13. toukokuuta 2019

Honkavuori - Carelian Blonde 5,5%

Lähiolutta! Kävin nappaamassa panimolta pullon matkaan kun työpaikalta on about 500m sinne niin kiusaus on suuri aina välillä käydä piipahtamassa. Olut oli vastikään pullotettu eli varsin tuoretta tavaraa oli tarjolla. Maistossa siis karjalainen blondi, liekö helppo bimbo vai teetättääkö työtä enemmänkin, otamma selvää.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Tiukan tiivis ja valkea vaahto, yhtä timmi kuin etiketissä esiintyvä ilvesnaaras. Kuplii raivokkaasti lasissa huutaen raikkautta. Väriltään kauniin samean olkinen, jotenkin monisävyinen olut. Tuoksussa hunajaista vaalea mallasta ryhdikkäällä appelsiinin tuoksulla. Hiuksen hienon sitruunaisuuden seasta huokuu hiukan hiivan alkukantaista hedelmäistä tuoksua. Loppuun saadaan kovin hieno kypsien banaanien makea tuoksu.

Maku:
Onpas vain pehmeä suutuntuma! Oiken maukkaalta ensisiemaisu vaikuttaa, suussa karkeloi vaikka ja mitä. Alkuun tulee pehmää makeutta, aivan kuin banaanisosetta kuorrutettuna paahdetulta sokerilla. Maltaat löytyy selkästi vaalean paahteisena, keksisenä ja vehnämäisen pehmeänä. Humalointi on myös pehmeä eikä se ryntäile maltaiden päälle vaan hienosti myötäilee sen runkoa, hennot yrtit sekä pippurisuus täydentävät makeaa runkoa eikä sokerisuus pääse vaivaamaan. Hiiva maistuu selkeästi mutta ei häiritsevästi sillä hiivan lajike itsessään on hyvän makuinen. Suhteellisen miedoista humaloinnista huolimatta on maku kuitenkin järisyttävän pitkäkestoinen.

Ei tätä kyllä pysty moittimaan mistään, timmissä tikissä oleva blondi!

8. toukokuuta 2019

Hiisi - Iku-turso - Imperial stout 9%


Hiisi Iku-turso maistossa lähinnä vain sen takia että saisin omalle kotioluelle verokkia, se on näet myös tehty iku-turson reseptillä. Pullotuksen sain tehtyä oluelle eilen joten nyt odotellaan jonnekin heinäkuun alkuun että päästään maistelemaan, ei ole stoutit kiireisen miehen hommaa. Pitää varmaan laittaa joku nopeampi vehnäolut tulille että on jotain mitä juoda sitten kesä helteilläkin jos nyt sellaisia edes saadaan, näyttää tuota lunta olevan pihalla vieläkin ihan miehekkäästi. Hiiden oluthan oli vuoden 2017 paras olut joten odotukset on korkealla. Olut on saatu maistoon panimolta kompensaationa reklamoidusta kyyttö oluesta joka oletettavasti korkkivian takia oli muuttunut etikaksi, puistattava makuelämys mutta onneksi yksittäistapaus.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Nyt voi sanoa että onnistunut vaahto, perhanan tiheä ja paksu sekä kauniin kotitekoisen toffeen väristä. Pitsiä jää lasiin enemmän kuin koskaan ennen. Tuoksussa on hyvin kahvista ja toffeista paahteisuutta, sekä hiuksen hienosti raastettua sitruunan kuorta. Tummia hedelmiä kiedottuna lakritsin aromiin on jännä yhdistelmä tuokussa. Jokin rasittava sivuaromi välillä puskee josta tulee hiukan kumia tuoksuun.

Maku:
Pehmeän öljyinen suutuntuma, hiilihapotus ok. Kitkerä kahvisuus ottaa heti tiukkaan syleilyynsä ja sulaa ajan kanssa suklaan sävyihin. Maltainen maku on vahvasti läsnä ja tupsahtaa tuonne mustien maltaiden makuun, hiiltä ja nokea on lakritsin kera luvassa. Rankasta mallaspohjasta huolimatta olut ei ole yltiöpäisen makea ja välistä saadaan suolaisuuttakin esiin. Katkerot on melkoisen vahvat, tyyliltään pihkaiset, yrttiset ja pitkäkestoiset. Hiukan runko katoaa vahvan humaloinnin alle, ei se siitä pahaa tee mutta sellainen nautiskelu aspekti jää pois.

Hirviömäisen hyvä olut, humalointi ehkä hiukan liiankin jyhkeä.

IBU: 100
EBC: 90
Parasta ennen: 31.03.20
Erä: 715
Mistä: Saatu panimolta

2. toukokuuta 2019

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - Kellererbier 5%

Laitilan wirvoitusjuomatehdas lähestyi näytteiden muodossa, etikettiä katsoessa piti tavata useammin kerran että onko laitila typottanut pahemman kerran kellerbierin. Saatekirjeestä selvisi että olut on nimetty humalankasvattaja Herr Hubert Kellererin mukaan, maistossa olevan oluen humalat on saatu kyseisen herran plantaaseilta. Laitila siis jatkaa tuoreen humalan metsästystä, edellinen FR3SH olut oli oikein hyvä joten toiveikkain mielin tätä lähdetään narauttamaan auki.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostui hyvin ja jäi utuisen höttöiseksi vaahdoksi oluen pinnalle. Hiukan samea olut oljen keltaisella värillään vaikuttaa kyllä kiintoisalta tapaukselta. Tuoksussa on selkeästi havaittavaa makeutta, sokeria ja hunajaa löytyy lusikallinen. Maltaat tuoksuvat hyvin puhtaasti viljaiselta, paahtoleipämäiseltäkin. Loppuun saadaan hiukan herkullista päärynääkin, tätä tuoksua yritin joskus itsekin saada irti siinä onnistumatta, perlellä voisi kokeilla.

Maku:
Maku on vähän sitruunanmehumaista meininkiä ja yllättikin alkuun sillä luulin että olisi ollut mallas voittoinen olut. Suutuntuma tuntuu alkuun hiukan kovalta ja jopa ohueltakin hiilihappojen takia mutta siihenkin tottuu. Katkeroita on sen verran reippaasti että puraisun tuntee! Vahvasti pihkainen ja havuinen katkero, sitruunan kuorella höystettynä. Jälkimaku on vallan pitkäkestoinen, mikä miellytti miestä. Oluen profiili on kuiva ja melkoisen hapankin. Kaikista näistä edellä mainituista elementeistä huolimatta, myös maltaat maistuvat alta hiukan keksimäisenä meininkinä.

Hyvä janon sammutus olut! Varsin uniikki on maku, en ainakaan muista äkkiseltä yhtään vastaavaa.

EBC: 9

EBU: 28

KV: 11,8

Maltaat:
Pilsner, Caramel Pale

Humalat: Perle

28. huhtikuuta 2019

Bochkarev Brewery (Heineken) -Oxota - Krepkoe 8,1%

Työkaverini toi venäjältä "herkkuja". Venäjä on itselle hiukan mysteeri, kaipa siellä pienpanimo skeneäkin on, ei vaan tule yhtään panimoa mieleen. Ei kyllä kieltämättä tulee bulkeistakaan kauheasti mieleen muita kuin baltika. Tämäkään ei mikään craft panimon tuote ole mutta otetaan silti kokemusta vastaan, eräsmies genreenkin iskee nimensä puolesta Oxota = Metsästäjä. Prosenttien puolesta jo pelottaa 8,1% olut ja vielä enemmän kun sitä kaataessa näkee sen värityksen, näin vaaleasta pohjasta ei vaan voi tulla hyvää näillä prosenteilla.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto ainakin muodostui uljaasti valkeaksi ja tiiviiksi massaksi. Oluen väritys on kyllä niin oppikirjamaisen kullankeltainen ettei tosikaan, tietysti myös suodatetun kirkasta. Tuoksussakin on reippaasti viljaisuutta, olkia ja hunajaa. Selkästi tuoksu kallistuu makean puolelle mutta ei ole epämiellyttävä millään mittarilla.

Maku:
Maku onkin sitten aivan muuta, tiukka viinaksisuus iskee suuhun että nenäonteloon! Makeaan mallaspohjaan on vaikea päästä käsiksi, onkohan olut käytetty ihan kokonaan loppuun sillä viinan maku on niin vahva että voisi epäillä että sitä on lorautettu tähän erikseen. Humalointi on aika olematonta, olisi edes reipas katkero joka edes vähän leikkaisi tätä tujakkaa makua. Suutuntumahan on todella pehmeä ja paksu, suorastaan voisulaa, pisteet siitä. Hiilihapotus on varsin perinteisellä tasolla, ei yli eikä ali.

Työväenluokan kännäys olut, maku mallia hyi saatana.

23. huhtikuuta 2019

Brewdog - Lost Lager 4,7%

Brewdogia taas pitkästä aikaa, paljon tätä panimoa hypetetään ja joukkorahoituksissa saadaan ainakin miljardi läjään joka kerralla ja uusi kuppila tupsahtaa pystyyn puolenvuoden välein. Pitää kai uskoa että kyllä siellä jotain osataan tehdä oikein, markkinointi ainakin pelittää.

Tämä olut on saatu dogen helsingin yksiköstä kompensaatioksi käsille menneestä hima bisse kisasta, no hard feelings koska bisset ovat olleet hyviä. Nyt on arviota kirjoiteltu yhdestä niistä eli lost lagerista joka löytyy vanhassa maitokauppa vahvuudessa eli 4,7%

Panimon kuvaus:
Lager is one hell of a beer if you make it right. Lost Lager takes back the ground lost over decades by lager monoliths. This is a dry-hopped Pilsner made with classic German Saphir hops, giving vibrant citrus and stone-fruit notes. Built from Bavarian yeast, it has a crisp clean taste.
This is lager like it was, like it should be, like it will be. Lager is back

Ulkonäkö & Tuoksu:
Muodosti puhtaan valkoisen ja suhteellisen kestävän sekä korkean vaahdon. Väriltään varsin
vaatimattoman vaalean keltainen joka kuplii rauhallisesti lasissa. Tuoksussa vaaleaa mallasta, viljaisuudella mutta ei paahteisuudella. Raikkaan oloinen lager, hiukan kukkia ja ripaus sokeria loppuun. Oivallinen tuoksu näinkin vaaleaksi lageriksi.

Maku:
Yllättävän makealla profiililla varustettu ja melkoisen pehmeä suutuntuma vaikka hiilihappoja onkin reilusti. Keksinen maltaisuus on oikein mukavan suunmyötäistä ja humalointikin on sopivan katkera, sanoisin että spot on. Humaloiden maku on hiukan pippurista ja aavistuksen yrttistä, kuitenkin niin täydellisessä tasapainossa maltaiden kanssa että siitä on vaikea saada makuna otetta, jotain hedelmäisyyttä siinä myöskin on, limeä sanoisin.

Raikas sekä hiukan hedelmäinenkin olut, uusi lempparini

OG:1044
IBU: 30
Humalat: Saaz

18. huhtikuuta 2019

Salama Brewing Co - Electrocution Double IPA 8,6%

Viimeinen maistoon saatu olut uudelta Salama brewing panimolta, aloittelijoille tuttuun tapaan lähdetään trendikkäällä IPA linjalla liikenteeseen. Kovasti pojat puuhaavat maailmanvalloitusta ja tarkoitus on lähteä ulkomaille heti kun siivet kantaa. Siinä onkin painetta että minkälaista suomikuvaa sitä lähtee maailmalle viemään, kauheasti ei vielä suomesta olutta ulos lähde joten ensivaikutelma on tärkeää. Etiketit on ainakin hienot ja erottuvat joten näyttävyydestä ei jää ainakaan kiinni.


Ulkonäkö & Tuoksu:
No tässä oli vähän hillitympi vaahto kuin edellisessä salaman IPA:ssa ja katosikin ripeästi. Väriltään samean keltainen, vähän kuin appelsiini
mehu joka tulee sellaisesta hotelli buffetin automaatista. Tuoksu on hiukan hillitympi myös mutta selkeää hedelmää sieltäkin löytyy, mangoa ja sitrusta sekä myös hunajaa. Maltaat jäävät hiukan pimentoon mutta kuitenkin läsnä.

Maku:
Hiilihapotettu aika runsaasti mikä korostaa raikkautta kivasti mutta tekee suutuntumasta myös kovan oloisen. Se myös korostaa alkoholin hölähtelyä mikä nousee sykähdellen kurkun päästä kohti nenäonteloita. Olut on suhteellisen makea vaikka on saatu prosentteja piiskattua näinkin paljon ulos. Maku on aika yksioikoisen greippistä mitä alkoholin maku ei ainakaan paranna, greippi kossua voisin kuvitella juovani. Humalointi on greippistä, havuista sekä pihkaista ja jälkimaku on viipyilevät katkeroista jatkaen alun havu linjalla.

Melkoista epätasapainoa, runko ja humalointi ei kohtaa toisiaan. Jos tupla IPA tehdään niin sitä humalaakin saa laittaa tuplasti, nyt jäädään yhtä ujoksi kuin perus IPA.

Humalat: Citra, azacca and Mosaic.
Mistä: Saatu panimolta.


14. huhtikuuta 2019

Hiisi - Raivoava rakki 6,2%

Tämähän on panimon ensimmäisiä tuotteita ja täytyy sanoa että hyvin on kestänyt aikaa, tietämättä onko reseptiä tuunattu sitten alkuaikojen.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Olut on yhtä räyhäävä kuin kuvan beagle.
Vaahto on kahden sormen levyinen, kermaisa ja kestävä. Väriltään hienon punertava, aivan kuin amberia olisi juomassa.  Hiukan samean profiilin olut omistaa mikä on ollut aina hyvä juttu maun puolesta. Tuoksussa on nippu trooppisia hedelmiä kera greipin joka viimeistelee muuten niin makean tuoksun.

Maku:
Ipaksi suutuntuma on yllättävänkin pehmeä ja maltainen. Humalointi on yrttinen, hiukan pihkainen ja
havuinen. Katkerointi on yllättävänkin maltillinen vaikka IBU arvo on 62, nimensä puolesta voisi uskoa vähän raivokkaammaksikin. Maussa pihkaisuus on todella hyvin hallussa karamellisoituun, kevyesti makeaan mallaspohjaan suhteutettuna. Tälläiselle metsäläiselle puumainen maku nappaa ihan kivasti.

Ei erityisen raikas IPA mutta sellainen pehmeä, makurikas IPA

EBU: 65
EBC: 23
KV: 14,3%
Humalat: Simcoe, Chinook, Centennial, Columbus, Cascade, Amarillo
Maltaat: Pale ale, dark ale ja caramel
Mistä: Saatu panimolta, muuten alko kamaa.