19. syyskuuta 2019

Nokian Panimo - Keisari Micro IPA 2,8%

Ulkonäkö & Tuoksu:

Kuten kuvasta saattaa päätellä niin vaahto on todella kestävää sortimenttia ja olikin melkoinen villikortti. Tuuhea kirkkaan valkoinen vaahto nousee melkoisiin korkeuksiin ja jää pitsinä lasiin. Olut on kristallin kirkas ja väriltään kullankeltainen. Tuoksu on vahvan hedelmäinen mangoineen kaikkineen, hiukan sitrushedelmiäkin loppuvetoon saadaan. Tykkäsin myös siitä että maltaatkin saatiin esille vaikka eihän niitä näillä prosenteilla älyttömästi olekaan.

Maku:

Suutuntumahan on kevyen vetinen, eihän siitä mihinkään pääse eikä se nyt varsinaisesti yllättänytkään. Katkerointi näyttäisi olevan IBU: 60 mutta tuntuu jotenkin korkealta tämä lukema. Katkerointia kyllä on mutta se on suorastaan hellää ja siksi sopiikin hyvin yhteen kevyemmän rungon kanssa, se ei jyrää täysin mallaspohjaa alleen. Humalat on yrttiset ja greippiset ja kohtuullisen pitkäkestoisetkin kun loppuun saadaan pihkaisuus pitkittämään meininkiä. Maltaat maistuvat taustalla hiukan makeana karamellisuutena sekä aavistuksena keksisyyttä. Maltaat kyllä käy hyvin yksiin tuon humaloinnin kanssa, ruis tuo mukavaa kuivakuutta loppupään humalointiin.

Näin oluen panijana kiinnosti mallas ja humala valinnat, ei mitään perinteistä huttua olleet.
Loppuunsa yllättävänkin hyvin tasapainoileva IPA niillä spekseillä mitä sille on annettu, alun vetisyydestä huolimatta tästä tuli aivan loistava Micro IPA..MIPA?

Tätä ei BJCP ole vielä omaksi tyylikseen luokitellut vaan menee löyhästi Specialty IPA:n alle, selkesti kasvava trendi kylläkin. Todella hyvä ruoka ja sauna olut.

Maltaat: Pilsner, Pale Ale, Red Actove, Dextrin, Ruis
Humalat: Columbus, Cascade, Tradition
Kuivahumalat: Citra, Wai-ti
EBC: 20
EBU: 60

17. syyskuuta 2019

Eräs metsästystarina

Aamu valkenee ja vauva herättää näppärästi kello 6, onneksi edellisen illan tasting ei venähtänyt pitkäksi vaan heräsin suhteellisen virkeänä. Tänään on aika paukkia metsälle ja tarkoituksena olisi saada edes jokin metsäkanalintu joulupöytään, metsohan se on aina kutkutellut että tiedä vaikka tällä kertaa.

Sain mukeloihini laitettua aamupalat sisään ja kerkeisin pakkailla hiukan varusteitakin, onneksi päiväreissulle ei kauheasti mukaan tarvitse ja jotain unohtuu aina muutenkin. Aamu näytti todella usvaiselta, märän metsän pelossa otin päävarusteeksi Jokierältä testiin saadun Hunter Elements asukokonaisuuden joka on tuulen ja vedenpitävä, siitä löydät eräsmiehen juttua tästä. Nälkähän siellä tulee myös joten nappasin mukaan pari pussia Leader outdoor retkimuonia, selviää ruokailusta pelkällä veden keittämisellä.

Eipä siinä muuta kuin vanha kunnon Bajkal ja kasa patruunoita matkaan ja menox. Autolla huomasin ilokseni pääseväni raaputtelemaan jo ikkunoita, sen tehtyäni otin suunnaksi Lieksan missä napattaisiin appiukko messiin. Menomatka olikin aika hitaanlaista, sillä edessä oli hernerokka sumua ja eteen näki noin 6m.
Pikkuisen oli usvaa.


Lieksassa ilma oli jo selkiytynyt ja vaihdettiin ajoneuvoa sillä minun Corollassa ei ole niin isoa maavaraa kuin apen Mitsubishissä. Käytiin kurkkaamassa Kylkivaara mikä oli kohtuullisen lähellä mutta siellä ei ollut siiven räpsäystäkään, vaihdettiin siis paikkaa seuraavalle alueelle mikä olikin pääkohde.

Alueelle mennessä ostin ajomatkan aikana metsähallituksen sivuilta luvat Kukkaro-Lakla alueelle mikä oli edellisenä vuonna osoittautunut melkoisen lintupitoiseksi, silloin nähtiin sellaisia 20 teeren karjoja mutta ei ollut kivääriä matkassa ja jäi saalis saamatta. Alue oli mukavan vaihtelevaa maastoa ja heti jalkautuessa olikin tapahtumia vastassa, pyy pyrähteli puskissa mutta oli sen verran tiheää että en saanut sitä seurattua ja mokoma pääsi karkuun. Appiukko oli menossa kiväärin kanssa päivystämässä suon laitaan jos siellä vaikka joku lintu olisi, valitettavasti alueelle mennessä hänet bongasi metso, joka vain katseli rauhassa puunlatvasta metsämiehen saapumista. Appiukko näki linnun mutta hiukkasen liian myöhään, oli juuri lähdössä hiipimään taaksepäin kun metso nosti päätään ylimielisesti mulkoillen että yritähän ukko sie vaan tulla salaa ja lähti liihottelemaan kohti uusia seikkailuja.

Itse rämmin aikani soilla ja kosteikoilla, yhden teeren siellä näin mutta lähti niin kauniisti että en älynnyt edes asetta nostaa kun meni ihastellessa aika. Oli siellä sen verran kyllä puskaakin että hyvä riistalaukaus olisi ollut enemmän arpapeliä, menköön tällä kertaa.

Lähdin kiertämään suota yhdessä apen kanssa niin että tulisimme toisiamme vastaan ennemmin tai myöhemmin. Puolessa välin tarpomista metsässä kuulin tutun pienen pyrähdyksen, lähdin äänen suuntaan ja sitten kuulin sen taas, pyy pyrähteli kohti seuraavaa puuta. Seurasin pyyn puikkelehtimista parin puun verran kunnes se jäi yhdelle oksalle hölmistelemään metsämiestä. Pyy poseerasi sen verran nätisti ja etäisyyttäkin oli ehkä kuusi metriä, sain täydellisen riistalaukauksen, lintu tippui kuin rukkanen. Linnun nopea pistäminen ja suolistus, aika tavata apen kanssa joka olikin jo näköetäisyyden päässä.
Parempi pyy pivossa...pivohan on muuten venäjäksi olut, onko sanonta sittenkin ruokaohje?

Molemilla alkoi jo maha kurnia kun olihan tässä metsässä tarvottu huomaamatta jo melkein viisi tuntia. Mentiin lähellä olevalle laavulle, mikä olikin jo ennestään tuttu ja viimekerralla tuli siellä yövyttyäkin. Oikein siisti laavu, hyvät tulisijat, puuta löytyy sekä myöskin ulkovessa. Ulkona myöskin virtaa joki mistä tulikin mieleen että pitää ensikerralla ottaa kalastusvehkeet mukaan jos on yön yli reissua tiedossa.
Mahtavat maisemat heti laavun takana.


Alettiin juuri syödä Leaderin eväitä kun hoksasin että en sitten ollut pakannut mitään ruokailuvälineitä mukaan kuksasta puhumattakaan, onneksi appiukolla oli välineitä mitä pystyi lainamaan niin ei mennyt puun veistely hommiksi. Vatsat tuli täyteen, siivottiin paikat ja vaihdettiin seuraavalle alueelle.
Verrattain hieno laavu.


Autosta lähdettiin kiertämään sellaista isohkoa kukkulaa, siellä sitä kanssa lintuja olikin mutta perhanan arkoja, kaukaa pääsi ihastelemaan että sieltähän se lintu lähti. Oli siinä yksi lähempikin tapahtuma kun kaksi mustanpuhuvaa ukkoteertä lähti lepattelemaan ampumaetäisyydeltä, valitettavasti piippulinjalla käveli appiukko joka on musiikki hommissa rummuttanut kuulonsa jo sen verran heikkoon tilaan että ei itse edes kääntynyt siihen suuntaan, saivat siis jatkaa eloaan vielä. Seuraava tapahtuma olikin sitten vanha koppelo johon ei osuttu kyllä kumpikaan, toisaalta nehän ne tekevätkin tehokkaasti uusia poikueita joten se saattoi olla sijoitus tulevaisuuteen kun ei jäänyt eräksi.

Vaihdettiin vielä muutaman kerran paikkaa mutta sitten alkoi sade ja valoisuuskin alkoi hiljalleen mennä heikompaan suuntaan. Pakattiin siis kamppeet ja lähdettiin takaisin Lieksaan. Pitää olla kiitollinen mielikille, metsän jumalattarelle että jotain edes käteen jäi, ei se ole aina sanottua vaikka käpsisi metsässä satakin kilometriä. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja tapahtumiakin oli, katsotaan millon aikaa repeää käydä seuraavan kerran.

16. syyskuuta 2019

Oluen Virhemaut (Off-flavors) Tasting

Kävin perjantaina vetämässä Savonlinnassa Waahto Breweryn tiloissa oluiden virhemaku tastingin, mukana oli olueen vihkiytyneitä laidasta laitaan: olutmestari, ravintolapäällikkö, panimotyöläisiä sekä olutharrastajia.
Waahto Brewery


Tällä tastingillä haluttiin kehittää kaikkien osaamista että tietämystä oluiden virhemakujen tunnistamisesta sekä niiden mahdollisista lähteistä. Mistä oluen virhemaut sitten johtuu? Yleensä hygieniasta ja siitä että yritetään oikaista prosesseissa. Harmittavan monet syyttävät esimerkiksi panimon olutta ravintolan pesemättömistä oluthanoista joissa voi muhia vaikka mitä. Muutama tastingissä ollut oli törmännyt virhemakuihin joissain ravintoloissa ja en usko että menevät niihin enää toiste.
Mahtava Tasting porukka

Oluen virhemakusetti oli hankittu Siebel Institute of Technologysta, U.S.A:sta ja se sisälsi kuusi kappaletta erilaisia yleisiä virhemakuja oluessa (Diasetyl, D.M.S, H2S, Contamination, Isovaleric Acid ja Papery) Näitä pakkauksia on olemassa myös suurempia settejä keskittyen esimerkiksi craft-oluiden virhemakuihin.
Myrkyt


Tastingissä olleet oluet olivat Blonde Alea, jolloin saatiin mahdollisimman "helppo" lähtökohta virhemakujen löytämiselle, esim. IPA oluessa näiden löytäminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa mutta useiden virhemakujen kohdalla huomattiin että aromit ja maku puolittuvat kuin veitsellä leikaten kun oluessa on virhe.
Suloinen myrkyn keittäjä

Listaan tähän alle tastingissä olleet virhemaut ja niiden kuvaukset jotta osaisitte huomioida ne jatkossa. Jos löydätte selkeästi pilaantuneen oluen niin suosittelen antamaan aina palautetta joko ravintolalle tai suoraan panimolle niin virheet saadaan mahdollisesti korjattua, jos palautteen saanut osapuoli haluaa tehdä asialle jotakin.

H2S (Hydrogen Sulphide, Rikkivety)

Virhemaku: Mädät kananmunat, rikki, viemäri (Tastingissä löytyi myös: pahvi, maatumisen tuoksu.)

Muuta: Pieninä pitoisuuksina saattaa jopa raikastuttaa olutta.

Johtuu: Syntyy kaikista hiivakannoista mutta se saattaa lisääntyä jos hiiva stressaantuu. Voi aiheutua myös bakteereista tai hiivan autolyysissä.

Välttäminen: Anna oluelle tarpeeksi aikaa. Ale oluiden käyminen on aika raivoisaa ja suurin osa H2S katoaa hiilihappojen avulla. Lager hiiva tuottaa enemmän H2S kemikaalia ja käyminen on muutenkin leppoisampaa.

Varmista siis että omaat hyvää hiivaa ja ilmaa vierre hyvin hiivauksessa.

Suositellaan toisen käymisastian käyttämistä että saadaan pois olut hiivakakun päältä lepäämästä. Muista myös hygienia pannessa.

D.M.S (Dimethyl Sulfide, dimetyylisulfidi)

Virhemaku: Keitetty maissi, voi, vihannekset, tomaattikastike. (Tastingissä löydetty: Ruusukaali, sekä bulkki lager.)

Muuta: Yleensä virhemaku mutta voi esiintyä joissain Pale Lagereissä, saksalaisissa ja amerikkalaisissa Pilsnereissä ja Cream Aleissa.

Johtuu: DMS tulee rikkipohjaisesta orgaanisesta yhdisteestä (S-metyylimetioniini tai SMM), sitä tulee viljan itäessä mallastuksen aikana. Esiintyy eniten 6-row lager ja pilsner maltaissa, myös maississa.

Välttäminen: Huolehdi vierteen oikeaoppisesta keittämisestä, jos käytät pilsner ja lager maltaita niin keitä 60-90min.

Huolehdi vierteen nopeasta jäähdyttämisestä ja vahdi ettei se pääse pilaantumaan bakteerien tahi villihiivan toimesta.

Säilytä maltaat oikein, riski lisääntyy kosteissa maltaissa.

Maltaiden ylihuuhtelu voi lisätä DMS pitoisuuksia.

Contamination (Saastuminen, Lactobacillus)

Virhemaku: Hapan, voimainen. (Tastingissä löydetty: Kissanpissa, hapan)

Muuta: Yleensä virhemaku mutta soureissa jopa suotavaa, varmista että panimo on tarkoituksella tehnyt souria. Omassa kotioluessa usein havaittu virhemaku.

Johtuu: Laiskuudesta! Huono hygienia panimolla tai ravintola haluaa säästää rahaa ja pitkittää olutlinjastojen pesuväliä, siinä kuitenkin menee aina useampi litra olutta viemäriin.

Välttäminen: Pese olutlinjastot mielellään kahden viikon välein tai useammin. Muista välillä käyttää syövyttävää pesuainetta olutkiven poistamiseksi. Panimolla suurin osa työstä on pesemistä ja bakteerit voi muhia missä vain, käymisastiassa, letkuissa, liittymissä, jne.

Diacetyl (2,3 - Butanedione, diasetyyli)

Virhemaku: Voi, kermatoffee, öljyinen, maitomainen, pieninä pitoisuuksina karamellinen (Tastingissä löydetty: Maustamaton jogurtti, piimä,popcorn, rasvaisuus, vetisyys)

Muuta: Virhemaku muissa paitsi hyväksyttävissä pieninä pitoisuuksina English Bitter, Scotch Ale, Dry stouts tyyleissä sekä Tsekki pilsnereissä, Urquell mainitakseni.

Johtuu: Hiivasta käymisen aikana mutta yleensä hiivasolut imee sen takaisin itseensä. Se että diacetyyli ei imeydy tai se lisääntyy, johtuu vierteen huonosta- tai ylikeittämisestä, matalista käymislämpötiloista, mutatoituneesta hiivasta tai bakteeri kontaminaatiosta.

Välttäminen: Keitä vierre aina aggressiivisesti riittävän ajan.

Ilmaa vierre hyvin hiivauksen yhteydessä mutta varo hapettumista.

Nosta lämpötilaa käymisen lopussa, tämä auttaa hiivaa imeyttämään diacetyyliä.

Anna oluen käydä rauhassa loppuun, älä siirrä olutta liian aikaisin.

Isovaleric Acid (Isovaleriaanahappo eli 3-metyylibutaanihappo tai 3-metyylivoihappo on karboksyylihappo)

Virhemaku: Vanha juusto, härski, vanhat humalat, likaiset sukat, hiki. (Tastingissä löydetty: Paperinen, tunkkainen, kuivuus kielellä)

Muuta: Harvakseltaan osa vahvasti humaloituja oluita mutta usein kuitenkin virhemaku.

Johtuu: Humalien hapettuminen, tulee joskus ruohoisten elementtien yhteydessä mutta voi johtua myös bakteeri infektiosta.

Välttäminen: Käytä tuoreita humalia ja varmista että ne on varastoitu oikein, esim pakkasessa ja ilmatiiviisti pakattuna.

Oluen ikäännyttäminen voi poistaa juustoisia makuja

Desinfioi, desinfioi, desinfioi!

Papery (Trans-2-nonenal, Paperinen)

Virhemaku: Sherrymäisyys, Pahvi, hapettuneisuus (Tastingissä löydetty: Tunkkaisuus, jälkimauton, paperimassa, vetisyys ja latistaa makua.)

Muuta: Tämä vaihtelee paljonkin oluttyylin että säilömislämpötilan mukaan. Osa virhemauista on ihan ok ikääntyneelle oluelle tyylistä riippuen.

Johtuu: Puhtaasti ikääntyminen. Se kuinka nopeasti se tapahtuu johtuu hapen tilasta, varastoimislämpötiloista ja oluen raaka-aineista. Mitä enemmän happea, sitä isompi on efekti olueen. Kunnon kylmäsäilytys hidastaa prosessia.

Välttäminen: Vältä kuuman vierteen hapettamista ja älä varsinkaan hapeta olutta kun käyminen on alkanut.

Jätä maksimissaan 2-4cm tyhjää pullon kaulaan kun korkitat. Jos kegität niin hiilihapota kegi ennen käyttöä hapen poistamiseksi.

Älä ikäännytä olutta ellei sitä ole siihen tarkoitettu, koffin kolmosesta tulee aika pahaa 10v vanhana






12. syyskuuta 2019

Cicerone tasting - Belhaven Brewery Wee Heavy 7,4% VS. Ayinger Brewery Doppelbock 6,7%

Cicerone kokeet ne vaan lähestyy, 5.12 on tulikoe. 160 kirjallista kysymystä, maistelu osuudessa käydään virhemakujen tunnistusta ja läheisten oluttyylien erottamista toisistaan. Tänään tutkitaan juurikin jälkimmäistä, valikoin maisteluun Wee Heavy tyylin ja Doppelbockin sillä ne ovat aika lähellä värimaailman, mallaspohjan että alkoholiprosentinkin puolesta, plus nämä on olleet vastakkain myös joskus edellisissä cicerone testeissä. Kokeessa siis annetaan lasi olutta ja kaksi tyyliä paperilla joista on valittava kumpaa edessä oleva olut paremmin edustaa.

Oluen tyylin määrittämisessä käytetään Beer Judge Certification Programin kirjoittamia suuntaviittoja, tämä olisikin hyvä jos se olisi ihan yleinen käytetty standardi niin pienpanimot ei rönsyilisi niin paljon oluiden nimeämisen kanssa, olen joskus juonut "Pale" Alen joka oli lähes punaista...

Aloitetaan Belhaven Wee Heavystä.

"Belhaven Wee Heavy is a classic strong Scotch Ale, showcasing the wonderful malted barley native to East Lothian. A rich, dense, complex beer, with notes of dried fruit and candied peel. Itäs like christmas cake in class."

2019 tuo mukanaan Belhavenille 300-vuotis synttärit tullessaan, onnea! Niin kuin moni oluen tyylistä osasi arvatakin niin olut tulee Belhavenista, Skotlannista. Tällä hetkellä panimo onkin yksi Skotlannin isoimmista panimoista, näin vulgaaristi sanottuna tämä arvioitu olut on perkeleen hyvää bulkkia.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostui runsaaksi ja kestikin tovin, kunnes olut tipahti kuvausalustalta nurmikolle (prkl). Onneksi olutta jäi vielä pulloon riittävä maisteluannos että homma pystyi jatkumaan. Väriltään vahvasti mahonkiin taittava, hiukan punertavaakin sävyä sisältävä olut. Tuoksu on vahvasti siirappiin vivahtava, tummien hedelmien sävyttämä joista luumu ja rusina on vahvinten esillä. Maltaat tuoksuu selkeästi paahteisena mennen espresson suuntaan, palaneita aromeja ei ole. Lämmetessä olueen saadaan karamellisia sävyjä ja hiukan pihkaa.

Maku:
Suutuntuma on uskomattoman pehmeä ja öljyisen liukas, puhdasta seksiä kielellä. Maltaat on päässeet vahvasti etusijalle makeana toffeisuutena, kahvisia elementtejä ei ole niin paljoa kuin mitä tuoksussa mutta mokkamaista paahtoa kuitenkin on. Alkoholia ei oluessa maista ollenkaan ja näin ollen pärjää mainiosti vertailussa esim trappisoluille missä prosentit yleensä hiipivät samoissa lukemissa. Katkeroita on hiukan ja ne ovat profiililtaan vahvasti yrttiset että pippuriset ja lisäävät lämmittävyyttä ja ehkä juuri ne naamioivat sen alkoholin.

Tästä tuli juuri uusi lempiolueni, onneksi tätä saa Alkosta. Pisteet muuten Alkolle sillä Wee Heavy tyyliä ei meinaa kunnolla löytyä edes verkkokaupoista ja minä selasin ne kaikki jotka suomeen toimittaa.

EBC: 61,4
EBU: 22


Seuraavaksi sitten Ayinger, on muuten yksi lempi panimoistani. Ayinger sijaitsee Ayingissä, Bavariassa, Saksassa. Tämä panimo ei ole vielä niin iäkäs kuin Belhaven mutta 130 vuotta on kuitenkin ihan kunnioitettava ikä, kovia oluita tekevät joka tapauksessa.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on napakan kermainen, väriltään vaalean toffeen sävyistä. Oluen väri on todella tumman ruskea jopa musta mutta valo kuitenkin pääsee oluesta läpi.  Tuoksu on vahvan imelä verratuna Wee Heavyyn, tuoksussa on enemmän mausteisuutta kuin hedelmäisyyttä, hiukan hunajaakin löydän. Maltaat on vahvan karamellisena esillä, sokerisuus esiintyy sellaisena kandisokerin tuoksuna mitä varmaan onkin laitettu mukaan.

Maku:
Suuntuntuma on keskipaksu ja veikkaan että sokeria on lisätty keventämään runkoa, tästä puuttuu Wee heavyn täyteläisyys ja monitahoisuus. Hiilihapotus on suorastaan runsas verrattuna kilpailijaan, jolloin tämä kepenee entisestään. Maussa on makeus vahvasti läsnä, paahdettua sokeria löytää mausta ja se myös kirjaimellisesti tahmaa suun. Alkoholi myös pääsee tässä selkeästi esille mutta se oli ihan ymmärrettävää jos runkoa on menty näpelöimään sokerilla. Tämä on tärkeä huomio panimotyöläisille että alkoholi voi puskea läpi vaikka prosentteja olisi vähemmänkin kuin vahvemmassa versiossa, temppu on siinä miten ne sokerit olueen on saatu. Maussa on hentoa pähkinäisyyttä, mikä on minusta hyvä lisä. Humalointi on aika vaisua mutta hentoinen katkerointi saadaan kuitenkin aikaiseksi, humalat maistuvat myös tässä pippurisille ja yrttisille, joskin selkeä puumaisuus että sitruunaisuus on enemmän esillä ja jälkimaku on kitkerähkö että pitkäkestoinen. Katkerointi kuitenkin jää vahvan kahvin maun alle joka tulee vasta lopussa oluen lämmetessä.


Sanoisin että jos kokeessa tulee nämä kaksi vastaan niin ei ole mitään ongelmia erottaa toisistaan, Belhaven on vaan paljon taidokkaampi jokaisella henkilökohtaisella mittarilla mitattuna. Molemmat on BJPC määrityksessä tyylinsä mukaisia joskin tuplapukki on vain liian suoraviivainen alkoholipommi vaikka muuten hyvä onkin omassa tyylissään, alkoholin pitäisi tuntua kuitenkin vain pehmoisena lämmittävyytenä eikä tulla lävitse etanolina.

EBC: 136
EBU: 22



11. syyskuuta 2019

Eräsmies testaa: Leader Foods Oy - Retkimuonat

Kävin Lapissa lohien kalastusreissulla ja vaeltelemassa suolla sun muuta mukavaa, se tahtoo kuitenkin olla aika energiaa vievää puuhaa joten muonaa oli saatava. Mukaan valikoitui Leaderin Outdoor valikoima helppokäyttöisyyden ja kaloripitoisuuden takia, sillä en henkilökohtaisesti uskonut saavani yhtään kalaa ja niin myös kävi...tai no, sain minä pari ahventa.

Outdoor Gourmet -retkiruokasarja sisältää suhteellisen maistuvia ja kohtuullisen energiapitoisia valmisaterioita, jotka on suunniteltu täyttämään vaativammankin retkeilijän tarpeet. Olen itse syönyt vaikka mitä retkimuonia jotka ovat olleet lähinnä kuvottavia mutta nämä muistuttaa ihan oikeaa ruokaa. Retkiruokasarja sisältää ravintoarvoiltaan tasapainoisia ja runsaskalorisia aterioita, jotka tukevat erityisesti retkeilyn ja vaelluksen kaltaisia liikuntasuorituksia. Yksi ateria sisältää noin 500-700 kcal energiaa mikä on ihan ok, olen joskus kokkailut ihan perus Blå band italianpatoja sun muita niin niissä se energia ei vaan riitä esimerkiksi metsästyksessä missä liikutaan paljon maastossa.

Kaikkien ruokien valmistus on yhtä yksinkertaista eikä astioita likaannu tarpeettomasti. Vielä kun itse pussi olisi valmistettu palavasta materiaalista voisi sen polttaa esimerkiksi nuotiossa, nyt tässä on folio sisus joten vie roskat mennessäsi.

Ohjeet valmistukseen löytyy jokaisen paketin takaa mutta tässä vielä ohjeet:

- Repäise yläosan merkistä
- Lisää kiehuva vesi pussissa ilmoitettuun rajaan asti ja sekoita
- Sulje minigrip
- Hauduta 10-15min riippuen pussista
- Sekoita uudestaan ja repäise nyt alemmasta viivasta pussi auki.

Suosittelen aukaisemaan alhaalta pussin reunat jotta pussi pysyisi pystyssä ja sekoittaminen helpottuu kun maustepaakut eivät voi jäädä pussin poimuihin.

Apple cinnamon rice porridge
Noh riisipuurohan on itsessään aika plain ja siitä nyt ei kauheasti voi kertoa... paitsi! Kanelin maku on aika intensiivinen ja saattaa olla vähän luotaan työntävä jos ei pidä kanelista muutenkaan puurossa. Olisin ehkä itse pitänyt ihan tavallisesta maustamattomasta puurosta ja haudutusaikaa olisi voinut jatkaa 2 minuutilla kun riisit jäi vähän rapsakoiksi. Muutenhan tämä oli vallan ravitseva aamupala ja annoskoko oli riittävän suuri.




















Thai rice meal
Suolaahan tässä ei ole nimeksikään niin sitä kannattaa sekaan ripata ihan reippaasti. Riisit kuitenkin pehmenivät annetussa ajassa, se kun ei ole aina sanottua edes kotioloissa riisipaketin kylkeä seuraamalla.

Arvostan että on uskallettu käyttää vihreitä yrttejä curryn kanssa, eihän ne varsinaisesti korosta toisiaan mutta tuovat ihan mukavan uuden tulokulman curry ruokiin. Curry itsessään on aika vahva mauste ja vie nesteet limakalvoilta joten juomista kannattaa varata.


Erityisen thai tämä ei ole, vaatisi vähän rohkeampaa maustepolitiikkaa ja tuo curryn suosiminen menee enemmän tuonne Intian suunnalle. Makumaailma on vallan mieto joten soveltunee kaikille, tätähän voisi tuunata kuivatulla kanalla.


Pasta carbonara
No tää on todella hyvä, suola on nyt hyvällä tasolla ja juusto tuo sitä vielä lisää. Soijaakin on annoksessa kiitettävästi eikä vain sipru siellä ja toinen täällä, ihan täysin lihasta mulle menee. Mausteet on tässä muonassa muutenkin hyvässä balanssissa, mikään ei sinkoile toisen päälle. Kosteustasapaino on varsin hyvä ja makaronit ei paakkuunnu klimpiksi.

Kyllä tällä nälkä lähtee! yksi maukkaimpia tämän sarjan tuotteista.







Mediterranean casserole
Tämä on muuten hyvä, mausteita on käytetty justiinsa oikein. Riisi kypsyi 15min ja vesi riitti aivan kuten ohje väitti, kunhan muistaa sekoittaa ja sitten lisätä vettä annettuun mittaan. Syön tätä juuri lintumetsällä ja on kyllä hyvää kun on rämpinyt metsää yhden 5km. Proteiini on soijaa niin kuin monessa muussakin mutta näin vannoutuneelle lihansyöjälle on tää vaan niin hyvää. Kerrankin sellainen hyvän sipulinen maku ja kurkuma tuo lisää lämmittävyyttä. Suutuntuma on hyvä, ei kovia kohtia eikä mauste paakkuja.

Jutussa olleet annokset ovat lihattomia mutta Leaderilta on tullut myös lihallinenkin versio peruna-sipuli-pekoni joka ei ehtinyt mukaan Lapin reissulle.

Mistä näitä retkiruokia sitten saa? Hyvä kysymys, niitä saa nykyään vaikka mistä! Prismoissa olen nähnyt ja Tokmannikin otti valikoimiin vastikään.


Mistä: Saatu Leader Foods Oy



8. syyskuuta 2019

Honkajoen panimo - Rööperi 5,3%

Tämä oli se THE olut Honkajoen Panimolta joka sai ottamaan yhteyttä panimoon ja kyselemään lisää heidän toiminnastaan, kyseisen haastattelun voit lukea tästä. Pienpanimoiden kanssa harvoin törmää pysäyttävän hyvään vaaleaan lageriin tai ylipäätänsä lageriin sillä monet panimot tekevät mieluummin pintahiivaoluita, johtuen yleensä maku että kustannus syistä. Maistuvaa lageria ei pidä silti väheksyä, siinä on oikeasti vaikea tyyli jossa virheet erottuvat armotta ja panimon prosessivirheet näkyvät heti.

Voin heti alkuun paljastaa että yhtään virhettä ei tästä oluesta löydy. Luehan loppuun ja karauta ostamaan itsellesi olut.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahtokukka oli yhden sormen paksuinen ja kirkkaan valkea. Väriltään olut on kauniin kultainen, oikein kaunis klassinen väri oluelle. Tuoksu on vahvasti karhean maltainen, oikein kunnon rasvaisen pilsnerin tuoksu. Yrttinen tuoksu tuo mieleen ihan saksalaiset Oktoberfest oluet. Kliininen ja puhdas tuoksu, ei huono.

Maku:
Suutuntumalta yllättävänkin paksu ja suorastaan öljyisen liukas. Maussa saadaan sitä karheaa maltaiden makeutta ja hunajaa. Nyt on kyllä niin klassinen saksalainen lager että meinaa mennä jo bulkin makumaailmoihin, kova suoritus pienpanimolta. Hiilihapot on raikkaan korkealla mutta ei liian, sanoisin että tyylinsä mukainen. Suun täyttää humalien yrttisyys ja pippurisuus. Jälkimaku on yllättävän pitkäkestoinen, hiukan pihkainenkin ja yrttinen.

Todella hyvä suoritus perusoluesta, tätä taidan ehdottaa ihan omaan lähikauppaankin valikoimiin otettavaksi.

2. syyskuuta 2019

Blue Moon Brewing (Coors) - Belgian White 5,4%

Blue Moon Belgian White on pyörinyt jo jonkin aikaa markettien hyllyissä mutta vasta äskettäin sen mukaani nappasin. Oluthan on jo vanha tapaus ja sitä on tuotettu jo vuodesta 1995. Blue Moon on pantu Blue Moon Brewing Company, Denver, Coloradossa. Blue Moonia kyllä pannaan vähän kaikkialla koska Coors on melkoisen iso tekijä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kerrassaan oivallinen vaahtoa, tuuhea ja napakka niin kuin kuuluu ollakin. Väritykseltään olkinen pohjalta katsoen mutta katseen kohotessa pintakerroksiin muuttu olut kultaiseksi. Tuoksussa saadaan hyvin monipuolisesti esille aromeja, voimakkaimpina voidaan mainita korianteri, neilikka sekä hiukkasen hiivaa. Ympäripyöreästi tuoksu on maltaista, kukkaista että hedelmäistä.

Maku:
Ensisiemaisulla saadaan heti vastaan hedelmäisyyttä vahvalla hiivaisuudella joka lisää vielä estereitä ennestään. Oluessa on hiukan myös metallistakin vivahdetta ja hiilihapot on railakkaan korkealla tasolla. Myöskin veli alkoholi kömpii esille jostain kivenkolosta mutta sen onneksi hakkaa vahva mausteisuus alleen, alkoholi katoaakin lopulta kokonaan suun tottuessa nyansseihin. Suutuntuma on kevyehkön oloinen mutta hiilihapot ovatkin niin korkealla että se ei ole ihme, hiilarit oikein kihisevät kielellä. Jälkimaku on viipyilevä ja kovasti sitruksinen mitä korostaa vielä kuivaksi käytetty mallaspohja, kokonaisuuden kruunaa vielä aprikoosisuus sekä appelsiininkuoret.

Vallan juotava ja kirpsakka kesä vehnis ja ihan toimiva kokonaisuus loppujen lopuksi.

Panimo: Blue Moon Brewing (Molson Coors Brewing Company)
Maahantuoja: Servaali
IBU: 9
Maltaat: Ohra, Vehnä, Kaura

25. elokuuta 2019

Honkajoen Panimon haastattelu

Eräsmies maisteli päivänä muutamana niin hyvän lagerin, nimeltään Rööperi. Oluen nauttimisen jälkeen piti ottaa ihan asiakseen yhteyttä sen valmistaneeseen panimoon, joka sattuu olemaan nimeltään Honkajoen panimo. Äkkinäinen saattaa sotkea Panimo Honkavuori Oy yritykseen mutta muuta yhteistä ei panimoilla ole kuin hongan kolina.
Aikamoista.



Itse tutustuin panimon tuotteisiin enemmän Espoon reissulla. Löysin kaupasta maistiaisia mitä pystyi mökillä köllötellessä nauttimaan, omasta lähimarketistakin oli ennen silmiin pistänyt kyseisen panimon limpparit. Makutestit tullaan muuten limppareille suorittamaan omilla mukeloilla, sillä mikään ei ole kovempi tuomari kuin lapsi.

Omaan silmään Pin-Up henkiset etiketit vaikuttavat oikein sympaattisilta ja henkilökohtaisesti arvostan että olutta saa 0,5L pullossa. Oluesta saa paljon paremman kuvan isosta tuopista, ehtii makuaisti tottua niin maltaisiin kuin että humalointiinkin. Tällöin saa paremman kuvan oluen juotavuudesta kuin että se heitettäisiin hetulaan 1dl maisteluannoksena.

Panimohan on vallan monipuolinen muutenkin, valikoimista löytyy limpparit, oluet, että harvinaisempana aperitiivit.
Appelsiini aperitiivi, fantsua!


Otinkin siis härkää sarvista ja haastattelin panimoa jotta muutkin tietäisivät tästä yrityksestä ja saataisiin oluen ja limpparin ilosanomaa jaettua entistäkin laajemmalle.

Haastattelu alkaapi tästä!

Kerro itsestäsi.

Asuimme taannoin Tuomon kanssa Keravalla naapureina ja joskus yhteisessä saunaillassa tuli puheeksi että voisi olla aika ”siistiä” jos olisi oma panimo. Ajatus jäi sillensä, mutta sai sittemmin uutta puhtia Tuomon lähtiessä Honkajoen Lukion rehtoriksi. Honkajoki on erittäin vahva sahtipitäjä Pohjois-Satakunnassa ja perehdyimme sahdin valmistukseen Isojoen Sahtiopistolla (=Honkajoen naapuripitäjä).

Alun perin ajatuksena oli lähteä sahdin valmistuksella / myynnillä liikkeelle, mutta jossain kohtaa juolahti mieleen että entäs jos tehtäisiinkin todella hyvää limpparia? Siitä sitten lähti liikkeelle täysmehupohjaisten marjalimppareiden tarina. Makuja on tällä hetkellä 5; Possu(mustaherukka), Mursu(mustikka),Kissa(punaherukka), Pöllö(puolukka) ja Jääkarhu(karpalo). Tuotteita myydään ympäri Suomen K-ryhmän kaupoissa, Prismoissa sekä Herkuissa. Toimitamme myös kahviloihin & ravintoloihin. Sahtia emme suinkaan ole unohtaneet ja siihen tullaan vielä palaamaan jossain kohtaa.

Tuomon tausta on siis koulutusalalta ja itse olen pankkialalla. Panimon talous- ym. asioita hoidan oman työni ohella.

Paljon teillä on henkilökuntaa?

Meillä on tällä hetkellä 1 täysiaikainen työntekijä sekä yksi kiireapulainen, eli tehtaalla on 1,5 hlöä. Itse hoidan talouspuolta ja asiakassuhteita yms. ja auttelen ajoittain tehtaalla viikonloppuisin.

Miksi panimo perustettiin juuri honkajoelle?

Oikeastaan valmistuspaikkamme/tehdas on Honkajoen naapurikylässä Isojoella. Honkajoelle meidän oli tarkoitus asettautua edellä mainitusta kytköksestä johtuen. Meillä olikin jo paikka katsottuna, mutta se olisi vaatinut liian mittavat remontit jotta olisi täyttänyt hygieniavaatimukset.

Naapurikylästä Isojoelta löytyi Lihajaloste Korpelan entinen tuotantotila, joka soveltuu erinomaisesti limonadin valmistukseen.

Limsat tehdään siis Isojoella, millaisia laitteita se tarvitsee?

Limsat tehdään tosiaan isojoella, Etelä-Pohjanmaalla. Firman nimi oli ehditty jo päättää ja suunnitella logot yms., joten niitä emme enää lähteneet muuttamaan vaikka Isojoen puolelle lopulta
asemoiduimmekin. Limpparin tekemiseen tarvitaan keitin, hapotustankki, pullotuslaite sekä
etiketöintikone.

Oluet tehdään puolassa, miksi?

Meillä ei ole aiempaa kokemusta panimo- ja /tai ravintola-alalta eikä Valvira olisi myöntänyt meille
alkoholin valmistuslupaa. Lähdimme tästä syystä etsimään yhteistyöpanimoa ja lopulta sopiva kumppani löytyi Puolasta. Olimme yhteydessä myös suomalaisiin ja virolaisiin panimoihin, mutta hommaa ei saatu liikkeelle.

Onko teillä omaa kokemusta oluen tekemisestä vai tekeekö puolalainen panimo oluet resepteineen päivineen?


Meillä on omaa kokemusta sahdin valmistuksesta. Annoimme puolalaiselle panimot määreet mitä olemme hakemassa ja he lähettivät näytteitä toiveidemme pohjalta. Niistä valikoitui sitten Pin-Up -henkinen tuotesarja.

Mikä mahtaa olla sen puolalaisen pienpanimon nimi?

Tämä on sovittu pidettävän liikesalaisuutena. Sen verran voimme paljastaa, että ko. panimolla on yli 120 - vuotinen historia. Tämä 120 vuotta siis historiaa, jonka tietävät varmasti, juuret saattavat ulottua vieläkin kauemmaksi. Oluet käytetään avoastioissa (open fermentation) joka on valmistusmenetelmänä melko harvinainen.

Oluen etiketit on pinup henkeä, eikö ole pelkoa että tuotteenne sotkeentuu hopping brewsterin oluisiin jotka ovat brändänneet aina tuotteensa samaan henkeen?


Me emme olleet koskaan kuulleetkaan Hopping Brewster -panimosta ennen kuin lanseerasimme Pin-Up -oluet. Tätä on kysytty meiltä aiemminkin, mutta emme näe tässä ihmeemmin ristiriitaa. Pin-Up -tyylihän tulee Amerikasta ja sen juuret ovat toisen maailmansodan aikaisessa pommikoneiden ”noseartissa”. Pin-Up -henkeä huokuvia panimoita löytyy tuhansia Amerikan mantereelta.

Onko oluet lähteneet liikkumaan hyvin ja paljonko on teidän valmistuttamismäärät?

Oluita on myyty kohtuullisella menestyksellä. Kilpailu oluen parissa on tosin melko kiivasta ja kuluttajilla on tätä nykyä mistä valita. Limpparirintamalla on ollut vilkkaampaa ja ne ovat liikkuneet siinä määrin hyvin että kaikki mitä saamme valmistettua menee samantien kauppoihin.

Onko tulossa jotain uutta valikoimiin tälle vuodelle?

Meiltä tuli tänä vuonna Spritzerella -nimeä kantava aperitiivi. Kyseessä siis Aperol Spritz -reseptiikkaa mukaillen tehty valmis drinkki, joka on saatavissa 0,75 litran pullossa, vahvuus 5,5%. Tämän lisäksi olemme juuri tuoneet markkinoille Cool Wave Seltzer -tuotesarjan. Makuina lime, greippi ja mango, kyseessä siis 4,5% vahvuinen alkoholijuoma, joka tehty tislattuun alkoholiin. Tuotetta kuvaa ehkä parhaiten ”maustettu kossuvissy”. Tämän saatavuus on vielä melko rajoitettua, mutta Isojoen K-marketista ja K-Citymarket Kupittaalta Turusta näitä jo saa. Pikkuhiljaa laajemmin.

Mistä päin suomea teidän tuotteita voi löytää?

Meidän tuotteita löytyy melko laajalti ympäri Suomen. Eteläisin paikka minne on myyty taitaa olla Hanko ja pohjoisin Muonio. Jos ei omasta lähikaupasta vielä löydy, niin kauppiaalle vinkkiä.

Mikä erottaa teidät muista panimoista, mikä on se teidän juttu?

Tuntuu että tässä maailmassa on tähän mennessä jo kaikki keksitty varsinkin juoma-alalla, mutta näemme meidän ”juttuna” ennen kaikkea limonadit. Täysmehupitoisuus meidän limppareissa 10%, eikä niissä käytetä keinotekoisia maku- tai väriaineita.

Mitkä on teidän tavoitteet tälle tai ensivuodelle?

Tavoitteena on kasvattaa myyntiä tasaisesti kaikkien tuotteiden osalta.

Oliko teidän panimolla myymälää oluen/limpparin ulosmyynnillä?

Meillä ei ole myymälää. Paikallisesta K-kaupasta Isojoelta saa kyllä meidän tuotteita, joka n. kilometrin päässä tehtaalta.

Lopuksi, nimeä lempioluesi jos omia ei lasketa.

Pidän itse slaavilaisista ja tsekkiläisistä oluista, joista löytyy hieman makeutta. Mitään ehdotonta suosikkiaei ole, mutta kaikki tuolla akselilla maistuu erinomaisesti.

Eräsmies: KIITOKSET HAASTATTELUSTA!

Tälläinen oli Panimo Honkajoen tarina, päivitän tähän kirjoituksen loppuun myöhemmin myös olutarviot kyseiseltä panimolta jotta ne löytyisivät helpommin.

Limpparit kävivät testissä lapsien kautta ja saivat kiitettävät arvosanat, paitsi puolukka mutta eivätpä nuo ole niitä kauheasti edes muutenkaan mutustelleet joten ihan ymmärettävä. Omaan suuhun kyllä istui hyvin, puolukka maistui selkeästi ja ei ollut mikään sokeriliemi vaan toimiva limonadi.
Lapsien suosittelema, lapsia ei vahingoitettu kuvauksissa.

14. elokuuta 2019

Adnams - Tally-Ho Dark Ale 7,2%


Syksy tulee ja kohtahan se on jo joulu, voidaan alkaa perata innolla sesonkioluita!
Brittiläisen Adnamsin Tally-Ho on itselle uusi tapaus ja on kuulema tehty jo vuodesta 1880. Olutta on aina rajoitettu erä ja tätä tehdään kerran vuodessa syyskuussa. Klassinen jouluolut ja jokaisena vuonna on resepti erilainen, tämä oli 2016 versio. Barleywineksi jossain tyyliä väitettään mutta en nyt noilla prosenteilla lähtisi keulimaan.

Ulkonäkö & Tuoksu
Todella tumman ruskea olut mutta varsin niukka vaahto, jotenkin frappe-kahvin tapainen. Tuoksu on todella monipuolinen, toffeeta, keksiä ja niiden mukana paahdettua kahvia jonka seassa suklaata. Kaiken tämän överin tuoksu kattauksen alta löytyy myös kasa hedelmiä, mikä tuo tähän vähän mukavaa vaihtelua.

Maku:
Keskivertoisesti hiilihappoja joiden saattelemana suuhun tulee paahteisen maltaan maku. Katkerointi menee yrttiseksi sekä havuiseksi, jälkimaku taasen menee mausteiseksi aivan kuin katajanmarjat jonka seassa olisi lakritsia.

Oluen profiili on vahvasti makea mutta pienimuotoinen savuisuus sekä palaneet maltaat katkaisee kivasti imelyyttä, joskin rusinaa ja karamellia silti piisaa. Selkeästi jotain puusta lähtöisin olevaa makua jonka veikkaisin tulevan tynnyrikypsytyksestä.

Yhteenvetona oikein monipuolinen talviolut rusinoineen päivineen. Suutuntuma ei järin paksu kuitenkaan ole ja alkoholi tulee läpi lämmetessä, eli hienoista ontumista muuten maukkaassa oluessa.

Maltaat: Pale Ale, Crystal, Brown
Muuta: Kuva kadonnut bittiavaruuteen

10. elokuuta 2019

Fuller's - Golden pride - Superior Strenght Ale 8,5%

Barley Wine onkin sellainen tyylilaji mitä ei ole tullut kauheasti nautittua mutta cicerone opiskeluja ajatellen tämä oli hyvä napata alkosta mukaan ostoskoriin, plus se on brittiläinen joten toivoa on laadukkaasta tuotteesta. Beer Judge Certification Programin mukaan tyylin kuuluisi olla rikkaan maltaista ja monitahoista, suorastaan pureskeltavan täyteläisellä rungolla varustetulta. Alkoholin kuuluisi tuntua vain lämmittävyytenä ja oluen kuuluisi olla hiukan hedelmäinen sekä humalainen. Kuulosta hyvältä, tässä vielä linkkiä jos joku haluaa lukea tarkemmat kuvaukset. english-barleywine


Ulkonäkö & Tuoksu:
Ai että miten hienon patinoituneen kuparin väri. Vaahto oli verrattain kehno mutta näillä prosenteilla ei järin yllättävää. Tuoksuu mukavan pähkinäiselle ja toffeelle, hiukan paahdetulle sokerillekin. Jännittävää ettei tuoksu tämän maltaisemmalle vaikka on näinkin vahvat prosentit. Alta puskee myös hiukan hedelmiäkin, sellaisesen hedelmäkakun meininki. Makea mutta niin oivallinen tuoksu kun ei mene kuitenkaan parfyymisen puolelle.

Maku:
Suutuntuma on todella pehmeä ja paksu, oikein hitaasti valuu kohti kurkkua. Hiilihappoja on hillitysti jolloin maut pääsevät paremmin esille. Maltaat maistuu nyt todella selkeästi, toffeeta ja karamellista makeutta oikein tanssahtelee kielenpäällä. Siirappisuus ottaa selkeästi dominoivaa otetta sellaisen ruisleipäisen pohjan kanssa. Alkoholi maistuu hiukan mutta ei häiritsevästi sillä yrttiset ja pippuriset humaloinnit katkaisevat etanolin hillumisen alkuunsa. On kyllä moniulotteinen olut, ei meinaa useallakaan siemauksella saada kaikkea auki. Jälimaku on pitkään viipyilevä ja yllättävänkin katkera.

Vallan lämmittävä olut, oikein vaatii juomista syksyllä takkatulen äärellä. Uskomattoman maukas tosin herkimmille voi alkoholi olla liian vahva.

Alkoholia: 8,5%
EBC: 48,3
EBU: 35,0 
Maltaat: Pale ale- ja kristallimaltaat
Humalat:  Target-, Goldings-, Northdown- ja Challenger

5. elokuuta 2019

Fat Lizard - Arctic Fuel IPA 7,3%

Eipä ole IPA olutta ihan hetkeen tullut juotua, jostain syystä se ei vain nyt ostoskoriin eksy vaikka trendikäs tyyli se on nyt ollutkin jo monta vuotta. Jossain vaiheessa Ipoja tuli enemmänkin nautittua mutta kun niitä peräkkäin joi useita alkoi huomata että ei ne tarpeeksi erottuneet toisistaan että olisi löytänyt helmiä pelkkien simpukoiden seasta. Fättärit on kuitenkin olleet aina hyviä tekemään maistuvaa olutta joten intopinkeenä kokeilemaan Arctic Fuel IPA 7,3%, ainakin prosentit on niin hyvällä tasolla että uskon jo tämän perusteella että runko kohtaa humaloinnin hyvin.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli isokuplaista ja melkoisen väljää, meni menojaan suht nopsaan mutta jätti pitsi terveiset lasiin. Väriltään kirkkaan kuparinen ja kuplii virkistävän näköisesti lasissa. Tuoksuu ylättävänkin viljaiselle ipaksi. Eksoottisia hedelmiä löytyy vallan paljon, mm. mango, ananas, lime ja veriappelsiini


Maku:
Suutuntuma on melkoisen pehmeä, kuin smoothieta siemailisi. Itsessään olut on super kuiva ja hiilihapot on turvallisesti keskitasolla ja ei oikeastaan enempää kaipaakaan. Maussa on vahvasti maltaiden viljaisuutta, keksiä ja leipää. Humalointi on kitkerän havuiset pitkällä jälkimaulla, tulee vähän yskänlääkemäistä menoa. Greippisyys tuo vielä oman rutistuksensa makuun. Itse en tuosta jälkimausta niin tykkää mutta on se ainakin erilaista twistiä noihin mehu ipoihin mitä näkee nyt joka paikassa.

Tämän IPA:n vahvinta antia on aromihumalointi, katkerohumalia olisin ehkä miettinyt toisen kerran. Humalien runsaudesta on myös hyvänä puolena se että alkoholia ei maistanut yhtään joten vallan petollinen IPA on kyseessä.

Humalat: Amarillo, Columbus, Centennial, Magnum, Simcoe
IBU: 80

22. heinäkuuta 2019

Olarin panimo - Leipäle pale ale 5,5%

Uuuh jo toinen hävikkileivästä tehty olut mitä olen päässyt maistamaan, edellinen oli 2017 Wasted hävikkiruokaravintolan prototyyppiolut. Jutun muuten siitä voit lukea tästä! Tämän toivoisin olevan ihan kasvava trendi ja olutta kannattaa ostaa jo ihan aatteen puolesta, ties vaikka tapa yleistyisi, kunhan leipä ei ole vain sitä oikeasti tarvitsevien suusta pois.

Tämä Leipäleksi nimetty olut tulee Olarin panimosta mistä tuli muunmuassa vastikään myös pieruperseen nimikko-olut. Tämä kyseinen olut on tehty yhteistyössä otaniemen K-kauppiaan sekä Aalto yliopiston kanssa. Leipäle on samea ja mehukas tuplakuivahumaloitu american pale ale. Sen mallaspedistä on hävikkileipää 35%.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Ihan oikeaoppinen vaahto, suhteellisen tuuhea ja korkea. Väriltään melkoisen samea mutta taisin höläyttää hiivaa sekaan. Väriltään vaalean ruskea ja samea, vielä se tuonne paleen taitaa taipua. Tuoksussa sitrusta ja greippiä jonka kietoo toimivaksi kokonaisuudeksi. Tuoksu kaikessa leipäisyydessään on todella raikas.

Maku:
Suutuntuma on todella ohut ja jotain jännää metallisuutta maistuu kielellä ennen kuin kerkeää edes nielaista. Hiilihapotus on reipasta ja oluessa maistuu hiukan liian paljon hiiva mutta se oli ihan omaa syytäni kun en älynnyt katsoa pulloon että mitä siellä on pohjalla. Maku on kyllä leipäinen ja katkerot on greippiset ja sitruunan kuorimaiset. Puhtaasti leivästä tämä ei taida olla kun maistan maltaiden karheaa makua ja keksisyyttä, näinhän se jälkeenpäin katsottuna oli.

Hiiva toi vähän paksuutta makunautintoon ja ei ole niin raikas kuin voisi olla, mutta kyllä sen alta maistaa että ihan toimiva olut tämä on oikein kaadettuna.

Mistä: Löysin K-kaupasta Espoossa, nimeä en muista.
Panimo: Olarin panimo

19. heinäkuuta 2019

Sinebrychoff - Porter 7,2%

Onko tämä Sinebrychoffin Porter Suomen tunnetuin porter? Voi olla, itse olen onnistunut välttelemään tätä tähän päin asti mutta nyt sekin on korjattu. Aikoinaan tämä on ravistellut ravintola maailmaa kun hanasta on saanut muutakin kuin vaaleaa lageria. Porterin reseptin takana ovat panimomestarit Boris Orlo ja Nils Sandman sekä laboratoriopäällikkö Aarne Rahiala. Mikä mielenkiintoisinta hiiva on samaa, jolla Guinness valmistetaan. Se on peräisin Lontoossa sijaitsevasta Park Royal -panimosta. Nyt hiiva asustaa VTT:n hiivapankissa Espoossa. Porteria on valmistettu Sinebrychofilla yhtäjaksoisesti vuodesta 1957 eli on se nähnyt jo mualimmaa.


Sinebrychoffin Porter on napannut palkintoja vielä lähiaikoinakin kun se valittiin Suomen Parhaaksi Olueksi 2011 Suomalainen Olut ry:n järjestämässä kilpailussa ja vuonna 2013 hopeasijalle eurooppalaisten portterien sarjassa kansainvälisessä The World Beer Awards -kilpailussa.

Ulkonäkö & tuoksu:
Vaahto oli tiivis, napakka ja suklaanruskea.  Tuoksultaan varsin voimakas, suklaamaltainen ja leipäinen. Taustalta voi aistia hiukan humalaa, sitrus elementtejä ja vähän marjaistakin? Väriltään varsin tumman ruskea jopa musta voisin sanoa. Olemus on siis varsin houkutteleva.

Maku:
Missään nimessä älä juo tätä kylmänä vaan anna lämmetä hieman, jopa huoneenlämpöiseksi asti.
Suutuntumalta kohtuullisen pehmeä, hapotus tuo vähän karheutta. Maku on imelä ja omaan makuun vähän liiankin siirappinen mutta hento suolaisuus komppaa kivasti makupalettia. Jälkimaku kestää pitkään koska sokeri tahmaa suun. Humalointi on hiukan sitruksista, mikä raikastaa vähän meininkiä joka on muuten vahvan paahteisen maltainen.


Ihan jeppis porter, ei tässä juurikaan vikaa ole, tyylinsä mukainen hieno klassikko. Monet karttelevat Sinebrychoffia koska panimo on saanut jo bulkin ikuisen leiman mutta kyllä tämä kannattaa kokeilla.


Oluttyyppi: imperial stout / portteri
Alkoholi: 7,2 til-%
Kantavierre: 17 %Plato
EBC: 300
EBU: 45
Maltaat: Pilsner-, Münchener-, väri- ja ruskeamallasta.
Humalat: Saaz ja jokin katkerohumala
Panimo: Sinebrychoff (Carlsberg)

13. heinäkuuta 2019

Brooklyn tasting - Ravintola Kerubi & Olutposti

Kohti Joensuun ravintola kerubia käy askeleeni jossa pidetään melkoisen tunnetun panimon, 1988 perustetun New Yorkkilaisen Brooklynin tasting. Tastingiä luotsaamassa on myös olutposti ja liput pystyi ostamaan sivustolta tastingfinland.fi .joka on suunniteltu juuri näitä tapahtumia varten. Oli muuten edulliset liput, 12€ mikä on melkoisen halpa, verrattuna muihin missä olen ollut. Brooklyniä pidetään jossain yhteisöissä craftoluen alulle panijana ja varmaan yksi niistä se onkin. Suomessahan on pienpanimo toiminta vielä aika pientä ja pienpanimot yhteensä vastaavat 5% suomen kokonaisolutmyynnistä.

Maistelua on vetämässä sinebrychoffin brändilähetteliäs Ramses Showlah ja Olutpostin pääjehu Cyde Hyttinenkin mölisi aina välillä pimeästä nurkastaan jotain samalla kun näpsi kuvia.

Kohtuullisen vähän on Brooklynin oluita tullut maisteltua ellei jo ikonista Brooklyn lageria lasketa, eipä noita pitkään ole vielä pohjois-karjalan kauppojen hyllyissä ollutkaan. Mielenkiinnolla siis jään odottamaan tulevaa tastingiä.

Edessäni odottaa 4 lasia alusineen, yksi vedelle ja muut oluelle. Lahjuksina saadaan brooklynin pinssit ja olutpostin "minä juon nyt olutta" tarrat jotka liimaan panimopyörääni kunhan pääsen täältä pois. 24 paikkaa näyttäisi kabinetissa olevan ja uhkailivat että suht täyteen tulee. Siltä se alkaa uhkaavasti myös näyttää kun kello alkaa olla pykälässä.


Catering-alan ammattilaisena sydäntä raastaa että oluet laitetaan kylmään vasta kun kaikki ovat saapuneet paikalle, ensimmäiset oluet olivatkin surullisen lämpimiä. Stoutissa ei olisi ollut mitään ongelmaa mutta kun aloitetaan Pale alella ja lagerilla niin kyllä siinä on suurin raikkaus aspekti menetetty. Toinen epäkohta oli että laseja ei ollut varattu jokaiselle oluelle erikseen vaan muutama lasi piti huuhdella kannuvedellä välillä että sai uuden oluen siihen laskettua. Annettakoon nämä anteeksi sen varjolla että kyseessä oli "kepeä ja helppo" tasting eikä mikä otsa kurtussa oleva ammattilaistasting.

Hauska oli huomata että mukaan saatiin monipuolisesti porukkaa, oli ensikertalaisia, kokeneita, oluen panijoita, miehiä, naisia jne. Juttukin lensi alusta asti sujuvasti porukan kesken, eikä oltu vielä edes juotua paljoa tahi ollenkaan.

Maistossa olevat oluet ja pienet ylöskirjaukset löydät tästä alta, mukana myös yksi panimomestarin koekeitos jota oli tarjoiltu viimeksi olutexpossa mutta muuten se ei ole myyntiin päässyt. Tarina kertoo että Brooklynin panimon pääjehu Garett tekee uuden koeoluen aina 3kk sykleissä, laatu vaihtelee timantista hirvittävään kuraan joten tästä voi kotiolutharrastajat oppia sen että ei edes tuollaisella kokemuksella voi aina onnistua.

Brooklyn Narajito
Tämä oli itselle jo ennestään tuttu mutta monelle muulle pöydässä oli uusi tuttavuus. Raikkaan hedelmäinen, kliinisen kirkas olut. Suutuntumaltaan kevyt ja appelsiini on ihan selkeästi esillä ja maltaatkin oli taustalla keksisenä. Raikas kesäolut.

Brooklyn Defender IPA
Kullankeltainen ja vallan kirkas olut. Golden IPA nimensä mukaisesti siis. Tuoksu puolella on vähän jopa dunkkis mutta Brooklynin pullossa olevat IPA:t eivät ikinä ole tuoreita suomessa sillä ne tulevat ihan oikeasti sieltä meren toiselta puolen ja merimatka kestään 1-2kk, siihen vielä lisätään varastossa ja kaupassa seisottaminen. Humalointi muuten oli vallan ruohoinen ja sitruksiset. Maku on kovin makea ja hedelmäinen, katkerot taasen ovat aika hellyttävän kepeät IPA:ksi.


Brooklyn Lager
Tämä oli kanssa yksi niistä ennalta tutuista. Vahvasti maltainen niin kuin kuuluu ollakin tuoksunsa ja maun puolesta. Hyvin puhdasta meininkiä, hentoinen karamellisuus on ainut profiili joka erottuu edukseen havuisen, greippisen ja sitruksisen humaloinnin alta. Hiukan punertava väritys mutta amber lageria tästä pitikin tulla.

Ghost Bottle - Anomaly
No niin tätä sitä jo odoteltiin. Mahtavan iso pullo shampanja korkilla. Pullon avaamisen jälkeen tuoksu paljastaa että joko pahasti pilaantunut olut tai sour, onneksi oli jälkimmäinen. Suurin osa tastingissä ei ollut maistanut soureja ollenkaan joten ilmeiden seuraaminen oli parasta antia. Ei kyllä olutkaan toiseksi jäänyt. Tuoksu oli kirpsakan hedelmäinen ja olut ei vaahdonnut lasissa ollenkaan. Todella mieto happoisuus joten oli todella hyvä avaus aloitteleville sour harrastajille. Olut oli käytetty valkoviinitynnyrissä mikä kyllä tulikin oluen luonteeseen mukaan ja kävi hyvin sille. Hedelmäinen mangolla käytetty olut, raikas ja rankasti hiilihapotettu. Nämä oluet kestävät todella hyvin aikaa ja ei varmasti huonone vanhetessa ja ei muuten huomannut maussa yhtään että 8,6%

Brooklyn Bel Air Sour
Nyt nostettiin panoksia happamuudessa ja on oikeasti kirpsakkaa tykitystä. Kirkas ja vaahdoton olut tämäkin, tuoksussa on kyllä selkeä maitohapon tuoksu. Muuten sieltä kirpeyden seasta erottaa vain herukkaa, mangoa, ananasta sekä sitrusta. Kuiva olut kerrassaan, kirpsakkaa mutta suomalaiseen makuun silti helposti juotava. Humalaa tässä ei kauheasti ole mutta jotain yrttisyyttä voi bongata.


Siinäpä ne oluet oli, kaiken kaikkiaan kiva tapahtuma. Ramses oli suupaltti kaveri ja tunnin tasting venähti melkein kaksi tuntiseksi. Pääsin myös rupattelemaan nopeasti Cyden kanssa mikä on tällaiselle olut blogaajalle melkein Sauli Niinistön tapaamiseen verrattava tilanne. Kuvia paikalla räpsittiin ja ramsesta haasteteltiin, sen haastattelun voit käydä katsomassa olutpostin sivuilta tai jos laiska niin tästä! Videolta tarkkasilmäiset löytää myös eräsmiehen.

Levittäkää sanaa www.tastingfinland.fi sivustosta ja huikatkaa tutuille ravintoloitsijoille että alkavat järjestämään tasting tapahtumia.

11. heinäkuuta 2019

Panimo Honkavuori - Iloliemi No3. 5%

Taas se aika vuodesta kun joensuussa alkaa Ilosaarirock 12.7-14.7, kansa vaeltaa paikalle kuuntelemaan lempiartistejaan ja olut virtaa. Tänäkin vuonna oluesta vastaan festarialueella muunmuassa Honkavuoren panimo tuomalla sinne festareiden virallisen oluen, iloliemen. Resepti on vaihtunut joka vuosi ja tämä on nyt järjestyksessään kolmas. Tänä vuonna olut on tehty pohjois-karjalaiseen luomuohraan. Ohra on tullut Niittylahdesta Juntusen tilalta ja ohra tehtiin maltaiksi Pehkolan pienmallastamossa Ruukissa. Olueen käytetty vesi on Joensuulaista pohjavettä.

Ilosaaren ohjelman löydät tästä!


Panimon kuvaus:
"Ilosaarirockin virallinen festariolut Iloliemi n:o 3 on pirskahtelevan raikas, onnellisen sitruksinen ja miedosti katkeroinen kesäjuoma. Polkupyörämatkan päässä kasvatettu ja rakkaudella pantu. Nautitaan hyvässä seurassa kesän parhaana viikonloppuna! Iloliemen päästöt kompensoidaan panimon omaan metsään."
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on lageriksi melkoisen kova suoritus, tiukka ja kestävä vaahtokukka joka jättää pitsiä jälkeensä. Väritykseltään olut muistuttaa enemmän vehnäolutta kuin puhdasta lageria, samean olkinen on siis värimaailma. Tuoksussa on sitrusta, kukkia ja muutenkin parfyymimaisen imelää meininkiä. Tässä oluessa tuoksuu raikas suomen kesä.

Maku:
Maku on pirskahtelevan raikas ja greippinen, jos ei etiketissä lukisi lager niin väittäisin että on pale ale. Suutuntuma on kevyt ja hiilihapotus on reipas. Maussa on reippaasti karheaa mallasta, puumaisia elementtejä ja humalan katkeria yrttejä jotka viimeistelevät pitkän ja greippisen jälkimaun. Hiukan oluessa maistuu myös hiiva mikä voi selittää myös sameuttakin oluessa, tämä ei maussa edes häiritse vaan oikeastaa korostaa hedelmäisiä estereitä.

Sanan varsinaisessa merkityksessä kyseessä on mukiin menevä festariolut.

Muuta: olut on suodattamaton, pastöroimaton, lisäaineeton ja hiilineutraali.Ei sisällä eläinperäisiä ainesosia.

10. heinäkuuta 2019

Fuller's (Asahi) - ESB 5,9%

Fuller's:in ESB on muodostunut jo eräänlaiseksi kulttiklassikoksi, meinaa tulla tuo hypetys jo korvista. Kovastihan tuota spekuloitiin että pysyykö tuote samana kun asahi osti koko fuller's firman itselleen. Itse toivon ainakin hintojen laskua suomessa kun on näin massiivinen fuusio tapahtunut. Henkilökohtaisesti olen onnistunut välttelemään tuotetta aina tähän päivään asti.

ESB eli Extra Special Bitter on melkoisen vanha olut merkki, olutta on tehty ensimmäisen kerran 1971. Olut on saanut CAMRA’s Champion Beer of Britain -kilpailussa pääpalkinnon kolmesti ja päässyt kaikkiaan 19 kertaa mitaleille. Eihän se ihan kämänen olut voi mitenkään olla.

Ulkonäkö & tuoksu:
Oikein ok vaahto, väriltään vallan houkuttelevan vaalean ruskea ja kirkas. Tuoksuu maltaiselta, pähkinöiltä, siirapilta ja kaikin puolin leipäiseltä. Tuoksu on loppuunsa suorastaan karamellisen imelä mutta maussa sitä ei tule huomaamaan, maltaista on otettu kaikki parhaat puolet irti. Humalat tuovat oman mausteisen ja yrttisen twistinsä.

Maku:
Suutuntumaltaan keskipehmeä, maukas olut on ensituntuma tästä. Katkerot on täydelliset, ei liian vahvat mutta tuntuvat. Ei ole kauhean kuiva muttei makeakaan, maltainen runko hiukan puisen humaloinnin kanssa kyllä osuu hyvin nappiin, jälkimaussa hiukan sitruunankuorimaista puraisua. Puuta ja pähkinäisyyttä on kyllä koko rahalla, brown ale meininkiä.

Ihan täydellisessä balanssissa oleva olut, on hypensä ansainnut.

Mistä: Ostettu alkosta
EBU: 28
IBU: 35
Kantavierre: 14.0 °P
Humalat: Target, Challenger, Northdown, Goldings
Maltaat: Pale Ale, Crysta

3. heinäkuuta 2019

Oluen paneminen - Brewmonk

Ostin tuossa muutama aika takaperin lappo.fi osoitteesta brewmonk täysmäskäimen. Laite hoitaa mäskäyksen ja keittämisen, viilennyksen joutuu hoitamaan jotenkin toisin.


Nyt on useampi keitto jo takana ja laitteen kanssa on tehty riittävästi mokia niin nyt niitä osaa vähän välttää, mutta tällekin kerralle onnettomuuksia sattui.


Oheisessa jutussa on rapsakkaan alen resepti josta piti tulla 6,2% olutta mutta tukin pumpun hiukan liian isolla satsilla ja maltaat tukkivat pumpun jonka piti kierättää vesi mäskin läpi, en siis saanut kaikkia sokereita irti ja ajan puutteen takia en voinut käyttää tunteja suodatukseen että olisi saatu viimeisetkin sokerit irti.

Olen itse käyttänyt brewmate sovellusta olutreseptien suunnitteluun, siihen saa ja joutuukin itse lisäämään osan maltaista ja humalista jos tietää niiden ominaisuudet. Ilmaisia sovelluksia on muitakin ja kokeilemalla löytää omansa.

Brewmonkin osat

Aloitetaan oluen valmistus pesemällä ja desinfioimalla kaikki, siis ihan kaikki. Pöytätasot missä työskennellään, vesihanat, hellan nupit, kattilat, keitin, käymisastia, välineet jne. Mikään ei ärsytä enempää kuin se että kontaminaatio tuhoaa 3kk kypsytetyn oluen.

Sitten kasataan brewmonk. Ohjekirjaa kannattaa vilkaista koska siinä näkyy maksimi maltaiden määrä ja muita turvallisuusohjeita. Sen verran pitää sanoa että kuvat on ohjekirjassa vähän kehnot mutta saa niistä suunnilleen selvää. Brewmonkissa voi säätää tehot, lämmöt ja ajat itse, mahdollisuus on myös ohjelmoida 6 eri reseptiä jolloin mäskäyslämmöt voi ajastaa muuttumaan vaikka 10min välein ja ohjelma pitää huolen että se pysyy siinä.
1q
Sen verran sanon että alin siiviläpelti joka näyttää vähän lautaselta pitää laittaa niin että se upotus osoittaa ylöspäin sillä maltaat tiukkaavat sen sitten laitoja vasten, itse laitoin sen laitteen pohjalle kuin lautasen pöydälle niin suodatin romahti irti ja maltaat tippuivat brewmonkin pohjalle joka johti siihen että ne paloivat siihen kiinni, tämä taasen johti siihen että vastus napsahti laitteen ylikuumentuessa ja sammutti laitteen aina kun sain pari astetta lämmöt nousemaan.

Kun laite on saatu kasattua voit lisätä siihen mäskäysvedet, sen verran huomiona että yli 23l vettä ja sellaiset 7kg maltaita tekee laitteelle aika tiukkaa ja mäskit saattaa valua ylivuotoputkesta laitteen pohjalle ja tukkia veden kierrätys pumpun tai palaa pohjaan.

Aseta brewmonk paikkaan että käymisastia mahtuu alle ja kuitenkin niin matalalle että jaksat nostaa täyden mäskikorin ylös.
Maltaiden punnitus
Mittaa maltaat valmiiksi, muista taarata astia.


Sillä välin kun vedet on lämpeämässä voi mitata maltaat valmiiksi, 10l ämpäriin yleensä saa kohtuullisen isot mallasmäärät mitattua.

Veden ollessa sopivassa lämmössä laite ilmoittaa siitä iloisella piippauksella. Laita muovikorkki ylivuotoputken päälle sitten voit lisätä maltaat veden joukkoon, sekoittele huolella kaikki paakut pois. Ota ylivuotoputken korkki irti ja lisää toinen siiviläpelleistä maltaiden päälle ja asenna pieni metallinen putki siihen missä korkki oli (kts ohjekirja)
Sekoita huolella.

Nyt voit asentaa vesipumpun mutkaputken yhdessä lasikannen kanssa, niitä ei voi laittaa eriaikaan paikalleen. Varmista että vesipumpun venttiili on auki ja napsauta ohjauspaneelin vierestä pump nappi päälle. Jos olet tehnyt kaiken oikein veden pitäisi nyt virrata tasaisesti pumpusta ja mäskin lämpötila pysyy vakiona kauttaaltaan. Veden valuminen ylivuoto putkeen kuuluu asiaan, se vain kierrättää sen ympäri.



Tässä välissä voit laittaa mäskin huuhteluvedet lämpiämään haluttuun lämpötilaan.
Mäskin huuhteluvedet


Mäskäyksen päätyttyä saat taas iloisen piippauksen. Nyt voit nostaa kätevällä kahvalla brewmonkin sisemmän kehikon ylös ja kääntä samalla hiukan niin kehikko asettuu niille varatuille tukiraudoille ja pysyy siinä itsestään. Normaalisti ei käymisastiaa tarvitse alle laittaa vaan huuhtelun voi suorittaa suoraan vain brewmonkkia käyttämällä.  halusin saada pohjalle karanneet maltaat suodatettua pois.
Mäskin huuhtelua


Nyt voit aloittaa mallaspedin huuhtelun, sen tarkoituksena on saada viimeisetkin sokerit irti maltaista. Pidä tahti sellaisena että mallaspeti ei pääse kuivumaan. Älä sekoittele mäskiä vaikka suodattaminen tuntuisi hitaalta. Sekoittaminen sotkee muodostuneet kanavat eikä olut enää suodatu. Voit kierrättää kerätyn vierteen uudestaan maltaiden läpi kunnes olut on kirkasta, lisää vettä kunnes sinulla on tarpeeksi vierrettä keittoon.
Taempi vierre on ensimmäinen ja hiukan samea vielä
Tässä vaiheessa voi ottaa vierettä sivuun ja tarkistaa ominaispainon 20 asteisesta vierteestä että onko sokereita saatu irti tarvittava määrä.



Nosta mäskikehikko jonnekkin sivuun ja kaada kerätty vierre takaisin brewmonkkiin. Nosta lämpötilaa ohjauspanelista niin pitkään että siinä lukee boil, pistä kansi paikoilleen, mittaa tarvittavat humalat valmiiksi ja ota olut.
Saat kirkkaampaa olutta jos kuorit vaahdot pois ennen humalien lisäämistä.



Kun vierre kiehuu niin voit lisätä humalat, katkerot tulee vierteen keittämisen alkuvaiheessa ja aromi/maku humalat taasen loppuvaiheessa. Oma asiasi on käytätkö humaloille suodatinpussia vai brewmonkin omaa suodatin vai molempia. Oma kokemukseni on että se monkin oma hop bazooka menee tukkoon vaikka käyttäisi molempia ja vierteen valuttaminen on tuskallisen hidasta. Olen laittanut joskus suodattimen vasta laskuhanan jälkeen homman nopeuttamiseksi.
Humalat jää suodattimeen.


Ota sivuun desi nestettä jos voit mitata ominaispainon jos sinulla on ominaispainomittari, se yleensä tulee kotelossa jossa voi mitata ominaispainon lorauttamalla siihen vierrettä joka on 20 asteista.

Kun olet saanut vierteen valutettua desinfioituun käymisastiaan on tärkeää saada vierre hiivauslämpötilaan mahdollisimman nopeasti. Talvella jäähdytys onnistuu vaikka vannalla ja lumella, ilmalla jäähdytys on aika hidasta. Suosittelen hankkimaan jäähdyttimen tai tekemään sellaisen itse vaikka kuparikierukasta, siitä kun laskee kylmää vettä läpi niin ei mene jäähdytyksessä kauaa.
Kuparista askarreltu lauhdutin


Sitten voit nakata hiivan sekaan, oluen vahvuudesta riippuen saatat tarvita useamman kuiva/nestehiivapussin. Tarkista hiivapussista hiivaus sekä käymislämpötila, myös se on hyvä katsoa kuinka suurelle satsille yksi hiivapussi riittää. Suositeltavaa on tehdä myös startteri tai kuivahiivan nesteytys mutta nämä pitää hoitaa ennen panopäivää.

Desinfioi vesilukko ja täytä se vedellä, siinä on mittaviivat mihin asti sitä voi laittaa. Laita kansi tiiviisti päälle, siirrä olut sopivaan käymislämpötilaan ja jää odottamaan pulputusta, käyminen on yleensä valmis viikosta kahteen. Poikkeuksia on ja voit tarkastaa käymisen tilan ominaispainomittarilla, mitä lähempänä 10,00 lukua ollaan sen paremmin sokerit on muutettu alkoholiksi.

Sitten onkin loppu siivouksen aika, loputonta tiskaamista. Suosittelen suihkutiloja, saa kunnolla läträtä.

Käymisen jälkeen pullota tai kegitä olut. Hiilihapot voi tehdä sivuun otetulla vierteellä, panimosokerilla tai hiilihappopullolla. 7g sokeria litraan tuo sellaiset perus hiilihapot.

Sittenpä se on vain jäljellä tuskainen odottelu kunnes pääsee maistamaan. Yleensä 2-4vko:ssa on olut vallan juotavaa jos on saanut kypsyä suhteellisen viileässä, kovassa huoneenlämmössä voi kypsyä nopeammin ja hiiva jäänteet saattaa aloittaa käymisen uudestaan niin rajusti että hiilihapot nousevat pullossa uusiin ulottuvuuksiin, pullot joko poksahtaa tai sitten olut kuohuu yli avattaessa mutta se voi johtua liiasta pullotus sokeristakin.

Teksti kirjoitettu ajomatkalla espooseen, korjaan virheet sitten myöhemmin.






2. heinäkuuta 2019

Haapala Brewing - Korpikuusen kuiskaus 5,2%



Kävin piipahtamassa lapin reissulla sotkamossa syömässä haapala bnb:ssä ja tulihan sieltä oluttakin otettua mukaan. Pitää sanoa että ulkoapäin haapala on todella vaatimaton mutta sisältä aivan upea, uutta ja vanhaa, rustiikkisia yksityiskohtia ja moderneja oivalluksia. Kannattaa käydä sillä ruokakin oli hyvää ja modernilla otteella valmistettuna, näin kokkina voin sanoa että hyvä suoritus. En valitettavasti päässyt turisemaan panijoiden kanssa sillä sinne oli varattu toinen tapaaminen.

Ruoka oli kyllä hyvää ja sitä oli riittävästi, henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Myöskin pientä putiikkia oli joka oli kyllä hienosti toteutettu uutta ja vanhaa (yli 100v höyläpenkki myyntipöytänä) yhdistelemällä. Todella upea paikka ja suosittelen kyllä käymään.



Ulkonäkö & Tuoksu:
Etiketin ulkonäkö pitää arvioida ensin! Haapalan perusoluet käyttää kirkasta läpinäkyvää muovia etiketeissä aivan kuin olvin uudet pullot, joskin nämä on tyylikkäämpiä. Yksinkertaisesta pikseli grafiikasta muodostuu kuusenkerkkä.

Tiivis, pienikuplainen, uhkean valkea ja kestävä vaahto, tämähän lupailee oikein hyvää. Ulkonäöltä hiukan samea, oranssiin vivahtava olut mikä karkaa vähän tuolta pale linjalta. Tuoksussa on todella mahtavaa pale ale meininkiä, kunnolla hedelmää mangon, ananaksen ja sitruunan muodossa. Tuoksusta löytyy myös karamellisuutta, havuisuutta ja greippiä mikä antaa vihiä jo vähän tulevasta maustakin.

Maku:
Nyt on hyvin kuusenkerkkä esillä eikä silleen ujosti, oikeasti se on eka maku mikä suusta löytyy. Todella mahtava maku tämä tuore metsä, havuinen, puumainen, pihkainen ja hellästi katkera. Humaloinnin katkerot osuu kyllä justiinsa maaliin, yrttistä menoa greipillä höystettynä. Suutuntuma on yllättvänkin täyteläinen vaikka onkin raikkaasti hiilihapotettu, kuusenkerkkä antaa tiettyä öljyisyyttä joka huijaa vähän. Profiili on vallan kuiva vaan ei nuiva!

Todella hyvä ja tasapainoinen olut. Jos haluaa opiskella kuusenkerkän makua oluessa niin tämä! Mausteisten ruokien kaveriksi varmasti mainio tapaus...ja riistalle ehdottomasti.

Olut on saatu panimolta.

Panimo: Haapala BNB
Muuta: Oluessa on kuusenkerkkää sekä se on gluteeniton
Maltaat: Pilsner, Munich, Cara plus 100, Crystal
Humalat: Columbus, Simcoe, Amarillo
Hiiva: American ale
EBU: 64,10
EBC: 15,70