14. marraskuuta 2019

Fuller's - Vintage Ale (2018) 8,5%

Lontoon reissu lähenee vääjäämättä ja synttäritkin vaativat jotain ylevämpää juotavaa kuin Sandels. Kävin piipahtamassa metsästysreissulla Lieksassa ja sieltä pois lähtiessä kävin piipahtamassa paikallisessa alkossa katsastamassa tarjontaa. Rutosti oli tullut jouluoluita mutta ne ei vaan oikein natsaa, silmiin kuitenkin pisti pahvilaatikossa oleva olut. Kyseinen lootassa oleva olut oli Fuller'sin Vintage Ale 2018 Limited edition, puhtaasti kypsytykseen suunniteltu olut mutta pakkohan tuo oli synttäreiden kunniaksi narauttaa auki "tuoreeltaan"



Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on uljaan korkea, tiheä ja napakka. Pitsiä jää lasiin enemmän kuin venäläisen oglan jälkeen hotellihuoneeseen. Väriltään kaunis patinoitunut kupari, olemukseltaan täydellisen kirkas. Tuoksuu melkoisen hedelmäiselle, passion hedelmä on vahvin tässä hennon mangon vierellä. Maltaat tuoksuvat pähkinäisenä antamatta tippaakaan periksi humaloinnin tuoksulle. Hiukan tulee sellaista viskitynnyrin meininkiä tästä.

Maku:
Mahtavan pähkinäinen ja hiukan makea meno jo heti alkuunsa, tuttua Fullersin mallasvoittoista menoa alusta loppuun vaikka humalia on käytetty aika nippu. Alkoholi maistuu lähinnä lämmittävyytenä tulematta sen kummemmin esille. Suutuntuma on verrattain pehmoisaa, hiilihappoja kuitenkin on. Humaloinnin sitruksisuus on raikas ja menthollisuus on jotain aivan uutta. Humaloinnin mausteisuus on todella vahvaa myös, neilikkaa, kanelia ja ihan puhdasta mäntyä myös. Puun maku on yllättävänkin vahva mikä antaisi viitteitä tynnyri kypsytyksestä mutta saatekirje ei anna siitä mitään informaatiota, ehkä tämä on vain taiten tehty.

Todella hyvä olut mikä selkeästi vaatii ikääntymistä vaikka tässä on hyviä elementtejä myös nyt.

Olut No. 011404
Humalat: Olicana, Ernest, Target, Goldings, Challenger, Northdown.
Maltaat: Maris otter, Crystal.

1. marraskuuta 2019

Olvi - Merry xmas IPA 5,5%

Olvi lähetti joululahjan ennakkoon ja paketista paljastui jokunen jouluolut, henkilökohtaisesti en kauheasti välitä jouluoluista mutta muutamia onnistumisia on tullut vastaan. Jouluoluen olisi mielestäni hyvä olla sellainen joka soveltuu perinteisten jouluruokien kanssa nautittavaksi, ei sellainen johon on pitänyt uuttaa puolikas kinkku ja desimitta kaupalla piparkakkumaustetta. Noh ei kait se auta kun tarttua härkää sarvista ja maistella merry xmas IPA.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostuu lasiin uhkeaksi, tiheäkuplaiseksi vaahtopilveksi. Hiljalleen hiipuessaan vaahto jättää lasiin paljon pitsiä. Tuoksuu hyvin vahvasti männylle ja pihkalle, "havuja perkele", sanoisi Marjo Matikainen. Tuoksussa on makean hedelmäistä menoa, mennään suorastaan parfyymin kaltaiseen imelyyteen mitä maltaiden makea tuoksu vielä jatkaa ennestään. Väriltään on kauniin mahonkinen ja kirkas.

Maku:
Suutuntuma on jopa suhteellisen pehmä, samoin on kyllä humaloinnitkin. Humaloiden katkeruus on suorastaan suloista eikä sellaista rapsakkaa raikkautta pääse syntymään. Humaloiden makukin on kohtuullisen hellä, selkeän havuinen että pihkainen kylläkin. Jos olutta kypsyttelee suussa alkaa oluen lämmetessä saada irti hiukan alkoholisiakin makuja ja sen myötä tulevaa lämmittävyyttä. Maltaat maistuvat keksisenä, aavistuksen paahdetulta leivän kuorelta. Jälkimaku jatkuu pitkälleen siemauksen jälkeen pehmeänä joten tätä ei ole pakko olla hörppimässä kokoajan.

Mainio ruokaolut mielestäni, lämpö tekee tälle oluelle hyvää. PukkIPA tästä kanssa tykkää, hohoho.

Humalat: Opal, Comet, Kazbek
Tyyli: Red India Pale Ale
EBU: 55
EBC: 55
Plato: 13.1

27. lokakuuta 2019

Rodenbach Grand Cru - Flanders Red Ale 6%

Rodenbach Grand Cru on tyyliltään Flanders Red Ale, se on hapanolut joka on tehty 2/3 osaa tammitynnyrissä kypsytetystä oluesta missä olut on saanut kerätä itseensä hiukan Lactobacillus, Acetobackter kantaa ja villihiivoja, 1/3 on sitten tuoretta kamaa mallia vierre.
Olut on valmistettu Länsi Glanderin alueella jossa Rodenbachin panimon voidaan oikeastaan sanoa luoneen normit Flanders Red Ale tyylille.

Grand Cru on voittanut olut aiheisia kisoja 2010 vuodesta lähtien joka vuosi ja näyttää meno jatkavan samaan malliin.
Meriitit:

1996 - All About Beers Magazine USA, Gold Medal - Belgian Red Ale
1998 - All About Beers Magazine Chicago USA, Gold Medal - 92ptn (Belgian Red Ale)
1999 - All About Beers Magazine Chicago USA, Exceptional 94ptn (Belgian Red Ale)
2006 - World Beer Cup Seattle USA, Gold Award - Belgian Style Sour Ale
2010 - World Beer Awards Tasting Beer.com (UK) - World’s Best Flavoured Ale
2011 - World Beer Awards, World’s Best Dark Ale
2011 - World Beer Awards, World’s Best Ale
2011 - Stockholm Beer & Whisky Festival, Gold Medal - Beer With Special Tastes
2011 - World Beer Awards Tasting Beer (WBA), Gold Medal
2012 - Stockholm Beer & Whisky Festival, Gold Medal - Belgian Ale 6% +
2012 - Brussels Beer Challenge, Gold Medal, Red Ale (Flanders Red Ale)
2013 - World Beer Awards Tasting Beer (WBA), Gold Medal
2013 - Brussels Beer Challenge, Gold
2014 - World Beer Awards Tasting Beer (WBA), Gold Medal
2015 - Brussels Beer Challenge, Gold
2016 - World Beer Awards, Bronze
2016 - European Beer Star, Sour Beer Bronze Award
2016 - Australian International Beer Awards Silver Medal - Class Wood Aged
2016 - World Beer Awards ’16 (Great Britain) Bronze Medal - Dark Beer - Oud Bruin
2016 - European Beer Star Awards Bronze Award - Sour Beer
2016 - Brussels Beer Challenge Gold Medal - Oud Rood: Flanders Red Ale
2017 - Gothenburg Beer and Whisky Festival Silver Medal
2017 - World Beer Awards ’17 (Great Britain) Silver Medal - Dark beer - Oud Bruin
2017 - Brussels Beer Challenge Gold Medal - Oud Rood: Flanders Red Ale
2018 - World Beer Awards ‘18 (Great Britain) Silver Medal - Sour Beer - Flanders Red Ale
2019 - Australian international beer awards - Best Wood- Or Barrel-Aged Sour Beer - Gold Medal

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahtosi yllättävänkin hyvin hapan olueksi, yleensä nuo maitohappobakteerit vähän sotkee vaahdon muodostumista, nyt ne kyllä vähän vaikuttivat sen kestävyyteen. Väriltään oikein kauniin patinoitunutta kuparia., olutlasin sisältö on täysin kirkas. Hentoinen maltaiden karamellisuus yhdistettynä hiukan happaaman tuoksuun on yllättävän hyvin yhdessä toimiva combo. Tuoksussa saadaan retronasaalin kautta herukkaisuutta. Tuoksusta lämmetessä löytää myös hentoista pähkinäisyyttä.

Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin täyteläinen ja oluen profiili on melkoisen kuiva. Hiilihapotus on hyvin raikkaasti toteutettu ja melkoisen runsas, vastaa melkein limonaadien hapotusta. Makean kirpeän hedelmäinen on ensimmäinen reaktio, saadaan ihan mukava määrä erilaisia marjoja makuun, on punaherukkaa, vihreää omenaa, karpaloa ja mustaherukan lehtiä. Maitohappojen määrä on merkittävä ja happamuus on todella suuta muikistavalla tasolla, ei kuitenkaan mitenkään överi. Maltaiden makua on todella vaikea saada happamuuden alta kaivettua mutta on se siellä kuitenkin, karamellisuutta ja leipäistä maltaisuutta on löydettävissä. Humalointi on taas melkoisen mietoa ja meinaa jäädä vahvan happamuuden alle joskin sieltä on havuisuutta, pihkaa ja pippurisuutta löydettävissä. Loppukohden alkaa tuo tynnyrikypsytyksenkin tammisuus maistumaan kun suu on tottunut muihin dominoiviin makuihin.

Aivan mahtava olut, siitä löytyy varmasti suosikkiolut esimerkiksi viiniä harrastavalle ihmiselle. Jos happamuuden ohi osaa maistella olutta niin tästä löytyy vaikka mitä ja onkin mainio olut maistamisen kehittämiselle.

Ruokasuositus:
Tämän kaliiberin olut vaatii myös ruoalta paljon, esim vaalea kala moukaroituisi tämän alle hetkessä. Rasvainen ruoka tasapainottaa vahvaa happamuutta ja tämän kanssa menee rasvainen grillikylki yhdessä majoneesin ja ranskalaisten. Varmaan myös riistalle kävisi hyvin sillä vahvoja makuja on niissäkin, esim sorsa voisi olla kova.

EBC: 70
EBU: 8
Tyyli: Flanders red
Panimo: Rodenbach
Mistä: Alko
Tee

18. lokakuuta 2019

Kiuchi brewery - hitachino nest 7%

Japani on kummallisuuksien maa, siellä sykitään oravanpyörässä kuin viimeistä päivää tehden ympäripyöreää päivää ja toisaalta taas hiimaillaan diipeissä zen meiningeissä haravoiden kivipuutarhoja ja bonzai-puita hoitaessa. Japanilaisista sen verran on perillä että siellä tehdään asiat vimpan päälle ja enpä tiedä kauhean montaa huonoa japanilaista brändlä. Japanilaiset oluet taasen on täysin tuntemattomia kaikinpuolin joten ammatillisesta mielenkiinnosta otin alkosta oluen maistoon. Pitkän matkaa on olut matkustanut päästäkseen suomeen joten oluen kunto kiinnostaa kovasti ja varsinkin maku.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Meinasi olut vaahdota pullosta vähän ulos, piti hörppiä vaahtoa äkkiväkkiä ettei valu parketille. Alkoholi maistui vahvasti vaahdossa, mikä pistikin miettimään että mitkä prossat tässä on? Huh 7% punariisi alelle, pelottaa jo valmiiksi maun puolesta.

Tuoksu on aika hedelmäinen mutta enemmän marjat puskee läpi, mansikka, appelsiinia ja päärynää. Kaiken marjaisuuden seasta saadaan myäs hienoinen viinaksisuus tuoksumaan. Aikamoinen tuoksu kattaus mutta ei varsinaisesti yllätä nippon tuotokseksi.

Kivan punertava olut, onkohan punariisi oikesti noin paljon väriä irroittava vai onko tässä kikkailtu jotain muuta?

Ulkonäkö & Tuoksu:
Suutuntuma yllättävän ohut näille prosenteille, liekö lisätty sokeria, katsoisin etiketistä mutta japani heikohkoa. Vahvasti hiilihapotettu mikä ohentaa suutuntumaa entisestään. Marjainen maku jatkuu jo tuoksun viitoittamalla tiellä, oikein herukkainen tapaus. Maltaat on vahvasti läsnä myös, tai siis riisit. maistuvat yksipuolisena karamellisuutena lähinnä. Valitettavasti myös viina on supervahvana tässä. Loppua kohden saadaan mukaan myös luumuja ja rusinaa, jotain trappismaista menoa, voisi olla parempi vuoden päästä.


Oudolla tavalla kiehtova mutta viina on vaan liikaa.

SRM: 7
IBU: 17
Humalat: Chinook
Maltaat: Lager, Punariisi, Ohra hiutaleet
Tyyli: Riisiolut
Mistä: Alko

7. lokakuuta 2019

Espoon oma panimo - Cheers from westend vehnäolut 4,7%

Kaivellaanpa taas lipaston laatikosta olutarvostelu, ei meinaa aika enää riittää kirjoitella blogi postauksia kaiken opiskelun ohella. Anyway tämä on ajalta Espoon reissu eli apropoo  heinäkuuta. Pyörin tuolloin jokaisen likellä olleen marketin aina kun muilta ohjelmanumeroilta jäi aikaa. Vehnäoluet on itselle aina varma valinta jos uutuuksia käydään etsimään ja olihan tuolloin hellekin vahingossa.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Ihan sen näköinen vaahtokukka kuin vehnältä pitää olettaakin olevan, kirkkaan valkoinen, suhteellisen kestävä pilvi. Värityskin on oppikirjasta eli olkinen ja hiukan samea. Tuoksussa on melkoisesti hedelmiä joita ei yleensä vehnässä ole banaania lukuun ottamatta, tuoksusta löytyy sitrusta, mangoa ja ananasta, mikä tekee tästä ihan mukavasti poikkeavan vehnän. Maltaat erottuvat keksisyytenä ja tuoksusta voi löytää jopa purkkaa ja hattaraa.

Maku:
Maultaan on melkoisen kirpeän hapan, hipoo jo vähän sourien tonttia. Rungoltaan yllättävän paksu mutta hienoista alkoholia olen maistavinani ja hiivaisuutta. Yrttisyyttä ja pippurisuutta on melkoisesti joten veikkaan että nyt on lähdetty leikkimään humalilla erottumis mielessä. Ei erityisen raikas hefeksi vaan jopa tunkkaisen oloinen. Kuivaan loppurutistukseen saadaan vielä hiivan terveiset.

Alun raikas vehnästely aromihumaloineen lässähti makupuolella epätasapainoiseksi sekamelskaksi, jospa se tästä vielä ajan saatossa muuttuu.


29. syyskuuta 2019

A.Le Coq - Vehnäolut 0,3%

Uutta alkoholitonta olutta pukkaa markkinoille koko ajan ja tällä kertaa se tulee A.Le Coq brändin alla. Isotoninen alkoholiton vehnäolut on suunniteltu palautusjuomaksi ja sellaisena se kyllä toimiikin. Otetaan avosylin kaikki annettu vastaan ja narautetaan purkki auki.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Tuoksussa on jotain todella mystistä menossa, vähän piimää sanoisin. Tässä tulee jotain mausteisuutta myös leivontapuolelta korianterin lisäksi, herkkää vaniljaa. Kullankeltainen väri, hiukan sameutta on havaittavissa. Vaahto oli kestävä joskin vaatimaton.

Maku:
Hiukan makea oluenkaltainenvalmiste on mutta ei niin paljon kuin alkoholittomat yleensä ja hentoinen hedelmäisyys leikkii kielellä yllättävänkin pitkän aikaa, ei ole perinteistä vehnisten banaania vaan mangoa ja ananasta mitkä mausta löytyy. Suutuntuma on kuivahko ja soljuu mukavasti kieleltä nieluun missä hiukan sitruksen kuorelta maistuvat humalat tekevät nopean visiitin kurkunpäässä ennen katoamistaan unholaan. Äärimmäisen lyhytkestoiset katkeroinnit tekevät tästä hyvin helposti ja nopeasti juotavan kokonaisuuden.

Ok lisäys holittomien rintamalla.

Panimo: Olvin tytäryhtiö A. Le Coq

Maltaat: Vehnä, ohra

Mistä: Saatu panimolta

20. syyskuuta 2019

Olvi - Winter Ale 5%

Olvi lähetti ämpärillisen lonkkua ja uutuus oluen Winter Alen, sain kyllä ensimmäisen kerran maistaa olutta tastingissä jonka järjestin omalle työporukalle. Olvin Winter ale on tehty Pint Please kanssa yhteistyössä, kyse oli siis kuluttajakyselystä, jonka pohjalta olut tehtiin. 3800 ihmistä oli äänestämässä ja tyyliksi valikoita Scottish Export Ale 5%, joka on verrattain harvinainen olut suomessa. Se on niin harvinainen että oluen tehnyt panimomestari Silja Hylkinen ei ollut löytänyt yhtään sen tyylistä olutta lähimarketistaan opiskelumateriaaliksi, hämmentävää! Itsehän olisin tilannut internetin ihmeellisestä maailmasta edes vähän osviittaa ja olisi kai Olvilla ollut rahaa järjestää opintomatka.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto on tanakan vahva, isokuplainen ja kestävä, alku lupaa hyvää. Vaalean ruskea ja kirkas olut. Tuoksuu hiukan rusinalle, pähkinöille, limpulle, leipäiselle, paahdetua sokeria ja hiukan ruistakin. Humalointi on sellaisen vahvan yrttinen, timjamia, ei tuoretta yrttiä vaan kuivattua. Hiukan hedelmäisiä aromeja alkaa tulla hiivan mukana mikä on ihan mukavan oloista.

Maku:

Suutuntuma on pehmeä, maltaita piisaa kyllä ihan olan takaa, pehmeää pähkinäistä paahteisuutta mutta sitten rouhaisee sellainen karhea maltaisuus yhdessä yrttisen humaloinin kanssa. Profiili on verrattain makea ja jokin humaloinnissa iskee kitalakeen vastenmielisesti, sellainen metallinen pistävyys yhdistettynä kitkerään laventelin yrttiseen makuun. Jokin sitruksisuus myös seuraa maussa alusta loppuun mikä tekee vähän omituisen tästä skotti alesta vaikka näistä humalista ei pitäisi erityisesti tälläisiä makuja edes tulla. Erityisen katkera olut ei siis ole mutta humalapitoinen kuitenkin.

Omituisesti ontuva olut, luulin saavani maltaista menoa mutta sainkin yllättävän humaloidun oluen. Paranee lämmetessään mutta tämä varmaa jakaa ihmisiä kahtia, uskon että osa voi tykätä kovastikin.

Täältä voi katsoa olut postin haastattelun Winter Alen tehneestä Silja Hylkisestä.

Maltaat: ohra, paahdettu ohra
Humalat: Fuggles, East Kent Goldings, Progress
EBU: 25
EBC: 40
Plato: 12,9
Tyyli: Scottish Export Ale