24. toukokuuta 2018

Braurei Heller - Aecht Schlenkerla Rauchbier Weizen 5,2%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Nyt on nesteellä muuten paksu olemus, lasissa näyttää siltä että hiilihappojen tuomat kuplat saa nähdä vaivaa että pääsevät lasin pohjalta ylös. Suodattamaton tumman ruskea olut vaahtoaa tuuheasti ja mahtipontisesti, valitettavasti kermainen kukka myös katoaa nopeasti lasista pitsiä jälkeen jättäen.

Tuoksu on vahvasti savuinen ja hunajainen, alta pilkistää leipäistä maltaisuutta mutta vahvasti dominoiva savuisuus hukuttaa kaikki varovaisemmat tuoksut alleen.


Maku:
Omaan mieltymykseen suorastaan ällöttävän makuinen olut, hyvin pahvinen ja sellainen paperimassan tahi riisiliisterin maku. Suutuntuma on paksu ja hiilihappoja löytyy riittävästi. Pieni katkero yrittää esiintyä jälkimaussa mutta muuten suussa vallitsee happamuus vienolla hedelmien vivahteella. Vehniksien tapaan myös hiiva on kuitenkin savun alta löydettävissä.

Vehnäolueksi tunnistaa mutta paljon on myös tuntemattomia elementtejä. Oluen happamuudesta ja hiivaisuudesta voi oppia pitämään mutta itselle vähän liikaa tympeitä kuin raikkaita makuja. Alussa olut on hiukan luotaan työntävä mutta kyllä tästä loppua kohden alkoi jo juotava tulla.

Ratebeer antaa tälle huikeat 90/91 eli selkeä foorumi tälle oluelle on, tästä huomaa omalla kohdalla sen että sokeasti pisteitä seuraamalla ei itselle maistuvaa olutta vältämättä löydä. Kyllä uskon että tästäkin oppisi pitämään kun antaisi aikaa ja paljon tilaisuuksia, mutta taidan vielä jatkossa pitää vehnäolueni savu vapaana.

Arvosana: 6+/10

Tyyli: Savuolut
IBU: 20
Mistä: Ostettu Alkosta 3,98€

23. toukokuuta 2018

Jahtimaailma.fi - 7w aurinkokennolaturi

Kevät tuli, lumet suli, puro pani pulipuli, taattua Aku Ankka laatua mutta pitää kuitenkin kuttinsa. Auringonvalon lisääntyessä radikaalisti tulee ajankohtaiseksi kaivella kaikki aurinkovoimalla toimivat vehkeet taas käyttöön. Tällä kertaa on itsellä tutkinnan kohteena Jahtimaailma.fi verkkokaupasta testiin saatu 7w aurinkokennolaturi.


Aurinkokennopaneelit on kyllä suunnattomasti parantuneet viimeiseen kymmeneen vuoteen, nyt alkaa olla painokin kohdallaan ja kohtuullisen pienelläkin paneelilla saadaan sähköä kerättyä talteen. Hinnatkin alkaa tulla pikkuhiljaa jo alaspäin ja nyt edullisimmat paneelit saa jo 20€ ja kalleimmista malleista saa pulittaa helposti yli 500€.


Testissä oleva aurinkokennolaturi edustaa huokeimpia markkinoilla olevia malleja ja satunnaisellakin retkeilijällä on kipukynnys ostamiseen pieni. Nykyihmisellä kun tuppaa olemaan tuota elektroniikka mukana reissulla kuin reissulla jopa tarpeettomankin paljon, niin on aina saatavilla olevan sähkön tarve suurentunut. Suurin kilpailija tälle tuotteelle on tietysti powerpankit eli voima-asemat mihin saa ladattua jopa 10000Mah edestä virtaa, haittapuolena tietysti on se että sitten kun se on tyhjä niin siinähän sitä ollaan metsässä paperipainon kanssa.

Ulkoiset ominaisuudet:

Aurinkokennolaturi on varustettu nykymuodin mukaan camo-kuosilla mutta saatavilla on myös klassinen musta ja beige. Päällä oleva kangas on tukevan oloista ja hankauksen kestävää, vettä hylkivää ominaisuutta ei ole vaan kangas imee heti kaiken itseensä. Tästä ei sinällään ole haittaa sillä laturiahan ei voi edes käyttää sateella mutta ei parane siitä huolimatta unohtaa sitä ulos.
Kiinnitä tukevasti jotta paneeli ei pyöri tuulessa.
Laturi itsessään on varustettu seitsämällä pienellä lenkillä, joista neljä on sijoitettu sivuille ja loput on laitettu päätyihin. Näillä saa kohtuullisen kivuttomasti laitettua paneelin roikkumaan esimerkiksi puuhun. Itse olisin toivonut jonkinlaista säädettävyyttä, jos sattuukin olemaan vain isompaa oksaa mihin ripustaa tämä roikkumaan. Huomasin myös että kannattaa paneeli laittaa useammasta kiintopisteestä kiinni, sillä pienikin tuulenvire pyörittää purjeen lailla ripustettua paneelia kuin sulho uutta morsiotaan ja latausteho huononee välittömästi. Tämän voi tietysti kiinnittää myös reppuun esimerkiksi vaelluksen ajaksi. Muutama molle-lenkki olisi tähän paikallaan niin toisi aivan uutta modulaarisuutta.

Aurinkokennolaturissa on pussitasku tarrakiinnityksellä, minkä sisältä löytyy USB 2.0 pistoke. Johto ei kuulu tähän pakkaukseen mikä on ihan ymmärrettävää sillä nykyään alkaa olla melkoinen määrä pistokkeita mihin pitäisi saada virtaa menemään. Micro-USB on edelleen yleisin mutta sekin on hiljalleen vaihtumassa USB-C kantaan. Ota siis mukaan johto mikä käy suoraan tarvitsemiisi laitteisiin tai osta johto missä on adapteri päitä. Tasku on sen verran iso että sinne kyllä mahtuu ainakin pari metriä latauskaapelia.

Lataaminen:

Aurinkokennolaturin huonoja puolia on se että se ei sisällä akkua joka varaisi talteen sähköä. Olisi todella näppärä jos virtaa olisi saatavilla varsinkin huonolla säällä, jolloin aurinkoa ei ole saatavilla. Akuttomuudessa on myös se haittapuoli että virran ulostulo ei ole tasaista. Jännitteen epätasainen purkautuminen ei ole ikinä mitenkään positiivinen asia ladattaville artikkeleille mutta sitähän tekee myös puhelimien pikalatauskin. Ei ihme että menee puhelin uusiksi aina parin vuoden välein.
Honor 8 latautui keskipäivän auringossa aivan mainiosti.


Testasin laturia myös työmatkoilla ja lämäsin sen kiinni polkupyöräni tarakkaan. Työmatkalla pistin Pokemon Go:n pyörimään sillä en keksinyt mitään tehokkaampaa akun syöjää kuin sen. Tulin siihen tulokseen että ei ollenkaan pöllömpi idea jos ajelee avoimia maanteitä, valitettavasti pieninkin varjoinen pätkä lopetti lataamisen siihen paikkaan. Latauksen maksimointi on tietysti helpointa jos voi laittaa puhelimen kiinni tai edes lentokonetilaan.
Tällaisellä alueella ei lataaminen onnistu ollenkaan pyörällä ajaessa.
Todella aurinkoisella säällä ei latausteho juurikaan huonone vaikka peittäisi puolet paneeleista, jos jäljelle jättää vain yhden neljästä paneelista niin lataaminen loppuu kuin seinään. Myöskin pilvisellä säällä laturi on hyödytön. Kaikki paneelit suoraan suunnattuna aurinkoa kohti niin paneeli antaa lähes saman lataustehon kuin mitä verkkovirtakin puhelimen omalla laturilla antaa.
Latausteho ei juurikaan kärsi vaikka kaikki paneelit ei olisikaan näkyvillä.


Tulin siihen johtopäätökseen että ihan toimiva peli tietyin rajoituksin. Soiva peli tämä on jos vaeltaa esimerkiksi avoimilla tuntureilla, niin silloinhan tämän saa laitettua vaikka repun päälle. Metsässä tai muuten vähänkään varjoisella alueella tämä muuttuu lähes hyödyttömäksi. Tässä kannattaa myös muistaa että montako aurinkoista päivää suomessa edes on, eli suosittelen myös sitä powerbankin hankkimista.
Laturi tarakaan ja menox!


Tekniset tiedot:

Aurinkopaneeli: 7W
Lähtöjännite: USB 5V
Lähtövirta: 0 ~ 1200mA
Materiaalit: PET-laminoitu aurinkopaneeli + kangas
Tuotteen koko taitettuna: 170 * 100 * 25MM
Tuotteen koko auki: 550 * 170 * 3MM
Paino: 0.33kg

Sivuilta poimittua:
"Huom. Parhaan tehon aurinkokennolaturista saat puolenpäivän aikaan. Aurinkokennolaturista saatava teho laskee huomattavasti aamulla ja illalla verrattuna keskipäivään. Nyrkkisääntö on, että yleensä 12h aurinkonpaisteessa saa vain 42% paneelin kokonaistehosta talteen."

17. toukokuuta 2018

Brewdog - Punk Pale Ale 4,6%


[English below]
Brewdog on aika tunnettu brändi massasta erottuvista oluistaan, joskin olen huomannut yleisen
mielipiteen että uusimmat tuotokset ovat alkaneet mennä huonompaan suuntaan. Back to basic meininki siis ja maistetaan olutta mikä on ollut markettien hyllyissä jo hoi kotvasen.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on aneeminen yhden sormen korkuinen ja katosi todella nopeasti. Väritys taas on oikein hieno, utuisen kullankeltainen.

Tuoksussa on vahvasti hedelmää ja niitä onkin melkoinen nippu: Sitrusta, mandariinia, mangoa ja ananasta. Yrttiset vibatkin löytyy neilikan muodossa ja onpa tuossa hiivakin tuoksussa.

Maku:
Maussa onkin sitten karamellisia elementtejä kuorutettuna sokerilla, suutuntuma on kuitenkin pehmeän liukas kovista hiilihapoista huolimatta. Maussa on runsaasti hedelmää mitä esiintyi jo tuoksussa, mangoa, sitrusta, greippiä ja veriappelsiinia. Jälkimaku on pitkään kestävä, appelsiinin kuoria muistuttava ja suorastaan kirpeä.

Helposti juotava olut, ohut runko ei haittaa kun on muuten makumaailma kohdallaan. Aika hyvin on balanssissa

Arvosana: 8½/10

Brewdog is a pretty well known brand of beer that stands out from mass, although I have heard that the beers aren't that good anymore. So back to basic, and let's taste beer that have been on the shelf for a long time.

Appearance & Aroma:
The foam is disappointing, only one-finger thick and it vanishes quickly. The color on the other hand is pretty good, hazy and golden.

The aroma reminds strongly of fruits, and a lot of them: Citrus, mandarin, mango and pineapple are distinguishable. There are also herbal vibes in the form of clove, and there is a hint of yeast.

Taste:
The taste has elements of caramel, coated with sugar. This beer feels soft and slippery in the mouth regardless of the high carbonation. Upon tasting you can find plenty of the fruits that were recognizable in the aroma, like mango, citrus, grapefruit and blood orange. The aftertaste lasts long, it reminds me of the skin of oranges and is quite sour.

A beer that is easy to drink. The thin body does no harm as the taste pallet is overall rather well balanced.



15. toukokuuta 2018

Braxzz Brewery - Non/low alcoholic Porter & IPA

[Also in english]
Hollanista tuleva Braxzz panimo yllättää kauheasti lausuttavalla nimellä sekä oluilla mitkä ovat alkoholittomia. Braxzz on muuten johdettu sanasta braxtor joka tarkoittaa latinaksi panimomestaria.  Valikoimassa on myös lähes alkoholiton olut kuten tässäkin jutussa maistettu IPA, joka on 0,2% vahvuudeltaan. Nähtävästi panimo tekee vain alkoholittomia oluita, ovat selkeästi heränneet kasvavaan alkoholittomien tarpeeseen ja ihan ajallaan. Kauheasti ei markettien hyllyillä ole alkoholittomien valikoimaa joten tällä saralla on ihan hyvä että saadaan monipuolisuutta valikoimiin. Saa nähdä milloin Braxzz nähdään suomessa.

The Braxzz brewery from the Netherlands surprises consumers not only with a name that is horrible to pronounce, but also with beers that are non-alcoholic. The name Braxzz is derived from the word braxtor, which means brewmaster in Latin. This Brewery's beer selection also contains an IPA low on alcohol, as it contains 0,2% only. This brewery brews beers that are non or low alcohol beers only, it seems they have awoken to the always rising demand for non-alcoholic beers, and right on time. There aren't a lot of alcohol free beers on the shelf in the stores so it's good to have a wider selection. I wonder how long it takes to see Braxzz in Finland.

Braxzz Porter


Ulkonäkö & Tuoksu:
Tuoksu on miedohko, maltaita, tummaa siirappia, jopa rusinaakin. hiukan paahteinen, jopa kahvinenkin joskin miedohkosti. Kunnolla lasissa lämmetessä sai jopa suklaatakin tuoksusta irti. Vaahto on sellainen sentti ja katosi nopsaan, värihän on luonnollisesti musta.

Appearance & Taste:
The aroma is mild but you can still find malts, dark syrup and even some raisins in this beer. Although the aroma is not strong you can smell a roasted scent that has coffee like elements. When this beer warms up in your glass you will even start noticing chocolate from its smell. The foam was about one centimeter thick and it didn't last long. The color was naturally black.


Maku:
Aika hauskahan tämä on! Todella mustaa mallasta, oikein karrelle palanutta. Jollain tavalla jotenkin öljyinen suutuntuma ja humalointi on todella tiukkaan katkeroitu, sellainen havuinen ja pihkainen. Maku on hyyyyvin pitkä kestoinen, maltaita saa mutustella ihan ajan kanssa. Rungossa luonnollisesti on sellaista ohuutta mikä nyt ei yllätä mutta makuahan tässä on koko rahalla, jotain vienoa suklaisuuttakin löytyy sekä laihaa kahvia.

Alkoholiton olut missä maku on saatu kyllä säilymään, vaikka rungon ohuus on niin hassua tälle olut tyylille. Siinä mielessähän tämä on hyvä vaihtoehto alkoholittomalle tyylille kun tahtoo tuon lajin oluet olla joko a) mauttomia tai b) todella makeita, eli siinä mielessä porterihan käy makeuden puolesta.

Taste:
This is quite fun! This beer has really dark malts (and I mean almost burned up). In some way this feels kind of oily in the mouth. The hops are really bitter, and are reminding of pine and resin. The taste lasts reaaaaally long as you can taste the malts for quite some time in your mouth. The body of this beer is kind of thin, which was no surprise, but you get enough flavor for your money. Even some modest chocolate flavors with coffee.

A non-alcoholic beer with a well retained taste, even though the thin body is a little odd for this type of beer. A Porter is a kind of good idea for a non-alcoholic beer because usually non-alcoholic beers are: a) tasteless or b) really sweet, so in that way this porter brings some variation.

Braxzz Session IPA


Ulkonäkö & Tuoksu:
Tuoksu on todella hedelmäinen, ensimmäisen kerran haistan oluessa rypäleitä. Tulee sellainen makea, siman kaltainen tuoksu. Alta puskee myös sellainen keksimäinenkin viljaisuus, digestive keksi tuli ensimmäiseksi mieleen. Ainakin tuoksu on onnistunut näin niin kuin skaalansa puolesta. Väritys on kanssa oivallisen kuparinen ja kirkas.

Appearance & Aroma:
The Aroma is really fruity and for the first time I can smell grapes on beer. There is also a sweet and mead like scent. From below you can find grains that smell like biscuits that had me thinking of digestive cookies. In the end the aroma is quite okay because of the variety. The color is also spot on, like clear copper.



Maku:
No nyt on jännä, maku on sellainen makea sokeri vesi. Maltaita löytyy mausta ja ne ovat laadultaan vahvasti karamellisoidun sokerin makuisia. Humalointi on ihan kohtuullinen joskin voisi olla jopa vahvempikin. Humalointi tällä hetkellä on enimmäkseen kuivan greippinen sekä hiukan yrttinen ja pippurinenkin.

Molemmat on omasta mielestä kelpo suorituksia alkoholittomiksi, porterin jättäisin ostamatta itse sillä pidän paksusta meiningistä ja siihen ei tuo alkoholiton olut yllä. IPA taas pelittää ihan raikkaana janon sammuttajana.

Taste:
Well this is neat, the taste is like sweet sugar water. The malts are easy to distinguish and they taste like caramelized sugar. The hopping is decent but it could be a bit more powerful. The hops taste like grapefruit with hints of herbs and pepper.

Both beers are quite well made for non-alcoholic beers, although I would leave the porter on the shelf because I just like a more thicker taste for porters. This non-alcoholic version just can't do it. The IPA on the other hand works fine as a fresh thirst quencher.


14. toukokuuta 2018

Fat Lizard - Bikini Top 4,3%

Muutto suoritettu Joensuuhun ja aika rauhoittua laatikoiden purkamiselta ansaitulle oluelle. Kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen arvioitu olut Joensuussa napsahtaa Espoolaiselle Fat Lizard panimolle. Ihka ensimmäinen Fättäreiden olut ja eipä ole ennen tullut myöskään tälläistä täysin päältä aukeavaa tölkkiäkään tullut testattua, lieköhän miten kallis verrattuna normi tölkkiin? Myöskin tölkin koko on normaalista poikkeava eli 0,44l.

Ulkonäkö & Tuoksu
Tuoksussa on vahvasti sitrus hedelmiä sekä mangoa ja ananasta, oikein kunnon sexy summer tuoksut. Intensiivinen tuoksu joka nuuhkaisulla vaikka yleensä nenä tottuu ja muutamassa minuutissa on muutkin tuoksut kaikonneet.  Pakko sanoa että on muuten parempi tuoksu lasissa kuin tölkistä, joku outo dunkkis vivahde tulee tölkistä imailessa. Vaahto oli niukka ja nopea liikkeissään ja lähti menemään kuin hauki rannasta. väritys on samean keltainen, mehuinenkin jopa.


Maku:
Maku sitten on paljon pliisumpi, jopa laihan vetinenkin. Jotenkin vain tuoksun perusteella odotti enemmän intensiivistä makutykitystä mutta tämähän vähän lässähti. Ei tämä pahaa ole vaan oikein pehmoisa suutuntuma ja hedelmäinen maku. Vehnäksi tämä on todella pyöreä maultaan, hedelmäinen makeus, jossa muuten on tujusti mangoa tasoittaa normaalisti näissä esiintyvää terävääkin kuivuutta. Tölkin mukaan katkerohumalia ei ole käytetty ja sen kyllä huomaa mutta ei se juurikaan häiritse, se elementti nimittäin tekee tästä todella helposti juotavan oluen ihan kaikille.

Helppo mutta ehkä vähän liiankin kevyt olut. Teknisesti ihan hienosti suoritettu mutta tästä saisi vaivatta 2.0 version mikä päräyttäisi kunnolla.

Arvosana: 8/10

IBU: 17
Humalat: Chinook, Citra
Eräsmiehen löytää myös Somesta!
Instagram, Twitter, Linkedin, Facebook

9. toukokuuta 2018

Urthel Samaranth 11,5%

Ulkonäkö & Tuoksu
Pähkinäisen ruskea, hiukan sameakin olut. Vaahtoa suorastaan överisti mutta minkäs sille pois, ei
muuta ku kämmenen syrjällä enimmät lasista poijes, vaahto itsessään on kyllä hienon vaalean ruskea sävyltään. Rahoituttuaan vaahto jää vipyilemään kermaisena ja jättää pitsiverkoston jälkeensä.

Tuoksu taasen on jopa hiukan tympeä, viinan huuruinen kuin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjat jotka ohimennen mainittuna on muuten ihan hauskaa luettavaa. Viinaksisuuden seasta voi myös vaivatta löytää rusinaa ja tummia hedelmiä, valitettavasti myös metallisuutta.

Maku:
Makuhan on sitten todella makean maltainen, suorastaan imelän mämminen. Viina myöskin puskee vaivatta mukaan makumaailmaan mikä ei itseltä kauheasti pisteitä irrota. Voisivat ottaa muutamasta trappist oluesta mallia missä alkoholi osataan naamioida niin että se korkeintain vaan lämmittää mutta ei maistu. La Trappellahan nuo taitavat nykyään tuota panna, mutta se nyt ei mitään pelasta. Muuten maku on tasaisen pehmeää ja maussa on sellaista maustekakun meininkiä.

Alkoholin kun saisi suitsittua maussa niin tämähän olisi oikein kelpo olut, seuraavalla kerralla kun vastaan sattuu niin voisi koittaa väljähdyttää tahallaan jos se etanoli vaikka siinä haihtuisi.

Ratebeerissähän tämä on saanut huikeat 94/81, minulta saa sellaisen vahvan 8½

6. toukokuuta 2018

Malmgård - Dinkel 4,5%

Dinkel eli spelttiolutta en ole kuunaan milloinkaan juonut vaan nytpäs sekin neitsyys korkataan. Tätä on olemassa myös 5,3% eli vahvuus mitä saisi nykyään myydä myös kaupassa. itse en ole sitä maistanut mutta Jaskankaljat on näköjään tehnyt rinnakkaisvertailun missä tuo vahvempi osoittautui kaikin puolin paremmaksi. Pitää kyllä itsekin kokeilla koska jo tämä "laihempi" versio oli lähellä kymppiä makunsa puolesta.

Dinkelihän on malmgård panimon ensimmäisiä tuotteita, sanoisin että vahvalla tekijällä on aloitettu aikoinaan eli vuonna 2009 oluen valmistus.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kuohkea 3 sormen vaahto, kermaa ja pitsiä lasissa piisaa runsaasti. Väriltään kauniin vaalean ruskea jopa kuparinen ja kirkas. Tuoksu on vahvasti viljainen, sokerinen, kukkaisa ja hunajainen, hyvä tuoksu kaikin puolin.

Maku:
Maku on todella hauska, makea, leipäinen mallaspohja, speltti tuo hiukan omanlaistaan kuivuutta. Yrttiset humalat. Suutuntuma on paksu ja hiukan sitruunaisuutta jää kitalakeen. Muuten maussa onkin sitten raikasta hedelmäisyyttä mikä on kiedottu toffeeseen ja karamelliin.

Ennen kokematon makuelämys ja kyllä tämä korkeat pisteet minulta saa, voimakkaamman version maistelua odotellessa.

EBU:25
EBC:18
Kantavierre: 10.8°P

Arvosana: 9/10

5. toukokuuta 2018

A. Le Coq - Tõmmu Hiid 4,7%

Viimeisin A. Le Coq toimi mainiosti tuollaisena perusoluena ja nyt maistossa toinen tuotos panimolta ja on yksi vanhimmista oluista panimolla, tätä kyseistä on valmistettu 1936 vuodesta. Katsotaan miten Olvin alaisuudessa toimiva kokki tällä kertaa onnistuu.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on todella reipas, viiden sormen levyinen kermaisa muuri. Jollain tapaa saippuamainenkin olemus on vaahdolla. Värillä mennään vaalean ruskealla, sanoisin että jopa kokiksen värinen.

Tuoksu on leipäinen, maltainen ja jollain tapaa myös karamellisen makea. Downsidenä on se että vahva metallisuus tuoksuu myös.

Maku:
Maistelu alkaa epämiellyttävissä merkeissä metallin maulla, vaikka metalli musiikki itselle toimii mainiosti niin maussa en sitä välittäisi tavata. Alku järkytyksestä toivuttuani alkaa mausta löytymään myös tummaa leipää. Tummista maltaista huolimatta on suutuntuma kohtuullisen kuiva. Humaloinnin yrttisyys on varsin perus bisse tasoa tasapainoisella otannalla.

Ruoan kanssa tämä on vähän turhankin kepeä olut, metallisuudesta huolimatta ihan toimiva perus helppo tumma lager.

Arvosana: 7/10
IBU: 16
EBC: 45
Kantavierre: 10.8%P

Kuvaa ei valitettavasti ole sillä tiedon siirron epäonnistuttua kuvat ovat bittiavaruudessa.

1. toukokuuta 2018

Viru Õlu - Puls Tume Kirss 4,6%

Pitkästä aikaa kirsikoilla maustettua olutta, ei tosin ollut oma valintani vaan vaimoni toi myöskin tämän oluen virosta. Henkilökohtaisesti en kauheasti välitä siitä että lähdetään marjoja tunkemaan oluen sekaan eli ennakkoluuloja löytyy vahvasti, esimerkiksi pyynikin cloudberry saison ei toiminut omaan makuun yhtään. Noh, kaikkeahan pitää maistaa useampaan kertaan jos siitä vaikka oppisi tykkäämään.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Lähes musta olut mikä on todellä jännä sillä luulin saavani sellaista mehumaisen punaista olutta. Vaahto on puolisenttiä paksu räpsäisy oluen päällä. Tuoksu on todella voimakas kirsikka ja se selvisi jo pulloa avatessa. Hyvin heikosti yrittää mallaspohja huhuilla kirsikan ylivoimaisen ja parfyymimaisen tuoksun alta mutta turhaan.

Maku:
Maku ei olekaan imelä kirsikka niin kuin odotin vaan hapan kirsikka. Tummat maltaat yrittävät peittää kirsikkaa alleen humalan kitkeryyden avulla siinä kuitenkaan onnistumatta. Hiilihapot on kohtuullisen voimakkaat ja oikein kihisevät kiellä mutta juomisessa se ei haittaa, lähinnä suutuntumassa. Maku on vähän vetinen ja se maku mikä jää kitalakeen on makea pilaantunut kirsikka, humalan yrttisyys vielä korostaa tätä makumaailman outoutta.

Lopuunsa hyvin tympeän makuinen olut ja jätin juomatta.

Arvosana: 4/10

28. huhtikuuta 2018

A. Le Coq - Imperial Ale 5%

Onkohan tämä nyt se imperialin vastaisku? Aiemmin Ale Cog maistelu on jäänyt siihen tuttuun
valkeaan bulkki purkkiin, mikä nyt ei kauheasti tunteita herätä paitsi inhon. Nyt asia korjaantui Imperial Alen muodossa minkä vaimoni toi virosta.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on kolmen sormen korkuinen ja sekä maukkaan kermainen. Väritys on klassinen kuparinen, kirkas ja kupliva tapaus.

Tuoksu on melkoisen maltainen ja hunajainen. Tuoksussa välittyy myös yrttisyys ja jotenkin on sellainen raikkaan metsäinen.

Maku:
Yllättävästi vain hiukan makea, pähkinäisyys jotenkin tasoittelee tuota makeutta. Kohtuullisen paksu suutuntuma tuo mukanaan myös rasvaisuutta mutta myös aavistus metallisuutta sen mukana välittyy. Hennosti katkeroitu olut ja humalointi vilahtaa yrttisen puolelle. Maussa on yllättävän paljon monipuolisuutta, on karamellisuutta, leipää, hedelmiä ja valehtelematta banaania.

Hauska belgialainen meininki tässä ja brändi paransikin melkoisesti mainettaan, en voi käsittää miksi tätä ei ole meidän marketeissa kerran lakikin sen sallii.

Omituista mutta minä tykkäsin, ratebeerit sun muut väittävät täysin päinvastaista =D Pirut minä muista!

Krombacher panimo vierailu / Dusseldorf

Panimo:
Krombacherin panimo on hauskasti sijoitettu pieneen Krombacherin kylään, joka sijaitsee metsän katveessa upean vuoristojonon kupeessa. Massiivinen panimo kompleksi erottuu aika railakkaasti katukuvasta ollen kylän isoimpia rakennuksia. Kylä on muodostunut vuosisatojen saatossa ollen aikoinaan tärkeä välietappi kauppareitti Frankfurtin ja Colognen välillä, se oli paikka missä hevoset vaihdettiin uusiin ja kauppiaat nauttivat tarvittavat virvokkeet seuraavaa etappia varten.

Vuodesta 1803 on Krombacherin panimolla tehty olutta ja tärkeimpiä raaka-aineita onkin vuoren sisältä tuleva pehmeä ja vähän mineraaleja sisältävä vesi joka onkin ihan rekisteröity tavaramerkki Felsquellwasser® nimellä. Kyseinen vesi löydettiin vuoristotarkastaja Freseniuksen toimesta jo vuonna 1722. Tätä vettä sitten pumpataan 42 eri lähteestä kuitenkin alle 3km päästä panimolta ja tarkkaillaan jatkuvasti tutkijoiden toimesta, ajatus voi suomalaisesta tuntua hassulta mutta puhdas vesi ei ole kaikkialla itsestäänselvyys.

Siitäpä se ajatus sitten lähti ja jo vuonna 1972 rikottiin 100,000,000 litran rajapyykki. Vuonna 2002 Krombacherin Pils olikin Saksan eniten juoduin Premium Pilsner ja meno senkuin kiihtyi, vuonna 2015 panimo puski ulos jo 5,75 miljoonaa hehtolitraa.

Krombacher vaakuna




Matka alkoi jo torstain puolella, sillä kuppaiset julkiset yhteydet pakottivat lähtemään junalla jo klo 18:45 ja olen lentokentällä vasta klo 23. Lento lähtee aamulla klo 7:30 eli rattoisia aikoja lentokentällä luvassa, toivottavasti myös nukkumista. Iloisena yllätyksenä junamatkalla bongasin hyllystä uuden karhu ruis IPA:n eli pakkohan se oli kokeiluun ostaa. Loppuunsa ei paskempi olut tosin enemmän vetää tuonne amberin puolelle kuin että olisi rehellinen IPA, ei pahaa silti vaan aivan juomakelpoinen tuote.


Viimeinen etappi ennen lentokenttää on Maltainen Metso Tikkurilassa, missä sai vietettyä tehokkaasti puolituntia ennen lähtöä. Ihan kiitettävä kattaus oluita tuntui listalta löytyvän ja valitsinkin tutun ja turvallisen panimon: Nøgne belgian style saison 6,5%. Maku on kuivan hapahko. Tuoksussa viljaa ja hiivaa, kunnon farmhouse. Väriltään olkinen/keltainen ja samea. Katkerot on miedot, IBU 25 ja maussa välittyy vilja ja sitä riittää mutta karheutta tulee pehmentämään hienoinen hedelmäisyys.


Lentokentällä sai kaljojen voimalla sentään jokusen tunnin nukuttua pätkittäin mitä epämukavimmilla penkeillä. aamulla heti herättyäni oli kaupat juuri aukeamassa ja ensimmäisenä oli vastassa loistavia dildoja, kuumotus!


Perjantai 19.4.2018

Eipä siinä, lennolle päästiin ja huomasin että olin kauhealla munkilla varannut istuimen matkanjohtajan sekä muiden Suomesta sinne lähtevien vierestä. Matkan aikana selvisi että matkaseura oli oluen vähittäiskaupan edustajia tai muuten vahvasti oluen kanssa työskenteleviä eli juttua oluesta riitti koko 2h matkalle.

Dusseldorfissa kerättiin porukka kasaan ja lyhyen harhailun jälkeen vastaan tuli siistissä puvussa vanhempi herrasmies Krombacher kylttiä heiluttaen. Sujuvasti saksaa kaveri haasteli ja me vaan nyökkäiltiin kun kaveri pakkasi meidät mustaan tila-autoon. Ymmärrettiin sen verran auttavasti saksaa että käsitettiin edessä olevan 1,5h matka Kölniin...oispa kaljaa

Hotellilla:
Hotelliin saavuttiin ja ilmeisesti panimo enemmän tai vähemmän omistaa koko puljun, fancy. Huone itsessään on siisti ja ihan perinteinen hotellihuone kaikkine asiaan kuuluvine tarvikkeineen, paitsi oluthana. Huoneessa olen ihan keskenäni eli tilaa on, hiukan huolestutti että onko kyseessä ryhmä majoitus. Hotellin aulassa selvisi heti alkuun pelin henki kun tarjoilija huikkasi iloisesti että otatko oluen, piikki on auki. Vastaus nyt oli itsestään selvää ja kerkesin mainiosti nauttia Krombacher Pilsin ja Weizenin terassilla odotellessani matkan seuraavaa etappia. Samalla tutustuin muihinkin panimolle matkalla olleille, ainakin Amerikan ja Etelä-Korean joukkue oli paikalla.

Piikki auki


Jung’s Boulderhalle:
Matkaan lähdettiin tyylikkäästi 2-kerros linja-autoilla ja niihin sullottiin ihmiset saksalaisella tehokkuudella, bussi oli lastattu Krombacherin oluella niin kuin asiaan kuuluu eli siirtyminen sujui kivuttomasti.


Perille päästyämme otettiin paljon yhteiskuvia ammattilaisvalokuvaajan toimesta ja sitten saatiin lupa siirtyä itse tapahtuma alueelle, missä olikin järjestetty erinäisiä toimintapisteitä. Pihalla oli lämmintä 27 astetta eli oikein mukavan kesäinen meininki ja janoon juotiin melkoisen reippaasti ihan kaikkien toimesta. Täällä myös tarjoiltiin tislettä, mikä ilmeisesti valmistettiin oluen valmistuksen ylijäämä maltaista.


Olutta nauttiessa oli mahdollista osallistua aktiviteetteihin kuten: Hernesäkin heittelyyn sellaiseen pieneen koloon rampin päässä, suklaanmaistelua, eräänlainen jalkapallo juomapeli johon en perehtynyt, kuvauskoppi missä pystyi ottamaan kuvia muistoksi reissusta, sitten oli sellainen lautapeli neljälle hengelle missä lentokone pyöri pelilautaa napaten pelaajan nappuloita ellei onnistunut näpäyttämään sitä pois sen omalle kohdalle sattuessa, jos nappula vietiin, niin piti juoda shotti maltaista tehtyä tislettä. Ehkäpä parhain kohde oli kuitenkin kiipeilyseinä, mikä voisi mennä vikaan kun laitetaan humaltuneet ihmiset kiipeämään neljän metrin korkeuteen
.

Sisätiloissa oli myöskin buffet auki, mistä sai vaikka minkälaista minipitsaa ja tortillaa hiukoseen. Jonkin ajan kuluttua alkoi olla ihmiset jo aika hilpeitä ja myöskin islannista tullut porukka pääsi perille, ilmeisesti lennot oli hiukan myöhässä. Harmillisesti saivat sellaiset 3 tuntia vähemmän aikaa vietettyä siellä kuin muut jotka pääsivät sinne heti. Jonkin ajan kuluttua ihmiset kerättiin taas kokoon ja alettiin kärrätä heitä uuteen illanvietto kohteeseen.

Nälkäkin siirtyi.
Onkel Tom’s Hütte:
Tämä olikin sellainen pienemmän puoleinen kuppila keskustassa ja koska ulkona oli niin hieno sää niin vietin suurimman osan ajasta ihan pihalla, niin monessa eri merkityksessä. Ulkonakin tarjoilu toimi ja pohdinkin miten tarjoilijat osaa kantaa olutta juuri Krombacher vierailijoille eikä satunnaisille ohi kulkijoille. Keskustelin tarjoilijan kanssa oluesta, tultiin siihen tulokseen että tuossa kylässä on kamala olla olutharrastaja, sillä valikoima on lähinnä Krombacheri olutta.


Ravintola/Baari “Eulenspiegel”, Siegen:
Taas meidät kärrättiin uuteen kohteeseen eli ihan puhtaasti rehelliseen baariin. Tarjolla oli ruokaa ja elävää musiikkia, jokin humppapumppu aloitti torvisoittonsa eli oli aika siirtyä ulos jutustelemaan. Henkilökohtaisesti alkoi väsyttää jo oluen vetäminen sekä huimat yöunet mitä sain edellisenä yönä lentokentällä nukuttua, oli siis aika hipsiä taksilla kohti hotellia.

Lauantai 20.4.2018
Kello herätti 9:30 ja huomasin että krapulapeikko on käynyt paskantamassa suuhun. Eipä siinä kun suihkuun ja aamupalalle kun vielä kerkee, samalla sain kuulla hienoista vittuilua muulta seurueelta pelikunnon loppumisesta ennen puoltayötä.


Krombacher Brauerei, Kreuztal:
Hip hei, panimolla ollaan ja pihalla heräsi catering toimintaan eli pikkupurtavaa pörräili tarjottimilla ja olutta laskettiin hanasta kiihtyvällä tahdilla. Nappasinkin välittömästi käteen loiventavan 0,2dl Pils annoksen ja lohileipä pahimpaan nälkään. Samalla joku tarjoilijatar kävi lyömässä käteeni Krombacher rannekkeen. En kyllä ymmärrä miksi, koska tuolla alueella tuskin liikkuu ketään muita kuin meidän määrätty porukka ja en usko että yhtiön, joka jakaa jo työntekijöilleen enemmän ilmaista olutta vuodessa kuin mitä suomalaiset yhteensä juo tekisi kauheasti tappiota jaettuaan ilmaista olutta väärille ihmisille. Kävin myös vilkaisemassa panimon kaupan missä oli myynnissä sitä perustavaraa mitä muuallakin, t-paitoja, lippistä, pullonavaajaa, olutta jne.


Seuraavaksi mentiin pieneen auditorioon, jossa pääsin lavalle muiden Krombacher International facebook kisan voittajien kanssa patsastelemaan kuvattavana. Katsottiin siellä sitten Krombacherin markkina näkymiä ja aika railakkaasti aivopestiin porukkaa että Krombacher on parhainta bulkkia mitä maailmasta saa. Eniten ehkä pisti silmään se, että omaa erinomaisuutta boostattiin mollaamalla muita olutmerkkejä ja vielä nimeämällä ne brändi kohtaisesti että ketkä käyttää oluissaan lisättyä sokeria jne.


Seuraavaksi onneksi päästiin oikeasti kiinnostavaan aiheeseen eli itse panimokierrokseen. Alussa mentiin syvälle panimokompleksin sisuksiin ja kierros aloitettiin nauttimalla käytännössä puhdasta vierrettä samalla kun nautimme salami lautasen antimista, ne kyllä maistuivatkin yhdessä aika maukkaalle. Kuuntelimme aikamme oluen valmistuksen prosessia minkä skippasin itse sillä olutta panneena hetken jos toisenkin on asia tuttua huttua.


Käppäilimme seuraavaksi tilaan mikä on osa alkuperäistä panimoa. Huone oli täytetty vanhoilla välineillä, mitä on aikoinaan käytettyä oluen tekemiseen  Kiinnostavaa oli nähdä valtavia puusammioita sekä muita välineitä mitkä oli selvästi tehty käsityönä rakkaudella. Tässä huoneessa meillä oli myös oluen maistelua luvassa pienellä vivahteella. Tarjoilijattarella oli varattuna Krombacher Dark olutta laseissa mihin upotettiin rautapallo mitä oli kuumennettu puhalluslampulla, tämä siis karamellisoi oluessa olevat sokerit tehden oluesta aivan erityisen maukkaan ja myös hiukan lämpimän. Tätä olutta paritettiin tumman chilisuklaan kanssa ja sehän ei nyt ikinä voi epäonnistua.
Pimeän kellarin sitäkin pimeämpi kuva


Seuraavaksi mentiin yläkertaan nauttimaan Krombacher Kellerbier, mikä oli yksi parhaista oluista mitä tällä reissulla sai Weizenin lisäksi. Tätä paritettiin muutaman erilaisen juuston kanssa, emmentalia, sinihomejuustoa ja parmesaania. Mielestäni aika radikaali valikoima juustoja sillä sinihomejuusto on itsesään todella intensiivinen ja sisältää mielettömästi erilaisia makuja että niitä kannattaisi oluella lähteä peittämään. Tässä samalla haastelin kierroksen vetäjän kanssa ja tiedusteli englanniksi että onko todella totta että pontikan tekeminen on suomessa kiellettyä, vastasin herralle että tieto pitää kuttinsa ja kehaisin että osasi lausua sanan pontikka aivan sujuvasti suomeksi vaikka kukaan meidän porukasta ei sitä ollut hänelle edes opettanut. Samalla tutkailin vanhoja oluen tekemiseen käytettyjä museolaitteita, muun muassa kuparinen maltaiden paahtamiseen käytettävä käsinveivattava laite johon laitetaan tulet alle esim hiilloksen muodossa.


Ulos päästyämme meille annettiin olutdrinkki käteen. mihin oli käytetty muistaakseni shampanjaa ja joitain liköörejä joita en enää muista. Mielestäni se oli oikein raikas ja voisin kuvitella että tästä voisi tulla hitti ihan suomessakin. Samalla ulkona tutkailin humalia jotka odottivat kasvun alkua, nämä pikku pistokkaat olisivat kohta tuolla 8m korkeudessa tukilankojen varassa keikkumassa.


Ulkoa siirryimme taas sisätiloihin katsomaan mäskäyslaitteistoja, sisätiloissa oli mukavat 40 astetta lämmintä vaikka ei ollut edes oluen panopäivä, voisin kuvitella että muulloin tuolla työskennellään ilman rihmakiertämää. Tällä pisteellä oli meillä kuivia sämpylöitä tarjolla, sillä ilmeisesti oli jokin logistiikka katkos ja emme saaneet olutta mitä paikan päällä piti olla tarjolla. Kardinaali munaus panimolta. Kävimme myös katsomassa huoneen missä esiteltiin humalia ja maltaita, niitä sai halutessaan mutustella tai haistella. Kysyin humalan lajiketta mikä oli esillä mutta kierroksen esittelijällä ei ollut hajuakaan siitä, tuntuu että kierrokselle napattiin vain jokin työntekijä  vetämään kierrosta mikä sattui olemaan töissä sinä päivänä.


Käytiin pyörähtämässä myös huoneessa missä oli vain ritilälattia, josta kuitenkin näki aivan panimon pohjalle asti. Oli huikeaa nähdä parikymmentä metriä korkeat olutsäiliöt kokonaisuudessaan. Kuulema korkean paikan kammoa potevat kiertävät yleensä sen huoneen seiniä pitkin.

Seuraavassa huoneessa olikin jotain jännää tarjolla eli Weizen oluesta jäätislaamalla tehtyä viinaa, voin sanoa että oli aika pehmoista. Kupillisen olisi voinut heittämällä juoda tuota n. 60% vahvaa alkoholia eikä olisi suuta poltellut yhtään, petollista ainetta.


Kierros oli sitä myöten ohi joskin maistelimme matkalla kuuluisaa Felsquellwasser® vettä, eli siis vuoriston läpi tuleva erityisen puhdas vesi joka on rekisteröity tavaramerkki ja joka käytetään muokkaamatta oluen tekemiseen. Ihan freshiä tavaraahan se oli mutta näin suomalaiselle ei erityisen ihmeellinen, voi olla että kemistien silmissä paljon hienompi.


Pääsimme ruokailemaan kierroksen jälkeen ja lautaselleni valikoitui kermaisaa parsakeittoa krutongeilla sekä leipää ilmakuivatulla kinkulla sekä pieni sämpylä. Tulin siihen tulokseen että saksalaiset diggaa leivästä ihan tosissaan. Nautin ruokailessa myös olutpohjaisen limonadin ja pidin sitä oikein mainiona alkoholittomana janonsammuttajana, näitä voisi olla suomessakin niiden ylimakeiden limppari sotkujen sijaan. Samalla kävi vierailijoita moikkaamassa Krombacherin omistaja ja piti puheen muutamalla eri kielellä, mikä sai osakseen valtavia suosion osoituksia.


Vaellus / Ravintola Kindelsberg
Ohjelmana seuraavaksi oli suuri kliimaksi eli reippailu sellaiset 3km vuoristossa kohti seuraavaa ravintolaa, kyseisen ravintolan kyljessä kohoaa suuri torni, mikä löytyy myös Krombacherin logosta. En henkilökohtaisesti osaa sanoa miten hyvä idea on laittaa ihmiset kävelemään vuoristoon kun on ensin juotu olutta koko päivä, onneks päivä oli kuitenkin lämmin ja taittumassa iltaa kohden eli hiki ei virrannut itsellä kovinkaan paljoa. Matkalla oli järjestetty myös juomapiste, josta sai leipää ja olutta, kiltisti pyytämällä myös limpparia. Muutama tukevampi kaveri oli matkassa, mille retki teki selvästi tiukkaa sillä jossain kohdissa oli kävelykulma melkoisen jyrkkä. Amerikkalaisten porukassa jokin Usain Bolt yritti juosta vuorta ylös mutta suomalaisten porukka ohitti hänet n. 400m jälkeen kun kaveri puuskutti voimattomana puuta vasten, tässä pitää mainita että suomalaiset olivat baarilla ensimmäisenä ja vaikka kyseessä ei kisa ollutkaan olin vuoren laella sijalla 3.


Muutaman oluen kerkesin juoda ennen kuin loput pyhiinvaelluksen suorittaneista pääsivät perille. Tässä vaiheessa oli catering laittanut grillipisteet tulille ja tarjolla oli pihvejä sekä nyhtöpossu burgereita, itse päädyin jälkimmäiseen koska sinne ei ollut niin paljon jonoa. Ruoka oli hyvää ja siinä ei pihistelty, myöskin jälkiruoat oli huomioitu ja koska omaan myös catering-alan koulutuksen osasin arvostaa hyvää esille laittoa.


Sisätiloissa en juurikaan käynyt vaikka siellä olikin DJ Gabriel pyörittämässä levyjä, henkilökohtaisesti arvostan enemmän fiksua keskustelua kuin jumputusta missä ei kuule edes omaa ajatustaan. Vaikka ulkona olikin hieman viileää pidin sitä silti parempana vaihtoehtona kuin sisätiloja. Henkilökunta yritti sytyttää jonkinlaisia tulia ulos mutta näytti siltä että lopputulos oli enemmän hyttyskarkotus savut kuin tulet. Näytti niin säälittävältä kun henkilökunta yritti tehtä tulia paksuista pyöreistä puista, kävin sitten näyttämässä mallia mitenkä ne tulet oikeasti tehdään. Sain tästä urotyöstä palkaksi olutta.



Jätettiin muut juhlimaan iltaa vuorenlaelle ja otettiin suomalaisporukan kanssa taksi takaisin hotellille missä nautittiin hiukan vapaasta tarjonnasta syvällisiä haastelleen ja painuimme sitten nukkumaan.


Aamulla sitten kyyti nouti meidät kohti Dusseldorfia, panimon ohjelma oli ohi ja vapaata aikaa oli luvassa kello 18 asti, sillä meidän lentomme oli lähdössä vasta silloin.

Päädyimme Schumacherin panimoravintolaan nauttimaan Altbieriä, mikä on siis saatavilla vain Dusseldorfin alueelta. Voidaan siis verrata vähän kuin että olisi oluiden shampanjaa. Vaikka nimi ei olekaan suojattu EU:ssa voidaan sitä siis valmistaa myös muualla mutta kuulin paikallisilta että sitä ei katsota hyvällä. Kävin maistamassa paikallisissa kuppiloissa neljää eri alt olutta ja Schumacher oli niistä paras, päädyin myös ostamaan sitä tuliaiseksi pari pulloa. Profiili oluessa on lyhyesti: Tummaa ja kuivaa pintahiiva olutta, yrttistä humalointia ja puuntynnyrin maku löytyy selvästi. Maltainen jälkimaku. Nämä pullotetaan tuoreena paikan päällä ja säilyvyys on vain kuukauden päähän eli en usko että nähdään koskaan Suomen markkinoilla.


Pyörähdimme myös syömässä Dusseldorfin vanhassa kaupungissa tai siis verrattain vanhassa. Saksassa tuntuu olevan kaikki kiinni sunnuntaina eli vain ravintolat ja baarit oli auki, mikä teki käytännössä vain yhdestä kadusta ruuhkaisen eli siis siitä missä eniten baareja oli auki. Sain kuitenkin hyvän laajan otannan erilaisista altbiereistä ja lähdimme kohti kotosuomea.


Reissu loppui ja ihan kommelluksitta ei vältytty sillä en jaksanut millään nukkua lentokentän lattialla klo 23-07 niin varasin sitten lennosta lentokenttähotellin. Sain varmistus tekstiviestin, missä piti olla ovikoodi mutta eihän se oikein sieltä tullut. Sohlasin aikani asiakaspalvelijan kanssa että pääsin sisään motelliin mikä oli sellainen rangaistusvankilan tapainen laitos, oikein viihtyisä ludekoppi. Unta palloon ja aamulla kotia kohti.

Reissu oli itsessään varsin hauska. Henkilökunta oli ystävällistä ja tuntui olevan aidosti kiinnostuneita ihmisistä. Matkaseura oli todella mahtavaa ja oli hieno nähdä oluen parissa työskenteleviä lähietäisyydeltä ja kiinnostavaa juttua sekä tietoa löytyi omaksuttavaksi paljon. Olut tietysti alkoi tulla jo vähän korvista mutta olihan se sentään ilmaista. Ainut asia mikä jäi harmittamaan oli se että en nähnyt yhtä euroopan suurimmista pullotuslinjastoista, sillä se oli käytössä eikä sinne saanut mennä.

Lisää kuvia löytyy Intagramista @Erasmies87
Sekä facebookista.



25. huhtikuuta 2018

Einstök - Islandic Toasted Porter 6%

[English below]
Ensimmäinen koskaan juomani islantilainen olut arviossa tänään. Sen toi minulle vartavasten Saksaan asti islantilainen ystäväni Ægir Rafnsson kun tapasimme Krombacher panimo reissulla.  Lisää on tulossa tuosta reissusta, kunhan saan sen kirjoitettua puhtaaksi. Mitenkään vanhoja panimoita ei Islannista löydy sillä olut oli pannassa vuoteen 1989.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on paksu ja tekee hauskoja kaksivärisiä saaria oluen pinnalle. Tuoksu on pehmoisan paahteinen tuoden mukanaan tumman suklaan makuja ja kahvimaisia elementtejä. Väriltään lämpitunkeutumaton musta vähän niin kuin sää Islannissa muutenkin.

Maku:
Alussa hiilihapot tuntuivat ottavan vahvasti kieleen mutta tarkemmassa maistelussa eivät sitten kuitenkaan olleet mitenkään ylitse pursuavat. Maussa on maltaat esillä niin kuin tyyliin kuuluukin. Tästä tulee mieleen saaristolaisleipä ja paahteisuus on melkoisen voimakas, kiitos chocolate maltaiden. Aavistuksen ohueksi jää runko ja olisi voinut kaivata hiukan makeuttakin. Humalointi on hiukan yrttinen ja jopa puun makuinen vaikka tammilastuja ei olekaan käytetty mausteena, kahvia tosin on ripsautettu. Jälkimaussa tulee suuhun todella pitkäkestoisesti ja vahvasti suklaa, sanoisin että paljon hauskempi vaihtoehto juoda tämä kuin syödä fazerin sininen.

Paahteinen kuiva porter, jossa on vähän sellaista nokipannukahvi meininkiä ja nuotion savuisuutta.


Arvosana: 8½/10

First icelandic beer i have ever tasted is on rewiew on today. My friend Ægir Rafnsson have brought it to me all over to German where we was having Krombacher brewery tour, more information about the trip when ill finish writing my report. There ain't much old brewerys on Iceland becouse beer was basically banned until year 1989.

Appearance & Aroma:
Foaming is thick and it's make little two-coloured islands at top of beer. Aroma is softly roasted witch brings dark chocolate and coffee elements on nose. Color is impenetrable black, just like weather in Iceland anyway.

Taste:
At first carbonation feeled bit harsh on tip of tongue but in the end it wasn't that bad after all. In taste malts are on stage like it should in that style. Taste kinda reminds me about archipelago bread and roasting level is kind a powerfull, thanks all about chocolate malts. Body is little too thin and it could have used some sweetness also. Hopping is little herbal and there is some wooden taste even if there is no woodchippes used on seasoning, there is coffee though. Aftertaste is really long lasting and taste like chocolate, i would say it is far more pleasant to drink this that eat Fazer blue chocolate.

Roasted dry porter, witch have some black pot openfire coffee taste and campfire smoke in it.

Rating: 8½/10


10. huhtikuuta 2018

Hiisi - Keito 4,5%

Hiisi on 2013 perustettu panimo joka on raivannut tietään ihmisten tietoisuuteen hiljalleen. Täällä Kiteellä vielä suhteellisen heikosti hiisiä näkyy ja ei ole sen takia mitenkään aktiivisesti ostoskoriin päätynyt vaikka olisi paikkansa siellä ansainnutkin. Tällä kertaa mukaan sattui kuitenkin hiisi panimon keito ja jostain syystä jokin aivokasvain päässäni yrittää aina lukea tuon etiketin niin että siinä lukee keitto.

PELASTAJA VAATIMATON //
OTTI HALTUUN MAAILMANPYLVÄÄN //
ESTI KANNEN TIPPUMISEN //
KEITO SAMMON KOPPAJAINEN.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kuparin sävyyn taittuva olut kaatuu kaatu lasiin ja alkaa muodostaa oluen päälle oranssiin vivahtavaa vaahtoa. Tuoksu on pehmeän hedelmäinen, jopa rusinainenkin. Maltaat pääsevät esille kukkaisen humaloinnin alta ja jopa hiiva pääsee ujosti kurkkimaan sieraimeen.


Maku:
Suutuntuma onkin rouhean rapsakka ja keskinkertaisen hiilihappoinen. Tummia maltaita heitellään naamalle ja ne peitellään lapioimalla päälle tanakasti havuun taittuvia humaloita. Humalointi on kyllä monipuolista kun sieltä löytyy myös kukkasia ja sitrus meininkiäkin. Jälkimaku taittuu pihkan ja havuisuuden saattelemana pitkäkestoiseksi ja happea antamalla saadaan makuun myös turvetta ja savua.

IBU: 28
EBC: 15
Humalat: Nugget, Cascade ja Willamette

Hauska, erilainen saunaolut 

Arvosana: 8½/10

5. huhtikuuta 2018

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - Atlanta American Pils 5%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on suorastaan raivoisa ja todella hauska, kermaisan vaahtokukka vuoren vieressä pyörii saippuamainen vaahtovallihauta. Pitsiä jättää lasiin samalla kun haihtuu nopeasti pois ja jättäen kaihoisan fiiliksen vaahdon muistosta. Väri on samea ja olkinen. Tuoksussa mallasta, keksiä, aprikoosia sekä kasa kukkasia, eli jännä miksaus vähän kaikkea.


Maku:
Maku on hiukan tympeähkö ja tunkkainen, aika pippurisia humalia on tähän käytetty tehden tästä jopa täräyttävän katkeran sekä kitkerän. Diasetyylin häivähdyskin pyörähtää moikkaamassa samalla kun menee kitalakeen pitämään katkeria karkeloitaan. Jotenkin hauskan mehumainen suutuntuma joka meinaa siis sitä että maltaista ei ole tietokaan humalien alla. Humalia on itseasiassa sellainen nippu että lähentelee enemmän IPA tyyliä kuin Pilssiä

Purkki yrittää american henkeä väreillään tavoitella mutta itse ehkä yrittäisin sinisen raidan tähän vielä tehdä. Olut jota juodessa tulee enemmän ja enemmän IPA mieleen.

Arvosana: 7½/10

EBU: 38
EBC: 10
Maltaat: Pilsner, Caramel Pale, Carared
Humalat: Columbus, Sorachi Ace, Sterling, Eureka, Citra, Galaxy

2. huhtikuuta 2018

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - Kukko IPA 5,5%

Uusia oluita tupsahtelee nyt panimoilta oikein erityisen paljon, aistin kilpailua ilmassa. Tällä kertaa aloitetaan Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan IPA:lla mikä on uudistettu versio entisestä 4.7% versiosta, nyt päästää varmaan lähemmäs sitä makua mitä haettiin takaa jo alunperin. Toisaalta odotukset on kohtuu korkealla sillä edellinenkin IPA pokkasi  2016 "paras vähittäiskauppa IPA" palkinnon.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on sellainen sentin paksu ja saippuamainen. Väri on hauskan mahonkinen mutta ulkona auringossa taittaa melkein saman sävyiseen oranssiin kuin itse purkkikin. Tuoksussa on hedelmäisen imelä poljento ja sitrusta sekä trooppisia hedelmiä on nipullinen.

Maku:
Maukas IPA vaikkakin ei juurikaan erotu massasta, perus hyvä. Yllättävän pehmeä makumaailma vaikka Ipojen kanssa yleensä olettaa aika jyrkkää tykitystä saavansa. Hiilihappoja on reippahasti tehden tästä suhteellisen raikkaan vaikkakin kuivan juotavan. Katkerot on hiukan yrttiset ja kukkaiset. Maltaisuutta löytää mukavasti eli humalat ei onnistu peittämään koko mallaspohjaa. Hiivakin maistuu seasta mikä itseasiassa toimii tässä todella hyvin.

Nyt en osaa sanoa että onko tämä erityisen jännittävä IPA verrattuna muihin marketista löytyviin isojen panimojen ipoihin. Tuntuu että kaikista noista humalista on otettu vain katkerot mutta makupuoli jäi vähän vaiheeseen. Mutta muutenhan tämä on ihan juotava olut, se ei vain erotu tarpeeksi joukosta.

EBU: 65
EBC: 21
Maltaat: Pale Ale, Vienna, Melanoid, Cara Plus 10, Caramel 150
Humalat: Columbus, Centennial, Amarillo

Arvosana: 7½/10

30. maaliskuuta 2018

Nokian Panimo - Keisari IPA 5,1%

Nokian panimo otti ja toimitti ovelle kasallisen uutta olutta, IPA onkin keisarille odotettu uutuus sitten Route 66 APA:n. Näinköhän saadaan uusi toimiva IPA maitokauppavahvuuksien alle, ei juurikaan mainittavia hip hip hurraa elämyksiä ole vastaan sattunut.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Runsaasti vaahtoava ja koostumus onkin kunnolla vatkattu kermavaahto. Ulkonäkö on samea ja väriltään kuitenkin kullankeltainen olut. Tuoksussa on trooppista hedelmää niin kuin kuuluukin ja diasetyylin voi jo haistaa tuoksussa eli on sitä siis maussakin odotettavissa. Kukkaisia ja hunajaisia tuoksuja jotka tuo mieleen enemmän aiemman uutuuden Keisari Pilsin.


Maku:
Maku on pehmeän viljainen ja rasvainen, yrttisyys vallitsee vahvasti maussa ja  diasetyylin maistaa sekä tuntee. Tässä on kyllä todella häiritsevän paljon samoja elementtejä kuin Keisari Pilssissä, samaa saksalaista meininkiä ja ebukin on nousut vain 7 yksikköä siihen verrattuna. Mallaspohja on varsin sama mutta lisätyt Pale ja Munich maltaat tuovat erilaista pehmeyttä tähän ja tiettyä makeuttakin mikä ei toimi. Humalointi ei ole erityisen ipamainen vaikka katkerot on aika samoissa kuin muissakin kaupoissa pyörivissä Ipoissa. Jälkimaussa tuleva katkeruus on enemmän kitkerän puolella mutta silti jopa herttainen ja hellä. Greippinen havuisuus ja hiukan jopa häiritsevä vihanneksisuus.

Mielestäni tämä on vain rapsakampi versio Nokian Pilsistä ilman siinä ilmennyttä ruohoisuutta. Hauskana yhteensattumana prisman sivuilla Keisari Pils on nimetty Keisari IPA:ksi. Myöskin humaloinnin salassa pitäminen viittaa siihen että tästä tulee sellainen Saimaan Juomatehtaan Joker Hop tyyppinen olut että aina arvoitus mitä saa.

Arvosana: 7½/10

Maltaat: Pale, Munich, Pilsner
Humalat: Kaiken maailman humalat kuulemma

Mistä: Saatu Panimolta