21. maaliskuuta 2019

Panimo Kiiski - Kutuaika 5,5%

Tummaa lageria pukkaa Panimo kiiskeltä! Toivottavasti lohien kutuaika on mennyt hyvin ja tänä kesänä tulisi lapista jopa lohtakin koukun päähän eikä pelkkää kokemusta. Sitä odotellessa otetaan kokemusta kutuaika oluesta, tämä tumma lager on sesonki olut jota on saatavissa keväisin joten kipikapi kauppaan.

Panimon kuvaus oluesta:

"Kutuaika on miedosti humaloitu ja makealla jälkimaulla oleva tsekkityylinen tumma lager. Ei paahteinen punertava herkku. Suodattamaton, lisäaineeton pastöroimaton täysmallas pohjahiivaolut. Maistuu sellaisenaan ja on myös erinomainen ruokajuoma."
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on tuuhea, korkea ja tiiviin näköinen tapaus. Tuoksussa leipämäistä mallasta
sekoitettuna kukkaisuuteen ja hienoiseen hiivaisuuteen. Väritykseltään punertavan mahonkinen ja kirkas.

Maku:
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja sopivasti hiilihapotettu. Maku on bittermäisellä tavalla katkeran hapanta. Maussa on leipäisyyttä, maltaita, karamellisuutta, paahdettua sokeria että siirappia. Hiukan tummia hedelmiä tuomaan aavistuksen makeutta runkoon. Katkerot on juuri itselle pasellilla tasolla ja niiden makumaailma on havuisen metsän tunnelmissa. hiukan sitruunaisuutta ja karvautta sekä savunkin makua lopussa.

Melkoisen uniikki lager ja paljon on makuja sullottu, äärimmäisen pitkäkestoinen jälkimaku. Eräsmies approves! Kuka sanoo että lagerin pitäisi olla tylsää.

Kantavierre: 14
EBU: 34 
EBC: 37
Mistä: Saatu panimolta

20. maaliskuuta 2019

Iso-Kallan panimo - Pimeyden morsian 8%

Vaimo toi tuliaisia kuopion reissulla ja täytyy sanoa että ulkonäöllisesti on todella tyylikäs pullo. Nopealla tarkastelulla selvisi että tämähän on ah niin muodikkaita bändioluita. Imperial stout on yleensä aika toimiva tapaus joten suurella innolla tämän kimppuun hyökätään.

Panimon sivuilta poimittua:
Kuopiolaisen metalliyhtye Turmion Kätilöiden kanssa yhteistyössä valmistettu Pimeyden Morsian imperial stout. Pitkällinen turhautuminen jo markkinoilla olevien bändioluiden laatua kohtaan herätti ajatuksen, joka lopulta päätyi yhtyeen ja panimon yhteiseen tavoitteeseen luoda maailman paras bändiolut. Vahvuudestaan huolimatta helposti lähestyttävä stout, jossa pääosassa tummapaahtoinen kahvi sekä pehmeyttä antava kaakao.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto niukahko mutta sitäkin tiiviimpi. Väriltään melkoisen läpitunkeutumattoman musta.
Tuoksussa on melkoisen muhkeasti suklaata ja kahvia, hienoista hedelmäisyyttäkin on havaittavissa. Humalat tuoksuvat hiuksen hienosti tummaksi paahdettujen maltaiden alta, esille pääsee myös selkeä salmiakkisuus. Tuoksu toimii oivallisesti.

Maku:
Suutuntuma on keskipehmeä ja olut on hiukan kuiva. Siemaisun alussa hienoinen vetisyys on ilmassa mutta ei häiritse enempää juodessa. Paahteisuus ja suklaisuus on hyvin saatu kaivettua maltaista esille, kaakao on aika intensiivinen. Humaloinnissa on lähdetty hiukan sitruunaisella sekä yrttisellä otteella liikenteeseen. Katkeroinnit on keskikastia, puraisee kuitenkin riittävästi kaiken maltaisuuden alta. Alkoholi esiintyy lähinnä lämmittävyytenä mutta toisinaan vähän karkaa makuunkin.

Imperialiksi aika ujoilla prosenteilla on lähdetty liikenteeseen mutta voi olla että olisi viinaksisuus päässyt liiaksi esille tällä reseptillä jos olisi menty yli kympin.


Maltaat: Pale Ale, Munich, Chrystal, Chocolate, Black
Humalat: Northern Brewer, EKG
Muut: Tummapaahtoinen kahvi ja kaakao
Kantavierre: 23.2%
EBU: 29

18. maaliskuuta 2019

Honkavuori - Juhlaolut Luomulager 4,5%

Honkavuoren Barcelonassa (2019) voitetun kullan vuoksi ja asiakas toiveesta otetaan maistoon Juhlaolut joka on tehty juhlistamaan PKO:n satavuotista historiaansa yhteistyössä paikallisten tuottajien kanssa. Olut on tehty luomumaltaista ja luomuhumalasta eli jo ihan sen puolesta tukemisen arvoinen olut, hintakaan ei ollut kuin 2,99€/0,33L mutta olisihan tuo PKO voinut kunnioittaa tuottajia sen verran että olisi raapaissut omasta katteestaan puolet pois ja antaneet senkin vähän tuottajille.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto nousi urheasti ja kaatoa sai vähän toppuutella. Urheasti nousustaan huolimatta ei muodosta
pysyvää vaahtokukkaa oluen päälle. Väriltään oikein kauniisti onnistunut kupari, varsin tyylinsä mukainen. Tuoksussa on valtavasti viljaista maltaisuutta ja hentoa hunajaisuutta, lopussa on selkeää yrttisyyttä.

Maku:
Hiilihapotus on hiukan kovankin oloinen mutta suutuntuma on yllättävänkin pehmoinen. Humalointi on tässä lagerissa varsin kovassa osassa ja pippurisuus kera muiden mausteiden valtaa hyvinkin äkkiä suusta tilaa. Maltaisuus tulee hennon keksisenä taustalta kurkkimaan. Hiukan voimaista rasvaisuuttakin löytyy. Loppumaussa on vahvaa katajaista ja havuista pitkäkestoista loppurutistusta jo muutenkin varsin kuivaksi käytetyssä oluessa.

Niin kuiva että ei ole janon sammuttaja vaan sen aiheuttaja, tätähän saattaa mennä ihan vahingossa tuoppi tolkulla. Kaiken kaikkiaan helposti lähestyttävä lager mutta loppumaun yrttisyys saattaa yllättää.

Mistä: Ostettu lähi S-Marketista

13. maaliskuuta 2019

Olvi - Export 5,2%

Taas Olvin vanhoja tuotteita uusissa nahoissa. Oluthan ollut markkinoilla jo vuodesta keppi ja olvin sivujen mukaan amsterdamissakin voittanut kultaa 1981, tarina ei kyllä kerro että onko tämä taas sellaisia kisoja mistä kaikki saa mitallin tekivätpä mitä hyvänsä. Taitavasti olen olvin tuotteita elämäni aikana väistellyt sillä en ole kyllä tätäkään ikinä ennen juonut. Nythän tätäkin saa marketista ja huomattavasti huokeammin kuin alkosta.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Olvi Export
Kohtuulisen tuuhea ja tiheä, kirkkaan valkoinen vaahto. Väriltään hieno kuparisen sävyinen, heikosti kuplahteleva. Kukkainen aromi leijuu yllättävän kauas oluesta. Pehmeä maltaisuus ja hunajaisuus on selkeitä elementtejä, hiukan hedelmäinenkin. Eihän tämä nyt kehno suoritus ollut, mukavan viljainen ja raikas.

Maku:
Suutuntuma on kepehähkö, vahvasti hiilihapotettu. Viljainen maltaan maku mutta humalat joita tässä on käytetty tekevät tästä vähän tunkkaisen kombon, ei niinkään raikkaan. Vahvasti maanläheinen maku ja maltaat on korostettu selkeästi esille. Hieno sitruksisuus lopussa yrittää raikastuttaa olutta viimeisellä hengenvedollaan. Miedosti katkeroitu ja helposti juotavaa.

Loppumaku on hiukan pahvinen mutta lähes olematon verrattuna perus olviin, muuten hyvin helppo kokonaisuus ja ihan eheä kokonaisuus.


EBU: 18
EBC: 10
Kantavierre: 12 %

11. maaliskuuta 2019

Eräsmies - Panimokierros Honkavuoren panimolla

Kävin kesällä piipahtamassa paikallisessa pienpanimossa, joka on ollut toiminnassa vasta vuodesta 2015 ja ensimmäiset oluet pullotettiin 2016. Tuore tapaus siis mutta en ollut saanut aikaiseksi käydä paikan päällä, sittemmin siihen tuli mahdollisuus kun muutettiin perheen kanssa kiteeltä joensuuhun. Panimo on aloittanut vahvasti ja se nappasi pronssia Suomen paras olut 2018 kisoissa vehnäolut heilillä 6,6% ja kultaa tuli vehnäolut valolle vuonna 2017 ja double bock vetäisi sieltä hopea sijan, ei hullummin aloittelijoilta. Panimoa pyörittää kaksi yrittäjää Jani Honkanen ja Ville Vuorio


Puoti on pieni mutta kaikki tarvittava löytyy.
Yrittäjät kutsuvat itseään panimotohtoreiksi johtuen siitä että molemmilla on tohtorin tutkinto. Jani opiskeli biologiaa Joensuussa 90-luvulla ja väittelin tohtoriksi ekotoksikologian alalta, Ville taasen väittelin rupiliskon luonnonsuojelubiologiasta. Mikä kumma sai miehet lähtemään oluen pariin? Ville valisti asiaa että ajatus lähti joensuulaisesta ravintola jokelasta, jossa jani 2009 kysyi että perustetaanko panimo? Sehän oli vain laittaa kättä päälle ja tässä ollaan. Kaverukset hankkivat alan kirjallisuutta ja tekivät yli 100 kotiolutta harjoituksen vuoksi. Ville valisti että hänen olut kokemus juontaa jo kaukaa kun hän teki alle kouluikäisenä mummon kanssa sahtia, tätä eräsmies arvostaa kovasti. Valitettavasti Honkavuoren panimolta ei saa sahtia mutta toivossa on hyvä elää.


Noh otin ja kävelin paikan päälle katsomaan minkälainen pytinkin se oikein on. Ulkoasu on varsin tehdashallimainen joten panimo meinasi kadota vähän katukuvaan mutta sieltä se vain löytyi. Lampsin suoraan sisään puotiin joka oli vastikään perustettu, siellä olikin ihmistä ihan jonoksi asti. Odottelin tovin ja tutkailin myymälän valikoimaa mistä tarttuikin mukaan loppujen lopuksi olutlasi honkavuoren logolla mukaan.

Olutpuoti auki keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 12-17.

Toinen panimotohtoreista, Juho-Ville Matti Vuorio lähti esittelemään minulle panimon tiloja. Vetäisin niskaan tutkijan takin sekä muovipussit kenkien päälle ja lähdin kohti panimon uumenia. Puhuttiin viime vuoden tuotantomääristä (2016) jolloin panimo linkosi 51,000 litraa mutta kapasiteettia olisi vaikka kolminkertaistaa se. Panimolta kuitenkin löytyy 10kpl 2000litran käymistankkia eli pienpanimoksi ollaan lähdetty aloittamaan valmiiksi riittävän suurella laitteistolla. Yrittäjät olivat laittaneet parikymmentä tarjouspyyntöä pitkin maailmaa ja hyvin äkkiä kävi selväksi että kiinasta ne laitteet on hommattava. Sikaa säkissähän ei kannata ostaa tällaisissä asioissa vaan laitteistot käytiin katsomassa paikan päällä elokuussa 2015 ja jokunen kuukausi myöhemmin sieltä saapuikin sitten kaveri ne asentelemaan.



Panimolaitteisto:
Keitto- ja mäskäyskattilat 2000 litraa
Mahdolllisuus hopback-humalointiin
Kaikki käymistankit 2000 litraisia (mahdollisuus kuivahumalontiin)

Etiketöinti- ja pullotuslinja:
Ns. suora pullotuslinja, jossa ei ole ”pullokarusellia”
Etiketöinti ennen täyttöä
Hapenpoisto ennen korkitusta
Max nopeus 1200 pulloa tunnissa
Siellä sitä herkkua muhii!


Pullotus laitteisto taasen on hankittu italiasta ja se näyttikin ainakin omaan silmään vallan pätevältä laitokselta, moneen pienpanimoon verrattuna melkoisen isoltakin. Laite sinkoaa pulloja tunnissa vähän päälle tuhat. Kysyin lämpimikseni että tuleeko tuollaisiin laitteisiin helposti vikoja, ei kuulema ja vaikka tulisikin niin osa niistä saadaan korjattua laitteessa olevalla etäyhteydellä suoraan valmistajiin. Eräs saksalainen toimittaja oli tuumaillut tuosta laitteesta että se on pullotuslinjastojen mersedes, pitää se silloin hyväksi uskoa.
Pullotuslinjasto.



Panimo pelittää muuten tuulisähköllä!

Huomasin että varastotila, niin kuin monilla muillakin panimoilla on verrattain pieni joten tetristä saa pelata eurolavojen kanssa kun kuorma lähtee liikenteeseen. Panimo itsessään on muutenkin kompakti mutta kaikki laitteet on sinne tehty mittatilaustyönä joten tehokas tilankäyttö ratkaisee paljon.


Kierroksen ohessa silmiini pisti puinen tynnyri ja pakkohan se oli udella että tuleeko tynnyrikypsytettyä olutta valikoimiin, siinä harvoin voi mennä vikaan. Panimotohtori valisti että joensuuhun vasta avatussa gastropub vispilänkaupassa on tynnyri kypsymässä. Kysyin että nähdäänhän jatkossakin tynnyri olutta ja vastaus oli että todennäköisesti, lupaavaa viskin aromia oli ainakin jo alustavissa kokeilluissa irronnut. Samalla tuumailin että onkohan miten vaikeaa noiden tynnyreiden hankinta mutta tuntuu noita maahantuojilla olevan, Amerikassahan on ihan säädös että viskille pitää aina olla uusi tynnyri joten sieltä luulisi saavan kerran kertakäyttö kulttuuri voimissaan.
Tynnyri kypsytetty olut on parasta.


Keskusteltiin myös humalista sillä olin tietoinen että honkavuorella on omat, noin aarin kokoiset koe viljelmät, tämähän on kiinnostavaa siinä mielessä että harvalla panimolla on omaa humalatuotantoa, ainakin voi olla varma tuoreudesta. Joskaan tilan tuottamat määrät ei riitä vielä oluiden humalointiin.
saati että se olisi edes taloudellisesti kannattavaa. Pyysin pistokasta yhdestä taimesta mutta en sitten muistanut ikinä sitä käydä poimimassa, ehkäpä tänä vuonna sitten. Panimolla olikin 5 eri lajiketta mistä valita mutta parhaiten on kasvanut niinivaaralta saunan takaa löydetty taimi, mikä on tietysti aika loogista kun se on saanut karaistua suomen oloissa toisin kuin eurooppalaiset vastineet.

Maltaistakin puhuttiin ohimennen että hyvä että suomeenkin putkahtelee pikku hiljaa uusia mallastamoja ja panimo käyttääkin vain suomalaista viking malttia. Käydessäni tätä keskustelua kävin kurkkimassa keittopatojen sisälle siiviläpohjia ja haravasekoittimia ihmetellen ja tutkimassa muutenkin uuden karheana kiiltelevää laitteistoa. Se on kyllä hieno nähdä isoja laitteita, kauhulla vaan ajattelen niiden pesemistä minkä voin kokemuksesta kertoa että aivan perseestä.
Honkavuoren olutlasi lähti matkaan.


Sitten alettiin jo hiipiä takaisin kohti olutpuotia mistä tuli puheeksi että joensuussa on vieläkin ihmisiä jotka ei ole honkavuoren panimosta kuulleet mutta kyllä tuon kioskin avulla lähtee sana kiertämään. Tuumailin että kyllä se kohta tietoisuuteen nousee, olihan tuossa taannoin radio rexin haastattelukin jossa Ville edusti. Olin kuulema ensimmäinen ihminen joka on maininnut edes kuulleensa sen ja lohdutin mies poloista että hyvin se haastattelu meni.

Tuumailtiin samalla etiketeistä että ne on hyvin selkeät ja tunnistettavissa. Ne tekeekin ihan ammattilainen; Jusa Hämäläinen joka työskentelee Karjalainen lehdessä visuaalisen toimituksen esimiehenä, osaamista siis on.

Eipä siinä, about tunnin kierros tuli tehtyä ja kaikkea kivaa nähtyä. Mukaan nappasin myös päkin olutta minkä sai mukaan näppärässä kuljetusyksikössä. Käykäähän piipahtamassa panimon shopissa tukemassa paikallista panimoa, varmasti löytyy olutta joka janoon.

Panimo Honkavuoren sivut






8. maaliskuuta 2019

Pyynikin Brewing Co. - Citra California Lager 5%


Pyynikin uutuksien läpikäyntiä jälleen, tällä kertaa lager mitä on lähdetty tekemään jenkkiläisellä twistillä. Amerikkalaisten malli tuntuu olevan nyt kovassa nosteessa muillakin panimoilla, eipä siinä kun ihan maistuvaa settiä ne tuolla jenkeissä tekevät. Osattaisiinkohan tehdä jotenkin suomalainen tyyli mitä muut kopioisi? Sahtia lukuunottamatta.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli nopeasti muodostuva ja kermaisa, ei kyllä säilynyt minuuttiakaan. Tuoksu on hyvin hedelmäinen ja raikas. Perinteiseen lageriin verrattuna hedelmäisyys on hyvin vahvasti esillä. Sitruunaa ja ananasta, todella fresh tuoksu kukkaisen makealla meiningillä. Olut kirkas ja kullankeltainen, oranssihtava enemmänkin.

Maku:
Maku on yllättävänkin hedelmäinen mutta ei imelä, rungossa kuitenkin on selkästi havaittavaa makeutta. Juotavuus on todella hyvä, kepeähkö mutta paljon makua. Maltaat maistuvat keksisen crispynä ja humalat on hyvässä balanssissa. Katkerointi on keskivertoa kamaa ja  humalointi on hiukan ruohoista. Karbonointi on keskivertoa kovempi tehden tästä kepeän ja raikkaan.

Hedelmäinen lager, ainakin se on erilainen. Maukas kuin ipa, katkeroitu kuin lager.

Humalat: Citra

4. maaliskuuta 2019

Pyynikin - Amarillo Pale Ale 5,3%

Jatketaan suomalaisten oluiden parissa niin kuin aina ennenkin, tällä kertaa pureudutaan Pyynikin panimon uutuuksiin eli Amarillo Pale Ale. Vaikka kuva onkin tumma niin kyllä tuosta voi jo päätellä että ei se Pale Ale kyllä ole vaikka mitä tekisi. Mitenkäs maku puoli? Otetaan asiasta selko.

Ulkonäkö & Tuoksu:
olutVaahto oli napakka ja muodostui varsin ryhdikkäästi lasiin. Väriltään kaunis kuparipannu kirkkaalla olemuksella. Tuoksussa mennään hedelmien sekoituksella joista mielenkiintoisin on mangon ja greipin liitto. Aromihumaloiden määrä meinaa kadottaa maltaiden tuoksun tyystin mutta on siellä jotain karamellisuutta taustalla joka sekoittaa tuoksut vallan toimivaksi kokonaisuudeksi.

Maku:
Suutuntumaltaanhiukan tervähköllä särmällä varustettu olut, hiilihapotus on hiukan pirskahteleva mikä tekee tästä melkoisen helpon juotavan. Maltaat ovat vahvasti karamellisoituna esillä ja yhtä vahvasti myös amarillo heittää vastapalloon sitruksista ja hiukan lipeämäistä makuaan. Katkerot on karvaat mikä tekee tästä vähän bitterin ja myöskin jälkimausta äärimmäisen pitkäkestoisen. Mausta tulee mieleen ihan brittiläiset brown alet, sellaista puun ja kaarnan makua. Loppu makukin on pihkaisuutta, havuja ja greippiä.

Mukavan down to earth olut, ruokajuomaoluena näen tämän helposti mutta Pale Alena ihan metsässä.

Mistä: Saatu Panimolta

1. maaliskuuta 2019

Maistila - Jälkipeli Saison 6,1%


Panimon sana:
Jälkipeli syntyi ajatuksesta, että olut on (kohtuumäärissä) tutkitusti mainio palautusjuoma. Mietimme velimiehen (yhtiökumppani) kanssa minkälainen olut olisi meidän suuhumme passeli palauttelija sählyreenien tai tennismatsien jälkeen. Saison on yksi lempityyleistämme, joten askelmerkit veivät siihen tyylisuuntaan ja tällainen kepeä, hitusen hedelmäinen ja virkistävä olunen syntyi.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Hyvin pelittää jälkipelit
Vaahtosi runsaasti ja myöskin katosi nopeasti, jätti pitsiä melkoisesti lasiin eli kävi tehokkaasti siis työnsä tekemässä...paitsi aromien säilyttämisessä joskaan tuoksun puute ei ole ongelma. Sitrushedelmäinen tuoksu, kovin sourimainen ote ja hämmästyn ellei ole vahvasti hapan tapaus. Kukkaisuutta sekä sokeria löytyy helposti, belgialainen hiivakantakin jättää tervehdyksensä tuoksuun. Hedelmäisyys on melkoinen mutta raikkaalla tavalla.  Väriltään oljen keltainen ja hiukan samea.

Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin paksu vaikka hiilihapotus onkin korkea. Valkkarimaisen kuivaa meininkiä on tarjolla ja kuivuutta oluessa edesauttaa siihen lisätty ruis sekä appelsiinin kuoret, sitruunaa unohtamatta. Hedelmäinen olut kuitenkaan maltaita unohtamatta, ne löytyvät taustalta keksimisenä makuna. Ruis taitaa tuoda siihen keksimäisyyteen digestiven makua. Katkerointi on maltillinen mutta varsin yrttinen, tekee vähän sellaista voikukan maidin makua loppuvetoon. Ilman tuota lopun kitkeryyttä voisi olla hiukan miellyttävämpikin maku, se voi tulla tietysti myös siitä että sitruunan/appelsiinin kuorta on raastettu siihen valkeaan osaan asti.

Maistuva saison kaikkiaan vaikka en tuosta lopun kitkeryydestä niin välittänytkään, muuten varsin raikas tapaus.

Mistä: Saatu Maistila panimolta.
Kuvaustausta: Puustikki
EBC: 7-8
IBU: 29
Humalat: Columbus, Simcow
Maltaat: Pilsner, ruis, kaura
Muut: Appelsiininkuori, sitruuna, passionhedelmä
Hiiva: Ranskalaistyylinen saison hiiva

19. helmikuuta 2019

Fat lizard - Lake Bodom 5%

Fättäreiden panimo seuraa ah! niin trendikästä linjaa tehdä bändille olutta. Tämä bändi ei ole mikä tahansa bändi vaan all time lempparini Children of bodom! Alexi Laihon takia hankin itselleni heti teininä ESP sähkökitaran, onhan veikkonen voittanut maailman parhaan metallikitaristin tittelin brittiläisen Total Guitar -lehden lukijaäänestyksessä jo 2011. Aiemmin Laiho on voittanut saman tittelin yhdysvaltalaisen Guitar World -lehden äänestyksessä. Kovin meriitti ehkä kuitenkin on että Metallican Kirk Hammet on nimennyt hänet maailman parhaaksi kitaristiksi, muilla titteleillä ei tämän jälkeen ole enää mitään merkitystä.

Kuulin huhua että tähän olueen on ainakin osittain käytetty Bodom järven vettä, tiedä vaikka miten mineraalipitoista ja herkullista

Ulkonäkö & Tuoksu:
Väriltään kuparinen ja hiukan samea olut. Vaahto oli hyvin muodostuva ja korkea, ei järin kestävä. Tuoksuu hunajaiselta ja kukkakedolta. Maltaat tuoksuvat keksimäiseltä, viljaisa on kuvaavin sana. Aika mieto tuoksu ainakin lasista, tölkki saattaa paremmin pitää tuoksut tallessa.

Maku:
Suutuntuma äärimmäisen kevyt ja raikkaasti hiilihapotettu. Maku taasen ei ole erityisen raikas vaan saadaan sellaisia red alen tummia elementtejä, eli maltainen maku on siis varsin esillä. Maltaat maistuvat vähän turhankin "punaisilta" eli sellainen hyvin down to earth maku joka hiipii hiukan tunkkaisenkin alueelle. Humaloinnit ovat sitruunaiset, yrttiset ja pippuriset. Katkerointi on pitkäkestoinen ja sellainen karvaan karhea.

Mukavan erilainen lager festarikansalle, humalointi on ainakin erilainen ja rapsakka. Tämä voi tietysti pettymys niille jotka ostavat oluen vain lager nimeä tuijottaen.

Pisteet kyllä fättäreille näyttävästä tölkistä ja hienosta "topless can" tölkistä, brändäys done right.


Humalat: Magnum, Tettnanger
IBU: 25
Mistä: Saatu Fat Lizard panimolta

16. helmikuuta 2019

Panimo Kiiski - Das Boot 6%

Arvostelussa syksyn kausiolutta, mutta koska olen erilainen nuori juon sen siis talvella. Das boot on saksalaistyylinen ale jonka kiiski tarjoilee tyylilleen uskollisena puolenlitran lekasta.

Kuvaus panimon sivuilta:

Das Boot on Saksalaistyylinen maltainen ja täyteläinen, kevyesti humaloitu suodattamaton täysmallas pintahiivaolut. Mallaspohjassa on kunnioitettu keskieurooppalaisia tyylejä kasaten ne yhdeksi tasapainoiseksi mallasrungoksi. Mainio ruokaolut esimerkiksi saksalaisten makkaroiden kuten bratwurstin ja hapankaalin kera.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on ainakin tehty saksalaisia kunnioittaen taiten ja oikein. Tanakka vaahto pitää pintansa tuopissa pitkään juomisen alusta loppuun mikä on harvinaista nyky oluissa. Tuoksussa on karamellisoitua mallasta hunajaan kieputettuna. Tuoksussa saadaan esille myös kukkaisuutta apilan muodossa. Myöskin hiivan pystyy vaivatta haistamaan. Ulkonäössä on melkoisesti sameutta ja
väriltään se on enemmän tummanruskea kuin vaalea.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksua tavaraa ja hiilihapotus on onnistunut. Maussa on melkoisesti hiivaa mikä tuo tähän vähän raa'an kotioluen meininkiä. Hiiva kyllä tuo myös hedelmäisiäkin elementtejä mikä vähän lisää oluen makupalettia. Mausta löytyy mukavasti rusinaa, pähkinää, hiukan puunkuorta ja aavistus ruohoa. Humalointi on yrttinen ja pippurinen ja katkerointi on keskinkertaista. Hyvin jännästi on olut tasapainottelee alussa olevan kuivuuden kanssa ja lopun makeuden kanssa.

Jos hiiva ei makuna haittaa niin tätä pystyy kyllä kolpakko tolkulla juomaan, makua on monipuolisesti ja runko on ryhdikäs ja vetisyyttä ei ole. Ammatillinen arvio on että vastoin yleistä kokemusta, tämä saattaisi hyötyä suodatuksesta tai ainakin kovalla kädellä tehdystä cold crashistä.

Tässä vielä aiheeseen liittyvä loppukevennys: Das Beerboot


EBC: 22
EBU: 27
Kantavierre: 14
Mistä: Saatu panimo Kiiskeltä

13. helmikuuta 2019

Maistila - Moood Milk Stout 5,8%

Flunssa iskee pahemman kerran päälle niin joudutaan kaivamaan arkistoista olut juttuja, ei kovin vanha kuitenkaan vaan ihan viime kuun tapaus. Olen kyllä siunattu niin isolla nenällä että flunssa ei yleensä vaikuta haju tahi makuaistiin mutta ei oteta kuitenkaan sitä riskiä kerran ei ole pakko, välillä voi juoda vettäkin.

Anyway maistissa oli maistilan Moood Milk Stout elikkä stouttia laktoosilla, yleensä nämä ovat olleet herkullisia tapauksia ja maistilan tuntien ei ollut pelkoa pettymyksestä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Todella vahvasti suklainen, sellainen maitosuklainen kinder. Aavistus kahvia ja melkoisesti paahteisuuttaa. Täytyy sanoa että on todella miellyttävä tuoksu ja melkoisen vahvasti on vaniljaakin johtuen lisätyistä vaniljapavuista. Vaahtosi todella niukasti mikä on vähän pettymys stoutissa missä aineksia olisi kunnon vaahtoon, nyt on proteiinit käytetty tosi tehokkaasti.

Maku:
Mukavan pehmeä suutuntuma, leppoisan kepeä hiilihapotus. Makean maukas, makeuden osaa kyllä helposti osoittaa että tulee maitosokerista eikä mistä tahansa taloussokerista. Saaristolaisleipää vahvana maussa sekä imelää siirappisuutta joka korostaa oluen makeutta entisestään. Nokinen maltaiden paahteisuus toimii makeuden kanssa vieden siltä enimmän terän. Sitruunaisesta humaloinnista en taas  ole niin varma, se tuo virkistävää kirpeyttä vaan toimisiko tämä pelkästään katkerohumalilla? Hiuksenhienosti tässä on vähän alkoholia maussa mikä on jännä näillä prosenteilla, menee onneksi sellaisena mukavana lämmittävyytenä.

Todella maukas herkutteluolut! Eräsmies approves.


Maistila on siitä jännä panimo että speksejä oluista ei sivuilta löydä. Tuotetiedot toistaiseksi facebookissa sanoo sivut joten etsivä löytää. Oluen kuvat valitettavasti hävisivät kuvapalvelusta tilanpuutteen takia joten jää nyt vain mielikuviin, sorry.

Mistä: Saatu maistilan panimolta.
EBU: 31
KANTAVIERRE: 16.2 °P

12. helmikuuta 2019

Olvi - Tuplapukki 8,5%

Olvin legendaarinen tuplapukki, tai ainakin setä ihmiset sanovat että on. Itse olen onnistunut välttelemään tätä koko elämäni, ei tullut edes nuorempana harrastettua humalahakuista juomista että tämä olisi tullut tutuksi. 8,5% tuplapukilla saadaan suhteellisen helposti nuppi pärisemään ja edes alkon hinnoilla (2,49€/0,33l) ei tämä ole liian kallis siihen tarkoitukseen. Tuote on siis samaa kuin ennenkin, se on vain saanut uuden long neck ilmeen ja etiketin missä yritetään lähteä kilvoittelemaan pienpanimoiden lookilla.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Onpas mahtavan tukeva vaahto näinkin vahvaksi olueksi olematta kuitenkaan stout. Laskeutuu hitaahkosti jääden sentin korkuiseksi ja tiukaksi vaahdoksi. Väriltään kullan keltainen, klassikko.
Tuoksuu vahvasti yrteiltä ja hunajaisen paahteisilta maltailta, karammellisointi on vahvana tässä yksilössä. Humalointi tuoksuu melkeinpä samalta kuin saksassa nauttimissani oktoberfest oluissa.

Maku:
Suutuntuma tuntuu yllättävän paksulta ja öljyiseltä. Makea maltaiden myllytys alkaa välittömästi melassimaisella meiningillä. Humalointi tulee hiukan ujosti hennolla sitruunaisuudella, yrttisyydellä sekä pippurisuudella. Hiilihapotus on aika korkea mikä ei silti kauheasti suutuntumaa kevennä. Lopussa sitten tulee ihan puhdasta viinamaisuutta mikä tekee tästä aikamoisen pultsarioluen, tuo viinaksisuus hönkii parfyymimaisesti vielä pitkän aikaa.

Vahvasti tasapaino ongelmia, horjuu kuin puliukko konsanaan. Tuo mallaspohja on kyllä hyvä ja tuosta saisi helposti oivallisen terassijuoman.


EBC: 18,9
EBU: 15,0
Mistä: Saatu olvilta, löytyy alkoista.

11. helmikuuta 2019

Pyynikin - Galaxy Saison 5,2%

Pyynikin uutuuksilla jatketaan, tällä kertaa galaxit räjähtää ja keinonen laskeutuu maanpäälle! (tietäjät tietää) Galaxy saison on ainostaan galaxyllä humalalla maistettu, eli kannattaa ostaa maistoon jos haluaa tietää millainen galaxy on keittojen jälkeen. Tälläiset oluet on juuri parasta kotiolut harrastajalle, itse opin juuri näin että mosaic humala osaa liikaa käytettynä muuttua fairyksi..Vain yksi tippa riittää!

Ulkonäkö & Tuoksu:
Todella valkoinen ja uhkena tuuhea vaahto, höttöinen pilvi joka kestää ja kestää. Oluen väri on hiukan oranssiin vivahtava. Tuoksussa vahvasti eksoottisia  hedelmiä, mangoa, ananasta, papaijaa. Maltaiden karamellinen paahteisuuskin tuoksu seasta tehden tämän hyvin toimivaksi ja kukkaiseksi kokonaisuudeksi. Hiukan hiivamainen hapan tuoksu tästä löytyy, hyvällä tavalla siis.

Maku:
Suussa on raikasta kepeyttää jotenkin shamppanjahiivamaisella otteella, hiiva jää maistumaan suuhun selkesti. Kirpeästi kuplahteleva olut soljuu kurkusta alas hennon makean hedelmäisenä. Maltaat ovat herkästi paahdettu ja keksisyys on hyvin läsnä korostaen tuota crisp raikasta meininkiä. Humaloinnit ovat yrttiset ja katkerointi kepeää. Loppumaussa saadaan sitruunaista puristusta.

Todella raikas olut, suorastaan vissymäisen virkistävä. Hyvää oppimateriaalia niin saisoneista kuin galaxystäkin.

Mistä: Saatu Pyynikin panimolta.

7. helmikuuta 2019

Laitilan wirvoitusjuomatehdas - Brown Ale 5%

Laitilalta tuli jokunen aika takaperin näytepaketti täysin puskista, tämä loota sisälsi pullon brown alea mikä on tyylinä maanmainiota perus olutta. Brown ale on runsaasti mallasta sisältävä olut herkillä katkeroilla, varsinainen jokapaikan olut.

Tämä on ollut aiemmin tuotannossa 4,5% vahvuisena joten mielenkiinnolla odotan millaista on saatu entistäkin runsaamalla mallaspohjalla, ei se edellinenkään huono ollut. Tämä on tietysti rakenteeltaan että humaloinniltaan aivan eri olut joten mitään ennakko odotuksia ei ole.

Ulkonäkö & Tuoksu
paksuhko ja sienimäisen kimmoisaksi jäävä vaahto. Väriltään kauniin mahonkinen ja olemukseltaan kirkas. Tuoksussa tummia hedelmiä, paahteista mallasta, toffeisuutta, pähkinää, hienoista vaniljaa ja karamellisuutta. Ihan mielettömän monipuolinen paketti, oikein mukavasti nenättimelle oli hommia. Kokonaisuus on ulkoisissa olemuksissa hyvin kasassa, sitten isketään sisäisen kimppuun.

Maku:
Suutuntuma on kepeähkö ja kalkkinen katkeruus ottaa heti otteen, kuivakka olut napakalla otteella. Nyt on sellaisen perus pöytäoluen meininkiä josta minä tykkään vallan paljon. Hiilihapotus on ehkä reippaampi kuin browneissa yleensä mutta se tuo tuollessaan vaniljan elementtejä myös makuun, tietysti myös pähkinöiden ja aavistuksen paahdetulle kastanjalle maistuvaa maanläheisyyttä. Olut on hiukan makea mutta kuivattava profiili on niin hyvässä balanssissa että ei mene imelän lähellekään. Katkerointi on keskitasoa ja humalat on bittermäisen yrttiset sekä hennosti sitruunan kuoriset.

Niin hyvä Brown Ale että brittiläisiäkin hävettää!

Humalat: Target ja Challenger
Maltaat: Pale Ale, Melano Light, Bisquit ja Black
EBU: 18
EBC: 53
Kantavierre: 13,8%
Mistä: Saatu panimolta, tuli alkon käsityöläisolut kattaukseen

6. helmikuuta 2019

Maistila - Mango Tango Sour 4,8%

Maistilan maistiaisia tutkitaan jälleen, tällä kertaa paneudutaan sour tyylin pariin mikä on itselle vielä vähän sellainen uusi maailma. Jos Columbus uskalsi lähteä tutkimaan toiselle puolen maapalloa niin kyllä minäkin tämän kunnialla juon!

Hapanoluet ovat olleet nyt jokusen vuoden nousevassa trendissä ja tiedä vaikka IPA:n syrjäyttäisi marketeissa. Tämä  olisi kyllä ihan hyvä sillä toisin kuin IPA, sour toimii maitokauppavahvuisena. Pienpanimot toisensa perään puskevat nyt soureja markkinoille joten valikoimaa tulee jatkossa olemaan entistäkin enemmän mikä on ihan positiivista. Tämä olut tyylinä voi olla hiukan yllättävä aloittelijalle ja ken junnu sellaisen juoksukaljaksi erehtyy ottamaan tulee yllättymään kovasti.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto oli niukka puolen sentin tuhaus, en kyllä osaa sanoa miten yleistä tämä sourien parissa on. Tuoksussa tietää hapanta saavansa! Oikein vahvasti sitruunainen ja myös mangoinen, oluen nimi ei ole harhaanjohtava vaan todella osuva. Helposti tästä löytää myös muitakin kirpeitä tuoksuja kuten herukkaa ja karviaista. Olemukseltaan suodattamattoman vaalean keltainen.

Maku:
Suutuntuma on kevyt ja maku on muikea, huikea ja kaikin puolin mukiin menevä. Ihan juotava sourhan tämä! Hiilihapotus on raikaasti toteutettu ja maussa on vahvasti mangoa, mutta vahvin on kuitenkin sitruunanmehu. Maltaiden makua en kyllä alta löydä sattuneesta syystä, humala kuitenkin on poimittavissa hentoisena katkeruutena sekä yrtteinä. Jälkimaku on viipyileväja vallan pitkäkestoinen.

Terhakka sour hedelmäisellä otteella, kylläpä tätä kesällä ostan toisenkin kerran.

Mistä: Saatu panimolta

31. tammikuuta 2019

Eräsmies - Vinkit - Pakkaseen valmistautuminen

Aloitetaan ajankohtaisella aiheella eli pakkaselta suojautumiselta. Aloitan aiheen verestämällä menneisyyden muistoja. Kaikkihan muistaa kun lapsena vanhemmat sulloivat naaman täyteen VITALISTA, valitettavasti sillä oli pakkasta vastaan päinvastainen vaikutus sillä ihon ja vitaliksen väliin pystyy helposti jäämään hikeä joka sitten jäätyy. Omalla kohdallani tästä on kokemusta punoittavista poskista jotka muistuttavat vielä tänäkin päivänä että vitalis on perseestä...väärin käytettynä, vitalishan tulisi laittaa poskiin n. puolituntia ennen ulos menoa että se ehtii imeytyä.

Armeijassa tuote kirottiin heti ja kaikkia kiellettiin sitä käyttämästä, tätä puoltaa puolustusvoimien tutkimus josta selvisi että paleltumia tuli eniten voiteiden ja rasvojen käyttäjillä kuin niillä jotka eivät niihin koskeneet. Keholla on omat konstinsa pitää pakkaset loitolla ja naamalle erittyvä tali on ihan hyödyllistäkin, ei tarvitse aina sitä naamaa clerasilillä hangata.

PALELTUMAN OIREET:

Paleltumavammoja on kahta tyyppiä. Tavallisin on paikallinen paleltuma, joka aiheutuu ruumiinosan altistuessa kylmälle ja paikallisen lämpötilan laskiessa niin alas, että kudoksissa alkaa tapahtua nesteen jäätymistä. Paleltuma-alueella on pistelyä, tunnottomuutta sekä värin muutoksia ja mahdollisesti rakkuloita. Paleltuneen alueen kokoa on usein vaikea arvioida ennen sen sulamista. Suuri osa paleltumiin liittyvästä kudostuhosta syntyy sulamisvaiheessa tulehdusreaktion seurauksena.
Suomen talvisissa oloissa paleltumat ovat melko yleisiä, erityisesti alle –20 asteen lämpötiloissa. Vaatteiden kostuminen ja tuuli lisäävät paleltuman syntymisriskiä. Samoin ääreisverenkiertoa muuttavat lääkkeet (esim. beetasalpaaja), tupakointi ja sairaudet, kuten valtimoahtaumat, voivat herkistää paleltumille.

(Lähde: Terveyskirjasto)

Kuulostaa varsin ikävältä mutta tuon yllä mainitun välttämiseksi tässä muutamia ohjeita joista voi halutessaan ottaa opiksi.

Pukeutuminen:

Pukeutuminen on kaiken A ja O, kerrospukeutuminen varsinkin. Henkilökohtaisesti voisin suositella merinovilla tuotteita, ne on hengittäviä, anti-bakteerisia, ja ennen kaikkea lämmittäviä, myös kosteana.

Yleistä:

Sellainen basic neuvo pukeutumiseen olosuhteista ja lämpötiloista riippumatta on että aluskerros kannattaa rakentaa kevyistä, hengittävistä ja kosteutta siirtävistä alusvaatteista. Materiaaleina keinokuidut, merinovilla ja näiden sekoitteet ovat loistavia.
Aluskerroksen päälle puetaan tilanteen niin vaatiessa yksi tai useampi välikerros. Välikerrosten idea on eristää ja auttaa kehoa lämmittämään itse itseään. Välikerrastoja on nykyään todella paljon, varmista että asusteet ovat hengittäviä ja kosteutta siirtäviä.

Kuorikerros voi olla vaikka toppapuku, tosin hengittämiseen kannattaa kiinnittää myös huomiota jos hikoilua on tiedossa. Päällinen kannattaa valita tilanteen mukaan, itse pyöräilen töihin joten tuulenpitävyys on todella olennainen asia ajomukavuuden kannalta.

Armeijassa opetettiin että "Pukeudu niin, että paikalla ollessa on vähän kylmä, tällöin liikkuessa ei tule hiki" Pidä siis mahdollisuuksien salliessa lähellä taukotakkia jos puuhastelussa tulee pidempi tauko.

Vaatteet:

Pään suojaaminen on muy importante! Pään kautta häviää yllättävän paljon lämpöä, puhumattakaan että aivojen jäätyminen ei ole mitenkään terveellistä muutenkaan. Hyvä päähine suojaa korvat, otsan, posket, tähän suosittelen wanhaa kunnon karvalakkia. Myös kaula ja niska kannattaa suojata hyvin kaulaliinalla, itse olen tässä vähän laiska mutta käytän takkia korkealla kauluksella
Karvalakki on parasta!


Takista kun tuli puhetta niin sitä hankkiessa kannattaa kiinnittää huomiota muutamaan seikkaan. Hupullinen takki on must, se lisää lämpöä ja suojaa tuulilta. Hyvä huppu seuraa pään liikkeitä ja on helppo säätää vaikka olisi millaiset tumput käsissä. Toisekseen takissa olisi hyvä olla hihoissa säädöt jotka estävät tuulen sekä lumen menemisen takin sisään. Nykyisin talvitakeissa on järjestään tuulisuojat vetoketjujen edessä tahi takana mutta kannattaa silti varmistaa että ne on olemassa, vetoketjujen yläpäässä olisi hyvä olla lippa ettei kovalla pakkasella huuli ota ja jäädy siihen kiinni. Tuulen pitävyys on talvitakissa aina ilmeinen plussa puoli.

Rukkaset ja kintaat ovat pakkasella paremmat kuin sormikkaat, itse huomaan tämän pyörällä päivittäin töihin ajaessa. Erillään olevat sormet jäätyvät huomattavasti helpommin kuin nipussa olevat. Tuulen pitävät nahkarukkaset on tähän mennessä olleet kaikkein parhaimmat mutta markkinoilta toki löytyy esimerkiksi pattereilla lämmitettäviä hansikkaita joskin ne ovat aika epämukavat raskaan paristokotelonsa takia.

Ihoa vasten on paras pukea pitkähihaiset ja -lahkeiset alusvaatteet, jotka on valmistettu villasta tai muusta hengittävästä materiaalista. Puuvilla on huono vaihtoehto niin alusvaatteissa kuin sukissa, ne nimittäin imevät kosteutta ja tällöin tulee kylmä todella helposti. Parhaan yhdistelmän löydät kokeilemalla, kosteuden siirtoa saa parannettua teknisillä vaatteilla ja niissä onkin tultu melkoisesti eteenpäin.

Kenkien tulisi olla riittävän isot, jotta jalkaan mahtuvat lämpimät sukat. Liian tiukaksi pakattuun kenkään ei jää ilmakerroksia ja tällöin hyväkin kenkä voi muuttua jäiseksi. Itselläni varpaat meinaa jäätyä vaikka olisi millaiset thermo saappaat joten jalkineisiin kannattaa panostaa ja mahdollisuuksien puitteessa myös testata ennen ostopäätöstä. Itse käytän vaihtelevasti neopreeni saappaita tai pilkkiessä Safari Thermoja -60c joissa piisaa pakkasen kestoa.
Jahti Jack neopreenisaapas -20c
Safari Thermo -60c


Lisävarusteet:


Äärimmäisiin kylmyyksiin voi harkita myös lämpöliivejä, lämmitettäviä hanskoja sekä elektronisia lämpöpohjallisia. Nämä artikkelit toimivat paristojen tahi akkujen avulla. En suosittelisi kuitenkaan rakentamaan asukokonaisuutta näiden varaan ettei virran loppuessa tule ikävä vilu, puhumattakaan useita lämpöpohjallisia testanneena että harvoin ne edes toimivat. Lisälämmitystä voi tarjota myös lämpöpussit mitkä toimivat kemiallisella reaktiolla, pussin sisältä rikotaan kapseli joka reagoi hapen tai aktivoivan aineen kanssa tuottaen lämpöä. Pussit yleensä kestävät lämpimänä 2-8 tuntia riippuen mallista, riskinä tietysti näissäkin että aineet ovat vanhentuneet ja tarpeen vaatiessa eivät sitten toimikaan.
Lämpöliivit jotka voi yhdistaa powerbankiin
Kertakäyttö lämmittimiä jaloille ja käsille

Vartalo:

Voiteet ja rasvat voisin kyllä jättää mieluummin suksien pohjaan kuin naamaan, pakkaselta suojautuminen tapahtuu kätevimmin vaatteilla. Nuff said.

Pakkasella kannattaa muistaa nesteytys, neste kuin neste käy kunhan se ei ole jääkylmää, kahvia tai viinaa joka haihduttaa nestettä ja tuo vain illuusion lämpimästä. Berhandilaiset viinatynnyreineen vuoristossa todennäköisesti tuovat paleltumiskuoleman nopeammin mutta ainakin kuolet onnellisempana. Myöskin syöminen kannattaa sillä se kiihdyttää aineenvaihduntaa ja ruumis tarvitsee energiaa lämmitykseen.

Liikkuminen on kaikista selkein lämmityksen muoto, hiihtämällä, hyppelemällä, kyykkyjä tekemällä tai mitä vain päähän pälkähtää, kunhan vain liikettä syntyy. 
Naamaa voi lämmittää käsillään ja sormia sekä varpaita kannattaa aktiivisesti pitää liikkeessä. Vartalossa lämpimin kohta on nivuset joten sinne vaan kädet reippaasti, tosin koirailla voi aiheuttaa sen että kivekset vetäytyy vatsaonteloon.

Ensiapu:

Jos nyt kaikesta huolimatta pakkanen pääsee paneskelemaan niin kylmettynyttä kohtaa ei saa missään nimessä hieroa. Omalla lämpimällä kädellä painelu tai muu lämmin vaate käy, sisätiloissa parhaiten toimii lämmin vesi jossa esimerksi varpaita liotellaan parikymmentä minuuttia. Sanomattakin selvää on että liian kuumaa vesi ei saa olla tai ihoon tulee pysyviä vaurioita. Tunnissa jos ei olo parane tai on tunnottomuutta tai suoranaista kipua niin ota yhteys lääkäriin.




29. tammikuuta 2019

Pyynikin - Winter Savulager 5%

Pyynikki pyöräytti kasan oluita markkinoille, 4 uuttuutta tuli yhtenäisin kuosin rytinällä kaupan hyllyille. Minäkin muiden blogaajien ohessa sain näytepaketin vaikka näiden piti tulla jo syyskuun alussa ja niiden piti alunperin olla kompensaatio pilaantuneiden oluiden bongaamisesta mitkä johtuivat sentrifugi ongelmista, oluen ongelmat totesi viimevuoden puolella useampikin ihminen. Nyt kaupoissa ei pitäisi flättiä olutta tulla vastaan ja saadaan nauttia tasaisesta pyynikin kyydistä.

Lager on armoa antamaton tyyli ja savun sotkeminen siihen on aina riski bussiness. Näinköhän on tasapainoinen olut hienolla savulla niin kuin etiketti lupaa vai yltiösavuinen makupommi. Maistossa siis Pyynikin sesonki olut: Winter lager - Hento savulager 5%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Etiketti kertoo että hennosti savuinen ruokaolut, minun nenä taas kertoo että ihan överisti savustettu. Olueen saadaan sormen levyinen vaahto joka ei kestä sitten yhtään, sihisee kyllä siihen malliin että hapotusta tulen löytämään. Väriltään ihan kivan klassisen kultainen. Tuoksussa vahvasti turpeista savua ja muutapa siitä ei sitten löydykään. 

Maku:
Savuisuus huuhdeltiin pois rommilla.
Hento savuisuus on melkoinen aliarviointi, tämähän on vallan savuinen. Rungoltaan varsin kevyehkö ja hyvin hiilihapotettu. Maltaat ovat sellaisen kepeän keksiset mutta maku, se on kyllä jotain aivan uskomatonta. Tälläistä savuisuutta en ole nähnyt sitten Laphroaig viskin, mikä sivu huomautuksena on ihan hyvä viski. Maussa on hennosti makeutta ja vihanneksisuutta mutta savuisuus on se juttu, palvikinkku on makuna ehkä kuvaavin. Katkerointi on todella kepeä ja lähes olematon, Ibuksi veikkaisin sellaista 10.

Tämä turpeinen savuisuus tulee jakamaan ihmiset kahtia. Ei minusta järin balanssissa ole makumaailma mutta jos savuisuutta on lähdetty tavoittelemaan ajatuksella parempi överi kuin vajari niin siinä on kyllä onnistuttu.

Tästä sai kyllä hyvin herran pelkoa oman vehnäsavuoluen tekemiseen, jokanyt pulputtaa iloisesti käymisastiassa. Itsellä tosin etuna on pintahiivan makumaailma mutta humalointi on silti yhtä kevyttä kuin tässä lagerissa, lähdin siis varovaisella savulla liikenteeseen.

Mistä: Saatu panimolta

25. tammikuuta 2019

Maistila - Vallesmanni IPA 6,4%

Maistilaa taas kerran, panimo on osoittautunut vahvaksi tekijäksi pienpanimoiden joukossa ja hyviä oluita tulee kerta kerran perään. Ei ole hetkeen tullut IPA olutta maistettua joten tämä on ihan mukavaa vaihtelua linjaan. Oluen etiketistä tulee vahvasti muistoja afrikan tähden pelaamisesta ja sen voisikin kaivaa taas naftaliinista kun lapsetkin osaa jo säännöt ja malttavat keskittyä enemmän kuin 6 heittovuoroa.

Nimismies eli vallesmanni oli historiallinen luottamustoimi. Nimismies oli talonpoika, joka oli valittu pitäjän luottamusmieheksi. Myöhemmin nimismiehiksi kutsuttiin poliisitoimesta maaseudulla vastanneita virkamiehiä. Liekö tämä olut siis IPA-tyylin luottamusmies, mene ja maista.
"Land of hope..

Vallesmannissa yhdistyvät vanhan mantereen makuisat maltaat ja uuden maailman sitruksiset humalat. Se on oivallinen janonsammuttaja maita mittailessa ja läänejä läjätessä.

Parhaimmillaan kylmänä, pitkästä tuopista tai suoraan satulalaukusta poimitun pullon suusta hörppien.

And Glory.."

Ulkonäkö & Tuoksu:
Valitan kuppaista kuvaa, oli yö.
Vaahto oli oppikirjan mukainen kahden sormen korkuinen ja napakan oloinen, laskeutuessaan jättää pitsiä lasiin jääden hiukan stoutmaisesti oluen päälle. Väriltään tumman kuparinen ja kirkas. Tuoksussa hyvin hedelmää, mangoa, ananasta ja papaijaa. Hiukan kyllä jotain belgialaista hiivakantaa olisin tuoksuttelevani.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksua kastia, oluen makeus on hyvällä tasolla katkeroihin nähden. Humaloinnin taso on todella hyvä, sanoisin että todella hyvä. Ei mene pelkäksi greippi ilotteluksi vaikka sitäkin on vaan pysyy hillittynä hedelmien leikkinä. Loppuvetoon saadaan hiukan havumaiset, raikasta ruohoa ja sitruunankuoriset jälkipoltot mutta katoavat suhteellisen nopeasti mikä melkeinpä pakottaa hörppäämään uudestaan. Maltaat on mukavan karamellisoidut ja paahteiset, mukaan lisätty vehnä pehmentää suutuntumaa ja parantaa myös alussa tutkittua vaahtoa.

Oivallinen IPA. Nappi suoritus mielestäni.

15. tammikuuta 2019

Krombacher - All In

[English under each finnish text]
Tässä blogi postauksessa keskitymme vain Krombacher panimon tuotteisiin. Tämä tuli mieleeni sillä rupesin jo valmistelemaan materiaalia 2019 pourfection kisaa varten. Tämähän on siis Krombacherin järjestämä kilpailu, missä pitää kaataa olutta mahdollisimman näyttävästi lasiin tahi muuhun mielenkiintoiseen astiaan. Voitin pourfection 2018 kilpailun ja kävin paikan päällä panimolla katsomassa tekemisen meininkiä ja mielenkiintoinen reissu se olikin, juttun voit lukea tästä. 

Valitettavasti sain kuulla että kiitos suomen keskiaikaisen lainsäädännön, ei suomi pysty osallistumaan vuoden 2019 pourfection kilpailuun. Ei anneta sen lannistaa vaan nautitaan silti oluista! Osa oluista löytyy myös suomesta (Pils, Weizen ja Dark) mutta Hell ja Kellerbier myydään suoraan kegistä eikä sitä seisotella kauppojen hyllyissä, plus se on myynnissä vain sesonkin aikana.

En ota vastuuta kielen oikeellisuudesta suomeksi tai englanniksi

[English]
In this blog post, we focus only on products from the Krombacher brewery. This came to my mind as I started to prepare material for the 2018 pourfection competition. This is the competition organized by Krombacher, where you have to pour beer as spectacularly on glass or other interesting container. I won the pourfection2018 contest and visited the brewery to see the work done and an interesting trip it was, you can read my trip to there from here! (finnish only)

Unfortunately I came to hear that thanks to the medieval legislation of Finland, we can not participate in the 2018 pourfection competition.  Don't let it get down to you, but still enjoy the beers! Some of the beers are also found in Finland (Pils, Weizen and Dark) but Hell and Kellerbier are sold directly from the keg and you can't find them on the shelfs on store, plus it is only sold during the season.

I don't take any responsibility of language neither finnish nor english.

Krombacher Hell 5%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Todella kirkas olut joka kuplii lasissa virkistävän oloisesti, väriltään oljenkeltainen. Ihan napakan vaahdon tekee suojelemaan aromeja. Tuoksu on maltainen ja makea, hunajainenkin jopa. Humalat eivät ole pääosassa vaan tulevat kukkaisen täydentävinä perässä.

Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin paksu ja rasvainen, tuntuu että maltaat ovat luovuttaneet koko täyteläisen itsensä ja ohuudesta ei ole tietoakaan. Hiilihapotus on kohtuullisen korkealla tehden tästä raikkaan ja helposti juotavan, hiilihapotus ei tärvele ollenkaan runsasta runkoa. Maltaiden makeus on esillä, mutta ei äitelän makeana sillä yrttinen humalointi leikkaa nopeasti liian äitelyyden.
Oivallinen hanaolut, on hiottu kyllä tappiinsa juotavuus.

Appearance & Scent:
 A really bright beer that bubbles in the glass refreshingly, with a straw-yellow color. Quite sturdy foam that keeps aroma on safe. The aroma is malty and sweet, even honeyed. The hops are not in the lead but they come in as a floral aftershock. 

Taste:
The mouthfeel is surprisingly thick and greasy, it feels that the malt have shed all their full-bodied self and the thinness is not known in this beer. Carbonisation is reasonably high, making this fresh and easy to drink, carbonation does not disturb at all a rich body as you would think. The sweetness of the malt is on display, bui it's not overly sweet because herbal hopping quickly cuts most of it. Exquisite beer on tab, this is honed to the max.

Krombacher Dark 4,7%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on tuuhea, korkea ja paksuhko.
Väriltään yllättäen nimensä mukaisesti musta. Tuoksussa on
maltaista ja makeaa meininkiä, paahteisuutta ja pähkinöitä. Odotin värinsä puolesta enemmän palaneisuutta mutta ei, joskus ulkonäkö ei kerro kaikkea. Tässä makeutta tuo tuoksuun myös hedelmäisyys jonka alta paljastuu hiukan hiivaa.

Maku:
Tässä on hiukan liian kevyt suutuntuma ja vahvasti hiilihappoja. Ensimmäinen maku oli rautainen metallisuus ja tämä ei ole hyvä ominaisuus koskaan. Maltaat ovat esillä sellaisena karamellisen imelänä liemenä, kuin vierrettä konsanaan. Maltaista irtoaa hiukan paahteisuutta, nokea ja hiuksen hienosti suklaata. Kuivakka olut kevyellä humaloinnilla sekä hienoisella happamuudellakin.
Olut joka on tehty liian helpoksi, ei kerrassaan mitään luonnetta vaikka teknisesti ihan onnistunut.

Appearance & Scent:
The foam is dense, high and thick. Like the name says, this is black, suprise! The scent is malt and sweet stuff, roastiness and nuts. I was waiting for more palate for color, but not, sometimes the appearance does not tell me everything. 
Sweetness is overly highlighted because of fruity notes, there is some yeast under the fruitmix.

Taste:
This one has a little too light mouthfeel and strong carbonation. The first taste was iron metallic and this is not a good feature ever. The malts are presented caramel like sweetness, kinda like wort. From the malti find a little bit of roast, smug and chocolates. Dry beer with light hops and little sourness. Beer that has been made too easy, not a bit of a character, even though technically quite successful.

Krombacher  Weizen 5,3%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostuu korkeaksi kermaisaksi pilariksi ja viipyilee lasissa pitkään pitäen kaikki maukkaan tuoksut sisällään. Olut on hiukan samea ja kultaisen oljenkorren värinen. Olut tuoksuu hedelmäiselle ja hiukan happamalle, banaania on niin kuin kuuluu ollakin.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksua kastia ja sopivasti hiilihapotettu. olut on raikas ja maitohappoinen sanoisinko. Runko tuntuu mukavan paksulta suussa mutta ollen kuitenkin virkistävä, tuo hapokkuus on todella hyvä piirre tässä. Banaanisuus on niin vahva että se löytyy jopa mausta. Humalointi on sitrusta ja kevyttä yrttisyyttä. Maltaiden maku on hyvässä tasapainossa oluessa. Varsin juotava weizen.

Appearance & Scent: 
Foam is formed as a high-strength pillar and lingers in the glass for a long time, keeping all the tasty scents inside. The beer is slightly cloydy and color is golden straws.  Beer smells fruity and somewhat acidic, banana is there like it should.

Taste:
The mouthfeel is medium thick with chalk and suitably carbonated. The beer is fresh and lactic acid if i may say. The body feels comfortable thick in mouth but being refreshing too, that acidity is a really good feature here. Banana is so strong that it can even be found in the flavor. Hops are mostly citrus and light touch of herbs. Malty taste with hops is well balanced in beer. Quite drinkable weizen.

Krombacher Kellerbier 5,1%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Runsas ja kermainen vaahto joka on tullut jäädäkseen. Väriltään oljen keltainen, samea olut joka
kuplii laiskasti lasissa. Tuoksussa välittyy hunaja, kukat sekä keksinen mallaspohja. Aromihumalointi on yllättävän raikas vaikka nimi antoi olettaa sellaista kellarin tunkkaista meininkiä.

Maku:
Kovin on maanläheinen maku, keksinen ja kuivakan valkoviinin ominaisuudet omaava olut. Humalointi on tehty saksalaiseen tyyliin yrttiseksi ja hiukan pippuriseksi. Muutenkin mausteisuuden suutakuivatta ominaisuus on vahvasti läsnä ja se sopii hyvin muutenkin kuivan meiningin kaveriksi. Olut on hiukan makeakin ja vähän karhea, aavistus metallisuutta on maistettavissa taustalla. Katkeroinnin ovat keskivahva ja toimivat hyvin tälläisellä leipäisen ja hedelmäisyyden välillä leikkitelevässä oluessa.

Appearance & Scent:
 A rich and creamy foam that has come to stay. Color is straw like and beer is hazy and bubbles lazily in class. On aroma there is honey, flowers and lightly roasted malt. Aroma hops are suprisingly fresh even though kellerbier name gives idea that beer would be little dusty and old.

Taste:
Hard is the earthy taste,i can say. Taste is biscuit and dry white wine. Hopping is done in German style with herbs and a little bit peppery. In addition, the spicy flavor feature is strongly present and is well suited for this dry beer. Beer is a bit sweet and a bit rough, the hint of metal is in the background but not too bad. The bitterness is medium-strength and well balanced in this kind of beer that is playing between bread and fruitiness.

Krombacher Pils 4,8%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on yllättävän korkea, tuuhea ja pitkä kestoinen, on kyllä hyvin kasattu tapaus. Tuoksussa on hunajaista makeutta ja maltaiden vaalea paahteisuuskin löytyy. Muuten oikein hyvän tuoksuinen tapaus ja olen löytävinäni myös kukkasia ja ruohoa. Väriltään klassisen kullan keltainen.

Maku:
Makuhan on todella maltainen sekä yrttinen, sanoisin että todella klassinen saksalainen pils. Yrttisyydessä on mukana myös muutakin mausteita, muskottia ja neilikkaa. Suutuntuma on keskipaksua ja hiilihapot ovat raikkaat. Ihan maukas perus keppana tämä on. Katkerointi on ryhdikästä ja suuta kuivattavaa, toimiva olut oktoberfest kolpakkoon.


Appearance & Scent:
Foam is surprisingly high and long lasting, it is a well crafted case. The fragrance has honey sweetness and mild blossom of malt. Otherwise, a very good-smelling case and I will also find flowers and grass. Color is  gold in classical way.

Taste: 
Taste is really malty as well as herbal, I could say it's really classic German pils. Herbs also include other spices, muskots and carnations. The mouthfeel is moderate and the carbonated acids are fresh. This is a tasty basic beer with no tricks on sleeve. Bitterness good and mouth-drying, effective beer for the Oktoberfest.


Krombacher Pils Non-Alcoholic 0%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Mahtavan iso ja tuuhea vaahto, ei eroa holillisista yhtään. Väriltään hailakan olkinen ja kirkas.
Tuoksuu makealta kaikin puolin, hiukan kukkasilta ja vähän metalliselta, keksisyyttä lopussa.

Maku:
Suutuntuma kevyt ja raikas. Maltainen olut ja sen profiili on makean karamellinen. Katkerot on kepeä mutta purevat silti riittävästi yrteillään ja greipillä samalla peittäen liian makeuden. Maukas holiton ja oivallinen lisä ruokapöytään.

Appearance & Scent:
A really big and dense foam, no difference in size compared to alcholic version. Vibrant and bright in color.
It smells sweet all over, with a little blossoms and a little metallic, at the end there little biscuits.

Taste:
Mouthfeel is light and fresh. Malty beer and it's profile is sweet caramel. The bitterness bites good enough with herbs and grapes while covering too much sweetness. Tasty beer with no alcohol and excellent addition to the dining table.

6. tammikuuta 2019

Tornion Panimo - Lapland Red Ale 5,2% - Gluteeniton

Torniosta tulee uutta vahvistusta gluteeinitomien oluiden rintamalle. Loppuunsa markkinoilla ei kauheasti ole gluteenittomia oluita vaikka entsyymeillä niitä saa suhteellisen vaivatta tehtyäkin. Tätä tietysti selittää ihan puhtaasti hinta, entsyymi ei ole halpaa ja tutkimuksiakin on tehtävä. Tätä entsyymiä löytyy muunmuassa lappo.fi valikoimista Clarity Ferm nimellä jos kotioluen harrastajat haluaa leikkiä ystävien vatsoilla sekä suolilla. Gluteenittomilla oluilla panimoiden ei parane tosin leikkiä vaan tuotteet on testattava ulkoisella labralla kahdesti vuoteen eikä haittaa ole omistakaan tutkimuksista siinä välissä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on yllätävänkin napakka ja kermaisa. Väriltään kauniin punertava niin kuin nimikin kertoo. Tuoksu on melkoisen viljainen ja karamelli maltaiden tuoksu hiukan erottuu joukosta. Hiukan hedelmäinen tuoksu taustalla mutta mallas se vaan voittaa. Hienosti hunajaisuutta loppuun menessä.


Maku:
Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeäkin jopa. Valitettettavasti hiukan vetisyyttä on ilmassa ja veikkaisinkin että on haettu sellaista koko kansan helppoa juotavuutta. Maltaisuus on vahvasti paahteinen, sokeria ja mystisesti se metallisuus taas jostain puskee, tai sitten humaloissa on todella rautaiset yrtti vibat. Katkerointi on miellyttävän kevyesti tehty, liiallinen humalointi peittäisi herkän mallaspohjan alleen.

Guinnessin entinen panimomestari James Huey taisi tätä olutta käydä sohlaamassa, liekö tämä nyt tyylinäyte sieltä suunnalta. Helposti juotava alehan tämä on mutta hiukan ontuu toteutuksessa mutta ei häiritsevästi.
Mistä: Saatu Tornion panimolta, muutoin kautta maan melkein mistä vain.

3. tammikuuta 2019

Stone's - Ginger Joe's

Sain maahantuoja Soleralta testiin Ginger joe tuoteperheen. Oluthan ginger beer ei ole vaan kyse on limonadeista, inkiväärijuoma tahi viini olisi suomennettuna lähin kuvaava termi. Vaikka tämä "olut" myynnissä olut hyllyllä niin viljaa tässä ei ole, hedelmäviinipohjainen juomasekoitus siis johon lorautettu viinaa.

"Legenda kertoo, kun Joe keitteli ensimmäisen inkivääriviininsä ja maistoi tuotostaan, maku oli sen verran kipakka, että se poltti Joen viiksien tupsut! Legendan muistoksi Joen liekehtivät viikset on ikuistettu myös Ginger Joe –pullon etikettiin."

Tsup! Sokka irti ja ääntä kohti.

Ginger Joe 4%


Ulkonäkö & Tuoksu:
Oljen keltainen ja vahvasti lasissa kuplahteleva kuplajuoma. Vaahto oli nopeasti muodostuva ja nopeasti katoava. Tuoksuu todella imellälle ja myös inkiväärille niin kuin kuuluukin. Mehuisan
rypäleinen tuoksu.

Maku:
Vahvasti hiilihapotettu ja melkoisen makeakin juoma. Sokeripitoisuus on merkittävä ja makeutusaineiden lisäämisen huomaa, nyt puhutaan sellaisesta rypälesokerimaisesta mausta. Meininki on vähän sama kuin aspartaamin kanssa jos sitä on johonkin lisätty, sen vain huomaa.  Suositellaan nautittavaksi jäiden kanssa mikä on ihan hyvä vinkki, imelyyttä saadaan näin lantrattua. Vähän tulee sellainen samanalainen maku muisto kuin pommackia joisi, rypäleitä ja omenaa piisaa. Inkivääri tulee lopussa vähän kuin yllättäin sellaisena hienovaraisena polttavuutena, se muuten jatkuu melkoisen aikaa.

Limppari aikuiseen makuun, voi yllättää makeudellaan.

Ginger Joe 6,5% - Extra Ginger Flavor


Ulkonäkö & Tuoksu:
Puhdas copy paste edellisestä: Oljen keltainen ja vahvasti lasissa kuplahteleva kuplajuoma. Vaahto oli nopeasti muodostuva ja nopeasti katoava. Tuoksuu todella imellälle ja myös inkiväärille niin kuin
kuuluukin. Mehuisan rypäleinen tuoksu...joskin hieman maltillisempi kuin edellisessä,  sen on korvannut inkiväärinen pistävyys.

Maku:
Vahvasti hiilihapotettu on tämäkin ja vallan makea myös. Makeus ei ole aivan niin yliampuvaa kuin originalissa mutta juoma ei juurikaan vie janoa vaan lisää sitä. Inkivääriys on intensiivisistä, johtuen siitä että tässä on inkivääriä ihan naturellina että lisättynä aromina. Liian polttava ei juoma vieläkään ole vaikka selkeästi sitä onkin enemmän kuin original joessa. Näkisin että sitä on lisätty sen verran että alkoholi jota on nyt 6,5% peittyy alleen, niin kuin tekeekin.

Makea inkivääri juoma jota voisi kuvitella nauttivansa pienessä flunssassa.

Ginger Joe - Ginger beer with a hint of pear 4%


Ulkonäkö & Tuoksu:
Väritys on ottanut askeleen aavistuksen tummempaan suuntaan. Vaahto on hiukan kestävämpi ja jää
eräänlaiseksi kalvoksi juoman pinnalle.  Tuoksussa on selkeästi päärynää, aika tasaisesti painivat inkiväärin kanssa. Miellyttävä kokonaisuus so far.

Maku:
Ehkäpä vähiten makea näistä maistetuista, hiukan hapan päärynä tasoittaa mukavasti imelyyttää ja inkiväärikin jää hiimailemaan taustalle. Hint of pear on ehkä väärin ilmaistu koska tässä on päärynää jossa on hiukan inkivääriä, loppussa ei tule lainkaan samanlaista poltetta kuin edellisissä.

Tämä on näistä kaikista miellyttävin kokonaisuus, hyvässä balansissa kaikki eikä mikään tule toisen yli.



Ginger Joe - Non alcohol.

Tämän jätän nyt vähän tyngäksi ettei mene turhan paljon toistoksi. Alkoholiton inkivääri joe on
varsin samaa maata alkoholillisen version kanssa, pois lukien alkoholin maku. Hienoisesti myös makeutta on mielestäni säädetty alaspäin. Lopussa tulee jotain vahvasti rypälesokerimaista imelyyttää jonka katkaisemisessa alkoholilla olisi voinut tällä kertaa olla paikkansa.

Tuumailut:

Melkoista sokeripommia Ginger joe tarjoilee ja saakin olla melkoinen velho jos kaikki 4 edellä mainittua kerralla tempaisee, voi olla sellainen sokeripärinä että oksat pois. Ginger joet ovat ihan mukavia kesäisten juhlien piristäjä esimerkiksi häät ja sen sellaiset, miksei myös boolin pohjanakin.

Downsideä on sitten se että juomissa on melkoinen kasa E-koodeja. Nykyisin ei enää hysterisoida E-koodeista niin kuin jokunen vuosi takaperin, kuitenkin ihan arkisetkin aineet voidaan merkitä E-koodeilla. Ginger Joeissa on vaikka ja mitä, tässä on vähän avattuna niiden koodien merkitystä.

E955: Sukraloosi, keinotekoinen makeutusaine. Valmistetaan kemiallisesti sakkaroosista liittämällä siihen klooria. Noin 500-600 kertaa sokeria makeampaa.
E330: Sitruunahappo. Happamuudensäätöaineita, jotka vahvistavat hapettumisenestoaineiden vaikutusta. 
E999: Kvillajauute. Valmistetaan Quillaia saponaria -puun kuoresta. Vaahdotusaine juomissa.
E150d: Ammoniumsulfiittimenetelmän sokerikulööri, valmistetaan sokeria kuumentamalla. Prosessissa voidaan lisätä eri aineita, esimerkiksi rikkidioksidia tai sulfiitteja (ammoniumsulfiittimenetelmä). Eniten käytettyjä elintarvikevärejä.
E202: Kaliumsorbaatti, säilöntäaine. Valmistetaan kemiallisesti. Sorbiinihapon suola, mikä on tehokas hiivoja, homeita ja eräitä bakteereja vastaan erityisesti happamissa ja lievästi happamissa elintarvikkeissa.

Mistä: Saatu Soleralta, löytyy kyllä yleisesti vähän kaikkialta.