14. elokuuta 2019

Adnams - Tally-Ho Dark Ale 7,2%


Syksy tulee ja kohtahan se on jo joulu, voidaan alkaa perata innolla sesonkioluita!
Brittiläisen Adnamsin Tally-Ho on itselle uusi tapaus ja on kuulema tehty jo vuodesta 1880. Olutta on aina rajoitettu erä ja tätä tehdään kerran vuodessa syyskuussa. Klassinen jouluolut ja jokaisena vuonna on resepti erilainen, tämä oli 2016 versio. Barleywineksi jossain tyyliä väitettään mutta en nyt noilla prosenteilla lähtisi keulimaan.

Ulkonäkö & Tuoksu
Todella tumman ruskea olut mutta varsin niukka vaahto, jotenkin frappe-kahvin tapainen. Tuoksu on todella monipuolinen, toffeeta, keksiä ja niiden mukana paahdettua kahvia jonka seassa suklaata. Kaiken tämän överin tuoksu kattauksen alta löytyy myös kasa hedelmiä, mikä tuo tähän vähän mukavaa vaihtelua.

Maku:
Keskivertoisesti hiilihappoja joiden saattelemana suuhun tulee paahteisen maltaan maku. Katkerointi menee yrttiseksi sekä havuiseksi, jälkimaku taasen menee mausteiseksi aivan kuin katajanmarjat jonka seassa olisi lakritsia.

Oluen profiili on vahvasti makea mutta pienimuotoinen savuisuus sekä palaneet maltaat katkaisee kivasti imelyyttä, joskin rusinaa ja karamellia silti piisaa. Selkeästi jotain puusta lähtöisin olevaa makua jonka veikkaisin tulevan tynnyrikypsytyksestä.

Yhteenvetona oikein monipuolinen talviolut rusinoineen päivineen. Suutuntuma ei järin paksu kuitenkaan ole ja alkoholi tulee läpi lämmetessä, eli hienoista ontumista muuten maukkaassa oluessa.

Maltaat: Pale Ale, Crystal, Brown
Muuta: Kuva kadonnut bittiavaruuteen

10. elokuuta 2019

Fuller's - Golden pride - Superior Strenght Ale 8,5%

Barley Wine onkin sellainen tyylilaji mitä ei ole tullut kauheasti nautittua mutta cicerone opiskeluja ajatellen tämä oli hyvä napata alkosta mukaan ostoskoriin, plus se on brittiläinen joten toivoa on laadukkaasta tuotteesta. Beer Judge Certification Programin mukaan tyylin kuuluisi olla rikkaan maltaista ja monitahoista, suorastaan pureskeltavan täyteläisellä rungolla varustetulta. Alkoholin kuuluisi tuntua vain lämmittävyytenä ja oluen kuuluisi olla hiukan hedelmäinen sekä humalainen. Kuulosta hyvältä, tässä vielä linkkiä jos joku haluaa lukea tarkemmat kuvaukset. english-barleywine


Ulkonäkö & Tuoksu:
Ai että miten hienon patinoituneen kuparin väri. Vaahto oli verrattain kehno mutta näillä prosenteilla ei järin yllättävää. Tuoksuu mukavan pähkinäiselle ja toffeelle, hiukan paahdetulle sokerillekin. Jännittävää ettei tuoksu tämän maltaisemmalle vaikka on näinkin vahvat prosentit. Alta puskee myös hiukan hedelmiäkin, sellaisesen hedelmäkakun meininki. Makea mutta niin oivallinen tuoksu kun ei mene kuitenkaan parfyymisen puolelle.

Maku:
Suutuntuma on todella pehmeä ja paksu, oikein hitaasti valuu kohti kurkkua. Hiilihappoja on hillitysti jolloin maut pääsevät paremmin esille. Maltaat maistuu nyt todella selkeästi, toffeeta ja karamellista makeutta oikein tanssahtelee kielenpäällä. Siirappisuus ottaa selkeästi dominoivaa otetta sellaisen ruisleipäisen pohjan kanssa. Alkoholi maistuu hiukan mutta ei häiritsevästi sillä yrttiset ja pippuriset humaloinnit katkaisevat etanolin hillumisen alkuunsa. On kyllä moniulotteinen olut, ei meinaa useallakaan siemauksella saada kaikkea auki. Jälimaku on pitkään viipyilevä ja yllättävänkin katkera.

Vallan lämmittävä olut, oikein vaatii juomista syksyllä takkatulen äärellä. Uskomattoman maukas tosin herkimmille voi alkoholi olla liian vahva.

Alkoholia: 8,5%
EBC: 48,3
EBU: 35,0 
Maltaat: Pale ale- ja kristallimaltaat
Humalat:  Target-, Goldings-, Northdown- ja Challenger

5. elokuuta 2019

Fat Lizard - Arctic Fuel IPA 7,3%

Eipä ole IPA olutta ihan hetkeen tullut juotua, jostain syystä se ei vain nyt ostoskoriin eksy vaikka trendikäs tyyli se on nyt ollutkin jo monta vuotta. Jossain vaiheessa Ipoja tuli enemmänkin nautittua mutta kun niitä peräkkäin joi useita alkoi huomata että ei ne tarpeeksi erottuneet toisistaan että olisi löytänyt helmiä pelkkien simpukoiden seasta. Fättärit on kuitenkin olleet aina hyviä tekemään maistuvaa olutta joten intopinkeenä kokeilemaan Arctic Fuel IPA 7,3%, ainakin prosentit on niin hyvällä tasolla että uskon jo tämän perusteella että runko kohtaa humaloinnin hyvin.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli isokuplaista ja melkoisen väljää, meni menojaan suht nopsaan mutta jätti pitsi terveiset lasiin. Väriltään kirkkaan kuparinen ja kuplii virkistävän näköisesti lasissa. Tuoksuu ylättävänkin viljaiselle ipaksi. Eksoottisia hedelmiä löytyy vallan paljon, mm. mango, ananas, lime ja veriappelsiini


Maku:
Suutuntuma on melkoisen pehmeä, kuin smoothieta siemailisi. Itsessään olut on super kuiva ja hiilihapot on turvallisesti keskitasolla ja ei oikeastaan enempää kaipaakaan. Maussa on vahvasti maltaiden viljaisuutta, keksiä ja leipää. Humalointi on kitkerän havuiset pitkällä jälkimaulla, tulee vähän yskänlääkemäistä menoa. Greippisyys tuo vielä oman rutistuksensa makuun. Itse en tuosta jälkimausta niin tykkää mutta on se ainakin erilaista twistiä noihin mehu ipoihin mitä näkee nyt joka paikassa.

Tämän IPA:n vahvinta antia on aromihumalointi, katkerohumalia olisin ehkä miettinyt toisen kerran. Humalien runsaudesta on myös hyvänä puolena se että alkoholia ei maistanut yhtään joten vallan petollinen IPA on kyseessä.

Humalat: Amarillo, Columbus, Centennial, Magnum, Simcoe
IBU: 80

22. heinäkuuta 2019

Olarin panimo - Leipäle pale ale 5,5%

Uuuh jo toinen hävikkileivästä tehty olut mitä olen päässyt maistamaan, edellinen oli 2017 Wasted hävikkiruokaravintolan prototyyppiolut. Jutun muuten siitä voit lukea tästä! Tämän toivoisin olevan ihan kasvava trendi ja olutta kannattaa ostaa jo ihan aatteen puolesta, ties vaikka tapa yleistyisi, kunhan leipä ei ole vain sitä oikeasti tarvitsevien suusta pois.

Tämä Leipäleksi nimetty olut tulee Olarin panimosta mistä tuli muunmuassa vastikään myös pieruperseen nimikko-olut. Tämä kyseinen olut on tehty yhteistyössä otaniemen K-kauppiaan sekä Aalto yliopiston kanssa. Leipäle on samea ja mehukas tuplakuivahumaloitu american pale ale. Sen mallaspedistä on hävikkileipää 35%.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Ihan oikeaoppinen vaahto, suhteellisen tuuhea ja korkea. Väriltään melkoisen samea mutta taisin höläyttää hiivaa sekaan. Väriltään vaalean ruskea ja samea, vielä se tuonne paleen taitaa taipua. Tuoksussa sitrusta ja greippiä jonka kietoo toimivaksi kokonaisuudeksi. Tuoksu kaikessa leipäisyydessään on todella raikas.

Maku:
Suutuntuma on todella ohut ja jotain jännää metallisuutta maistuu kielellä ennen kuin kerkeää edes nielaista. Hiilihapotus on reipasta ja oluessa maistuu hiukan liian paljon hiiva mutta se oli ihan omaa syytäni kun en älynnyt katsoa pulloon että mitä siellä on pohjalla. Maku on kyllä leipäinen ja katkerot on greippiset ja sitruunan kuorimaiset. Puhtaasti leivästä tämä ei taida olla kun maistan maltaiden karheaa makua ja keksisyyttä, näinhän se jälkeenpäin katsottuna oli.

Hiiva toi vähän paksuutta makunautintoon ja ei ole niin raikas kuin voisi olla, mutta kyllä sen alta maistaa että ihan toimiva olut tämä on oikein kaadettuna.

Mistä: Löysin K-kaupasta Espoossa, nimeä en muista.
Panimo: Olarin panimo

19. heinäkuuta 2019

Sinebrychoff - Porter 7,2%

Onko tämä Sinebrychoffin Porter Suomen tunnetuin porter? Voi olla, itse olen onnistunut välttelemään tätä tähän päin asti mutta nyt sekin on korjattu. Aikoinaan tämä on ravistellut ravintola maailmaa kun hanasta on saanut muutakin kuin vaaleaa lageria. Porterin reseptin takana ovat panimomestarit Boris Orlo ja Nils Sandman sekä laboratoriopäällikkö Aarne Rahiala. Mikä mielenkiintoisinta hiiva on samaa, jolla Guinness valmistetaan. Se on peräisin Lontoossa sijaitsevasta Park Royal -panimosta. Nyt hiiva asustaa VTT:n hiivapankissa Espoossa. Porteria on valmistettu Sinebrychofilla yhtäjaksoisesti vuodesta 1957 eli on se nähnyt jo mualimmaa.


Sinebrychoffin Porter on napannut palkintoja vielä lähiaikoinakin kun se valittiin Suomen Parhaaksi Olueksi 2011 Suomalainen Olut ry:n järjestämässä kilpailussa ja vuonna 2013 hopeasijalle eurooppalaisten portterien sarjassa kansainvälisessä The World Beer Awards -kilpailussa.

Ulkonäkö & tuoksu:
Vaahto oli tiivis, napakka ja suklaanruskea.  Tuoksultaan varsin voimakas, suklaamaltainen ja leipäinen. Taustalta voi aistia hiukan humalaa, sitrus elementtejä ja vähän marjaistakin? Väriltään varsin tumman ruskea jopa musta voisin sanoa. Olemus on siis varsin houkutteleva.

Maku:
Missään nimessä älä juo tätä kylmänä vaan anna lämmetä hieman, jopa huoneenlämpöiseksi asti.
Suutuntumalta kohtuullisen pehmeä, hapotus tuo vähän karheutta. Maku on imelä ja omaan makuun vähän liiankin siirappinen mutta hento suolaisuus komppaa kivasti makupalettia. Jälkimaku kestää pitkään koska sokeri tahmaa suun. Humalointi on hiukan sitruksista, mikä raikastaa vähän meininkiä joka on muuten vahvan paahteisen maltainen.


Ihan jeppis porter, ei tässä juurikaan vikaa ole, tyylinsä mukainen hieno klassikko. Monet karttelevat Sinebrychoffia koska panimo on saanut jo bulkin ikuisen leiman mutta kyllä tämä kannattaa kokeilla.


Oluttyyppi: imperial stout / portteri
Alkoholi: 7,2 til-%
Kantavierre: 17 %Plato
EBC: 300
EBU: 45
Maltaat: Pilsner-, Münchener-, väri- ja ruskeamallasta.
Humalat: Saaz ja jokin katkerohumala
Panimo: Sinebrychoff (Carlsberg)

13. heinäkuuta 2019

Brooklyn tasting - Ravintola Kerubi & Olutposti

Kohti Joensuun ravintola kerubia käy askeleeni jossa pidetään melkoisen tunnetun panimon, 1988 perustetun New Yorkkilaisen Brooklynin tasting. Tastingiä luotsaamassa on myös olutposti ja liput pystyi ostamaan sivustolta tastingfinland.fi .joka on suunniteltu juuri näitä tapahtumia varten. Oli muuten edulliset liput, 12€ mikä on melkoisen halpa, verrattuna muihin missä olen ollut. Brooklyniä pidetään jossain yhteisöissä craftoluen alulle panijana ja varmaan yksi niistä se onkin. Suomessahan on pienpanimo toiminta vielä aika pientä ja pienpanimot yhteensä vastaavat 5% suomen kokonaisolutmyynnistä.

Maistelua on vetämässä sinebrychoffin brändilähetteliäs Ramses Showlah ja Olutpostin pääjehu Cyde Hyttinenkin mölisi aina välillä pimeästä nurkastaan jotain samalla kun näpsi kuvia.

Kohtuullisen vähän on Brooklynin oluita tullut maisteltua ellei jo ikonista Brooklyn lageria lasketa, eipä noita pitkään ole vielä pohjois-karjalan kauppojen hyllyissä ollutkaan. Mielenkiinnolla siis jään odottamaan tulevaa tastingiä.

Edessäni odottaa 4 lasia alusineen, yksi vedelle ja muut oluelle. Lahjuksina saadaan brooklynin pinssit ja olutpostin "minä juon nyt olutta" tarrat jotka liimaan panimopyörääni kunhan pääsen täältä pois. 24 paikkaa näyttäisi kabinetissa olevan ja uhkailivat että suht täyteen tulee. Siltä se alkaa uhkaavasti myös näyttää kun kello alkaa olla pykälässä.


Catering-alan ammattilaisena sydäntä raastaa että oluet laitetaan kylmään vasta kun kaikki ovat saapuneet paikalle, ensimmäiset oluet olivatkin surullisen lämpimiä. Stoutissa ei olisi ollut mitään ongelmaa mutta kun aloitetaan Pale alella ja lagerilla niin kyllä siinä on suurin raikkaus aspekti menetetty. Toinen epäkohta oli että laseja ei ollut varattu jokaiselle oluelle erikseen vaan muutama lasi piti huuhdella kannuvedellä välillä että sai uuden oluen siihen laskettua. Annettakoon nämä anteeksi sen varjolla että kyseessä oli "kepeä ja helppo" tasting eikä mikä otsa kurtussa oleva ammattilaistasting.

Hauska oli huomata että mukaan saatiin monipuolisesti porukkaa, oli ensikertalaisia, kokeneita, oluen panijoita, miehiä, naisia jne. Juttukin lensi alusta asti sujuvasti porukan kesken, eikä oltu vielä edes juotua paljoa tahi ollenkaan.

Maistossa olevat oluet ja pienet ylöskirjaukset löydät tästä alta, mukana myös yksi panimomestarin koekeitos jota oli tarjoiltu viimeksi olutexpossa mutta muuten se ei ole myyntiin päässyt. Tarina kertoo että Brooklynin panimon pääjehu Garett tekee uuden koeoluen aina 3kk sykleissä, laatu vaihtelee timantista hirvittävään kuraan joten tästä voi kotiolutharrastajat oppia sen että ei edes tuollaisella kokemuksella voi aina onnistua.

Brooklyn Narajito
Tämä oli itselle jo ennestään tuttu mutta monelle muulle pöydässä oli uusi tuttavuus. Raikkaan hedelmäinen, kliinisen kirkas olut. Suutuntumaltaan kevyt ja appelsiini on ihan selkeästi esillä ja maltaatkin oli taustalla keksisenä. Raikas kesäolut.

Brooklyn Defender IPA
Kullankeltainen ja vallan kirkas olut. Golden IPA nimensä mukaisesti siis. Tuoksu puolella on vähän jopa dunkkis mutta Brooklynin pullossa olevat IPA:t eivät ikinä ole tuoreita suomessa sillä ne tulevat ihan oikeasti sieltä meren toiselta puolen ja merimatka kestään 1-2kk, siihen vielä lisätään varastossa ja kaupassa seisottaminen. Humalointi muuten oli vallan ruohoinen ja sitruksiset. Maku on kovin makea ja hedelmäinen, katkerot taasen ovat aika hellyttävän kepeät IPA:ksi.


Brooklyn Lager
Tämä oli kanssa yksi niistä ennalta tutuista. Vahvasti maltainen niin kuin kuuluu ollakin tuoksunsa ja maun puolesta. Hyvin puhdasta meininkiä, hentoinen karamellisuus on ainut profiili joka erottuu edukseen havuisen, greippisen ja sitruksisen humaloinnin alta. Hiukan punertava väritys mutta amber lageria tästä pitikin tulla.

Ghost Bottle - Anomaly
No niin tätä sitä jo odoteltiin. Mahtavan iso pullo shampanja korkilla. Pullon avaamisen jälkeen tuoksu paljastaa että joko pahasti pilaantunut olut tai sour, onneksi oli jälkimmäinen. Suurin osa tastingissä ei ollut maistanut soureja ollenkaan joten ilmeiden seuraaminen oli parasta antia. Ei kyllä olutkaan toiseksi jäänyt. Tuoksu oli kirpsakan hedelmäinen ja olut ei vaahdonnut lasissa ollenkaan. Todella mieto happoisuus joten oli todella hyvä avaus aloitteleville sour harrastajille. Olut oli käytetty valkoviinitynnyrissä mikä kyllä tulikin oluen luonteeseen mukaan ja kävi hyvin sille. Hedelmäinen mangolla käytetty olut, raikas ja rankasti hiilihapotettu. Nämä oluet kestävät todella hyvin aikaa ja ei varmasti huonone vanhetessa ja ei muuten huomannut maussa yhtään että 8,6%

Brooklyn Bel Air Sour
Nyt nostettiin panoksia happamuudessa ja on oikeasti kirpsakkaa tykitystä. Kirkas ja vaahdoton olut tämäkin, tuoksussa on kyllä selkeä maitohapon tuoksu. Muuten sieltä kirpeyden seasta erottaa vain herukkaa, mangoa, ananasta sekä sitrusta. Kuiva olut kerrassaan, kirpsakkaa mutta suomalaiseen makuun silti helposti juotava. Humalaa tässä ei kauheasti ole mutta jotain yrttisyyttä voi bongata.


Siinäpä ne oluet oli, kaiken kaikkiaan kiva tapahtuma. Ramses oli suupaltti kaveri ja tunnin tasting venähti melkein kaksi tuntiseksi. Pääsin myös rupattelemaan nopeasti Cyden kanssa mikä on tällaiselle olut blogaajalle melkein Sauli Niinistön tapaamiseen verrattava tilanne. Kuvia paikalla räpsittiin ja ramsesta haasteteltiin, sen haastattelun voit käydä katsomassa olutpostin sivuilta tai jos laiska niin tästä! Videolta tarkkasilmäiset löytää myös eräsmiehen.

Levittäkää sanaa www.tastingfinland.fi sivustosta ja huikatkaa tutuille ravintoloitsijoille että alkavat järjestämään tasting tapahtumia.

11. heinäkuuta 2019

Panimo Honkavuori - Iloliemi No3. 5%

Taas se aika vuodesta kun joensuussa alkaa Ilosaarirock 12.7-14.7, kansa vaeltaa paikalle kuuntelemaan lempiartistejaan ja olut virtaa. Tänäkin vuonna oluesta vastaan festarialueella muunmuassa Honkavuoren panimo tuomalla sinne festareiden virallisen oluen, iloliemen. Resepti on vaihtunut joka vuosi ja tämä on nyt järjestyksessään kolmas. Tänä vuonna olut on tehty pohjois-karjalaiseen luomuohraan. Ohra on tullut Niittylahdesta Juntusen tilalta ja ohra tehtiin maltaiksi Pehkolan pienmallastamossa Ruukissa. Olueen käytetty vesi on Joensuulaista pohjavettä.

Ilosaaren ohjelman löydät tästä!


Panimon kuvaus:
"Ilosaarirockin virallinen festariolut Iloliemi n:o 3 on pirskahtelevan raikas, onnellisen sitruksinen ja miedosti katkeroinen kesäjuoma. Polkupyörämatkan päässä kasvatettu ja rakkaudella pantu. Nautitaan hyvässä seurassa kesän parhaana viikonloppuna! Iloliemen päästöt kompensoidaan panimon omaan metsään."
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on lageriksi melkoisen kova suoritus, tiukka ja kestävä vaahtokukka joka jättää pitsiä jälkeensä. Väritykseltään olut muistuttaa enemmän vehnäolutta kuin puhdasta lageria, samean olkinen on siis värimaailma. Tuoksussa on sitrusta, kukkia ja muutenkin parfyymimaisen imelää meininkiä. Tässä oluessa tuoksuu raikas suomen kesä.

Maku:
Maku on pirskahtelevan raikas ja greippinen, jos ei etiketissä lukisi lager niin väittäisin että on pale ale. Suutuntuma on kevyt ja hiilihapotus on reipas. Maussa on reippaasti karheaa mallasta, puumaisia elementtejä ja humalan katkeria yrttejä jotka viimeistelevät pitkän ja greippisen jälkimaun. Hiukan oluessa maistuu myös hiiva mikä voi selittää myös sameuttakin oluessa, tämä ei maussa edes häiritse vaan oikeastaa korostaa hedelmäisiä estereitä.

Sanan varsinaisessa merkityksessä kyseessä on mukiin menevä festariolut.

Muuta: olut on suodattamaton, pastöroimaton, lisäaineeton ja hiilineutraali.Ei sisällä eläinperäisiä ainesosia.