22. helmikuuta 2018

Erämessut Riihimäki 7.-10.6.2018

Aiheena erämessut Riihimäellä, jotka perinteisesti järjestetään parillisina vuosina. Järjestyksessään
nyt 23. kansainväliset erämessut. Metsästys alkaa tähän aikaan vuodesta olla vähenemään päin pois lukien muutamat eläimet eli enemmistöllä metsästäjistä on käsissään joutavaa aikaa, tämä aika kannattaa käyttää hyväksi käymällä Riihimäen erämessuilla. Tietysti sinne kannattaa poiketa jokaisen joka ulkoilusta välittää yhtään, joskin osa näytteille asettajista on metsästäjille enemmälti suunnattu mutta on siellä kalastajiakin muistettu.

Erämessujen toimitusjohtajan Ninni Mannisen mukaan näytteille asettajia on tulossa runsaasti niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Viime vuonna oli päräyttävät 400 osastoa ja 40,000 kävijää.

Toivotaan että yhtä reippaasti osastoja tänäkin vuonna, tässä vielä listaa jo varmistuneista yrityksistä, lista päivittyy n.1kk välein. Messuluettelo

Koiraohjelmia on enemmän luvassa kuin viime vuonna, Suomen kennelliitto esittelee alueellaan perinteisiä suomalaisia metsästyskoirarotuja. Show Hau - koirien tapahtuma- ja elämyskeskus esittelee taasen metsästyskoirarotuja ulkomailta jotka eivät ole niin tunnettuja Suomessa.

Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa uutena asiana jousikalastus, mitenkä se oikein täällä Suomessakin toimii kun täällä ei ole sellaisia kirkkaita laguunivesiä mistä näkee kalat sen kummemmin ponnistelematta.

Trofee näyttelykin on tänä vuonna mukana ja eläinten täyttäjilläkin on omat SM-kilpailut ja siellä on kaikkien osallistujien taidonnäytteet esillä, äänestys tapahtuu yleisö äänestyksellä.

Ihmeteltävää alueella on alueella muutenkin reippaasti ja on siellä ammattilaisiakin jakamassa vinkkejä, ainakin Mikko "peltsi" Peltola on kertoilemassa omista harrastuksistaan, tuo kaveri on kyllä kaikessa mukana että tarinaa varmasti piisaa. Henkilökohtaisesti voisin käydä kysymässä miksi muut saa kalaa paitsi minä? Alueella pyörii myös Joppe Ranta retkeilytoimittaja retki lehdestä ja muutenkin retkeilyalan sekatyömies. Hän on kertomassa omia vinkkejää retkiolosuhteisiin, niistähän ei ole ikinä haittaa.

Riihimäen Urheilupuiston koivikkoon on tulossa retkeilyn ohjelmalava, jonka läheisyydessä on erilaisia ruoka ja pienpanimotuotteita, Mikähän  panimo siellä on edustamassa?
Uusia metsästäjiä kannustetaan messuille reilun alennuksen muodossa niille, jotka saivat metsästystutkinnon suoritettua 1.10.2016 - 30.9.2017 aikana. Alennuskuponki tulee uuden metsästäjän paketin välissä ja se tulee esittää messuportilla lippuja ostettaessa. Alennus on 5€ aikuisten ja lasten normaalihintaisesti lipusta.



19. helmikuuta 2018

Fiskarsin Panimo - Juhla Pils 4,5%

Satavuotiaalle suomelle tupsahti viimevuonna useampikin juhlaolut ja tässä on niistä yksi. Tsekki
henkeen tehty Juhla Pils. Jännityksellä odotetaan että kestääkö nämä juhlaoluet valikoissa ympärivuoden vai katoavatko vain vähin äänin näkyviltä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kuplii todella hauskasti, kuin pieni hurrikaani olisi lasissa. Olkinen väri jossa kestävä, utuinen vaahto. Tuoksu on klassinen pils, mallasta ja hunajaa sekä voin rasvaista aromia. Oikein maukas tuoksu, rasvaisa ja yrttinen sekä hiukan hedelmää.

Maku:
Maku on oaksun tanakka, rasvainen ja yrttinen. Yrtit jatkaa myös jälkimaun puolella että sitä on kyllä saatu riittävästi mukaan. Hiilihappoja on aika railakkaasta ja niiden mukanan tulee voikukkamaisia makuja. Vahvoja yrttisiä makuja piisaa ylitsepursuavasti, true tsekki. Oikein maukas olut vaikka hiukan kitkerä onkin, makeaa mallasta, ruohoista tuoreutta ja diasetyyliä niin kuin pitääkin olla.

Pullo saatu panimolta ja nautittu rasvaisen lasagnen kanssa, pelittää hyvin ja rasvaisuus jatkuu monessa muodossa, salaattikin voisi mennä.

Arvosana: 9/10

EBC 9
IBU 30

Fiskars panimo - tervahauta 4,5%

Höpinää ja triviaa:
Terva se on sellainen maku mikä jakaa ihmisiä kahtia kuin aktiivimalli konsanaa. Suomessa varmaan ollaankin pioneerejä tervan käyttämisessä, siitä tehdään saippuaa, saunatuoksuja, karkkeja ja nyt myös olutta. Henkilökohtaisesti terva on ihan ok hillitysti käytettynä, se on kohtuullisen vahva ainesosa joka peittää helposti aivan kaiken alleen.

Terva yleisesti by wikipedia:
"Terva on puusta, tavallisesti männystä tai lepästä kovassa kuumuudessa pyrolysoitua tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä. Tätä mänty- tai leppätervaa on vuosisadat käytetty muun muassa veneiden, laivojen ja rakennusten suojaamiseen vettymistä ja pilaantumista vastaan. Suomesta on tervaa viety kaikkialle Eurooppaan lähinnä laivoja varten.[1] Lääkeaineena esimerkiksi shampoossa se estää ihon hilseilyä. Tervasta tehty tervavesi on aromiaine, jota käytetään niin hajun kuin maun takia. Tervalla voidaan maustaa esimerkiksi liharuokia, alkoholijuomia ja jäätelöä. Koivun kaarnasta valmistetaan puolestaan koivutervaa eli tököttiä, jota on käytetty esimerkiksi voiteluaineiden raaka-aineena."

"Mäntyterva valmistetaan, poltetaan, kuivatislauksella tervahaudassa. Kytevät mäntypuun palaset peitetään maalla siten, että hapen tulo valtaosin estyy. Ilman happea pihka ei syty palamaan, vaan pehmittyy kuumuudessa, ja valuu puuaineksesta ulos tervahaudan pohjalle. Tämä terva voidaan valuttaa talteen. Tervaa voidaan pyrolysoida tervaksista myös tynnyripoltolla; tällöin tervahaudan sijaan reaktorina käytetään terästynnyriä. Tervanpolton sivutuotteena saadaan terpeenejä, jotka muodostavat tärpättiä ja mäntyöljyä. Koivuterva on tavallisesti valmistettu patatervana retortissa."

Siinäpä päivän tietoisku nuorukaisille mutta nyt isketään itse oluen kimppuun.


Ulkonäkö & Tuoksu:
No ensikosketus oluen kanssa on hiukan negatiivinen, kuohuu nimittäin ihan kohtuuttomasti lasiin kaataessa. Tuoksussa löydetäänkin sitä tervaa ja nokea, mustaksi paahdettu mallas ilmoittelee itsestään sekä myöskin rusina.

Maku:
Suutuntuman on aika happoinen, erehdyin nappaamaan kaadon jälkeen osan pullon suusta niin se aloitti sen saman kuohumisen sitten siellä, hyvä ettei nenästä puskenut ulos. Suutuntuma on hiilihappoinen myös lasista nautittuna vaikka luulisi että tuo kuohuminen olisi vienyt ainakin puolet siitä pois. Maussa on todella vahvasti tervaa mutta ei dominoi kuitenkaan niin paljoa että dark maltaat jäisi piiloon. Karrelle palanutta makumaailmaa ja muutenkin monipuolista meininkiä. Katkerot on maltilliset ja nokinen paahteisuus viipyy suussa

Aavistuksen vetinen alku mutta siitä se kahvitteluksi muuttuu, pieni sitruunaisuus mutta maut tuntuvat jotenkin päälle liimatuilta. Kuiva ja kevyt sauna tahi metsäreissun nuotio olut.

Olut on saatu panimolta ja nautittu karjalanpaistin kaverina johon käytetty hirveä. Maut kyllä peittivät toinen toisiaan.

Arvosana: 8/10


Fiskarsin panimo - Metsänhenki 4,5%

Nyt päästäänkin omalle vahvuusalueelle eli kuusenkerkkiin, niitä tulikin omaa olutta askarrellessa kerättyä useampi kilo. Fiskarsin panimon Metsänhenkeen ei tosin ole tuoreita kerkkiä käytetty vaan leikkiin on lähdetty kerkkäsiirappi linjalla. Osa muuten saattaa tuntea Fiskarin panimon Rekolan panimo nimellä.

Ulkonäkö & Tuoksu
Väri on oikein kaunis kupari ja jotten sanoisi jopa mahonkiin taittuva. Hiukan sameahko ja 2 sormen vaahto on melkoisen tiheä tapaus.

Tuoksussa on valitettavasti vihanneksia eikä kerkkä välity sieltä ollenkaan, hiukan sieltä hedelmiä tulee ja maltaita mutta muuten on perin vaisuhko.

Maku:
Tummien maltaiden paahteinen aromi joka nousee kielelle hienoisena karamellisuutena. Kuivattuja hedelmiäkin löytyy, dominoivin niistä on rusina. Kerkkä ei juurikaan välity maussa ja ilman tuoreita kerkkiä ei tule edes sellaista öljyista ja eteeristä suutuntumaan, kerkkäsiirappia olisi voinut käyttää ihan reippaasti. Kevyt runkoinen olut jossa piipahtaa tiettyä metallisuutta, hiilihappojakin voisi hiukan keventää. Humalointi tulee kirpeänä kipakkuutena ja voihan siinä vähän kerkkäkin vilahtaa, katkerointia ei juurikaan kyllä muuten ole.

Sanoisin että perin kliininen olut missä ei ole annettu kerkälle sen ansaitsemaa tilaa. Ruokajuomana oli ihan ok, leikkasi kivasti hirven rasvaisuutta. Lisähuomautuksena etiketti on mielestäni hieno vaikka yksinkertainen.

Arvosana: 7/10

16. helmikuuta 2018

Brunehaut Abbaye de Saint-Martin Brune 8%

[English Below]
Tuntuu että moni hyvä olut tulee luostarista, johtuukohan se hengellisyydestä vai tuleeko olut ennen sitä?

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on tiheää ja muhkeaa mutta samalla hengenvedolla myös todella nopeasti katoavaa sorttia, jää kuitenkin pysyvästi sellaiseksi puolen sentin vaahdoksi.

Aromipuolella löytyy rusinoita, tummia hedelmiä, aprikoosia ja sokeria sekä wanha kunnon belgialainen hiiva.

Maku:
Todella pehmeä ja paksun suutuntuman omaava olut. Maussa on intensiivistä makeutta joista rusina tai taateli puskee kaikista näyttävimmin esille. Makeat maltaat erottuvat joukosta karamellisuudellaan.

Maku on yllättävän monipuolinen vaikka makeus onkin se juttu, ruokosokerista diabeetestä puskee kaikkialta mutta kirpeys ja hiilihapotus pitää homman kuitenkin mielekkäänä. Katkeroita on todella maltillisesti jolloin esiintymislava jää enemmän maltaille, sitrusta ja yrttejä kuitenkin yrittää päästä esille.

Sanoisin että nautiskelu olut, makea jopa kinuskinen maku missä sokerinen jälkimaku lämmittävällä alkoholisuudella.

Arvosana 9/10

It seems like many good beers come from abbey's. I wonder, do good beers come from spirituality or is it the other way around?

Appearance & Aroma:
While the foam is thick and voluminous, it is of the fast disappearing type at the same time. Still, at least half a centimeter of it will stay on top of this beer.

Aroma wise you can find raisins, dark fruits, apricot and sugar and also that good old Belgian yeast.

Taste:
The beer feels really soft and thick in the mouth. There is an intensive sweetness in the taste, mainly originating from raisins and dates. The caramel like flavor of sweet malts is recognizable.

The taste is surprisingly complex, even though the sweetness is so overwhelming that the brown sugar in this beer will give you diabetes. This is kept at bay by the sourness and the high level of carbonation. The bitters are mild and gives way to the malts to shine. The citrus and herbs are trying to get to the front but are a bit left behind.

I would say that this beer is enjoyable, with a sweet and even caramel like taste. It has a sugary aftertaste and the warming effect of alcohol.

Rating: 9/10

14. helmikuuta 2018

Soundville Brewery - Boom Selecta 4,6%


Boomshakalaka! Souria pukkaa mikä on ehdottomasti minun arch-nemesis, siinä on sellainen tyylilaji
mikä on huimassa nousujohteessa mutta itselle vielä jotenkin mieltä kääntävä makuelämys. Sitä en tiedä tuleeko tämä ikinä ns. rahvaan suosioon mutta olut hipsterit tuntuu olevan näiden perään kovastikin. Itse olen kanssa onnistuneesti tehnyt sour olutta, esimerkiksi viimeisin olut minkä tein pilaantui iloisesti ja siitä tuli oikein hyvä sour olut. Onkohan ensimmäiset sour-oluet olleet mallia, hitto meni olut pilalle...Ihan ok se on, myydään silti.

Nyt maistossa Soundvillen Sour Wit olut ja uskoisin että ihan tarkoituksella tehty =)

Ulkonäkö & Tuoksu:
Yksi sana kuvaa koko oluen tuoksumaailmaa ja se on aprikoosi, sitä nimittäin löytyy. Hiukan kyllä olen vattuakin löytävinäni sekä sekalaisia hedelmiä, lopussa myöskin jotain kukkasien tuoksua. Väri on samean kellertävä.

Maku:
Maussa onkin miellyttävästi kuivakkaa vehnää happamalla raikkaudella. Mukavan kirpeä suutuntuma ja belgihiiva tuntuisi olevan läsnä. Katkeroita ei juurikaan ole mutta humalista kuitenkin irtoaa yrttisiä makuja. Aprikoosinen vehnäolut ja ekaa kertaa pystyin nauttimaan sourista!

Kevyt, ehkä aavistuksen vetinen mutta raikas sour. Parempaa kehua ei voi Soundville saada kuin se että minä, anti sour ihminen sain tämän kunnialla juotua ja tykkäsin.


7. helmikuuta 2018

Soundville - Live'N'Loud Brown Ale 6,3%

Soundville ei vielä kauheasti Pohjois-Karjalassa edusta vaan jospa se kohta alkaisi näkyä täälläkin
päin. Autotallista on pitkälle ponnistettu ja olutta pukkaa tasaiseen tahtiin.

Tällä kertaa ihmetellään Brown Alea, katsotaan onko parempaa settiä kuin Hartwallin versio.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Tajuttoman tiheä vaahto, valitettavasti kovin pieni ja matala. Väriltään punertavan ruskea eli melkein livahdettiin amberin puolelle. Vaahdon alla pyörii kerros jotain utua, taitaapi olla hiivaa. Tuoksu on...kaljainen =D. Mallasta jossa mukana on vienosti hedelmiä ja vihanneksia.

Maku:
Olut on vallan makea mutta lähes hiilihapoton, eipä tuo hiilihappo tietysti tähän olut tyyliin kuulukaan jos lähetään tekemään ihan tyylipuhtaasti.  Maussa on hauskasti jotain lakritsia puskee ja jollain tapaa öljyisiäkin makuja.

Suklaa maltaat ja dark maltaat tekee mausta hiukan happaman ja katkerot on miellyttävän miedot. Jotain metallista ja vihanneksisuutta makumaailmaan tulee, mikä herättää kysymyksen että onkohan ihan kurantti tämä näytepullo? Hiivakin maistuu aika vahvasti mutta eipä se tietysti ole tavatonta.

Alussa oli ihan ok mutta lopussa kaatuu nenälleen, alkoholi maistuu pahemman kerran. Bourbon tynnyrin viskimäiset elementit kostautuu ja en lähtisi niitä edes yhdistämään. Etiketti on kyllä eläväinen. Pientä hienosäätöä niin kyllä se siitä.

Arvosana: 7½/10


IBU 30
EBC 30
Humalat: Cascade, Chinook, Columbus
Maltaat: Colorado, Red, Pot Still Rye, Crystal, Cara