15. tammikuuta 2020

Olaf brewing & mikkeler - party like it's 1475 pils 4,9%

Huh 12 tunnin työputki takana remontoinnin merkeissä, sanoisin että olut maistuu. Kävin paikallisessa citymarketissa ja löysin sieltä olaf brewingin eli entisen mustanvirranpanimon ja mikkellerin yhteistyöoluen hyllystä. Pakkohan se oli maistoon ottaa koska suhteellisen lähiolutta ja mikkellerin tuotokset kiinnostaa aina. Party Like It’s 1475 Pils juhlistaa tanskalaisten ja suomalaisten yhteistyötä Olavinlinnan rakentamisessa, päälinnan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1475.


Ulkonäkö tuoksu:
Vaahto on korkea ja suhteellisen kestävä. Täysin virheettömän kirkas ja kullankeltainen olut. Pitsiä jää lasiin vallan kiitettävästi. Tuoksu on vahvasti viljainen ja hiukan kukkaisen hunajainenkin, aavistus kuivaa mausteyrttisyyttä piipahtaa lopussa.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksu ja hiilihapotus on raikkasti toteutettu. Maussa on paksulti viljaisuutta ja paahtoleipää. Humalointi on yrttinen, ruohoinen ja hiukan pippurinenkin, jälkimaku jatkuu kuivakkaan kitkeränä pitkän aikaa. Katkeruus on miellyttävän korkea mutta menemättä kuitenkaan överin puolelle.

Mainio perusvarma pils

10. tammikuuta 2020

Eräsmies testaa: Alpina Prima Mid

Eräsmiehen testissä Alpina Prima Mid Vaelluskengät, monesti kaupitellaan myös metsästyskenkinä. Kengät edustavat hinnassaan vaelluskenkien alapäätä mutta hinnassa on melkoisesti paikallista vaihtelua. Yleensä ovh. on ilmoitettu 179€ nurkille mutta kengät löytyy lähes poikkeuksetta hinnalla 99€.

Kengät on sellainen ostos että suosittelen kokeilemaan kivijalkamyymälässä ensin ja tilaamaan vaikka sitten verkosta jos ei halua tukea paikallista yrittäjää. Itse kokeilin liikkeessä kymmentä erilaista kenkää mutta tämä istui kuin valettu heti eikä vaatinut minkäänlaista sisäänajamista, muista malleista huomasi heti erilaisia hankauspisteitä ja muita epämukavuuksia. Sujuvasti jalkaan istuminen kielii toisinaan myös siitä että materiaali on pehmeää ja kiertosuojaus ei luultavastikaan ole parhaimmasta päästä.

Sovita siis aina kengät etukäteen ja jos mahdollista niin koeaja kengät ennen pidemmälle reissulle lähtöä. Ihmiset ovat yksilöitä, samoin kengät.

Nykyään vaelluskengiksi kutsutaan vähän mitä vain mutta hyvät vaelluskengät on kestävät ja tukevat jalkaa maastossa kuin maastossa.

Testiolosuhteet:

- Tuotetta on testattu 8kk ajan.
- Kenkiä testattiin mm. Lapissa kalastusreissun yhteydessä.
- Testattu lumessa ja jäässä.
- Testattu lukuisilla metsästysreissuilla, märkä/kuiva maasto.
- Työmatkat pyörällä että kävellen.


Ulkonäkö:

Nämähän on todella tyylikkäät kengät, tummaa nupukkinahkaa ja napakkaa kangasta, näitä ilkeää käyttää ihan kaupungillakin. Ulkonäköä saa aina viilattua ruskealla lankilla tai kiillottamalla mehiläisvahalla. Nauhat on tyylikkäät ja eivät pistä silmään mitenkään merkittävästi. Katu-uskottavuus on siis hyvällä tasolla ja ei metsämiehetkään naura ulos nuotiopaikalta.

Valitettavasti materiaali on hyvin herkkä kulumiselle ja ensimmäiset palkeenkielet alkoivat näkyä jo viikon päästä käyttöön ottamisesta. Enimmät ruhjeet saa onneksi vaikka lankattua piiloon ja kengistä saadaan taas siistin näköiset.



Pitävyys:

Tämä kenkä on varustettu Vibram pohjalla, valmistajan sivujen mukaan sen luvataan tuovan pitoa kaikilla alustoilla. En tiedä missä kaikkialla tätä on testattu mutta omakohtaiset kokemukset puhuvat päinvastaista. Lapissa kalastusreissuilla piti kiipeillä koskien kostuttamia kiviä, ainakin niillä pitävyys oli vähintäänkin kyseenalaista ja jalka meinasi lipsua alta useammankin kerran. 

Myöskin vaelluksilla ja metsästysreissuilla jokainen niljakas puunjuuri aiheuttaa liukastumisia ja sitä rupesi kummasti vaan väistelemään juurrakkoja sen sijaan että niistä vain painaisi rempseästi lävitse.

Lumi ja jää pitävyys on yhtä kehno kuin Reino tossulla ja näitä käyttäneet tietää että puhutaan todella kehnosta pitävyydestä, näin Lieksalaisena ihan surettaa tunnustaa asia. Pohjien kuviointia olisi voinut vaikka karhentaa lisäpitävyyden saamiseksi.

Vedenkestävyys:

"Alpitex Waterproof Membrane

The membrane is water-resistant and allows for good boot ventilation as well as comfort. The Alpitex membrane has been developed by Alpina engineers."

Näin mainitaan siis valmistajan sivuilla, hauska sinänsä että waterproof muuttuu tekstissä water-resistantiksi, mikä on aivan eri asia mutta tässä tilanteessa onkin osuvampi. Vedenkestävä ei ole sama kuin vedenpitävä. Kenkä ei nimittäin pidä vettä juuri yhtään, tai pitää mutta kengän sisällä. 

Ensimmäinen metsästysreissu näillä kengillä oli katastrofi, metsästysalueella oli pitkää ja märkää heinikkoa jonka lävitse oli rämmittävä jos lintuja mieli saavan. Kengäthän kastuivat kärjestä ensimmäisen kahden tunnin aikana eikä edes kävelty lätäköiden lävitse. Lisäkostumiselle voi myös olla syynä iltin kangas joka imee kuin sieni kosteutta, varmista että ne jää mahdollisimman hyvin piiloon iltin taakse.

Plussana on mainittava että kengät kuivuvat suhteellisen nopeasti nuotiolla. Tässä tosin kannattaa muistaa sanonta että missä voi sulaa siellä nahka palaa.

Hengittävyys:


Lämpimillä syyskeleillä kengät on todella lämpimät, kengät kyllä hengittää mutta lämpö ei haihdu riittävän nopeasti. Jalat siis kuumenevat nopeasti mutta hikoilemaan eivät varsinaisesti rupea, hengittävyys siis toimii kohtalaisesti. Kengät soveltuu myös hiukan hyisempiin keleihin, kun lämpötila alkaa painua pakkasen puolelle.

Muuta:

Nauhoitus on kohtuullisen napakka, jalka pääse kuitenkin hiukan liikkumaan kengän sisällä. Nauhojen materiaali tiettävästi jotain nailon sekoitetta mikä tekee näistä hivenen liukkaat. Itsellä ainakin perus rusetit aukeaa alituiseen joten suosittelen tekemään solmun joka kiristyy kävelessä tai sitten hankkimaan jonkin sortin lukitteen estämään luiskahtelua.

Kengän keskikorkea (Mid)- varsi kannattaa huomioida hangessa liikkueessa, muuten se tuo hyvää liikkuvuutta jalalle.

Tuplaompeleet ovat hyvin tehtyjä ja pelkoa ratkeilemisesta ei ole.

Yhteenveto:

Kun et vaadi kengiltä liikoja ja käyt vain satunnaisesti retkeilemässä. Kyseessä on ihan ok kengät kuivaan päiväretkeilyyn metsäpoluilla ja ns. alppimaastossa. Yhtään aktiivisempaan käyttöön näistä ei ole ja Alpina Prima Midien täydellä hinnalla löytää varmasti vedenpitävät kengät.

Kengät on ostettu Kärkkäisen verkkokaupasta.

1. tammikuuta 2020

Tuju - Hopitinen illuusio Session IPA 4,9%


Ystävät tupsahtivat kylään juhlimaan uuttavuotta ja toivat Lappeenrannasta tuliaisia Panimoyhtiö Tujun oluiden muodossa, sieltä sain hoptisen illuusion ja berliinerin munkin, joista nyt maistellaan ensimmäinen joka myös on vuoden ensimmäinen olut. Suhteellisen tuore panimo kyseessä sillä perustettu vuonna 2015. Ainakin tämä ensimmäinen olut oli vahvaa suorittamista joten odotan innolla myös seuraavaa.

Panimon kuvaus:
”Vaalea mallaspohja kohtaa hedelmäisen humaloinnin sekä IPA:n katkeruuden tässä helposti lähestyttävässä session IPA:ssa

Pahaenteinen taikuri saapui lavalle käsissään kani ja kortit. Yleisö pidätteli hengitystään taikurin sauvan heiluessa katsojien silmien edessä. Taikasanat "Citra, Mosaic ja Columbus" humalluttivat täyden salin katsojat ennenkokemattomaan illuusioon, josta ei olisi paluuta.”


Ulkonäkö & Tuoksu:
TujuTuoksuu oikein makoisalle eksoottisten hedelmien pyreelle, mango ja papaija leikkivät käsikädessä raikkaiden sitrushedelmien kera joista lime on eniten esillä. Vaahtokin pysyy tiukasti tiiviinä massana oluen päällä ja jättää menessään niin paksut pitsit että niillä voisi kuoruttaa vaikka kakun. Ulkonäkö ei ole erityisen nätti vaan mennään hiukan vaalean ruskeaan sävyyn missä hiiva partikkelit tanssahtelevat iloisesti. Tämä ei ole vika vaan kuuluu asiaan, ulkonäköä voi toki parantaa viilentämällä olutta reilusti ja kaatamalla varovasti ettei hiivat päädy mukaan.

Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin pehmeä ja kermainenkin jopa, hiilihappojen raikkauskaan ei saa tunnetta vietyä pois vaan tuntuu suorastaan tukevan sitä saaden kermaisesta tuntumasta kuohkean. Humaloita on runsaasti ja hedelmäisyys suorastaan pompsahtaa silmille, mangoinen maku ei ole kuitenkaan imelä vaan ryhdikäs kun sen yhdistää havuiseen katkeruuteen. Katkeruus on muuten verrattain miedolla tasolla joten tässä on mainio olut IPA tyyliin tutustuville. Jälkimaku ei ole erityisen pitkä mikä päästää maltaat hienosti esille loppua kohden, makeaa karamellisuutta kera hattaramaisen sokerisuuden. Hiiva maistuu oluessa myös selkästi mutta jos sen jättää kaatamatta lasiin niin sittenhän siitäkin pääsee, toisaalta ei se itselle koskaan paha maku ole ollut.

Tasapainoinen IPA ja omalla kaatamisella saa vaikutettua kokemukseen.

Humalat: Simcoe, Citra Chinook

20. joulukuuta 2019

Panimo Honkavuori - Joulun Taiga Porter 5,2%

Hyvää joulunodotusta kaikille tasapuolisesti! Jouluoluihin en yleensä ole mielelläni lähtenyt mutta paikallisen Honkavuoren Panimon Joulun Taiga Porterissa ei näyttänyt olevan mitään maustehässäköitä mukana joten se lähti koriin samoin tein. Ostopäätökseen myös vaikutti paikallisuus, hiilineutraalius ja metson kuva etiketissä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto nousee hillitysti ja uljaasti lasissa jääden vaalean ruskeaksi tiukaksi vaahtokukaksi. Väritykseltään tummaa mahonkia ja ei partikkeleita lillumassa oluessa. Tuoksu vahvan paahteinen ja maitosuklaiset elementit ovat hyvin esillä. Humalointi erottuu sitruksen tuoksuna joka sopii yllättävän hyvin tuohon suklaaseen, olisikohan siinä seuraava fazerin hittimaku. Hedelmäisyyttä on muutenkin esillä mutta jää vähän tuon sitruunan varjoon, aavistus rusinaa sieltä kyllä jouluisesti kurkkii.

Maku:
Suutuntuma on hiukan keskipaksun alapuolella, hiilihapotus on maltillista. Maku on vahvasti maltainen ja paahteinen muttei palaneen puolelle mene ollenkaan. Hiukan makeaksi käytetyn oluen ja humalien katkera karvaus käy hyvin tähän paahteiseen makumaailmaan. Jälkimaku on raikaan sitruksinen kera hienoisen pihkaisuuden joka jatkuu jälkimaussa kohtuullisen pitkäkestoisena kahvin aromina.

Todella hyvä ja kevyt porter ruokapöytään keveytensä puolesta, sinappi huntuisen kinkun kaveriksi ja lanttulaatikon aisapariksi. Antakaa mahdollisuus myös makeille jouluruoille, piparit, imelletyt laatikot etc etc.

Panimo: Panimo Honkavuori
Tyyli: Porter
Maltaat: Ohra- ja vehnämallas
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Siirappia, ei eläinperäisiä ainesosia.

11. joulukuuta 2019

Eräsmies: Cicerone Exam & Lontoo

Täytyy sanoa että en kauheasti arvosta lentokentän penkkirivistöllä nukkumista, vetoisaa, ihmisiä rumuaa koko ajan matkalaukkujen kanssa ohitse tehden nukkumisesta suhteellisen mahdotonta. Otin siis kokemuksista vaariin ja ostin yhden yön Gosleep unimunassa, worth every penny. Unimuna on suhteellisen tilava, mahduin nukkumaan suorana ilman että nilkat tulivat ulos alustalta. Makuulaverin alla on kohtuullisen iso tila esimerkiksi matkalaukulle. Unimunan sisus oli varustettu tyynyllä, korvatulpilla ja huovalla. Alue itsessään oli todella rauhallinen ja en tarvinnut edes korvatulppia, olin kyllä lukenut että noita käytetään myös ahkerasti panohommiin.
Gosleeplounge
Unimuna on pop.


Lontooseen tupsahdin, nappasin juna-aseman virkailijaa hihasta ja kysäisin näppärimmän lippumuodon päivän matkusteluihin. Sain ohjeet ja paukin Victorian asemalle, se on keskeinen rautatieasema Westminsterin alueella Lontoossa. Perillä sen enempiä googlettelematta menin ensimmäiseen pubiin missä luki ikkunassa cask ale and food, nälkä iskee ja varsinkin jano. The Victoria valikoitui ensimmäiseksi pubiksi, Abbot Alea, Real Ale totta kai ja syömisiksi kalkkunapiirakka. Kuppila oli ihan kodikas ja hyvin hillitysti jouluisaksi koristeltu, olut taasen oli pilaantunutta ja kuivan piiraan höysteenä oli kumiperunoista tehty muusi, selitti osaltaan myös sen miksi ei ollut muita ihmisiä minun lisäksi paikalla.


Takki niskaan ja menoksi, voisi kai tässä jonkun nähtävyyden katsella. Vaeltelin Buckingham palatsille tuhannen muun turistin seuraksi, ihailin pytingin edustalla olevaa kohtuullisen koreaa ja kookasta patsasta jonka merkitystä ei edes kiinnostanut selvittää. Näppäsin myös pakollisen kuvan korkeahattuisista vartijoista palatsin edustalla, voin kuvitella tuon olevan työvuoron paskin homma. Nähty, nyt menisi taas olut. Kävellessäni seuraavaan kohteeseen törmäsin keskelle kiivaita mielenosoituksia, yllättäen koski verotusta. Kävelin muuten St.James Parkin lävitse, todella mukava joskin ruuhkainen puisto. Lapsien kanssa kannattaa piipahtaa, suhteellisen kesyä eläimistöä aina korpeista oraviin ja hanhiin.






Visiitti The Clarencessa, pieni intiimi kuppila joka oli täynnä jo klo 13. Fullersin London Original Mild caskina oli vallan oivallinen, mieto mutta maukas. Jouluinen sisustus oli vallannut tätä kuppilaa enemmän kuin ensimmäistä. Jotenkin vaikea päästä joulutunnelmaa kun ulkona +8 ja nurmikot ajamatta.
The Cla


Juoman juotuani otin ainakin 10 askelta seuraavaan pubiin Old Shadeen. Sieltä otin kyypparilta Dorking Breweryn Winters Coming Seasonal Ale 4,5%. Olut on oikein maukas ja pähkinäisen paahteinen, yrttinen jälkimaku on pitkäkestoinen ja hellä, Fullersin ESB on jäämässä kohta jalkoihin. Keikkuvaa tuolia ja pöytää lukuun ottamatta oikein mukavan oloinen pubi, vähän sellainen olohuone missä koko perheellä on kivaa.



Yritin piipahtaa some seuraajan suosituksesta The Harp nimisessä saluunassa mutta se oli aivan täynnä, eikä kello ollut vielä edes kolmea, sekaan en olisi mahtunut edes hyvällä humalalla. Nielin pettymyksen ja jatkoin matkaa, hetken päästä tulikin vastaan kuriositeetti, Sherlock Holmes teemabaari! Sisään mentyäni tuomitsin sen ihan hauskaksi tapaukseksi, on Sherlock kirjoja mitä voi lukea ja telkussa pyörii vanhat mustavalkeat holmessit. Sisustus oli myös varsin sherlockia vessoja myöten, veikkaan että jokin arvoituskin olisi seiniltä löytynyt. Real Alea on myös täälläkin hanoissa ja nappasinkin Sherlock House Alen, tuoreelta äkkiseltään vaikuttaa.



Vielä pari turistirysää ehtii ja sitten kohti Leatherheadin hotellia. Piipahdin katsomassa kuuluisaa kellotornia Big Beniä, eikös se tietysti remontissa ollut ja katsottavaksi oli vain rakennustelineitä. Noh jos sitten lähtisi katsomaan kuuluisaa London Eye maailmanpyörää...27£ lippu, ei helvetti, tuolla rahalla juon olutta kaksi päivää ja taatusti parempi kokemus. Suksin siis pois kohti juna-asemaa, matkalla näin varsin supliikin katutaikurin joka otti kyllä yleisönsä. Kerjäsi myös rahaa siinä samalla, esim koiraansa varten joka oli raskaana, eikä ollut varma onko isä.
Big Ben rempassa ja vinossa!

London Eye


Leatherheadissä vaelsin paikalliseen hotelliin, bookkasin itseni sisään ja katsoin nopeasti pubitarjonnan. Nurkan takaa löytyikin The Edmund Tylney, viehättävässä pubissa olikin melkoisesti jo ihmisiä iltaa istumassa. Nappasin listalta ultimate burgerin johon kuului vielä olut kylkeen, 6 punnan hinnalla Brewdogin Punk IPA ja burgeri on taskurahoja. Älyttömästi ei lientä kehdannut imeskellä kun huomenna pitäisi olla skarppina kokeeseen, vielä siis yksi Mild kyytipojaksi ja koisimaan.



Koe alueelle löysin vaivattomasti ja siellä olikin jo jokunen jäppinen odottamassa sisäänkirjautumista. Koetilaisuus järjestettiin Cara Technologyn tiloissa missä valmistetaan mm. oluen virhemaku settejä.

Cicerone koe alkoi sillä että puhelimet kerättiin suljettuihin kirjekuoriin, kiellettiin kaikki puhuminen jne. Paperit heitettiin pöydälle kynien kera ja annettiin aikaa kolme tuntia hoitaa kirjallinen osuus. Kysymyksissä oli aika paljon britti kyssäreitä siihen nähden että kyseessä oli internationalinen testi, esim. minkäväriset letkut täällä on ravintoloissa hiilidioksidille ja nitrolle, en olisi kyllä tiennyt suomalaisiakaan versioita, ravintolakokemuksesta ei olisi ollut haittaa tässä kokeessa. Kokeessa oli myös kolme essee osuuttaa joiden kirjoituksessa tuli jo vähän kiire. Aiheet koskivat Irlantilaisen Stoutin historiaa, oluen parittamista ruoalle ja belgialaisen oluen tarjoilua baarin pitäjän vinkkelistä. Kirjallinen osuus meni ihan ok, oli huteja ja oli osumia, oli hauska myös huomata että ei ollut helppoa myöskään ihan natiivisti englantia puhuvillekaan joskin osaavat kyllä käyttää fancympia sanoja oluen kuvailussa.

Maistelutesti olikin se hauskin ja odotetuin, muttei ainakaan helpoin sillä juuri sitä oli pari tyyppiä uusimassa. Pöydällä oli yksi kontrolli olut ja 12 kirjaimella nimettyä muovikuppia täytettynä oluella. 1-4 oluista piti löytää virhemaku/haju, diacetyylin popcorni on todella helppo ja se kuppi pitikin siirtää heti kauemmas sotkemasta muiden tuoksuja. D.M.S ja Acetyldehyde oli hiukan vaikeampia mutta kuitenkin tunnistettavissa. Bonus pisteen sain siitä että sanoin kontrollioluenkin olevan pilalla ja valonlyömä minkä kokeen pitäjä tunnusti oikeaksi havainnoksi.

5-8 oluet oli tyylien tunnistamista toisistaan, paperissa luki kaksi tyyliä esimerkiksi Duppel/Doppelbock ja piti nimetä kumpaa tyyliä kädessä oleva muki edusti.

9-12 oluet koskivat oluen anniskelu/säilytysvirheitä jotka ovat ilmenneet sen jälkeen kun olut on lähtenyt panimolta. Tässä oli vain sanottu oluttyyli ja jos siinä havaitsi virheen niin se piti ilmoittaa mikä se mahtaa olla ja mistä johtuu. Tässä oli hämäävä todella omituinen stout mikä osoittautui puhtaaksi mutta kaikki testin tekijät että pitäjät tunnusti sen ihan paskaksi olueksi. Yksi bakteerikontaminaatio siellä oli kanssa. Mukana oli myös olut joka tuoksui todella vahvasti diacetyylille, se oli panimolta lähtöisin oleva ongelma joten annoin oluelle puhtaat paperit.

Sitten oli vartin tauko ja annettiin viimeisen videoitavan kokeen aihealue, se oli tynnyrioluen osat ja niiden käyttö. Olin muutaman youtubevideon katsonut aiheesta mutta kovinkaan syvällisesti en ollut tutustunut ja en ole koskaan livenä sellaista edes näplinyt. Kokeessa annettiin käteen pieni puutappi, muovinen läkkärä joka oli keystone ja muovinen pikku hilpe minkä epäilin liittyvän oluthanaan mutta varmuutta ei ollut. Videoitu osuus oli melkoista takeltelua kun en osaa ihan sujuvasti selittää englanniksi juttuja, varsinkaan tällaisessä painetilanteessa, onneksi se meni päin persettä myös muilla. Koe oli ohi ja tulokset tulisivat 6vkon päästä, paljon epävarmoja ihmisiä lähti kokeesta itseni mukaanlukien.
Jotain jäi käteen



Menin juomaan Penny Blackiin suruuni tai onnistumiseen, ihan sama kunhan syy on. Tilasin taas aiemmin maistamani Dorking Breweryn Winter's Coming oluen ja hyvää se oli edelleen. Yllättävän tilava kuppila, sisustus tuttua tummaa puuta ja jouluvaloja. Ei vielä kauhean ruuhkaista näin klo 16 mutta kuitenkin. Nälkä iskee, kai se on jotain tilattava mutta täällä on jotain hiivatin vegeburgereita listalla, ei nappaa gonapappaa.


Etsin ruokapaikkaa ja löysin vähän syrjästä The Running Horsen, kuppila on ollut pystyssä jo vuodesta 1403, jos tuolla ei osata hommia niin ei missään. Menin sisään ja siellä oli huolestuttavan hiljaista, hiljaisuus selittyi sillä että pubi oli kahdessa osassa ja minä olin ruokailijoiden puolella. Valitettavasti keittiö ei ollut vielä auki niin nappasin sitten hanasta Spitfiren nälkääni. Katselin todella miellyttävää sisustusta ja palkintoja joita oli sadellut pubille vaikka mistä kisoista, pub of the year oli tullut useampana vuonna ja cerfikaatti mahtavasta Cask Alesta herätti luottamusta. Oluet oli hyvää mutta hiivatti soikoon nälkä se tulee ja ei jaksa vartoa keittiön aukeamista.



Vaelsin taas takaisin Edmund Tylneyhin ja tilasin lihaa! Ruoka oli kyllä mainiota, pottua ja pihvi lajitelma, kyytipojaksi Old Empire IPA ja Sharp's Doombar. Molemmat oli mainioita ja viimeinen kokemukseni Lontoon oluista sillä aamulla oli paukittava lennolle. Siitä ei kyllä mielenkiintoista kerrottavaa löydy muuta kuin se että menin junalla väärään paikkaan ja English breakfast on oikeasti tukeva aamiainen. Ah ja lähtiessä koin vielä perinteisen paikallisen sään, sumua ja vettä.


14. marraskuuta 2019

Fuller's - Vintage Ale (2018) 8,5%

Lontoon reissu lähenee vääjäämättä ja synttäritkin vaativat jotain ylevämpää juotavaa kuin Sandels. Kävin piipahtamassa metsästysreissulla Lieksassa ja sieltä pois lähtiessä kävin piipahtamassa paikallisessa alkossa katsastamassa tarjontaa. Rutosti oli tullut jouluoluita mutta ne ei vaan oikein natsaa, silmiin kuitenkin pisti pahvilaatikossa oleva olut. Kyseinen lootassa oleva olut oli Fuller'sin Vintage Ale 2018 Limited edition, puhtaasti kypsytykseen suunniteltu olut mutta pakkohan tuo oli synttäreiden kunniaksi narauttaa auki "tuoreeltaan"



Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on uljaan korkea, tiheä ja napakka. Pitsiä jää lasiin enemmän kuin venäläisen oglan jälkeen hotellihuoneeseen. Väriltään kaunis patinoitunut kupari, olemukseltaan täydellisen kirkas. Tuoksuu melkoisen hedelmäiselle, passion hedelmä on vahvin tässä hennon mangon vierellä. Maltaat tuoksuvat pähkinäisenä antamatta tippaakaan periksi humaloinnin tuoksulle. Hiukan tulee sellaista viskitynnyrin meininkiä tästä.

Maku:
Mahtavan pähkinäinen ja hiukan makea meno jo heti alkuunsa, tuttua Fullersin mallasvoittoista menoa alusta loppuun vaikka humalia on käytetty aika nippu. Alkoholi maistuu lähinnä lämmittävyytenä tulematta sen kummemmin esille. Suutuntuma on verrattain pehmoisaa, hiilihappoja kuitenkin on. Humaloinnin sitruksisuus on raikas ja menthollisuus on jotain aivan uutta. Humaloinnin mausteisuus on todella vahvaa myös, neilikkaa, kanelia ja ihan puhdasta mäntyä myös. Puun maku on yllättävänkin vahva mikä antaisi viitteitä tynnyri kypsytyksestä mutta saatekirje ei anna siitä mitään informaatiota, ehkä tämä on vain taiten tehty.

Todella hyvä olut mikä selkeästi vaatii ikääntymistä vaikka tässä on hyviä elementtejä myös nyt.

Olut No. 011404
Humalat: Olicana, Ernest, Target, Goldings, Challenger, Northdown.
Maltaat: Maris otter, Crystal.

1. marraskuuta 2019

Olvi - Merry xmas IPA 5,5%

Olvi lähetti joululahjan ennakkoon ja paketista paljastui jokunen jouluolut, henkilökohtaisesti en kauheasti välitä jouluoluista mutta muutamia onnistumisia on tullut vastaan. Jouluoluen olisi mielestäni hyvä olla sellainen joka soveltuu perinteisten jouluruokien kanssa nautittavaksi, ei sellainen johon on pitänyt uuttaa puolikas kinkku ja desimitta kaupalla piparkakkumaustetta. Noh ei kait se auta kun tarttua härkää sarvista ja maistella merry xmas IPA.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostuu lasiin uhkeaksi, tiheäkuplaiseksi vaahtopilveksi. Hiljalleen hiipuessaan vaahto jättää lasiin paljon pitsiä. Tuoksuu hyvin vahvasti männylle ja pihkalle, "havuja perkele", sanoisi Marjo Matikainen. Tuoksussa on makean hedelmäistä menoa, mennään suorastaan parfyymin kaltaiseen imelyyteen mitä maltaiden makea tuoksu vielä jatkaa ennestään. Väriltään on kauniin mahonkinen ja kirkas.

Maku:
Suutuntuma on jopa suhteellisen pehmä, samoin on kyllä humaloinnitkin. Humaloiden katkeruus on suorastaan suloista eikä sellaista rapsakkaa raikkautta pääse syntymään. Humaloiden makukin on kohtuullisen hellä, selkeän havuinen että pihkainen kylläkin. Jos olutta kypsyttelee suussa alkaa oluen lämmetessä saada irti hiukan alkoholisiakin makuja ja sen myötä tulevaa lämmittävyyttä. Maltaat maistuvat keksisenä, aavistuksen paahdetulta leivän kuorelta. Jälkimaku jatkuu pitkälleen siemauksen jälkeen pehmeänä joten tätä ei ole pakko olla hörppimässä kokoajan.

Mainio ruokaolut mielestäni, lämpö tekee tälle oluelle hyvää. PukkIPA tästä kanssa tykkää, hohoho.

Humalat: Opal, Comet, Kazbek
Tyyli: Red India Pale Ale
EBU: 55
EBC: 55
Plato: 13.1