13. marraskuuta 2018

Teerenpeli - Jouluolut piparkakku lager 5%

Teerenpeliltä ei ole kauheasti tullut pullosta nautittua tavaraa mutta viskiä sitäkin enemmän. Annetaan oluellekin mahdollisuus vaikka se onkin jouluinen. Tämä tuotos on saanut alkunsa käsittääkseni facebookista, missä sai huudella haluamaansa mausteseosta jouluolueeseen ja ehdotuksen voittaja pääsi panimolle sitä valmistamaan. Tai ainakin katselemaan sen tekoa, luulen että reseptin teki kuitenkin panimon väki.

Ulkonäkö & tuoksu:
Olut kaatuu lasiin kuparisen värisenä ja aavistuksen sameana, kiitos suodattamattomuuden. Vaahtoa löytyy isolla kuplalla ja ihan kivasti sitä muodostui. Tuoksussa on greippiä ja appelsiinia, sekä satunnaisia mausteita mutta pipari siitä ei välity kyllä millään tavalla. Myöskin maltaiden paahteisuus tuoksuu aavistuksen sieltä jostain.


Maku:
Maltainen on maku sekä hiukan makeahko, mutta vähän on tympeähkö ensikosketus. Humalakin puraisee miedosti ja aavistuksen greippisesti mutta myöskin havuisesti. Muut piparkakusta innoituksen saaneet mausteet ovat onneksi hillitysti mukana, moisella seoksella osaisi mennä helposti pieleen joten niitä on lisätty aika ujosti. Mausta kuitenkin välittyy pomeranssinkuori ja maustepippuri jotka tulevat helpoiten esille, pomenranssin kanssa pitää olla tarkkana sillä liikaa käytettynä se on myrkyllinen. Lopussa neilikka nostaa päätään yhdessä lämmittävän inkiväärin kanssa ja kaneli kuivatta aivan loppu metreillä suun, eli lisää se on otettava.

Piparkakun mausteilla tehty olut missä pipari ei juurikaan välity, olisi saattanut paremmin tulla esille jos sen taikinan olisi mättänyt suoraan maltaiden kanssa muhimaan. Olut itsessään on siinä mielessä balanssissa että tuollaisella mausteilla osaisi mennä helposti...pipariksi *badum tsih* Perus lager mutta itse jätän nämä hassuttelut edelleen hyllyyn.

Maltaat: Pilsner, Cara red, Cara pale, Värimallas
Humalat: Chinook, Amarillo
Muut: Kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma, pomeranssinkuori, maustepippuri ja tumma siirappi
EBC: 20
EBU: 30
Parasta ennen: 18-05-19
Nautittu: 12-11-18
Mistä: Ostettu S-marketista

9. marraskuuta 2018

Mallaskoski - Nemesis III Barrel aged imperis rye 12,8%

Alustus:
Nemesis tuli ihmisten tietoisuuteen jo jokin aika takaperin vaan juoma oli tuolloin harvojen saamaa herkkua. Nyt olutta on saatavilla alkoista kautta maan vaikka ilmeisesti joitain viivästyksiäkin matkassa oli, vaatiihan olut muutenkin pitkän tynnyrissä kypsyttämisen. Itseäni tynnyri oluet on aina kiehtoneet, niissä sitä on jotain seksikästä ja wanhan ajan meininkiä. Tätä kyseistä on kypsytetty n. 9kk Henri Mounier konjakkitynnyrissä


Nyt naatiskellaan olut jonka vaimoni osti syntymäpäivieni kunniaksi, 31v tuli mittariin ja yhtään sen aikuisempi en ole. Anyway nyt korkataan olut ja sen kanssa nautitaan mudcake koska olut itsessään paljastaa prosenteissa olevansa niin vahva että yksinään voi olla liian hurjaa juotavaa.

Ulkonäkö & tuoksu:
Melkoisen tumman ruskeaa on olut mutta ei aivan livahda mustan puolelle, tämä kertoo mukavasti siitä että mitään överi paahdettujen maltaiden ryöpytystä ei ole tulossa. Oluthan ei vaahtoa juuri ollenkaan, paria kuplaa laskematta joten alkoholi on tehnyt tehtävänsä. Tuoksu puolessa taas menee melkoisen monitahoisesti, sieltä löytyy ruskeiden hedelmien kaltaista makeutta sekä paahdettua sokeria. Maltaiden paahteisuus on oivallisella tasolla ja tuoksuun saadaan kahvia ja suklaan elementtejä. Tuoksu puoli on todella monisyistä vaan konjakkinen alkoholisuus on hiukan häiritsevä eikä täydentävä elementti.

Maku:
Suutuntuma on todella paksu ja täyteläinen, ei ole maltaissa nimittäin säästelty sillä tämä on kuin siirappia joisi. Veikkaisin että chocolate mallas on suuressa osassa tässä, sillä makuun tulee melkoisesti tumman suklaisia elementtejä kera vahvan expresso kahvin. Olut on vahvan mallaspohjansa takia melkoisen makea vaan humalointi on sen verran hyvä että se katkaisee makeuden ennen kuin se menee ällöttävän puolelle. Siltikin maku osaa mennä rukiin puolesta mämmiseksi. Humalointi on yrttistä ja muutenkin mausteista, mielestäni se sopii oikein hyvin tähän. Alkoholi on kyllä melkoisen dominoiva elementti, konjakkitynnyrissä marinointi tekee tästä melkoisesti nenäkarvoja polttelevan tapauksen. Nyt lähennellään sitä maagista rajaa missä oluen alkoholiprosentti alkaa mennä niin korkeaksi nautittavuuden kustannuksella. Loppuvetoon saadaan mukavaa katkeroa ja puinen maku on miellyttävä.

Mietteet:
Tämä on todella monisyinen olut mutta ei missään nimessä aloittelijoille. Oluen kaikista vivahteista pääsee nauttimaan kun etsimällä etsii ja keskittyy eri makuihin mutta yhtään harjaamattomalle alkoholin etanolisuus on ensimmäinen ja viimeinen muistikuva mausta. Sanoisin että epätasapainoinen olut joka voisi hyötyä enemmän jos sitä ei kypsytettäisi tynnyrissä, vahvat viinat ja olut on vaikea yhdistää makujensa puolesta.

Jälkisanat: Päähän tämä kyllä nousee kuin sata salamaa! Etiketti ja pullo itsessään on elegantin kauniita.

Mistä: Alko
Speksejä ei ole saatavilla sillä panimon sivuilla ei ole oluesta tietoa. Alko sanoo EBU arvoksi 36.


3. marraskuuta 2018

Mallaskoski - Winter lager 5,2%

Mallaskoski onkin ensimmäistä kertaa eräsmiehen blogissa vaikka panimo onkin ollut kuvioissa jo pitkän aikaa, ei vain ole saanut aikaiseksi ottaa maistoon. Nyt tämä asia on korjattu ja aloitetaan mallaskoskeen tutustuminen sesonkioluen muodossa, talvi olutta eli winter lager johon on käytetty mausteena appelsiinin kuoria mikä selvisi minulle vasta jälkikäteen.

Seuraavaksi voisi testata mallaskosken nemesiksen koska olen kuullut siitä huhuja ja synttäritkin olisi meikäpojalla taas edessä.

Ulkonäkö & tuoksu:
Väritys on kauniin kuparinen, valitettavasti kuvaan en saanut ikuistettua väriä sillä illalla kuvatut otokset normaalissa keinovalossa ovat kaikin puolin perseestä. Vaahto oli ihan ok, mutta ei pitkään viihtynyt. Tuoksussa on mukavasti paahteista maltaan tuoksua kera karamellisen sokerin. Humaloiden yrttisyys korostaa hyvin maltaita eikä peitä niitä alleen, vienoinen hedelmäisyys lopussa omana tunnistettavana elementtinään. Jälkeenpäin katsoin etikettiä, sillä en halua minkään ennakkotiedon sotkevan arvioita. Hauska oli huomata että appelsiininen hedelmäisyys tulikin appelsiinin kuorista joita käytetty mausteena.


Maku:
Maltainen olut kerta kaikkiaan todella pehmeällä suutuntumalla. Maussa on mukavasti rasvaista meininkiä, minkä humaloinnin katkeruus leikkaa ennen kuin se pääsee liiankin dominoivaksi. Humalat on omaan makuun todella herkulliset, pihkaa, yrttiä, ruohoa ja aavistus puutynnyrin makua. Hedelmien puolelta makuun tulee mausteina käytettyjen appelsiinien kuorista tuttu kitkeryys. Humalointi on piirun verran enemmän esillä kuin maltaat joten purevuutta löytyy kuin pakkasista konsanaan.

Todella pehmeä lager josta humalaa löytyy. Appelsiininkuoret on todella vahvasti mukana alusta loppuun.

Maltaat: Pils, Caramel ja Crystal
Humalat: Magnum ja Amarillo.
Mistä: Ostettu paikallisesta S-marketista.

28. lokakuuta 2018

Saimaa brewing Co.- Yakima valley double hopped APA 4,5%

Cryo-Dry-Hopped eli suoraan käännettynä pakastekuivattua humalaa. Valmistuksessa päästään aivan erilaiseen kirkkauteen ja humalan makua saadaan paremmin irti ilman että tulee kasvimaisia makuja mukaan. Överin ruohoisuuden pitäisi myös vähentyä mikä on toisinaan riskinä rankassa kuivahumaloinnissa. Humalat tulevat tuolta etiketin nimessäkin mainitusta Yakima Valleystä.

Ulkonäkö & tuoksu:
Nyt on tuoksussa topakasti hedelmää, eksoottista linjaa selkeästi mangon ja ananaksen voimin. Vaahto oli niukahko mutta sitäkin pitsikkäämpi. Väri puolestaan on kauniin kirkkaan kuparinen ja tekee oikeutta tuoksulle, jossa on kuparisen värin mukana tullutta makeutta. Oikein onnistunut on aromihumalointi, väittäisin että saimaan parhaimpia humalointeja.


Maku:
Rapsakan raikasta, ihanaa. Lähes jääkylmänä nautittu olut on todella muikean makuista. Hiilihappoja on runsaasti ja humalointi läpsää naamalle greippisen olemuksensa koko voimallaan. Hienoisesti makea hedelmäisyys kantaa maussa todella pitkälle ja loppua kohden sitruunan kuoren maku lisääntyy. Itse jälkimaku on pitkäkestoista greippiä hienoisella ruoholla. Runko itsessään on aavistuksen liian kevyt humalointiin nähden mutta muuten tarjoilee ihan hyvän kattauksen.

Hyvä APA maukkaalla humaloinnilla.

Mistä: Saatu panimolta.
Nautittu: 29.9.2018
Parasta ennen: 14.11.19
EBU: 40
EBC: 20
Kuivahumalat: Cryo-Citra ja Cryo-Mosaic
Humalat: Columbus, Citra, Mosaic
Maltaat: Pale Ale, Munich, Honey & Caramel

25. lokakuuta 2018

Olvi - Jouluolut 5%

Olvi lähetti näytteen uudistetusta jouluoluestaan, vanhasta 4,7% vahvuudesta noustiin yllättävästi "vain" 5% asti. Tummalle oluelle olisin antanut kyllä kaikki paukut käyttöön ettei jää turhan vaisuksi mallasrunko. Hämmentävästi sain eri informaatiot spekseistä saatekirjeessä kuin mitä olvin omilla
sivuilla.

Ulkonäkö & tuoksu
Vaahto aloitti mahtipontisesti mutta lässähti alle minuutissa vaikka kaadoin aika reippaasti. Kirkkaan mahonkinen väritys kyllä näyttää herkulliselta ja tuoksukaan ei ole ollenkaan pöllömpi. Maltaiden makea tuoksu saapuu paahteisen sokerisena sekä hiukan hedelmäisenäkin. Maltaista tulee jotenkin munchener tyyppinen tuoksu.

Maku:
Kovin on muchener tyyppinen makukin vaan iskipä kovaa metallisuus ja pihka, yllättävänkin kovasti. Oluen suutuntuma on kevyehkö ja humalointi on kohtuullisen voimakas runkoon nähden, humalointi on melkoisen kitkerää, pihkaista, havuista, puista ja niin edelleen. Kovin on maanläheisiä makuja valittu jouluolueen, onneksi maltaiden makeus vähän pistää kampoihin mutta kyllä tuo humalointi dominoi pahemman kerran.

Rasvaisen ruoan kaverina voi mennäkin, yksinään aika katkera tapaus. Vaikka havuista pidänkin, niin tässä tulee vähän yksi yskänlääke mieleen missä oli samaa makua. Mainitakoon vielä että jouluoluet ovat mielestäni hömpötystä.

Saatekirje sanoi infoksi nämä:
EBC: 80
EBU: 28
Kantavierre: 11,6%

Olvin omat tuotesivut taasen nämä:
EBC: 60
EBU: 32
Kantavierre: 12,5%

13. lokakuuta 2018

Saimaa Brewing Co. - American IPA 6%

Toiseksi viimeinen olut saimaan lähettämästä näytelaatikosta. Tämä ei ole mikään uutuustuote vaan paranneltu versio entisestä samalla nimellä kulkevasta oluesta. Se on kyllä hyvä että on lähdetty parantelemaan eikä jämähdetä vanhaan muottiin. Rohkein veto tässä on se että oluesta on tehty 6% eli markettiin tätä ei kyllä saa.


Ulkonäkö & tuoksu
Vaahto on tuuhea ja yllätävänkin sitkeä luonteeltaan. Olut on hiukan samea ja likaisen ruskea, jollain mittarilla oranssiin vivahtava. Tuoksussa on vahvasti hedelmää ja sitrusta, maltaiden karamellisuus moikkaa ujosti taustalta. Ei juurikaan säväytä, hyvin helpolla perus meiningillä mennään

Maku:
Maku on pihkaista, yrttistä ja hiukan kitkerääkin. Hiilihappoja on runsaasti ja maun profiili on makeahko, mallaspohjaan on jäänyt vielä hiukan käyttämättömiä sokereita koska olut ei ole kauhean kuiva vaikka prosentit ovatkin 6%. Hedelmäisyyttä on mutta yrttisyys tunkee rinnalle niin vahvana että tekee tästä hiukan tunkkaisen.  Jälkimaku on viipyilevan mehukas, myös yrttinenkin mikä hiukan tahtoo itsellä tökkiä.

Ainakaan vetisyydestä ei voi moittia sillä se jää kyllä humalien profiilin alle niin paljon että sitä ei kerkeä pohtimaan.

Maltaat: Pale ale, Vehnä
Humalat: Columbus, Cascade ja Mosaic
EBC: 12
EBU: 42
Mistä: Saatu panimolta

12. lokakuuta 2018

Saimaa brewing Co. - Valkiajärvi jouluolut 4,5%

Joulu tulla jolkottaa, sen huomaa vääjäämättä kauppojen tunkiessa ihmisille krääsää hyllyt täyteen. Krääsän mukana tulee myös välillä ihan hyviäkin juttuja esim. olutjoulukalenterit on ottaneet tuulta alleen vähän joka paikassa. Onneksi kalenterit ei ole täynnä pelkkää jouluolutta, saattaisi tummat oluet tulla jo korvista jouluaattona. Anyway jatketaan joulun odotusta korkkaamalla Saimaa Brewing Co:n Valkiajärvi jouluolut.


Ulkonäkö & Tuoksu
Vaahto oli nopeasti katoilevaa sorttia ja hiukan vaalean ruskea. Olut on brunette kirkkain silmin. Tuoksu on makeahkon paahteinen, mukana luumuja sekä rusinaa. Mallaspohjainen tuoksuhan tämä eikä mitään kanelia ole lähdetty sekaan laittamaan.

Maku:
Makea olut mutta jotain metallista tunkee sotkemaan tuota makua. Rusinaista menoa kyllä saadaan mutta sitä on niin runsaasti että maltaan paahteisuus katoaa hiukan sinne alle, se kuitenkin putkahtaa hienoisena karamellisuutena. Hiilihapot on kohdallaan kun antaa oluen vähän seisoa, suutuntuma on hyvin pehmeä kun olut saa rauhoittua. Humalointi on maltillinen ja yllättävänkin profiiliton, katkeroita kuitenkin on, pippurisia malliltaan.

Jouluoluista en ole ennenkään välittänyt ja en oikein nytkään. En väittä etteikö tämä menisi jouluna pöytäoluena kotikaljan asemasta, eiku vaan tonkallinen pöytään.

Mistä: Saatu panimolta.
Kuvaustausta: Puustikki