13. toukokuuta 2019

Honkavuori - Carelian Blonde 5,5%

Lähiolutta! Kävin nappaamassa panimolta pullon matkaan kun työpaikalta on about 500m sinne niin kiusaus on suuri aina välillä käydä piipahtamassa. Olut oli vastikään pullotettu eli varsin tuoretta tavaraa oli tarjolla. Maistossa siis karjalainen blondi, liekö helppo bimbo vai teetättääkö työtä enemmänkin, otamma selvää.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Tiukan tiivis ja valkea vaahto, yhtä timmi kuin etiketissä esiintyvä ilvesnaaras. Kuplii raivokkaasti lasissa huutaen raikkautta. Väriltään kauniin samean olkinen, jotenkin monisävyinen olut. Tuoksussa hunajaista vaalea mallasta ryhdikkäällä appelsiinin tuoksulla. Hiuksen hienon sitruunaisuuden seasta huokuu hiukan hiivan alkukantaista hedelmäistä tuoksua. Loppuun saadaan kovin hieno kypsien banaanien makea tuoksu.

Maku:
Onpas vain pehmeä suutuntuma! Oiken maukkaalta ensisiemaisu vaikuttaa, suussa karkeloi vaikka ja mitä. Alkuun tulee pehmää makeutta, aivan kuin banaanisosetta kuorrutettuna paahdetulta sokerilla. Maltaat löytyy selkästi vaalean paahteisena, keksisenä ja vehnämäisen pehmeänä. Humalointi on myös pehmeä eikä se ryntäile maltaiden päälle vaan hienosti myötäilee sen runkoa, hennot yrtit sekä pippurisuus täydentävät makeaa runkoa eikä sokerisuus pääse vaivaamaan. Hiiva maistuu selkeästi mutta ei häiritsevästi sillä hiivan lajike itsessään on hyvän makuinen. Suhteellisen miedoista humaloinnista huolimatta on maku kuitenkin järisyttävän pitkäkestoinen.

Ei tätä kyllä pysty moittimaan mistään, timmissä tikissä oleva blondi!

8. toukokuuta 2019

Hiisi - Iku-turso - Imperial stout 9%


Hiisi Iku-turso maistossa lähinnä vain sen takia että saisin omalle kotioluelle verokkia, se on näet myös tehty iku-turson reseptillä. Pullotuksen sain tehtyä oluelle eilen joten nyt odotellaan jonnekin heinäkuun alkuun että päästään maistelemaan, ei ole stoutit kiireisen miehen hommaa. Pitää varmaan laittaa joku nopeampi vehnäolut tulille että on jotain mitä juoda sitten kesä helteilläkin jos nyt sellaisia edes saadaan, näyttää tuota lunta olevan pihalla vieläkin ihan miehekkäästi. Hiiden oluthan oli vuoden 2017 paras olut joten odotukset on korkealla. Olut on saatu maistoon panimolta kompensaationa reklamoidusta kyyttö oluesta joka oletettavasti korkkivian takia oli muuttunut etikaksi, puistattava makuelämys mutta onneksi yksittäistapaus.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Nyt voi sanoa että onnistunut vaahto, perhanan tiheä ja paksu sekä kauniin kotitekoisen toffeen väristä. Pitsiä jää lasiin enemmän kuin koskaan ennen. Tuoksussa on hyvin kahvista ja toffeista paahteisuutta, sekä hiuksen hienosti raastettua sitruunan kuorta. Tummia hedelmiä kiedottuna lakritsin aromiin on jännä yhdistelmä tuokussa. Jokin rasittava sivuaromi välillä puskee josta tulee hiukan kumia tuoksuun.

Maku:
Pehmeän öljyinen suutuntuma, hiilihapotus ok. Kitkerä kahvisuus ottaa heti tiukkaan syleilyynsä ja sulaa ajan kanssa suklaan sävyihin. Maltainen maku on vahvasti läsnä ja tupsahtaa tuonne mustien maltaiden makuun, hiiltä ja nokea on lakritsin kera luvassa. Rankasta mallaspohjasta huolimatta olut ei ole yltiöpäisen makea ja välistä saadaan suolaisuuttakin esiin. Katkerot on melkoisen vahvat, tyyliltään pihkaiset, yrttiset ja pitkäkestoiset. Hiukan runko katoaa vahvan humaloinnin alle, ei se siitä pahaa tee mutta sellainen nautiskelu aspekti jää pois.

Hirviömäisen hyvä olut, humalointi ehkä hiukan liiankin jyhkeä.

IBU: 100
EBC: 90
Parasta ennen: 31.03.20
Erä: 715
Mistä: Saatu panimolta

2. toukokuuta 2019

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - Kellererbier 5%

Laitilan wirvoitusjuomatehdas lähestyi näytteiden muodossa, etikettiä katsoessa piti tavata useammin kerran että onko laitila typottanut pahemman kerran kellerbierin. Saatekirjeestä selvisi että olut on nimetty humalankasvattaja Herr Hubert Kellererin mukaan, maistossa olevan oluen humalat on saatu kyseisen herran plantaaseilta. Laitila siis jatkaa tuoreen humalan metsästystä, edellinen FR3SH olut oli oikein hyvä joten toiveikkain mielin tätä lähdetään narauttamaan auki.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostui hyvin ja jäi utuisen höttöiseksi vaahdoksi oluen pinnalle. Hiukan samea olut oljen keltaisella värillään vaikuttaa kyllä kiintoisalta tapaukselta. Tuoksussa on selkeästi havaittavaa makeutta, sokeria ja hunajaa löytyy lusikallinen. Maltaat tuoksuvat hyvin puhtaasti viljaiselta, paahtoleipämäiseltäkin. Loppuun saadaan hiukan herkullista päärynääkin, tätä tuoksua yritin joskus itsekin saada irti siinä onnistumatta, perlellä voisi kokeilla.

Maku:
Maku on vähän sitruunanmehumaista meininkiä ja yllättikin alkuun sillä luulin että olisi ollut mallas voittoinen olut. Suutuntuma tuntuu alkuun hiukan kovalta ja jopa ohueltakin hiilihappojen takia mutta siihenkin tottuu. Katkeroita on sen verran reippaasti että puraisun tuntee! Vahvasti pihkainen ja havuinen katkero, sitruunan kuorella höystettynä. Jälkimaku on vallan pitkäkestoinen, mikä miellytti miestä. Oluen profiili on kuiva ja melkoisen hapankin. Kaikista näistä edellä mainituista elementeistä huolimatta, myös maltaat maistuvat alta hiukan keksimäisenä meininkinä.

Hyvä janon sammutus olut! Varsin uniikki on maku, en ainakaan muista äkkiseltä yhtään vastaavaa.

EBC: 9

EBU: 28

KV: 11,8

Maltaat:
Pilsner, Caramel Pale

Humalat: Perle