21. maaliskuuta 2019

Panimo Kiiski - Kutuaika 5,5%

Tummaa lageria pukkaa Panimo kiiskeltä! Toivottavasti lohien kutuaika on mennyt hyvin ja tänä kesänä tulisi lapista jopa lohtakin koukun päähän eikä pelkkää kokemusta. Sitä odotellessa otetaan kokemusta kutuaika oluesta, tämä tumma lager on sesonki olut jota on saatavissa keväisin joten kipikapi kauppaan.

Panimon kuvaus oluesta:

"Kutuaika on miedosti humaloitu ja makealla jälkimaulla oleva tsekkityylinen tumma lager. Ei paahteinen punertava herkku. Suodattamaton, lisäaineeton pastöroimaton täysmallas pohjahiivaolut. Maistuu sellaisenaan ja on myös erinomainen ruokajuoma."
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on tuuhea, korkea ja tiiviin näköinen tapaus. Tuoksussa leipämäistä mallasta
sekoitettuna kukkaisuuteen ja hienoiseen hiivaisuuteen. Väritykseltään punertavan mahonkinen ja kirkas.

Maku:
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja sopivasti hiilihapotettu. Maku on bittermäisellä tavalla katkeran hapanta. Maussa on leipäisyyttä, maltaita, karamellisuutta, paahdettua sokeria että siirappia. Hiukan tummia hedelmiä tuomaan aavistuksen makeutta runkoon. Katkerot on juuri itselle pasellilla tasolla ja niiden makumaailma on havuisen metsän tunnelmissa. hiukan sitruunaisuutta ja karvautta sekä savunkin makua lopussa.

Melkoisen uniikki lager ja paljon on makuja sullottu, äärimmäisen pitkäkestoinen jälkimaku. Eräsmies approves! Kuka sanoo että lagerin pitäisi olla tylsää.

Kantavierre: 14
EBU: 34 
EBC: 37
Mistä: Saatu panimolta

20. maaliskuuta 2019

Iso-Kallan panimo - Pimeyden morsian 8%

Vaimo toi tuliaisia kuopion reissulla ja täytyy sanoa että ulkonäöllisesti on todella tyylikäs pullo. Nopealla tarkastelulla selvisi että tämähän on ah niin muodikkaita bändioluita. Imperial stout on yleensä aika toimiva tapaus joten suurella innolla tämän kimppuun hyökätään.

Panimon sivuilta poimittua:
Kuopiolaisen metalliyhtye Turmion Kätilöiden kanssa yhteistyössä valmistettu Pimeyden Morsian imperial stout. Pitkällinen turhautuminen jo markkinoilla olevien bändioluiden laatua kohtaan herätti ajatuksen, joka lopulta päätyi yhtyeen ja panimon yhteiseen tavoitteeseen luoda maailman paras bändiolut. Vahvuudestaan huolimatta helposti lähestyttävä stout, jossa pääosassa tummapaahtoinen kahvi sekä pehmeyttä antava kaakao.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto niukahko mutta sitäkin tiiviimpi. Väriltään melkoisen läpitunkeutumattoman musta.
Tuoksussa on melkoisen muhkeasti suklaata ja kahvia, hienoista hedelmäisyyttäkin on havaittavissa. Humalat tuoksuvat hiuksen hienosti tummaksi paahdettujen maltaiden alta, esille pääsee myös selkeä salmiakkisuus. Tuoksu toimii oivallisesti.

Maku:
Suutuntuma on keskipehmeä ja olut on hiukan kuiva. Siemaisun alussa hienoinen vetisyys on ilmassa mutta ei häiritse enempää juodessa. Paahteisuus ja suklaisuus on hyvin saatu kaivettua maltaista esille, kaakao on aika intensiivinen. Humaloinnissa on lähdetty hiukan sitruunaisella sekä yrttisellä otteella liikenteeseen. Katkeroinnit on keskikastia, puraisee kuitenkin riittävästi kaiken maltaisuuden alta. Alkoholi esiintyy lähinnä lämmittävyytenä mutta toisinaan vähän karkaa makuunkin.

Imperialiksi aika ujoilla prosenteilla on lähdetty liikenteeseen mutta voi olla että olisi viinaksisuus päässyt liiaksi esille tällä reseptillä jos olisi menty yli kympin.


Maltaat: Pale Ale, Munich, Chrystal, Chocolate, Black
Humalat: Northern Brewer, EKG
Muut: Tummapaahtoinen kahvi ja kaakao
Kantavierre: 23.2%
EBU: 29

18. maaliskuuta 2019

Honkavuori - Juhlaolut Luomulager 4,5%

Honkavuoren Barcelonassa (2019) voitetun kullan vuoksi ja asiakas toiveesta otetaan maistoon Juhlaolut joka on tehty juhlistamaan PKO:n satavuotista historiaansa yhteistyössä paikallisten tuottajien kanssa. Olut on tehty luomumaltaista ja luomuhumalasta eli jo ihan sen puolesta tukemisen arvoinen olut, hintakaan ei ollut kuin 2,99€/0,33L mutta olisihan tuo PKO voinut kunnioittaa tuottajia sen verran että olisi raapaissut omasta katteestaan puolet pois ja antaneet senkin vähän tuottajille.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto nousi urheasti ja kaatoa sai vähän toppuutella. Urheasti nousustaan huolimatta ei muodosta
pysyvää vaahtokukkaa oluen päälle. Väriltään oikein kauniisti onnistunut kupari, varsin tyylinsä mukainen. Tuoksussa on valtavasti viljaista maltaisuutta ja hentoa hunajaisuutta, lopussa on selkeää yrttisyyttä.

Maku:
Hiilihapotus on hiukan kovankin oloinen mutta suutuntuma on yllättävänkin pehmoinen. Humalointi on tässä lagerissa varsin kovassa osassa ja pippurisuus kera muiden mausteiden valtaa hyvinkin äkkiä suusta tilaa. Maltaisuus tulee hennon keksisenä taustalta kurkkimaan. Hiukan voimaista rasvaisuuttakin löytyy. Loppumaussa on vahvaa katajaista ja havuista pitkäkestoista loppurutistusta jo muutenkin varsin kuivaksi käytetyssä oluessa.

Niin kuiva että ei ole janon sammuttaja vaan sen aiheuttaja, tätähän saattaa mennä ihan vahingossa tuoppi tolkulla. Kaiken kaikkiaan helposti lähestyttävä lager mutta loppumaun yrttisyys saattaa yllättää.

Mistä: Ostettu lähi S-Marketista

13. maaliskuuta 2019

Olvi - Export 5,2%

Taas Olvin vanhoja tuotteita uusissa nahoissa. Oluthan ollut markkinoilla jo vuodesta keppi ja olvin sivujen mukaan amsterdamissakin voittanut kultaa 1981, tarina ei kyllä kerro että onko tämä taas sellaisia kisoja mistä kaikki saa mitallin tekivätpä mitä hyvänsä. Taitavasti olen olvin tuotteita elämäni aikana väistellyt sillä en ole kyllä tätäkään ikinä ennen juonut. Nythän tätäkin saa marketista ja huomattavasti huokeammin kuin alkosta.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Olvi Export
Kohtuulisen tuuhea ja tiheä, kirkkaan valkoinen vaahto. Väriltään hieno kuparisen sävyinen, heikosti kuplahteleva. Kukkainen aromi leijuu yllättävän kauas oluesta. Pehmeä maltaisuus ja hunajaisuus on selkeitä elementtejä, hiukan hedelmäinenkin. Eihän tämä nyt kehno suoritus ollut, mukavan viljainen ja raikas.

Maku:
Suutuntuma on kepehähkö, vahvasti hiilihapotettu. Viljainen maltaan maku mutta humalat joita tässä on käytetty tekevät tästä vähän tunkkaisen kombon, ei niinkään raikkaan. Vahvasti maanläheinen maku ja maltaat on korostettu selkeästi esille. Hieno sitruksisuus lopussa yrittää raikastuttaa olutta viimeisellä hengenvedollaan. Miedosti katkeroitu ja helposti juotavaa.

Loppumaku on hiukan pahvinen mutta lähes olematon verrattuna perus olviin, muuten hyvin helppo kokonaisuus ja ihan eheä kokonaisuus.


EBU: 18
EBC: 10
Kantavierre: 12 %

11. maaliskuuta 2019

Eräsmies - Panimokierros Honkavuoren panimolla

Kävin kesällä piipahtamassa paikallisessa pienpanimossa, joka on ollut toiminnassa vasta vuodesta 2015 ja ensimmäiset oluet pullotettiin 2016. Tuore tapaus siis mutta en ollut saanut aikaiseksi käydä paikan päällä, sittemmin siihen tuli mahdollisuus kun muutettiin perheen kanssa kiteeltä joensuuhun. Panimo on aloittanut vahvasti ja se nappasi pronssia Suomen paras olut 2018 kisoissa vehnäolut heilillä 6,6% ja kultaa tuli vehnäolut valolle vuonna 2017 ja double bock vetäisi sieltä hopea sijan, ei hullummin aloittelijoilta. Panimoa pyörittää kaksi yrittäjää Jani Honkanen ja Ville Vuorio


Puoti on pieni mutta kaikki tarvittava löytyy.
Yrittäjät kutsuvat itseään panimotohtoreiksi johtuen siitä että molemmilla on tohtorin tutkinto. Jani opiskeli biologiaa Joensuussa 90-luvulla ja väittelin tohtoriksi ekotoksikologian alalta, Ville taasen väittelin rupiliskon luonnonsuojelubiologiasta. Mikä kumma sai miehet lähtemään oluen pariin? Ville valisti asiaa että ajatus lähti joensuulaisesta ravintola jokelasta, jossa jani 2009 kysyi että perustetaanko panimo? Sehän oli vain laittaa kättä päälle ja tässä ollaan. Kaverukset hankkivat alan kirjallisuutta ja tekivät yli 100 kotiolutta harjoituksen vuoksi. Ville valisti että hänen olut kokemus juontaa jo kaukaa kun hän teki alle kouluikäisenä mummon kanssa sahtia, tätä eräsmies arvostaa kovasti. Valitettavasti Honkavuoren panimolta ei saa sahtia mutta toivossa on hyvä elää.


Noh otin ja kävelin paikan päälle katsomaan minkälainen pytinkin se oikein on. Ulkoasu on varsin tehdashallimainen joten panimo meinasi kadota vähän katukuvaan mutta sieltä se vain löytyi. Lampsin suoraan sisään puotiin joka oli vastikään perustettu, siellä olikin ihmistä ihan jonoksi asti. Odottelin tovin ja tutkailin myymälän valikoimaa mistä tarttuikin mukaan loppujen lopuksi olutlasi honkavuoren logolla mukaan.

Olutpuoti auki keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 12-17.

Toinen panimotohtoreista, Juho-Ville Matti Vuorio lähti esittelemään minulle panimon tiloja. Vetäisin niskaan tutkijan takin sekä muovipussit kenkien päälle ja lähdin kohti panimon uumenia. Puhuttiin viime vuoden tuotantomääristä (2016) jolloin panimo linkosi 51,000 litraa mutta kapasiteettia olisi vaikka kolminkertaistaa se. Panimolta kuitenkin löytyy 10kpl 2000litran käymistankkia eli pienpanimoksi ollaan lähdetty aloittamaan valmiiksi riittävän suurella laitteistolla. Yrittäjät olivat laittaneet parikymmentä tarjouspyyntöä pitkin maailmaa ja hyvin äkkiä kävi selväksi että kiinasta ne laitteet on hommattava. Sikaa säkissähän ei kannata ostaa tällaisissä asioissa vaan laitteistot käytiin katsomassa paikan päällä elokuussa 2015 ja jokunen kuukausi myöhemmin sieltä saapuikin sitten kaveri ne asentelemaan.



Panimolaitteisto:
Keitto- ja mäskäyskattilat 2000 litraa
Mahdolllisuus hopback-humalointiin
Kaikki käymistankit 2000 litraisia (mahdollisuus kuivahumalontiin)

Etiketöinti- ja pullotuslinja:
Ns. suora pullotuslinja, jossa ei ole ”pullokarusellia”
Etiketöinti ennen täyttöä
Hapenpoisto ennen korkitusta
Max nopeus 1200 pulloa tunnissa
Siellä sitä herkkua muhii!


Pullotus laitteisto taasen on hankittu italiasta ja se näyttikin ainakin omaan silmään vallan pätevältä laitokselta, moneen pienpanimoon verrattuna melkoisen isoltakin. Laite sinkoaa pulloja tunnissa vähän päälle tuhat. Kysyin lämpimikseni että tuleeko tuollaisiin laitteisiin helposti vikoja, ei kuulema ja vaikka tulisikin niin osa niistä saadaan korjattua laitteessa olevalla etäyhteydellä suoraan valmistajiin. Eräs saksalainen toimittaja oli tuumaillut tuosta laitteesta että se on pullotuslinjastojen mersedes, pitää se silloin hyväksi uskoa.
Pullotuslinjasto.



Panimo pelittää muuten tuulisähköllä!

Huomasin että varastotila, niin kuin monilla muillakin panimoilla on verrattain pieni joten tetristä saa pelata eurolavojen kanssa kun kuorma lähtee liikenteeseen. Panimo itsessään on muutenkin kompakti mutta kaikki laitteet on sinne tehty mittatilaustyönä joten tehokas tilankäyttö ratkaisee paljon.


Kierroksen ohessa silmiini pisti puinen tynnyri ja pakkohan se oli udella että tuleeko tynnyrikypsytettyä olutta valikoimiin, siinä harvoin voi mennä vikaan. Panimotohtori valisti että joensuuhun vasta avatussa gastropub vispilänkaupassa on tynnyri kypsymässä. Kysyin että nähdäänhän jatkossakin tynnyri olutta ja vastaus oli että todennäköisesti, lupaavaa viskin aromia oli ainakin jo alustavissa kokeilluissa irronnut. Samalla tuumailin että onkohan miten vaikeaa noiden tynnyreiden hankinta mutta tuntuu noita maahantuojilla olevan, Amerikassahan on ihan säädös että viskille pitää aina olla uusi tynnyri joten sieltä luulisi saavan kerran kertakäyttö kulttuuri voimissaan.
Tynnyri kypsytetty olut on parasta.


Keskusteltiin myös humalista sillä olin tietoinen että honkavuorella on omat, noin aarin kokoiset koe viljelmät, tämähän on kiinnostavaa siinä mielessä että harvalla panimolla on omaa humalatuotantoa, ainakin voi olla varma tuoreudesta. Joskaan tilan tuottamat määrät ei riitä vielä oluiden humalointiin.
saati että se olisi edes taloudellisesti kannattavaa. Pyysin pistokasta yhdestä taimesta mutta en sitten muistanut ikinä sitä käydä poimimassa, ehkäpä tänä vuonna sitten. Panimolla olikin 5 eri lajiketta mistä valita mutta parhaiten on kasvanut niinivaaralta saunan takaa löydetty taimi, mikä on tietysti aika loogista kun se on saanut karaistua suomen oloissa toisin kuin eurooppalaiset vastineet.

Maltaistakin puhuttiin ohimennen että hyvä että suomeenkin putkahtelee pikku hiljaa uusia mallastamoja ja panimo käyttääkin vain suomalaista viking malttia. Käydessäni tätä keskustelua kävin kurkkimassa keittopatojen sisälle siiviläpohjia ja haravasekoittimia ihmetellen ja tutkimassa muutenkin uuden karheana kiiltelevää laitteistoa. Se on kyllä hieno nähdä isoja laitteita, kauhulla vaan ajattelen niiden pesemistä minkä voin kokemuksesta kertoa että aivan perseestä.
Honkavuoren olutlasi lähti matkaan.


Sitten alettiin jo hiipiä takaisin kohti olutpuotia mistä tuli puheeksi että joensuussa on vieläkin ihmisiä jotka ei ole honkavuoren panimosta kuulleet mutta kyllä tuon kioskin avulla lähtee sana kiertämään. Tuumailin että kyllä se kohta tietoisuuteen nousee, olihan tuossa taannoin radio rexin haastattelukin jossa Ville edusti. Olin kuulema ensimmäinen ihminen joka on maininnut edes kuulleensa sen ja lohdutin mies poloista että hyvin se haastattelu meni.

Tuumailtiin samalla etiketeistä että ne on hyvin selkeät ja tunnistettavissa. Ne tekeekin ihan ammattilainen; Jusa Hämäläinen joka työskentelee Karjalainen lehdessä visuaalisen toimituksen esimiehenä, osaamista siis on.

Eipä siinä, about tunnin kierros tuli tehtyä ja kaikkea kivaa nähtyä. Mukaan nappasin myös päkin olutta minkä sai mukaan näppärässä kuljetusyksikössä. Käykäähän piipahtamassa panimon shopissa tukemassa paikallista panimoa, varmasti löytyy olutta joka janoon.

Panimo Honkavuoren sivut






8. maaliskuuta 2019

Pyynikin Brewing Co. - Citra California Lager 5%


Pyynikin uutuksien läpikäyntiä jälleen, tällä kertaa lager mitä on lähdetty tekemään jenkkiläisellä twistillä. Amerikkalaisten malli tuntuu olevan nyt kovassa nosteessa muillakin panimoilla, eipä siinä kun ihan maistuvaa settiä ne tuolla jenkeissä tekevät. Osattaisiinkohan tehdä jotenkin suomalainen tyyli mitä muut kopioisi? Sahtia lukuunottamatta.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli nopeasti muodostuva ja kermaisa, ei kyllä säilynyt minuuttiakaan. Tuoksu on hyvin hedelmäinen ja raikas. Perinteiseen lageriin verrattuna hedelmäisyys on hyvin vahvasti esillä. Sitruunaa ja ananasta, todella fresh tuoksu kukkaisen makealla meiningillä. Olut kirkas ja kullankeltainen, oranssihtava enemmänkin.

Maku:
Maku on yllättävänkin hedelmäinen mutta ei imelä, rungossa kuitenkin on selkästi havaittavaa makeutta. Juotavuus on todella hyvä, kepeähkö mutta paljon makua. Maltaat maistuvat keksisen crispynä ja humalat on hyvässä balanssissa. Katkerointi on keskivertoa kamaa ja  humalointi on hiukan ruohoista. Karbonointi on keskivertoa kovempi tehden tästä kepeän ja raikkaan.

Hedelmäinen lager, ainakin se on erilainen. Maukas kuin ipa, katkeroitu kuin lager.

Humalat: Citra

4. maaliskuuta 2019

Pyynikin - Amarillo Pale Ale 5,3%

Jatketaan suomalaisten oluiden parissa niin kuin aina ennenkin, tällä kertaa pureudutaan Pyynikin panimon uutuuksiin eli Amarillo Pale Ale. Vaikka kuva onkin tumma niin kyllä tuosta voi jo päätellä että ei se Pale Ale kyllä ole vaikka mitä tekisi. Mitenkäs maku puoli? Otetaan asiasta selko.

Ulkonäkö & Tuoksu:
olutVaahto oli napakka ja muodostui varsin ryhdikkäästi lasiin. Väriltään kaunis kuparipannu kirkkaalla olemuksella. Tuoksussa mennään hedelmien sekoituksella joista mielenkiintoisin on mangon ja greipin liitto. Aromihumaloiden määrä meinaa kadottaa maltaiden tuoksun tyystin mutta on siellä jotain karamellisuutta taustalla joka sekoittaa tuoksut vallan toimivaksi kokonaisuudeksi.

Maku:
Suutuntumaltaanhiukan tervähköllä särmällä varustettu olut, hiilihapotus on hiukan pirskahteleva mikä tekee tästä melkoisen helpon juotavan. Maltaat ovat vahvasti karamellisoituna esillä ja yhtä vahvasti myös amarillo heittää vastapalloon sitruksista ja hiukan lipeämäistä makuaan. Katkerot on karvaat mikä tekee tästä vähän bitterin ja myöskin jälkimausta äärimmäisen pitkäkestoisen. Mausta tulee mieleen ihan brittiläiset brown alet, sellaista puun ja kaarnan makua. Loppu makukin on pihkaisuutta, havuja ja greippiä.

Mukavan down to earth olut, ruokajuomaoluena näen tämän helposti mutta Pale Alena ihan metsässä.

Mistä: Saatu Panimolta