13. toukokuuta 2019

Honkavuori - Carelian Blonde 5,5%

Lähiolutta! Kävin nappaamassa panimolta pullon matkaan kun työpaikalta on about 500m sinne niin kiusaus on suuri aina välillä käydä piipahtamassa. Olut oli vastikään pullotettu eli varsin tuoretta tavaraa oli tarjolla. Maistossa siis karjalainen blondi, liekö helppo bimbo vai teetättääkö työtä enemmänkin, otamma selvää.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Tiukan tiivis ja valkea vaahto, yhtä timmi kuin etiketissä esiintyvä ilvesnaaras. Kuplii raivokkaasti lasissa huutaen raikkautta. Väriltään kauniin samean olkinen, jotenkin monisävyinen olut. Tuoksussa hunajaista vaalea mallasta ryhdikkäällä appelsiinin tuoksulla. Hiuksen hienon sitruunaisuuden seasta huokuu hiukan hiivan alkukantaista hedelmäistä tuoksua. Loppuun saadaan kovin hieno kypsien banaanien makea tuoksu.

Maku:
Onpas vain pehmeä suutuntuma! Oiken maukkaalta ensisiemaisu vaikuttaa, suussa karkeloi vaikka ja mitä. Alkuun tulee pehmää makeutta, aivan kuin banaanisosetta kuorrutettuna paahdetulta sokerilla. Maltaat löytyy selkästi vaalean paahteisena, keksisenä ja vehnämäisen pehmeänä. Humalointi on myös pehmeä eikä se ryntäile maltaiden päälle vaan hienosti myötäilee sen runkoa, hennot yrtit sekä pippurisuus täydentävät makeaa runkoa eikä sokerisuus pääse vaivaamaan. Hiiva maistuu selkeästi mutta ei häiritsevästi sillä hiivan lajike itsessään on hyvän makuinen. Suhteellisen miedoista humaloinnista huolimatta on maku kuitenkin järisyttävän pitkäkestoinen.

Ei tätä kyllä pysty moittimaan mistään, timmissä tikissä oleva blondi!

8. toukokuuta 2019

Hiisi - Iku-turso - Imperial stout 9%


Hiisi Iku-turso maistossa lähinnä vain sen takia että saisin omalle kotioluelle verokkia, se on näet myös tehty iku-turson reseptillä. Pullotuksen sain tehtyä oluelle eilen joten nyt odotellaan jonnekin heinäkuun alkuun että päästään maistelemaan, ei ole stoutit kiireisen miehen hommaa. Pitää varmaan laittaa joku nopeampi vehnäolut tulille että on jotain mitä juoda sitten kesä helteilläkin jos nyt sellaisia edes saadaan, näyttää tuota lunta olevan pihalla vieläkin ihan miehekkäästi. Hiiden oluthan oli vuoden 2017 paras olut joten odotukset on korkealla. Olut on saatu maistoon panimolta kompensaationa reklamoidusta kyyttö oluesta joka oletettavasti korkkivian takia oli muuttunut etikaksi, puistattava makuelämys mutta onneksi yksittäistapaus.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Nyt voi sanoa että onnistunut vaahto, perhanan tiheä ja paksu sekä kauniin kotitekoisen toffeen väristä. Pitsiä jää lasiin enemmän kuin koskaan ennen. Tuoksussa on hyvin kahvista ja toffeista paahteisuutta, sekä hiuksen hienosti raastettua sitruunan kuorta. Tummia hedelmiä kiedottuna lakritsin aromiin on jännä yhdistelmä tuokussa. Jokin rasittava sivuaromi välillä puskee josta tulee hiukan kumia tuoksuun.

Maku:
Pehmeän öljyinen suutuntuma, hiilihapotus ok. Kitkerä kahvisuus ottaa heti tiukkaan syleilyynsä ja sulaa ajan kanssa suklaan sävyihin. Maltainen maku on vahvasti läsnä ja tupsahtaa tuonne mustien maltaiden makuun, hiiltä ja nokea on lakritsin kera luvassa. Rankasta mallaspohjasta huolimatta olut ei ole yltiöpäisen makea ja välistä saadaan suolaisuuttakin esiin. Katkerot on melkoisen vahvat, tyyliltään pihkaiset, yrttiset ja pitkäkestoiset. Hiukan runko katoaa vahvan humaloinnin alle, ei se siitä pahaa tee mutta sellainen nautiskelu aspekti jää pois.

Hirviömäisen hyvä olut, humalointi ehkä hiukan liiankin jyhkeä.

IBU: 100
EBC: 90
Parasta ennen: 31.03.20
Erä: 715
Mistä: Saatu panimolta

2. toukokuuta 2019

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - Kellererbier 5%

Laitilan wirvoitusjuomatehdas lähestyi näytteiden muodossa, etikettiä katsoessa piti tavata useammin kerran että onko laitila typottanut pahemman kerran kellerbierin. Saatekirjeestä selvisi että olut on nimetty humalankasvattaja Herr Hubert Kellererin mukaan, maistossa olevan oluen humalat on saatu kyseisen herran plantaaseilta. Laitila siis jatkaa tuoreen humalan metsästystä, edellinen FR3SH olut oli oikein hyvä joten toiveikkain mielin tätä lähdetään narauttamaan auki.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostui hyvin ja jäi utuisen höttöiseksi vaahdoksi oluen pinnalle. Hiukan samea olut oljen keltaisella värillään vaikuttaa kyllä kiintoisalta tapaukselta. Tuoksussa on selkeästi havaittavaa makeutta, sokeria ja hunajaa löytyy lusikallinen. Maltaat tuoksuvat hyvin puhtaasti viljaiselta, paahtoleipämäiseltäkin. Loppuun saadaan hiukan herkullista päärynääkin, tätä tuoksua yritin joskus itsekin saada irti siinä onnistumatta, perlellä voisi kokeilla.

Maku:
Maku on vähän sitruunanmehumaista meininkiä ja yllättikin alkuun sillä luulin että olisi ollut mallas voittoinen olut. Suutuntuma tuntuu alkuun hiukan kovalta ja jopa ohueltakin hiilihappojen takia mutta siihenkin tottuu. Katkeroita on sen verran reippaasti että puraisun tuntee! Vahvasti pihkainen ja havuinen katkero, sitruunan kuorella höystettynä. Jälkimaku on vallan pitkäkestoinen, mikä miellytti miestä. Oluen profiili on kuiva ja melkoisen hapankin. Kaikista näistä edellä mainituista elementeistä huolimatta, myös maltaat maistuvat alta hiukan keksimäisenä meininkinä.

Hyvä janon sammutus olut! Varsin uniikki on maku, en ainakaan muista äkkiseltä yhtään vastaavaa.

EBC: 9

EBU: 28

KV: 11,8

Maltaat:
Pilsner, Caramel Pale

Humalat: Perle

28. huhtikuuta 2019

Bochkarev Brewery (Heineken) -Oxota - Krepkoe 8,1%

Työkaverini toi venäjältä "herkkuja". Venäjä on itselle hiukan mysteeri, kaipa siellä pienpanimo skeneäkin on, ei vaan tule yhtään panimoa mieleen. Ei kyllä kieltämättä tulee bulkeistakaan kauheasti mieleen muita kuin baltika. Tämäkään ei mikään craft panimon tuote ole mutta otetaan silti kokemusta vastaan, eräsmies genreenkin iskee nimensä puolesta Oxota = Metsästäjä. Prosenttien puolesta jo pelottaa 8,1% olut ja vielä enemmän kun sitä kaataessa näkee sen värityksen, näin vaaleasta pohjasta ei vaan voi tulla hyvää näillä prosenteilla.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto ainakin muodostui uljaasti valkeaksi ja tiiviiksi massaksi. Oluen väritys on kyllä niin oppikirjamaisen kullankeltainen ettei tosikaan, tietysti myös suodatetun kirkasta. Tuoksussakin on reippaasti viljaisuutta, olkia ja hunajaa. Selkästi tuoksu kallistuu makean puolelle mutta ei ole epämiellyttävä millään mittarilla.

Maku:
Maku onkin sitten aivan muuta, tiukka viinaksisuus iskee suuhun että nenäonteloon! Makeaan mallaspohjaan on vaikea päästä käsiksi, onkohan olut käytetty ihan kokonaan loppuun sillä viinan maku on niin vahva että voisi epäillä että sitä on lorautettu tähän erikseen. Humalointi on aika olematonta, olisi edes reipas katkero joka edes vähän leikkaisi tätä tujakkaa makua. Suutuntumahan on todella pehmeä ja paksu, suorastaan voisulaa, pisteet siitä. Hiilihapotus on varsin perinteisellä tasolla, ei yli eikä ali.

Työväenluokan kännäys olut, maku mallia hyi saatana.

23. huhtikuuta 2019

Brewdog - Lost Lager 4,7%

Brewdogia taas pitkästä aikaa, paljon tätä panimoa hypetetään ja joukkorahoituksissa saadaan ainakin miljardi läjään joka kerralla ja uusi kuppila tupsahtaa pystyyn puolenvuoden välein. Pitää kai uskoa että kyllä siellä jotain osataan tehdä oikein, markkinointi ainakin pelittää.

Tämä olut on saatu dogen helsingin yksiköstä kompensaatioksi käsille menneestä hima bisse kisasta, no hard feelings koska bisset ovat olleet hyviä. Nyt on arviota kirjoiteltu yhdestä niistä eli lost lagerista joka löytyy vanhassa maitokauppa vahvuudessa eli 4,7%

Panimon kuvaus:
Lager is one hell of a beer if you make it right. Lost Lager takes back the ground lost over decades by lager monoliths. This is a dry-hopped Pilsner made with classic German Saphir hops, giving vibrant citrus and stone-fruit notes. Built from Bavarian yeast, it has a crisp clean taste.
This is lager like it was, like it should be, like it will be. Lager is back

Ulkonäkö & Tuoksu:
Muodosti puhtaan valkoisen ja suhteellisen kestävän sekä korkean vaahdon. Väriltään varsin
vaatimattoman vaalean keltainen joka kuplii rauhallisesti lasissa. Tuoksussa vaaleaa mallasta, viljaisuudella mutta ei paahteisuudella. Raikkaan oloinen lager, hiukan kukkia ja ripaus sokeria loppuun. Oivallinen tuoksu näinkin vaaleaksi lageriksi.

Maku:
Yllättävän makealla profiililla varustettu ja melkoisen pehmeä suutuntuma vaikka hiilihappoja onkin reilusti. Keksinen maltaisuus on oikein mukavan suunmyötäistä ja humalointikin on sopivan katkera, sanoisin että spot on. Humaloiden maku on hiukan pippurista ja aavistuksen yrttistä, kuitenkin niin täydellisessä tasapainossa maltaiden kanssa että siitä on vaikea saada makuna otetta, jotain hedelmäisyyttä siinä myöskin on, limeä sanoisin.

Raikas sekä hiukan hedelmäinenkin olut, uusi lempparini

OG:1044
IBU: 30
Humalat: Saaz

18. huhtikuuta 2019

Salama Brewing Co - Electrocution Double IPA 8,6%

Viimeinen maistoon saatu olut uudelta Salama brewing panimolta, aloittelijoille tuttuun tapaan lähdetään trendikkäällä IPA linjalla liikenteeseen. Kovasti pojat puuhaavat maailmanvalloitusta ja tarkoitus on lähteä ulkomaille heti kun siivet kantaa. Siinä onkin painetta että minkälaista suomikuvaa sitä lähtee maailmalle viemään, kauheasti ei vielä suomesta olutta ulos lähde joten ensivaikutelma on tärkeää. Etiketit on ainakin hienot ja erottuvat joten näyttävyydestä ei jää ainakaan kiinni.


Ulkonäkö & Tuoksu:
No tässä oli vähän hillitympi vaahto kuin edellisessä salaman IPA:ssa ja katosikin ripeästi. Väriltään samean keltainen, vähän kuin appelsiini
mehu joka tulee sellaisesta hotelli buffetin automaatista. Tuoksu on hiukan hillitympi myös mutta selkeää hedelmää sieltäkin löytyy, mangoa ja sitrusta sekä myös hunajaa. Maltaat jäävät hiukan pimentoon mutta kuitenkin läsnä.

Maku:
Hiilihapotettu aika runsaasti mikä korostaa raikkautta kivasti mutta tekee suutuntumasta myös kovan oloisen. Se myös korostaa alkoholin hölähtelyä mikä nousee sykähdellen kurkun päästä kohti nenäonteloita. Olut on suhteellisen makea vaikka on saatu prosentteja piiskattua näinkin paljon ulos. Maku on aika yksioikoisen greippistä mitä alkoholin maku ei ainakaan paranna, greippi kossua voisin kuvitella juovani. Humalointi on greippistä, havuista sekä pihkaista ja jälkimaku on viipyilevät katkeroista jatkaen alun havu linjalla.

Melkoista epätasapainoa, runko ja humalointi ei kohtaa toisiaan. Jos tupla IPA tehdään niin sitä humalaakin saa laittaa tuplasti, nyt jäädään yhtä ujoksi kuin perus IPA.

Humalat: Citra, azacca and Mosaic.
Mistä: Saatu panimolta.


14. huhtikuuta 2019

Hiisi - Raivoava rakki 6,2%

Tämähän on panimon ensimmäisiä tuotteita ja täytyy sanoa että hyvin on kestänyt aikaa, tietämättä onko reseptiä tuunattu sitten alkuaikojen.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Olut on yhtä räyhäävä kuin kuvan beagle.
Vaahto on kahden sormen levyinen, kermaisa ja kestävä. Väriltään hienon punertava, aivan kuin amberia olisi juomassa.  Hiukan samean profiilin olut omistaa mikä on ollut aina hyvä juttu maun puolesta. Tuoksussa on nippu trooppisia hedelmiä kera greipin joka viimeistelee muuten niin makean tuoksun.

Maku:
Ipaksi suutuntuma on yllättävänkin pehmeä ja maltainen. Humalointi on yrttinen, hiukan pihkainen ja
havuinen. Katkerointi on yllättävänkin maltillinen vaikka IBU arvo on 62, nimensä puolesta voisi uskoa vähän raivokkaammaksikin. Maussa pihkaisuus on todella hyvin hallussa karamellisoituun, kevyesti makeaan mallaspohjaan suhteutettuna. Tälläiselle metsäläiselle puumainen maku nappaa ihan kivasti.

Ei erityisen raikas IPA mutta sellainen pehmeä, makurikas IPA

EBU: 65
EBC: 23
KV: 14,3%
Humalat: Simcoe, Chinook, Centennial, Columbus, Cascade, Amarillo
Maltaat: Pale ale, dark ale ja caramel
Mistä: Saatu panimolta, muuten alko kamaa.

10. huhtikuuta 2019

Nokian Panimo - Keisari Stout 5,5%

Nokian panimo uudistaa taas olut rintamaa tuoden wienerlagerin ja stoutin markkinoille, nyt maistossa tuo jälkimäinen. Keisarilla alkaa olla jo aika kattava valikoima tyylejä marketeissa joten nyt alkaa löytymään jokaiselle jotakin, kirsikka höpsöttelyjä odotellessa.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahtohan oli todella onnistunut. Vaalean ruskea vaahto on tuuhea sekä kestävä mutta ei vedä aivan vertoja guinnessin vaahdolle, mutta siinä onkin huijattu typpipatruunalla. Väritykseltään lähes musta vaan ei kuitenkaan, sen näkee parhaiten jo kaadettassa lasiin.

Tuoksussa on selkeää hedelmäistä linjaa taputeltuna kevyellä maltaan paahteisuudella. Paahteisuus ei
ole aivan kauhean paljolti esillä mutta kuitenkin selvä kahvin aromi saadaan esille. Muuten tuoksu on vallan vaisu mutta tälläisenä pubi stouttina ihan passeli.

Maku:
Suutuntuma on heti alkuunsa ohut mikä toi mieleen elävästi murphy's stoutin, ohuus mietityttää mitä on tapahtunut vaikka prosentteja on kuitenkin noinkin paljon. Hiilihapotus on kohtuullisen korkea mikä korostaa ohuutta entisestään. Vetisyyttä kompensoi maltaista tullut paahteinen kahvi jossa on hiukan tummaa suklaata seassa. Humalointi on kovin sitruksista tehden oluesta kokonaisuutena yllättävänkin raikkaan mitä nyt en varsinaisesti stoutilta odota. Jälkimaku viipyilee havumaisena ja on kohtuullisen pitkä.


Ihan ok maitokauppa stout, joskaan ei juurikaan elämyksiä suo. Helppoa pöytäolutta.

KV:
13,2
IBU: 43
EBC: 153
Mistä: Saatu panimolta

7. huhtikuuta 2019

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - Kukko Red Ale 5%

Uuuh Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Red Ale kiehtoo kovasti sillä voittihan Laitilan panimo kultaa Helsinki Beer Festivaleilla Kukko Pilssillä ja aiempi kokemuskin on osoittanut että Laitilan tuotteisiin voi luottaa aina. Red Alea ei hirveästi markkinoilla ole, kovasti olen kuullut ihmisten sanovan että eivät saa tyylistä juurikaan mitään irti. Minusta tämän tyylin hienous on juuri siinä että kaikesta pinnallisesta tylsyydestään huolimatta on siellä aina yllättäviäkin elementtejä, ne vain pitää osata kaivaa esiin.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Hyvin muodostuva ja kestävä vaahto nousee lasiin kaadettaessa. Olut jää kuplahtelemaan lasiin
laiskanoloisesti mikä oikein kiljuu paksua mallaspohjaa ja raikasta makua. Väritykseltään kuparista hiukan sinne meripihkaan vivahtava. Tuoksussa todella maukkaasti karamellisoitua mallasta ja sokerista paahteisuutta. Lempeä yrttisyys taputtelee tuoksun maaliin, aivan mahtavaa.

Maku:
Suutuntumaltaan varsin pehmeää kastia, hiilihapotus on raikkaasti toteutettu. Tiukka maltaisuus ottaa heti syleilyynsä ja sanoo jotta morjens! Kevyttä pähkinäisyyttä, paahteista paahtoleipää, hiukan hedelmää kylkeen, siitä on aamupalaolut tehty. Katkerointi on kevyttä mutta ei kuitenkaan mitätöntä, sellainen perus rapsakka mutta ei jää kuitenkaan suuhun pyörimään. Humalointi on sitruksista, ruohoista, pähkinäistä ja hiukan pihkaista sekä yrttistä.

Yllättävän monipuolisella maulla varustettu tasapainoinen perusolut. Eräsmies ottaa tämän justiinsa vakituisesti sauna ja ruokaolueksi.

Maltaat: Pilsner, Carared, Red ale, Paahdettu ohra
Humalat: Target & Goldings
EBC: 35
EBU: 25
KV: 12,3%

2. huhtikuuta 2019

Fat Lizard - 51 Roadkill IPA 6,5%

Läski lisko on joutunut yliajon uhriksi ja manifestoituu oluen muodossa roadkill IPA:na. Humalaa on ropsautettu viiden eril lajikkeen voimalla. Olut on saatu panimolta kompensaatioksi käsille menneestä himabisse kisasta.

Panimon kuvaus: Länsiväylän raato edustaa perinteistä West Coast IPA -tyylisuuntaa parhaimmillaan. Tyypillisesti länsirannikon IPAt ovat voimakkaasti humaloituja verrattuna perinteisiin ipoihin, eikä 51 Roadkill IPA ole poikkeus. Oluessa on käytetty peräti viittä eri humalaa, jotka tekevät mausta röyhkeän humalaisen, mutta silti raikkaan. Runsasta 65:n IBUn katkeruutta on tasapainotettu makeilla karamellimaltailla, jotka tukevoittavat oluen runkoa ja tekevät mausta miellyttävän tasapainoisen. Lopputulos on kauniisti meripihkanvärinen, makeankatkera IPA, joka Fat Lizardille tuttuun tyyliin on silti helposti juotava.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on todella isolla kuplalla varustettua mikä tahtoo tehdä siitä myös nopean katoamaan. Aavistuksen samea olut mangomaisen oranssilla värillä. Tuoksussa vallitsee samat elementit niin kuin monessa muussakin IPAssa mutta ehkäpä vähän pehmeämmin. Mango ja ananas käyvät tuttuun tapaan käsikkäin.

Maku:
Suutuntuma on pehmeä ja hiilihapotus on maltillinen. Nyt pitää sanoa että katkeroa piisaa, siis sellaista kunnon karvautta lähes kitkerääkin. Humalat maistuu enimmäkseen pihkalle, puunkaarnalle, greipille ja ruoholle. Sanotaan että nyt on katkeran suloista meininkiä. Oluen maku on hienoisesti hedelmäisen makea ja se leikkitelee kivasti katkeruuden kanssa, kurkun päässä pauhaa katkerot ja kielellä sokerit.


Ihan juotava perinteinen IPA. Tämä ei olisi toiminut yhtään maitokauppaversiona, hyvä että vedettiin suoraan maltaita runkoon.

Humalat: Columbus, Centennial, Amarillo, Warrior ja Simcoe
EBC: 21,9
EBU: 65
Mistä: Saatu panimolta



31. maaliskuuta 2019

Panimo Kiiski - Jäänmurtaja Stout 5,5%

Viimeinen olut maistossa panimo kiiskeltä, kauppavahvuinen stout. Liekö saatu tarpeeksi rähinää näille prosenteille vai onko nieltävä tappion karvaat kyyneleet? Kyseessä on myös talven kausiolut joten taidetaan joutua odottamaan seuraavia lumia että tätä saadaan maistella uudemman kerran.

Panimon sana:
Jäänmurtaja on sysimusta, makea (laktoositon), paahteinen ja suklainen Stout. Siihen ei ole lisätty laktoosia makeutukseen, joten sopii myös laktoosi-intolerantikolle. Suodattamaton, pastöroimaton sekä lisäaineeton pintahiivaolut. Oikein kunnon nautinto olut talven pimeyteen. Istu sohvalle katsomaan takkatulta ja ota olut!

Ulkonäkö & Tuoksu:
Nyt on todella hyvin onnistunut vaahto! Vaalean ruskeana uljaasti kohoava paksu vaahto on myös kestävä kaikessa muhkeudessaan ja lasiin jää brysselin pitsiä. Tuoksussa maltaisuutta sekä suklaisuutta hyvällä raikkaalla otteella, rusinoiden tuoksu tuo mukavaa makeaa hedelmäisyyttä tuoksuun. Ei ihan niin intensiivinen kahvin tuoksu kuin vahvemmissa stouteissa mutta ei huonokaan. Väriltään vallan musta.


Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin paksu maitokauppavahvuiseksi, hiilihapotus vähän keventää runkoa entisestään mutta ei mitenkään haittaavasti. Maltaiden profiili on palaneen mustan maltaan maku. Sellaista aika kitkerää menoa olut tarjoilee mikä tuo mieleen mustana nautitun pannukahvin. Tummien elementtien myötä tulee nokea ja hiukan savuakin. Mustien maltaiden ylivoimasta huolimatta myös vaaleamman paahdon maltaista saadaan tumman suklaan makua kera kahvin. Humalointi on sitruunaisen raikasta mikä keventää vähän kitkerää alun meininkiä.

Musta stout kitkerän sitruunaisella otteella, hyvä kauppavahvuinen stout.

Kantavierre: 19
EBU: 58
EBC: 77
Mistä: Saatu panimolta

27. maaliskuuta 2019

Salama Brewing Co. - Guilty Pleasures West Coast IPA 6,2%

Iskeekö salama kahdesti samaan paikkaan? Hope not sillä ensimmäinen maistelu osui metsään. Nyt salama iskee uuteen paikkaan nimittäin IPA genreen, tämähän on tunnetusti aloittelevalle panimolle helpoin olut sillä humaloinnilla saa pari virhettä helposti anteeksi. Tässä oluessa virheitä ei ole, paitsi ehkä nimeämisessä mutta oluet muuttuu samoin niiden luokkittelutkin. Nyt maistellaan Salama Brewing Co - Guilty Pleasures West Coast IPA 6,2%. Täytyy nostaa hattua että on lähdettu suoraan niihin prosentteihin milloin IPA:sta saa oikeasti hyvää ilman kompromisseja.

Panimon Kuvaus:

"Dedicated to private eyes, femme fatales, corrupt police men, jeal- ous husbands, conspiracies involv-ing adulterous affairs, flashbacks,hallucinations and amnesia. Guilty Pleasures is our interpretation ofthe West Coast style. It’s tropicalyet comes with existential bitter- ness and earthy notes of pine. A faithful companion in a delusive world which behind its pretty colors is an incomprehensible place driv- en by unclear motives, fuzzy mem- ories and obsessive search of the strangest of plessures. Greed is good, sex is easy, youth is forever. West Coast “action”..."
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto halusi tulla ulos purkista jo avatessa ja riitti sitä melkoisesti myös lasiinkin. Tolkuttoman tiivis, valkea vaahto pitkällä kestolla. Lasiin jäin ainakin tsiljoona neljäsataa kerrosta pitsiä. Vehnän käyttö vaahdon kestävyydessä selvästi handlattu. Väriltään kullankeltainen ja hiukan samea. Tuoksussa on vahvasti mangoa, ananasta, greippiä sekä havuja. Oikein mehukas tapaus on tuoksun ja toivottavasti myös maunkin puolesta.

Maku:
Suutuntuma on hyvin pehmeä, oikein suusta sulavasti juoma soljuu kurkusta. Jopa liiankin hyvin, missä katkerot on? Oluessa ei ole juurikaan perinteistä ipamaista purentaa katkeroissa vaan humalointi on lähdetty selkeästi tekemään maku ja tuoksu edellä. Makuhan on mehuisa niin kuin uumoilinkin, paljon hedelmää ja makeutta on tarpeeksi muttei liikaa. Humalointi on makunsa puolesta runkoon nähden varsin passeli, jälkihumaloinnista saadaan sellaista herkkää sitruunaa mikä kuljettaa kyllä maun loppuun asti sulavasti ja aivan lopussa oleva havuisuus kuivattaa suun oikein mukavasti. Hiilihapotkin on kohdallaan vaikka pelkäsin että voisivat olla ylihapotettuja kerran pyrki ulos tölkistä mutta postin käsittelyn jälkeen se nyt ei ole ihme.

Kerrassaan maistuva hedelmäinen IPA! Minusta tämä on kyllä east coast IPA, katkerointi nimittäin on west coastissa se juttu. Muuten kyllä täysin toimiva paketti vaikka olisi litran lekassa.

Humalat: Citra, Columbus, Simcoe
Mistä: Saatu Salama Brewing panimolta


25. maaliskuuta 2019

Salama Brewing Co- New World Order Pale Ale 5,5%

Nyt on tuore panimo maistossa, 2018 pystytetty Salama Brewing Co. Panimo on selkeästi lähtenyt vahvalla brändäämisellä ja visuaalisella ilmeellä liikenteeseen ja panimon sivutkin lupailevat eeppisiä kokemuksia parilla typolla varustettuna. Kovat on puheet joten katsotaan saadaanko ne lunastettua. Etikettit on ainakin panimolla erottuvia ja logonkin tunnistaa jos kaupassa tulee vastaan.

Panimon Kuvaus:
"We live in the end of days. A secretive power elite is conspiring to rule the world through an authoritarian world government: the New World Order. As we know, this elite consists of the Bilderberg Group, Freemasons, the UN, international monetary institutions and other illuminati. What is not that well known, however, is that these entities are actually just front organizations of Salama Brewing Company - the real driving force of the Order. To celebrate our ability to constantly and covertly nudge people in the direction of global tyranny, we decided to brew an arrogant Pale Ale with New World hops that will make you taste your looming enslavement"
ILLUMINATI CONFIRMED!

Salama iskee kachow!
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli nopeasti muodostuvaa saippuavaahtoa ja muutenkin salaman nopea liikkeissään. Väri on
kerrankin ihan keltainen, ei punainen, oranssihtava, vaan oikeasti keltainen. Olut on myöskin samea, mikä on ihan mukavaa vaihtelua kun tässä on tullut jokunen tappiin asti prossesoitu olut. Tuoksu on melkoisen mehukas, ei ole kyllä aromihumaloinnissa säästelty. Parfyymimaisen huumaava kukkaisuus täyttää nenäontelot hetkessä, trooppinen hedelmäisyys on intensiivinen. So far so good.

Maku:
Suutuntuma on kepeä ja aavistuksen liian ohut. Mallasrunko itsessään on aika miedon makuinen, keksinen, sellainen marie keksi jota käytetään suun neutraloimiseen maisteluissa. Olut on makeahko ja mehuisan oloinenkin, aprikoosia sekä muita hedelmiä siitä vähän löytyy. Humalointi ei katkeroinnillaan juurikaan elvistele mikä tekee tästä ihan mukavan terassi olusen. Flavori humalointi taasen on ohuen sitruksinen mutta itselle jää vähän liian mauttomaksi tapaukseksi.

Teknisesti puhdas olut, helppoa juotavaa mutta jää vähän vaisuksi. Kaupassa olevia massoja varten helppo olut on hyvä aloitus mutta onko liiankin helppo? Aika näyttää kestääkö kilpailua mutta maailmanvalloitus olueksi tästä ei ole.

Humalat: Nelson Sauvin, Enigma, Simcoe

24. maaliskuuta 2019

Nokian Panimo - Wiener lager 5%

Nokian panimo tupsautti lähettää yllätys oluet, tuli stouttia sekä wiener lager joista maistossa nyt jälkimmäinen. Eikös wiener tarkoita nakkia? Onko tämä nyt sellainen saunamakkaran kanssa nautittava olut? Kuumeisesti etsin jääkaapista kadonnutta nakkia sitä kuitenkaan löytämättä, menköön nyt ilman lisukkeita tällä kertaa.

Kuvaus: "Punertava, wieniläistyyppinen pohjahiivaolut. Tämä mm. vienna-maltailla tehty täysmallaslager vie nauttijansa wieniläisten kristallikruunujen alle valssin pyörteisiin. Vaahto kuin keisarinna Sisin tanssiaispuvun helma, maku soi kielellä kuin sinfoniaorkesterin lento, allegro ja adaggio."
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli kermaisa ja nousikin korkealla mutta paino olikin sanalla oli, alle minuutissa vaahto oli melkein täysin kadonnut. Väriltään oluthan on kauniin kullankeltainen, ei ihan niin punertava kuin oletin mutta kyllä se vähän oranssiin päin vivahtaa. Tuoksussa vahvasti hunajaista makeutta, tulee sellainen vastaleivottu hunajakuivakakku mieleen. Maltaat pääsevät viljaisena esille hunajaisuuden alta, muutenkin minusta on todella onnistuneen herkullinen tuoksu. Hiukan yrttejä loppuvetoon, timjamia.

Maku:
Korkeasti hiilihapotettu ainakin on kun kihinä suorastaan käy ja se tekee suutuntumasta hiukan kevyen ja terävän, pehmenee hiukan kun saa väljähtyä. Samaa makua ja hapokkuuta on keisarin kellarioluessakin joten panee tuumimaan että onkohan tätä suunniteltu sen reseptin pohjalta? Maltaat ovat kovasti esillä leipäisyytenä, hiukan rasvainen maku tästä jotenkin tulee. Katkerointi on suhteellisen vahva ja yrttinen mikä raikastaa ihan kivasti tätä.

Ihan mainio perus ölppä, varmaan tulee tätä jatkossa ostettua perus olueksi. johan noita wanhoja keisareita on juotukin. Harmillista vaan että rikoin viimeisenkin ehjän keisari lasin.



Maltaat: Vienna, Red Active ja Munich.
Humalat: Saaz ja Magnum.
Kantavierre: 12,1
IBU: 37, 
EBC: 34
Mistä: Saatu Nokian panimolta

21. maaliskuuta 2019

Panimo Kiiski - Kutuaika 5,5%

Tummaa lageria pukkaa Panimo kiiskeltä! Toivottavasti lohien kutuaika on mennyt hyvin ja tänä kesänä tulisi lapista jopa lohtakin koukun päähän eikä pelkkää kokemusta. Sitä odotellessa otetaan kokemusta kutuaika oluesta, tämä tumma lager on sesonki olut jota on saatavissa keväisin joten kipikapi kauppaan.

Panimon kuvaus oluesta:

"Kutuaika on miedosti humaloitu ja makealla jälkimaulla oleva tsekkityylinen tumma lager. Ei paahteinen punertava herkku. Suodattamaton, lisäaineeton pastöroimaton täysmallas pohjahiivaolut. Maistuu sellaisenaan ja on myös erinomainen ruokajuoma."
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on tuuhea, korkea ja tiiviin näköinen tapaus. Tuoksussa leipämäistä mallasta
sekoitettuna kukkaisuuteen ja hienoiseen hiivaisuuteen. Väritykseltään punertavan mahonkinen ja kirkas.

Maku:
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja sopivasti hiilihapotettu. Maku on bittermäisellä tavalla katkeran hapanta. Maussa on leipäisyyttä, maltaita, karamellisuutta, paahdettua sokeria että siirappia. Hiukan tummia hedelmiä tuomaan aavistuksen makeutta runkoon. Katkerot on juuri itselle pasellilla tasolla ja niiden makumaailma on havuisen metsän tunnelmissa. hiukan sitruunaisuutta ja karvautta sekä savunkin makua lopussa.

Melkoisen uniikki lager ja paljon on makuja sullottu, äärimmäisen pitkäkestoinen jälkimaku. Eräsmies approves! Kuka sanoo että lagerin pitäisi olla tylsää.

Kantavierre: 14
EBU: 34 
EBC: 37
Mistä: Saatu panimolta

20. maaliskuuta 2019

Iso-Kallan panimo - Pimeyden morsian 8%

Vaimo toi tuliaisia kuopion reissulla ja täytyy sanoa että ulkonäöllisesti on todella tyylikäs pullo. Nopealla tarkastelulla selvisi että tämähän on ah niin muodikkaita bändioluita. Imperial stout on yleensä aika toimiva tapaus joten suurella innolla tämän kimppuun hyökätään.

Panimon sivuilta poimittua:
Kuopiolaisen metalliyhtye Turmion Kätilöiden kanssa yhteistyössä valmistettu Pimeyden Morsian imperial stout. Pitkällinen turhautuminen jo markkinoilla olevien bändioluiden laatua kohtaan herätti ajatuksen, joka lopulta päätyi yhtyeen ja panimon yhteiseen tavoitteeseen luoda maailman paras bändiolut. Vahvuudestaan huolimatta helposti lähestyttävä stout, jossa pääosassa tummapaahtoinen kahvi sekä pehmeyttä antava kaakao.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto niukahko mutta sitäkin tiiviimpi. Väriltään melkoisen läpitunkeutumattoman musta.
Tuoksussa on melkoisen muhkeasti suklaata ja kahvia, hienoista hedelmäisyyttäkin on havaittavissa. Humalat tuoksuvat hiuksen hienosti tummaksi paahdettujen maltaiden alta, esille pääsee myös selkeä salmiakkisuus. Tuoksu toimii oivallisesti.

Maku:
Suutuntuma on keskipehmeä ja olut on hiukan kuiva. Siemaisun alussa hienoinen vetisyys on ilmassa mutta ei häiritse enempää juodessa. Paahteisuus ja suklaisuus on hyvin saatu kaivettua maltaista esille, kaakao on aika intensiivinen. Humaloinnissa on lähdetty hiukan sitruunaisella sekä yrttisellä otteella liikenteeseen. Katkeroinnit on keskikastia, puraisee kuitenkin riittävästi kaiken maltaisuuden alta. Alkoholi esiintyy lähinnä lämmittävyytenä mutta toisinaan vähän karkaa makuunkin.

Imperialiksi aika ujoilla prosenteilla on lähdetty liikenteeseen mutta voi olla että olisi viinaksisuus päässyt liiaksi esille tällä reseptillä jos olisi menty yli kympin.


Maltaat: Pale Ale, Munich, Chrystal, Chocolate, Black
Humalat: Northern Brewer, EKG
Muut: Tummapaahtoinen kahvi ja kaakao
Kantavierre: 23.2%
EBU: 29

18. maaliskuuta 2019

Honkavuori - Juhlaolut Luomulager 4,5%

Honkavuoren Barcelonassa (2019) voitetun kullan vuoksi ja asiakas toiveesta otetaan maistoon Juhlaolut joka on tehty juhlistamaan PKO:n satavuotista historiaansa yhteistyössä paikallisten tuottajien kanssa. Olut on tehty luomumaltaista ja luomuhumalasta eli jo ihan sen puolesta tukemisen arvoinen olut, hintakaan ei ollut kuin 2,99€/0,33L mutta olisihan tuo PKO voinut kunnioittaa tuottajia sen verran että olisi raapaissut omasta katteestaan puolet pois ja antaneet senkin vähän tuottajille.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto nousi urheasti ja kaatoa sai vähän toppuutella. Urheasti nousustaan huolimatta ei muodosta
pysyvää vaahtokukkaa oluen päälle. Väriltään oikein kauniisti onnistunut kupari, varsin tyylinsä mukainen. Tuoksussa on valtavasti viljaista maltaisuutta ja hentoa hunajaisuutta, lopussa on selkeää yrttisyyttä.

Maku:
Hiilihapotus on hiukan kovankin oloinen mutta suutuntuma on yllättävänkin pehmoinen. Humalointi on tässä lagerissa varsin kovassa osassa ja pippurisuus kera muiden mausteiden valtaa hyvinkin äkkiä suusta tilaa. Maltaisuus tulee hennon keksisenä taustalta kurkkimaan. Hiukan voimaista rasvaisuuttakin löytyy. Loppumaussa on vahvaa katajaista ja havuista pitkäkestoista loppurutistusta jo muutenkin varsin kuivaksi käytetyssä oluessa.

Niin kuiva että ei ole janon sammuttaja vaan sen aiheuttaja, tätähän saattaa mennä ihan vahingossa tuoppi tolkulla. Kaiken kaikkiaan helposti lähestyttävä lager mutta loppumaun yrttisyys saattaa yllättää.

Mistä: Ostettu lähi S-Marketista

13. maaliskuuta 2019

Olvi - Export 5,2%

Taas Olvin vanhoja tuotteita uusissa nahoissa. Oluthan ollut markkinoilla jo vuodesta keppi ja olvin sivujen mukaan amsterdamissakin voittanut kultaa 1981, tarina ei kyllä kerro että onko tämä taas sellaisia kisoja mistä kaikki saa mitallin tekivätpä mitä hyvänsä. Taitavasti olen olvin tuotteita elämäni aikana väistellyt sillä en ole kyllä tätäkään ikinä ennen juonut. Nythän tätäkin saa marketista ja huomattavasti huokeammin kuin alkosta.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Olvi Export
Kohtuulisen tuuhea ja tiheä, kirkkaan valkoinen vaahto. Väriltään hieno kuparisen sävyinen, heikosti kuplahteleva. Kukkainen aromi leijuu yllättävän kauas oluesta. Pehmeä maltaisuus ja hunajaisuus on selkeitä elementtejä, hiukan hedelmäinenkin. Eihän tämä nyt kehno suoritus ollut, mukavan viljainen ja raikas.

Maku:
Suutuntuma on kepehähkö, vahvasti hiilihapotettu. Viljainen maltaan maku mutta humalat joita tässä on käytetty tekevät tästä vähän tunkkaisen kombon, ei niinkään raikkaan. Vahvasti maanläheinen maku ja maltaat on korostettu selkeästi esille. Hieno sitruksisuus lopussa yrittää raikastuttaa olutta viimeisellä hengenvedollaan. Miedosti katkeroitu ja helposti juotavaa.

Loppumaku on hiukan pahvinen mutta lähes olematon verrattuna perus olviin, muuten hyvin helppo kokonaisuus ja ihan eheä kokonaisuus.


EBU: 18
EBC: 10
Kantavierre: 12 %

11. maaliskuuta 2019

Eräsmies - Panimokierros Honkavuoren panimolla

Kävin kesällä piipahtamassa paikallisessa pienpanimossa, joka on ollut toiminnassa vasta vuodesta 2015 ja ensimmäiset oluet pullotettiin 2016. Tuore tapaus siis mutta en ollut saanut aikaiseksi käydä paikan päällä, sittemmin siihen tuli mahdollisuus kun muutettiin perheen kanssa kiteeltä joensuuhun. Panimo on aloittanut vahvasti ja se nappasi pronssia Suomen paras olut 2018 kisoissa vehnäolut heilillä 6,6% ja kultaa tuli vehnäolut valolle vuonna 2017 ja double bock vetäisi sieltä hopea sijan, ei hullummin aloittelijoilta. Panimoa pyörittää kaksi yrittäjää Jani Honkanen ja Ville Vuorio


Puoti on pieni mutta kaikki tarvittava löytyy.
Yrittäjät kutsuvat itseään panimotohtoreiksi johtuen siitä että molemmilla on tohtorin tutkinto. Jani opiskeli biologiaa Joensuussa 90-luvulla ja väittelin tohtoriksi ekotoksikologian alalta, Ville taasen väittelin rupiliskon luonnonsuojelubiologiasta. Mikä kumma sai miehet lähtemään oluen pariin? Ville valisti asiaa että ajatus lähti joensuulaisesta ravintola jokelasta, jossa jani 2009 kysyi että perustetaanko panimo? Sehän oli vain laittaa kättä päälle ja tässä ollaan. Kaverukset hankkivat alan kirjallisuutta ja tekivät yli 100 kotiolutta harjoituksen vuoksi. Ville valisti että hänen olut kokemus juontaa jo kaukaa kun hän teki alle kouluikäisenä mummon kanssa sahtia, tätä eräsmies arvostaa kovasti. Valitettavasti Honkavuoren panimolta ei saa sahtia mutta toivossa on hyvä elää.


Noh otin ja kävelin paikan päälle katsomaan minkälainen pytinkin se oikein on. Ulkoasu on varsin tehdashallimainen joten panimo meinasi kadota vähän katukuvaan mutta sieltä se vain löytyi. Lampsin suoraan sisään puotiin joka oli vastikään perustettu, siellä olikin ihmistä ihan jonoksi asti. Odottelin tovin ja tutkailin myymälän valikoimaa mistä tarttuikin mukaan loppujen lopuksi olutlasi honkavuoren logolla mukaan.

Olutpuoti auki keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 12-17.

Toinen panimotohtoreista, Juho-Ville Matti Vuorio lähti esittelemään minulle panimon tiloja. Vetäisin niskaan tutkijan takin sekä muovipussit kenkien päälle ja lähdin kohti panimon uumenia. Puhuttiin viime vuoden tuotantomääristä (2016) jolloin panimo linkosi 51,000 litraa mutta kapasiteettia olisi vaikka kolminkertaistaa se. Panimolta kuitenkin löytyy 10kpl 2000litran käymistankkia eli pienpanimoksi ollaan lähdetty aloittamaan valmiiksi riittävän suurella laitteistolla. Yrittäjät olivat laittaneet parikymmentä tarjouspyyntöä pitkin maailmaa ja hyvin äkkiä kävi selväksi että kiinasta ne laitteet on hommattava. Sikaa säkissähän ei kannata ostaa tällaisissä asioissa vaan laitteistot käytiin katsomassa paikan päällä elokuussa 2015 ja jokunen kuukausi myöhemmin sieltä saapuikin sitten kaveri ne asentelemaan.



Panimolaitteisto:
Keitto- ja mäskäyskattilat 2000 litraa
Mahdolllisuus hopback-humalointiin
Kaikki käymistankit 2000 litraisia (mahdollisuus kuivahumalontiin)

Etiketöinti- ja pullotuslinja:
Ns. suora pullotuslinja, jossa ei ole ”pullokarusellia”
Etiketöinti ennen täyttöä
Hapenpoisto ennen korkitusta
Max nopeus 1200 pulloa tunnissa
Siellä sitä herkkua muhii!


Pullotus laitteisto taasen on hankittu italiasta ja se näyttikin ainakin omaan silmään vallan pätevältä laitokselta, moneen pienpanimoon verrattuna melkoisen isoltakin. Laite sinkoaa pulloja tunnissa vähän päälle tuhat. Kysyin lämpimikseni että tuleeko tuollaisiin laitteisiin helposti vikoja, ei kuulema ja vaikka tulisikin niin osa niistä saadaan korjattua laitteessa olevalla etäyhteydellä suoraan valmistajiin. Eräs saksalainen toimittaja oli tuumaillut tuosta laitteesta että se on pullotuslinjastojen mersedes, pitää se silloin hyväksi uskoa.
Pullotuslinjasto.



Panimo pelittää muuten tuulisähköllä!

Huomasin että varastotila, niin kuin monilla muillakin panimoilla on verrattain pieni joten tetristä saa pelata eurolavojen kanssa kun kuorma lähtee liikenteeseen. Panimo itsessään on muutenkin kompakti mutta kaikki laitteet on sinne tehty mittatilaustyönä joten tehokas tilankäyttö ratkaisee paljon.


Kierroksen ohessa silmiini pisti puinen tynnyri ja pakkohan se oli udella että tuleeko tynnyrikypsytettyä olutta valikoimiin, siinä harvoin voi mennä vikaan. Panimotohtori valisti että joensuuhun vasta avatussa gastropub vispilänkaupassa on tynnyri kypsymässä. Kysyin että nähdäänhän jatkossakin tynnyri olutta ja vastaus oli että todennäköisesti, lupaavaa viskin aromia oli ainakin jo alustavissa kokeilluissa irronnut. Samalla tuumailin että onkohan miten vaikeaa noiden tynnyreiden hankinta mutta tuntuu noita maahantuojilla olevan, Amerikassahan on ihan säädös että viskille pitää aina olla uusi tynnyri joten sieltä luulisi saavan kerran kertakäyttö kulttuuri voimissaan.
Tynnyri kypsytetty olut on parasta.


Keskusteltiin myös humalista sillä olin tietoinen että honkavuorella on omat, noin aarin kokoiset koe viljelmät, tämähän on kiinnostavaa siinä mielessä että harvalla panimolla on omaa humalatuotantoa, ainakin voi olla varma tuoreudesta. Joskaan tilan tuottamat määrät ei riitä vielä oluiden humalointiin.
saati että se olisi edes taloudellisesti kannattavaa. Pyysin pistokasta yhdestä taimesta mutta en sitten muistanut ikinä sitä käydä poimimassa, ehkäpä tänä vuonna sitten. Panimolla olikin 5 eri lajiketta mistä valita mutta parhaiten on kasvanut niinivaaralta saunan takaa löydetty taimi, mikä on tietysti aika loogista kun se on saanut karaistua suomen oloissa toisin kuin eurooppalaiset vastineet.

Maltaistakin puhuttiin ohimennen että hyvä että suomeenkin putkahtelee pikku hiljaa uusia mallastamoja ja panimo käyttääkin vain suomalaista viking malttia. Käydessäni tätä keskustelua kävin kurkkimassa keittopatojen sisälle siiviläpohjia ja haravasekoittimia ihmetellen ja tutkimassa muutenkin uuden karheana kiiltelevää laitteistoa. Se on kyllä hieno nähdä isoja laitteita, kauhulla vaan ajattelen niiden pesemistä minkä voin kokemuksesta kertoa että aivan perseestä.
Honkavuoren olutlasi lähti matkaan.


Sitten alettiin jo hiipiä takaisin kohti olutpuotia mistä tuli puheeksi että joensuussa on vieläkin ihmisiä jotka ei ole honkavuoren panimosta kuulleet mutta kyllä tuon kioskin avulla lähtee sana kiertämään. Tuumailin että kyllä se kohta tietoisuuteen nousee, olihan tuossa taannoin radio rexin haastattelukin jossa Ville edusti. Olin kuulema ensimmäinen ihminen joka on maininnut edes kuulleensa sen ja lohdutin mies poloista että hyvin se haastattelu meni.

Tuumailtiin samalla etiketeistä että ne on hyvin selkeät ja tunnistettavissa. Ne tekeekin ihan ammattilainen; Jusa Hämäläinen joka työskentelee Karjalainen lehdessä visuaalisen toimituksen esimiehenä, osaamista siis on.

Eipä siinä, about tunnin kierros tuli tehtyä ja kaikkea kivaa nähtyä. Mukaan nappasin myös päkin olutta minkä sai mukaan näppärässä kuljetusyksikössä. Käykäähän piipahtamassa panimon shopissa tukemassa paikallista panimoa, varmasti löytyy olutta joka janoon.

Panimo Honkavuoren sivut






8. maaliskuuta 2019

Pyynikin Brewing Co. - Citra California Lager 5%


Pyynikin uutuksien läpikäyntiä jälleen, tällä kertaa lager mitä on lähdetty tekemään jenkkiläisellä twistillä. Amerikkalaisten malli tuntuu olevan nyt kovassa nosteessa muillakin panimoilla, eipä siinä kun ihan maistuvaa settiä ne tuolla jenkeissä tekevät. Osattaisiinkohan tehdä jotenkin suomalainen tyyli mitä muut kopioisi? Sahtia lukuunottamatta.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli nopeasti muodostuva ja kermaisa, ei kyllä säilynyt minuuttiakaan. Tuoksu on hyvin hedelmäinen ja raikas. Perinteiseen lageriin verrattuna hedelmäisyys on hyvin vahvasti esillä. Sitruunaa ja ananasta, todella fresh tuoksu kukkaisen makealla meiningillä. Olut kirkas ja kullankeltainen, oranssihtava enemmänkin.

Maku:
Maku on yllättävänkin hedelmäinen mutta ei imelä, rungossa kuitenkin on selkästi havaittavaa makeutta. Juotavuus on todella hyvä, kepeähkö mutta paljon makua. Maltaat maistuvat keksisen crispynä ja humalat on hyvässä balanssissa. Katkerointi on keskivertoa kamaa ja  humalointi on hiukan ruohoista. Karbonointi on keskivertoa kovempi tehden tästä kepeän ja raikkaan.

Hedelmäinen lager, ainakin se on erilainen. Maukas kuin ipa, katkeroitu kuin lager.

Humalat: Citra

4. maaliskuuta 2019

Pyynikin - Amarillo Pale Ale 5,3%

Jatketaan suomalaisten oluiden parissa niin kuin aina ennenkin, tällä kertaa pureudutaan Pyynikin panimon uutuuksiin eli Amarillo Pale Ale. Vaikka kuva onkin tumma niin kyllä tuosta voi jo päätellä että ei se Pale Ale kyllä ole vaikka mitä tekisi. Mitenkäs maku puoli? Otetaan asiasta selko.

Ulkonäkö & Tuoksu:
olutVaahto oli napakka ja muodostui varsin ryhdikkäästi lasiin. Väriltään kaunis kuparipannu kirkkaalla olemuksella. Tuoksussa mennään hedelmien sekoituksella joista mielenkiintoisin on mangon ja greipin liitto. Aromihumaloiden määrä meinaa kadottaa maltaiden tuoksun tyystin mutta on siellä jotain karamellisuutta taustalla joka sekoittaa tuoksut vallan toimivaksi kokonaisuudeksi.

Maku:
Suutuntumaltaanhiukan tervähköllä särmällä varustettu olut, hiilihapotus on hiukan pirskahteleva mikä tekee tästä melkoisen helpon juotavan. Maltaat ovat vahvasti karamellisoituna esillä ja yhtä vahvasti myös amarillo heittää vastapalloon sitruksista ja hiukan lipeämäistä makuaan. Katkerot on karvaat mikä tekee tästä vähän bitterin ja myöskin jälkimausta äärimmäisen pitkäkestoisen. Mausta tulee mieleen ihan brittiläiset brown alet, sellaista puun ja kaarnan makua. Loppu makukin on pihkaisuutta, havuja ja greippiä.

Mukavan down to earth olut, ruokajuomaoluena näen tämän helposti mutta Pale Alena ihan metsässä.

Mistä: Saatu Panimolta

1. maaliskuuta 2019

Maistila - Jälkipeli Saison 6,1%


Panimon sana:
Jälkipeli syntyi ajatuksesta, että olut on (kohtuumäärissä) tutkitusti mainio palautusjuoma. Mietimme velimiehen (yhtiökumppani) kanssa minkälainen olut olisi meidän suuhumme passeli palauttelija sählyreenien tai tennismatsien jälkeen. Saison on yksi lempityyleistämme, joten askelmerkit veivät siihen tyylisuuntaan ja tällainen kepeä, hitusen hedelmäinen ja virkistävä olunen syntyi.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Hyvin pelittää jälkipelit
Vaahtosi runsaasti ja myöskin katosi nopeasti, jätti pitsiä melkoisesti lasiin eli kävi tehokkaasti siis työnsä tekemässä...paitsi aromien säilyttämisessä joskaan tuoksun puute ei ole ongelma. Sitrushedelmäinen tuoksu, kovin sourimainen ote ja hämmästyn ellei ole vahvasti hapan tapaus. Kukkaisuutta sekä sokeria löytyy helposti, belgialainen hiivakantakin jättää tervehdyksensä tuoksuun. Hedelmäisyys on melkoinen mutta raikkaalla tavalla.  Väriltään oljen keltainen ja hiukan samea.

Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin paksu vaikka hiilihapotus onkin korkea. Valkkarimaisen kuivaa meininkiä on tarjolla ja kuivuutta oluessa edesauttaa siihen lisätty ruis sekä appelsiinin kuoret, sitruunaa unohtamatta. Hedelmäinen olut kuitenkaan maltaita unohtamatta, ne löytyvät taustalta keksimisenä makuna. Ruis taitaa tuoda siihen keksimäisyyteen digestiven makua. Katkerointi on maltillinen mutta varsin yrttinen, tekee vähän sellaista voikukan maidin makua loppuvetoon. Ilman tuota lopun kitkeryyttä voisi olla hiukan miellyttävämpikin maku, se voi tulla tietysti myös siitä että sitruunan/appelsiinin kuorta on raastettu siihen valkeaan osaan asti.

Maistuva saison kaikkiaan vaikka en tuosta lopun kitkeryydestä niin välittänytkään, muuten varsin raikas tapaus.

Mistä: Saatu Maistila panimolta.
Kuvaustausta: Puustikki
EBC: 7-8
IBU: 29
Humalat: Columbus, Simcow
Maltaat: Pilsner, ruis, kaura
Muut: Appelsiininkuori, sitruuna, passionhedelmä
Hiiva: Ranskalaistyylinen saison hiiva

19. helmikuuta 2019

Fat lizard - Lake Bodom 5%

Fättäreiden panimo seuraa ah! niin trendikästä linjaa tehdä bändille olutta. Tämä bändi ei ole mikä tahansa bändi vaan all time lempparini Children of bodom! Alexi Laihon takia hankin itselleni heti teininä ESP sähkökitaran, onhan veikkonen voittanut maailman parhaan metallikitaristin tittelin brittiläisen Total Guitar -lehden lukijaäänestyksessä jo 2011. Aiemmin Laiho on voittanut saman tittelin yhdysvaltalaisen Guitar World -lehden äänestyksessä. Kovin meriitti ehkä kuitenkin on että Metallican Kirk Hammet on nimennyt hänet maailman parhaaksi kitaristiksi, muilla titteleillä ei tämän jälkeen ole enää mitään merkitystä.

Kuulin huhua että tähän olueen on ainakin osittain käytetty Bodom järven vettä, tiedä vaikka miten mineraalipitoista ja herkullista

Ulkonäkö & Tuoksu:
Väriltään kuparinen ja hiukan samea olut. Vaahto oli hyvin muodostuva ja korkea, ei järin kestävä. Tuoksuu hunajaiselta ja kukkakedolta. Maltaat tuoksuvat keksimäiseltä, viljaisa on kuvaavin sana. Aika mieto tuoksu ainakin lasista, tölkki saattaa paremmin pitää tuoksut tallessa.

Maku:
Suutuntuma äärimmäisen kevyt ja raikkaasti hiilihapotettu. Maku taasen ei ole erityisen raikas vaan saadaan sellaisia red alen tummia elementtejä, eli maltainen maku on siis varsin esillä. Maltaat maistuvat vähän turhankin "punaisilta" eli sellainen hyvin down to earth maku joka hiipii hiukan tunkkaisenkin alueelle. Humaloinnit ovat sitruunaiset, yrttiset ja pippuriset. Katkerointi on pitkäkestoinen ja sellainen karvaan karhea.

Mukavan erilainen lager festarikansalle, humalointi on ainakin erilainen ja rapsakka. Tämä voi tietysti pettymys niille jotka ostavat oluen vain lager nimeä tuijottaen.

Pisteet kyllä fättäreille näyttävästä tölkistä ja hienosta "topless can" tölkistä, brändäys done right.


Humalat: Magnum, Tettnanger
IBU: 25
Mistä: Saatu Fat Lizard panimolta

16. helmikuuta 2019

Panimo Kiiski - Das Boot 6%

Arvostelussa syksyn kausiolutta, mutta koska olen erilainen nuori juon sen siis talvella. Das boot on saksalaistyylinen ale jonka kiiski tarjoilee tyylilleen uskollisena puolenlitran lekasta.

Kuvaus panimon sivuilta:

Das Boot on Saksalaistyylinen maltainen ja täyteläinen, kevyesti humaloitu suodattamaton täysmallas pintahiivaolut. Mallaspohjassa on kunnioitettu keskieurooppalaisia tyylejä kasaten ne yhdeksi tasapainoiseksi mallasrungoksi. Mainio ruokaolut esimerkiksi saksalaisten makkaroiden kuten bratwurstin ja hapankaalin kera.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on ainakin tehty saksalaisia kunnioittaen taiten ja oikein. Tanakka vaahto pitää pintansa tuopissa pitkään juomisen alusta loppuun mikä on harvinaista nyky oluissa. Tuoksussa on karamellisoitua mallasta hunajaan kieputettuna. Tuoksussa saadaan esille myös kukkaisuutta apilan muodossa. Myöskin hiivan pystyy vaivatta haistamaan. Ulkonäössä on melkoisesti sameutta ja
väriltään se on enemmän tummanruskea kuin vaalea.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksua tavaraa ja hiilihapotus on onnistunut. Maussa on melkoisesti hiivaa mikä tuo tähän vähän raa'an kotioluen meininkiä. Hiiva kyllä tuo myös hedelmäisiäkin elementtejä mikä vähän lisää oluen makupalettia. Mausta löytyy mukavasti rusinaa, pähkinää, hiukan puunkuorta ja aavistus ruohoa. Humalointi on yrttinen ja pippurinen ja katkerointi on keskinkertaista. Hyvin jännästi on olut tasapainottelee alussa olevan kuivuuden kanssa ja lopun makeuden kanssa.

Jos hiiva ei makuna haittaa niin tätä pystyy kyllä kolpakko tolkulla juomaan, makua on monipuolisesti ja runko on ryhdikäs ja vetisyyttä ei ole. Ammatillinen arvio on että vastoin yleistä kokemusta, tämä saattaisi hyötyä suodatuksesta tai ainakin kovalla kädellä tehdystä cold crashistä.

Tässä vielä aiheeseen liittyvä loppukevennys: Das Beerboot


EBC: 22
EBU: 27
Kantavierre: 14
Mistä: Saatu panimo Kiiskeltä

13. helmikuuta 2019

Maistila - Moood Milk Stout 5,8%

Flunssa iskee pahemman kerran päälle niin joudutaan kaivamaan arkistoista olut juttuja, ei kovin vanha kuitenkaan vaan ihan viime kuun tapaus. Olen kyllä siunattu niin isolla nenällä että flunssa ei yleensä vaikuta haju tahi makuaistiin mutta ei oteta kuitenkaan sitä riskiä kerran ei ole pakko, välillä voi juoda vettäkin.

Anyway maistissa oli maistilan Moood Milk Stout elikkä stouttia laktoosilla, yleensä nämä ovat olleet herkullisia tapauksia ja maistilan tuntien ei ollut pelkoa pettymyksestä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Todella vahvasti suklainen, sellainen maitosuklainen kinder. Aavistus kahvia ja melkoisesti paahteisuuttaa. Täytyy sanoa että on todella miellyttävä tuoksu ja melkoisen vahvasti on vaniljaakin johtuen lisätyistä vaniljapavuista. Vaahtosi todella niukasti mikä on vähän pettymys stoutissa missä aineksia olisi kunnon vaahtoon, nyt on proteiinit käytetty tosi tehokkaasti.

Maku:
Mukavan pehmeä suutuntuma, leppoisan kepeä hiilihapotus. Makean maukas, makeuden osaa kyllä helposti osoittaa että tulee maitosokerista eikä mistä tahansa taloussokerista. Saaristolaisleipää vahvana maussa sekä imelää siirappisuutta joka korostaa oluen makeutta entisestään. Nokinen maltaiden paahteisuus toimii makeuden kanssa vieden siltä enimmän terän. Sitruunaisesta humaloinnista en taas  ole niin varma, se tuo virkistävää kirpeyttä vaan toimisiko tämä pelkästään katkerohumalilla? Hiuksenhienosti tässä on vähän alkoholia maussa mikä on jännä näillä prosenteilla, menee onneksi sellaisena mukavana lämmittävyytenä.

Todella maukas herkutteluolut! Eräsmies approves.


Maistila on siitä jännä panimo että speksejä oluista ei sivuilta löydä. Tuotetiedot toistaiseksi facebookissa sanoo sivut joten etsivä löytää. Oluen kuvat valitettavasti hävisivät kuvapalvelusta tilanpuutteen takia joten jää nyt vain mielikuviin, sorry.

Mistä: Saatu maistilan panimolta.
EBU: 31
KANTAVIERRE: 16.2 °P

12. helmikuuta 2019

Olvi - Tuplapukki 8,5%

Olvin legendaarinen tuplapukki, tai ainakin setä ihmiset sanovat että on. Itse olen onnistunut välttelemään tätä koko elämäni, ei tullut edes nuorempana harrastettua humalahakuista juomista että tämä olisi tullut tutuksi. 8,5% tuplapukilla saadaan suhteellisen helposti nuppi pärisemään ja edes alkon hinnoilla (2,49€/0,33l) ei tämä ole liian kallis siihen tarkoitukseen. Tuote on siis samaa kuin ennenkin, se on vain saanut uuden long neck ilmeen ja etiketin missä yritetään lähteä kilvoittelemaan pienpanimoiden lookilla.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Onpas mahtavan tukeva vaahto näinkin vahvaksi olueksi olematta kuitenkaan stout. Laskeutuu hitaahkosti jääden sentin korkuiseksi ja tiukaksi vaahdoksi. Väriltään kullan keltainen, klassikko.
Tuoksuu vahvasti yrteiltä ja hunajaisen paahteisilta maltailta, karammellisointi on vahvana tässä yksilössä. Humalointi tuoksuu melkeinpä samalta kuin saksassa nauttimissani oktoberfest oluissa.

Maku:
Suutuntuma tuntuu yllättävän paksulta ja öljyiseltä. Makea maltaiden myllytys alkaa välittömästi melassimaisella meiningillä. Humalointi tulee hiukan ujosti hennolla sitruunaisuudella, yrttisyydellä sekä pippurisuudella. Hiilihapotus on aika korkea mikä ei silti kauheasti suutuntumaa kevennä. Lopussa sitten tulee ihan puhdasta viinamaisuutta mikä tekee tästä aikamoisen pultsarioluen, tuo viinaksisuus hönkii parfyymimaisesti vielä pitkän aikaa.

Vahvasti tasapaino ongelmia, horjuu kuin puliukko konsanaan. Tuo mallaspohja on kyllä hyvä ja tuosta saisi helposti oivallisen terassijuoman.


EBC: 18,9
EBU: 15,0
Mistä: Saatu olvilta, löytyy alkoista.

11. helmikuuta 2019

Pyynikin - Galaxy Saison 5,2%

Pyynikin uutuuksilla jatketaan, tällä kertaa galaxit räjähtää ja keinonen laskeutuu maanpäälle! (tietäjät tietää) Galaxy saison on ainostaan galaxyllä humalalla maistettu, eli kannattaa ostaa maistoon jos haluaa tietää millainen galaxy on keittojen jälkeen. Tälläiset oluet on juuri parasta kotiolut harrastajalle, itse opin juuri näin että mosaic humala osaa liikaa käytettynä muuttua fairyksi..Vain yksi tippa riittää!

Ulkonäkö & Tuoksu:
Todella valkoinen ja uhkena tuuhea vaahto, höttöinen pilvi joka kestää ja kestää. Oluen väri on hiukan oranssiin vivahtava. Tuoksussa vahvasti eksoottisia  hedelmiä, mangoa, ananasta, papaijaa. Maltaiden karamellinen paahteisuuskin tuoksu seasta tehden tämän hyvin toimivaksi ja kukkaiseksi kokonaisuudeksi. Hiukan hiivamainen hapan tuoksu tästä löytyy, hyvällä tavalla siis.

Maku:
Suussa on raikasta kepeyttää jotenkin shamppanjahiivamaisella otteella, hiiva jää maistumaan suuhun selkesti. Kirpeästi kuplahteleva olut soljuu kurkusta alas hennon makean hedelmäisenä. Maltaat ovat herkästi paahdettu ja keksisyys on hyvin läsnä korostaen tuota crisp raikasta meininkiä. Humaloinnit ovat yrttiset ja katkerointi kepeää. Loppumaussa saadaan sitruunaista puristusta.

Todella raikas olut, suorastaan vissymäisen virkistävä. Hyvää oppimateriaalia niin saisoneista kuin galaxystäkin.

Mistä: Saatu Pyynikin panimolta.

7. helmikuuta 2019

Laitilan wirvoitusjuomatehdas - Brown Ale 5%

Laitilalta tuli jokunen aika takaperin näytepaketti täysin puskista, tämä loota sisälsi pullon brown alea mikä on tyylinä maanmainiota perus olutta. Brown ale on runsaasti mallasta sisältävä olut herkillä katkeroilla, varsinainen jokapaikan olut.

Tämä on ollut aiemmin tuotannossa 4,5% vahvuisena joten mielenkiinnolla odotan millaista on saatu entistäkin runsaamalla mallaspohjalla, ei se edellinenkään huono ollut. Tämä on tietysti rakenteeltaan että humaloinniltaan aivan eri olut joten mitään ennakko odotuksia ei ole.

Ulkonäkö & Tuoksu
paksuhko ja sienimäisen kimmoisaksi jäävä vaahto. Väriltään kauniin mahonkinen ja olemukseltaan kirkas. Tuoksussa tummia hedelmiä, paahteista mallasta, toffeisuutta, pähkinää, hienoista vaniljaa ja karamellisuutta. Ihan mielettömän monipuolinen paketti, oikein mukavasti nenättimelle oli hommia. Kokonaisuus on ulkoisissa olemuksissa hyvin kasassa, sitten isketään sisäisen kimppuun.

Maku:
Suutuntuma on kepeähkö ja kalkkinen katkeruus ottaa heti otteen, kuivakka olut napakalla otteella. Nyt on sellaisen perus pöytäoluen meininkiä josta minä tykkään vallan paljon. Hiilihapotus on ehkä reippaampi kuin browneissa yleensä mutta se tuo tuollessaan vaniljan elementtejä myös makuun, tietysti myös pähkinöiden ja aavistuksen paahdetulle kastanjalle maistuvaa maanläheisyyttä. Olut on hiukan makea mutta kuivattava profiili on niin hyvässä balanssissa että ei mene imelän lähellekään. Katkerointi on keskitasoa ja humalat on bittermäisen yrttiset sekä hennosti sitruunan kuoriset.

Niin hyvä Brown Ale että brittiläisiäkin hävettää!

Humalat: Target ja Challenger
Maltaat: Pale Ale, Melano Light, Bisquit ja Black
EBU: 18
EBC: 53
Kantavierre: 13,8%
Mistä: Saatu panimolta, tuli alkon käsityöläisolut kattaukseen

6. helmikuuta 2019

Maistila - Mango Tango Sour 4,8%

Maistilan maistiaisia tutkitaan jälleen, tällä kertaa paneudutaan sour tyylin pariin mikä on itselle vielä vähän sellainen uusi maailma. Jos Columbus uskalsi lähteä tutkimaan toiselle puolen maapalloa niin kyllä minäkin tämän kunnialla juon!

Hapanoluet ovat olleet nyt jokusen vuoden nousevassa trendissä ja tiedä vaikka IPA:n syrjäyttäisi marketeissa. Tämä  olisi kyllä ihan hyvä sillä toisin kuin IPA, sour toimii maitokauppavahvuisena. Pienpanimot toisensa perään puskevat nyt soureja markkinoille joten valikoimaa tulee jatkossa olemaan entistäkin enemmän mikä on ihan positiivista. Tämä olut tyylinä voi olla hiukan yllättävä aloittelijalle ja ken junnu sellaisen juoksukaljaksi erehtyy ottamaan tulee yllättymään kovasti.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto oli niukka puolen sentin tuhaus, en kyllä osaa sanoa miten yleistä tämä sourien parissa on. Tuoksussa tietää hapanta saavansa! Oikein vahvasti sitruunainen ja myös mangoinen, oluen nimi ei ole harhaanjohtava vaan todella osuva. Helposti tästä löytää myös muitakin kirpeitä tuoksuja kuten herukkaa ja karviaista. Olemukseltaan suodattamattoman vaalean keltainen.

Maku:
Suutuntuma on kevyt ja maku on muikea, huikea ja kaikin puolin mukiin menevä. Ihan juotava sourhan tämä! Hiilihapotus on raikaasti toteutettu ja maussa on vahvasti mangoa, mutta vahvin on kuitenkin sitruunanmehu. Maltaiden makua en kyllä alta löydä sattuneesta syystä, humala kuitenkin on poimittavissa hentoisena katkeruutena sekä yrtteinä. Jälkimaku on viipyileväja vallan pitkäkestoinen.

Terhakka sour hedelmäisellä otteella, kylläpä tätä kesällä ostan toisenkin kerran.

Mistä: Saatu panimolta

31. tammikuuta 2019

Eräsmies - Vinkit - Pakkaseen valmistautuminen

Aloitetaan ajankohtaisella aiheella eli pakkaselta suojautumiselta. Aloitan aiheen verestämällä menneisyyden muistoja. Kaikkihan muistaa kun lapsena vanhemmat sulloivat naaman täyteen VITALISTA, valitettavasti sillä oli pakkasta vastaan päinvastainen vaikutus sillä ihon ja vitaliksen väliin pystyy helposti jäämään hikeä joka sitten jäätyy. Omalla kohdallani tästä on kokemusta punoittavista poskista jotka muistuttavat vielä tänäkin päivänä että vitalis on perseestä...väärin käytettynä, vitalishan tulisi laittaa poskiin n. puolituntia ennen ulos menoa että se ehtii imeytyä.

Armeijassa tuote kirottiin heti ja kaikkia kiellettiin sitä käyttämästä, tätä puoltaa puolustusvoimien tutkimus josta selvisi että paleltumia tuli eniten voiteiden ja rasvojen käyttäjillä kuin niillä jotka eivät niihin koskeneet. Keholla on omat konstinsa pitää pakkaset loitolla ja naamalle erittyvä tali on ihan hyödyllistäkin, ei tarvitse aina sitä naamaa clerasilillä hangata.

PALELTUMAN OIREET:

Paleltumavammoja on kahta tyyppiä. Tavallisin on paikallinen paleltuma, joka aiheutuu ruumiinosan altistuessa kylmälle ja paikallisen lämpötilan laskiessa niin alas, että kudoksissa alkaa tapahtua nesteen jäätymistä. Paleltuma-alueella on pistelyä, tunnottomuutta sekä värin muutoksia ja mahdollisesti rakkuloita. Paleltuneen alueen kokoa on usein vaikea arvioida ennen sen sulamista. Suuri osa paleltumiin liittyvästä kudostuhosta syntyy sulamisvaiheessa tulehdusreaktion seurauksena.
Suomen talvisissa oloissa paleltumat ovat melko yleisiä, erityisesti alle –20 asteen lämpötiloissa. Vaatteiden kostuminen ja tuuli lisäävät paleltuman syntymisriskiä. Samoin ääreisverenkiertoa muuttavat lääkkeet (esim. beetasalpaaja), tupakointi ja sairaudet, kuten valtimoahtaumat, voivat herkistää paleltumille.

(Lähde: Terveyskirjasto)

Kuulostaa varsin ikävältä mutta tuon yllä mainitun välttämiseksi tässä muutamia ohjeita joista voi halutessaan ottaa opiksi.

Pukeutuminen:

Pukeutuminen on kaiken A ja O, kerrospukeutuminen varsinkin. Henkilökohtaisesti voisin suositella merinovilla tuotteita, ne on hengittäviä, anti-bakteerisia, ja ennen kaikkea lämmittäviä, myös kosteana.

Yleistä:

Sellainen basic neuvo pukeutumiseen olosuhteista ja lämpötiloista riippumatta on että aluskerros kannattaa rakentaa kevyistä, hengittävistä ja kosteutta siirtävistä alusvaatteista. Materiaaleina keinokuidut, merinovilla ja näiden sekoitteet ovat loistavia.
Aluskerroksen päälle puetaan tilanteen niin vaatiessa yksi tai useampi välikerros. Välikerrosten idea on eristää ja auttaa kehoa lämmittämään itse itseään. Välikerrastoja on nykyään todella paljon, varmista että asusteet ovat hengittäviä ja kosteutta siirtäviä.

Kuorikerros voi olla vaikka toppapuku, tosin hengittämiseen kannattaa kiinnittää myös huomiota jos hikoilua on tiedossa. Päällinen kannattaa valita tilanteen mukaan, itse pyöräilen töihin joten tuulenpitävyys on todella olennainen asia ajomukavuuden kannalta.

Armeijassa opetettiin että "Pukeudu niin, että paikalla ollessa on vähän kylmä, tällöin liikkuessa ei tule hiki" Pidä siis mahdollisuuksien salliessa lähellä taukotakkia jos puuhastelussa tulee pidempi tauko.

Vaatteet:

Pään suojaaminen on muy importante! Pään kautta häviää yllättävän paljon lämpöä, puhumattakaan että aivojen jäätyminen ei ole mitenkään terveellistä muutenkaan. Hyvä päähine suojaa korvat, otsan, posket, tähän suosittelen wanhaa kunnon karvalakkia. Myös kaula ja niska kannattaa suojata hyvin kaulaliinalla, itse olen tässä vähän laiska mutta käytän takkia korkealla kauluksella
Karvalakki on parasta!


Takista kun tuli puhetta niin sitä hankkiessa kannattaa kiinnittää huomiota muutamaan seikkaan. Hupullinen takki on must, se lisää lämpöä ja suojaa tuulilta. Hyvä huppu seuraa pään liikkeitä ja on helppo säätää vaikka olisi millaiset tumput käsissä. Toisekseen takissa olisi hyvä olla hihoissa säädöt jotka estävät tuulen sekä lumen menemisen takin sisään. Nykyisin talvitakeissa on järjestään tuulisuojat vetoketjujen edessä tahi takana mutta kannattaa silti varmistaa että ne on olemassa, vetoketjujen yläpäässä olisi hyvä olla lippa ettei kovalla pakkasella huuli ota ja jäädy siihen kiinni. Tuulen pitävyys on talvitakissa aina ilmeinen plussa puoli.

Rukkaset ja kintaat ovat pakkasella paremmat kuin sormikkaat, itse huomaan tämän pyörällä päivittäin töihin ajaessa. Erillään olevat sormet jäätyvät huomattavasti helpommin kuin nipussa olevat. Tuulen pitävät nahkarukkaset on tähän mennessä olleet kaikkein parhaimmat mutta markkinoilta toki löytyy esimerkiksi pattereilla lämmitettäviä hansikkaita joskin ne ovat aika epämukavat raskaan paristokotelonsa takia.

Ihoa vasten on paras pukea pitkähihaiset ja -lahkeiset alusvaatteet, jotka on valmistettu villasta tai muusta hengittävästä materiaalista. Puuvilla on huono vaihtoehto niin alusvaatteissa kuin sukissa, ne nimittäin imevät kosteutta ja tällöin tulee kylmä todella helposti. Parhaan yhdistelmän löydät kokeilemalla, kosteuden siirtoa saa parannettua teknisillä vaatteilla ja niissä onkin tultu melkoisesti eteenpäin.

Kenkien tulisi olla riittävän isot, jotta jalkaan mahtuvat lämpimät sukat. Liian tiukaksi pakattuun kenkään ei jää ilmakerroksia ja tällöin hyväkin kenkä voi muuttua jäiseksi. Itselläni varpaat meinaa jäätyä vaikka olisi millaiset thermo saappaat joten jalkineisiin kannattaa panostaa ja mahdollisuuksien puitteessa myös testata ennen ostopäätöstä. Itse käytän vaihtelevasti neopreeni saappaita tai pilkkiessä Safari Thermoja -60c joissa piisaa pakkasen kestoa.
Jahti Jack neopreenisaapas -20c
Safari Thermo -60c


Lisävarusteet:


Äärimmäisiin kylmyyksiin voi harkita myös lämpöliivejä, lämmitettäviä hanskoja sekä elektronisia lämpöpohjallisia. Nämä artikkelit toimivat paristojen tahi akkujen avulla. En suosittelisi kuitenkaan rakentamaan asukokonaisuutta näiden varaan ettei virran loppuessa tule ikävä vilu, puhumattakaan useita lämpöpohjallisia testanneena että harvoin ne edes toimivat. Lisälämmitystä voi tarjota myös lämpöpussit mitkä toimivat kemiallisella reaktiolla, pussin sisältä rikotaan kapseli joka reagoi hapen tai aktivoivan aineen kanssa tuottaen lämpöä. Pussit yleensä kestävät lämpimänä 2-8 tuntia riippuen mallista, riskinä tietysti näissäkin että aineet ovat vanhentuneet ja tarpeen vaatiessa eivät sitten toimikaan.
Lämpöliivit jotka voi yhdistaa powerbankiin
Kertakäyttö lämmittimiä jaloille ja käsille

Vartalo:

Voiteet ja rasvat voisin kyllä jättää mieluummin suksien pohjaan kuin naamaan, pakkaselta suojautuminen tapahtuu kätevimmin vaatteilla. Nuff said.

Pakkasella kannattaa muistaa nesteytys, neste kuin neste käy kunhan se ei ole jääkylmää, kahvia tai viinaa joka haihduttaa nestettä ja tuo vain illuusion lämpimästä. Berhandilaiset viinatynnyreineen vuoristossa todennäköisesti tuovat paleltumiskuoleman nopeammin mutta ainakin kuolet onnellisempana. Myöskin syöminen kannattaa sillä se kiihdyttää aineenvaihduntaa ja ruumis tarvitsee energiaa lämmitykseen.

Liikkuminen on kaikista selkein lämmityksen muoto, hiihtämällä, hyppelemällä, kyykkyjä tekemällä tai mitä vain päähän pälkähtää, kunhan vain liikettä syntyy. 
Naamaa voi lämmittää käsillään ja sormia sekä varpaita kannattaa aktiivisesti pitää liikkeessä. Vartalossa lämpimin kohta on nivuset joten sinne vaan kädet reippaasti, tosin koirailla voi aiheuttaa sen että kivekset vetäytyy vatsaonteloon.

Ensiapu:

Jos nyt kaikesta huolimatta pakkanen pääsee paneskelemaan niin kylmettynyttä kohtaa ei saa missään nimessä hieroa. Omalla lämpimällä kädellä painelu tai muu lämmin vaate käy, sisätiloissa parhaiten toimii lämmin vesi jossa esimerksi varpaita liotellaan parikymmentä minuuttia. Sanomattakin selvää on että liian kuumaa vesi ei saa olla tai ihoon tulee pysyviä vaurioita. Tunnissa jos ei olo parane tai on tunnottomuutta tai suoranaista kipua niin ota yhteys lääkäriin.




29. tammikuuta 2019

Pyynikin - Winter Savulager 5%

Pyynikki pyöräytti kasan oluita markkinoille, 4 uuttuutta tuli yhtenäisin kuosin rytinällä kaupan hyllyille. Minäkin muiden blogaajien ohessa sain näytepaketin vaikka näiden piti tulla jo syyskuun alussa ja niiden piti alunperin olla kompensaatio pilaantuneiden oluiden bongaamisesta mitkä johtuivat sentrifugi ongelmista, oluen ongelmat totesi viimevuoden puolella useampikin ihminen. Nyt kaupoissa ei pitäisi flättiä olutta tulla vastaan ja saadaan nauttia tasaisesta pyynikin kyydistä.

Lager on armoa antamaton tyyli ja savun sotkeminen siihen on aina riski bussiness. Näinköhän on tasapainoinen olut hienolla savulla niin kuin etiketti lupaa vai yltiösavuinen makupommi. Maistossa siis Pyynikin sesonki olut: Winter lager - Hento savulager 5%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Etiketti kertoo että hennosti savuinen ruokaolut, minun nenä taas kertoo että ihan överisti savustettu. Olueen saadaan sormen levyinen vaahto joka ei kestä sitten yhtään, sihisee kyllä siihen malliin että hapotusta tulen löytämään. Väriltään ihan kivan klassisen kultainen. Tuoksussa vahvasti turpeista savua ja muutapa siitä ei sitten löydykään. 

Maku:
Savuisuus huuhdeltiin pois rommilla.
Hento savuisuus on melkoinen aliarviointi, tämähän on vallan savuinen. Rungoltaan varsin kevyehkö ja hyvin hiilihapotettu. Maltaat ovat sellaisen kepeän keksiset mutta maku, se on kyllä jotain aivan uskomatonta. Tälläistä savuisuutta en ole nähnyt sitten Laphroaig viskin, mikä sivu huomautuksena on ihan hyvä viski. Maussa on hennosti makeutta ja vihanneksisuutta mutta savuisuus on se juttu, palvikinkku on makuna ehkä kuvaavin. Katkerointi on todella kepeä ja lähes olematon, Ibuksi veikkaisin sellaista 10.

Tämä turpeinen savuisuus tulee jakamaan ihmiset kahtia. Ei minusta järin balanssissa ole makumaailma mutta jos savuisuutta on lähdetty tavoittelemaan ajatuksella parempi överi kuin vajari niin siinä on kyllä onnistuttu.

Tästä sai kyllä hyvin herran pelkoa oman vehnäsavuoluen tekemiseen, jokanyt pulputtaa iloisesti käymisastiassa. Itsellä tosin etuna on pintahiivan makumaailma mutta humalointi on silti yhtä kevyttä kuin tässä lagerissa, lähdin siis varovaisella savulla liikenteeseen.

Mistä: Saatu panimolta

25. tammikuuta 2019

Maistila - Vallesmanni IPA 6,4%

Maistilaa taas kerran, panimo on osoittautunut vahvaksi tekijäksi pienpanimoiden joukossa ja hyviä oluita tulee kerta kerran perään. Ei ole hetkeen tullut IPA olutta maistettua joten tämä on ihan mukavaa vaihtelua linjaan. Oluen etiketistä tulee vahvasti muistoja afrikan tähden pelaamisesta ja sen voisikin kaivaa taas naftaliinista kun lapsetkin osaa jo säännöt ja malttavat keskittyä enemmän kuin 6 heittovuoroa.

Nimismies eli vallesmanni oli historiallinen luottamustoimi. Nimismies oli talonpoika, joka oli valittu pitäjän luottamusmieheksi. Myöhemmin nimismiehiksi kutsuttiin poliisitoimesta maaseudulla vastanneita virkamiehiä. Liekö tämä olut siis IPA-tyylin luottamusmies, mene ja maista.
"Land of hope..

Vallesmannissa yhdistyvät vanhan mantereen makuisat maltaat ja uuden maailman sitruksiset humalat. Se on oivallinen janonsammuttaja maita mittailessa ja läänejä läjätessä.

Parhaimmillaan kylmänä, pitkästä tuopista tai suoraan satulalaukusta poimitun pullon suusta hörppien.

And Glory.."

Ulkonäkö & Tuoksu:
Valitan kuppaista kuvaa, oli yö.
Vaahto oli oppikirjan mukainen kahden sormen korkuinen ja napakan oloinen, laskeutuessaan jättää pitsiä lasiin jääden hiukan stoutmaisesti oluen päälle. Väriltään tumman kuparinen ja kirkas. Tuoksussa hyvin hedelmää, mangoa, ananasta ja papaijaa. Hiukan kyllä jotain belgialaista hiivakantaa olisin tuoksuttelevani.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksua kastia, oluen makeus on hyvällä tasolla katkeroihin nähden. Humaloinnin taso on todella hyvä, sanoisin että todella hyvä. Ei mene pelkäksi greippi ilotteluksi vaikka sitäkin on vaan pysyy hillittynä hedelmien leikkinä. Loppuvetoon saadaan hiukan havumaiset, raikasta ruohoa ja sitruunankuoriset jälkipoltot mutta katoavat suhteellisen nopeasti mikä melkeinpä pakottaa hörppäämään uudestaan. Maltaat on mukavan karamellisoidut ja paahteiset, mukaan lisätty vehnä pehmentää suutuntumaa ja parantaa myös alussa tutkittua vaahtoa.

Oivallinen IPA. Nappi suoritus mielestäni.

15. tammikuuta 2019

Krombacher - All In

[English under each finnish text]
Tässä blogi postauksessa keskitymme vain Krombacher panimon tuotteisiin. Tämä tuli mieleeni sillä rupesin jo valmistelemaan materiaalia 2019 pourfection kisaa varten. Tämähän on siis Krombacherin järjestämä kilpailu, missä pitää kaataa olutta mahdollisimman näyttävästi lasiin tahi muuhun mielenkiintoiseen astiaan. Voitin pourfection 2018 kilpailun ja kävin paikan päällä panimolla katsomassa tekemisen meininkiä ja mielenkiintoinen reissu se olikin, juttun voit lukea tästä. 

Valitettavasti sain kuulla että kiitos suomen keskiaikaisen lainsäädännön, ei suomi pysty osallistumaan vuoden 2019 pourfection kilpailuun. Ei anneta sen lannistaa vaan nautitaan silti oluista! Osa oluista löytyy myös suomesta (Pils, Weizen ja Dark) mutta Hell ja Kellerbier myydään suoraan kegistä eikä sitä seisotella kauppojen hyllyissä, plus se on myynnissä vain sesonkin aikana.

En ota vastuuta kielen oikeellisuudesta suomeksi tai englanniksi

[English]
In this blog post, we focus only on products from the Krombacher brewery. This came to my mind as I started to prepare material for the 2018 pourfection competition. This is the competition organized by Krombacher, where you have to pour beer as spectacularly on glass or other interesting container. I won the pourfection2018 contest and visited the brewery to see the work done and an interesting trip it was, you can read my trip to there from here! (finnish only)

Unfortunately I came to hear that thanks to the medieval legislation of Finland, we can not participate in the 2018 pourfection competition.  Don't let it get down to you, but still enjoy the beers! Some of the beers are also found in Finland (Pils, Weizen and Dark) but Hell and Kellerbier are sold directly from the keg and you can't find them on the shelfs on store, plus it is only sold during the season.

I don't take any responsibility of language neither finnish nor english.

Krombacher Hell 5%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Todella kirkas olut joka kuplii lasissa virkistävän oloisesti, väriltään oljenkeltainen. Ihan napakan vaahdon tekee suojelemaan aromeja. Tuoksu on maltainen ja makea, hunajainenkin jopa. Humalat eivät ole pääosassa vaan tulevat kukkaisen täydentävinä perässä.

Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin paksu ja rasvainen, tuntuu että maltaat ovat luovuttaneet koko täyteläisen itsensä ja ohuudesta ei ole tietoakaan. Hiilihapotus on kohtuullisen korkealla tehden tästä raikkaan ja helposti juotavan, hiilihapotus ei tärvele ollenkaan runsasta runkoa. Maltaiden makeus on esillä, mutta ei äitelän makeana sillä yrttinen humalointi leikkaa nopeasti liian äitelyyden.
Oivallinen hanaolut, on hiottu kyllä tappiinsa juotavuus.

Appearance & Scent:
 A really bright beer that bubbles in the glass refreshingly, with a straw-yellow color. Quite sturdy foam that keeps aroma on safe. The aroma is malty and sweet, even honeyed. The hops are not in the lead but they come in as a floral aftershock. 

Taste:
The mouthfeel is surprisingly thick and greasy, it feels that the malt have shed all their full-bodied self and the thinness is not known in this beer. Carbonisation is reasonably high, making this fresh and easy to drink, carbonation does not disturb at all a rich body as you would think. The sweetness of the malt is on display, bui it's not overly sweet because herbal hopping quickly cuts most of it. Exquisite beer on tab, this is honed to the max.

Krombacher Dark 4,7%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on tuuhea, korkea ja paksuhko.
Väriltään yllättäen nimensä mukaisesti musta. Tuoksussa on
maltaista ja makeaa meininkiä, paahteisuutta ja pähkinöitä. Odotin värinsä puolesta enemmän palaneisuutta mutta ei, joskus ulkonäkö ei kerro kaikkea. Tässä makeutta tuo tuoksuun myös hedelmäisyys jonka alta paljastuu hiukan hiivaa.

Maku:
Tässä on hiukan liian kevyt suutuntuma ja vahvasti hiilihappoja. Ensimmäinen maku oli rautainen metallisuus ja tämä ei ole hyvä ominaisuus koskaan. Maltaat ovat esillä sellaisena karamellisen imelänä liemenä, kuin vierrettä konsanaan. Maltaista irtoaa hiukan paahteisuutta, nokea ja hiuksen hienosti suklaata. Kuivakka olut kevyellä humaloinnilla sekä hienoisella happamuudellakin.
Olut joka on tehty liian helpoksi, ei kerrassaan mitään luonnetta vaikka teknisesti ihan onnistunut.

Appearance & Scent:
The foam is dense, high and thick. Like the name says, this is black, suprise! The scent is malt and sweet stuff, roastiness and nuts. I was waiting for more palate for color, but not, sometimes the appearance does not tell me everything. 
Sweetness is overly highlighted because of fruity notes, there is some yeast under the fruitmix.

Taste:
This one has a little too light mouthfeel and strong carbonation. The first taste was iron metallic and this is not a good feature ever. The malts are presented caramel like sweetness, kinda like wort. From the malti find a little bit of roast, smug and chocolates. Dry beer with light hops and little sourness. Beer that has been made too easy, not a bit of a character, even though technically quite successful.

Krombacher  Weizen 5,3%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostuu korkeaksi kermaisaksi pilariksi ja viipyilee lasissa pitkään pitäen kaikki maukkaan tuoksut sisällään. Olut on hiukan samea ja kultaisen oljenkorren värinen. Olut tuoksuu hedelmäiselle ja hiukan happamalle, banaania on niin kuin kuuluu ollakin.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksua kastia ja sopivasti hiilihapotettu. olut on raikas ja maitohappoinen sanoisinko. Runko tuntuu mukavan paksulta suussa mutta ollen kuitenkin virkistävä, tuo hapokkuus on todella hyvä piirre tässä. Banaanisuus on niin vahva että se löytyy jopa mausta. Humalointi on sitrusta ja kevyttä yrttisyyttä. Maltaiden maku on hyvässä tasapainossa oluessa. Varsin juotava weizen.

Appearance & Scent: 
Foam is formed as a high-strength pillar and lingers in the glass for a long time, keeping all the tasty scents inside. The beer is slightly cloydy and color is golden straws.  Beer smells fruity and somewhat acidic, banana is there like it should.

Taste:
The mouthfeel is medium thick with chalk and suitably carbonated. The beer is fresh and lactic acid if i may say. The body feels comfortable thick in mouth but being refreshing too, that acidity is a really good feature here. Banana is so strong that it can even be found in the flavor. Hops are mostly citrus and light touch of herbs. Malty taste with hops is well balanced in beer. Quite drinkable weizen.

Krombacher Kellerbier 5,1%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Runsas ja kermainen vaahto joka on tullut jäädäkseen. Väriltään oljen keltainen, samea olut joka
kuplii laiskasti lasissa. Tuoksussa välittyy hunaja, kukat sekä keksinen mallaspohja. Aromihumalointi on yllättävän raikas vaikka nimi antoi olettaa sellaista kellarin tunkkaista meininkiä.

Maku:
Kovin on maanläheinen maku, keksinen ja kuivakan valkoviinin ominaisuudet omaava olut. Humalointi on tehty saksalaiseen tyyliin yrttiseksi ja hiukan pippuriseksi. Muutenkin mausteisuuden suutakuivatta ominaisuus on vahvasti läsnä ja se sopii hyvin muutenkin kuivan meiningin kaveriksi. Olut on hiukan makeakin ja vähän karhea, aavistus metallisuutta on maistettavissa taustalla. Katkeroinnin ovat keskivahva ja toimivat hyvin tälläisellä leipäisen ja hedelmäisyyden välillä leikkitelevässä oluessa.

Appearance & Scent:
 A rich and creamy foam that has come to stay. Color is straw like and beer is hazy and bubbles lazily in class. On aroma there is honey, flowers and lightly roasted malt. Aroma hops are suprisingly fresh even though kellerbier name gives idea that beer would be little dusty and old.

Taste:
Hard is the earthy taste,i can say. Taste is biscuit and dry white wine. Hopping is done in German style with herbs and a little bit peppery. In addition, the spicy flavor feature is strongly present and is well suited for this dry beer. Beer is a bit sweet and a bit rough, the hint of metal is in the background but not too bad. The bitterness is medium-strength and well balanced in this kind of beer that is playing between bread and fruitiness.

Krombacher Pils 4,8%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on yllättävän korkea, tuuhea ja pitkä kestoinen, on kyllä hyvin kasattu tapaus. Tuoksussa on hunajaista makeutta ja maltaiden vaalea paahteisuuskin löytyy. Muuten oikein hyvän tuoksuinen tapaus ja olen löytävinäni myös kukkasia ja ruohoa. Väriltään klassisen kullan keltainen.

Maku:
Makuhan on todella maltainen sekä yrttinen, sanoisin että todella klassinen saksalainen pils. Yrttisyydessä on mukana myös muutakin mausteita, muskottia ja neilikkaa. Suutuntuma on keskipaksua ja hiilihapot ovat raikkaat. Ihan maukas perus keppana tämä on. Katkerointi on ryhdikästä ja suuta kuivattavaa, toimiva olut oktoberfest kolpakkoon.


Appearance & Scent:
Foam is surprisingly high and long lasting, it is a well crafted case. The fragrance has honey sweetness and mild blossom of malt. Otherwise, a very good-smelling case and I will also find flowers and grass. Color is  gold in classical way.

Taste: 
Taste is really malty as well as herbal, I could say it's really classic German pils. Herbs also include other spices, muskots and carnations. The mouthfeel is moderate and the carbonated acids are fresh. This is a tasty basic beer with no tricks on sleeve. Bitterness good and mouth-drying, effective beer for the Oktoberfest.


Krombacher Pils Non-Alcoholic 0%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Mahtavan iso ja tuuhea vaahto, ei eroa holillisista yhtään. Väriltään hailakan olkinen ja kirkas.
Tuoksuu makealta kaikin puolin, hiukan kukkasilta ja vähän metalliselta, keksisyyttä lopussa.

Maku:
Suutuntuma kevyt ja raikas. Maltainen olut ja sen profiili on makean karamellinen. Katkerot on kepeä mutta purevat silti riittävästi yrteillään ja greipillä samalla peittäen liian makeuden. Maukas holiton ja oivallinen lisä ruokapöytään.

Appearance & Scent:
A really big and dense foam, no difference in size compared to alcholic version. Vibrant and bright in color.
It smells sweet all over, with a little blossoms and a little metallic, at the end there little biscuits.

Taste:
Mouthfeel is light and fresh. Malty beer and it's profile is sweet caramel. The bitterness bites good enough with herbs and grapes while covering too much sweetness. Tasty beer with no alcohol and excellent addition to the dining table.