22. kesäkuuta 2020

Welltex tuotteet eräsmiehen syynissä, voiko hajonneet paikat teipata?


Täytyy sanoa että nyt sattui tuotetestauksen tuotteet kuin nyrkki naamaan. Testiin tupsahti sellaiset artikkelit kuin Welltex Billie sukat ja Welltex terapeuttinenteippi. Nämä osuivat hyvään saumaan siinä mielessä että olin juuri marssinut toistakymmentä kilometriä asfalttia niille soveltumattomilla kengillä, tämän seurauksena nivelet, jänteet että lihakset ottivat niin pahasti itseensä että päivät menee nilkuttaessa.


Saamme siis dataa ihan oikeasta vammasta ja tuotteista tosi toimissa. Näiden toiminnan hyödyistä on tehty viralliset yliopistolliset tutkimukset joten ei nyt ei puhuta mistään pilipali vehkeistä joiden terveydellisiä vaikutuksia saa vain arvailla.

Käytin saatuja tuotteita yhdessä maksimaalisen hyödyn saamiseksi ja niiden toiminta kuitenkin tuki toisiaan.

Welltex terapeuttinen teippi

Tämä vaikuttaa alustavasti mielenkiintoiselta tuotteelta, se näyttää kinesioteipiltä olematta kuitenkaan sitä. Pakkaus esittelee itsensä suomeksi ja toteaa olevansa terapeuttinen teippi joka auttaa lisäämään verenkiertoa ja että teipin voi laittaa suoraan kipuilevaan kohtaan.


Kuulostaa simppeliltä. Otin tuotteet mukaan lääkärille kun kävin poimimassa sairaslomalappuani. Lääkärin vilkaisi tuotetta ja mielipide oli että tuote ei todellakaan paranna verenkiertoa millään tavalla, kylmäävä lausunto mutta en ole ollut hirveän vakuuttunut ennenkään näistä lekureista. Kieltämättä nämä on hankalia asioita ja tutkiminen onnistuisi vain inspektiolla, kuten ihon kunnon, värin ja lämpötilan tarkkailu, alaraajojen sykkeiden tunnustelu sekä kivun arviointia käyttäen.

Omat tutkimukseni kohdistuvatkin oikeastaan vain kivun arviointiin ja lämpötilan tarkkailuun. Tuotetta saa alussa käyttää vain 4 tuntia ensimmäiset 2-3 päivää ja sitten siirrytäänkin käyttämään minimissä 8 tuntia 10-20 päivää,, tässä ajassa kyllä monet vauriot paranevat itsestäänkin ja vertailu onkin vaikeaa että nopeuttaako tämä teippi paranemisprosessia.

Teippirullan koko on 5m ja leveyttä on 5cm mikä riittää pitkäksi aikaa pieniin vammoihin, jos kipuileva kohta on kokonaisen jalan pituinen ei rulla tule riittämään 10 päivän minimi ajalle. Teippi itsessään on oikein pehmeää ja kimmoisaa kangasta, se koostuu 47% polyesteristä (sisältää keraamisen jauheen), 47% puuvillasta, 6% elastaanista. Liimapinta on tarpeeksi napakka että se ei rullaudu pois esimerkiksi kävelessä tai sukkaa laittaessa, tarvittaessa voi teipin kulmat pyöristää.


Käytännön fiilis teipistä on todella hyvä, sen olemassaoloa ei edes huomaa ellei sitä varta vasten rupea ajattelemaan. Väitetty lämpösäteily ei ainakaan itsellä tunnu millään tavalla, ainakaan siis niin selkeästi että sen voisi panna merkille kuin esimerkiksi lämpögeelien kanssa. 

kahden päivän käytön jälkeen ei tuotteella ollut mitään vaikutusta kipuilevaan kohtaan, kosketus arka jalka on edelleen.

Välihuomautus, teippien irrottaminen on helppoa ja ei koske yhtään. Karvaisilla alueella sheivaus on luonnollisesti suotavaa ennen teipin laittamista.

Vaan päivä kolmosena alkoi tapahtua, olin kipeyttänyt jalkani taas kävelyllä kovalla kaupan lattialla. Ennen töihin lähtöä teippasin jalat kunnolla pohjia myöten. I shit you not! Puoli tuntia meni ja jalkoihin ei kolottanut enää kävellessä. Ihmeellistä, oli kieltämättä hiukan skeptinen olo että voiko pelkkä teippi jalassa avittaa. 

Päivät neljä ja viisi meni aivan kivuttomasti, mahtavuutta.

Lämpeäminen eli lämpöheijastelu oli selkeästi se juttu joka auttoi ja myös se että teippiä käytettiin riittävästi. Lämpenemisen havaitsee selvästi teipin kohdalta, oli nimittäin töissä melkoisen lämmintä ilman teippailujakin. Mitään jalkojen hikoilua ei testin aikana ollut havaittavissa.

Tulos:

Lopputulema on siis että nuoret yleislääkärit ei tiedä kaikkea ja teippi selkeästi pelittää sekä nopeuttaa paranemista. Aion jatkossa vielä testailla tät jokaiseen tulevaankin kolotukseen, näin niin saadaan kattavia tuloksia muualtakin kehosta. Negatiivisena puolena voi sanoa että tuotteen tarrapinta on aika armoton, jos joudut irrottamaan teippiä ja siirtämään uuteen kohtaan niin teippi tarttuu uudestaan todella heikosti, oikein asennettuna pysyy 10h putkeen ilman mitään ongelmaa.

Welltex Billie sukat

Billie sukat napattu käteen ja ainakin tuntuma on pehmoisen oloinen ja aina tyylikkään mustat. Materiaali koostuu polyesteristä 78%, polyamidista 17%, elastaanista 3% ja  puuvillasta 2% eli ihan aidot muovi sukat. Polyesteri toimii yleensä hyvin teknisissä vaatteissa koska kestää säätä ja pesua, valitettavasti se ei hengitä yhtään, millä voidaan selittää lämmittävä verenkierrollinen vaikutus.


Huomioin myös pesuohjeet, niihin oli merkitty 40 astetta ja varovaisella ohjelmalla. Hyvin jännä sillä ihon rasva alkaa liueta tekstiileistä vasta 60 asteessa, ja suuri osa bakteereista ei kuole vielä 40 asteen pesulämpötilassa. Tästä syystä sukat, alus- ja urheiluvaatteet olisi hyvä pestä 60 asteessa joten tuo ratkaisu vähän ihmetyttää.

Tämänkin käyttö on aloitettava varovasti, eli 4 tuntia päivässä 3 päivän ajan kunnes voit yhtäkkiä siirtyä hardcore moodiin ja pitää vähintään 8 tuntia päivässä 10-20 päivää, toivottavasti ne saa pestä välillä.

Eipä siitä sen enempää, eikun sukka jalkaan ja tossua toisen eteen. Ensimmäiseksi pitää sanoa että sukat tuntuvat jalassa yhtä hyvältä kuin seksi, todella pehmeät ja mukailevat. Sukat on suunniteltu ruotsissa yhteistyössä diabetes potilaiden kanssa ja niiden pitäisi myös ennalta ehkäistä vammoja ja auttaa lihasten tulehdusperäiseen kipuun sekä niveloireisiin. Tämä käy meikäläisen vammoihin mainiosti ja pääseekin tositoimiin heti työpaikalla jossa askeleita tulee jo 5 tunnin aikana helposti 10,000 täyteen.

Hauskana kuriositeettina sukista löytyy R & L merkinnät mitkä merkkaavat vasemman ja oikean puolen sukkaa. Olen käyttänyt satoja sukkia ja nämä olivat ensimmäiset joihin kyseinen asia oli merkitty. Varsinaista pointtia en näille löytänyt sillä sukkien kuviointi on kuitenkin symmetrinen molemmin 
puolin.

Ensikäytön aikana sukat on lämpimät muttei kuumat. Kangas on ommeltu varsin ilmavalla kuvioinnilla säärestä ja muutamia erilaisia rakenneratkaisuja näkyy pitkin sukkaa. Joustava sukka ei rajoita liikkumista yhtään mutta omaa kuitenkin tietynlaista napakkuutta joka antaa myös tukea. Yllättävän raikkaat sukat on monen päivän käytön jälkeen.

Tulos:

Testijakson jälkeen on todettava että sukat on todella pehmoisat ja lämpimät, niin hyvässä kuin pahassakin. Nämä sukat sopivat herkille jaloille että siinä mielessä oikein hyvä ostos jos jalka vaatii vähän laadukkaapaa vastinetta. Pehmeän sukan ongelmia voi pitkässä juoksussa olla niiden kestossa, esimerkiksi vaelluksilla saattaa hankaus olla näille vähän liian rajua.

Rentoilu sukiksi nämä on oivalliset ja varsinkin palautumiseen toimivat mainiosti. Talvella uskoisin että nämä on todella mukavat esim toimistotyössä jos on vetoisat lattia. Näitähän on testailtu yhdessä diabespuolen kanssa ja mm.diabeetikot ovat saaneet apua näistä ääreisverenkierron parantamiseen.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on laadukkaat sukat, se että onko niistä valmis maksamaan 31€ on eriasia.

Tuotteet on saatu testiin: Back on Track


5. kesäkuuta 2020

Honkavuoren panimo - Grand cru 10,5%

Piipahdin panimolla hakemassa humalan taimia kotiolutpostin projektiin ja samalla tarttui mukaan uutuus hyllystä. Grand Cru 10,5% alkoholiprosentit tuntuu jopa uhkaavilta mutta ainekset kiinnosti todella paljon, japaninruusukvintteni ja Jarrylo humala oli aivan riittävä syy tarttua haasteeseen. Honkavuoren panimon olut on itselle lähiolutta joensuusta ja hiilineutraalia myös mikä on aina plussaa.

Ulkonäkö & tuoksu:
Korkkasin oluen lasiin pielisjoen rannassa. Olut kaatui lasiin paljon vaahdoten. Vaahto myös halusi säilyä lasissa oikein pitkään ja laskikin melkoisesti tuoksua läpi vaikka olin melko kaukana lasista. Tuoksussa vahvasti maltaiden tuomaa hunajaisuutta ja humalien ripsaisu yrttiä. Makean imelä happamuus otti heti kopin tuoksupuolen ylläpitämisestä. Kyllä tätä kelpaa haistella kun ihailee kirkasta kullankeltaista ja hitaasti kuplivaa lientä.
Honkavuoren Grand cru nautittuna pielisjoen rannalla.
Maku: 
Suutuntuma on tahmaisen paksu ja pehmeä, nyt ei ole maltaissa säästelty. Maltaat maistuvat todella viljaiselle, hiukan karamelli vivahteellekin toffeen saattelemana. Happamuudelle on tuotu uutta twistiä japaninruusukvittenillä joka hedelmäisyydellään tasoittaa happamuuden maltillisille tasolle verrattuna esim soureihin. Humalien katkeruus jatkuu hyvin pitkälle jälkiliukuun yrttisenä ja hiukan havuisenakin. Alkoholi katoaa taustalle ovelasti, juuri kun luulet sen maistavasi niin iskee kirpeän voimakas sitruunaisuus happamalla hedelmäsoseella joka korjaa moiset kuvitelmat pois, se ei ole ihan puhdas sitruuna niin olisiko tämä se japaninruusikvinttenin maku.

Tästä tulee mieleen kriek jota ei ole överisti marjoilla ja hedelmillä hukutettu.

Parasta ennen leima on lyöty huikeasti 2025 vuodelle, eli kypsyttelijät voisi ottaa tästä kopin.

Maltaat: Pilsner
Humalat: Saaz, Jarrylo
Muut: japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica)
Ebu: 23

31. toukokuuta 2020

Nokian Panimo - Keisari kesähetki lager 4,2%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kirkas olut kapsahtaa lasiin iloisesti kuplahdellen ja osoittautuu oljen väriseksi. Keisarilla on yleensää vahvasti mallas painoitteiset oluet olleen mutta tämä tuoksuu vahvasti hedelmäiselle, limeä sekä ananasta löytyy yllättävän paljon lageriksi. Mallasta löytyy kevyesti, niin kuin alkoholiprosentti antaa ymmärtää. Pieni paahtoleivän tuoksu on oikeastaan ainut mitä itse maltaista saa irti. Vaahto nousi hyvin, näyttääpi oikein höttöisältä kesäpilveltä ja se kestääkin mainiosti.

Maku:
Suutuntuma on on ohut ja kovin vetinenkin. Hiilihapotettu reippaan korkeaksi mikä koventaa suuntuman terävyyttä. Maltaat esiintyvät kevyesti mutta hyvin selkeä mallasprofiili kuitenkin löytyy rungosta huolimatta. Humalointia on kyllä reippaasti, yrttistä ja hiukan sitruksista meininkiä, ruohoisuus on kanssa vahvasti läsnä. Katkerointi ei oikeastaan ole kovinkaan vahva eli puhtaasti aromihumaloinnilla on leikitty. Heikointa tässä on se että välillä tölvähtää sellainen alkoholi jostain alta, prosenteista huolimatta.


Ruohonleikkuu olut, kovin yksiulotteinen. Oikeastaan tämä on sellainen kuuman kesän festariolut jota ei oikeastaan kannata jäädä makustelemaan, kippaa vaan ääntä kohti.

21. toukokuuta 2020

Tornion Panimo - Nakku pink lager 4,5%

Nakku, mikä ihmeen nakku? Nakku tarkoittaa meänkielellä eli tornionlaaksonsuomella naista, tyttöä tai vähemmän mairittelevasti narttua. Pink Boots Collaboration Brew Day -yhteistyöoluen henkeen kuuluu että panimomaailman naispuoleiset työntekijät saattavat oluen maailmaan. Olut on pantu Naistenpäivänä ja tarkoituksena on nostattaa naisten asemaa varsin miesvaltaisella panimoalalla. Pink Boots Society päättää olueen käytetyt humalat ja määrää tuottajan jolta nämä ostetaan, osa tuloista jyvitetään järjestölle. Suomen Pink Boots Collaboration Brew Dayn pääpanijana toimii Tornion Panimon Elisa Koivusipilä, samalta panimolta on mukana myös Anu Salonen, Heli Meriläinen ja Oona Koivumaa. Muita mukana oleita oli Anna-Kaisa Vehviläinen, Marjokaisa Piironen, Greta Mäkinen ja Maria Markus.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto kohosi Spiegelau lasiin loistavasti laiskallakin kaadolla, vaahto jäi tanhuamaan oluen päälle hetkiseksi vaaleana huttuna. Värimaailma kapsahtaa aina yhtä kauniin kullankeltaisen puolelle menemättä kuitenkaan kuparin suuntaan. Tuoksu paljastaa jo etäältä että selkeästi on lähdetty aromimaailma edellä tähän lageriin mikä on ihan hauska veto, puhtaassa lagerissa tuoksut erottuvatkin hyvin edukseen. Olut tuoksuu vahvasti havuiseille mutta hennosti greippiselle, sekaan ilmestyy selkeää marjaisuutta joka paljastuu tölkistä karpaloksi, ilmanko tästä tulikin vahvasti lonkerofiilis. Lonkeron henki vie kyllä maltaiden tuoksun mennessään mutta hiukan karamellimaltaan vivahdetta pähkinäisyyden kanssa voi löytää.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksua kastia ja hiilihapotus kohtuullisen kepeä. Maussa on karpalo sitten enemmänkin läsnä ja kuivan profiilin ansiosta tästä tulee lähes valkoviinimäistä karpalosta erittyvän happamuuden kanssa. Maltaissa maistuu hiukan leipää, keksiä ja karamellisuutta mikä tuo vähän vastapainoa karpalo tykitykselle. Humalointia on vahvan yrttistä ja pihkainen loppuveto yhdessä raikkaan sitruksen kanssa tukee marjaisuutta hyvin, suomalaisen metsän henki on hyvin läsnä tässä oluessa. Sitruksisuus yhdessä mausteisuuden kanssa alkaa käydä vähän raskaaksi loppua kohden, on vähän turhankin raikas omaan makuun. Pidän kuitenkin siitä että muijat on uskaltaneet lähteä revittelemään lagerin kanssa, ei tämä missään nimessä huonoa ole, se on vain erilaista.

Perus lagerin lipittäjälle tämä tulee olemaan melkoinen shokki mutta kuumana kesäpäivänä varmasti löytää paikkansa lasista. 

Humalat: Azacca, El Dorado, Floral ja Idaho Gem

14. toukokuuta 2020

Maku Brewing - Amorphis Legacy of 1000 lakes 5%

Päheen simppelin näköinen oluttölkki paljastuu Maku brewingin lähettämästä yllätyslaatikosta, sisältä löytyy Amorphis yhtyeelle tehty gluteeniton olut. Amorphis on itselle jäänyt aika vähälle kuuntelulle monen muunkin yhtyeen ohella mutta pitää ottaa arvion taustalle fiilistelyihin soimaan kipale niin päästään asian ytimeen. Yhtye muuten täyttää tänä vuonna 30v, melkein vanhempi kuin meikä! 1000 lakes on suomalaiseen tapaan vähättelyä, suomesta löytyy 187,888 järveä, melkoisesti vettä mistä panna olutta. Nyt loppuu se jaarittelu ja maistellaan olutta.

Ulkonäkö & tuoksu:

Hiukan samea, kullankeltainen olut solahtaa lasiin liukkaasti ja aloittaa vaahdon tanssin. Vaahto muodostui todella hyvin ja jäi kellumaan oluen päälle todella tiiviinä massana, ei häpeä yhtään vehnäoluiden tuuheille vaahtokukille. Jättää muuten huvetessaan todella mahtavasti brysselin pitsiä, muistakaa vain pestä lasinne hyvin. Tuoksussa ilmenee mallaspohja todella hyvin, ohra tuoksuu todella vahvasti ja maltaista saadaan irti hunajaisen makeita tuoksuja. Humalointi tukee todella hyvin mallaspohjaa, se ei dominoi yhtään vaan rustiikkisella yrttisyydellään se vain viuhahtelee yhdessä hentoisen hedelmäisyyden kanssa taustajoukoissa.
Taustalla näkyy Pielisjoki

Maku:

Maku brewing on aina kulkenut maku edellä ja niin tehdään nytkin. Vaikka mallasmaailmasta voisi äkkiseltään sanoa että siinä on jopa lagermaisia elementtejä ja viljaisuus on todella voimakasta, niin siitä huolimatta humalointi ei jää yhtään pekkaa pahemmaksi. Humalointi on maltillista mutta silti erottuvaa, sitrus ja yrttisyys ovat hyvin varteenotettavia vastuksia viljaiselle rungolle eikä kumpikaan pääse niskanpäälle. Katkerointi on kevyttä mutta yllättävän pitkäkestoista, hiukan pihkaa ja sitrusta jää jatkamaan meininkiä suhteellisen pitkäksi aikaa. Ale hiiva tuo oman hedelmäisen lisänsä makupalettiin mutta se on paljon hillitympi kuin mitä esimerkiksi humaloinnin tuottama hedelmäisyys olisi.

Kuivakka ja tarpeeksi rapsakka humalointi tekevät tästä todella maukkaan festarioluen, kun nyt vielä saataisiin niitä festareita.

Mistä: Saatu Maku Brewing
Muuta: Gluteeniton, Vegaaninen
EBC: 12
EBU: 25
Maltaat: Ale mallas ja Cara pale ale
Humalat: Willamette, Chinook, Centennial, Katkerot tulee Magnumista.

7. toukokuuta 2020

Kaari Lighters - Loimu X2 Camo

Kaari Lighters

Tällä kertaa eräsmiehen testipenkkiin joutuu Action Group Finland OY:n valmistama Kaari Loimu X2 Camo plasmasytytin.

Kaari lighters valmistaa siis plasmasytyttimiä, ajatus yritykseen lähti kahden kaveruksen pääkopasta heidän huomattuaan että silloiset sytyttimet laahasivat vielä alkutekijöissään ja kaipaisivat kehittämistä parempaan suuntaan.

ystävykset lähti tutkimaan vaihtoehtoisia sytyttimiä ja päätyivät lopuksi patentoituun 1100 -asteiseen plasmakaareen joka muodostuu sytyttimen napojen väliin. Liekittömyyden ansiosta sytytintä pystyy käyttämään asennossa kuin asennossa eikä sitä häiritse tuuli tahi sade.

Tuotteiden ekologisuus on kyllä plussaa, perinteisiä sytyttimiä ei voi oikein kierrättääkkään. Tässä voi vielä itse vaikuttaa lisää jos lataa sytyttimen esimerkiksi aurinkopaneelilla.

Kaari Loimu X2 Camo

Tuote saapui varsin jämäkässä ja ulkoasultaan hienossa laatikossa josta ilmenee oleelliset tiedot sytyttimen kannalta. Tuote ei sammu tuulessa, ei käytä kaasua, on IPX7 suojattu eli veden ja pölyn kestävä ja se on USB ladattava (Mikro-USB).

Paketin sisältä paljastuu pienen taskulampun kokoinen plasmasytytin, Mikro-USB latausjohto, karbiinihaka, vyökotelo ja joustava kaulanauha. Varusteita siis löytyy enemmän kuin mitä ajattelinkaan.

Loimu istuu käteen hyvin ja rouhean kumimaisen pintansa takia se kestää iskuja, ei lipsu ja se pysyy näpeissä myös sateella. Tuotteen ollessa kädessä sytyttimen napit asettuvat sopivalle korkeudelle. Plasmasytytin on lukittu pienellä hakasella joka pitää siirtää ennen käyttöä, sen jälkeen pitää painaa erillisestä napista joka vapauttaa kansiluukun ja sytytin pääsee aukeamaan. Valitettavasti napista painamalla ei kansi ponnahda auki vaikka jousitettu onkin vaan joudut turvautumaan toiseenkin käteen että sytyttimen saa toiminta valmiuteen, ei ole siis yhdellä kädellä käytettävä. Sain tähän kuitenkin hyvän vastauksen kaarelta, kansi ei ponnahda auki sen takia että siihen on laitettu paksumpi o-rengas paremman vesitiiviyden saamiseksi.

Plasmasytyttimestä löytyy myös 100 lumenin led-taskulamppu mikä selittääkin tuotteen koon, se on kyllä varsin hyödyllinen lisä erästelijälle. Taskulamppu syttyy toisesta sytytimessä sijaitsevasta napista ja valo onkin vallan kirkas. Valossa on kaksi vahvuus astetta kirkkaampi ja himmeämpi, himmeälläkin asetuksella on valoa riittävästi hämärähommiin eikä se rasita niin paljon silmiä. Sytyttimessä on turvamekanimi jonka takia taskulamppua ei voi käyttää sytytinpuolen ollessa auki.


Sytyttimessä on muitakin turvamekanismeja, muun muassa se että plasmakaarta ei voi pitää päällä 7 sekunttia kauempaa. Kosteita puita sytyttäessä voi hiukan käydä ärsyttämään mutta ei kyllä maata kaatava asia ole. Verrattuna esimerkiksi retkisytyttimiin jotka toimivat sinisellä liekillä tämä ominaisuus on mainio, niissä ei monestikaan ole mitään turvasetusta ja voitkin sulattaa oman sytyttimen liialla käytöllä.


Plasmakaari itsessään on aika pieni, n. 0,5cm iso alue. Tämä vaatii sen että sytykkeet on tarpeeksi pientä silppua että tuli tarttuu helposti. Plasmakaari on kyllä todella päheen näköinen käytössä, pimeässä purppuran värinen kaari on todella hieno.

Lisävarusteet

Mukana tullut kotelo on hyvin perinteinen vahvasta kankaasta tehty pussukka jossa on tarranauha läppä. Henkilökohtaisesti arvostaisin enemmän nappi ratkaisua sillä tarranauha yleensä kuluu melkoisesti käytössä ja nukan kuluessa pois se ei enää pysy kiinni, nämä ovat kyllä pitkän aikavälin murheita. Kotelon takana on sitten taaskin innovaatio missä käytetään molempia, eli nappi jonka ympärillä on vielä tarranauha paremman pysyvyyden saamiseksi joilloin tuote ei vahingossa tipahda esimerkiksi vyöhön kiinnitettynä.

Paketista löytynyt karbiinihaka taasen ei herätä juurikaan luottamusta, toisella puolen oleva hakanen ei nimittäin asetu kunnolla omaan hahloonsa joillin riskinä on tuotteen tippuminen maastoon. Tämä on siis kirjaimellisesti tuotteen heikoin lenkki, onneksi se ei ole millään tapaa välttämätön.

Mukana tuleva kaulanauha on jämäkkään ja joustavaa punosta joka ei hierrä niskassa. Siitä löytyy myös muovinen kiristin joka juoksee hyvin narussa joskin siitä kuuluu hiukan ääntä että se varmaan pitkässä ajassa hiertää narua rikki, tämä kuitenkin vaatisi ihan älyttömän määrän edestakaisin hankaamista. Tärkein ominaisuus on punoksessa oleva heijastinlanka, heijastimia ei pimeässä suomessa ole koskaan liikaa.

Käytännön testaus

No niin ulkoiset seikat on tutkittu ja nyt isketään tärkeimpään seikkaan, eli toimiiko tuote käytännössä.


Sytyttimessä on 300 mAh sisäinen akku ja yhdellä latauksella saa tehtyä n. 80 plasmapurkausta riippuen siitä onko tarvetta tohottaa kerralla se 7 sekunttia ennen turvakatkaisua.

Iskunkestävyys on hyvällä tasolla, kävelin pitkin maita ja mantuja siinä samalla nakellen sytytintä pitkin asfaltteja ja kivikkoja. Tälläistä rääkkiä ei tietenkään normioloissa tapahdu eikä suositella tehtäväksi mutta teen mielelläni testit kovemman kautta.

Vedenkesto on IPX7 luokkaa eli kestää satunnaisen upottamisen enintään 1 metrin syvyiseen veteen enintään 30 minuutiksi. Upotin sytyttimen kymmeneksi minuutiksi vesilasiin, tämä vastaa suunnilleen sitä aikaa jos tiputat veneestä sytkärin ja joudut sitä onkimaan takaisin. Tässä ajassa sisälle oli tihkunut jokunen vesitippa mutta tuote kuitenkin toimi, huolta herätti avonainen usb aukko josta vesi pääsisi helposti sisään, tuohonkin olisi helposti voinut valmistaa kumitulpan.


(Eräsmiehen kehitysehdotus on huomioitu ja seuraavissa erissä kumitulppa on mukana, särmää toimintaa!)

Huomioitavaa on että tuote kelluu, tätä uskaltaa siis veneillessäkin käyttää huoletta.

(HUOM! TÄMÄ TESTI EI VASTAA NORMAALIA KÄYTTÖÄ EIKÄ TUOTETTA TULE ALTISTAA TÄLLÄISELLE RÄÄKILLE!) Testasin vielä hardcore meiningillä tämän vedenkeston ja annoin tuotteen olla vedessä yön yli, vettä ei edelleenkään näkynyt kauheasti sisäpuolella, sen verran kuitenkin että oikosulku aiheutti tuotteen käynnistymisen itsestään. Tuotteen sai kuitenkin helposti avattua ja kuivattua, homma toimi jälleen muutaman tunnin kuluttua.


Ensimmäinen seikka joka tulee huomioida tulien sytyttämisessä on se että teleskooppi pitää aina vetää ulos. Tulia voi toki sytyttää vetämättä teleskooppia ulos mutta riskinä on että samalla sulattaa pienen turvanapin sytyttimen päältä mikä kontroilloi sitä palaako taskulampun valo kun kansi on kiinni, jos tuon rikkoo niin taskulamppuakaan ei voi enää käyttää. Riskinä on myös se että vahingoittaa usb-latausaukkoa joka on heti sytyttimen napojen vieressä.

Teleskoopissa on etuja varsinkin jos pitää sytyttää vaikeita kohteita, esimerkiksi lyhdyt, ahtaat tulisijat tai hyvin suojatut kynttilät. Plasmakaaren etuna sytytyksessä että sitä voi käyttää missä asennossa tahansa. Koti käytössä esimerkiksi hautakynttilän uudelleen sytytys on tällä näppärää.


Tulia sytytellessä heräsi hiukan huoli että sulaako nuo kärjessä olevat navat joiden väliin sähkökaari muodostuu jos niitä pitää liian kauan lähellä tulta, ainakin värin otti pinta nopeasti. Huoli paljastui turhaksi, navat ovat keramiikkaa ja kestävät kovankin kuumuuden. Pinta saattaa korkeintaan nokeentua.

Testasin tulien sytyttämistä aluksi kuivilla lehdillä. Tulia oli todella vaikea saada syttymään sillä palotuote oli ohkaista ja sähkökaari poltti vain tiensä läpi lehdestä tartuttamatta tulta ympärilleen, normaalin sytyttimen kanssa oltaisiin saatu katettua isompi pinta-ala tulen tarttumiselle.

Seuraavaksi tehtiin koivusta kiehisiä ja pientä puusilppua. Sytyttäminen oli taas pienen sytytyspinta-alan takia heikkoa ja sain puun lähinnä tummumaan, lastu on saatava tarkasti plasmakaarien väliin että tuli tarttuu. Muutaman tohotus kerran jälkeen sain tulen syttymään mutta vaatii paljon tarkkaa taktista asettelua että tuli lähtee etenemään, sohlaaminen useiden sytytyksien kanssa syö myös akkua.

Harjoittelu on valttia tässäkin asiassa että sytyttimen kanssa tulee sinuiksi, kosteiden puiden kanssa vaatii myös hiukan kärsivällisyyttä.


Viimeiseksi kokeilin koivun tuohta, se onneksi syttyi helposti ja nuotion sytyttäminen oli helppoa. Tuohelle jos ei tulia saa aikaiseksi niin sitten on vika jo sytyttäjässä.

Huomasin että kevät myräkän tuulissa plasmakaari taipuu ja rätisee hiukan mutta ei kuitenkaan sammu, tuulenkestävyys tuli siis testattua ihan vahingossa. Tämä on ehkäpä plasmasytyttimen paras ominaisuus USB ladattavuuden kanssa. Varsinkin talvipakkasella esim. hautakynttilöitä sytyttäessä ei tarvitse murehtia kaasusytyttimien heikkoa "pakkasliekkiä" joka sammuu pienempäänkin tuulen henkäykseen. Talvella tosin kannattaa pitää huoli, että akku on täyteen ladattu.

Loppujen lopuksi tuote osoittautuu laadukkaaksi, joskin kovin hinnakkaaksi siihen nähden että ensisijainen tarkoitus on saada aikaseksi tuli. Jos retkeillessä tätä kuljettaa mukanaan tulien tekeminen mielessä, pitää olla varma että mukana on joko sytytyspaloja, magnesiumhippuja tai todella hienoa puusilppua tahi tuohta. Metsässä pitää toisinaan selviytyä kosteillakin puilla niin heikoilla kantimilla ollaan, 1100 astetta on todella kuuma, parempi kuin perinteisellä liekillä, se vaan keskittyy aika pienelle alueelle. Muuten kyllä pitää antaa plussaa kestävyydestä ja vedenkestosta, myöskään pakkasella ei ole pelkoa että sytytysnesteet jäätyisi, akkukesto luonnollisesti voi heikentyä.


Plussaa tietysti on myös se että tuote toimii myös tuulessa, eriasia on että toimiiko se sytytettävä artikkeli kovassa tuulessa. Tuuli ruokkii tulta mutta sytytysvaiheessa voi homma loppua heti alkuunsa, harjoittele tulien sytyttämistä tuulien riepotuksessa, suojaa kohdetta esim kädellä.

Tulien sytyttelyä vaihtoehtoisesti voit opetella eräsmiehen pyromaani oppaasta, tästä!

SPEKSIT:
Mitat: 139,25 x 28,5 mm
Akku: Sisäinen litiumpolymeeriakku 300 mAh
Valoteho: 100 Lumen
Lisätarvikkeet: Mikro-USB-kaapeli, karbiinihaka, heijastava kaulanauha,
vyökotelo, käyttöohje (suomi ja englanti)
Takuu:12 kuukauden tuotetakuu
Muuta: Tuote saatu testiin Action Group Finland OY: Kaari lighters

4. toukokuuta 2020

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - Missisippi Steam IPA 5%

Luulin että olin tämänkin tänne jo kirjaillut vaan toisin olikin käynyt, nykyisin tahtoo olla vaikka minkälaista projektia työn alla niin ei kestä enää perässä. Anyway Laitilan wirvoitusjuomatehdas saa uutta vahvistusta mississippi olutsarjaan steam IPA:n muodossa. Edellinen mississippi oli suomen paras olut 2014, olisko tässä uusi mantellin perijä.

"Laitilan Mississippi Steam IPA 5,0 % on amerikkalaistyyppinen, voimakkaasti humaloitu sekä sitruksisen raikas ja täyteläinen pintahiivaolut. Mississippi Steam IPA on käytetty oluttyypille ominaisesti pintahiivalla, mutta poikkeuksellisen matalassa lämpötilassa. Tällöin olueen muodostuu vähemmän hiivasta johtuvia hedelmäisiä estereitä, jolloin maltaiden sekä humalien maut ja aromit korostuvat.

Oluen valmistuksessa on käytetty karamellisoituja maltaita antamaan runkoa ja täyteläisyyttä sekä amerikkalaisia ja australialaisia humalalajikkeita, jotka takaavat oluen nauttijalle voimakkaan, raikkaan ja viipyilevän makunautinnon."

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto nousi hyvin, isokuplaisena ja päältä se muodostui tiiviin kermaisena. Hiukan samea oranssiin vivahtava väritys. Tuoksuu jo kauas sitrushedelmille, limeä, sitrusta ja satunnainen mango. Maltaat tuoksuu hivenen keksiselle, aavistus sokerisuutta.

Maku:
Suutuntuma kevyehkön oloinen, hiilihapotus tekee hiukan kovuuttakin suutuntumaan. Vahvasti hedelmäinen makumaailma jossa on viipyilevä greipin jälkiliuku ja pehmeää maltaisuutta tasoittamassa humalan purevuutta. Makean puolelle sujahtava olut mutta humalointi hoitaa enimmän imelyyden. Katkeroinnin tuntuvat vähän vaisuilta IPA:ksi ja purentaa jää vähän heikoksi. Valmistustavasta johtuen hiivan hedelmäisten estereiden pitäisi olla minimissä mutta minusta tässä hiiva maistuu melkoisen paljon ja sillä selvästi on oma hedelmäinen vibansa. Hiivaisuus vetää hiukan alaspäin raikkautta mutta tuo eräänlaista pehmeyttä loppuun, luulen että tulee jakamaan ihmisiä kahtia.


Raikas ja hedelmäinen IPA. Helpohko bisse missä ei ole juurikaan ihmeitä, IPA diggareille voi olla pettymys. Vaikka puhutaankin nyt ihan eri olut tyylistä mitä ei pitäisi edes verrata keskenään niin tämä vedä lähellekkään vertoja Laitilan originalille steam oluelle mikä on ihan timanttia.

EBU: 46
EBC: 15
Kantavierre: 12,0
Maltaat: Pale Ale, Caramel Pale, Carared
Humalat: Columbus, Galaxy, Cascade, Centennial, Citra, Amarillo