11. joulukuuta 2019

Eräsmies: Cicerone Exam & Lontoo

Täytyy sanoa että en kauheasti arvosta lentokentän penkkirivistöllä nukkumista, vetoisaa, ihmisiä rumuaa koko ajan matkalaukkujen kanssa ohitse tehden nukkumisesta suhteellisen mahdotonta. Otin siis kokemuksista vaariin ja ostin yhden yön Gosleep unimunassa, worth every penny. Unimuna on suhteellisen tilava, mahduin nukkumaan suorana ilman että nilkat tulivat ulos alustalta. Makuulaverin alla on kohtuullisen iso tila esimerkiksi matkalaukulle. Unimunan sisus oli varustettu tyynyllä, korvatulpilla ja huovalla. Alue itsessään oli todella rauhallinen ja en tarvinnut edes korvatulppia, olin kyllä lukenut että noita käytetään myös ahkerasti panohommiin.
Gosleeplounge
Unimuna on pop.


Lontooseen tupsahdin, nappasin juna-aseman virkailijaa hihasta ja kysäisin näppärimmän lippumuodon päivän matkusteluihin. Sain ohjeet ja paukin Victorian asemalle, se on keskeinen rautatieasema Westminsterin alueella Lontoossa. Perillä sen enempiä googlettelematta menin ensimmäiseen pubiin missä luki ikkunassa cask ale and food, nälkä iskee ja varsinkin jano. The Victoria valikoitui ensimmäiseksi pubiksi, Abbot Alea, Real Ale totta kai ja syömisiksi kalkkunapiirakka. Kuppila oli ihan kodikas ja hyvin hillitysti jouluisaksi koristeltu, olut taasen oli pilaantunutta ja kuivan piiraan höysteenä oli kumiperunoista tehty muusi, selitti osaltaan myös sen miksi ei ollut muita ihmisiä minun lisäksi paikalla.


Takki niskaan ja menoksi, voisi kai tässä jonkun nähtävyyden katsella. Vaeltelin Buckingham palatsille tuhannen muun turistin seuraksi, ihailin pytingin edustalla olevaa kohtuullisen koreaa ja kookasta patsasta jonka merkitystä ei edes kiinnostanut selvittää. Näppäsin myös pakollisen kuvan korkeahattuisista vartijoista palatsin edustalla, voin kuvitella tuon olevan työvuoron paskin homma. Nähty, nyt menisi taas olut. Kävellessäni seuraavaan kohteeseen törmäsin keskelle kiivaita mielenosoituksia, yllättäen koski verotusta. Kävelin muuten St.James Parkin lävitse, todella mukava joskin ruuhkainen puisto. Lapsien kanssa kannattaa piipahtaa, suhteellisen kesyä eläimistöä aina korpeista oraviin ja hanhiin.






Visiitti The Clarencessa, pieni intiimi kuppila joka oli täynnä jo klo 13. Fullersin London Original Mild caskina oli vallan oivallinen, mieto mutta maukas. Jouluinen sisustus oli vallannut tätä kuppilaa enemmän kuin ensimmäistä. Jotenkin vaikea päästä joulutunnelmaa kun ulkona +8 ja nurmikot ajamatta.
The Cla


Juoman juotuani otin ainakin 10 askelta seuraavaan pubiin Old Shadeen. Sieltä otin kyypparilta Dorking Breweryn Winters Coming Seasonal Ale 4,5%. Olut on oikein maukas ja pähkinäisen paahteinen, yrttinen jälkimaku on pitkäkestoinen ja hellä, Fullersin ESB on jäämässä kohta jalkoihin. Keikkuvaa tuolia ja pöytää lukuun ottamatta oikein mukavan oloinen pubi, vähän sellainen olohuone missä koko perheellä on kivaa.



Yritin piipahtaa some seuraajan suosituksesta The Harp nimisessä saluunassa mutta se oli aivan täynnä, eikä kello ollut vielä edes kolmea, sekaan en olisi mahtunut edes hyvällä humalalla. Nielin pettymyksen ja jatkoin matkaa, hetken päästä tulikin vastaan kuriositeetti, Sherlock Holmes teemabaari! Sisään mentyäni tuomitsin sen ihan hauskaksi tapaukseksi, on Sherlock kirjoja mitä voi lukea ja telkussa pyörii vanhat mustavalkeat holmessit. Sisustus oli myös varsin sherlockia vessoja myöten, veikkaan että jokin arvoituskin olisi seiniltä löytynyt. Real Alea on myös täälläkin hanoissa ja nappasinkin Sherlock House Alen, tuoreelta äkkiseltään vaikuttaa.



Vielä pari turistirysää ehtii ja sitten kohti Leatherheadin hotellia. Piipahdin katsomassa kuuluisaa kellotornia Big Beniä, eikös se tietysti remontissa ollut ja katsottavaksi oli vain rakennustelineitä. Noh jos sitten lähtisi katsomaan kuuluisaa London Eye maailmanpyörää...27£ lippu, ei helvetti, tuolla rahalla juon olutta kaksi päivää ja taatusti parempi kokemus. Suksin siis pois kohti juna-asemaa, matkalla näin varsin supliikin katutaikurin joka otti kyllä yleisönsä. Kerjäsi myös rahaa siinä samalla, esim koiraansa varten joka oli raskaana, eikä ollut varma onko isä.
Big Ben rempassa ja vinossa!

London Eye


Leatherheadissä vaelsin paikalliseen hotelliin, bookkasin itseni sisään ja katsoin nopeasti pubitarjonnan. Nurkan takaa löytyikin The Edmund Tylney, viehättävässä pubissa olikin melkoisesti jo ihmisiä iltaa istumassa. Nappasin listalta ultimate burgerin johon kuului vielä olut kylkeen, 6 punnan hinnalla Brewdogin Punk IPA ja burgeri on taskurahoja. Älyttömästi ei lientä kehdannut imeskellä kun huomenna pitäisi olla skarppina kokeeseen, vielä siis yksi Mild kyytipojaksi ja koisimaan.



Koe alueelle löysin vaivattomasti ja siellä olikin jo jokunen jäppinen odottamassa sisäänkirjautumista. Koetilaisuus järjestettiin Cara Technologyn tiloissa missä valmistetaan mm. oluen virhemaku settejä.

Cicerone koe alkoi sillä että puhelimet kerättiin suljettuihin kirjekuoriin, kiellettiin kaikki puhuminen jne. Paperit heitettiin pöydälle kynien kera ja annettiin aikaa kolme tuntia hoitaa kirjallinen osuus. Kysymyksissä oli aika paljon britti kyssäreitä siihen nähden että kyseessä oli internationalinen testi, esim. minkäväriset letkut täällä on ravintoloissa hiilidioksidille ja nitrolle, en olisi kyllä tiennyt suomalaisiakaan versioita, ravintolakokemuksesta ei olisi ollut haittaa tässä kokeessa. Kokeessa oli myös kolme essee osuuttaa joiden kirjoituksessa tuli jo vähän kiire. Aiheet koskivat Irlantilaisen Stoutin historiaa, oluen parittamista ruoalle ja belgialaisen oluen tarjoilua baarin pitäjän vinkkelistä. Kirjallinen osuus meni ihan ok, oli huteja ja oli osumia, oli hauska myös huomata että ei ollut helppoa myöskään ihan natiivisti englantia puhuvillekaan joskin osaavat kyllä käyttää fancympia sanoja oluen kuvailussa.

Maistelutesti olikin se hauskin ja odotetuin, muttei ainakaan helpoin sillä juuri sitä oli pari tyyppiä uusimassa. Pöydällä oli yksi kontrolli olut ja 12 kirjaimella nimettyä muovikuppia täytettynä oluella. 1-4 oluista piti löytää virhemaku/haju, diacetyylin popcorni on todella helppo ja se kuppi pitikin siirtää heti kauemmas sotkemasta muiden tuoksuja. D.M.S ja Acetyldehyde oli hiukan vaikeampia mutta kuitenkin tunnistettavissa. Bonus pisteen sain siitä että sanoin kontrollioluenkin olevan pilalla ja valonlyömä minkä kokeen pitäjä tunnusti oikeaksi havainnoksi.

5-8 oluet oli tyylien tunnistamista toisistaan, paperissa luki kaksi tyyliä esimerkiksi Duppel/Doppelbock ja piti nimetä kumpaa tyyliä kädessä oleva muki edusti.

9-12 oluet koskivat oluen anniskelu/säilytysvirheitä jotka ovat ilmenneet sen jälkeen kun olut on lähtenyt panimolta. Tässä oli vain sanottu oluttyyli ja jos siinä havaitsi virheen niin se piti ilmoittaa mikä se mahtaa olla ja mistä johtuu. Tässä oli hämäävä todella omituinen stout mikä osoittautui puhtaaksi mutta kaikki testin tekijät että pitäjät tunnusti sen ihan paskaksi olueksi. Yksi bakteerikontaminaatio siellä oli kanssa. Mukana oli myös olut joka tuoksui todella vahvasti diacetyylille, se oli panimolta lähtöisin oleva ongelma joten annoin oluelle puhtaat paperit.

Sitten oli vartin tauko ja annettiin viimeisen videoitavan kokeen aihealue, se oli tynnyrioluen osat ja niiden käyttö. Olin muutaman youtubevideon katsonut aiheesta mutta kovinkaan syvällisesti en ollut tutustunut ja en ole koskaan livenä sellaista edes näplinyt. Kokeessa annettiin käteen pieni puutappi, muovinen läkkärä joka oli keystone ja muovinen pikku hilpe minkä epäilin liittyvän oluthanaan mutta varmuutta ei ollut. Videoitu osuus oli melkoista takeltelua kun en osaa ihan sujuvasti selittää englanniksi juttuja, varsinkaan tällaisessä painetilanteessa, onneksi se meni päin persettä myös muilla. Koe oli ohi ja tulokset tulisivat 6vkon päästä, paljon epävarmoja ihmisiä lähti kokeesta itseni mukaanlukien.
Jotain jäi käteen



Menin juomaan Penny Blackiin suruuni tai onnistumiseen, ihan sama kunhan syy on. Tilasin taas aiemmin maistamani Dorking Breweryn Winter's Coming oluen ja hyvää se oli edelleen. Yllättävän tilava kuppila, sisustus tuttua tummaa puuta ja jouluvaloja. Ei vielä kauhean ruuhkaista näin klo 16 mutta kuitenkin. Nälkä iskee, kai se on jotain tilattava mutta täällä on jotain hiivatin vegeburgereita listalla, ei nappaa gonapappaa.


Etsin ruokapaikkaa ja löysin vähän syrjästä The Running Horsen, kuppila on ollut pystyssä jo vuodesta 1403, jos tuolla ei osata hommia niin ei missään. Menin sisään ja siellä oli huolestuttavan hiljaista, hiljaisuus selittyi sillä että pubi oli kahdessa osassa ja minä olin ruokailijoiden puolella. Valitettavasti keittiö ei ollut vielä auki niin nappasin sitten hanasta Spitfiren nälkääni. Katselin todella miellyttävää sisustusta ja palkintoja joita oli sadellut pubille vaikka mistä kisoista, pub of the year oli tullut useampana vuonna ja cerfikaatti mahtavasta Cask Alesta herätti luottamusta. Oluet oli hyvää mutta hiivatti soikoon nälkä se tulee ja ei jaksa vartoa keittiön aukeamista.



Vaelsin taas takaisin Edmund Tylneyhin ja tilasin lihaa! Ruoka oli kyllä mainiota, pottua ja pihvi lajitelma, kyytipojaksi Old Empire IPA ja Sharp's Doombar. Molemmat oli mainioita ja viimeinen kokemukseni Lontoon oluista sillä aamulla oli paukittava lennolle. Siitä ei kyllä mielenkiintoista kerrottavaa löydy muuta kuin se että menin junalla väärään paikkaan ja English breakfast on oikeasti tukeva aamiainen. Ah ja lähtiessä koin vielä perinteisen paikallisen sään, sumua ja vettä.


14. marraskuuta 2019

Fuller's - Vintage Ale (2018) 8,5%

Lontoon reissu lähenee vääjäämättä ja synttäritkin vaativat jotain ylevämpää juotavaa kuin Sandels. Kävin piipahtamassa metsästysreissulla Lieksassa ja sieltä pois lähtiessä kävin piipahtamassa paikallisessa alkossa katsastamassa tarjontaa. Rutosti oli tullut jouluoluita mutta ne ei vaan oikein natsaa, silmiin kuitenkin pisti pahvilaatikossa oleva olut. Kyseinen lootassa oleva olut oli Fuller'sin Vintage Ale 2018 Limited edition, puhtaasti kypsytykseen suunniteltu olut mutta pakkohan tuo oli synttäreiden kunniaksi narauttaa auki "tuoreeltaan"



Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on uljaan korkea, tiheä ja napakka. Pitsiä jää lasiin enemmän kuin venäläisen oglan jälkeen hotellihuoneeseen. Väriltään kaunis patinoitunut kupari, olemukseltaan täydellisen kirkas. Tuoksuu melkoisen hedelmäiselle, passion hedelmä on vahvin tässä hennon mangon vierellä. Maltaat tuoksuvat pähkinäisenä antamatta tippaakaan periksi humaloinnin tuoksulle. Hiukan tulee sellaista viskitynnyrin meininkiä tästä.

Maku:
Mahtavan pähkinäinen ja hiukan makea meno jo heti alkuunsa, tuttua Fullersin mallasvoittoista menoa alusta loppuun vaikka humalia on käytetty aika nippu. Alkoholi maistuu lähinnä lämmittävyytenä tulematta sen kummemmin esille. Suutuntuma on verrattain pehmoisaa, hiilihappoja kuitenkin on. Humaloinnin sitruksisuus on raikas ja menthollisuus on jotain aivan uutta. Humaloinnin mausteisuus on todella vahvaa myös, neilikkaa, kanelia ja ihan puhdasta mäntyä myös. Puun maku on yllättävänkin vahva mikä antaisi viitteitä tynnyri kypsytyksestä mutta saatekirje ei anna siitä mitään informaatiota, ehkä tämä on vain taiten tehty.

Todella hyvä olut mikä selkeästi vaatii ikääntymistä vaikka tässä on hyviä elementtejä myös nyt.

Olut No. 011404
Humalat: Olicana, Ernest, Target, Goldings, Challenger, Northdown.
Maltaat: Maris otter, Crystal.

1. marraskuuta 2019

Olvi - Merry xmas IPA 5,5%

Olvi lähetti joululahjan ennakkoon ja paketista paljastui jokunen jouluolut, henkilökohtaisesti en kauheasti välitä jouluoluista mutta muutamia onnistumisia on tullut vastaan. Jouluoluen olisi mielestäni hyvä olla sellainen joka soveltuu perinteisten jouluruokien kanssa nautittavaksi, ei sellainen johon on pitänyt uuttaa puolikas kinkku ja desimitta kaupalla piparkakkumaustetta. Noh ei kait se auta kun tarttua härkää sarvista ja maistella merry xmas IPA.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostuu lasiin uhkeaksi, tiheäkuplaiseksi vaahtopilveksi. Hiljalleen hiipuessaan vaahto jättää lasiin paljon pitsiä. Tuoksuu hyvin vahvasti männylle ja pihkalle, "havuja perkele", sanoisi Marjo Matikainen. Tuoksussa on makean hedelmäistä menoa, mennään suorastaan parfyymin kaltaiseen imelyyteen mitä maltaiden makea tuoksu vielä jatkaa ennestään. Väriltään on kauniin mahonkinen ja kirkas.

Maku:
Suutuntuma on jopa suhteellisen pehmä, samoin on kyllä humaloinnitkin. Humaloiden katkeruus on suorastaan suloista eikä sellaista rapsakkaa raikkautta pääse syntymään. Humaloiden makukin on kohtuullisen hellä, selkeän havuinen että pihkainen kylläkin. Jos olutta kypsyttelee suussa alkaa oluen lämmetessä saada irti hiukan alkoholisiakin makuja ja sen myötä tulevaa lämmittävyyttä. Maltaat maistuvat keksisenä, aavistuksen paahdetulta leivän kuorelta. Jälkimaku jatkuu pitkälleen siemauksen jälkeen pehmeänä joten tätä ei ole pakko olla hörppimässä kokoajan.

Mainio ruokaolut mielestäni, lämpö tekee tälle oluelle hyvää. PukkIPA tästä kanssa tykkää, hohoho.

Humalat: Opal, Comet, Kazbek
Tyyli: Red India Pale Ale
EBU: 55
EBC: 55
Plato: 13.1

27. lokakuuta 2019

Rodenbach Grand Cru - Flanders Red Ale 6%

Rodenbach Grand Cru on tyyliltään Flanders Red Ale, se on hapanolut joka on tehty 2/3 osaa tammitynnyrissä kypsytetystä oluesta missä olut on saanut kerätä itseensä hiukan Lactobacillus, Acetobackter kantaa ja villihiivoja, 1/3 on sitten tuoretta kamaa mallia vierre.
Olut on valmistettu Länsi Glanderin alueella jossa Rodenbachin panimon voidaan oikeastaan sanoa luoneen normit Flanders Red Ale tyylille.

Grand Cru on voittanut olut aiheisia kisoja 2010 vuodesta lähtien joka vuosi ja näyttää meno jatkavan samaan malliin.
Meriitit:

1996 - All About Beers Magazine USA, Gold Medal - Belgian Red Ale
1998 - All About Beers Magazine Chicago USA, Gold Medal - 92ptn (Belgian Red Ale)
1999 - All About Beers Magazine Chicago USA, Exceptional 94ptn (Belgian Red Ale)
2006 - World Beer Cup Seattle USA, Gold Award - Belgian Style Sour Ale
2010 - World Beer Awards Tasting Beer.com (UK) - World’s Best Flavoured Ale
2011 - World Beer Awards, World’s Best Dark Ale
2011 - World Beer Awards, World’s Best Ale
2011 - Stockholm Beer & Whisky Festival, Gold Medal - Beer With Special Tastes
2011 - World Beer Awards Tasting Beer (WBA), Gold Medal
2012 - Stockholm Beer & Whisky Festival, Gold Medal - Belgian Ale 6% +
2012 - Brussels Beer Challenge, Gold Medal, Red Ale (Flanders Red Ale)
2013 - World Beer Awards Tasting Beer (WBA), Gold Medal
2013 - Brussels Beer Challenge, Gold
2014 - World Beer Awards Tasting Beer (WBA), Gold Medal
2015 - Brussels Beer Challenge, Gold
2016 - World Beer Awards, Bronze
2016 - European Beer Star, Sour Beer Bronze Award
2016 - Australian International Beer Awards Silver Medal - Class Wood Aged
2016 - World Beer Awards ’16 (Great Britain) Bronze Medal - Dark Beer - Oud Bruin
2016 - European Beer Star Awards Bronze Award - Sour Beer
2016 - Brussels Beer Challenge Gold Medal - Oud Rood: Flanders Red Ale
2017 - Gothenburg Beer and Whisky Festival Silver Medal
2017 - World Beer Awards ’17 (Great Britain) Silver Medal - Dark beer - Oud Bruin
2017 - Brussels Beer Challenge Gold Medal - Oud Rood: Flanders Red Ale
2018 - World Beer Awards ‘18 (Great Britain) Silver Medal - Sour Beer - Flanders Red Ale
2019 - Australian international beer awards - Best Wood- Or Barrel-Aged Sour Beer - Gold Medal

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahtosi yllättävänkin hyvin hapan olueksi, yleensä nuo maitohappobakteerit vähän sotkee vaahdon muodostumista, nyt ne kyllä vähän vaikuttivat sen kestävyyteen. Väriltään oikein kauniin patinoitunutta kuparia., olutlasin sisältö on täysin kirkas. Hentoinen maltaiden karamellisuus yhdistettynä hiukan happaaman tuoksuun on yllättävän hyvin yhdessä toimiva combo. Tuoksussa saadaan retronasaalin kautta herukkaisuutta. Tuoksusta lämmetessä löytää myös hentoista pähkinäisyyttä.

Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin täyteläinen ja oluen profiili on melkoisen kuiva. Hiilihapotus on hyvin raikkaasti toteutettu ja melkoisen runsas, vastaa melkein limonaadien hapotusta. Makean kirpeän hedelmäinen on ensimmäinen reaktio, saadaan ihan mukava määrä erilaisia marjoja makuun, on punaherukkaa, vihreää omenaa, karpaloa ja mustaherukan lehtiä. Maitohappojen määrä on merkittävä ja happamuus on todella suuta muikistavalla tasolla, ei kuitenkaan mitenkään överi. Maltaiden makua on todella vaikea saada happamuuden alta kaivettua mutta on se siellä kuitenkin, karamellisuutta ja leipäistä maltaisuutta on löydettävissä. Humalointi on taas melkoisen mietoa ja meinaa jäädä vahvan happamuuden alle joskin sieltä on havuisuutta, pihkaa ja pippurisuutta löydettävissä. Loppukohden alkaa tuo tynnyrikypsytyksenkin tammisuus maistumaan kun suu on tottunut muihin dominoiviin makuihin.

Aivan mahtava olut, siitä löytyy varmasti suosikkiolut esimerkiksi viiniä harrastavalle ihmiselle. Jos happamuuden ohi osaa maistella olutta niin tästä löytyy vaikka mitä ja onkin mainio olut maistamisen kehittämiselle.

Ruokasuositus:
Tämän kaliiberin olut vaatii myös ruoalta paljon, esim vaalea kala moukaroituisi tämän alle hetkessä. Rasvainen ruoka tasapainottaa vahvaa happamuutta ja tämän kanssa menee rasvainen grillikylki yhdessä majoneesin ja ranskalaisten. Varmaan myös riistalle kävisi hyvin sillä vahvoja makuja on niissäkin, esim sorsa voisi olla kova.

EBC: 70
EBU: 8
Tyyli: Flanders red
Panimo: Rodenbach
Mistä: Alko
Tee

18. lokakuuta 2019

Kiuchi brewery - hitachino nest 7%

Japani on kummallisuuksien maa, siellä sykitään oravanpyörässä kuin viimeistä päivää tehden ympäripyöreää päivää ja toisaalta taas hiimaillaan diipeissä zen meiningeissä haravoiden kivipuutarhoja ja bonzai-puita hoitaessa. Japanilaisista sen verran on perillä että siellä tehdään asiat vimpan päälle ja enpä tiedä kauhean montaa huonoa japanilaista brändlä. Japanilaiset oluet taasen on täysin tuntemattomia kaikinpuolin joten ammatillisesta mielenkiinnosta otin alkosta oluen maistoon. Pitkän matkaa on olut matkustanut päästäkseen suomeen joten oluen kunto kiinnostaa kovasti ja varsinkin maku.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Meinasi olut vaahdota pullosta vähän ulos, piti hörppiä vaahtoa äkkiväkkiä ettei valu parketille. Alkoholi maistui vahvasti vaahdossa, mikä pistikin miettimään että mitkä prossat tässä on? Huh 7% punariisi alelle, pelottaa jo valmiiksi maun puolesta.

Tuoksu on aika hedelmäinen mutta enemmän marjat puskee läpi, mansikka, appelsiinia ja päärynää. Kaiken marjaisuuden seasta saadaan myäs hienoinen viinaksisuus tuoksumaan. Aikamoinen tuoksu kattaus mutta ei varsinaisesti yllätä nippon tuotokseksi.

Kivan punertava olut, onkohan punariisi oikesti noin paljon väriä irroittava vai onko tässä kikkailtu jotain muuta?

Ulkonäkö & Tuoksu:
Suutuntuma yllättävän ohut näille prosenteille, liekö lisätty sokeria, katsoisin etiketistä mutta japani heikohkoa. Vahvasti hiilihapotettu mikä ohentaa suutuntumaa entisestään. Marjainen maku jatkuu jo tuoksun viitoittamalla tiellä, oikein herukkainen tapaus. Maltaat on vahvasti läsnä myös, tai siis riisit. maistuvat yksipuolisena karamellisuutena lähinnä. Valitettavasti myös viina on supervahvana tässä. Loppua kohden saadaan mukaan myös luumuja ja rusinaa, jotain trappismaista menoa, voisi olla parempi vuoden päästä.


Oudolla tavalla kiehtova mutta viina on vaan liikaa.

SRM: 7
IBU: 17
Humalat: Chinook
Maltaat: Lager, Punariisi, Ohra hiutaleet
Tyyli: Riisiolut
Mistä: Alko

7. lokakuuta 2019

Espoon oma panimo - Cheers from westend vehnäolut 4,7%

Kaivellaanpa taas lipaston laatikosta olutarvostelu, ei meinaa aika enää riittää kirjoitella blogi postauksia kaiken opiskelun ohella. Anyway tämä on ajalta Espoon reissu eli apropoo  heinäkuuta. Pyörin tuolloin jokaisen likellä olleen marketin aina kun muilta ohjelmanumeroilta jäi aikaa. Vehnäoluet on itselle aina varma valinta jos uutuuksia käydään etsimään ja olihan tuolloin hellekin vahingossa.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Ihan sen näköinen vaahtokukka kuin vehnältä pitää olettaakin olevan, kirkkaan valkoinen, suhteellisen kestävä pilvi. Värityskin on oppikirjasta eli olkinen ja hiukan samea. Tuoksussa on melkoisesti hedelmiä joita ei yleensä vehnässä ole banaania lukuun ottamatta, tuoksusta löytyy sitrusta, mangoa ja ananasta, mikä tekee tästä ihan mukavasti poikkeavan vehnän. Maltaat erottuvat keksisyytenä ja tuoksusta voi löytää jopa purkkaa ja hattaraa.

Maku:
Maultaan on melkoisen kirpeän hapan, hipoo jo vähän sourien tonttia. Rungoltaan yllättävän paksu mutta hienoista alkoholia olen maistavinani ja hiivaisuutta. Yrttisyyttä ja pippurisuutta on melkoisesti joten veikkaan että nyt on lähdetty leikkimään humalilla erottumis mielessä. Ei erityisen raikas hefeksi vaan jopa tunkkaisen oloinen. Kuivaan loppurutistukseen saadaan vielä hiivan terveiset.

Alun raikas vehnästely aromihumaloineen lässähti makupuolella epätasapainoiseksi sekamelskaksi, jospa se tästä vielä ajan saatossa muuttuu.


29. syyskuuta 2019

A.Le Coq - Vehnäolut 0,3%

Uutta alkoholitonta olutta pukkaa markkinoille koko ajan ja tällä kertaa se tulee A.Le Coq brändin alla. Isotoninen alkoholiton vehnäolut on suunniteltu palautusjuomaksi ja sellaisena se kyllä toimiikin. Otetaan avosylin kaikki annettu vastaan ja narautetaan purkki auki.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Tuoksussa on jotain todella mystistä menossa, vähän piimää sanoisin. Tässä tulee jotain mausteisuutta myös leivontapuolelta korianterin lisäksi, herkkää vaniljaa. Kullankeltainen väri, hiukan sameutta on havaittavissa. Vaahto oli kestävä joskin vaatimaton.

Maku:
Hiukan makea oluenkaltainenvalmiste on mutta ei niin paljon kuin alkoholittomat yleensä ja hentoinen hedelmäisyys leikkii kielellä yllättävänkin pitkän aikaa, ei ole perinteistä vehnisten banaania vaan mangoa ja ananasta mitkä mausta löytyy. Suutuntuma on kuivahko ja soljuu mukavasti kieleltä nieluun missä hiukan sitruksen kuorelta maistuvat humalat tekevät nopean visiitin kurkunpäässä ennen katoamistaan unholaan. Äärimmäisen lyhytkestoiset katkeroinnit tekevät tästä hyvin helposti ja nopeasti juotavan kokonaisuuden.

Ok lisäys holittomien rintamalla.

Panimo: Olvin tytäryhtiö A. Le Coq

Maltaat: Vehnä, ohra

Mistä: Saatu panimolta