23. huhtikuuta 2019

Brewdog - Lost Lager 4,7%

Brewdogia taas pitkästä aikaa, paljon tätä panimoa hypetetään ja joukkorahoituksissa saadaan ainakin miljardi läjään joka kerralla ja uusi kuppila tupsahtaa pystyyn puolenvuoden välein. Pitää kai uskoa että kyllä siellä jotain osataan tehdä oikein, markkinointi ainakin pelittää.

Tämä olut on saatu dogen helsingin yksiköstä kompensaatioksi käsille menneestä hima bisse kisasta, no hard feelings koska bisset ovat olleet hyviä. Nyt on arviota kirjoiteltu yhdestä niistä eli lost lagerista joka löytyy vanhassa maitokauppa vahvuudessa eli 4,7%

Panimon kuvaus:
Lager is one hell of a beer if you make it right. Lost Lager takes back the ground lost over decades by lager monoliths. This is a dry-hopped Pilsner made with classic German Saphir hops, giving vibrant citrus and stone-fruit notes. Built from Bavarian yeast, it has a crisp clean taste.
This is lager like it was, like it should be, like it will be. Lager is back

Ulkonäkö & Tuoksu:
Muodosti puhtaan valkoisen ja suhteellisen kestävän sekä korkean vaahdon. Väriltään varsin
vaatimattoman vaalean keltainen joka kuplii rauhallisesti lasissa. Tuoksussa vaaleaa mallasta, viljaisuudella mutta ei paahteisuudella. Raikkaan oloinen lager, hiukan kukkia ja ripaus sokeria loppuun. Oivallinen tuoksu näinkin vaaleaksi lageriksi.

Maku:
Yllättävän makealla profiililla varustettu ja melkoisen pehmeä suutuntuma vaikka hiilihappoja onkin reilusti. Keksinen maltaisuus on oikein mukavan suunmyötäistä ja humalointikin on sopivan katkera, sanoisin että spot on. Humaloiden maku on hiukan pippurista ja aavistuksen yrttistä, kuitenkin niin täydellisessä tasapainossa maltaiden kanssa että siitä on vaikea saada makuna otetta, jotain hedelmäisyyttä siinä myöskin on, limeä sanoisin.

Raikas sekä hiukan hedelmäinenkin olut, uusi lempparini

OG:1044
IBU: 30
Humalat: Saaz

18. huhtikuuta 2019

Salama Brewing Co - Electrocution Double IPA 8,6%

Viimeinen maistoon saatu olut uudelta Salama brewing panimolta, aloittelijoille tuttuun tapaan lähdetään trendikkäällä IPA linjalla liikenteeseen. Kovasti pojat puuhaavat maailmanvalloitusta ja tarkoitus on lähteä ulkomaille heti kun siivet kantaa. Siinä onkin painetta että minkälaista suomikuvaa sitä lähtee maailmalle viemään, kauheasti ei vielä suomesta olutta ulos lähde joten ensivaikutelma on tärkeää. Etiketit on ainakin hienot ja erottuvat joten näyttävyydestä ei jää ainakaan kiinni.


Ulkonäkö & Tuoksu:
No tässä oli vähän hillitympi vaahto kuin edellisessä salaman IPA:ssa ja katosikin ripeästi. Väriltään samean keltainen, vähän kuin appelsiini
mehu joka tulee sellaisesta hotelli buffetin automaatista. Tuoksu on hiukan hillitympi myös mutta selkeää hedelmää sieltäkin löytyy, mangoa ja sitrusta sekä myös hunajaa. Maltaat jäävät hiukan pimentoon mutta kuitenkin läsnä.

Maku:
Hiilihapotettu aika runsaasti mikä korostaa raikkautta kivasti mutta tekee suutuntumasta myös kovan oloisen. Se myös korostaa alkoholin hölähtelyä mikä nousee sykähdellen kurkun päästä kohti nenäonteloita. Olut on suhteellisen makea vaikka on saatu prosentteja piiskattua näinkin paljon ulos. Maku on aika yksioikoisen greippistä mitä alkoholin maku ei ainakaan paranna, greippi kossua voisin kuvitella juovani. Humalointi on greippistä, havuista sekä pihkaista ja jälkimaku on viipyilevät katkeroista jatkaen alun havu linjalla.

Melkoista epätasapainoa, runko ja humalointi ei kohtaa toisiaan. Jos tupla IPA tehdään niin sitä humalaakin saa laittaa tuplasti, nyt jäädään yhtä ujoksi kuin perus IPA.

Humalat: Citra, azacca and Mosaic.
Mistä: Saatu panimolta.


14. huhtikuuta 2019

Hiisi - Raivoava rakki 6,2%

Tämähän on panimon ensimmäisiä tuotteita ja täytyy sanoa että hyvin on kestänyt aikaa, tietämättä onko reseptiä tuunattu sitten alkuaikojen.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Olut on yhtä räyhäävä kuin kuvan beagle.
Vaahto on kahden sormen levyinen, kermaisa ja kestävä. Väriltään hienon punertava, aivan kuin amberia olisi juomassa.  Hiukan samean profiilin olut omistaa mikä on ollut aina hyvä juttu maun puolesta. Tuoksussa on nippu trooppisia hedelmiä kera greipin joka viimeistelee muuten niin makean tuoksun.

Maku:
Ipaksi suutuntuma on yllättävänkin pehmeä ja maltainen. Humalointi on yrttinen, hiukan pihkainen ja
havuinen. Katkerointi on yllättävänkin maltillinen vaikka IBU arvo on 62, nimensä puolesta voisi uskoa vähän raivokkaammaksikin. Maussa pihkaisuus on todella hyvin hallussa karamellisoituun, kevyesti makeaan mallaspohjaan suhteutettuna. Tälläiselle metsäläiselle puumainen maku nappaa ihan kivasti.

Ei erityisen raikas IPA mutta sellainen pehmeä, makurikas IPA

EBU: 65
EBC: 23
KV: 14,3%
Humalat: Simcoe, Chinook, Centennial, Columbus, Cascade, Amarillo
Maltaat: Pale ale, dark ale ja caramel
Mistä: Saatu panimolta, muuten alko kamaa.

10. huhtikuuta 2019

Nokian Panimo - Keisari Stout 5,5%

Nokian panimo uudistaa taas olut rintamaa tuoden wienerlagerin ja stoutin markkinoille, nyt maistossa tuo jälkimäinen. Keisarilla alkaa olla jo aika kattava valikoima tyylejä marketeissa joten nyt alkaa löytymään jokaiselle jotakin, kirsikka höpsöttelyjä odotellessa.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahtohan oli todella onnistunut. Vaalean ruskea vaahto on tuuhea sekä kestävä mutta ei vedä aivan vertoja guinnessin vaahdolle, mutta siinä onkin huijattu typpipatruunalla. Väritykseltään lähes musta vaan ei kuitenkaan, sen näkee parhaiten jo kaadettassa lasiin.

Tuoksussa on selkeää hedelmäistä linjaa taputeltuna kevyellä maltaan paahteisuudella. Paahteisuus ei
ole aivan kauhean paljolti esillä mutta kuitenkin selvä kahvin aromi saadaan esille. Muuten tuoksu on vallan vaisu mutta tälläisenä pubi stouttina ihan passeli.

Maku:
Suutuntuma on heti alkuunsa ohut mikä toi mieleen elävästi murphy's stoutin, ohuus mietityttää mitä on tapahtunut vaikka prosentteja on kuitenkin noinkin paljon. Hiilihapotus on kohtuullisen korkea mikä korostaa ohuutta entisestään. Vetisyyttä kompensoi maltaista tullut paahteinen kahvi jossa on hiukan tummaa suklaata seassa. Humalointi on kovin sitruksista tehden oluesta kokonaisuutena yllättävänkin raikkaan mitä nyt en varsinaisesti stoutilta odota. Jälkimaku viipyilee havumaisena ja on kohtuullisen pitkä.


Ihan ok maitokauppa stout, joskaan ei juurikaan elämyksiä suo. Helppoa pöytäolutta.

KV:
13,2
IBU: 43
EBC: 153
Mistä: Saatu panimolta

7. huhtikuuta 2019

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - Kukko Red Ale 5%

Uuuh Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Red Ale kiehtoo kovasti sillä voittihan Laitilan panimo kultaa Helsinki Beer Festivaleilla Kukko Pilssillä ja aiempi kokemuskin on osoittanut että Laitilan tuotteisiin voi luottaa aina. Red Alea ei hirveästi markkinoilla ole, kovasti olen kuullut ihmisten sanovan että eivät saa tyylistä juurikaan mitään irti. Minusta tämän tyylin hienous on juuri siinä että kaikesta pinnallisesta tylsyydestään huolimatta on siellä aina yllättäviäkin elementtejä, ne vain pitää osata kaivaa esiin.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Hyvin muodostuva ja kestävä vaahto nousee lasiin kaadettaessa. Olut jää kuplahtelemaan lasiin
laiskanoloisesti mikä oikein kiljuu paksua mallaspohjaa ja raikasta makua. Väritykseltään kuparista hiukan sinne meripihkaan vivahtava. Tuoksussa todella maukkaasti karamellisoitua mallasta ja sokerista paahteisuutta. Lempeä yrttisyys taputtelee tuoksun maaliin, aivan mahtavaa.

Maku:
Suutuntumaltaan varsin pehmeää kastia, hiilihapotus on raikkaasti toteutettu. Tiukka maltaisuus ottaa heti syleilyynsä ja sanoo jotta morjens! Kevyttä pähkinäisyyttä, paahteista paahtoleipää, hiukan hedelmää kylkeen, siitä on aamupalaolut tehty. Katkerointi on kevyttä mutta ei kuitenkaan mitätöntä, sellainen perus rapsakka mutta ei jää kuitenkaan suuhun pyörimään. Humalointi on sitruksista, ruohoista, pähkinäistä ja hiukan pihkaista sekä yrttistä.

Yllättävän monipuolisella maulla varustettu tasapainoinen perusolut. Eräsmies ottaa tämän justiinsa vakituisesti sauna ja ruokaolueksi.

Maltaat: Pilsner, Carared, Red ale, Paahdettu ohra
Humalat: Target & Goldings
EBC: 35
EBU: 25
KV: 12,3%

2. huhtikuuta 2019

Fat Lizard - 51 Roadkill IPA 6,5%

Läski lisko on joutunut yliajon uhriksi ja manifestoituu oluen muodossa roadkill IPA:na. Humalaa on ropsautettu viiden eril lajikkeen voimalla. Olut on saatu panimolta kompensaatioksi käsille menneestä himabisse kisasta.

Panimon kuvaus: Länsiväylän raato edustaa perinteistä West Coast IPA -tyylisuuntaa parhaimmillaan. Tyypillisesti länsirannikon IPAt ovat voimakkaasti humaloituja verrattuna perinteisiin ipoihin, eikä 51 Roadkill IPA ole poikkeus. Oluessa on käytetty peräti viittä eri humalaa, jotka tekevät mausta röyhkeän humalaisen, mutta silti raikkaan. Runsasta 65:n IBUn katkeruutta on tasapainotettu makeilla karamellimaltailla, jotka tukevoittavat oluen runkoa ja tekevät mausta miellyttävän tasapainoisen. Lopputulos on kauniisti meripihkanvärinen, makeankatkera IPA, joka Fat Lizardille tuttuun tyyliin on silti helposti juotava.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on todella isolla kuplalla varustettua mikä tahtoo tehdä siitä myös nopean katoamaan. Aavistuksen samea olut mangomaisen oranssilla värillä. Tuoksussa vallitsee samat elementit niin kuin monessa muussakin IPAssa mutta ehkäpä vähän pehmeämmin. Mango ja ananas käyvät tuttuun tapaan käsikkäin.

Maku:
Suutuntuma on pehmeä ja hiilihapotus on maltillinen. Nyt pitää sanoa että katkeroa piisaa, siis sellaista kunnon karvautta lähes kitkerääkin. Humalat maistuu enimmäkseen pihkalle, puunkaarnalle, greipille ja ruoholle. Sanotaan että nyt on katkeran suloista meininkiä. Oluen maku on hienoisesti hedelmäisen makea ja se leikkitelee kivasti katkeruuden kanssa, kurkun päässä pauhaa katkerot ja kielellä sokerit.


Ihan juotava perinteinen IPA. Tämä ei olisi toiminut yhtään maitokauppaversiona, hyvä että vedettiin suoraan maltaita runkoon.

Humalat: Columbus, Centennial, Amarillo, Warrior ja Simcoe
EBC: 21,9
EBU: 65
Mistä: Saatu panimolta



31. maaliskuuta 2019

Panimo Kiiski - Jäänmurtaja Stout 5,5%

Viimeinen olut maistossa panimo kiiskeltä, kauppavahvuinen stout. Liekö saatu tarpeeksi rähinää näille prosenteille vai onko nieltävä tappion karvaat kyyneleet? Kyseessä on myös talven kausiolut joten taidetaan joutua odottamaan seuraavia lumia että tätä saadaan maistella uudemman kerran.

Panimon sana:
Jäänmurtaja on sysimusta, makea (laktoositon), paahteinen ja suklainen Stout. Siihen ei ole lisätty laktoosia makeutukseen, joten sopii myös laktoosi-intolerantikolle. Suodattamaton, pastöroimaton sekä lisäaineeton pintahiivaolut. Oikein kunnon nautinto olut talven pimeyteen. Istu sohvalle katsomaan takkatulta ja ota olut!

Ulkonäkö & Tuoksu:
Nyt on todella hyvin onnistunut vaahto! Vaalean ruskeana uljaasti kohoava paksu vaahto on myös kestävä kaikessa muhkeudessaan ja lasiin jää brysselin pitsiä. Tuoksussa maltaisuutta sekä suklaisuutta hyvällä raikkaalla otteella, rusinoiden tuoksu tuo mukavaa makeaa hedelmäisyyttä tuoksuun. Ei ihan niin intensiivinen kahvin tuoksu kuin vahvemmissa stouteissa mutta ei huonokaan. Väriltään vallan musta.


Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin paksu maitokauppavahvuiseksi, hiilihapotus vähän keventää runkoa entisestään mutta ei mitenkään haittaavasti. Maltaiden profiili on palaneen mustan maltaan maku. Sellaista aika kitkerää menoa olut tarjoilee mikä tuo mieleen mustana nautitun pannukahvin. Tummien elementtien myötä tulee nokea ja hiukan savuakin. Mustien maltaiden ylivoimasta huolimatta myös vaaleamman paahdon maltaista saadaan tumman suklaan makua kera kahvin. Humalointi on sitruunaisen raikasta mikä keventää vähän kitkerää alun meininkiä.

Musta stout kitkerän sitruunaisella otteella, hyvä kauppavahvuinen stout.

Kantavierre: 19
EBU: 58
EBC: 77
Mistä: Saatu panimolta