15. syyskuuta 2018

Murphy's - Irish Stout 4%

Pyhän Patrickin päivä (engl. Saint Patrick’s Day, iiriksi Lá Fhéile Pádraig) on Irlannin kansallispäivä, jota vietetään vuosittain 17. maaliskuuta maan suojeluspyhimyksen Pyhän Patrickin muistoksi. Irlannin lisäksi päivää juhlitaan laajalti ympäri maailman esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa.
Juhlaperinteisiin kuuluu muun muassa kolmiapilan kantaminen vaatteissa ja vihreään pukeutuminen. Alkuperältään juhla on kristillinen, vaikka se on nykyään saanut myös monenlaisia maallisia muotoja. Monet päivään liittyvät perinteet ovat varsin tuoreita. Esimerkiksi vihreään pukeutumisen on vanhastaan uskottu tuovan epäonnea, sillä väri on keijujen suosiossa. Pyhän Patrickin tunnusvärinä on ollut vihreän ohella myös sininen. Hartaan katolisessa Irlannissa Pyhän Patrickin päivä oli aikoinaan pitkäperjantain ohella vuoden toinen päivä, jolloin kaikki pubit olivat kiinni.
Classikkoja juodaan tällä kertaa juhlapyhän kunniaksi, uskaltaisin sanoa että aika tunnettu irlantilainen stout heti Guinessin jälkeen. Tämä on selkeästi tarkoitettu juotavaksi pint kokoisesta lasista ja vieläpä runsaita määriä, 4% olut kun ei kajahda niin kovaa kupoliin kuin mitä vahvemmat kolleegansa.

Tölkistä löytyy myös hauska kuriositeetti eli vaahdottaja mikä on käytännössä ontto muovipallo jonka yhdessä sivussa on reikä. Oluen täytön aikana tölkkiin lisätään typpeä, joka tölkin sisäisen paineen ansiosta menee osittain vaahdottajan sisään. Kun tölkki narautetaan auki ja tölkin paine laskee, vapautuu typpi vaahdottajasta pieninä typpikuplina ja olut lähtee hitaasti pyörivään liikkeeseen. Kuulan avulla juomaan saadaan samankaltainen paksun kermamaisen vaahto kuin hanaoluessa on.

Olut on musta kuin mies itse.
Ulkonäkö & Tuoksu:
On muuten kermaisin ja silein vaahto mitä olen kuunaan nähnyt, sitä voi vaikka muotoilla ja se jättää
lasiin 2 sentin viipyilevän vaahdon. Tuoksu on paahteinen ja maukkaan kahvinen aromi viitoittaa tietä. Hiukan esterinen olut kuitenkin on, rusinaa sanoisin. Väritys on tumman ruskea vaan ei ihan musta.

Maku:
Suutuntuma tulee ensimmäisenä vaahdosta joka on kuin löysäksi vatkattua vispikermaa, äärettömän pehmeä ja smooth meininki. Maku itsessään on aika paahteinen jopa karrelle palanut, voisi sanoa että vähän tuhkainenkin maku. Loppuun tulee hiukan pähkinäistäkin meininkiä ja humalointi on  yrttinen ja jopa pippurinen, katkerointi itsessään kyllä tulee suurimmaksi osaksi puhtaasta paahteisuudesta. Sanoisin että jälkimaku että suutuntumakin on hiukan vetinen johtuen alhaisista prosenteista mutta viipyilevä paahteisuus kyllä korjaa enimmät ongelmat.

Tumma olut joka on suunniteltu juotavaksi paljon ja pitkällä kaavalla. Tämä on vain saarivaltion maukkaampi versio karjalasta mitä täällä on totuttu juomaan muki tolkulla.

EBC:120
EBU: 32

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti