9. joulukuuta 2018

Tornion Panimo - North Arctic Rye IPA 5,5%

Pojat on kertoneet että punanen nortti on kovien jätkien suosiossa, pitihän se sitten kokeilla. Tämä olut on saatu käsin tehdystä olutjoulukalenterista jonka tein pelkästään tornion panimon oluista. Älä ihmettele miksi aloitan vasta luukusta yhdeksän, tämä johtuu siitä että postipatella on melkoisesti polkemista Torniosta ja luntakin tuli taivaalta.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Nortti poseeraa steelseriesin kanssa.
Vaahto oli ohjekirjan mukainen 2 sormea korkea. Väritykseltään hiukan samean ja kullan keltainen. Tuoksussa on trooppista hedelmää joista mango ja ananas ovat kovimmat kaverit mutta on siellä greippiäkin mukana. Mallaspohja tuoksuu karamellisena taustalla.

Maku:
Suutuntuma on kevyt ja hiilihapotus on raikkaan korkealla. Greippisyys on kivasti sidoksissa sitruunan kanssa, yleensä toinen näistä on voimakkaampi mutta nyt menevät kyllä käsikädessä. Ruis tekee oluesta melkoisen kuivan ja humalat kuivattavat suuta vielä entisestään. Katkeroinnin on suhteellisen kepoiset joten tämä on helppo IPA vaikka aloittelevalle ipojen maistelijalle. Lopussa on hiukan pihkaisuutta ja greipin viimeinen puraisu kera yrttisen pyöräytyksen.

Aloittelijoiden IPA rapsakalla suomalaisella ruis otteella.

IBU: 45
EBC: 13
Humalat: Magnum, Chinook, Citra, Cascade, Ahtanum

30. marraskuuta 2018

Saimaa Brewing Co. - Harry Porter 5,5%

Saimaa brewing co. tupsautti savupiipusta tuoda taianomaista jouluolutta, joka oli pistänyt silmiini jo marraskuun puolella mutta ei kuitenkaan ostoskoriin tuolloin tippunut. Ihan hyvä että olut manifestoitui tätä kautta, sillä olihan tämä ihan juotava kauppavahvuinen porter.

"Tämän joulun tuhmien listalta löytyy vahva, tumma ja todellakin taianomainen Harry Porter, joka loitsuu vaniljan ja kanelin makukombollaan soihdut sammumaan ja kulkusesi kilisemään helkkyen ja välkkyen koko juhlayön"

Ulkonäkö & tuoksu:
Vaahto oli niukka puolen sentin tuhnaus ja katosi nopeasti vaikka kaadoin mielestäni aika reippaasti. Värityshän on tyylilleen uskollisesti musta, mikä tietysti on heti kuparin jälkeen paras väri. Tuoksuupa vaniljaiselle sekä suklaalle myös, makean herkullinen tuoksu. Kenellä soi päässä mainoksesta tuttu renkutus "vanilja, suklaa, suklaa, vanilja, paulalla on villit rillit" Muuten tuoksussa mennään vahvasti paahteisella mallas linjalla menemättä kuitenkaan siirappisen tai saaristolaisleivän tyyliseksi.


Maku:
Suutuntuma on hiukan keskipaksua laatua ohuempi, voisi olla vetisempikin joten yllätti. Suhteellisen voimakkaasti hiilihapotettu, mikä hiukan keventää tuota suutuntumaa. Vähemmällä hapotuksella voisi olla parempi ja paksumpi meininki. Maltaat pääsevät esiin karamellisen makeina ja mustien maltainen paahteisuus on vahvasti läsnä välttäen niukasti palaneen puolelle menemisen. Suklaisuus on kyllä hienosti saatu esille ja tykkään vaniljasta. Etanolisuus pääsee hiukan puskemaan läpi maltaiden alta mutta ei ole häiritsevä millään tavalla. Katkerointi on mukavan karvas ja käy hyvin yksiin makeuden kanssa.

Tässä oluessa on käytetty myös kanelia mutta onneksi se ei pääse juurikaan esille.

Kun oluiden etiketeistä on ollut somessa nyt puhetta kun nokia joutui vaihtamaan oluensa nimen niin käyköhän sama myös harry porterille? Olut on julkaistu jo Canadassa 2013 Great Lakes panimon toimesta ja voitti paikallisissa kisoissa kultaa. Etiketistä täytyy kyllä mainita että se on todella hienosti tehty joskin samanlaisella mustavalkealla teemalla. Myöskin molemmissa oluissa on käytetty vaniljaa, aika paljon sattumia on osunut kohdalle.

Mistä: Saatu panimolta
Maltaat: Pale ale, Munich, Oat, Caramel, Chocolate, Black
Humalat: Columbus
Muut: Kaneli, bourbon vanilla.
EBU: 40
EBC: 270
Nautittu: 28.11.2018
Parasta ennen: 29.06.19
www.hedönist.com

28. marraskuuta 2018

Saimaa Brewing Co - Hedonist Rudolf's Red Mule 4,9%

Saimaa Brewing Co lähetti näytteitä jotka taas vaihteeksi kävivät Kiteellä. Osoitteen vaihdon jälkeen oluet saapuivat sinne minne pitikin. Tänään maistossa olutcocktail ja nimestä Rudolf's red mule päättellen että se on jouluisa.

Ulkonäkö & tuoksu:
Vaahto on korkea ja napakka, todella pitkä kestoinen ja pitsikäs. Väriltään hiukan punertava oranssi. Tuoksussa päästään sitten itse asiaan, joulu iskee naamaan koko voimallaan. Ensimmäisenä pataan pistää karpalo pohjainen glögi ja sen mukana sitten loput mausteet, kanelia ja kardemummaa aavistuksella vaniljaa. Nyt on todella jouluinen cocktail.

Maku:
Maussa onkin sitten enempi sulattelemista ja tässä kovasti pohtii pitääkö tämä nauttia jäisenä vai kuumennettuna. Mausteet on ylivoimaisen vahvat ja kitalakeen jää vähän samaa karvautta kuin mitä tulisi jos nappaisi suuhun jauhettua kanelia. Hiilihapot on yllättävänkin miedot mikä tuo vähän glögi meininkiä tähän. Makea profiili leikkautuu melkeinpa alkuunsa kanelin takia ja ei pääse nauttimaan siemailuista oikein kunnolla, kardemumma yrittää myös sotkeutua jalkoihinsa mutta inkivääri tuo mukavaa lämmittävyyttä menoon. Grenadinen ja karpalomehun pohja itsessään taustalla on ihan miellyttävä.

Mainittakoon että mausteisuus ei häiritse enää yhtään niin paljoa kun inkivääri on polttanut enimmät makuaistit pois ja cocktail on lämmennyt huoneen lämpöön, pelaa siis paremmin lämpimänä.

Mausteita kun vähentää niin ihan oivallinen joulubooli tulee tästä. Nyt vähän ontuu, joskin lämpimänä vähemmän.

Nautittu: 28.11.2018
Parasta ennen: 30.11.2019
Pohja: Märzen lager
Muut: Vanilja likööri, karpalomehu, kaneli ja kardemumma siirappi, grenadine, inkiväärimehu ja cardamom bitters (kardemumma katkero?)

20. marraskuuta 2018

Tynt Meadow - English Trappist Ale 7,4%

Englantilainen Tynt Meadow on uusin virallinen trappist-olut ja ensimmäinen englantilainen.

Tämä kahdestoista Trappist maailmassa on tumma, paahteinen ja pehmeä, jossa on käytetty ainoastaan englantilaisia humalalajeja, maltaita ja hiivaa.

Aiemmin tienestit tulivat viljelyksien ja maatilan eläinten kautta mutta sitten luostarilla huomattiin että ei homma ole enää taloudellisesti kannattavaa, kiitos esimerkiksi maidon hinnan joka oli poljettu korporaatioiden takia alas. Parempihan se on sitten tehdä sitä mistä massia tulee. Luonnollisesti oluesta saadut voitot menevät suoraan luostarin ylläpitämiseen.

Ulkonäkö & Tuoksu
Väritykseltään tumman ruskea, osittain jopa mahonkinenkin. Sameutta oluessa on mutta se voi johtua vähän hiivan vatkautumisesta. Vaahtosi raivoisasti ulos pullosta vaan tässä voi olla vähän taustalla lento britanniasta sekä postissa vatkaaminen. Vaahto on runsas, tiukkaa tiivistä vaalean ruskeaa ja vatkatun kerman oloista. Tuoksussa trappistien tyyliin tummia hedelmiä, luumua ja rusinaa löytyy vaivattomasti. Maltaiden paahteisuus tulee selkeänä lävitse tuoden tullessaan hienoista kahvinkin tuoksua. Hyvä ja makea tuoksu, veikkaisin aika imelää tapausta.


Maku:
Suutuntuma on pehmeä ja hiilihappoja on hillitysti, mutta niitä sentään on. Runko on tanakka ja todella hienosti rakennettu. Maussa on tanakasti mallasta, ruskean voi värinä oikein maistaa. Myöskin paahteisen tummempiakin elementtejä on, hiukan palanutta makua mutta maku on enemmän hiiltä kuin tuhkaa. Alkoholi lämmittää kuin kymmenen ave mariaa. Maussa on vahvasti hedelmäisyyttä, varsinkin sitä rusinaa. Makeahko runko vienolla suklaisuudella mutta yrttinen ja pippurinen humalointi katkaisee enimmät pois. Jälkimaussa on viipyilevä katajanmarjaisuus, joka on mielestäni varsin miellyttävä. Jälkimaun jälkimakuna on sitten taas suklaa, joka tulee voittoisana takaisin viipyen pitkänkin ajan.


Hyvä maltainen olut missä kuitenkin on hiukan parantamista, luulen että pidemmällä kypsytyksellä saataisiin enimmät karheudet pois ja maku pyöristyisi. Myöskin alkoholi saataisiin paremmin peittoon maun kypsyessä. Hyvä olut tämä joka tapauksessa on ja oivallinen lisä trappistien sarjaan.


Valmistajan kotisivu: http://www.mountsaintbernard.org/
Mistä: Saatu maltyltä

19. marraskuuta 2018

Mustan Virran Panimo - Suomi vaalea olut 5,5%

Suomi 100v oluet oli viime vuonna kovaa huutoa ja oluita tuli joka tuutista. Nyt kun on rauhoituttu tästä hössötyksestä niin nautitaan mustan virran panimolta ihan vaan normaalisti suomea kunnioittava olut.

"Suomi tunnetaan upeista maisemistaan, puhtaasta luonnostaan ja sisukkaasta kansastaan. Mustan Virran Panimon Vaalea Olut on tehty kunnianosoituksena rakkaalle kotimaallemme. Laadukkaista humalista ja maltaista sekä puhtaasta suomalaisesta vedestä syntyy maukas ja pehmeä, vaalea suomalainen olut."
Ulkonäkö & tuoksu:
Niukka, puolen sentin vaahto. Olut on samea kuin hazy IPA konsanaan ja värityskin on samaa kastia eli hiukan punertavan keltainen. Tuoksussa on vahvasti hedelmää minkä aisti jo hiukan nuhaisenakin mutta onneksi on niin iso nenä että ei juurikaan hidasta. Hedelmien tuoksu on suorastaan huumaava, myöskin niin vahva että sieltä ei juurikaan maltaat enää alta paista.

Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin pehmeä, hiilihapot on kohtuullisella tasolla. Maltaat tulevat keksisenä esille ja sitten ottaakin hommasta kopin humalointi. Vaalea olut taisi olla aika karkea yleistys koska kyllähän tämä ihan selkeästi session IPA:sta menisi. Hedelmäinen katkerointi on riittävän vahva ja se toimii hyvin yhdessä makean mallaspohjan kanssa. Kevythän tämä olut on mutta ei mitenkään pahalla tavalla tai saati että olisi vetinen.


Tässä on hyvin vahvasti sellaisen juhannuksena nautittavan saunaoluen tuntua, kepeä mutta silti maistuva. Ostanpa jatkossakin, plus pullo on helposti massasta erottuva ja sympaattinen.

13. marraskuuta 2018

Teerenpeli - Jouluolut piparkakku lager 5%

Teerenpeliltä ei ole kauheasti tullut pullosta nautittua tavaraa mutta viskiä sitäkin enemmän. Annetaan oluellekin mahdollisuus vaikka se onkin jouluinen. Tämä tuotos on saanut alkunsa käsittääkseni facebookista, missä sai huudella haluamaansa mausteseosta jouluolueeseen ja ehdotuksen voittaja pääsi panimolle sitä valmistamaan. Tai ainakin katselemaan sen tekoa, luulen että reseptin teki kuitenkin panimon väki.

Ulkonäkö & tuoksu:
Olut kaatuu lasiin kuparisen värisenä ja aavistuksen sameana, kiitos suodattamattomuuden. Vaahtoa löytyy isolla kuplalla ja ihan kivasti sitä muodostui. Tuoksussa on greippiä ja appelsiinia, sekä satunnaisia mausteita mutta pipari siitä ei välity kyllä millään tavalla. Myöskin maltaiden paahteisuus tuoksuu aavistuksen sieltä jostain.


Maku:
Maltainen on maku sekä hiukan makeahko, mutta vähän on tympeähkö ensikosketus. Humalakin puraisee miedosti ja aavistuksen greippisesti mutta myöskin havuisesti. Muut piparkakusta innoituksen saaneet mausteet ovat onneksi hillitysti mukana, moisella seoksella osaisi mennä helposti pieleen joten niitä on lisätty aika ujosti. Mausta kuitenkin välittyy pomeranssinkuori ja maustepippuri jotka tulevat helpoiten esille, pomenranssin kanssa pitää olla tarkkana sillä liikaa käytettynä se on myrkyllinen. Lopussa neilikka nostaa päätään yhdessä lämmittävän inkiväärin kanssa ja kaneli kuivatta aivan loppu metreillä suun, eli lisää se on otettava.

Piparkakun mausteilla tehty olut missä pipari ei juurikaan välity, olisi saattanut paremmin tulla esille jos sen taikinan olisi mättänyt suoraan maltaiden kanssa muhimaan. Olut itsessään on siinä mielessä balanssissa että tuollaisella mausteilla osaisi mennä helposti...pipariksi *badum tsih* Perus lager mutta itse jätän nämä hassuttelut edelleen hyllyyn.

Maltaat: Pilsner, Cara red, Cara pale, Värimallas
Humalat: Chinook, Amarillo
Muut: Kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma, pomeranssinkuori, maustepippuri ja tumma siirappi
EBC: 20
EBU: 30
Parasta ennen: 18-05-19
Nautittu: 12-11-18
Mistä: Ostettu S-marketista

9. marraskuuta 2018

Mallaskoski - Nemesis III Barrel aged imperis rye 12,8%

Alustus:
Nemesis tuli ihmisten tietoisuuteen jo jokin aika takaperin vaan juoma oli tuolloin harvojen saamaa herkkua. Nyt olutta on saatavilla alkoista kautta maan vaikka ilmeisesti joitain viivästyksiäkin matkassa oli, vaatiihan olut muutenkin pitkän tynnyrissä kypsyttämisen. Itseäni tynnyri oluet on aina kiehtoneet, niissä sitä on jotain seksikästä ja wanhan ajan meininkiä. Tätä kyseistä on kypsytetty n. 9kk Henri Mounier konjakkitynnyrissä


Nyt naatiskellaan olut jonka vaimoni osti syntymäpäivieni kunniaksi, 31v tuli mittariin ja yhtään sen aikuisempi en ole. Anyway nyt korkataan olut ja sen kanssa nautitaan mudcake koska olut itsessään paljastaa prosenteissa olevansa niin vahva että yksinään voi olla liian hurjaa juotavaa.

Ulkonäkö & tuoksu:
Melkoisen tumman ruskeaa on olut mutta ei aivan livahda mustan puolelle, tämä kertoo mukavasti siitä että mitään överi paahdettujen maltaiden ryöpytystä ei ole tulossa. Oluthan ei vaahtoa juuri ollenkaan, paria kuplaa laskematta joten alkoholi on tehnyt tehtävänsä. Tuoksu puolessa taas menee melkoisen monitahoisesti, sieltä löytyy ruskeiden hedelmien kaltaista makeutta sekä paahdettua sokeria. Maltaiden paahteisuus on oivallisella tasolla ja tuoksuun saadaan kahvia ja suklaan elementtejä. Tuoksu puoli on todella monisyistä vaan konjakkinen alkoholisuus on hiukan häiritsevä eikä täydentävä elementti.

Maku:
Suutuntuma on todella paksu ja täyteläinen, ei ole maltaissa nimittäin säästelty sillä tämä on kuin siirappia joisi. Veikkaisin että chocolate mallas on suuressa osassa tässä, sillä makuun tulee melkoisesti tumman suklaisia elementtejä kera vahvan expresso kahvin. Olut on vahvan mallaspohjansa takia melkoisen makea vaan humalointi on sen verran hyvä että se katkaisee makeuden ennen kuin se menee ällöttävän puolelle. Siltikin maku osaa mennä rukiin puolesta mämmiseksi. Humalointi on yrttistä ja muutenkin mausteista, mielestäni se sopii oikein hyvin tähän. Alkoholi on kyllä melkoisen dominoiva elementti, konjakkitynnyrissä marinointi tekee tästä melkoisesti nenäkarvoja polttelevan tapauksen. Nyt lähennellään sitä maagista rajaa missä oluen alkoholiprosentti alkaa mennä niin korkeaksi nautittavuuden kustannuksella. Loppuvetoon saadaan mukavaa katkeroa ja puinen maku on miellyttävä.

Mietteet:
Tämä on todella monisyinen olut mutta ei missään nimessä aloittelijoille. Oluen kaikista vivahteista pääsee nauttimaan kun etsimällä etsii ja keskittyy eri makuihin mutta yhtään harjaamattomalle alkoholin etanolisuus on ensimmäinen ja viimeinen muistikuva mausta. Sanoisin että epätasapainoinen olut joka voisi hyötyä enemmän jos sitä ei kypsytettäisi tynnyrissä, vahvat viinat ja olut on vaikea yhdistää makujensa puolesta.

Jälkisanat: Päähän tämä kyllä nousee kuin sata salamaa! Etiketti ja pullo itsessään on elegantin kauniita.

Mistä: Alko
Speksejä ei ole saatavilla sillä panimon sivuilla ei ole oluesta tietoa. Alko sanoo EBU arvoksi 36.