapot on yllättävänkin miedot mikä tuo vähän glögi meininkiä tähän. Makea profiili leikkautuu melkeinpa alkuunsa kanelin takia ja ei pääse nauttimaan siemailuista oikein kunnolla, kardemumma yrittää myös sotkeutua jalkoihinsa mutta inkivääri tuo mukavaa lämmittävyyttä menoon. Grenadinen ja karpalomehun pohja itsessään taustalla on ihan miellyttävä.
Mainittakoon että mausteisuus ei häiritse enää yhtään niin paljoa kun inkivääri on polttanut enimmät makuaistit pois ja cocktail on lämmennyt huoneen lämpöön, pelaa siis paremmin lämpimänä.
Mausteita kun vähentää niin ihan oivallinen joulubooli tulee tästä. Nyt vähän ontuu, joskin lämpimänä vähemmän.
Nautittu: 28.11.2018
Parasta ennen: 30.11.2019
Pohja: Märzen lager
Muut: Vanilja likööri, karpalomehu, kaneli ja kardemumma siirappi, grenadine, inkiväärimehu ja cardamom bitters (kardemumma katkero?)
Ulkonäkö & tuoksu:
Vaahto on korkea ja napakka, todella pitkä kestoinen ja pitsikäs. Väriltään hiukan punertava oranssi. Tuoksussa päästään sitten itse asiaan, joulu iskee naamaan koko voimallaan. Ensimmäisenä pataan pistää karpalo pohjainen glögi ja sen mukana sitten loput mausteet, kanelia ja kardemummaa aavistuksella vaniljaa. Nyt on todella jouluinen cocktail.
Maku:
Maussa onkin sitten enempi sulattelemista ja tässä kovasti pohtii pitääkö tämä nauttia jäisenä vai kuumennettuna. Mausteet on ylivoimaisen vahvat ja kitalakeen jää vähän samaa karvautta kuin mitä tulisi jos nappaisi suuhun jauhettua kanelia. Hiilihapot on yllättävänkin miedot mikä tuo vähän glögi meininkiä tähän. Makea profiili leikkautuu melkeinpa alkuunsa kanelin takia ja ei pääse nauttimaan siemailuista oikein kunnolla, kardemumma yrittää myös sotkeutua jalkoihinsa mutta inkivääri tuo mukavaa lämmittävyyttä menoon. Grenadinen ja karpalomehun pohja itsessään taustalla on ihan miellyttävä.
Mainittakoon että mausteisuus ei häiritse enää yhtään niin paljoa kun inkivääri on polttanut enimmät makuaistit pois ja cocktail on lämmennyt huoneen lämpöön, pelaa siis paremmin lämpimänä.
Mausteita kun vähentää niin ihan oivallinen joulubooli tulee tästä. Nyt vähän ontuu, joskin lämpimänä vähemmän.
Nautittu: 28.11.2018
Parasta ennen: 30.11.2019
Pohja: Märzen lager
Muut: Vanilja likööri, karpalomehu, kaneli ja kardemumma siirappi, grenadine, inkiväärimehu ja cardamom bitters (kardemumma katkero?)
20. marraskuuta 2018
Tynt Meadow - English Trappist Ale 7,4%
Englantilainen Tynt Meadow on uusin virallinen trappist-olut ja ensimmäinen englantilainen.
Tämä kahdestoista Trappist maailmassa on tumma, paahteinen ja pehmeä, jossa on käytetty ainoastaan englantilaisia humalalajeja, maltaita ja hiivaa.
Tämä kahdestoista Trappist maailmassa on tumma, paahteinen ja pehmeä, jossa on käytetty ainoastaan englantilaisia humalalajeja, maltaita ja hiivaa.
Aiemmin tienestit tulivat viljelyksien ja maatilan eläinten kautta mutta sitten luostarilla huomattiin että ei homma ole enää taloudellisesti kannattavaa, kiitos esimerkiksi maidon hinnan joka oli poljettu korporaatioiden takia alas. Parempihan se on sitten tehdä sitä mistä massia tulee. Luonnollisesti oluesta saadut voitot menevät suoraan luostarin ylläpitämiseen.
Ulkonäkö & Tuoksu
Väritykseltään tumman ruskea, osittain jopa mahonkinenkin. Sameutta oluessa on mutta se voi johtua vähän hiivan vatkautumisesta. Vaahtosi raivoisasti ulos pullosta vaan tässä voi olla vähän taustalla lento britanniasta sekä postissa vatkaaminen. Vaahto on runsas, tiukkaa tiivistä vaalean ruskeaa ja vatkatun kerman oloista. Tuoksussa trappistien tyyliin tummia hedelmiä, luumua ja rusinaa löytyy vaivattomasti. Maltaiden paahteisuus tulee selkeänä lävitse tuoden tullessaan hienoista kahvinkin tuoksua. Hyvä ja makea tuoksu, veikkaisin aika imelää tapausta.
Maku:
Suutuntuma on pehmeä ja hiilihappoja on hillitysti, mutta niitä sentään on. Runko on tanakka ja todella hienosti rakennettu. Maussa on tanakasti mallasta, ruskean voi värinä oikein maistaa. Myöskin paahteisen tummempiakin elementtejä on, hiukan palanutta makua mutta maku on enemmän hiiltä kuin tuhkaa. Alkoholi lämmittää kuin kymmenen ave mariaa. Maussa on vahvasti hedelmäisyyttä, varsinkin sitä rusinaa. Makeahko runko vienolla suklaisuudella mutta yrttinen ja pippurinen humalointi katkaisee enimmät pois. Jälkimaussa on viipyilevä katajanmarjaisuus, joka on mielestäni varsin miellyttävä. Jälkimaun jälkimakuna on sitten taas suklaa, joka tulee voittoisana takaisin viipyen pitkänkin ajan.
Hyvä maltainen olut missä kuitenkin on hiukan parantamista, luulen että pidemmällä kypsytyksellä saataisiin enimmät karheudet pois ja maku pyöristyisi. Myöskin alkoholi saataisiin paremmin peittoon maun kypsyessä. Hyvä olut tämä joka tapauksessa on ja oivallinen lisä trappistien sarjaan.
Valmistajan kotisivu: http://www.mountsaintbernard.org/
Ulkonäkö & Tuoksu
Väritykseltään tumman ruskea, osittain jopa mahonkinenkin. Sameutta oluessa on mutta se voi johtua vähän hiivan vatkautumisesta. Vaahtosi raivoisasti ulos pullosta vaan tässä voi olla vähän taustalla lento britanniasta sekä postissa vatkaaminen. Vaahto on runsas, tiukkaa tiivistä vaalean ruskeaa ja vatkatun kerman oloista. Tuoksussa trappistien tyyliin tummia hedelmiä, luumua ja rusinaa löytyy vaivattomasti. Maltaiden paahteisuus tulee selkeänä lävitse tuoden tullessaan hienoista kahvinkin tuoksua. Hyvä ja makea tuoksu, veikkaisin aika imelää tapausta.
Maku:
Suutuntuma on pehmeä ja hiilihappoja on hillitysti, mutta niitä sentään on. Runko on tanakka ja todella hienosti rakennettu. Maussa on tanakasti mallasta, ruskean voi värinä oikein maistaa. Myöskin paahteisen tummempiakin elementtejä on, hiukan palanutta makua mutta maku on enemmän hiiltä kuin tuhkaa. Alkoholi lämmittää kuin kymmenen ave mariaa. Maussa on vahvasti hedelmäisyyttä, varsinkin sitä rusinaa. Makeahko runko vienolla suklaisuudella mutta yrttinen ja pippurinen humalointi katkaisee enimmät pois. Jälkimaussa on viipyilevä katajanmarjaisuus, joka on mielestäni varsin miellyttävä. Jälkimaun jälkimakuna on sitten taas suklaa, joka tulee voittoisana takaisin viipyen pitkänkin ajan.
Hyvä maltainen olut missä kuitenkin on hiukan parantamista, luulen että pidemmällä kypsytyksellä saataisiin enimmät karheudet pois ja maku pyöristyisi. Myöskin alkoholi saataisiin paremmin peittoon maun kypsyessä. Hyvä olut tämä joka tapauksessa on ja oivallinen lisä trappistien sarjaan.
Valmistajan kotisivu: http://www.mountsaintbernard.org/
19. marraskuuta 2018
Mustan Virran Panimo - Suomi vaalea olut 5,5%
Suomi 100v oluet oli viime vuonna kovaa huutoa ja oluita tuli joka tuutista. Nyt kun on rauhoituttu tästä hössötyksestä niin nautitaan mustan virran panimolta ihan vaan normaalisti suomea kunnioittava olut.
"Suomi tunnetaan upeista maisemistaan, puhtaasta luonnostaan ja sisukkaasta kansastaan. Mustan Virran Panimon Vaalea Olut on tehty kunnianosoituksena rakkaalle kotimaallemme. Laadukkaista humalista ja maltaista sekä puhtaasta suomalaisesta vedestä syntyy maukas ja pehmeä, vaalea suomalainen olut."
Ulkonäkö & tuoksu:
Niukka, puolen sentin vaahto. Olut on samea kuin hazy IPA konsanaan ja värityskin on samaa kastia eli hiukan punertavan keltainen. Tuoksussa on vahvasti hedelmää minkä aisti jo hiukan nuhaisenakin mutta onneksi on niin iso nenä että ei juurikaan hidasta. Hedelmien tuoksu on suorastaan huumaava, myöskin niin vahva että sieltä ei juurikaan maltaat enää alta paista.
Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin pehmeä, hiilihapot on kohtuullisella tasolla. Maltaat tulevat keksisenä esille ja sitten ottaakin hommasta kopin humalointi. Vaalea olut taisi olla aika karkea yleistys koska kyllähän tämä ihan selkeästi session IPA:sta menisi. Hedelmäinen katkerointi on riittävän vahva ja se toimii hyvin yhdessä makean mallaspohjan kanssa. Kevythän tämä olut on mutta ei mitenkään pahalla tavalla tai saati että olisi vetinen.
Tässä on hyvin vahvasti sellaisen juhannuksena nautittavan saunaoluen tuntua, kepeä mutta silti maistuva. Ostanpa jatkossakin, plus pullo on helposti massasta erottuva ja sympaattinen.
"Suomi tunnetaan upeista maisemistaan, puhtaasta luonnostaan ja sisukkaasta kansastaan. Mustan Virran Panimon Vaalea Olut on tehty kunnianosoituksena rakkaalle kotimaallemme. Laadukkaista humalista ja maltaista sekä puhtaasta suomalaisesta vedestä syntyy maukas ja pehmeä, vaalea suomalainen olut."
Ulkonäkö & tuoksu:
Niukka, puolen sentin vaahto. Olut on samea kuin hazy IPA konsanaan ja värityskin on samaa kastia eli hiukan punertavan keltainen. Tuoksussa on vahvasti hedelmää minkä aisti jo hiukan nuhaisenakin mutta onneksi on niin iso nenä että ei juurikaan hidasta. Hedelmien tuoksu on suorastaan huumaava, myöskin niin vahva että sieltä ei juurikaan maltaat enää alta paista.
Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin pehmeä, hiilihapot on kohtuullisella tasolla. Maltaat tulevat keksisenä esille ja sitten ottaakin hommasta kopin humalointi. Vaalea olut taisi olla aika karkea yleistys koska kyllähän tämä ihan selkeästi session IPA:sta menisi. Hedelmäinen katkerointi on riittävän vahva ja se toimii hyvin yhdessä makean mallaspohjan kanssa. Kevythän tämä olut on mutta ei mitenkään pahalla tavalla tai saati että olisi vetinen.
Tässä on hyvin vahvasti sellaisen juhannuksena nautittavan saunaoluen tuntua, kepeä mutta silti maistuva. Ostanpa jatkossakin, plus pullo on helposti massasta erottuva ja sympaattinen.
13. marraskuuta 2018
Teerenpeli - Jouluolut piparkakku lager 5%
Teerenpeliltä ei ole kauheasti tullut pullosta nautittua tavaraa mutta viskiä sitäkin enemmän. Annetaan oluellekin mahdollisuus vaikka se onkin jouluinen. Tämä tuotos on saanut alkunsa käsittääkseni facebookista, missä sai huudella haluamaansa mausteseosta jouluolueeseen ja ehdotuksen voittaja pääsi panimolle sitä valmistamaan. Tai ainakin katselemaan sen tekoa, luulen että reseptin teki kuitenkin panimon väki.
Ulkonäkö & tuoksu:
Olut kaatuu lasiin kuparisen värisenä ja aavistuksen sameana, kiitos suodattamattomuuden. Vaahtoa löytyy isolla kuplalla ja ihan kivasti sitä muodostui. Tuoksussa on greippiä ja appelsiinia, sekä satunnaisia mausteita mutta pipari siitä ei välity kyllä millään tavalla. Myöskin maltaiden paahteisuus tuoksuu aavistuksen sieltä jostain.
Maku:
Maltainen on maku sekä hiukan makeahko, mutta vähän on tympeähkö ensikosketus. Humalakin puraisee miedosti ja aavistuksen greippisesti mutta myöskin havuisesti. Muut piparkakusta innoituksen saaneet mausteet ovat onneksi hillitysti mukana, moisella seoksella osaisi mennä helposti pieleen joten niitä on lisätty aika ujosti. Mausta kuitenkin välittyy pomeranssinkuori ja maustepippuri jotka tulevat helpoiten esille, pomenranssin kanssa pitää olla tarkkana sillä liikaa käytettynä se on myrkyllinen. Lopussa neilikka nostaa päätään yhdessä lämmittävän inkiväärin kanssa ja kaneli kuivatta aivan loppu metreillä suun, eli lisää se on otettava.
Piparkakun mausteilla tehty olut missä pipari ei juurikaan välity, olisi saattanut paremmin tulla esille jos sen taikinan olisi mättänyt suoraan maltaiden kanssa muhimaan. Olut itsessään on siinä mielessä balanssissa että tuollaisella mausteilla osaisi mennä helposti...pipariksi *badum tsih* Perus lager mutta itse jätän nämä hassuttelut edelleen hyllyyn.
Maltaat: Pilsner, Cara red, Cara pale, Värimallas
Humalat: Chinook, Amarillo
Muut: Kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma, pomeranssinkuori, maustepippuri ja tumma siirappi
EBC: 20
EBU: 30
Parasta ennen: 18-05-19
Nautittu: 12-11-18
Mistä: Ostettu S-marketista
Ulkonäkö & tuoksu:
Olut kaatuu lasiin kuparisen värisenä ja aavistuksen sameana, kiitos suodattamattomuuden. Vaahtoa löytyy isolla kuplalla ja ihan kivasti sitä muodostui. Tuoksussa on greippiä ja appelsiinia, sekä satunnaisia mausteita mutta pipari siitä ei välity kyllä millään tavalla. Myöskin maltaiden paahteisuus tuoksuu aavistuksen sieltä jostain.
Maku:
Maltainen on maku sekä hiukan makeahko, mutta vähän on tympeähkö ensikosketus. Humalakin puraisee miedosti ja aavistuksen greippisesti mutta myöskin havuisesti. Muut piparkakusta innoituksen saaneet mausteet ovat onneksi hillitysti mukana, moisella seoksella osaisi mennä helposti pieleen joten niitä on lisätty aika ujosti. Mausta kuitenkin välittyy pomeranssinkuori ja maustepippuri jotka tulevat helpoiten esille, pomenranssin kanssa pitää olla tarkkana sillä liikaa käytettynä se on myrkyllinen. Lopussa neilikka nostaa päätään yhdessä lämmittävän inkiväärin kanssa ja kaneli kuivatta aivan loppu metreillä suun, eli lisää se on otettava.
Piparkakun mausteilla tehty olut missä pipari ei juurikaan välity, olisi saattanut paremmin tulla esille jos sen taikinan olisi mättänyt suoraan maltaiden kanssa muhimaan. Olut itsessään on siinä mielessä balanssissa että tuollaisella mausteilla osaisi mennä helposti...pipariksi *badum tsih* Perus lager mutta itse jätän nämä hassuttelut edelleen hyllyyn.
Maltaat: Pilsner, Cara red, Cara pale, Värimallas
Humalat: Chinook, Amarillo
Muut: Kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma, pomeranssinkuori, maustepippuri ja tumma siirappi
EBC: 20
EBU: 30
Parasta ennen: 18-05-19
Nautittu: 12-11-18
Mistä: Ostettu S-marketista
9. marraskuuta 2018
Mallaskoski - Nemesis III Barrel aged imperis rye 12,8%
Alustus:
Nemesis tuli ihmisten tietoisuuteen jo jokin aika takaperin vaan juoma oli tuolloin harvojen saamaa herkkua. Nyt olutta on saatavilla alkoista kautta maan vaikka ilmeisesti joitain viivästyksiäkin matkassa oli, vaatiihan olut muutenkin pitkän tynnyrissä kypsyttämisen. Itseäni tynnyri oluet on aina kiehtoneet, niissä sitä on jotain seksikästä ja wanhan ajan meininkiä. Tätä kyseistä on kypsytetty n. 9kk Henri Mounier konjakkitynnyrissä
Nyt naatiskellaan olut jonka vaimoni osti syntymäpäivieni kunniaksi, 31v tuli mittariin ja yhtään sen aikuisempi en ole. Anyway nyt korkataan olut ja sen kanssa nautitaan mudcake koska olut itsessään paljastaa prosenteissa olevansa niin vahva että yksinään voi olla liian hurjaa juotavaa.
Ulkonäkö & tuoksu:
Melkoisen tumman ruskeaa on olut mutta ei aivan livahda mustan puolelle, tämä kertoo mukavasti siitä että mitään överi paahdettujen maltaiden ryöpytystä ei ole tulossa. Oluthan ei vaahtoa juuri ollenkaan, paria kuplaa laskematta joten alkoholi on tehnyt tehtävänsä. Tuoksu puolessa taas menee melkoisen monitahoisesti, sieltä löytyy ruskeiden hedelmien kaltaista makeutta sekä paahdettua sokeria. Maltaiden paahteisuus on oivallisella tasolla ja tuoksuun saadaan kahvia ja suklaan elementtejä. Tuoksu puoli on todella monisyistä vaan konjakkinen alkoholisuus on hiukan häiritsevä eikä täydentävä elementti.
Maku:
Suutuntuma on todella paksu ja täyteläinen, ei ole maltaissa nimittäin säästelty sillä tämä on kuin siirappia joisi. Veikkaisin että chocolate mallas on suuressa osassa tässä, sillä makuun tulee melkoisesti tumman suklaisia elementtejä kera vahvan expresso kahvin. Olut on vahvan mallaspohjansa takia melkoisen makea vaan humalointi on sen verran hyvä että se katkaisee makeuden ennen kuin se menee ällöttävän puolelle. Siltikin maku osaa mennä rukiin puolesta mämmiseksi. Humalointi on yrttistä ja muutenkin mausteista, mielestäni se sopii oikein hyvin tähän. Alkoholi on kyllä melkoisen dominoiva elementti, konjakkitynnyrissä marinointi tekee tästä melkoisesti nenäkarvoja polttelevan tapauksen. Nyt lähennellään sitä maagista rajaa missä oluen alkoholiprosentti alkaa mennä niin korkeaksi nautittavuuden kustannuksella. Loppuvetoon saadaan mukavaa katkeroa ja puinen maku on miellyttävä.
Mietteet:
Tämä on todella monisyinen olut mutta ei missään nimessä aloittelijoille. Oluen kaikista vivahteista pääsee nauttimaan kun etsimällä etsii ja keskittyy eri makuihin mutta yhtään harjaamattomalle alkoholin etanolisuus on ensimmäinen ja viimeinen muistikuva mausta. Sanoisin että epätasapainoinen olut joka voisi hyötyä enemmän jos sitä ei kypsytettäisi tynnyrissä, vahvat viinat ja olut on vaikea yhdistää makujensa puolesta.
Jälkisanat: Päähän tämä kyllä nousee kuin sata salamaa! Etiketti ja pullo itsessään on elegantin kauniita.
Mistä: Alko
Speksejä ei ole saatavilla sillä panimon sivuilla ei ole oluesta tietoa. Alko sanoo EBU arvoksi 36.
Nemesis tuli ihmisten tietoisuuteen jo jokin aika takaperin vaan juoma oli tuolloin harvojen saamaa herkkua. Nyt olutta on saatavilla alkoista kautta maan vaikka ilmeisesti joitain viivästyksiäkin matkassa oli, vaatiihan olut muutenkin pitkän tynnyrissä kypsyttämisen. Itseäni tynnyri oluet on aina kiehtoneet, niissä sitä on jotain seksikästä ja wanhan ajan meininkiä. Tätä kyseistä on kypsytetty n. 9kk Henri Mounier konjakkitynnyrissä
Nyt naatiskellaan olut jonka vaimoni osti syntymäpäivieni kunniaksi, 31v tuli mittariin ja yhtään sen aikuisempi en ole. Anyway nyt korkataan olut ja sen kanssa nautitaan mudcake koska olut itsessään paljastaa prosenteissa olevansa niin vahva että yksinään voi olla liian hurjaa juotavaa.
Ulkonäkö & tuoksu:
Melkoisen tumman ruskeaa on olut mutta ei aivan livahda mustan puolelle, tämä kertoo mukavasti siitä että mitään överi paahdettujen maltaiden ryöpytystä ei ole tulossa. Oluthan ei vaahtoa juuri ollenkaan, paria kuplaa laskematta joten alkoholi on tehnyt tehtävänsä. Tuoksu puolessa taas menee melkoisen monitahoisesti, sieltä löytyy ruskeiden hedelmien kaltaista makeutta sekä paahdettua sokeria. Maltaiden paahteisuus on oivallisella tasolla ja tuoksuun saadaan kahvia ja suklaan elementtejä. Tuoksu puoli on todella monisyistä vaan konjakkinen alkoholisuus on hiukan häiritsevä eikä täydentävä elementti.
Maku:
Suutuntuma on todella paksu ja täyteläinen, ei ole maltaissa nimittäin säästelty sillä tämä on kuin siirappia joisi. Veikkaisin että chocolate mallas on suuressa osassa tässä, sillä makuun tulee melkoisesti tumman suklaisia elementtejä kera vahvan expresso kahvin. Olut on vahvan mallaspohjansa takia melkoisen makea vaan humalointi on sen verran hyvä että se katkaisee makeuden ennen kuin se menee ällöttävän puolelle. Siltikin maku osaa mennä rukiin puolesta mämmiseksi. Humalointi on yrttistä ja muutenkin mausteista, mielestäni se sopii oikein hyvin tähän. Alkoholi on kyllä melkoisen dominoiva elementti, konjakkitynnyrissä marinointi tekee tästä melkoisesti nenäkarvoja polttelevan tapauksen. Nyt lähennellään sitä maagista rajaa missä oluen alkoholiprosentti alkaa mennä niin korkeaksi nautittavuuden kustannuksella. Loppuvetoon saadaan mukavaa katkeroa ja puinen maku on miellyttävä.
Mietteet:
Tämä on todella monisyinen olut mutta ei missään nimessä aloittelijoille. Oluen kaikista vivahteista pääsee nauttimaan kun etsimällä etsii ja keskittyy eri makuihin mutta yhtään harjaamattomalle alkoholin etanolisuus on ensimmäinen ja viimeinen muistikuva mausta. Sanoisin että epätasapainoinen olut joka voisi hyötyä enemmän jos sitä ei kypsytettäisi tynnyrissä, vahvat viinat ja olut on vaikea yhdistää makujensa puolesta.
Jälkisanat: Päähän tämä kyllä nousee kuin sata salamaa! Etiketti ja pullo itsessään on elegantin kauniita.
Mistä: Alko
Speksejä ei ole saatavilla sillä panimon sivuilla ei ole oluesta tietoa. Alko sanoo EBU arvoksi 36.
3. marraskuuta 2018
Mallaskoski - Winter lager 5,2%
Mallaskoski onkin ensimmäistä kertaa eräsmiehen blogissa vaikka panimo onkin ollut kuvioissa jo pitkän aikaa, ei vain ole saanut aikaiseksi ottaa maistoon. Nyt tämä asia on korjattu ja aloitetaan mallaskoskeen tutustuminen sesonkioluen muodossa, talvi olutta eli winter lager johon on käytetty mausteena appelsiinin kuoria mikä selvisi minulle vasta jälkikäteen.
Seuraavaksi voisi testata mallaskosken nemesiksen koska olen kuullut siitä huhuja ja synttäritkin olisi meikäpojalla taas edessä.
Ulkonäkö & tuoksu:
Väritys on kauniin kuparinen, valitettavasti kuvaan en saanut ikuistettua väriä sillä illalla kuvatut otokset normaalissa keinovalossa ovat kaikin puolin perseestä. Vaahto oli ihan ok, mutta ei pitkään viihtynyt. Tuoksussa on mukavasti paahteista maltaan tuoksua kera karamellisen sokerin. Humaloiden yrttisyys korostaa hyvin maltaita eikä peitä niitä alleen, vienoinen hedelmäisyys lopussa omana tunnistettavana elementtinään. Jälkeenpäin katsoin etikettiä, sillä en halua minkään ennakkotiedon sotkevan arvioita. Hauska oli huomata että appelsiininen hedelmäisyys tulikin appelsiinin kuorista joita käytetty mausteena.
Maku:
Maltainen olut kerta kaikkiaan todella pehmeällä suutuntumalla. Maussa on mukavasti rasvaista meininkiä, minkä humaloinnin katkeruus leikkaa ennen kuin se pääsee liiankin dominoivaksi. Humalat on omaan makuun todella herkulliset, pihkaa, yrttiä, ruohoa ja aavistus puutynnyrin makua. Hedelmien puolelta makuun tulee mausteina käytettyjen appelsiinien kuorista tuttu kitkeryys. Humalointi on piirun verran enemmän esillä kuin maltaat joten purevuutta löytyy kuin pakkasista konsanaan.
Todella pehmeä lager josta humalaa löytyy. Appelsiininkuoret on todella vahvasti mukana alusta loppuun.
Maltaat: Pils, Caramel ja Crystal
Seuraavaksi voisi testata mallaskosken nemesiksen koska olen kuullut siitä huhuja ja synttäritkin olisi meikäpojalla taas edessä.
Ulkonäkö & tuoksu:
Väritys on kauniin kuparinen, valitettavasti kuvaan en saanut ikuistettua väriä sillä illalla kuvatut otokset normaalissa keinovalossa ovat kaikin puolin perseestä. Vaahto oli ihan ok, mutta ei pitkään viihtynyt. Tuoksussa on mukavasti paahteista maltaan tuoksua kera karamellisen sokerin. Humaloiden yrttisyys korostaa hyvin maltaita eikä peitä niitä alleen, vienoinen hedelmäisyys lopussa omana tunnistettavana elementtinään. Jälkeenpäin katsoin etikettiä, sillä en halua minkään ennakkotiedon sotkevan arvioita. Hauska oli huomata että appelsiininen hedelmäisyys tulikin appelsiinin kuorista joita käytetty mausteena.
Maku:
Maltainen olut kerta kaikkiaan todella pehmeällä suutuntumalla. Maussa on mukavasti rasvaista meininkiä, minkä humaloinnin katkeruus leikkaa ennen kuin se pääsee liiankin dominoivaksi. Humalat on omaan makuun todella herkulliset, pihkaa, yrttiä, ruohoa ja aavistus puutynnyrin makua. Hedelmien puolelta makuun tulee mausteina käytettyjen appelsiinien kuorista tuttu kitkeryys. Humalointi on piirun verran enemmän esillä kuin maltaat joten purevuutta löytyy kuin pakkasista konsanaan.
Todella pehmeä lager josta humalaa löytyy. Appelsiininkuoret on todella vahvasti mukana alusta loppuun.
Maltaat: Pils, Caramel ja Crystal
Humalat: Magnum ja Amarillo.
Mistä: Ostettu paikallisesta S-marketista.
Mistä: Ostettu paikallisesta S-marketista.
28. lokakuuta 2018
Saimaa brewing Co.- Yakima valley double hopped APA 4,5%
Cryo-Dry-Hopped eli suoraan käännettynä pakastekuivattua humalaa. Valmistuksessa päästään aivan erilaiseen kirkkauteen ja humalan makua saadaan paremmin irti ilman että tulee kasvimaisia makuja mukaan. Överin ruohoisuuden pitäisi myös vähentyä mikä on toisinaan riskinä rankassa kuivahumaloinnissa. Humalat tulevat tuolta etiketin nimessäkin mainitusta Yakima Valleystä.
Ulkonäkö & tuoksu:
Nyt on tuoksussa topakasti hedelmää, eksoottista linjaa selkeästi mangon ja ananaksen voimin. Vaahto oli niukahko mutta sitäkin pitsikkäämpi. Väri puolestaan on kauniin kirkkaan kuparinen ja tekee oikeutta tuoksulle, jossa on kuparisen värin mukana tullutta makeutta. Oikein onnistunut on aromihumalointi, väittäisin että saimaan parhaimpia humalointeja.
Maku:
Rapsakan raikasta, ihanaa. Lähes jääkylmänä nautittu olut on todella muikean makuista. Hiilihappoja on runsaasti ja humalointi läpsää naamalle greippisen olemuksensa koko voimallaan. Hienoisesti makea hedelmäisyys kantaa maussa todella pitkälle ja loppua kohden sitruunan kuoren maku lisääntyy. Itse jälkimaku on pitkäkestoista greippiä hienoisella ruoholla. Runko itsessään on aavistuksen liian kevyt humalointiin nähden mutta muuten tarjoilee ihan hyvän kattauksen.
Hyvä APA maukkaalla humaloinnilla.
Mistä: Saatu panimolta.
Nautittu: 29.9.2018
Parasta ennen: 14.11.19
EBU: 40
EBC: 20
Kuivahumalat: Cryo-Citra ja Cryo-Mosaic
Ulkonäkö & tuoksu:
Nyt on tuoksussa topakasti hedelmää, eksoottista linjaa selkeästi mangon ja ananaksen voimin. Vaahto oli niukahko mutta sitäkin pitsikkäämpi. Väri puolestaan on kauniin kirkkaan kuparinen ja tekee oikeutta tuoksulle, jossa on kuparisen värin mukana tullutta makeutta. Oikein onnistunut on aromihumalointi, väittäisin että saimaan parhaimpia humalointeja.
Maku:
Rapsakan raikasta, ihanaa. Lähes jääkylmänä nautittu olut on todella muikean makuista. Hiilihappoja on runsaasti ja humalointi läpsää naamalle greippisen olemuksensa koko voimallaan. Hienoisesti makea hedelmäisyys kantaa maussa todella pitkälle ja loppua kohden sitruunan kuoren maku lisääntyy. Itse jälkimaku on pitkäkestoista greippiä hienoisella ruoholla. Runko itsessään on aavistuksen liian kevyt humalointiin nähden mutta muuten tarjoilee ihan hyvän kattauksen.
Hyvä APA maukkaalla humaloinnilla.
Mistä: Saatu panimolta.
Nautittu: 29.9.2018
Parasta ennen: 14.11.19
EBU: 40
EBC: 20
Kuivahumalat: Cryo-Citra ja Cryo-Mosaic
Humalat: Columbus, Citra, Mosaic
Maltaat: Pale Ale, Munich, Honey & Caramel
Maltaat: Pale Ale, Munich, Honey & Caramel
25. lokakuuta 2018
Olvi - Jouluolut 5%
Olvi lähetti näytteen uudistetusta jouluoluestaan, vanhasta 4,7% vahvuudesta noustiin yllättävästi "vain" 5% asti. Tummalle oluelle olisin antanut kyllä kaikki paukut käyttöön ettei jää turhan vaisuksi mallasrunko. Hämmentävästi sain eri informaatiot spekseistä saatekirjeessä kuin mitä olvin omilla
sivuilla.
Ulkonäkö & tuoksu
Vaahto aloitti mahtipontisesti mutta lässähti alle minuutissa vaikka kaadoin aika reippaasti. Kirkkaan mahonkinen väritys kyllä näyttää herkulliselta ja tuoksukaan ei ole ollenkaan pöllömpi. Maltaiden makea tuoksu saapuu paahteisen sokerisena sekä hiukan hedelmäisenäkin. Maltaista tulee jotenkin munchener tyyppinen tuoksu.
Maku:
Kovin on muchener tyyppinen makukin vaan iskipä kovaa metallisuus ja pihka, yllättävänkin kovasti. Oluen suutuntuma on kevyehkö ja humalointi on kohtuullisen voimakas runkoon nähden, humalointi on melkoisen kitkerää, pihkaista, havuista, puista ja niin edelleen. Kovin on maanläheisiä makuja valittu jouluolueen, onneksi maltaiden makeus vähän pistää kampoihin mutta kyllä tuo humalointi dominoi pahemman kerran.
Rasvaisen ruoan kaverina voi mennäkin, yksinään aika katkera tapaus. Vaikka havuista pidänkin, niin tässä tulee vähän yksi yskänlääke mieleen missä oli samaa makua. Mainitakoon vielä että jouluoluet ovat mielestäni hömpötystä.
Saatekirje sanoi infoksi nämä:
EBC: 80
EBU: 28
Kantavierre: 11,6%
Olvin omat tuotesivut taasen nämä:
EBC: 60
EBU: 32
Kantavierre: 12,5%
sivuilla.
Ulkonäkö & tuoksu
Vaahto aloitti mahtipontisesti mutta lässähti alle minuutissa vaikka kaadoin aika reippaasti. Kirkkaan mahonkinen väritys kyllä näyttää herkulliselta ja tuoksukaan ei ole ollenkaan pöllömpi. Maltaiden makea tuoksu saapuu paahteisen sokerisena sekä hiukan hedelmäisenäkin. Maltaista tulee jotenkin munchener tyyppinen tuoksu.
Maku:
Kovin on muchener tyyppinen makukin vaan iskipä kovaa metallisuus ja pihka, yllättävänkin kovasti. Oluen suutuntuma on kevyehkö ja humalointi on kohtuullisen voimakas runkoon nähden, humalointi on melkoisen kitkerää, pihkaista, havuista, puista ja niin edelleen. Kovin on maanläheisiä makuja valittu jouluolueen, onneksi maltaiden makeus vähän pistää kampoihin mutta kyllä tuo humalointi dominoi pahemman kerran.
Rasvaisen ruoan kaverina voi mennäkin, yksinään aika katkera tapaus. Vaikka havuista pidänkin, niin tässä tulee vähän yksi yskänlääke mieleen missä oli samaa makua. Mainitakoon vielä että jouluoluet ovat mielestäni hömpötystä.
Saatekirje sanoi infoksi nämä:
EBC: 80
EBU: 28
Kantavierre: 11,6%
Olvin omat tuotesivut taasen nämä:
EBC: 60
EBU: 32
Kantavierre: 12,5%
13. lokakuuta 2018
Saimaa Brewing Co. - American IPA 6%
Toiseksi viimeinen olut saimaan lähettämästä näytelaatikosta. Tämä ei ole mikään uutuustuote vaan paranneltu versio entisestä samalla nimellä kulkevasta oluesta. Se on kyllä hyvä että on lähdetty parantelemaan eikä jämähdetä vanhaan muottiin. Rohkein veto tässä on se että oluesta on tehty 6% eli markettiin tätä ei kyllä saa.
Ulkonäkö & tuoksu
Vaahto on tuuhea ja yllätävänkin sitkeä luonteeltaan. Olut on hiukan samea ja likaisen ruskea, jollain mittarilla oranssiin vivahtava. Tuoksussa on vahvasti hedelmää ja sitrusta, maltaiden karamellisuus moikkaa ujosti taustalta. Ei juurikaan säväytä, hyvin helpolla perus meiningillä mennään
Maku:
Maku on pihkaista, yrttistä ja hiukan kitkerääkin. Hiilihappoja on runsaasti ja maun profiili on makeahko, mallaspohjaan on jäänyt vielä hiukan käyttämättömiä sokereita koska olut ei ole kauhean kuiva vaikka prosentit ovatkin 6%. Hedelmäisyyttä on mutta yrttisyys tunkee rinnalle niin vahvana että tekee tästä hiukan tunkkaisen. Jälkimaku on viipyilevan mehukas, myös yrttinenkin mikä hiukan tahtoo itsellä tökkiä.
Ainakaan vetisyydestä ei voi moittia sillä se jää kyllä humalien profiilin alle niin paljon että sitä ei kerkeä pohtimaan.
Maltaat: Pale ale, Vehnä
Humalat: Columbus, Cascade ja Mosaic
EBC: 12
Ulkonäkö & tuoksu
Vaahto on tuuhea ja yllätävänkin sitkeä luonteeltaan. Olut on hiukan samea ja likaisen ruskea, jollain mittarilla oranssiin vivahtava. Tuoksussa on vahvasti hedelmää ja sitrusta, maltaiden karamellisuus moikkaa ujosti taustalta. Ei juurikaan säväytä, hyvin helpolla perus meiningillä mennään
Maku:
Maku on pihkaista, yrttistä ja hiukan kitkerääkin. Hiilihappoja on runsaasti ja maun profiili on makeahko, mallaspohjaan on jäänyt vielä hiukan käyttämättömiä sokereita koska olut ei ole kauhean kuiva vaikka prosentit ovatkin 6%. Hedelmäisyyttä on mutta yrttisyys tunkee rinnalle niin vahvana että tekee tästä hiukan tunkkaisen. Jälkimaku on viipyilevan mehukas, myös yrttinenkin mikä hiukan tahtoo itsellä tökkiä.
Ainakaan vetisyydestä ei voi moittia sillä se jää kyllä humalien profiilin alle niin paljon että sitä ei kerkeä pohtimaan.
Maltaat: Pale ale, Vehnä
Humalat: Columbus, Cascade ja Mosaic
EBC: 12
EBU: 42
Mistä: Saatu panimolta
12. lokakuuta 2018
Saimaa brewing Co. - Valkiajärvi jouluolut 4,5%
Joulu tulla jolkottaa, sen huomaa vääjäämättä kauppojen tunkiessa ihmisille krääsää hyllyt täyteen. Krääsän mukana tulee myös välillä ihan hyviäkin juttuja esim. olutjoulukalenterit on ottaneet tuulta alleen vähän joka paikassa. Onneksi kalenterit ei ole täynnä pelkkää jouluolutta, saattaisi tummat oluet tulla jo korvista jouluaattona. Anyway jatketaan joulun odotusta korkkaamalla Saimaa Brewing Co:n Valkiajärvi jouluolut.
Ulkonäkö & Tuoksu
Vaahto oli nopeasti katoilevaa sorttia ja hiukan vaalean ruskea. Olut on brunette kirkkain silmin. Tuoksu on makeahkon paahteinen, mukana luumuja sekä rusinaa. Mallaspohjainen tuoksuhan tämä eikä mitään kanelia ole lähdetty sekaan laittamaan.
Maku:
Makea olut mutta jotain metallista tunkee sotkemaan tuota makua. Rusinaista menoa kyllä saadaan mutta sitä on niin runsaasti että maltaan paahteisuus katoaa hiukan sinne alle, se kuitenkin putkahtaa hienoisena karamellisuutena. Hiilihapot on kohdallaan kun antaa oluen vähän seisoa, suutuntuma on hyvin pehmeä kun olut saa rauhoittua. Humalointi on maltillinen ja yllättävänkin profiiliton, katkeroita kuitenkin on, pippurisia malliltaan.
Jouluoluista en ole ennenkään välittänyt ja en oikein nytkään. En väittä etteikö tämä menisi jouluna pöytäoluena kotikaljan asemasta, eiku vaan tonkallinen pöytään.
Mistä: Saatu panimolta.
Kuvaustausta: Puustikki
Ulkonäkö & Tuoksu
Vaahto oli nopeasti katoilevaa sorttia ja hiukan vaalean ruskea. Olut on brunette kirkkain silmin. Tuoksu on makeahkon paahteinen, mukana luumuja sekä rusinaa. Mallaspohjainen tuoksuhan tämä eikä mitään kanelia ole lähdetty sekaan laittamaan.
Maku:
Makea olut mutta jotain metallista tunkee sotkemaan tuota makua. Rusinaista menoa kyllä saadaan mutta sitä on niin runsaasti että maltaan paahteisuus katoaa hiukan sinne alle, se kuitenkin putkahtaa hienoisena karamellisuutena. Hiilihapot on kohdallaan kun antaa oluen vähän seisoa, suutuntuma on hyvin pehmeä kun olut saa rauhoittua. Humalointi on maltillinen ja yllättävänkin profiiliton, katkeroita kuitenkin on, pippurisia malliltaan.
Jouluoluista en ole ennenkään välittänyt ja en oikein nytkään. En väittä etteikö tämä menisi jouluna pöytäoluena kotikaljan asemasta, eiku vaan tonkallinen pöytään.
Mistä: Saatu panimolta.
Kuvaustausta: Puustikki
9. lokakuuta 2018
Saimaa Brewing Co - Utah Rye IPA 0,3%
Uutta olutta alkoholittomien rintamalle, nyt on selvästi ollut kysyntää holittomille ipoille kun näitä nyt alkaa puskea kuin sieniä sateella. On siinä kyllä järkeäkin, sillä yleensä alkoholittomista tulee aika imeliä tapauksia ja nyt humalien katkeruus peittää moisen ominaisuuden alleen. Valitettavasti IPA:n runko ei kyllä alkoholittomana ole juurikaan edukseen mutta annetaan kuitenkin oluelle mahdollisuus, eiks je?
Ulkonäkö & tuoksu:
Väriltään likaisen ruskea ja hiukan sameakin. Tuoksuu taasen yllättävänkin voimakkaasti humalille. Tuoksu on parfyymimainen, hedelmää ja ruis tulee jotenkin eineslihapullana esille. Vaahtoa nyt ei juurikaan aikaiseksi saatu eikä se alkoholittomalle ole mitenkään poikkeuksellista.
Maku:
Makuhan on sitten kepeän vetinen. Tämä selittyy ihan puhtaasti sillä että maltaita ei ole saanut paljoa käyttää jo tyylinsäkin puolesta. Hiilihappoja on runsaasti ja niillä nousee kyllä humalat ihan kivan raikkaasti suuhun, niiden maku vain olisi voinut olla enemmän sitä tuttua ja turvallista sitruunaa kuin havumetsää. Humalien kuivuus yhdistettynä rukiin kuivakkaan profiiliin on ihan hyvä yhtälö. Sitrusta on aavistus lopussa muistona mutta ei kanna kovinkaan kauas.
Jokin palautusolut voisi ollakin ja arvostan sitä että suomalaista ruista otetaan mukaan vaikka aika kuivakka se maultaan onkin. Yksi ikävistä heikkouksista on tuo kylmän pierun tuoksu, mikä tulee joka hörppäyksellä.
Nautittu: 3.10.18
Parasta ennen: 17.11.19
EBC: 26
EBU: 45
Maltaat: Pale ale, Vehnä, Munchener, Vienna, Caramel, Ruis
Humalat: Cascade, Citra, Centennial
Mistä: Saatu panimolta
Ulkonäkö & tuoksu:
Väriltään likaisen ruskea ja hiukan sameakin. Tuoksuu taasen yllättävänkin voimakkaasti humalille. Tuoksu on parfyymimainen, hedelmää ja ruis tulee jotenkin eineslihapullana esille. Vaahtoa nyt ei juurikaan aikaiseksi saatu eikä se alkoholittomalle ole mitenkään poikkeuksellista.
Maku:
Makuhan on sitten kepeän vetinen. Tämä selittyy ihan puhtaasti sillä että maltaita ei ole saanut paljoa käyttää jo tyylinsäkin puolesta. Hiilihappoja on runsaasti ja niillä nousee kyllä humalat ihan kivan raikkaasti suuhun, niiden maku vain olisi voinut olla enemmän sitä tuttua ja turvallista sitruunaa kuin havumetsää. Humalien kuivuus yhdistettynä rukiin kuivakkaan profiiliin on ihan hyvä yhtälö. Sitrusta on aavistus lopussa muistona mutta ei kanna kovinkaan kauas.
Jokin palautusolut voisi ollakin ja arvostan sitä että suomalaista ruista otetaan mukaan vaikka aika kuivakka se maultaan onkin. Yksi ikävistä heikkouksista on tuo kylmän pierun tuoksu, mikä tulee joka hörppäyksellä.
Nautittu: 3.10.18
Parasta ennen: 17.11.19
EBC: 26
EBU: 45
Maltaat: Pale ale, Vehnä, Munchener, Vienna, Caramel, Ruis
Humalat: Cascade, Citra, Centennial
Mistä: Saatu panimolta
5. lokakuuta 2018
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - Tuomas Hopfenweizen 5,5%
Laitila lähetti Hopfenweizenin joka on tehty yhteistyössä vuoden 2017 Hyvän Tuomaan Mikko Salmen kanssa. Mikkohan on oluenpanija, olutkirjailija sekä olutkouluttaja. Onpahan ensimmäinen vahvasti humaloitu vehnäolut itselle ja ehkä eniten yllätti että tästä on yritetty lanseerata talviolutta.
Maistoin oluen hiivalla että ilman.
Ulkonäkö & tuoksu:
Vaahto oli aika niukka vaikka suht reippaasti kaadoinkin, hiivat jätin pulloon tällä kertaa. Tuokussa
hiiva on kaikista selkein elementti ja hyvänä kakkosena tulee banaani. Muitakin eksoottisia hedelmia vilahtaa ja tuoksussa on vihreitä viboja. Väritykseltään keltainen, jopa oranssiin vivahtava.
Maku:
Ennen hiivoja:
Hiilihappoja on runsaasti niin kuin asiaan kuuluu. Vehnäoluen raikkaus hiukan kärsii kitkerästä humaloinnista. Vehnämaltaat tuo kuivaa vetoa runkoon joka muuten tuntuu kohtalaisen pehmeältä. En pääse yli tästä humalan mausta joka jää kitalakeen ja kurkkuun, ei ole mielestäni miellyttävä yrttisyys jota haluaisin nähdä vehnäoluessa. Humalointi on katkeran havuinen, yrttinen ja kitkerän maitimainen maku valoittaa eniten tilaa.
Jälkeen hiivojen:
Muuten sama maku vaan humalien överimmät kitkeröt tasoittuvat hiivan pehmeyden alle. Edelleenkin aika tuhtia kamaa meikän vehnäolut makuun. Joku erikoisuuksien tavoittelija hipsteri saattaa tästä jotain kiksejä saadakin vaan taidanpa itse pysyä vielä ihan perinteisissä. Hyvän tuomaan meriiteistä huolimatta olut maistuu vähän sellaiselta kotipanimon tuotokselta.
EBC: 21
EBU: 28
Kantavierre: 13,6%
Maltaat: Cookie, Pilsner, Golden ale, Caramel.
Humalat: Aramis, Galaxy, Opal
Nautittu: 5.10.2018
Parasta ennen: 2.5.2019
Mistä: Saatu panimolta
Maistoin oluen hiivalla että ilman.
Ulkonäkö & tuoksu:
Vaahto oli aika niukka vaikka suht reippaasti kaadoinkin, hiivat jätin pulloon tällä kertaa. Tuokussa
hiiva on kaikista selkein elementti ja hyvänä kakkosena tulee banaani. Muitakin eksoottisia hedelmia vilahtaa ja tuoksussa on vihreitä viboja. Väritykseltään keltainen, jopa oranssiin vivahtava.
Maku:
Ennen hiivoja:
Hiilihappoja on runsaasti niin kuin asiaan kuuluu. Vehnäoluen raikkaus hiukan kärsii kitkerästä humaloinnista. Vehnämaltaat tuo kuivaa vetoa runkoon joka muuten tuntuu kohtalaisen pehmeältä. En pääse yli tästä humalan mausta joka jää kitalakeen ja kurkkuun, ei ole mielestäni miellyttävä yrttisyys jota haluaisin nähdä vehnäoluessa. Humalointi on katkeran havuinen, yrttinen ja kitkerän maitimainen maku valoittaa eniten tilaa.
Jälkeen hiivojen:
Muuten sama maku vaan humalien överimmät kitkeröt tasoittuvat hiivan pehmeyden alle. Edelleenkin aika tuhtia kamaa meikän vehnäolut makuun. Joku erikoisuuksien tavoittelija hipsteri saattaa tästä jotain kiksejä saadakin vaan taidanpa itse pysyä vielä ihan perinteisissä. Hyvän tuomaan meriiteistä huolimatta olut maistuu vähän sellaiselta kotipanimon tuotokselta.
EBC: 21
EBU: 28
Kantavierre: 13,6%
Maltaat: Cookie, Pilsner, Golden ale, Caramel.
Humalat: Aramis, Galaxy, Opal
Nautittu: 5.10.2018
Parasta ennen: 2.5.2019
Mistä: Saatu panimolta
3. lokakuuta 2018
Saimaa Brewing Co - California IPA 5,5%
Saimaa tupsautti tuoda paketillisen olutta, mistä paljastui kasallinen tuunattuja oluita ja uutuuksia. Laatikossa kummitteli jo jouluolutkin vaan en siihen vielä tarraudu. Otetaan maistoon IPA sillä ne pitää juoda heti tuoreeltaan pois eikä vasta 2 vuoden päästä pakkaamisesta...vai mitä Alko? Maistossa siis Brewer's Special California IPA johon on tökätty viittä eri humalaa katkerointiin ja kuivahumointi on tehty pelkästään Mosaicilla.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on yhden sormen levyinen, tiivis ja kermainen. Olut on Väriltään vaalean ruskea ja olemukseltaan kirkas. Tuoksussa tuttuun tapaan eksoottisia hedelmiä, greippi valloittaa tilaa aina vain enemmän. Hiuksen hieno leipäisyys loppuvedossa.
Maku:
Hiilihapotettu kepeäksi, mallaspohja on myöskin sitä. Aavistus makeutta jää suuhun kuivattavan humaloinnin jälkeen. Humalainen kanttoristi soittaa C-mollissa Columbuksen, Cascaden, Citran ja Chinookin voimalla, profiili on ruohoinen, ja vahvasti havuinen. Tämä tekee tästä hiukan jäykkää juotavaa. Jälkimakuun on greippi tykitystä pihkaisuuden peitellessä lopuksi greipin hautaansa, pihkaisuus pitää muistopuhettaan yllättävänkin kauan,
EBU: 44
EBC: 12
Maltaat: Pale ale, Caramel, Vehnä
Humalat: Columbus, Cascade, Citra, Chinook, Mosaic
Nautittu: 3.10.2018
Parasta Ennen: 07/12/19
Muuta: Tölkki on harvinaisen mitäänsanomattoman näköinen. Perus IPA ruokajuomaksi, muuten ei kauheasti säväytä vaikka ihan hyvin toteutettu onkin. Selkeästi kuitenkin parempi kuin aiempi versio, missä oli muuten parempi etiketti ;)
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on yhden sormen levyinen, tiivis ja kermainen. Olut on Väriltään vaalean ruskea ja olemukseltaan kirkas. Tuoksussa tuttuun tapaan eksoottisia hedelmiä, greippi valloittaa tilaa aina vain enemmän. Hiuksen hieno leipäisyys loppuvedossa.
Maku:
Hiilihapotettu kepeäksi, mallaspohja on myöskin sitä. Aavistus makeutta jää suuhun kuivattavan humaloinnin jälkeen. Humalainen kanttoristi soittaa C-mollissa Columbuksen, Cascaden, Citran ja Chinookin voimalla, profiili on ruohoinen, ja vahvasti havuinen. Tämä tekee tästä hiukan jäykkää juotavaa. Jälkimakuun on greippi tykitystä pihkaisuuden peitellessä lopuksi greipin hautaansa, pihkaisuus pitää muistopuhettaan yllättävänkin kauan,
EBU: 44
EBC: 12
Maltaat: Pale ale, Caramel, Vehnä
Humalat: Columbus, Cascade, Citra, Chinook, Mosaic
Nautittu: 3.10.2018
Parasta Ennen: 07/12/19
Muuta: Tölkki on harvinaisen mitäänsanomattoman näköinen. Perus IPA ruokajuomaksi, muuten ei kauheasti säväytä vaikka ihan hyvin toteutettu onkin. Selkeästi kuitenkin parempi kuin aiempi versio, missä oli muuten parempi etiketti ;)
28. syyskuuta 2018
Olvi - Hi-Hop Mild IPA 2,5%
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on isokuplaista sorttia ja halusi lähteä nopeaan pois. Väritys on kivan vaalean kuparinen, sellainen hyvän juontioluen väri. Tuoksu on oivallisen hedelmäinen, greippiä, sitrusta ja jopa punaisia marjoja, oikein hyvä tämä. On kyllä niin raikkaan mehuisa että 5/5 tästä on annettava.
Maku:
Suutuntuma on melkoisen kevyt ja aika hapotettu. Humalointi on yllättävänkin hellää sillä ekan kulauksen jälkeen en saanut edes kielellä pysyvää makua ja kitalaessakin on aika hiljaista, lähinnä mallasta sielläkin. Humalointi on sitrusta ja hiukan livahdetaan tiskiaineen makuun. Kitalaessa sitruunan hapot pääsevät ihan tanssahtelemaan eikä tämä nyt paha ole, sellainen mehumainen menohan tässä on. Profiili on hiukkasen makea mutta ei imelä sentään vaikka kaikkia sokereita ei alkoholiksi muutetakaan.
Katkerot on samat kuin mitä aiemmin maistamassani sandelsin pilsissä, joskin tässä huomaa kun mallaspohja ei voi vastata haasteeseen. Sanoisin että hyvä portti IPA ja koska prosentit on vain 2,5% tätä voi ostaa kopallisen kello 21 jälkeen. Tätä voisi ihan hyvin nappailla illan päätteeksi jos alkaa olla jo vähän turhankin tuubassa mutta ei ilkeä vettä juoda.
EBU: 40
EBC: 15
Kantavierre: 6,3
Humalat: Amarillo, Crystal ja Cascade
Vaahto on isokuplaista sorttia ja halusi lähteä nopeaan pois. Väritys on kivan vaalean kuparinen, sellainen hyvän juontioluen väri. Tuoksu on oivallisen hedelmäinen, greippiä, sitrusta ja jopa punaisia marjoja, oikein hyvä tämä. On kyllä niin raikkaan mehuisa että 5/5 tästä on annettava.
Maku:
Suutuntuma on melkoisen kevyt ja aika hapotettu. Humalointi on yllättävänkin hellää sillä ekan kulauksen jälkeen en saanut edes kielellä pysyvää makua ja kitalaessakin on aika hiljaista, lähinnä mallasta sielläkin. Humalointi on sitrusta ja hiukan livahdetaan tiskiaineen makuun. Kitalaessa sitruunan hapot pääsevät ihan tanssahtelemaan eikä tämä nyt paha ole, sellainen mehumainen menohan tässä on. Profiili on hiukkasen makea mutta ei imelä sentään vaikka kaikkia sokereita ei alkoholiksi muutetakaan.
Katkerot on samat kuin mitä aiemmin maistamassani sandelsin pilsissä, joskin tässä huomaa kun mallaspohja ei voi vastata haasteeseen. Sanoisin että hyvä portti IPA ja koska prosentit on vain 2,5% tätä voi ostaa kopallisen kello 21 jälkeen. Tätä voisi ihan hyvin nappailla illan päätteeksi jos alkaa olla jo vähän turhankin tuubassa mutta ei ilkeä vettä juoda.
EBU: 40
EBC: 15
Kantavierre: 6,3
Humalat: Amarillo, Crystal ja Cascade
Nautittu: 27.9.2018
Parasta ennen: 03/05/19
Mistä: Saatu panimolta
Mistä: Saatu panimolta
27. syyskuuta 2018
Olvi - Sandels Pils 4,8%
Santtuhan on vanha tuttu, sanoisin että ehkä eniten juomani olut mitä saa ostettua salkussa. Puhumattakaan siitä että salkussa on aina sotamarsalkkaaja kreivi Johan August Sandelsiin (1764–1831) letkautuksia, hän nousi kuuluisuuteen torjuttuaan venäläisten hyökkäyksen Koljonvirran taistelussa Iisalmen nurkilla. Kyllähän sotasankarin muistolle voi aina kuppia nostaa ja pils uppoaa aina.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Kaataessani mallasjuomaa lasiin muodostaa olut kauniin ja tuuhean valkoisen vaahdon lasiin. Olut itsessäänkin vaikuttaa pirteältä tapaukselta kupliessaan lasissa kirkkaana ja oljen keltaisena. Maltaan tuoksu pääsee oikein hyvin vahvana esille vaikka humalaa onkin, onneksi jätetty tuonne katkero puolelle enimmät. Karamelliset maltaat hunajan kera viimeistelevät kattauksen.
Maku:
Ensihuikalla on kyllä tuttua sandelsia vastassa, classisen sandelsin pehmeys on nyt vaihtunut karheaan mutta makeaan maltaisuuteen ja ronskiin ruohoiseen jälkihumalointiin. Paino sanalla jälkihumalointi sillä olut on vahvasti takapotkuinen vaan niinhän pilsnerin pitää ollakin. Suutuntumaltaan keskipehmeä sekä hiukan öljyinenkin. Humalointi on amerikkalaistyyppistä yrttisyyttä ja sitrusta.
Juotavuus on kyllä hyvä ja varmana lähtee perus santun sijaan mukaan. Yrttisyys saattaa monia pelottaa ja yllättävänkin katkera olut on mutta kannattaa koittaa. Olut on karski ja karhea kuin suomalainen mies! Milloin tätä saa salkussa?
Nautittu: 25/9/2018
Parasta ennen: 31/05/19
Humalat: Amarillo, Crystal, Cascade
EBC: 8
EBU: 40
Mistä: Saatu panimolta, kohta kaikkialta.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Kaataessani mallasjuomaa lasiin muodostaa olut kauniin ja tuuhean valkoisen vaahdon lasiin. Olut itsessäänkin vaikuttaa pirteältä tapaukselta kupliessaan lasissa kirkkaana ja oljen keltaisena. Maltaan tuoksu pääsee oikein hyvin vahvana esille vaikka humalaa onkin, onneksi jätetty tuonne katkero puolelle enimmät. Karamelliset maltaat hunajan kera viimeistelevät kattauksen.
Maku:
Ensihuikalla on kyllä tuttua sandelsia vastassa, classisen sandelsin pehmeys on nyt vaihtunut karheaan mutta makeaan maltaisuuteen ja ronskiin ruohoiseen jälkihumalointiin. Paino sanalla jälkihumalointi sillä olut on vahvasti takapotkuinen vaan niinhän pilsnerin pitää ollakin. Suutuntumaltaan keskipehmeä sekä hiukan öljyinenkin. Humalointi on amerikkalaistyyppistä yrttisyyttä ja sitrusta.
Juotavuus on kyllä hyvä ja varmana lähtee perus santun sijaan mukaan. Yrttisyys saattaa monia pelottaa ja yllättävänkin katkera olut on mutta kannattaa koittaa. Olut on karski ja karhea kuin suomalainen mies! Milloin tätä saa salkussa?
Nautittu: 25/9/2018
Parasta ennen: 31/05/19
Humalat: Amarillo, Crystal, Cascade
EBC: 8
EBU: 40
Mistä: Saatu panimolta, kohta kaikkialta.
25. syyskuuta 2018
Eräsmies puhtaan luonnon puolesta kampanja
Puhtaan luonnon puolesta kampanja!
[Sisältää arvonnan ja daiwan tuotepalkintoja]
Olen jo pitkään seurannut huolestuneena alati kasvavaa roskien määrää luonnossa, metsistä löytyy makkarapakettia ja olut tölkkejä, vesistöjen rannoilla on kalastajien jättämiä siimoja joihin sitten eläimet sotkeutuvat ja kuolevat.
Ihmisten pitää alkaa kiinnittämään huomiotaan omaan tekemisiinsä eikä vain toivoa että kyllä joku toinen ne roskat sieltä siivoa, voi olla niinkin mutta se ajatus ei kanna kovin pitkälle tulevaisuuteen vaan jälkipolville on luvassa ankeat olot. Suurimaksi osaksi ongelmat ovat asenteesta kiinni ja ihan puhdasta tietämättömyyttäkin. Listaan tähän alle muutaman ajatuksia herättäviä tietoja maatumisesta.
MAATUMISEN KESTO
- Tupakantumppi: Ei maadu koskaan vaan muuttuu mikromuoviksi.
- Lasipullo: Ei maadu ikinä
- Oluttölkki: 50-200 vuotta
- Muovikassi: 5-4 vuotta
- Paristo: 200-1000 vuotta
- Pahvimuki: 1-5 vuotta
- Muovimuki: 100-200 vuotta
- Purukumi: 20-25 vuotta
- Kalastussiima: 600 vuotta
Nämäkin ajat on joidenkin tutkimuksien mukaan jopa suuremmat mutta otin lyhimmät ajat ihan senkin takia että pelkästään jo nuo ovat ihan huikeita aikoja.
Jos huomaat luonnossa esimerkiksi huonekaluja, kannattaa asiasta ilmoittaa alueen ely-keskukselle tai kunnalle. Monella kunnalla on erikseen ympäristönsuojeluviranomainen.
Kannattaa ottaa tilanteesta tai roskasta kuvia ja tarkat paikkatiedot ylös, jotta asiasta voi tehdä selkeän ilmoituksen.
Keräsin nämä 20minuutin aikana samalla kun lenkitin koiraa. |
Haaste:
Eräsmies haastaakin siis teidät kaikki taisteluun puhtaan luonnon puolesta, niin kalastajat, metsästäjät kuin muutkin luonnossa liikkujat.Haaste kuuluu näin, ottakaa mukaan muovipussi ja menkää keräämään roskia! Syyshauen kalastajat voivat kävellä rantaviivoja ja keräillä mukaan siimat ja pahimmassa tapauksessa rannalle jääneet uistimet koukkuineen. Metsästäjät voivat kerätä maastosta löytämänsä patruunan hylsyt ja muut sinne kuulumattomat artikkelit. Vaeltajat pystyvät ohimennessään keräämään taukopaikkojen ympäristöstä sinne hylätyt makkarapaketit ja sen sellaiset.
Jos ei halua lähteä asiakseen merta edemmäs kalaan niin siistikää vaikka asuinpaikkanne lähimetsää tunnin verran, se ei ole pitkä aika kuluttaa elämästä hyödyllisen asian puolesta. Minä olen tyytyväinen ja katson kampanjan onnistuneen jos tämä tempaus saa vaikka yhdenkin ihmisen käyttämään tunnin elämästään muuhunkin kuin television katsomiseen
Mikäli teillä on lapsia niin ottakaa mukelot mukaan sillä asenteet alkaa ruohonjuuritasolta ja vanhemmistaan lapset katsovat ensimmäiseksi mallia.
Osallistumisohjeet:
Kun olette saaneet roskasaaliin kerättyä niin ottakaa siitä kuva ja lisätkää se joko eräsmiehen facebookin "puhtaan luonnon puolesta" julkaisuun tai instagramiin #Eräsluonto2018 häshtägiä käyttäen. Myös Twitterissä voi kuvan lisätä @erasmies87 tunnukseni julkaisuun tai ihan omassa feedissään käyttäen samaa #Eräsluonto2018 tägiä että löydän teidät kaikki.Jos ei pelkkä luonnon hyvinvointi myös jatkossa ole riittävä motivaatio niin heitän mukaan porkkanan, Eräsmies yhdessä Daiwascandinavian kanssa on päättänyt palkita yhden henkilön jokaiselta yllä mainitulta sosiaalisenmediankanavalta daiwan tuotepalkinnolla.
Daiwan tuotepalkinnot |
Tempaus päättyy 31.10.2018 klo 12, saman päivän aikana julkaistaan arvonnan voittajat ja heihin otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Voittajat julkaistaan facebookissa, instagramissa sekä twitterissä.
Tätä saa jakaa kaikkialle, mitä enemmän saadaan ihmisiä tähän mukaan sen parempi. Eräsmies kiittää jo ennakkoon kaikkia osallistujia.
24. syyskuuta 2018
Spaten - München 5,2%
Ae että, saksan paikallista bulkkia. Spaten pärjäsi ihan kohtalaisesti oktoberfesteillä vaikkei parhain tarjolla olleista oluista ollutkaan. Oikeaoppisesti olisi pitänyt tämän kanssa nauttia siansorkkia vaan suomessa kaikesta parhaimpia lihoja ei edes myydä kaupassa vaan päätyvät koirien herkuiksi tai suoraan roskiin. Täytyy sanoa että ihmisen ruokatottumukset on menneet huonompaan suuntaan viimeisen 50 vuoden aikana. Esimerkiksi sisäelimet on unohdettu tyystin, tämä on hyvin surullista mutta ei vaivuta epätoivoon vaan otetaan olut.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli lähes olemattoman niukka, värityksenltään ultimaattisen prossesoidun kirkas ja kullan keltainen. Tuoksu on kukkia ja hunajaa, vaaleita maltaita. Suoraan kaadettuna tuoksui ihan suomen bulkeilta mutta lasissa se vaan parani edukseen. Kaiken kaikkiaan todella mieto on tuoksultaan.
Maku:
Yllättävän maltainen ja rasvainen on maku että suutuntumakin. Hiilihappoja ihan perinteisesti, ei erotu joukosta. Selkeää metallisuutta löytyy ja humalointi on yrttistä ja pippuristakin. Miedot humaloinnit takaavat helpon juotavuuden ja siltä se oktoberfesteilläkin näytti. Vaikka oluessa onkin kevyt jälkiliuku se ei ollenkaan haittaa, mielestäni se jopa korostaa tämän tyyppisen oluen juotavuutta. Lopussa maistuu tuore, vasta puristettu sitruuna.
Onhan tämä nyt selkeästi laadukkaampaa menoa kuin hartwallin oktoberfest olut, metallisuudesta huolimatta.
EBC: 8,4
IBU: 17
Mistä: Ostettu alkosta
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli lähes olemattoman niukka, värityksenltään ultimaattisen prossesoidun kirkas ja kullan keltainen. Tuoksu on kukkia ja hunajaa, vaaleita maltaita. Suoraan kaadettuna tuoksui ihan suomen bulkeilta mutta lasissa se vaan parani edukseen. Kaiken kaikkiaan todella mieto on tuoksultaan.
Maku:
Yllättävän maltainen ja rasvainen on maku että suutuntumakin. Hiilihappoja ihan perinteisesti, ei erotu joukosta. Selkeää metallisuutta löytyy ja humalointi on yrttistä ja pippuristakin. Miedot humaloinnit takaavat helpon juotavuuden ja siltä se oktoberfesteilläkin näytti. Vaikka oluessa onkin kevyt jälkiliuku se ei ollenkaan haittaa, mielestäni se jopa korostaa tämän tyyppisen oluen juotavuutta. Lopussa maistuu tuore, vasta puristettu sitruuna.
Onhan tämä nyt selkeästi laadukkaampaa menoa kuin hartwallin oktoberfest olut, metallisuudesta huolimatta.
EBC: 8,4
IBU: 17
Mistä: Ostettu alkosta
22. syyskuuta 2018
Hartwall Lahden Erikois - Oktoberfest 5,1%
Oktoberfest on jo ovella, alkaa tänä vuonna 22.9 ja kestää 7.10 asti. Eräsmiehen kokemuksia 2017 reissusta voi käydä lukemassa tästä. En lähtenyt oktoberfesteihin tänä vuonna vaikka se mielessä pilkahtelikin ja lomatkin olisi sattuneet samaan kohtaan. Kuitenkin hengessä mukana ja nappasin suomalaisen vastineen oktoberfest oluelle.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on ihan bavaria meiningillä runsas ja uhkea. Väriltään vaalean ruskeaa ja kristallin kirkasta. Tuoksussa on kukkaista menoa hunajan kera. Hyvin hentoinen paahteisuus kurkistelee hedelmäisen humaloinnin alta, meno on vähän imelämpi kuin mitä Münchenissa tuoksuttelin.
Maku:
Suutuntuma verrattuna originaaleihin oktoberfest oluihin on kepeä eikä todellakaan puhuta tasapainoisesta oluesta. Hiilihapotus on heikoilla jäillä, mallasrunko tuntuu aneemiselta ja humalointi on sitäkin onnettomampi. Humalointi on vedellä lantratun sitruunamehun kaltainen ja se ei oikein saa otetta mistään. Meno on kun joisi jotain perhanan sandelsia, joskin loppuun lisätään vielä tiraus metallisuutta.
Oktoberfest henkeä luo se että olut maistuu väljähtäneeltä, erona Münchenissa tarjoiltuihin oluisiin tämä tekee sen jo ensimmäisellä huikalla eikä viimeisellä. Vaatii melkoisesti runsaampaa mallaspohjaa ollakseen aito märzen. Kiitän onneani että tämä ei ollut litran tölkissä niin kuin asiaan olisi kuulunut. Eniten ehkä masentaa ajatus siitä että tästä piti maksaa 3,25€, sikamaista.
EBC: 14
EBU: 22
Parasta ennen: 110819
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on ihan bavaria meiningillä runsas ja uhkea. Väriltään vaalean ruskeaa ja kristallin kirkasta. Tuoksussa on kukkaista menoa hunajan kera. Hyvin hentoinen paahteisuus kurkistelee hedelmäisen humaloinnin alta, meno on vähän imelämpi kuin mitä Münchenissa tuoksuttelin.
Maku:
Suutuntuma verrattuna originaaleihin oktoberfest oluihin on kepeä eikä todellakaan puhuta tasapainoisesta oluesta. Hiilihapotus on heikoilla jäillä, mallasrunko tuntuu aneemiselta ja humalointi on sitäkin onnettomampi. Humalointi on vedellä lantratun sitruunamehun kaltainen ja se ei oikein saa otetta mistään. Meno on kun joisi jotain perhanan sandelsia, joskin loppuun lisätään vielä tiraus metallisuutta.
Oktoberfest henkeä luo se että olut maistuu väljähtäneeltä, erona Münchenissa tarjoiltuihin oluisiin tämä tekee sen jo ensimmäisellä huikalla eikä viimeisellä. Vaatii melkoisesti runsaampaa mallaspohjaa ollakseen aito märzen. Kiitän onneani että tämä ei ollut litran tölkissä niin kuin asiaan olisi kuulunut. Eniten ehkä masentaa ajatus siitä että tästä piti maksaa 3,25€, sikamaista.
EBC: 14
EBU: 22
Parasta ennen: 110819
20. syyskuuta 2018
Gebrouwen door vrouwen - Bloesem Blond 6,2%
Maistelussa ja muistelussa arkistojen kätköistä kaivettu Amsterdamin tuliainen. Tämän on tehnyt gebrouwen door vrouwen eli siinähän rullailette suussa lausumista, oluen nimi on Bloesem Blond ja tuon nyt arvaa nimestä että kukkasia on luvassa. Tämä on nyt Eräsmiehen historiassa toinen olut, johon on tungettu kukkia. Edellinen kukkaisolut oli To Øl Blossom. Mielestäni kukat kuuluu enemmän siiderien sekaan jotka on makeita muutenkin, oluen profiili mielestäni hankaa pahasti kukkia vastaan.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahtosi runsaasti mutta jäi viipyilemään kermaisena pallona. Tuoksu on parfyymimainen, jopa simainenkin jotten sanoisi ja sanonkin. Kukkia, hunajaa ja hiivaa hyvässä suhteessa. Samea ja vaalean keltainen olut jossa on mielenkiintoinen tuoksu, tätä pakko vaan pysähtyä haistelemaan uudestaan ja uudestaan
Maku:
Maku on sitten aika uniikki, ensimmäisenä tulee sellainen sitruunan kuoren kitkeryys ja vetää hapokkuudellaan metallisen puolelle. Suutuntumalta kevyehkö mutta tällaisillä mausteilla pakko ollakin. Sellainen raikas pale tulee kyllä vahvasti mieleen vaikkei katkeroita paljon olekaan. Loppupään humalointia on kyllä todella reippaasti, mausta tulee vähän jokin teemäinen tai ainakin pehmeä yrttisyys mieleen. Jälkimaku on IBU:sta huolimatta todella katkera mutta hauskasti lopussa on myös pehmentävää hunajaista meininkiä.
Maku itsessään on niin överin kukkainen että itse oluen maku katoaa taustalle. Suuhun oikein hönkii sellainen parfyymimainen kukkaisuus minkä voisi kuvitella tulevan kun juo vahingossa hajuvettä.
IBU: 18
Mistä: Saatu tuliaisena Amsterdamista
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahtosi runsaasti mutta jäi viipyilemään kermaisena pallona. Tuoksu on parfyymimainen, jopa simainenkin jotten sanoisi ja sanonkin. Kukkia, hunajaa ja hiivaa hyvässä suhteessa. Samea ja vaalean keltainen olut jossa on mielenkiintoinen tuoksu, tätä pakko vaan pysähtyä haistelemaan uudestaan ja uudestaan
Maku:
Maku on sitten aika uniikki, ensimmäisenä tulee sellainen sitruunan kuoren kitkeryys ja vetää hapokkuudellaan metallisen puolelle. Suutuntumalta kevyehkö mutta tällaisillä mausteilla pakko ollakin. Sellainen raikas pale tulee kyllä vahvasti mieleen vaikkei katkeroita paljon olekaan. Loppupään humalointia on kyllä todella reippaasti, mausta tulee vähän jokin teemäinen tai ainakin pehmeä yrttisyys mieleen. Jälkimaku on IBU:sta huolimatta todella katkera mutta hauskasti lopussa on myös pehmentävää hunajaista meininkiä.
Maku itsessään on niin överin kukkainen että itse oluen maku katoaa taustalle. Suuhun oikein hönkii sellainen parfyymimainen kukkaisuus minkä voisi kuvitella tulevan kun juo vahingossa hajuvettä.
IBU: 18
Mistä: Saatu tuliaisena Amsterdamista
15. syyskuuta 2018
Murphy's - Irish Stout 4%
Pyhän Patrickin päivä (engl. Saint Patrick’s Day, iiriksi Lá Fhéile Pádraig) on Irlannin kansallispäivä, jota vietetään vuosittain 17. maaliskuuta maan suojeluspyhimyksen Pyhän Patrickin muistoksi. Irlannin lisäksi päivää juhlitaan laajalti ympäri maailman esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa.
Juhlaperinteisiin kuuluu muun muassa kolmiapilan kantaminen vaatteissa ja vihreään pukeutuminen. Alkuperältään juhla on kristillinen, vaikka se on nykyään saanut myös monenlaisia maallisia muotoja. Monet päivään liittyvät perinteet ovat varsin tuoreita. Esimerkiksi vihreään pukeutumisen on vanhastaan uskottu tuovan epäonnea, sillä väri on keijujen suosiossa. Pyhän Patrickin tunnusvärinä on ollut vihreän ohella myös sininen. Hartaan katolisessa Irlannissa Pyhän Patrickin päivä oli aikoinaan pitkäperjantain ohella vuoden toinen päivä, jolloin kaikki pubit olivat kiinni.
Classikkoja juodaan tällä kertaa juhlapyhän kunniaksi, uskaltaisin sanoa että aika tunnettu irlantilainen stout heti Guinessin jälkeen. Tämä on selkeästi tarkoitettu juotavaksi pint kokoisesta lasista ja vieläpä runsaita määriä, 4% olut kun ei kajahda niin kovaa kupoliin kuin mitä vahvemmat kolleegansa.
Tölkistä löytyy myös hauska kuriositeetti eli vaahdottaja mikä on käytännössä ontto muovipallo jonka yhdessä sivussa on reikä. Oluen täytön aikana tölkkiin lisätään typpeä, joka tölkin sisäisen paineen ansiosta menee osittain vaahdottajan sisään. Kun tölkki narautetaan auki ja tölkin paine laskee, vapautuu typpi vaahdottajasta pieninä typpikuplina ja olut lähtee hitaasti pyörivään liikkeeseen. Kuulan avulla juomaan saadaan samankaltainen paksun kermamaisen vaahto kuin hanaoluessa on.
Ulkonäkö & Tuoksu:
On muuten kermaisin ja silein vaahto mitä olen kuunaan nähnyt, sitä voi vaikka muotoilla ja se jättää
lasiin 2 sentin viipyilevän vaahdon. Tuoksu on paahteinen ja maukkaan kahvinen aromi viitoittaa tietä. Hiukan esterinen olut kuitenkin on, rusinaa sanoisin. Väritys on tumman ruskea vaan ei ihan musta.
Maku:
Suutuntuma tulee ensimmäisenä vaahdosta joka on kuin löysäksi vatkattua vispikermaa, äärettömän pehmeä ja smooth meininki. Maku itsessään on aika paahteinen jopa karrelle palanut, voisi sanoa että vähän tuhkainenkin maku. Loppuun tulee hiukan pähkinäistäkin meininkiä ja humalointi on yrttinen ja jopa pippurinen, katkerointi itsessään kyllä tulee suurimmaksi osaksi puhtaasta paahteisuudesta. Sanoisin että jälkimaku että suutuntumakin on hiukan vetinen johtuen alhaisista prosenteista mutta viipyilevä paahteisuus kyllä korjaa enimmät ongelmat.
Tumma olut joka on suunniteltu juotavaksi paljon ja pitkällä kaavalla. Tämä on vain saarivaltion maukkaampi versio karjalasta mitä täällä on totuttu juomaan muki tolkulla.
EBC:120
Tölkistä löytyy myös hauska kuriositeetti eli vaahdottaja mikä on käytännössä ontto muovipallo jonka yhdessä sivussa on reikä. Oluen täytön aikana tölkkiin lisätään typpeä, joka tölkin sisäisen paineen ansiosta menee osittain vaahdottajan sisään. Kun tölkki narautetaan auki ja tölkin paine laskee, vapautuu typpi vaahdottajasta pieninä typpikuplina ja olut lähtee hitaasti pyörivään liikkeeseen. Kuulan avulla juomaan saadaan samankaltainen paksun kermamaisen vaahto kuin hanaoluessa on.
Olut on musta kuin mies itse. |
On muuten kermaisin ja silein vaahto mitä olen kuunaan nähnyt, sitä voi vaikka muotoilla ja se jättää
lasiin 2 sentin viipyilevän vaahdon. Tuoksu on paahteinen ja maukkaan kahvinen aromi viitoittaa tietä. Hiukan esterinen olut kuitenkin on, rusinaa sanoisin. Väritys on tumman ruskea vaan ei ihan musta.
Maku:
Suutuntuma tulee ensimmäisenä vaahdosta joka on kuin löysäksi vatkattua vispikermaa, äärettömän pehmeä ja smooth meininki. Maku itsessään on aika paahteinen jopa karrelle palanut, voisi sanoa että vähän tuhkainenkin maku. Loppuun tulee hiukan pähkinäistäkin meininkiä ja humalointi on yrttinen ja jopa pippurinen, katkerointi itsessään kyllä tulee suurimmaksi osaksi puhtaasta paahteisuudesta. Sanoisin että jälkimaku että suutuntumakin on hiukan vetinen johtuen alhaisista prosenteista mutta viipyilevä paahteisuus kyllä korjaa enimmät ongelmat.
Tumma olut joka on suunniteltu juotavaksi paljon ja pitkällä kaavalla. Tämä on vain saarivaltion maukkaampi versio karjalasta mitä täällä on totuttu juomaan muki tolkulla.
EBC:120
EBU: 32
14. syyskuuta 2018
Tractive - Pet Tracker
Onko riesaa karkailevasta lemmikistä ja haluaisit tietää missä elukka viilettää? Tai ehkä olet budjettiluokan metsästä jolla ei ole heittää 1000€ koiran jäljittämiseen? Näihin molempiin ongelmiin voi olla ratkaisuna Tractiven Pet Tracker Gps joka on suunniteltu itävallassa mutta toteutus on jätetty tuttuun tapaan taas kiinan pojille. Testasin tätä koirallani jänismetsällä jolloin ei yleensä olla tuntikausia putkeen maastossa.
Ei todellakaan mihinkään hardcore metsästykseen mutta minun jänis ja metsäkana riennoissa ihan omiaan.
Mistä: Tilattu Dreampetstore.com, Jossain 50€ tietämillä hinnat liikkuu.
Varusteet:
Tractiven mukana tulee kaksi erikokoista muovista kiinnitysklipsiä jotka soveltuvat siis erikokoisille pannoille. Pienimpään kiinnikkeeseen voi laittaa vain 3mm paksun pannan, toinen taas antaa myöten 3-5mm pannoille. Kiinnitys pitää kaupunki oloissa mutta metsästävälle koiralle tarvitaan vähän patentti korjaamista että se ei putoa koiran rymytessä tiheiköissä. Metsässä kuitenkin sitä luontoa tahtoo olla joskus ihan riesaksi asti ja se ei kummoista oksan napautusta tarvitse että irtoaa ja sinne hävisi koira.
Itse muutin gepsin metsästyskäyttöön soveltuvaksi teetättämällä ompelijattarella tukevasta, hankausta kestävästä kankaasta vetoketjullisen pussin josta panta menee lävitse. Niin lujaa tekoa se on että nyt panta murtuu ensin ennen kuin se kiinnityspussi, tokihan sen voisi tehdä esimerkiksi nahasta mutta halusin että gps saa kuitenkin vielä hyvin yhteyden.
Paketin mukana tulee hauenleuka mallinen laturi, joka toimii suomalaisissa pistokkeissa sekä AC adapteri joka kävisi kiinalaisiin pistokkeisiin. Latausnopeus 0-100% on n. 2 tuntia
Lisä porkkanaa tarjotaan kaveri suosituksilla tällaisen viestin muodossa: "You receive one month FREE on your Tractive subscription plan and your friends receive a 15% discount on their order."
Käyttöönotto on aika helppoa joskin vaatii pakollista englanninkielen taitoa sen aktivointiin. Laite itsessään lähtee simppelisti päälle 3sek painamalla, jolloin syttyy vihreä valo, jos ei niin kyseessä on gps yhteyden puuttuminen. Muitakin virheistä ilmoittavia valoyhdisteitä on mutta ne voi tsekata sitten mukana tulevasta ohjekirjasta joka muuten on suomeksi.
Paketin mukana tulee hauenleuka mallinen laturi, joka toimii suomalaisissa pistokkeissa sekä AC adapteri joka kävisi kiinalaisiin pistokkeisiin. Latausnopeus 0-100% on n. 2 tuntia
Käyttöönotto:
Ennen käyttöön ottamista pitää tuote rekisteröidä tractiven sivuilla(www.tractive.com/activate) ja samalla maksaa lisenssimaksu jonka voi tehdä kuukausittain tai vuosittain. Käytännön vinkkinä voisin suositella kuukausittain tilauksen lopettamista sillä epätoivoinen yhtiö lähettää aina alennuskoodilla varustetun sähköpostin tilauksen lopettamisen jälkeen.Lisä porkkanaa tarjotaan kaveri suosituksilla tällaisen viestin muodossa: "You receive one month FREE on your Tractive subscription plan and your friends receive a 15% discount on their order."
Käyttöönotto on aika helppoa joskin vaatii pakollista englanninkielen taitoa sen aktivointiin. Laite itsessään lähtee simppelisti päälle 3sek painamalla, jolloin syttyy vihreä valo, jos ei niin kyseessä on gps yhteyden puuttuminen. Muitakin virheistä ilmoittavia valoyhdisteitä on mutta ne voi tsekata sitten mukana tulevasta ohjekirjasta joka muuten on suomeksi.
Aloituksessa koiran löytyminen gps:llä vie yli 3 minuuttia mutta viimeisimmässä sovelluspäivityksessä sekin "ongelma" korjautui ja koira löytyy nyt alle minuutissa.
Ominaisuudet:
Ilmaiseksi näkee koiran kulkeman reitin kilometreineen 24h ajalta, laajempaan seurantaan saa taas kaivaa kuvetta. Ilmaisiin ominaisuuksiin kuuluu luonnollisesti myös se että koiraa voi seurata reaaliajassa. Laitoin vaimon lenkittämään koiraa ja seurasin itse kotona missä vaimo sekä koira oikein viilettää, tarkasti näyttää reitin kadun tarkkuudella. Tarvittaessa käy siis täysin laittomaan ihmisten seurantaan, akkua se vaan syö ihan tolkuttomasti. En siis voi suositella miksikään hirvikoira pannaksi missä koiraa pitäisi pystyä seuraamaan reaaliaikaisesti vuorokauden ajan. Live seuranta myös loppuu automaattisesti vartissa ja asetuksia muuttamalla sen saa maksimissaan toimimaan vain 60min.Kuljettua matkaa voi seurata 24h ajalta. |
Valmistajan sivuilla luvataan 3-5 päivää akku kestoa mutta perustilassa akku meni täydestä latauksesta tyhjäksi n. 30 tunnissa.
Ohjekirjassa kyllä pyydetään ottamaan valmistajaan yhteyttä jos akku ei pidä tuota aikaa, pitää laittaa noottia menemään sinne. Toivottavasti kyseessä on maanantai kappale eikä ominaisuus.
Ominaisuuksista puheenollen tässä on myös sellainen ominaisuus että etänä saa tutkan valon palamaan valkeana mikä auttaa löytämään koiran tai tippuneen laitteen pimeässä ellei satu naamallaan nurmella pötköttämään. Toinen ominaisuus on että laitteen saa etänä piipittämään kimeällä äänellä mikä helpottaa myös löytämistä. Video kyseisistä toiminnoista löytyy tästä!
Tuote painaa vain 35g eli tuota ei huomaa edes kissat kaulassaan. Tuote on myös 100% vedenkestävä, ainakin minun tekemän hukuttamisen kesti.
Se on vedenkestävä |
Yllättävän tarkka, heittoa metsässä oli n. 4-10 metriä, tuosta jos ei koiraa löydä niin tarvitsee enemmän silmälasit kuin paikantimen.
Maksulliset ominaisuudet
Maksumuurin takaa saa käyttöön lisää ominaisuuksia, esimerkiksi rajojen asettamisen karttaan jolloin sovellus herjaa kun koira on lähtenyt merkityltä alueelta. Tämä mahdollistaa sen että metsästysalueen rajat voi tähän löyhästi merkitä mutta alueen saa jostain syystä rajattua vain pyöreäksi. Sitä kuitenkin saa kasvatettua tai kutistettua. Muita ominaisuuksia on esimerkiksi nopeus ja korkeusmittari. Mahdollista on myös esimerkiksi koiran sijaintitietojen jakaminen toiselle joka omistaa kyseisen sovelluksen. Hynää kaivamalla saa myös paremmat gps yhteydet ja laite käyttää useampia verkkoja paikannukseen, en ole kyllä havainnut heikkouksia perusyhteydelläkään. Myöskin asiakaspalvelu on käytössä lisämaksusta, mikä on aika absurdia. Premium tili tosin maksaa vain 1€ ylimääräistä perusmaksuun joka on halvimmillaan 3,33€/kk, en näe mitään järkeä että tuollainen premium tili on pitänyt erikseen edes tehdä.
Kestävämpi kiinnitys patentti |
Tuumailut:
Huonoja puolia on lähinnä kiinnitys mutta sen saa seppäiltyä vaikka liimalla kiinni, laturi nimittäin mahtuu edelleen liitoksiinsa vaikka kiinnitys olisi paikallaan. Myöskin tuotteen maksullisuus on salakavala sillä maksut jää pyörimään jatkuvasti päälle ellei sopimustaan muista erikseen kytkeä pois päältä, toisaalta tämä ei eroa netflixistä.Ei todellakaan mihinkään hardcore metsästykseen mutta minun jänis ja metsäkana riennoissa ihan omiaan.
Mistä: Tilattu Dreampetstore.com, Jossain 50€ tietämillä hinnat liikkuu.
13. syyskuuta 2018
Andesch - Vollbier Hell 4,8%
Klosterbrauerei Andechs täräyttää taasen varsin toimivan oluen Helles muodossa. Asiasta tietämattömille helles tai hell tarkoittaa suoraan käännettynä vaaleaa tahi kalpeaa ja tyyli onkin Pale Lager, helles on tarkemmin saksalaisista pale lagereista käytetty nimitys. Helles tyylinä on täyteläinen, hiukan vaalea sekä miedosti katkeroitu olut, eli siis varsin hyvä yleisolut.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on korkea ja tuuhea sekä jättää mennessään melkoisesti pitsiä, osasin siis pestä lasini kunnolla ennen oluen kaatamista. Väriltään kullankeltainen ja kirkas eikä tuosta moitteen sanaa löydä. Tuokussa mennään pehmeällä viljan ja hunajan tuoksulla jossa mukaan on hiukan laitettu voimaista aromia, hentoja kukkia ja yrttiä. Raikas ja puhdas tuoksu
Maku:
Suuhun ottaessa ensivaikutelma on mitätön maku mutta vahvenee hetkihetkeltä enemmän. Maun profiili on vahvasti viljainen, keksinenkin jopa. Suutuntuma on pehmeä ja hiilihappoja on aika vaisusti mikä edesauttaa pehmeyden luomista. Makumaailma menee tässä makean puolelle eikä kuivuutta ole juurikaan havaittavissa. En sanoisi tätä siis raikkaaksi vaan kerrassaan maukkaaksi. Jälkimaun yrttinen humalointikin on suutuntumalta pehmeä ja vain hiukan katkera.
Suuhun ottaessa ensivaikutelma on mitätön maku mutta vahvenee hetkihetkeltä enemmän. Maun profiili on vahvasti viljainen, keksinenkin jopa. Suutuntuma on pehmeä ja hiilihappoja on aika vaisusti mikä edesauttaa pehmeyden luomista. Makumaailma menee tässä makean puolelle eikä kuivuutta ole juurikaan havaittavissa. En sanoisi tätä siis raikkaaksi vaan kerrassaan maukkaaksi. Jälkimaun yrttinen humalointikin on suutuntumalta pehmeä ja vain hiukan katkera.
Flavori on siis kaiken kaikkiaan miellyttävä. Pehmeä perus olut. Jatkossa ostan jos halvalla saan, nyt tuo 4,89€ vähän kirpoo mutta jos tätä saisi 24 packissä niin voi sitä humalaisten määrää. Hyvin upposi hampparin kylkeen.
Kuvaustausta: Puustikki
Kuvaustausta: Puustikki
8. syyskuuta 2018
RPS Brewing - Indie Pale Ale 5,4%
Ensimmäinen olut koskaan Kuopiolaiselta RockPaperScissors Indie Breweryltä eli inhimilliseen
muotoon lyhennettynä RPS Breweryltä. Suomalaisten mieleen oleva panimo sillä RPS:ltä löytyy myös kahvia.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Väriltäähän tämä on oikein nätin kuparinen, vaahto on saippuamainen koostumukseltaan. Tuoksussa mennään hedelmäisellä linjalla ja vaikka tuotekuvauksessa oli selvitys lisätystä greipistä ja molemmat kyllä pääsee tuoksussa esille, greippimäinen raikkaus ja mehumainen appelsiini. Raikas ja hyvä tämä.
Maku:
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hapokkuus ihan tyylilleen uskollinen. Maussa on vahvasti humalaa niin kuin kuuluukin, sellaista havumaista sekä puunkuorimaista maanläheisyyttä. Appelsiini itseasiassa välittyy oikein oivallisesti myös maussa sekä hienoisesti myös muitakin hedelmiä. Makea profiili mutta jälkimaku on yllättävänkin lyhytkestoinen ipaksi.
Hedelmäinen ja vahvasti greippinen IPA. Ei varsinaisesti erotu joukosta tarpeeksi IPA buumin johdosta kauppoihin tulleista muista saman tyylin edustajista että ostaisin jatkossakin. Kuitenkin keskivertoa parempi ja kannattaa se kokeilla jos vaikka omaan makuun sattuisikin.
Humalat: Ekuanot, Loral, Magnum, Mosaic, Simcoe
muotoon lyhennettynä RPS Breweryltä. Suomalaisten mieleen oleva panimo sillä RPS:ltä löytyy myös kahvia.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Väriltäähän tämä on oikein nätin kuparinen, vaahto on saippuamainen koostumukseltaan. Tuoksussa mennään hedelmäisellä linjalla ja vaikka tuotekuvauksessa oli selvitys lisätystä greipistä ja molemmat kyllä pääsee tuoksussa esille, greippimäinen raikkaus ja mehumainen appelsiini. Raikas ja hyvä tämä.
Maku:
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hapokkuus ihan tyylilleen uskollinen. Maussa on vahvasti humalaa niin kuin kuuluukin, sellaista havumaista sekä puunkuorimaista maanläheisyyttä. Appelsiini itseasiassa välittyy oikein oivallisesti myös maussa sekä hienoisesti myös muitakin hedelmiä. Makea profiili mutta jälkimaku on yllättävänkin lyhytkestoinen ipaksi.
Hedelmäinen ja vahvasti greippinen IPA. Ei varsinaisesti erotu joukosta tarpeeksi IPA buumin johdosta kauppoihin tulleista muista saman tyylin edustajista että ostaisin jatkossakin. Kuitenkin keskivertoa parempi ja kannattaa se kokeilla jos vaikka omaan makuun sattuisikin.
Humalat: Ekuanot, Loral, Magnum, Mosaic, Simcoe
4. syyskuuta 2018
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - New England IPA 7,5%
Mehuisa NEIPA |
Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan NEIPA eli New England IPA on tuttuun tapaan Ville Vilenin käsialaa ja aromi humalassa ei ole säästelty ja humalia onkin käytetty huikeasti kahdeksaa eri lajiketta, katsotaan mihin paukut riittää.
Ulkonäkö&Tuoksu:
Vaahto tiukka yhden sentin pakkaus, pitsiä jättäisi jos nousisi. Suodattamaton ja näinollen hyvin samea ja kellertävä olut, aavistuksen ruskeakin. Tuoksussa trooppisia hedelmiä josta löytää ananaksen ja mangon, mango voittaa tosin tämän kädenväännön.
Maku:
Maku on hiukan makea ja melkoisen hiivainenkin, jotenkin tummien hedelmien sokerisuus tulee mukana mutta hiiva peittelee sen sitten alleen. Hiukan kuivakka olut mutta niin kuin katkeroistakin voi päätellä, ei liiaksi. Kauran, vehnän ja hiivan avustuksella saadaan todella pehmeä suutuntuma, ei ollenkaan pöllömpi NEIPA. Jälkimaussa on hiiva sekä miedosti hedelmiä, humalointi tulee hiukan karhean sitruksisena johtuen rankasta kuivahumaloinnista.
Sellainen mehuisa NEIPA niin kuin kuuluu ollakin, kannattaa se maistella jos vastaan sattuu.
Humalat: Ahtanum, Azacca, Cascade, Citra, Eureka, Galaxy, Mosaic, Simcoe
Maltaat: Maris otter pale ale, vehnä, kaura
EBC: 18
EBU: 40
Mistä: Saatu panimolta ja suurin osa tuotteista on pakattu kegiin pienen erän takia vaan jos tätä ihmiset kilvan ostaa niin tiedä vaikka alkon valikoimiin tupsahtaisi.
Kuvaustausta: Puustikki
30. elokuuta 2018
Panimo Kiiski - Vastaranta Savulager 5,5%
Panimon kuvaus:
Vastaranta Savulager on vaalea pohjahiivaolut, jossa savumaltaita ei ole säästelty. Savuoluiden ystäville todellinen herkku! Suodattamaton kevyesti humaloitu täysmallasolut, joka on nimensä veroinen. Savu sekä maistuu että tuoksuu mukavasti. Helsinki Beer Festivaleilla 2018 Vuoden Olut- kilpailussa kultaa voittanut sarjassa vaalea lager enintään 6,0t%.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahtosi reippaasti, pienikuplaista ja tiheää vaaahtoa joka jäi sentin pilveksi lasiin. Väriltään vaalean keltainen, yllättävänkin kirkas suodattamattomaksi. Tuoksussa savu löytyypi, sellainen pehmeä leppäsavu. On tässä vähän sellaista viskeissäkin tavattavaa turpeen savuisuuttakin. Hiukan hunajaa ja karamellia savusta huolimattakin tarkka löytää.
Maku:
Suutuntuma on hiukan rasvainen ja varsinkin savuinen, kunnon savut eikä vaan mitään naamalle puhaltelua. Tässä pitää sanoa että savu on saatu tehokkaasti esiin, se menee hiukan sinne tupakantuhka osastolle mutta ei ole sellainen savukalamainen maku kuitenkaan. Rungoltaan keskivahva, ei vetisen puolelle lipsahda ollenkaan. Yrttiset humaloinnit toimii kivasti maun jatkajana vaikka savu onkin se maku mikä saattelee loppuun asti. Hiukan viinaksisuus piipahtaa lopussa mutta sehän alkaa olla jo talonmaku tosin tässä oluessa ei haittaa kyllä olenkaan.
Savu oluessa jakaa vahvasti ihmisiä, itse tykkään mutta monelle tämä saattaa olla aika tunkkainen tapaus. Ei raikas vaan sellainen nautiskelu lager. Sikari vain kylkeen niin on hyvä vaihtoehto viskin tilalla.
Maltaat: Savu, Munich
Humalat: Magnum, Saaz
Hiiva: S-189
Kantavierre: 13
EBU: 42
EBC: 8
Mistä: Saatu panimolta
28. elokuuta 2018
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - Kekri 5.5%
Oktoberfest saapuu, oletko valmis? Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ainakin on ja arkistoista on kaivettu vanha kekrin resepti jota on nyttemmin tuunattu. Tämän vuoden reseptiin on mallaspohjaa muutettu ja oluesta on tullut kevyempi kuin edellisistä versioista.
Jos jotain jonnea askarruttaa sana kekri, niin se on vakiintunut termi sadonkorjuujuhlalle ja ajoittuu syksyyn. Juhlissa on tapana ollut käyttää sadonkorjuusta saatavia aineksia. Kekristä myöskin juontuu pyhäinmiestenpäivänä eli halloweenina tapahtuva karkkien kerjäys naamiaisasuissa, joka on kyllä poistunut suomesta aikojen saatossa ja jäänyt lähinnä jenkkien hommiksi.
Vaahto oli ihan suhteellisen korkea, valkea sekä nopea. Väritys on kauniin kuparinen ja kuplahtelee
virkistävän näköisesti lasissa. Tuoksu on karamellimaltainen niin kuin ainesosa luettelo jo paljastikin ja hiukan hunajainenkin.
virkistävän näköisesti lasissa. Tuoksu on karamellimaltainen niin kuin ainesosa luettelo jo paljastikin ja hiukan hunajainenkin.
Maku:
Vaaleitaista keksimäisistä maltaitasta ja herkullisesta paahteisuudesta on kekri tehty. Hiilihappoinen olemus keventä jo valmiiksi kevyttä runkoa entisestään, helposti juotava ja raikas siis. Hiukan sitruunaiset humalat vivahtaa aavistuksen metalliseenkin makuun ja hentoinen pippurinen yrttisyys jatkaa alusta loppuun. Vaaleasta pohjasta huolimatta loppuun tulee vähän rusinaisiakin piirteitä.
Kepeähkö festari olut maukkaalla humaloinnilla. Tosin niin kepeä että ei pärjää saksalaisille oktoberfest oluille millään mittarilla. Tölkki erottuu kyllä ulkonäöllään hyllystä.
Maltaat: Munich, Pilsner, Caramel 150
Humalat: Magnum, Hersbrucker
EBC: 40
EBU: 28
Kantavierre: 13,6%
Mistä: Saatu panimolta mutta tulossa syksyllä isompaan jakeluun.
26. elokuuta 2018
Kiinan Kuitusiimat
Monesti olen kuullut spekulaatioita että näinköhän kiinan siimoista on mihinkään, että jonkun tunnetun merkin kopioitahan ne aina on. Väitän kyllä että suurin osa suomessa myytävistä marketti siimoista on myöskin kiinassa tehtailtu, erona saattaa olla vain laadun valvonta ja brändäys kysymykset.
Otin joka tapauksessa härkää sarvista ja tilasin Aliexpressistä KastKing kuitusiimaa 500m hintaan 8,98€ ja SeaKnight 300M 5,88€. Halpaahan nämä on kuin saippua sillä suomessa kuitusiimaa saa 150m hintaan 10-15€ roimassa alennuksessa. Hankauskestävyyttä en lähtenyt testaamaan, lähinnä halusin keskittyä vetokujuuksiin sillä niistä on yleensä jokin lupaus pakkauksessa. Käytin aina samaa solmua ja pidin huolen siitä solmusta ei siima petä vaan tulokseksi laskettiin vain erikohdasta katkennut siima.
Mainittakoon tässä että testit ovat suuntaa antavia ja todella kotikutoisia! Kiinan siimoissa varmasti on eroja merkkikohtaisesti, tähän testiin on valittu ne joilla oli eniten käyttäjien suosituksia, olipa ne aitoja tahi ei.
Kastking:
Ensimmäiseksi testiin otin Kastking 0.10mm siiman. Paketissa vilisii hienoja mainoslauseita joustavuudesta ja ylivoimaisesta vahvuudesta, hankauskestävyydestä, muistittomuudesta sekä pyöristetystä siimasta joka siis puolautuu paremmin ja hankautuu vähemmän.
Tuntumalta menee ihan samanlaisesta kuidusta kuin muutkin, ehkä hivenen jäykempää verrattuna aiemmin omistamiini. Testasin tämän kotioloissa ihan ronskisti levypainoilla. Aloitin 5kg painolla sillä 12LB siiman pitäisi kestää 5,44kg. Noh eihän se mitään kestänyt vaan napsahti välittömästi. Siirryin sitten masentuneena suoraan 1,5kg että kestääkö edes sen, tämän painon siima selvitti vaivatta. Lukuisten testien jälkeen siiman kestävyydeksi osoittautui aika tarkasti 3kg eli jäätiin luvatusta 2,44kg.
Muuten kyllä puolautuu nätisti ja tasaisesti mutta ensimmäisestä vaparenkaasta puolattuna jätti ihan törkeästi väriä vaparenkaaseen.
Seaknight:
Toiseksi testasin sitten sitä jämäkämpää Seaknightin 0.23mm siimaa jolle luvattiin kestoa 13.6Kg. Tälle lämäsin painoksi 13kg kahvakuulat joita se jaksoikin kannatella 5minuutin ajan ennen napsahtamista. En nähnyt enää järkeväksi alkaa testailla sadan gramman tiputuksia sillä oltiin jo todella lähellä luvattua kestoa. Suunnilleen kilon heikommaksi tämän kestävyyden arvioisin kuin mitä luvattu joten omiin vaatimuksiini käy vallan mainiosti kun tiedostan heikkoudet.
Myöskin tämä jätti kaameasti väriä vaparenkaaseen puolatessa, puolautui hiukan epätaisesti mutta purkautui heiteltäessä kelalta aivan hyvin.
Muistutus:
Tokihan näillä siimoilla saa isommatkin kalat rantaan kuin mitä paketti lupailee koska myös vapa ja kela auttaa väsytyksessä. Ja jos joku onnistuu vapoja kärjestä katkomaan niin voin kertoa että harvat vavan kärjet kestää 3kg painoa roikkumassa, näitäkin on nähty jotka yrittää suoraan kalan vedestä ylös nostaa ja sitten ollaan vapaa viemässä takuuseen kun katkesi. Siiman vetolujuus kertoo oikeastaan vain sen että voitatko narunvedossa jos sidot siimasi teräksiseen kierretankoon oikean vavan asemasta.
Jos jollain sattuu kaapissa olevan siimaa näillä vahvuuksilla niin voi tehdä omia testejä verraten näihin lukuihin että miten paljon on heittoa suomessa myytäviin.
Otin joka tapauksessa härkää sarvista ja tilasin Aliexpressistä KastKing kuitusiimaa 500m hintaan 8,98€ ja SeaKnight 300M 5,88€. Halpaahan nämä on kuin saippua sillä suomessa kuitusiimaa saa 150m hintaan 10-15€ roimassa alennuksessa. Hankauskestävyyttä en lähtenyt testaamaan, lähinnä halusin keskittyä vetokujuuksiin sillä niistä on yleensä jokin lupaus pakkauksessa. Käytin aina samaa solmua ja pidin huolen siitä solmusta ei siima petä vaan tulokseksi laskettiin vain erikohdasta katkennut siima.
Mainittakoon tässä että testit ovat suuntaa antavia ja todella kotikutoisia! Kiinan siimoissa varmasti on eroja merkkikohtaisesti, tähän testiin on valittu ne joilla oli eniten käyttäjien suosituksia, olipa ne aitoja tahi ei.
Kastking:
Ensimmäiseksi testiin otin Kastking 0.10mm siiman. Paketissa vilisii hienoja mainoslauseita joustavuudesta ja ylivoimaisesta vahvuudesta, hankauskestävyydestä, muistittomuudesta sekä pyöristetystä siimasta joka siis puolautuu paremmin ja hankautuu vähemmän.
Tuntumalta menee ihan samanlaisesta kuidusta kuin muutkin, ehkä hivenen jäykempää verrattuna aiemmin omistamiini. Testasin tämän kotioloissa ihan ronskisti levypainoilla. Aloitin 5kg painolla sillä 12LB siiman pitäisi kestää 5,44kg. Noh eihän se mitään kestänyt vaan napsahti välittömästi. Siirryin sitten masentuneena suoraan 1,5kg että kestääkö edes sen, tämän painon siima selvitti vaivatta. Lukuisten testien jälkeen siiman kestävyydeksi osoittautui aika tarkasti 3kg eli jäätiin luvatusta 2,44kg.
Muuten kyllä puolautuu nätisti ja tasaisesti mutta ensimmäisestä vaparenkaasta puolattuna jätti ihan törkeästi väriä vaparenkaaseen.
Seaknight:
Toiseksi testasin sitten sitä jämäkämpää Seaknightin 0.23mm siimaa jolle luvattiin kestoa 13.6Kg. Tälle lämäsin painoksi 13kg kahvakuulat joita se jaksoikin kannatella 5minuutin ajan ennen napsahtamista. En nähnyt enää järkeväksi alkaa testailla sadan gramman tiputuksia sillä oltiin jo todella lähellä luvattua kestoa. Suunnilleen kilon heikommaksi tämän kestävyyden arvioisin kuin mitä luvattu joten omiin vaatimuksiini käy vallan mainiosti kun tiedostan heikkoudet.
Myöskin tämä jätti kaameasti väriä vaparenkaaseen puolatessa, puolautui hiukan epätaisesti mutta purkautui heiteltäessä kelalta aivan hyvin.
Muistutus:
Tokihan näillä siimoilla saa isommatkin kalat rantaan kuin mitä paketti lupailee koska myös vapa ja kela auttaa väsytyksessä. Ja jos joku onnistuu vapoja kärjestä katkomaan niin voin kertoa että harvat vavan kärjet kestää 3kg painoa roikkumassa, näitäkin on nähty jotka yrittää suoraan kalan vedestä ylös nostaa ja sitten ollaan vapaa viemässä takuuseen kun katkesi. Siiman vetolujuus kertoo oikeastaan vain sen että voitatko narunvedossa jos sidot siimasi teräksiseen kierretankoon oikean vavan asemasta.
Jos jollain sattuu kaapissa olevan siimaa näillä vahvuuksilla niin voi tehdä omia testejä verraten näihin lukuihin että miten paljon on heittoa suomessa myytäviin.
22. elokuuta 2018
Panimo Kiiski - Maininki Savu Porter 7,5%
Onneksi ei ole lähdetty väkisin tekemään maitokauppa vahvuista porteria, sellaiset yritykset on lähinnä herättäneet sääliä olemattoman rungon takia. Joten nostetaan nyt hattua sille että ei ole lähdetty oikomaan, savullakin olisi voinut luihumpi yrittää peitellä rungon heikkouksia.
Mainitaan vielä että Kiisken etiketit ja lasi on todella hyvällä maulla toteutettu. Kaikissa pulloissa on selkeä tyyli ja informaatiota on riittävästi. Tuon logon voisi ottaa vaikka auton taakse sen toisen nimeltämainitsemattoman kalamerkin sijaan.
Panimo Sana:"Maininki on maltainen, täyteläinen, pehmeän savuinen ja paahteinen täysmallasolut. Tumman
punertava Baltic Porter, jonka kevyt humalointi antaa maltaille mahdollisuuden astua esiin
koko kavalkadillaan."
Ulkonäkö & Tuoksu:
No tummaahan se, niin kuin kuuluukin. Vaahto oli niukka, lähes olematon. Tuoksussa hyvä paahteisuus mutta ei kauhean vahvasti puske kuitenkaan, kahvisuuskin on taustalla mutta vienosti. Suklaa pääsee omassa rauhassaan mukaan estraadille mutta lakritsi taasen oli hauska yllätys jota en osannut odottaa. Hiukan kukkaisuuttakin on havaittavissa mikä on jännä koska nyt puhutaan savuporterista
Maku:
Maku on vahvasti paahteinen, mutta ei mene sinne palaneen puolelle vaan pysyttelee visusti toffeisen ja karammelisen välimaastossa. Suutuntuma on keskitäyteläisen pehmeä ja maku on miellyttävän savuinen. Rungoltaan hiukan kevyt mutta ei häiritsevästi. Jälkimaku on viipyilevän tumman suklaan viettelys ja humaloinnin löytää vasta sen jälkeen, sellainen katajainen ja yrttinen rutistus.
Mainio ruokapöytä porter!
Maltaat: Pale, Smoked, Caramel, Pilsner ja Roasted
EBU: 28
EBC: 58.
Mistä: Saatu panimolta
Mainitaan vielä että Kiisken etiketit ja lasi on todella hyvällä maulla toteutettu. Kaikissa pulloissa on selkeä tyyli ja informaatiota on riittävästi. Tuon logon voisi ottaa vaikka auton taakse sen toisen nimeltämainitsemattoman kalamerkin sijaan.
Panimo Sana:"Maininki on maltainen, täyteläinen, pehmeän savuinen ja paahteinen täysmallasolut. Tumman
punertava Baltic Porter, jonka kevyt humalointi antaa maltaille mahdollisuuden astua esiin
koko kavalkadillaan."
Ulkonäkö & Tuoksu:
No tummaahan se, niin kuin kuuluukin. Vaahto oli niukka, lähes olematon. Tuoksussa hyvä paahteisuus mutta ei kauhean vahvasti puske kuitenkaan, kahvisuuskin on taustalla mutta vienosti. Suklaa pääsee omassa rauhassaan mukaan estraadille mutta lakritsi taasen oli hauska yllätys jota en osannut odottaa. Hiukan kukkaisuuttakin on havaittavissa mikä on jännä koska nyt puhutaan savuporterista
Maku:
Maku on vahvasti paahteinen, mutta ei mene sinne palaneen puolelle vaan pysyttelee visusti toffeisen ja karammelisen välimaastossa. Suutuntuma on keskitäyteläisen pehmeä ja maku on miellyttävän savuinen. Rungoltaan hiukan kevyt mutta ei häiritsevästi. Jälkimaku on viipyilevän tumman suklaan viettelys ja humaloinnin löytää vasta sen jälkeen, sellainen katajainen ja yrttinen rutistus.
Mainio ruokapöytä porter!
Maltaat: Pale, Smoked, Caramel, Pilsner ja Roasted
Humalat: Northern Brewer ja Willamette,
Hiiva: Nottingham
Kantavierre: 17EBU: 28
EBC: 58.
Mistä: Saatu panimolta
18. elokuuta 2018
Panimo Kiiski - Majakka Ale 5,5%
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli niukahko ja katosi hyvin nopeasti. Väriltään vaalean ruskea ja hiukan sameakin suodattamattomuudesta johtuen. Tuoksu on hiukan sokerinen, tummia hedelmiä sotkettuna maltaiseen ja pähkinäiseen kokonaisuuteen. Hiukan hedelmäisyyttä loppua kohden
Maku:
Maku on tummien hedelmien kyllästämä, rusinaa, taatelia ja paljon yrttisiä makuja, tässä on vähän tälläisen brown alen meininkiä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta melkoisen makea tämä kyllä on, mutta kerran mennään maltaat edellä niin mennään sitten kunnolla. Täytyy sanoa että aika intensiivinen ale, makuja isketän vähän joka nurkalta vaikka humalalla ei hullutellakaan. Maltaat edellä tarkoittaa myös sitä että saadaan paljon alkoholia irti. Alhaisista prosenteista huolimatta puskee etanoli hiukan mausta läpi, tässä varmaan hiukan kovempi humalointi auttaisi maskeeraamaan sitä vähän alleen. Perus olut sanoisin, ei juurikaan jälkimakua vaan sama meininki jatkuu loppuun asti.
On tässä potentiaalia mutta aika viinaksinen tapaus, näkisin tässä vähän kehittelyä vielä. Ruokapöytä oluena ihan mainio...kauheesti saan tästä kyllä sahtimaisia viboja sillä karamellinen sokerisuus tahmaa suun pitkäksi aikaa.
Maltaat: Vienna, Munich, Caramel
Vaahto oli niukahko ja katosi hyvin nopeasti. Väriltään vaalean ruskea ja hiukan sameakin suodattamattomuudesta johtuen. Tuoksu on hiukan sokerinen, tummia hedelmiä sotkettuna maltaiseen ja pähkinäiseen kokonaisuuteen. Hiukan hedelmäisyyttä loppua kohden
Maku:
Maku on tummien hedelmien kyllästämä, rusinaa, taatelia ja paljon yrttisiä makuja, tässä on vähän tälläisen brown alen meininkiä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta melkoisen makea tämä kyllä on, mutta kerran mennään maltaat edellä niin mennään sitten kunnolla. Täytyy sanoa että aika intensiivinen ale, makuja isketän vähän joka nurkalta vaikka humalalla ei hullutellakaan. Maltaat edellä tarkoittaa myös sitä että saadaan paljon alkoholia irti. Alhaisista prosenteista huolimatta puskee etanoli hiukan mausta läpi, tässä varmaan hiukan kovempi humalointi auttaisi maskeeraamaan sitä vähän alleen. Perus olut sanoisin, ei juurikaan jälkimakua vaan sama meininki jatkuu loppuun asti.
On tässä potentiaalia mutta aika viinaksinen tapaus, näkisin tässä vähän kehittelyä vielä. Ruokapöytä oluena ihan mainio...kauheesti saan tästä kyllä sahtimaisia viboja sillä karamellinen sokerisuus tahmaa suun pitkäksi aikaa.
Maltaat: Vienna, Munich, Caramel
Humalat: Hercules, Perle, Saaz
Hiiva: S-04 hiiva.
Kuvaustausta: Puustikki
12. elokuuta 2018
Green's - Grand India Pale Ale 5%
Aika mahtipontinen nimi 5% IPA:lle herättää lähinnä hilpeyttä. Yleensä sanon että Belgia ei petä koskaan mutta nyt tapahtui sekin...tosin taisipa olla ensimmäinen IPA belfiasta koskaan, jospa se onkin niiden akileen kantapää, mene ja tiedä.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Ei hyvin ala tämä olleenkaan, selkeästi ylivaahtoavia ominaisuuksia. Vaahto on siis ylikorkea ja saippuamainen. Väriltään kuparinen ja hiukan punertavakin. Tuoksussa on taas parfyymimaisia elementtejä, imelyyttä ja vahvaa kukkaisuutta. Sitruunaa löytyy ja mukaan on laitettu reippaasti mangoa ja muita trooppisia hedelmiä paitsi banaani.
Maku:
Maku jäljittelee hyvin laihaa IPA olutta. Saippua ja lipeämäinen humalointi jättää suuhun pitkäksi aikaa fairyn maun, vain yksi tippa riittää... Suutuntuma on sanomattakin selvästi kepeä sekä kuiva ja yltiömäiset hiilihapot ei ainakaan auta asiaa. Tattari pitäisi kieltää lailla sillä olueen ei selvästi sovi yhtään. Sokerinen makeus on vahvana, varmana on lisätty sokeria erikseen että saatu lisää prosentteja olueen. Sokeri tankkauksen takia runko on ohentunut hiuksen hienoksi. Mausta löytää kullä paljolti hedelmää.
Makea humalamehu ilman kunnon juotavuutta. Kaikin puolin perseestä.
Humalat: Simcoe, Amarillo, Nelson
Bestfore on mystisesti vasta 30/10/2020
Ulkonäkö & Tuoksu:
Ei hyvin ala tämä olleenkaan, selkeästi ylivaahtoavia ominaisuuksia. Vaahto on siis ylikorkea ja saippuamainen. Väriltään kuparinen ja hiukan punertavakin. Tuoksussa on taas parfyymimaisia elementtejä, imelyyttä ja vahvaa kukkaisuutta. Sitruunaa löytyy ja mukaan on laitettu reippaasti mangoa ja muita trooppisia hedelmiä paitsi banaani.
Maku:
Maku jäljittelee hyvin laihaa IPA olutta. Saippua ja lipeämäinen humalointi jättää suuhun pitkäksi aikaa fairyn maun, vain yksi tippa riittää... Suutuntuma on sanomattakin selvästi kepeä sekä kuiva ja yltiömäiset hiilihapot ei ainakaan auta asiaa. Tattari pitäisi kieltää lailla sillä olueen ei selvästi sovi yhtään. Sokerinen makeus on vahvana, varmana on lisätty sokeria erikseen että saatu lisää prosentteja olueen. Sokeri tankkauksen takia runko on ohentunut hiuksen hienoksi. Mausta löytää kullä paljolti hedelmää.
Makea humalamehu ilman kunnon juotavuutta. Kaikin puolin perseestä.
Humalat: Simcoe, Amarillo, Nelson
Bestfore on mystisesti vasta 30/10/2020
11. elokuuta 2018
Panimo Kiiski - Kapina APA 5,5%
Jatketaan Panimo Kiisken oluiden tutkimista tyylinä on APA..apapapapapa Otakut tietää! Vähän tuputan ohimennen animella samalla kun kerron oluesta.
"Helposti lähestyttävä Amerikan Pale Ale. Kapina on pehmeän täyteläinen ja sopivasti, ei liikaa aloittelijan makuun. jenkkihumaloitu täysmallas pintahiivaolut. Sopii nautittavaksi sellaisenaan tai esimerkiksi burgerin kanssa."
Ulkonäkö & Tuoksu
Vaahto oli reippas kasvamaan ja pysymään ,todella uhkea ja kermaisa kukka. Väriltään hiukan punaiseen vivahtava kupari, kuva ei valitettavasti anna nyt oikeaa kuvaa kun kerkesi yö tulla kesken kuvauksen. Olut on samea mutta ei kuitenkaan mitään ylimääräsitä näy lilluskelemassa. Tuoksussa vahvan ananaksinen ote kaverinaan mango. Sitrukset ei yllättävästi päässeetkään mukaan. Tummien maltainen hento paahteisuus on sivujuonteena.
Maku
Tämähän onkin tukeva poika, suutuntumaltaan pehmeän täyteläinen ja paksun oloinen olematta kuitenkaan tönkkö. Harvoin tulee apassa tälläistä runkoa vastaan, hauskaa kuitenkin että tuli. Ei ole älyttömän vahvasti humaloitu vaan sitrus tulee mukavan pehmeästi eikä intensiivisesti niin kuin useissa apoissa. Makean karamellinen mallaspohja selvästi pehmentää koko oluen olemusta tehden tästä hedelmäisestä oluesta oikein suunmyötäisen. Lopussa humalointi tuntuu hiukan ruohoiselta, olisikohan kuivahumalointi venähtänyt aavistuksen pitkäksi.
Ei mikään perinteinen APA vahvoilla humalilla mutta hyvä näytös kuitenkin.
Maltaat: Pale ja Caramel
Humalat: Cascade ja Mosaic
Hiiva: US05 hiiva.
Kantavierre: 12
EBU: 44
EBC: 25
9. elokuuta 2018
Panimo Kiiski - Vaahtopää vehnäolut 5,5%
Panimo kiiski on tällä kertaa kohteena ja tuore panimo se onkin, perustettu herran vuonna 2017 ja ollut siis vuoden toiminnassa. Reseptiikkaa tosin on hiottu jo 6 vuotta ennen yrityksen starttaamista.
Panimo Kiiski sanoo valmistavansa oluet "maltaat edellä" mikä sopii allekirjoittaneelle mainiosti, alkaa nimittäin nuo erikoisemmat tapaukset jo tulla korvista ulos ja ei ole enää juominenkaan ollut hauskaa silloin. Panimon tarkoituksena on puskea ulos maltaista perusolutta menemättä ollenkaan IPA, hapan tahi gose linjalle, mikä on mielestäni ihan virkistävä suunta tällä rintamalla. Arvoikseen panimo linjaa tuotteen ja palvelun laatu, kotimaisuus ja asiakaslähtöisyys.
Hyvin perinteisellä meiningillä siis mennään ja puteleiden kokona on perusoluelle sopiva 0,5L joten otetaas maistoon ensimmäinen tulokas. Sesonkiolueksi tituleerattu hefeweisen vaahtopää
EBU: 17
Panimo Kiiski sanoo valmistavansa oluet "maltaat edellä" mikä sopii allekirjoittaneelle mainiosti, alkaa nimittäin nuo erikoisemmat tapaukset jo tulla korvista ulos ja ei ole enää juominenkaan ollut hauskaa silloin. Panimon tarkoituksena on puskea ulos maltaista perusolutta menemättä ollenkaan IPA, hapan tahi gose linjalle, mikä on mielestäni ihan virkistävä suunta tällä rintamalla. Arvoikseen panimo linjaa tuotteen ja palvelun laatu, kotimaisuus ja asiakaslähtöisyys.
Hyvin perinteisellä meiningillä siis mennään ja puteleiden kokona on perusoluelle sopiva 0,5L joten otetaas maistoon ensimmäinen tulokas. Sesonkiolueksi tituleerattu hefeweisen vaahtopää
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli uhkea mutta ei kovinkaan pitkäkestoinen tapaus, pitsiä jätti kuitenkin lasiin vaan kyllä minä sitä lasia pesinkin pitkään.Kuplii hiljalleen lasissa ja väritys on kauniin oranssiin vivahtava keltainen. Tuoksussa on sitten todella vahvasti hapanta vehnää ja banaani esterit löytyy niin kuin klassiseen saksalaistyyliseen vehnään kuuluukin. Tuoksujen puolesta sanon että nyt on hyvin onnistuttu ja hentoinen yrttikin lopussa vilahtaaMaku:
Suutuntumaltaa pehmeä ja maltillisen hapokas, kermaviilimäisen hapan ja vehnäinen. Runko tuntuu yllätävänkin tanakalta, todella hyvä. Makeus on enemmän takapainotteinen mutta hyvällä maulla tehty. Alkoholin lämmittävyys ja hiukan eteeriset höyrytkin vähän tupsahtaa. Humalointi on todella maltillinen ja pysyy kiltisti taka-alalla hentoisen neilikkaisen yrttisenä sivujuonteena, joskin aika pitkä jänteisenä. Lämmetessään hiivaisuus ottaa enemmän jalansijaan mutta koska kyseessä on hefe niin sehän on vain plussaa.Mietteet:
Makuhiivoja ei kauheasti pullonpohjalla ollut mukaan pyörätettäväksi mutta oli kuitenkin, yksi parhaimpia vehniä tänävuonna.Info:
Kantavierre: 12,5EBU: 17
EBC: 9
Maltaat: Vehnä, Pils, Caramel ja Munich
Humalat: Hersbrucker ja Saaz, WB-06 hiiva.
Saatavuus: Oluita on saatavilla Mäntsälän lisäksi lähikunnista, 10 lähimmästä alkosta ja Alkon tilausvalikoimasta. Omani sain panimolta.
Saatavuus: Oluita on saatavilla Mäntsälän lisäksi lähikunnista, 10 lähimmästä alkosta ja Alkon tilausvalikoimasta. Omani sain panimolta.
8. elokuuta 2018
Eräsmiehen Vinkit: 112 Sovellus
Nyt on eräsmiehellä tärkeää asiaa teille pikku nasukkat mitkä luonnossa liikutte ja varsinkin jos liikutte yksin. Metsästäjät ainakin ovat usein yksin metsässä samoilemassa ja osalla on ikääkin melkoisesti vaan ei se estä metsässä liikkumista. Omat rajansa pitää silti tunnistaa ja osata huomioida.
Uupumus osaa tulla nuoremmallekin ja varsinkin onnettomuudet ei ikää katso, retkeillessäkin on vaaroja montaa sorttia. Mahdollisia uhkia on suonsilmään joutuminen, jalan nyrjähtäminen, kirveen isku jalkaan ja niin edelleen.
Monestikaan metsään mennessä ei tule katsottua lähintä tienviittaa että missä sitä ollaan ja aina mitään merkintöjä ei olekaan. Tämä olisi tärkeä tieto koska apua soittaessa hätäkeskukselle olisi aika olennainen tieto että missä sitä ollaan, "tässä kuusen alla" ei paljoa pelastajia lämmitä.
Tässä tulee apuun 112 sovellus mutta sen käyttämiseen tarvitset älypuhelinta, onneksi nykyään aika monelta sellainen taskusta löytyy. Tämä sovellus kannattaa asentaa puhelimeen jo ennen sinne metsään menemistä. Sovellus on ladattavissa ilmaiseksi Windows-, Android-, iPhone- ja Jolla-puhelimiin sovelluskaupoista. Asentamisen jälkeen käynnistä se ja laita siihen puhelinnumerosi niin sovellus on valmis käytettäväksi
Sovelluksen yksi hyödyllisimmistä puolista on sen kyky ilmoittaa sijaintisi koordinaateilla pelastajille n.2-15m tarkkuudella, se on jo todella hyvä. Hätäkeskuslaitoksen tietojärjestelmä käyttää WGS84-koordinaattijärjestelmän formaattia, jossa koordinaatit ovat muodossa: ddd°mm.mmm' eli asteet, minuutit ja minuutin desimaalit.
Tämä on kaikille suositeltava koordinaattien ilmoitusmuoto. Sen käyttö on hyvä opettaa myös kotona asuville lapsille sillä jos vanhemalle tapahtuu onnettomuus on lapsella aika orpo olo, pahimmassa tapauksessa sanan varsinaisessa muodossa.
Siis ladatkaa tämä sovellus puhelimeenne hyvät ihmiset.
Latauslinkin löydät tästä: https://digia.com/palvelumme/ratkaisumme/112-suomi/
Uupumus osaa tulla nuoremmallekin ja varsinkin onnettomuudet ei ikää katso, retkeillessäkin on vaaroja montaa sorttia. Mahdollisia uhkia on suonsilmään joutuminen, jalan nyrjähtäminen, kirveen isku jalkaan ja niin edelleen.
Monestikaan metsään mennessä ei tule katsottua lähintä tienviittaa että missä sitä ollaan ja aina mitään merkintöjä ei olekaan. Tämä olisi tärkeä tieto koska apua soittaessa hätäkeskukselle olisi aika olennainen tieto että missä sitä ollaan, "tässä kuusen alla" ei paljoa pelastajia lämmitä.
Tässä tulee apuun 112 sovellus mutta sen käyttämiseen tarvitset älypuhelinta, onneksi nykyään aika monelta sellainen taskusta löytyy. Tämä sovellus kannattaa asentaa puhelimeen jo ennen sinne metsään menemistä. Sovellus on ladattavissa ilmaiseksi Windows-, Android-, iPhone- ja Jolla-puhelimiin sovelluskaupoista. Asentamisen jälkeen käynnistä se ja laita siihen puhelinnumerosi niin sovellus on valmis käytettäväksi
Sovelluksen yksi hyödyllisimmistä puolista on sen kyky ilmoittaa sijaintisi koordinaateilla pelastajille n.2-15m tarkkuudella, se on jo todella hyvä. Hätäkeskuslaitoksen tietojärjestelmä käyttää WGS84-koordinaattijärjestelmän formaattia, jossa koordinaatit ovat muodossa: ddd°mm.mmm' eli asteet, minuutit ja minuutin desimaalit.
Tämä on kaikille suositeltava koordinaattien ilmoitusmuoto. Sen käyttö on hyvä opettaa myös kotona asuville lapsille sillä jos vanhemalle tapahtuu onnettomuus on lapsella aika orpo olo, pahimmassa tapauksessa sanan varsinaisessa muodossa.
Siis ladatkaa tämä sovellus puhelimeenne hyvät ihmiset.
Latauslinkin löydät tästä: https://digia.com/palvelumme/ratkaisumme/112-suomi/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)