26. lokakuuta 2020

Laitilan wirvoitusjuomatehdas - Altbier 5%

Laitilan Jouluolut is out! Hyvät tuomaat 2019 Maariana Nelimarkka ja Jussi Rokka kävivät panemassa Laitilan virvoitusjuomatehtaalla oluen jota harvoin saa mistään, altbieriä. Oman altbier kokemukseni olen käynyt hakemassa suoraan lähteeltä eli sen synnyin seuduilta Düsseldorfissa, nautiskelin siellä niin monta erilaista alttia kuin vain pystyin.

Olutta kävin nauttimassa samalla reissulla kun piipahdin Krombacherin tehtaalla tutkimassa paikkoja, jutun siitä reissusta voi lukea tästä!


Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto oli kyllä ihan kämänen mutta syytän huonosti pestyä lasia. Tuoksu on kyllä vahvasti maltainen ja hiukan hedelmäinenkin, aistinko rusinoita? Pähkinöitä ja toffeeta piisaa myös yllättävänkin paljon. Maltaisuus on tummaa meininkiä, se hiukan vie tuotta raikkaus aspektia mutta juotavuuteen se ei toki vaikuta. Ulkönäöltään kirjas ja todella kauniin mahongin värinen mistä kyllä tulee pojoja.


Maku:

Maku on jotenkin ohut verrattuna esim Schumacherin alttiin. Suutuntuma on hiukan alle keskipaksun, ei sisällä juurikaan hiilihappoja. Maltaisuus on vahvana tässä, paahteisuutta riittää seuraavallekin sukupolvelle, lähinnä kuitenkin pale pohja vinkkaa olemassaolostaan sellaisena vaaleana leipäisyytenä.  Katkeruutta ei älyttömästi ole, juuri ollenkaan, nyt on lähdetty lähinnä aromi puolelle. Humalointi on kevyen yrttistä, lähinnä pippurista. Olut on aavistuksen makea, siis ihan aavistuksen mutta selkeää eroa omiin maistamiini altteihin.

Yllättävän monipuolinen olut, tässä on vähän kaikkea mutta mitään ei ole intensiivisesti. Hauska sinänsä.

Maltaat: Pale Ale, Vehnä, Münchener, Carared, Carafa III 
Humalat: Magnum, Perle, Hersbrücker.
EBU: 28
EBC: 39
KV% 12,5

18. lokakuuta 2020

Nokian Panimo toivottaa hyvää talvea uudistetulla talvioluellaan.

Nokian Panimo - Keisari Talviolut 5,5%


Syksy! Saa luvan loppuakin, pihassa on nimittäin lähemmäs 20 koivua ja roskaa riittää. Haravoinnin lomassa nappasin maistoon Nokian panimon korruptiopaketissa saapuneen talviolut uutuuden, kyllä kuulit oikein uutuuden, tämä ei nimittäin ole sama versio kuin aiempi talviolut nimellä liikkunut olut. 

Tälläinen radikaali reseptimuutos on vähän ikävä esimerkiksi Untappedia, Pint pleasea ja muita arviointisivustoja ajatellen kun nimen alla on nyt aivan uusi olut.

Saatekirjeessä mainittiin että nykyisen oluen pohjana on Munchener Strong joka poistui valikoimista aikapäiviä sitten. Katkeroita oluessa sanotaan piisaavan mummoille sekä jonneille.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostuu ihan kohtalaiseksi, tiivis ja kermainen paketti. Tuoksuu hyvin vahvasti maltaalle, Paahtoa löytyy pienen kahvilan verran, vähän imelällekin ja siirappisellekin meinaa tuoksu puoli lähteä keulimaan. Hedelmäisyyttäkin tuoksussa löytyy aika runsaasti mikä tekee tästä hiukan omituisen kombinaation. Kirkas ja kaunis kuparinen sävy kyllä miellyttää silmää.

Maku
Munchener meininki on kyllä selkeästi esillä vaikka en olisikaan luntannut saatekirjettä. Tummaa mallasta, hiukan karamellisuutta, sokeria ja siirappia, siitä on tämä olut tehty. Makea viipyilevä ja pehmeä jälkimaku on kyllä varsin miellyttävä. Humaloinnissa aavistus yrttisyyttä ja vähän pippuriakin. Suutuntuma kohtuullisen pehmeä vaikka happoja löytyy. 

Herkästi katkeroitu mallasvoittoinen juoma, ei tää nyt paska ole ollenkaan, ei tunkkaisuutts eikä muutakaan outoa.

EBC: 35
IBU: 25
KV: 12,8

12. lokakuuta 2020

Waahto Brewery - Joulu porter 5,5%

Hyh! Se on taas se aika vuodesta kun joulusuklaat ja koristeet alkaa vyöryä kauppojen hyllyille, henkilökohtaisesti tympäisee kun aikaistuu kokoajan tuo joulun tuleminen, kohta varmaan on viikko juhannuksen jälkeen ensimmäiset tonttu-ukot esillä.

Sitten on nämä jouluoluet, herättää jo ajatuksena väristyksiä. Jouluoluet on sellainen villikortti että oksat pois, on kanelia, piparia sekä pumpernikkeliä ja hiivat on kerätty pukin parrasta. Erikoisuuksien tavoittelu on vieraannuttanut minut lopullisesti maustehässäkköistä, harvoin ne edes sopivat minkään ruoan kanssa edes yhteen.

Waahto Breweryn oluen uskalsin hyllystä ottaa sillä tiedän että sieltä tulee laadukasta tavaraa ilman turhia kikkailuja. Etiketti myöskin paljasti tuoteluettelosta että oluen seasta ei löydy mantelia, riisipuuroa eikä mitään muutakaan epämääräistä. Houhouhou ja olutta pullo!

Panimon sana: Jouluna nautittava mustan tumma porter-olut kuuluu pohjoismaisiin ikiaikaisiin perinteisiin. Waahdon jouluoluessa on käytetty taikojen ja loitsujen sijasta 100% suomalaista mallasta ja se on luotu perinteisen porter-tyylin mukaiseksi sekä erityisen helposti nautittavaksi.


Ulkonäkö & Tuoksu
Nimeään kunnioittaen Waahto nousi todella muhkeaksi pilariksi, nyt on vaahdolle annettu kunnolla rakennusaineita. Vaahto kestää hyvin aikaa vaaleanruskeana, tiheäkuplaisena massana. Tuoksussa mennään maltaisella, hiukan makealla ja siirappisella meiningillä. Tumma paahtoista mallasta tuoksuu lasista vahvasti, mustien maltaiden palaneita nuotteja ei löydy ollenkaan mikä on ihan hyvä, hiukan lakritsia löytyy myöskin mukavana kuriositeettina.

Maku
Vahvasti maltainen, on ensireaktioni ensimmäisestä siemaisusta, vetisyyttä ei ole. Tummaa paahtoa piisaa joka tuo vahvasti kahvin makuja mennessään. Humaloinnissa aavistus sitrusta mukana joka tuo sellaista sitruunankuorimaista kitkeryyttä, jälkimaku itsessään on pitkäkestoinen. 

Ei ole erityisen makea vaan aika kuivaksi käytetty, rapsakan kahvinen porter! kylmänä suorastaan raikas.

Hyvä porter, tulee tasan eräsmiehen joulupöytään.

4. lokakuuta 2020

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas täräyttää jälleen, Kukko näyttää alkoholittomilla oluilla kaapin paikan.


Alkoholittomat oluet ovat olleen nyt nosteessa jo useamman vuoden, isot panimot ovat puskeneet markkinoille jos jonkinmoista alkoholitonta pitkin vuosia. Pienpanimoissakin ollaan herätty kasvavaan trendiin ja siellä on lähdetty myös vastaamaan haasteeseen tuoda markkinoille alkoholiton olut joka myös maistuu oluelle.

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla on kova ote alkoholittomien oluiden saralla, voittihan alkoholiton pils Suomen Paras Olut kisoissa jopa alkoholilliset versiot, siinä nimittäin on kova suoritus!

Tässä postauksessa on käsitelty Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan alkoholittomat oluet, long post is long mutta jaksajat jaksaa, olkaa hyvä!

Kukko IPA

Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto kohosi melkoiseksi pilvi patsaaksi herkälläkin kaadolla, tiheä kuplainen, lähes kermainenkin vaahto tarraa lasiin jäädäkseen. Brysselin pitsin muodostumista en ole hetkeen nähnyt näin voimakkaana.

Tuoksussa ei yllättäin tulekaan ensimmäisenä humalat vaan maltaiden paahteisuus yhdistettynä pähkinöiden maanläheiseen tuoksuun. Paahteisuuden kylkeen tarraa mukavasti sellainen makea imelyys joka antaa hedelmien tulla suorastaan rauhallisesti vierien sieraimiin. Todella mehukaan tuoksuinen tirauksella sitruunaa johon on ripautettu vielä yrttejä päälle. Toimii!




Maku:

Suutuntuma on pehmeä, riittävä runko on saatu aikaiseksi ja olut ei mene vierteisen makeaksi. maltaiden paahteisuus antaa sopivasti vasta paria aika ronskillekin humaloinnille. Humaloinnin katkeruus on vähintäänkin riittävä, melkoisen yrttinen pamaus ja jälkimaku jatkaa todella pitkään pihkaisuuden ja havuisuuden yhdistelmänä.

EBU: 45

EBC: 32

Maltaat: Pale Ale, Red Ale, Caramel 150

Humalat: Columbus, Centennial, Amarillo

Muuta: Gluteeniton


Kukko Pils

Ulkonäkö & Tuoksu:

Nyt on lasissa niin kirkas olut etten kestä, kaunis olkinen väri ja tiukka valkoinen viipyilevä vaahto, siitä on pilssi tehty. Tuoksuu oikein hyvälle pilsille, viljaisuus on valtava ja ehkä hentoa rasvaisuutta on ilmassa. Rehti ja rehellinen pilssin tuoksu herkällä yrttisyydellä, nappi suoritus.



Maku:

Suutuntuma on kuivan rapsakka ja virkistävällä hiilihapotuksella. En ihmettele miksi voitti pilssi sarjansa suomen paras olut kisassa, runkoa ei nimittäin hevillä huomaisi alkoholittomaksi. Maltaisuus on hyvin esillä, leipäistä leipää hiukan ruskistuneella kuorella. Viljat on kyllä niin hyvin nostettu jalustalle että hämmästyttää, kuin varkain humalat ottavat oman osansa parrasvaloissa. Rapsakka yrttinen humalointi kuivattaa suun kunnolla ja pakottaa ottamaan uuden hörpyn. Jälkimaku on pitkä mutta yllättävän herkkä alun puraisusta huolimatta, hyvä pils!

EBU: 24

EBC: 7

Maltaat: Pilsner, Caramel Pale

Humalat: Northern Brewer, Hersbrücker

Muuta: Gluteeniton


Kukko Lager:

Ulkonäkö & Tuoksu:

Kirkashan se on niin kuin lagerin kuuluu ollakin, värityskin on tuttua kamaa hiukan olkisella värityksellä. Tuoksussa on vähän omituista vibaa, ei sellaista lagerin viljaista raikkautta vaan hiukan paahdettua leivänkuorta jota on dipattu piimässä. Oluen hiukan väljähtyessä päästää enemmän tuttuihin lager tuoksuihin ja hiukan voimainen viljaisuus alkaa puskea esille. Humalointi tuoksuu aika vaisusti.


Maku:

Makuhan on sitten jo hyvinkin lupaava, joskin hiukan vierteinen maku tässä on. Vierteisyydestä huolimatta ei runko ole makea vaan hyvinkin kuiva tapaus ja muistuttaakin jo melkein pilssiä. Viljaisuutta on hyvin maussa, hento paahteisuuskin löytyy. Yrttisen humaloinnin avustuksella tästä tulee jotenkin germaanin oloiset vibat.

Tähän mennessä sarjan heikoin suorittaja mutta verrattuna moneen kilpailevaan holittomaan lageriin niin tämä on siellä kärkipäässä.

EBU: 14

EBC: 5

Maltaat: Pilsner

Humalat: Magnum, Perle, Saaz

Tyyli: Pale lager

Muuta: Gluteeniton


Kukko Tumma

Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto meinasi tulla jo purkkia avatessa vastaan joten hyvältä vaikuttaa. Lasiin kaadettaessa nousee tuuheaksi pilariksi ja kestää ajanhammasta yllättävän hyvin. Väriltään on todella upean näköinen, kirkas ja punertavan kuparinen. Tuoksussa on mukavasti paahtoa, sen saattelemana nenään tulee aavistus pähkinää ja hiukan runsaammin toffeeta. Kunnon nuuhkaisulla saadaan vielä loppuun ripaus paahdettua sokeria.


Maku:

Maussa tuntui huolestuttavasti alussa hiukan vierteistä makeutta, mutta se kyllä jäi hyvin äkkiä taka-alalle ja ei enää hallinnut jatkossa. Karamellisuus ja paahteisuus kyllä pelaa hyvin yhteen makeuden kanssa ja humalointiakin on riittävästi, jopa aika runsaastikin tällaiseksi perus tummaksi. Humaloiden yrttinen katkeruus pärjää hyvin alussa maistetulle makeudelle, mallasvoittoinen olut on hyvinkin paahteinen ja pähkinäinen mikä tekee tästä oikein suunmyötäisen holittoman.

EBU: 13

EBC: 60

Tyyli: Dunkel

Maltaat: Caramel 150, Pilsner, Black

Humalat: Northern Brewer, Saaz

Muuta: Gluteeniton


Tuotteet arvioon on saatu Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta, kiitos Ramille ja kumppaneille!


26. syyskuuta 2020

Olvi - Rye mild NEIPA 2,5%

Olvi tempaisi jälleen tehdä kevyen uutuuden suoraan elintarvikkeiden veroluokkaan 2,5% Rye mild NEIPA oluellaan. Kevyet oluet on selkeästi nosteessa ja tämä mainittiin myös olvin kirjeessä joka tuli näytteiden mukana, tämän trendin kyllä olisi huomannut ilman sen kummempia tutkimuksiakin.

Tölkki jatkaa tutulla tunnistettavalla linjalla ja speksejä riittää harrastelijoiden ihmeteltäväksi, hyvä niin koska olemmehan informaation aikakaudella.

Olvi on onnistunut näissä ennenkin ja blogissakin arvosteltu Hi-Hop Mild IPA ei ollut ollenkaan hullumpi runkoonsa nähden. Makupariksi oluella nappasin duunarin evästä, erinäisiä epämääräisiä lihajalosteita joiden sisältöä en halua tietää sekä pinaattilettuja.
Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto isokuplaista, kohoaa hyvin ja kestääkin aika pitkään. Väriltään patinoitunut kulta. Tuoksuu kivasti kiiwille ja hedelmäistä menoa tarjoilee mukaan myös hento passionhedelmä. Ettei maku menisi pelkästään hedelmiin heitetään mukaan hiukan marjaisuutta joka tuo kirpsakkaa vaihtelua palettiin.

Maku:

Suutuntuma on kevyt ja raikas, mitä sopii olettaakin. Vetinen meno ei häiritse tippaakaan tätä imaillessa, humalointi kuitenkin tuo monipuolisuutta menoon riittävästi. Raikasta sitrusta ja limeä tirautetaan lähes salaattimaiseen vihreyteen, kirveli voisi olla maustepuolelta kuvaavin. Mosaic on eniten humalissa esillä, ei ihan luiskahda pesuaineen puolellemä. Ruis tuo kuivan makumaailmansa selvästi esiin, hentoinen ohran paahto tukee hyvin rukiin makua.

EBC: 25
EBU: 28
Humalat: Sabro, Mosaic, Mandarina Bavaria

20. syyskuuta 2020

Fuller's - London Pride 4,7%

Triviaa:
Fuller's panimo Chiswickissä on Lontoon vanhin panimo, joka on perustettu yli 350 vuotta sitten. Yhtiö perustettiin vuonna 1845 kolmen miehen yhteisyrityksenä ja vielä tänäkin päivänä yhtiö on samojen sukujen hallinnassa.

Purkki sanoo että on ihan palkintoja voittanut Ale, uskottakoon se. On se Suomessakin pokannut Helsinki Beer Festival 2010 – hopeaa. Tämä on nyt maistossa toista kertaa kun marketista tuli epähuomiossa ostettua puolivuotta parasta ennen merkinnän ylittäneen purkin, kyseisessä oluessa kypsyttäminen ei ollut ainakaan parantanut makua.

Lontoon reissullani taisin kiertää omituisia kuppiloita kun en mielestäni nähnyt yhdenkään hanassa london prideä. Lontoon seikkailuista voit lukea tästä.

Ulkonäkö ja Tuoksu:
Tiivis 1 sormen vaahto ja väri on todella kirkas, suorastaan kiillotettu kupari. Tuoksu on maltainen keksien viitoittaessa tietä ja tuoksu on aavistuksen makea, jopa toffeinen. Hienoinen sitrus puskee päätään maltaiden alta ja siihenpä se sitten oikeastaan jääkin, kliinisen puhdas tapaus.

Maku:
Suutuntuma on todella pehmeän keskitäyteläinen ja maussa on voita sekä pippurista ja yrttistä katkeroa, loppuun saadaan selkeä veto hunajaa. Humalointi on niin taiten tehty että hämmästyttää. Luulen että tämä metallinen katkerointi on vasten tehty katkaisemaan muuten makeaa runkoa, juotavuus on todella kohdallaan

Tämähän on ihan kunnon kapakka olut ja bitterinä oikein mainio.

Humalat: Target-, Challenger- ja Northdown-lajikkeet




18. syyskuuta 2020

Suomenlinnan panimo - Gustaf NEIPA 2,9%

Lähimarketin k-kauppias on sen verran noheva veikko/veikkotar että pitää suhteellisen laajaa valikoimaa olutta hyllyssä ja ne vaihtuvatkin suhteellisen tiheään. Nappasin hyllystä mukaan Suomenlinnan panimon oluen mukaan sillä en ole yhtään tuotosta heiltä maistanut. Pullo myöskin vaikutti hauskalta ja toi mieleen mustavirranpanimon. 

Neipahan tämä nappaamani näyttäisi olevan ja vieläpä karsittu versio prosenteilta, haastava rasti että saadaan humalat vastaamaan runkoa. Mielenkiinnolla kuitenkin maistoon tämä sillä kepeitä oluita on ihan hauska välillä imautella menemään.


Ulkonäkö & Tuoksu

Vahvasti halusi ainakin vaahdota lasissa tämä tapaus, isokuplaista vaahtoa tuppaa tulemaan ja jotenkin saippuavaahtomaista tämä meininki on. 

Oluen ulkonäkö oli hiukan samea mutta kun pyöräytti pohjalla olleet sakat matkaan niin tästä tuli täysin sakea, ei näy läpi yhtään. Väriltään olkinen tai sellainen englantilainen fudge. 

Tuoksussa samaa mangoista ja ananaksista meininkiä kuin muissakin vastaavissa oluissa, ei erotu siinä mielessä joukosta ollenkaan. Verrattuna muihin tässä kuitenkin on hienoinen ruohous ja jotenkin jo tuoksuu hop burn.



Maku:

Noh, suutuntumahan on ohut ja vetinen, mikä ei näillä prosenteilla yllätä vaan oli odotettavissa. Maltaita maistaa kyllä kevyesti keksisyytenä ja aavistus karamellisuuttakin on mukana, paahteisuutta ei ole.

Humalia taasen on mutta enemmänkin vaikuttavat aromi puolella, flavoriin pääsee hedelmäisiä elementtiä mangon ja laimennetun ananaksen muodossa. Jälkimaussa on lähinnä se tuoksuteltu hop burn joka maistuu ruohoisuutena ja sitruunan valkealta kuoriosalta.


Kepeä humaloitu olut, meininki alkaa lähennellä selzeriä. Vähän ujo mehuisaksi neipaksi. Parhaimmillaan runsaina suullisina, ei kannata jäädä turhia makustelemaan. Ei kyllä panimon sivujen mukaan enää valikoimissa, liekö katoava luonnonvara.

Panimo: Suomenlinnan panimo