15. tammikuuta 2019

Krombacher - All In

[English under each finnish text]
Tässä blogi postauksessa keskitymme vain Krombacher panimon tuotteisiin. Tämä tuli mieleeni sillä rupesin jo valmistelemaan materiaalia 2019 pourfection kisaa varten. Tämähän on siis Krombacherin järjestämä kilpailu, missä pitää kaataa olutta mahdollisimman näyttävästi lasiin tahi muuhun mielenkiintoiseen astiaan. Voitin pourfection 2018 kilpailun ja kävin paikan päällä panimolla katsomassa tekemisen meininkiä ja mielenkiintoinen reissu se olikin, juttun voit lukea tästä. 

Valitettavasti sain kuulla että kiitos suomen keskiaikaisen lainsäädännön, ei suomi pysty osallistumaan vuoden 2019 pourfection kilpailuun. Ei anneta sen lannistaa vaan nautitaan silti oluista! Osa oluista löytyy myös suomesta (Pils, Weizen ja Dark) mutta Hell ja Kellerbier myydään suoraan kegistä eikä sitä seisotella kauppojen hyllyissä, plus se on myynnissä vain sesonkin aikana.

En ota vastuuta kielen oikeellisuudesta suomeksi tai englanniksi

[English]
In this blog post, we focus only on products from the Krombacher brewery. This came to my mind as I started to prepare material for the 2018 pourfection competition. This is the competition organized by Krombacher, where you have to pour beer as spectacularly on glass or other interesting container. I won the pourfection2018 contest and visited the brewery to see the work done and an interesting trip it was, you can read my trip to there from here! (finnish only)

Unfortunately I came to hear that thanks to the medieval legislation of Finland, we can not participate in the 2018 pourfection competition.  Don't let it get down to you, but still enjoy the beers! Some of the beers are also found in Finland (Pils, Weizen and Dark) but Hell and Kellerbier are sold directly from the keg and you can't find them on the shelfs on store, plus it is only sold during the season.

I don't take any responsibility of language neither finnish nor english.

Krombacher Hell 5%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Todella kirkas olut joka kuplii lasissa virkistävän oloisesti, väriltään oljenkeltainen. Ihan napakan vaahdon tekee suojelemaan aromeja. Tuoksu on maltainen ja makea, hunajainenkin jopa. Humalat eivät ole pääosassa vaan tulevat kukkaisen täydentävinä perässä.

Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin paksu ja rasvainen, tuntuu että maltaat ovat luovuttaneet koko täyteläisen itsensä ja ohuudesta ei ole tietoakaan. Hiilihapotus on kohtuullisen korkealla tehden tästä raikkaan ja helposti juotavan, hiilihapotus ei tärvele ollenkaan runsasta runkoa. Maltaiden makeus on esillä, mutta ei äitelän makeana sillä yrttinen humalointi leikkaa nopeasti liian äitelyyden.
Oivallinen hanaolut, on hiottu kyllä tappiinsa juotavuus.

Appearance & Scent:
 A really bright beer that bubbles in the glass refreshingly, with a straw-yellow color. Quite sturdy foam that keeps aroma on safe. The aroma is malty and sweet, even honeyed. The hops are not in the lead but they come in as a floral aftershock. 

Taste:
The mouthfeel is surprisingly thick and greasy, it feels that the malt have shed all their full-bodied self and the thinness is not known in this beer. Carbonisation is reasonably high, making this fresh and easy to drink, carbonation does not disturb at all a rich body as you would think. The sweetness of the malt is on display, bui it's not overly sweet because herbal hopping quickly cuts most of it. Exquisite beer on tab, this is honed to the max.

Krombacher Dark 4,7%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on tuuhea, korkea ja paksuhko.
Väriltään yllättäen nimensä mukaisesti musta. Tuoksussa on
maltaista ja makeaa meininkiä, paahteisuutta ja pähkinöitä. Odotin värinsä puolesta enemmän palaneisuutta mutta ei, joskus ulkonäkö ei kerro kaikkea. Tässä makeutta tuo tuoksuun myös hedelmäisyys jonka alta paljastuu hiukan hiivaa.

Maku:
Tässä on hiukan liian kevyt suutuntuma ja vahvasti hiilihappoja. Ensimmäinen maku oli rautainen metallisuus ja tämä ei ole hyvä ominaisuus koskaan. Maltaat ovat esillä sellaisena karamellisen imelänä liemenä, kuin vierrettä konsanaan. Maltaista irtoaa hiukan paahteisuutta, nokea ja hiuksen hienosti suklaata. Kuivakka olut kevyellä humaloinnilla sekä hienoisella happamuudellakin.
Olut joka on tehty liian helpoksi, ei kerrassaan mitään luonnetta vaikka teknisesti ihan onnistunut.

Appearance & Scent:
The foam is dense, high and thick. Like the name says, this is black, suprise! The scent is malt and sweet stuff, roastiness and nuts. I was waiting for more palate for color, but not, sometimes the appearance does not tell me everything. 
Sweetness is overly highlighted because of fruity notes, there is some yeast under the fruitmix.

Taste:
This one has a little too light mouthfeel and strong carbonation. The first taste was iron metallic and this is not a good feature ever. The malts are presented caramel like sweetness, kinda like wort. From the malti find a little bit of roast, smug and chocolates. Dry beer with light hops and little sourness. Beer that has been made too easy, not a bit of a character, even though technically quite successful.

Krombacher  Weizen 5,3%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostuu korkeaksi kermaisaksi pilariksi ja viipyilee lasissa pitkään pitäen kaikki maukkaan tuoksut sisällään. Olut on hiukan samea ja kultaisen oljenkorren värinen. Olut tuoksuu hedelmäiselle ja hiukan happamalle, banaania on niin kuin kuuluu ollakin.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksua kastia ja sopivasti hiilihapotettu. olut on raikas ja maitohappoinen sanoisinko. Runko tuntuu mukavan paksulta suussa mutta ollen kuitenkin virkistävä, tuo hapokkuus on todella hyvä piirre tässä. Banaanisuus on niin vahva että se löytyy jopa mausta. Humalointi on sitrusta ja kevyttä yrttisyyttä. Maltaiden maku on hyvässä tasapainossa oluessa. Varsin juotava weizen.

Appearance & Scent: 
Foam is formed as a high-strength pillar and lingers in the glass for a long time, keeping all the tasty scents inside. The beer is slightly cloydy and color is golden straws.  Beer smells fruity and somewhat acidic, banana is there like it should.

Taste:
The mouthfeel is medium thick with chalk and suitably carbonated. The beer is fresh and lactic acid if i may say. The body feels comfortable thick in mouth but being refreshing too, that acidity is a really good feature here. Banana is so strong that it can even be found in the flavor. Hops are mostly citrus and light touch of herbs. Malty taste with hops is well balanced in beer. Quite drinkable weizen.

Krombacher Kellerbier 5,1%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Runsas ja kermainen vaahto joka on tullut jäädäkseen. Väriltään oljen keltainen, samea olut joka
kuplii laiskasti lasissa. Tuoksussa välittyy hunaja, kukat sekä keksinen mallaspohja. Aromihumalointi on yllättävän raikas vaikka nimi antoi olettaa sellaista kellarin tunkkaista meininkiä.

Maku:
Kovin on maanläheinen maku, keksinen ja kuivakan valkoviinin ominaisuudet omaava olut. Humalointi on tehty saksalaiseen tyyliin yrttiseksi ja hiukan pippuriseksi. Muutenkin mausteisuuden suutakuivatta ominaisuus on vahvasti läsnä ja se sopii hyvin muutenkin kuivan meiningin kaveriksi. Olut on hiukan makeakin ja vähän karhea, aavistus metallisuutta on maistettavissa taustalla. Katkeroinnin ovat keskivahva ja toimivat hyvin tälläisellä leipäisen ja hedelmäisyyden välillä leikkitelevässä oluessa.

Appearance & Scent:
 A rich and creamy foam that has come to stay. Color is straw like and beer is hazy and bubbles lazily in class. On aroma there is honey, flowers and lightly roasted malt. Aroma hops are suprisingly fresh even though kellerbier name gives idea that beer would be little dusty and old.

Taste:
Hard is the earthy taste,i can say. Taste is biscuit and dry white wine. Hopping is done in German style with herbs and a little bit peppery. In addition, the spicy flavor feature is strongly present and is well suited for this dry beer. Beer is a bit sweet and a bit rough, the hint of metal is in the background but not too bad. The bitterness is medium-strength and well balanced in this kind of beer that is playing between bread and fruitiness.

Krombacher Pils 4,8%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on yllättävän korkea, tuuhea ja pitkä kestoinen, on kyllä hyvin kasattu tapaus. Tuoksussa on hunajaista makeutta ja maltaiden vaalea paahteisuuskin löytyy. Muuten oikein hyvän tuoksuinen tapaus ja olen löytävinäni myös kukkasia ja ruohoa. Väriltään klassisen kullan keltainen.

Maku:
Makuhan on todella maltainen sekä yrttinen, sanoisin että todella klassinen saksalainen pils. Yrttisyydessä on mukana myös muutakin mausteita, muskottia ja neilikkaa. Suutuntuma on keskipaksua ja hiilihapot ovat raikkaat. Ihan maukas perus keppana tämä on. Katkerointi on ryhdikästä ja suuta kuivattavaa, toimiva olut oktoberfest kolpakkoon.


Appearance & Scent:
Foam is surprisingly high and long lasting, it is a well crafted case. The fragrance has honey sweetness and mild blossom of malt. Otherwise, a very good-smelling case and I will also find flowers and grass. Color is  gold in classical way.

Taste: 
Taste is really malty as well as herbal, I could say it's really classic German pils. Herbs also include other spices, muskots and carnations. The mouthfeel is moderate and the carbonated acids are fresh. This is a tasty basic beer with no tricks on sleeve. Bitterness good and mouth-drying, effective beer for the Oktoberfest.


Krombacher Pils Non-Alcoholic 0%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Mahtavan iso ja tuuhea vaahto, ei eroa holillisista yhtään. Väriltään hailakan olkinen ja kirkas.
Tuoksuu makealta kaikin puolin, hiukan kukkasilta ja vähän metalliselta, keksisyyttä lopussa.

Maku:
Suutuntuma kevyt ja raikas. Maltainen olut ja sen profiili on makean karamellinen. Katkerot on kepeä mutta purevat silti riittävästi yrteillään ja greipillä samalla peittäen liian makeuden. Maukas holiton ja oivallinen lisä ruokapöytään.

Appearance & Scent:
A really big and dense foam, no difference in size compared to alcholic version. Vibrant and bright in color.
It smells sweet all over, with a little blossoms and a little metallic, at the end there little biscuits.

Taste:
Mouthfeel is light and fresh. Malty beer and it's profile is sweet caramel. The bitterness bites good enough with herbs and grapes while covering too much sweetness. Tasty beer with no alcohol and excellent addition to the dining table.

6. tammikuuta 2019

Tornion Panimo - Lapland Red Ale 5,2% - Gluteeniton

Torniosta tulee uutta vahvistusta gluteeinitomien oluiden rintamalle. Loppuunsa markkinoilla ei kauheasti ole gluteenittomia oluita vaikka entsyymeillä niitä saa suhteellisen vaivatta tehtyäkin. Tätä tietysti selittää ihan puhtaasti hinta, entsyymi ei ole halpaa ja tutkimuksiakin on tehtävä. Tätä entsyymiä löytyy muunmuassa lappo.fi valikoimista Clarity Ferm nimellä jos kotioluen harrastajat haluaa leikkiä ystävien vatsoilla sekä suolilla. Gluteenittomilla oluilla panimoiden ei parane tosin leikkiä vaan tuotteet on testattava ulkoisella labralla kahdesti vuoteen eikä haittaa ole omistakaan tutkimuksista siinä välissä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on yllätävänkin napakka ja kermaisa. Väriltään kauniin punertava niin kuin nimikin kertoo. Tuoksu on melkoisen viljainen ja karamelli maltaiden tuoksu hiukan erottuu joukosta. Hiukan hedelmäinen tuoksu taustalla mutta mallas se vaan voittaa. Hienosti hunajaisuutta loppuun menessä.


Maku:
Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeäkin jopa. Valitettettavasti hiukan vetisyyttä on ilmassa ja veikkaisinkin että on haettu sellaista koko kansan helppoa juotavuutta. Maltaisuus on vahvasti paahteinen, sokeria ja mystisesti se metallisuus taas jostain puskee, tai sitten humaloissa on todella rautaiset yrtti vibat. Katkerointi on miellyttävän kevyesti tehty, liiallinen humalointi peittäisi herkän mallaspohjan alleen.

Guinnessin entinen panimomestari James Huey taisi tätä olutta käydä sohlaamassa, liekö tämä nyt tyylinäyte sieltä suunnalta. Helposti juotava alehan tämä on mutta hiukan ontuu toteutuksessa mutta ei häiritsevästi.
Mistä: Saatu Tornion panimolta, muutoin kautta maan melkein mistä vain.

3. tammikuuta 2019

Stone's - Ginger Joe's

Sain maahantuoja Soleralta testiin Ginger joe tuoteperheen. Oluthan ginger beer ei ole vaan kyse on limonadeista, inkiväärijuoma tahi viini olisi suomennettuna lähin kuvaava termi. Vaikka tämä "olut" myynnissä olut hyllyllä niin viljaa tässä ei ole, hedelmäviinipohjainen juomasekoitus siis johon lorautettu viinaa.

"Legenda kertoo, kun Joe keitteli ensimmäisen inkivääriviininsä ja maistoi tuotostaan, maku oli sen verran kipakka, että se poltti Joen viiksien tupsut! Legendan muistoksi Joen liekehtivät viikset on ikuistettu myös Ginger Joe –pullon etikettiin."

Tsup! Sokka irti ja ääntä kohti.

Ginger Joe 4%


Ulkonäkö & Tuoksu:
Oljen keltainen ja vahvasti lasissa kuplahteleva kuplajuoma. Vaahto oli nopeasti muodostuva ja nopeasti katoava. Tuoksuu todella imellälle ja myös inkiväärille niin kuin kuuluukin. Mehuisan
rypäleinen tuoksu.

Maku:
Vahvasti hiilihapotettu ja melkoisen makeakin juoma. Sokeripitoisuus on merkittävä ja makeutusaineiden lisäämisen huomaa, nyt puhutaan sellaisesta rypälesokerimaisesta mausta. Meininki on vähän sama kuin aspartaamin kanssa jos sitä on johonkin lisätty, sen vain huomaa.  Suositellaan nautittavaksi jäiden kanssa mikä on ihan hyvä vinkki, imelyyttä saadaan näin lantrattua. Vähän tulee sellainen samanalainen maku muisto kuin pommackia joisi, rypäleitä ja omenaa piisaa. Inkivääri tulee lopussa vähän kuin yllättäin sellaisena hienovaraisena polttavuutena, se muuten jatkuu melkoisen aikaa.

Limppari aikuiseen makuun, voi yllättää makeudellaan.

Ginger Joe 6,5% - Extra Ginger Flavor


Ulkonäkö & Tuoksu:
Puhdas copy paste edellisestä: Oljen keltainen ja vahvasti lasissa kuplahteleva kuplajuoma. Vaahto oli nopeasti muodostuva ja nopeasti katoava. Tuoksuu todella imellälle ja myös inkiväärille niin kuin
kuuluukin. Mehuisan rypäleinen tuoksu...joskin hieman maltillisempi kuin edellisessä,  sen on korvannut inkiväärinen pistävyys.

Maku:
Vahvasti hiilihapotettu on tämäkin ja vallan makea myös. Makeus ei ole aivan niin yliampuvaa kuin originalissa mutta juoma ei juurikaan vie janoa vaan lisää sitä. Inkivääriys on intensiivisistä, johtuen siitä että tässä on inkivääriä ihan naturellina että lisättynä aromina. Liian polttava ei juoma vieläkään ole vaikka selkeästi sitä onkin enemmän kuin original joessa. Näkisin että sitä on lisätty sen verran että alkoholi jota on nyt 6,5% peittyy alleen, niin kuin tekeekin.

Makea inkivääri juoma jota voisi kuvitella nauttivansa pienessä flunssassa.

Ginger Joe - Ginger beer with a hint of pear 4%


Ulkonäkö & Tuoksu:
Väritys on ottanut askeleen aavistuksen tummempaan suuntaan. Vaahto on hiukan kestävämpi ja jää
eräänlaiseksi kalvoksi juoman pinnalle.  Tuoksussa on selkeästi päärynää, aika tasaisesti painivat inkiväärin kanssa. Miellyttävä kokonaisuus so far.

Maku:
Ehkäpä vähiten makea näistä maistetuista, hiukan hapan päärynä tasoittaa mukavasti imelyyttää ja inkiväärikin jää hiimailemaan taustalle. Hint of pear on ehkä väärin ilmaistu koska tässä on päärynää jossa on hiukan inkivääriä, loppussa ei tule lainkaan samanlaista poltetta kuin edellisissä.

Tämä on näistä kaikista miellyttävin kokonaisuus, hyvässä balansissa kaikki eikä mikään tule toisen yli.



Ginger Joe - Non alcohol.

Tämän jätän nyt vähän tyngäksi ettei mene turhan paljon toistoksi. Alkoholiton inkivääri joe on
varsin samaa maata alkoholillisen version kanssa, pois lukien alkoholin maku. Hienoisesti myös makeutta on mielestäni säädetty alaspäin. Lopussa tulee jotain vahvasti rypälesokerimaista imelyyttää jonka katkaisemisessa alkoholilla olisi voinut tällä kertaa olla paikkansa.

Tuumailut:

Melkoista sokeripommia Ginger joe tarjoilee ja saakin olla melkoinen velho jos kaikki 4 edellä mainittua kerralla tempaisee, voi olla sellainen sokeripärinä että oksat pois. Ginger joet ovat ihan mukavia kesäisten juhlien piristäjä esimerkiksi häät ja sen sellaiset, miksei myös boolin pohjanakin.

Downsideä on sitten se että juomissa on melkoinen kasa E-koodeja. Nykyisin ei enää hysterisoida E-koodeista niin kuin jokunen vuosi takaperin, kuitenkin ihan arkisetkin aineet voidaan merkitä E-koodeilla. Ginger Joeissa on vaikka ja mitä, tässä on vähän avattuna niiden koodien merkitystä.

E955: Sukraloosi, keinotekoinen makeutusaine. Valmistetaan kemiallisesti sakkaroosista liittämällä siihen klooria. Noin 500-600 kertaa sokeria makeampaa.
E330: Sitruunahappo. Happamuudensäätöaineita, jotka vahvistavat hapettumisenestoaineiden vaikutusta. 
E999: Kvillajauute. Valmistetaan Quillaia saponaria -puun kuoresta. Vaahdotusaine juomissa.
E150d: Ammoniumsulfiittimenetelmän sokerikulööri, valmistetaan sokeria kuumentamalla. Prosessissa voidaan lisätä eri aineita, esimerkiksi rikkidioksidia tai sulfiitteja (ammoniumsulfiittimenetelmä). Eniten käytettyjä elintarvikevärejä.
E202: Kaliumsorbaatti, säilöntäaine. Valmistetaan kemiallisesti. Sorbiinihapon suola, mikä on tehokas hiivoja, homeita ja eräitä bakteereja vastaan erityisesti happamissa ja lievästi happamissa elintarvikkeissa.

Mistä: Saatu Soleralta, löytyy kyllä yleisesti vähän kaikkialta.

30. joulukuuta 2018

Maistila - Rasputitsa Imperial Stout 10,9%

Maistila tekee depyytin eräsmiehen sivuilla ja spoilaan että kovan tulemisen tekeekin! Maistilan panimo muuten löytyy oulusta joten kannattaa piipahtaa myymälässä joka on auki Ma–Pe: 10–18 ja La: 12–16  Myymälä on avoinna käytännössä aina, kun verstaalla hääräillään. Eli jos aidassa on esillä "Auki" -kyltti, niin puskekaa sisälle!

Ulkonäkö & Tuoksu
Vaahto oli todella hauska, sellainen hitaasti mutta varmasti korkeaksi pulppuava. Vaahdosta tuli todella paksu, tiheä ja pysyvä, mikä ei ole aina sanottua näin vahvoissa oluissa. Hyvin tehty maistila! Tuoksussa on vahvasti paahteisuutta muttei palaneisuutta, vehnäkin tulee esille erillisenä. Tuokussa on mukana myös suklaata ja kahvia, ripaus sitruunaa myös. Väritykseltään olut varsin musta mutta vaalean ruskea vaahto tuo kivaa kontrastia.

Maku:
Suutuntuma on siirappia eli siis melkoisen paksua ja varsin pehmoisaa, sitä vehnää on laitettu mukaan sitten ihan tosissaan. Hiilihappoja tässä on hillitysti mikä on ihan ymmärrettävää. Sulatettua suklaata pyörii kielen päällä pitkän aikaa ja paahteisuus on suorastaan intensiivistä. Tummatalous suklaa ei riitä kuvaamaan tätä, ehkä jokin sota-ajan todella tumma suklaa minkä energia piti joukot pystyssä. Loppuun tulee vielä kahvitauko, oikein mokkainen on makumaailma. Lopussa on hiukan sitruunaisuutta yrtein ja salmiakkisin vivahtein, maku viipyilee suussa melkoisen tovin johtuen tammilastuista jotka tuo tähän sellaista tynnyrikypsytettyä tuntumaa.

Yksi parhaista imperial stouteista mitä olen kuunaan maistanut...ihan saatanan kova! Plus lasi on hieno logoineen päivineen.

Mistä: Saatu panimolta

22. joulukuuta 2018

Tornion Panimo - Kuksipa 6,5%

Luukku 22 aukenee, kohta tulee pukki! Mutta sitä ennen lasiin tulee kuksipa, naurahdin kyllä oivaltavalle nimelle.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaalean keltainen ja samea olut joka teki ihan hienon vaahdon. Vaahdon alta tuoksuu appelsiinia, limeä ja sitruunaa. Greippiäkin tuoksussa on mutta nämä kirpeämmän lajin edustajat vievät nyt voiton.


Maku:
Suutuntuma on kepeä ja vetinen, maltaat eivät pysty täysin vastaamaan humalien kutsuun joka huutelee raikkaan kirpeän sitruunaisena tundralta. Maltaiden keksinen pohja on hiukan sokerisen karamellinen, aavistuksen kuivakin myös. Maussa on melkoisesti trooppisia hedelmiä ja melkoisen kepeästi on kyllä katkeroita IPA.ksi, sanoisin että raikas NEIPA tai jopa APA. Humalat on mukana yrttisenä ja sitruunaisena sekoituksena mutta katoavat suusta todella nopsaan jätten peräänsä hiukan greippisen kirpeän jälkimaun.

Tälläinen helppo IPA, menee ihan sitruuna vissystä mutta ei anna juurikaan haastetta maisteluun. Lapland meiningeissä tähän voisi kyllä lisätä pari puolukkaa.

Parasta ennen on 27.01.19 joten en osaa sanoa miten fresh tämä erä on.
Mistä: Saatu panimolta

16. joulukuuta 2018

Tornion Panimo - Original Lapland Dark Lager 5,2%

Luukusta 16 tupsahti darkkia laakeria, pelottaa jo valmiiksi. Täytyy kyllä myöntää että kokemukseni dark lagerista ovat tähän mennessä olleet heikot, voi johtuan nokian panimon Keisari Dark oluesta joka on tähän mennessä ehkäpä surkein tyylinsä edustaja. Nooh ei anneta ennakkoluulojen pilata hyvää olutta vaan kokeillaan reippaasti.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Reippaalla kaadolla saatiin kahden sentin vaahto mukavalla vaalean ruskealla värityksellä. Oluen
oma väritys on taaskin on oivallinen tumma kupari, mahonkinenkin jopa. Tuoksussa mokkaisen paahteinen maltaisuus hiukan sitruunaisella otteella. Sanoisin että tuoksu on herkkä ja sellainen kliinisenkin oloinen.

Maku:
Maku on hiukan ohuen vetinen ja vähän metallinenkin. Maltaisuus on läsnä mutta jotenkin tuo metallisuus vain vie sen alas. En tiedä mikä näissä dark lagereissa on mutta harvoin ovat herkkua. Paahteisuus on ihan ok mutta sitten se taas kuolee tuonne humalien yrttisyyden alle. Vienoa makeutta on rusinaisuutena matkassa mutta makeus ei kanna tarpeeksi kauas.

Tässä on kyllä ihan potentiaalinen olut syksyisiin juominkeihin mutta ei minun omaan makuun. Joku tummien lagereiden vannoutunut kannattaja voi valistaa minua tässä asiassa. Pitäisi ottaa dark lagerit ihan syyniin että saisi kunnolla näistä otantaa. Tähän mennessä sana dark on ollut oluessa järjestään kirosana.


EBU: 18
EBC: 30
Maltaat: Pale ale, Vienna, Cara pale, Munich light, Caramel 150.
Humalat: Mittelfrüh
Mistä: Saatu Tornion Panimolta

9. joulukuuta 2018

Tornion Panimo - North Arctic Rye IPA 5,5%

Pojat on kertoneet että punanen nortti on kovien jätkien suosiossa, pitihän se sitten kokeilla. Tämä olut on saatu käsin tehdystä olutjoulukalenterista jonka tein pelkästään tornion panimon oluista. Älä ihmettele miksi aloitan vasta luukusta yhdeksän, tämä johtuu siitä että postipatella on melkoisesti polkemista Torniosta ja luntakin tuli taivaalta.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Nortti poseeraa steelseriesin kanssa.
Vaahto oli ohjekirjan mukainen 2 sormea korkea. Väritykseltään hiukan samean ja kullan keltainen. Tuoksussa on trooppista hedelmää joista mango ja ananas ovat kovimmat kaverit mutta on siellä greippiäkin mukana. Mallaspohja tuoksuu karamellisena taustalla.

Maku:
Suutuntuma on kevyt ja hiilihapotus on raikkaan korkealla. Greippisyys on kivasti sidoksissa sitruunan kanssa, yleensä toinen näistä on voimakkaampi mutta nyt menevät kyllä käsikädessä. Ruis tekee oluesta melkoisen kuivan ja humalat kuivattavat suuta vielä entisestään. Katkeroinnin on suhteellisen kepoiset joten tämä on helppo IPA vaikka aloittelevalle ipojen maistelijalle. Lopussa on hiukan pihkaisuutta ja greipin viimeinen puraisu kera yrttisen pyöräytyksen.

Aloittelijoiden IPA rapsakalla suomalaisella ruis otteella.

IBU: 45
EBC: 13
Humalat: Magnum, Chinook, Citra, Cascade, Ahtanum