18. elokuuta 2018

Panimo Kiiski - Majakka Ale 5,5%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli niukahko ja katosi hyvin nopeasti. Väriltään vaalean ruskea ja hiukan sameakin suodattamattomuudesta johtuen. Tuoksu on hiukan sokerinen, tummia hedelmiä sotkettuna maltaiseen ja pähkinäiseen kokonaisuuteen. Hiukan hedelmäisyyttä loppua kohden

Maku:
Maku on tummien hedelmien kyllästämä, rusinaa, taatelia ja paljon yrttisiä makuja, tässä on vähän tälläisen brown alen meininkiä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta melkoisen makea tämä kyllä on, mutta kerran mennään maltaat edellä niin mennään sitten kunnolla. Täytyy sanoa että aika intensiivinen ale, makuja isketän vähän joka nurkalta vaikka humalalla ei hullutellakaan. Maltaat edellä tarkoittaa myös sitä että saadaan paljon alkoholia irti. Alhaisista prosenteista huolimatta puskee etanoli hiukan mausta läpi, tässä varmaan hiukan kovempi humalointi auttaisi maskeeraamaan sitä vähän alleen. Perus olut sanoisin, ei juurikaan jälkimakua vaan sama meininki jatkuu loppuun asti.

On tässä potentiaalia mutta aika viinaksinen tapaus, näkisin tässä vähän kehittelyä vielä. Ruokapöytä oluena ihan mainio...kauheesti saan tästä kyllä sahtimaisia viboja sillä karamellinen sokerisuus tahmaa suun pitkäksi aikaa.

Maltaat: Vienna, Munich, Caramel
Humalat: Hercules, Perle, Saaz
Hiiva: S-04 hiiva.
Kuvaustausta: Puustikki

12. elokuuta 2018

Green's - Grand India Pale Ale 5%

Aika mahtipontinen nimi 5% IPA:lle herättää lähinnä hilpeyttä. Yleensä sanon että Belgia ei petä koskaan mutta nyt tapahtui sekin...tosin taisipa olla ensimmäinen IPA belfiasta koskaan, jospa se onkin niiden akileen kantapää, mene ja tiedä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Ei hyvin ala tämä olleenkaan, selkeästi ylivaahtoavia ominaisuuksia. Vaahto on siis ylikorkea ja saippuamainen. Väriltään kuparinen ja hiukan punertavakin. Tuoksussa on taas parfyymimaisia elementtejä, imelyyttä ja vahvaa kukkaisuutta. Sitruunaa löytyy ja mukaan on laitettu reippaasti mangoa ja muita trooppisia hedelmiä paitsi banaani.

Maku:
Maku jäljittelee hyvin laihaa IPA olutta. Saippua ja lipeämäinen humalointi jättää suuhun pitkäksi aikaa fairyn maun, vain yksi tippa riittää... Suutuntuma on sanomattakin selvästi kepeä sekä kuiva ja yltiömäiset hiilihapot ei ainakaan auta asiaa. Tattari pitäisi kieltää lailla sillä olueen ei selvästi sovi yhtään. Sokerinen makeus on vahvana, varmana on lisätty sokeria erikseen että saatu lisää prosentteja olueen. Sokeri tankkauksen takia runko on ohentunut hiuksen hienoksi. Mausta löytää kullä paljolti hedelmää.

Makea humalamehu ilman kunnon juotavuutta. Kaikin puolin perseestä.

Humalat: Simcoe, Amarillo, Nelson
Bestfore on mystisesti vasta 30/10/2020

11. elokuuta 2018

Panimo Kiiski - Kapina APA 5,5%


Jatketaan Panimo Kiisken oluiden tutkimista tyylinä on APA..apapapapapa Otakut tietää! Vähän tuputan ohimennen animella samalla kun kerron oluesta.


"Helposti lähestyttävä Amerikan Pale Ale. Kapina on pehmeän täyteläinen ja sopivasti, ei liikaa aloittelijan makuun. jenkkihumaloitu täysmallas pintahiivaolut. Sopii nautittavaksi sellaisenaan tai esimerkiksi burgerin kanssa."


Ulkonäkö & Tuoksu
Vaahto oli reippas kasvamaan ja pysymään ,todella uhkea ja kermaisa kukka. Väriltään hiukan punaiseen vivahtava kupari, kuva ei valitettavasti anna nyt oikeaa kuvaa kun kerkesi yö tulla kesken kuvauksen. Olut on samea mutta ei kuitenkaan mitään ylimääräsitä näy lilluskelemassa. Tuoksussa vahvan ananaksinen ote kaverinaan mango. Sitrukset ei yllättävästi päässeetkään mukaan. Tummien maltainen hento paahteisuus on sivujuonteena.


Maku
Tämähän onkin tukeva poika, suutuntumaltaan pehmeän täyteläinen ja paksun oloinen olematta kuitenkaan tönkkö. Harvoin tulee apassa tälläistä runkoa vastaan, hauskaa kuitenkin että tuli. Ei ole älyttömän vahvasti humaloitu vaan sitrus tulee mukavan pehmeästi eikä intensiivisesti niin kuin useissa apoissa. Makean karamellinen mallaspohja selvästi pehmentää koko oluen olemusta tehden tästä hedelmäisestä oluesta oikein suunmyötäisen. Lopussa humalointi tuntuu hiukan ruohoiselta, olisikohan kuivahumalointi venähtänyt aavistuksen pitkäksi.

Ei mikään perinteinen APA vahvoilla humalilla mutta hyvä näytös kuitenkin.

Maltaat: Pale ja Caramel
Humalat: Cascade ja Mosaic
Hiiva: US05 hiiva.
Kantavierre: 12
EBU: 44
EBC: 25

9. elokuuta 2018

Panimo Kiiski - Vaahtopää vehnäolut 5,5%

Panimo kiiski on tällä kertaa kohteena ja tuore panimo se onkin, perustettu herran vuonna 2017 ja ollut siis vuoden toiminnassa. Reseptiikkaa tosin on hiottu jo 6 vuotta ennen yrityksen starttaamista.

Panimo Kiiski sanoo valmistavansa oluet "maltaat edellä" mikä sopii allekirjoittaneelle mainiosti, alkaa nimittäin nuo erikoisemmat tapaukset jo tulla korvista ulos ja ei ole enää juominenkaan ollut hauskaa silloin. Panimon tarkoituksena on puskea ulos maltaista perusolutta menemättä ollenkaan IPA, hapan tahi gose linjalle, mikä on mielestäni ihan virkistävä suunta tällä rintamalla. Arvoikseen panimo linjaa tuotteen ja palvelun laatu, kotimaisuus ja asiakaslähtöisyys.

Hyvin perinteisellä meiningillä siis mennään ja puteleiden kokona on perusoluelle sopiva 0,5L joten otetaas maistoon ensimmäinen tulokas. Sesonkiolueksi tituleerattu hefeweisen vaahtopää


Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto oli uhkea mutta ei kovinkaan pitkäkestoinen tapaus, pitsiä jätti kuitenkin lasiin vaan kyllä minä sitä lasia pesinkin pitkään.Kuplii hiljalleen lasissa ja väritys on kauniin oranssiin vivahtava keltainen. Tuoksussa on sitten todella vahvasti hapanta vehnää ja banaani esterit löytyy niin kuin klassiseen saksalaistyyliseen vehnään kuuluukin. Tuoksujen puolesta sanon että nyt on hyvin onnistuttu ja hentoinen yrttikin lopussa vilahtaa

Maku:

Suutuntumaltaa pehmeä ja maltillisen hapokas, kermaviilimäisen hapan ja vehnäinen. Runko tuntuu yllätävänkin tanakalta, todella hyvä. Makeus on enemmän takapainotteinen mutta hyvällä maulla tehty. Alkoholin lämmittävyys ja hiukan eteeriset höyrytkin vähän tupsahtaa. Humalointi on todella maltillinen ja pysyy kiltisti taka-alalla hentoisen neilikkaisen yrttisenä sivujuonteena, joskin aika pitkä jänteisenä. Lämmetessään hiivaisuus ottaa enemmän jalansijaan mutta koska kyseessä on hefe niin sehän on vain plussaa.


Mietteet:

Makuhiivoja ei kauheasti pullonpohjalla ollut mukaan pyörätettäväksi mutta oli kuitenkin, yksi parhaimpia vehniä tänävuonna.

Info:

Kantavierre: 12,5
EBU: 17
EBC: 9
Maltaat: Vehnä, Pils, Caramel ja Munich
Humalat: Hersbrucker ja Saaz, WB-06 hiiva.
Saatavuus: Oluita on saatavilla Mäntsälän lisäksi lähikunnista, 10 lähimmästä alkosta ja Alkon tilausvalikoimasta. Omani sain panimolta.

8. elokuuta 2018

Eräsmiehen Vinkit: 112 Sovellus

Nyt on eräsmiehellä tärkeää asiaa teille pikku nasukkat mitkä luonnossa liikutte ja varsinkin jos liikutte yksin. Metsästäjät ainakin ovat usein yksin metsässä samoilemassa ja osalla on ikääkin melkoisesti vaan ei se estä metsässä liikkumista. Omat rajansa pitää silti tunnistaa ja osata huomioida.

Uupumus osaa tulla nuoremmallekin ja varsinkin onnettomuudet ei ikää katso, retkeillessäkin on vaaroja montaa sorttia. Mahdollisia uhkia on suonsilmään joutuminen, jalan nyrjähtäminen, kirveen isku jalkaan ja niin edelleen.

Monestikaan metsään mennessä ei tule katsottua lähintä tienviittaa että missä sitä ollaan ja aina mitään merkintöjä ei olekaan. Tämä olisi tärkeä tieto koska apua soittaessa hätäkeskukselle olisi aika olennainen tieto että missä sitä ollaan, "tässä kuusen alla" ei paljoa pelastajia lämmitä.

Tässä tulee apuun 112 sovellus mutta sen käyttämiseen tarvitset älypuhelinta, onneksi nykyään aika monelta sellainen taskusta löytyy. Tämä sovellus kannattaa asentaa puhelimeen jo ennen sinne metsään menemistä. Sovellus on ladattavissa ilmaiseksi Windows-, Android-, iPhone- ja Jolla-puhelimiin sovelluskaupoista. Asentamisen jälkeen käynnistä se ja laita siihen puhelinnumerosi niin sovellus on valmis käytettäväksi

Sovelluksen yksi hyödyllisimmistä puolista on että se ilmoittaa sijaintisi koordinaateilla pelastajille n.2-15m tarkkuudella, se on jo todella hyvä. Hätäkeskuslaitoksen tietojärjestelmä käyttää WGS84-koordinaattijärjestelmän formaattia, jossa koordinaatit ovat muodossa: ddd°mm.mmm' eli asteet, minuutit ja minuutin desimaalit.

Tämä on kaikille suositeltava koordinaattien ilmoitusmuoto. Sen käyttö on hyvä opettaa myös kotona asuville lapsille sillä jos vanhemalle tapahtuu onnettomuus on lapsella aika orpo olo, pahimmassa tapauksessa sanan varsinaisessa muodossa.

Siis ladatkaa tämä sovellus puhelimeenne hyvät ihmiset.

Latauslinkin löydät tästä:  https://digia.com/palvelumme/ratkaisumme/112-suomi/


6. elokuuta 2018

Kalevala - Oluen paneminen.

Kuka muistaa koulussa lukeneensa kalevalaa? Minä muistan.
Kohtuullisen haastavaa luettavaa runomuotonsa takia. Näin vanhemmalla
iällä taas uudemman kerran kalevalaan törmättyäni löysin
siitä mielen kiintoista settiä, eli oluen panemisen ohjeet. Löytyy
runosta 20. Hiivahan tässä hauskasti hankitaan lähinnä bakteerien kautta 
tai neidon kupeiden koskettamasta mesiheinästä, sillä
kalevala sijoittuu juuri siihen saumaan kun aletaan
hiiva vasta keksiä että mikä se on miehiään. Nähtävästi
myös minun kuusenkerkillä valmistettu eräolut on
kalevalassa mainitun oluen jälkeläisiä. 

Kiehtovaa settiä kaikkiaan joten kannattaa sivistää itseään
ja lukaista pieni osa suomalaista historiaa.

Tuop' on Pohjolan emäntä liikkui sillan liitoksella,
laahoi keskilattialla. Arvelee, ajattelevi:
"Mistäpä olutta saamme, taarit taiten laittelemme
näille häille hankkimille, pioille pi'ettäville?
En tieä tekoa taarin enkä syntyä olosen."

Olipa ukko uunin päällä. Lausui ukko uunin päältä:
"Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman,
vaikk' ei tuo ve'että synny eikä tuimatta tuletta.

"Humala, Remusen poika, piennä maahan pistettihin,
kyynä maahan kynnettihin, viholaisna viskottihin
vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen.
Siitä nousi nuori taimi, yleni vihanta virpi;
nousi puuhun pienoisehen, kohen latvoa kohosi.

"Onnen ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon päähän.
Ohra kasvoi kaunihisti, yleni ylen hyvästi
Osmon uuen pellon päässä, kaskessa pojan Kalevan.

"Oli aikoa vähäisen, jo huuhui humala puusta,
ohra lausui pellon päästä, vesi kaivosta Kalevan:
'Milloin yhtehen yhymme, konsa toinen toisihimme?
Yksin on elo ikävä, kahen, kolmen kaunoisampi.'

"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä,
otti ohrasen jyviä, kuusi ohrasen jyveä,
seitsemän humalan päätä, vettä kauhoa kaheksan;
niin pani pa'an tulelle, laittoi keiton kiehumahan.
Keitti ohraista olutta kerkeän kesäisen päivän
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen,
puisen uuen uurtehesen, korvon koivuisen sisähän.

"Sai oluen panneheksi, ei saanut hapanneheksi.
Arvelee, ajattelevi, sanan virkkoi, noin nimesi:
'Mitä tuohon tuotanehe ja kuta katsottanehe
oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?'



"Kalevalatar, kaunis neiti, se on sormilta sorea,
aina liukas liikunnolta, aina kengältä kepeä,
liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla
yhtä, toista toimitellen kahen kattilan kesellä.
Näki puikon lattialla: poimi puikon lattialta.

"Katselevi, kääntelevi: 'Mitä tuostaki tulisi
Kavon kaunihin käsissä, hyvän immen hyppysissä,
jos kannan Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin?'

"Kantoipa Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin.
Kapo kaksin kämmeninsä, hykerti käsin molemmin
molempihin reisihinsä: syntyi valkea orava.

"Noin se neuvoi poikoansa, oravaistansa opasti:
'Oravainen, kummun kulta, kummun kukka, maan ihana!
Juokse tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan:
mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan!
Nouse puuhun pienoisehen, taiten tarhalatvaisehen,
jottei kokko kouraiseisi eikä iskis' ilman lintu!
Tuo'os kuusesta käpyjä, petäjästä helpehiä,
ne kanna Kavon kätehen, oluehen Osmottaren!'

"Osasi orava juosta, pöyhtöhäntä pyörähellä,
pian juosta matkan pitkän, välehen välit samota,
salon poikki, toisen pitkin, kolmannen vähän vitahan
mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan.

"Näki kolme korpikuusta, neljä pienoista petäätä;
nousi kuusehen norolla, petäjähän kankahalla.
Eikä kokko kouraisnunna, iskenynnä ilman lintu.

"Katkoi kuusesta käpyjä, petäjästä päitä lehvän.
Kävyt kätki kynsihinsä, kääräisi käpälihinsä;
ne kantoi Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin.

"Kapo pisti kaljahansa, Osmotar oluehensa:
eip' ota olut hapata, juoma nuori noustaksensa.

"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä,
ainakin ajattelevi: 'Mitä tuohon tuotanehe
oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?'

"Kalevatar, kaunis neiti, se on sormilta sorea,
aina liukas liikunnolta, aina kengältä kepeä,
liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla
yhtä, toista toimitellen kahen kattilan kesellä.
Näki lastun lattialla: poimi lastun lattialta.

"Katselevi, kääntelevi: 'Mitä tuostaki tulisi
Kavon kaunihin käsissä, hyvän immen hyppysissä,
jos kannan Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin?'

"Kantoipa Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin.
Kapo kaksin kämmeninsä, hykerti käsin molemmin
molempihin reisihinsä: syntyi näätä kultarinta.

"Niin se neuvoi nääteänsä, orpolastansa opasti:
'Näätäseni, lintuseni, rahankarva kaunoiseni!
Mene tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan:
kontion kivikololle, metsän karhun kartanolle,
jossa karhut tappelevat, kontiot kovin elävät!
Kourin hiivoa kokoa, käsin vaahtea valuta,
se kanna Kavon kätehen, tuo olallen Osmottaren!'

"Jopa taisi näätä juosta, rinta kulta riehätellä.
Pian juoksi matkan pitkän, välehen välit samosi,
joen poikki, toisen pitkin, kolmannen vähän vitahan
kontion kivikololle, karhun louhikammiolle.
Siellä karhut tappelevat, kontiot kovin elävät
rautaisella kalliolla, vuorella teräksisellä.

"Valui vaahti karhun suusta, hiiva hirveän kiasta:
käsin vaahtea valutti, kourin hiivoa kokosi;
sen kantoi Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin.

"Osmotar oluehensa, Kapo kaatoi kaljahansa:
ei ota olut hapata, mehu miesten puurakoia.

"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä,
ainakin ajattelevi: 'Mitä tuohon tuotanehe
oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?'

"Kalevatar, kaunis neiti, tyttö sormilta sorea,
aina liukas liikunnolta, aina kengältä kepeä,
liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla
yhtä, toista toimitellen kahen kattilan välillä.
Näki maassa palkoheinän: poimi maasta palkoheinän.

"Katselevi, kääntelevi: 'Mitä tuostaki tulisi
Kavon kaunihin käsissä, hyvän immen hyppysissä,
jos kannan Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin?'

"Kantoipa Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin.
Kapo kaksin kämmeninsä, hykerti käsin molemmin
molempihin reisihinsä: mehiläinen siitä syntyi.

"Niin se neuvoi lintuansa, mehiläistänsä opasti:
'Mehiläinen, lintu liukas, nurmen kukkien kuningas!
Lennä tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan:
saarelle selälliselle, luo'olle merelliselle!
Siell' on neiti nukkununna, vyö vaski valahtanunna,
sivulla simainen heinä, mesiheinä helmassansa.
Tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kaavussasi
heleästä heinän päästä, kukan kultaisen kuvusta;
se kanna Kavon kätehen, tuo olallen Osmottaren!'

"Mehiläinen, lintu liukas, jopa lenti jotta joutui.
Pian lenti matkan pitkän, välehen välit lyhenti,
meren poikki, toisen pitkin, kolmannen vähän vitahan
saarehen selällisehen, luotohon merellisehen.
Näki neien nukkunehen, tinarinnan riutunehen
nurmelle nimettömälle, mesipellon pientarelle,
kupehella kultaheinä, vyöllänsä hopeaheinä.

"Kasti siipensä simahan, sulkansa mesi sulahan
helevässä heinän päässä, kukan kultaisen nenässä;
sen kantoi Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin.

"Osmotar oluehensa, Kapo pisti kaljahansa:
siit' otti olut hapata, siitä nousi nuori juoma
puisen uuen uurtehessa, korvon koivuisen sisässä;
kuohui korvien tasalle, ärjyi päällen äyrähien,
tahtoi maahan tyyräellä, lattialle lasketella.

"Oli aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen.
Joutui juomahan urohot, Lemminkäinen liiatenki:
juopui Ahti, juopui Kauko, juopui veitikkä verevä
oluelta Osmottaren, kaljalta Kalevattaren.

"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä,
hän tuossa sanoiksi virkki: 'Voi, poloinen, päiviäni,
kun panin pahan oluen, tavattoman taarin laitoin:
ulos korvosta kohosi, lattialle lainehtivi!'

"Punalintu puusta lauloi, rastas räystähän rajalta:
'Ei ole pahaoloinen, on juoma hyväoloinen,
tynnyrihin tyhjettävä, kellarihin käytettävä
tynnyrissä tammisessa, vaskivannetten sisässä.'

"Se oli oluen synty, kalevaisten kaljan alku;
siitä sai hyvän nimensä, siitä kuulun kunniansa,
kun oli hyväoloinen, hyvä juoma hurskahille:
pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle,
hurskahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan."

4. elokuuta 2018

Palm - Belgian Amber 5,2%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahtohan on aika kermaisaa ja tiheää mutta puoltasenttiä korkeammaksi se ei yllä, laitetaan riittämään. Väritys on kuparinen mutta ei niin punainen kuin mitä amber voisi olla. Tuoksu on hiukan maltainen, kukkainen ja jopa limeä muistuttava.


Maku:
Nyt on aika makea tapaus, maltaat maistuu paahteiselle mennen reilusti karamellisen puolelle. Jostain takavasemmalta puskee hiukan hapan maku mikä sotkee elämystä. Humalointi meinaa tämän happamuuden alle jäädä mutta tarkaan tutkimalla hentoa yrttisyyttä voi löytää, siinä on myös aavistus mausteita ja pippuria. Mausta löytyy myös vahvasti sitruunankuorta, rusinoita ja mäntyä, hiivankin voi löytää helposti. Runko on keskitäyteläinen eikä siis ollenkaan vetinen.

Metallista happamuutta sisältävä hiukan erilainen amber. On kyllä sekalainen olut ja maistuu hiukan homeellekin, tässä on jotain omituista luostarioluen meininkiä. Ei tämä huono ole mutta tästä on hirmu vaikea saada mitään otetta.