13. heinäkuuta 2019

Brooklyn tasting - Ravintola Kerubi & Olutposti

Kohti Joensuun ravintola kerubia käy askeleeni jossa pidetään melkoisen tunnetun panimon, 1988 perustetun New Yorkkilaisen Brooklynin tasting. Tastingiä luotsaamassa on myös olutposti ja liput pystyi ostamaan sivustolta tastingfinland.fi .joka on suunniteltu juuri näitä tapahtumia varten. Oli muuten edulliset liput, 12€ mikä on melkoisen halpa, verrattuna muihin missä olen ollut. Brooklyniä pidetään jossain yhteisöissä craftoluen alulle panijana ja varmaan yksi niistä se onkin. Suomessahan on pienpanimo toiminta vielä aika pientä ja pienpanimot yhteensä vastaavat 5% suomen kokonaisolutmyynnistä.

Maistelua on vetämässä sinebrychoffin brändilähetteliäs Ramses Showlah ja Olutpostin pääjehu Cyde Hyttinenkin mölisi aina välillä pimeästä nurkastaan jotain samalla kun näpsi kuvia.

Kohtuullisen vähän on Brooklynin oluita tullut maisteltua ellei jo ikonista Brooklyn lageria lasketa, eipä noita pitkään ole vielä pohjois-karjalan kauppojen hyllyissä ollutkaan. Mielenkiinnolla siis jään odottamaan tulevaa tastingiä.

Edessäni odottaa 4 lasia alusineen, yksi vedelle ja muut oluelle. Lahjuksina saadaan brooklynin pinssit ja olutpostin "minä juon nyt olutta" tarrat jotka liimaan panimopyörääni kunhan pääsen täältä pois. 24 paikkaa näyttäisi kabinetissa olevan ja uhkailivat että suht täyteen tulee. Siltä se alkaa uhkaavasti myös näyttää kun kello alkaa olla pykälässä.


Catering-alan ammattilaisena sydäntä raastaa että oluet laitetaan kylmään vasta kun kaikki ovat saapuneet paikalle, ensimmäiset oluet olivatkin surullisen lämpimiä. Stoutissa ei olisi ollut mitään ongelmaa mutta kun aloitetaan Pale alella ja lagerilla niin kyllä siinä on suurin raikkaus aspekti menetetty. Toinen epäkohta oli että laseja ei ollut varattu jokaiselle oluelle erikseen vaan muutama lasi piti huuhdella kannuvedellä välillä että sai uuden oluen siihen laskettua. Annettakoon nämä anteeksi sen varjolla että kyseessä oli "kepeä ja helppo" tasting eikä mikä otsa kurtussa oleva ammattilaistasting.

Hauska oli huomata että mukaan saatiin monipuolisesti porukkaa, oli ensikertalaisia, kokeneita, oluen panijoita, miehiä, naisia jne. Juttukin lensi alusta asti sujuvasti porukan kesken, eikä oltu vielä edes juotua paljoa tahi ollenkaan.

Maistossa olevat oluet ja pienet ylöskirjaukset löydät tästä alta, mukana myös yksi panimomestarin koekeitos jota oli tarjoiltu viimeksi olutexpossa mutta muuten se ei ole myyntiin päässyt. Tarina kertoo että Brooklynin panimon pääjehu Garett tekee uuden koeoluen aina 3kk sykleissä, laatu vaihtelee timantista hirvittävään kuraan joten tästä voi kotiolutharrastajat oppia sen että ei edes tuollaisella kokemuksella voi aina onnistua.

Brooklyn Narajito
Tämä oli itselle jo ennestään tuttu mutta monelle muulle pöydässä oli uusi tuttavuus. Raikkaan hedelmäinen, kliinisen kirkas olut. Suutuntumaltaan kevyt ja appelsiini on ihan selkeästi esillä ja maltaatkin oli taustalla keksisenä. Raikas kesäolut.

Brooklyn Defender IPA
Kullankeltainen ja vallan kirkas olut. Golden IPA nimensä mukaisesti siis. Tuoksu puolella on vähän jopa dunkkis mutta Brooklynin pullossa olevat IPA:t eivät ikinä ole tuoreita suomessa sillä ne tulevat ihan oikeasti sieltä meren toiselta puolen ja merimatka kestään 1-2kk, siihen vielä lisätään varastossa ja kaupassa seisottaminen. Humalointi muuten oli vallan ruohoinen ja sitruksiset. Maku on kovin makea ja hedelmäinen, katkerot taasen ovat aika hellyttävän kepeät IPA:ksi.


Brooklyn Lager
Tämä oli kanssa yksi niistä ennalta tutuista. Vahvasti maltainen niin kuin kuuluu ollakin tuoksunsa ja maun puolesta. Hyvin puhdasta meininkiä, hentoinen karamellisuus on ainut profiili joka erottuu edukseen havuisen, greippisen ja sitruksisen humaloinnin alta. Hiukan punertava väritys mutta amber lageria tästä pitikin tulla.

Ghost Bottle - Anomaly
No niin tätä sitä jo odoteltiin. Mahtavan iso pullo shampanja korkilla. Pullon avaamisen jälkeen tuoksu paljastaa että joko pahasti pilaantunut olut tai sour, onneksi oli jälkimmäinen. Suurin osa tastingissä ei ollut maistanut soureja ollenkaan joten ilmeiden seuraaminen oli parasta antia. Ei kyllä olutkaan toiseksi jäänyt. Tuoksu oli kirpsakan hedelmäinen ja olut ei vaahdonnut lasissa ollenkaan. Todella mieto happoisuus joten oli todella hyvä avaus aloitteleville sour harrastajille. Olut oli käytetty valkoviinitynnyrissä mikä kyllä tulikin oluen luonteeseen mukaan ja kävi hyvin sille. Hedelmäinen mangolla käytetty olut, raikas ja rankasti hiilihapotettu. Nämä oluet kestävät todella hyvin aikaa ja ei varmasti huonone vanhetessa ja ei muuten huomannut maussa yhtään että 8,6%

Brooklyn Bel Air Sour
Nyt nostettiin panoksia happamuudessa ja on oikeasti kirpsakkaa tykitystä. Kirkas ja vaahdoton olut tämäkin, tuoksussa on kyllä selkeä maitohapon tuoksu. Muuten sieltä kirpeyden seasta erottaa vain herukkaa, mangoa, ananasta sekä sitrusta. Kuiva olut kerrassaan, kirpsakkaa mutta suomalaiseen makuun silti helposti juotava. Humalaa tässä ei kauheasti ole mutta jotain yrttisyyttä voi bongata.


Siinäpä ne oluet oli, kaiken kaikkiaan kiva tapahtuma. Ramses oli suupaltti kaveri ja tunnin tasting venähti melkein kaksi tuntiseksi. Pääsin myös rupattelemaan nopeasti Cyden kanssa mikä on tällaiselle olut blogaajalle melkein Sauli Niinistön tapaamiseen verrattava tilanne. Kuvia paikalla räpsittiin ja ramsesta haasteteltiin, sen haastattelun voit käydä katsomassa olutpostin sivuilta tai jos laiska niin tästä! Videolta tarkkasilmäiset löytää myös eräsmiehen.

Levittäkää sanaa www.tastingfinland.fi sivustosta ja huikatkaa tutuille ravintoloitsijoille että alkavat järjestämään tasting tapahtumia.

11. heinäkuuta 2019

Panimo Honkavuori - Iloliemi No3. 5%

Taas se aika vuodesta kun joensuussa alkaa Ilosaarirock 12.7-14.7, kansa vaeltaa paikalle kuuntelemaan lempiartistejaan ja olut virtaa. Tänäkin vuonna oluesta vastaan festarialueella muunmuassa Honkavuoren panimo tuomalla sinne festareiden virallisen oluen, iloliemen. Resepti on vaihtunut joka vuosi ja tämä on nyt järjestyksessään kolmas. Tänä vuonna olut on tehty pohjois-karjalaiseen luomuohraan. Ohra on tullut Niittylahdesta Juntusen tilalta ja ohra tehtiin maltaiksi Pehkolan pienmallastamossa Ruukissa. Olueen käytetty vesi on Joensuulaista pohjavettä.

Ilosaaren ohjelman löydät tästä!


Panimon kuvaus:
"Ilosaarirockin virallinen festariolut Iloliemi n:o 3 on pirskahtelevan raikas, onnellisen sitruksinen ja miedosti katkeroinen kesäjuoma. Polkupyörämatkan päässä kasvatettu ja rakkaudella pantu. Nautitaan hyvässä seurassa kesän parhaana viikonloppuna! Iloliemen päästöt kompensoidaan panimon omaan metsään."
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on lageriksi melkoisen kova suoritus, tiukka ja kestävä vaahtokukka joka jättää pitsiä jälkeensä. Väritykseltään olut muistuttaa enemmän vehnäolutta kuin puhdasta lageria, samean olkinen on siis värimaailma. Tuoksussa on sitrusta, kukkia ja muutenkin parfyymimaisen imelää meininkiä. Tässä oluessa tuoksuu raikas suomen kesä.

Maku:
Maku on pirskahtelevan raikas ja greippinen, jos ei etiketissä lukisi lager niin väittäisin että on pale ale. Suutuntuma on kevyt ja hiilihapotus on reipas. Maussa on reippaasti karheaa mallasta, puumaisia elementtejä ja humalan katkeria yrttejä jotka viimeistelevät pitkän ja greippisen jälkimaun. Hiukan oluessa maistuu myös hiiva mikä voi selittää myös sameuttakin oluessa, tämä ei maussa edes häiritse vaan oikeastaa korostaa hedelmäisiä estereitä.

Sanan varsinaisessa merkityksessä kyseessä on mukiin menevä festariolut.

Muuta: olut on suodattamaton, pastöroimaton, lisäaineeton ja hiilineutraali.Ei sisällä eläinperäisiä ainesosia.

10. heinäkuuta 2019

Fuller's (Asahi) - ESB 5,9%

Fuller's:in ESB on muodostunut jo eräänlaiseksi kulttiklassikoksi, meinaa tulla tuo hypetys jo korvista. Kovastihan tuota spekuloitiin että pysyykö tuote samana kun asahi osti koko fuller's firman itselleen. Itse toivon ainakin hintojen laskua suomessa kun on näin massiivinen fuusio tapahtunut. Henkilökohtaisesti olen onnistunut välttelemään tuotetta aina tähän päivään asti.

ESB eli Extra Special Bitter on melkoisen vanha olut merkki, olutta on tehty ensimmäisen kerran 1971. Olut on saanut CAMRA’s Champion Beer of Britain -kilpailussa pääpalkinnon kolmesti ja päässyt kaikkiaan 19 kertaa mitaleille. Eihän se ihan kämänen olut voi mitenkään olla.

Ulkonäkö & tuoksu:
Oikein ok vaahto, väriltään vallan houkuttelevan vaalean ruskea ja kirkas. Tuoksuu maltaiselta, pähkinöiltä, siirapilta ja kaikin puolin leipäiseltä. Tuoksu on loppuunsa suorastaan karamellisen imelä mutta maussa sitä ei tule huomaamaan, maltaista on otettu kaikki parhaat puolet irti. Humalat tuovat oman mausteisen ja yrttisen twistinsä.

Maku:
Suutuntumaltaan keskipehmeä, maukas olut on ensituntuma tästä. Katkerot on täydelliset, ei liian vahvat mutta tuntuvat. Ei ole kauhean kuiva muttei makeakaan, maltainen runko hiukan puisen humaloinnin kanssa kyllä osuu hyvin nappiin, jälkimaussa hiukan sitruunankuorimaista puraisua. Puuta ja pähkinäisyyttä on kyllä koko rahalla, brown ale meininkiä.

Ihan täydellisessä balanssissa oleva olut, on hypensä ansainnut.

Mistä: Ostettu alkosta
EBU: 28
IBU: 35
Kantavierre: 14.0 °P
Humalat: Target, Challenger, Northdown, Goldings
Maltaat: Pale Ale, Crysta

3. heinäkuuta 2019

Oluen paneminen - Brewmonk

Ostin tuossa muutama aika takaperin lappo.fi osoitteesta brewmonk täysmäskäimen. Laite hoitaa mäskäyksen ja keittämisen, viilennyksen joutuu hoitamaan jotenkin toisin.


Nyt on useampi keitto jo takana ja laitteen kanssa on tehty riittävästi mokia niin nyt niitä osaa vähän välttää, mutta tällekin kerralle onnettomuuksia sattui.


Oheisessa jutussa on rapsakkaan alen resepti josta piti tulla 6,2% olutta mutta tukin pumpun hiukan liian isolla satsilla ja maltaat tukkivat pumpun jonka piti kierättää vesi mäskin läpi, en siis saanut kaikkia sokereita irti ja ajan puutteen takia en voinut käyttää tunteja suodatukseen että olisi saatu viimeisetkin sokerit irti.

Olen itse käyttänyt brewmate sovellusta olutreseptien suunnitteluun, siihen saa ja joutuukin itse lisäämään osan maltaista ja humalista jos tietää niiden ominaisuudet. Ilmaisia sovelluksia on muitakin ja kokeilemalla löytää omansa.

Brewmonkin osat

Aloitetaan oluen valmistus pesemällä ja desinfioimalla kaikki, siis ihan kaikki. Pöytätasot missä työskennellään, vesihanat, hellan nupit, kattilat, keitin, käymisastia, välineet jne. Mikään ei ärsytä enempää kuin se että kontaminaatio tuhoaa 3kk kypsytetyn oluen.

Sitten kasataan brewmonk. Ohjekirjaa kannattaa vilkaista koska siinä näkyy maksimi maltaiden määrä ja muita turvallisuusohjeita. Sen verran pitää sanoa että kuvat on ohjekirjassa vähän kehnot mutta saa niistä suunnilleen selvää. Brewmonkissa voi säätää tehot, lämmöt ja ajat itse, mahdollisuus on myös ohjelmoida 6 eri reseptiä jolloin mäskäyslämmöt voi ajastaa muuttumaan vaikka 10min välein ja ohjelma pitää huolen että se pysyy siinä.
1q
Sen verran sanon että alin siiviläpelti joka näyttää vähän lautaselta pitää laittaa niin että se upotus osoittaa ylöspäin sillä maltaat tiukkaavat sen sitten laitoja vasten, itse laitoin sen laitteen pohjalle kuin lautasen pöydälle niin suodatin romahti irti ja maltaat tippuivat brewmonkin pohjalle joka johti siihen että ne paloivat siihen kiinni, tämä taasen johti siihen että vastus napsahti laitteen ylikuumentuessa ja sammutti laitteen aina kun sain pari astetta lämmöt nousemaan.

Kun laite on saatu kasattua voit lisätä siihen mäskäysvedet, sen verran huomiona että yli 23l vettä ja sellaiset 7kg maltaita tekee laitteelle aika tiukkaa ja mäskit saattaa valua ylivuotoputkesta laitteen pohjalle ja tukkia veden kierrätys pumpun tai palaa pohjaan.

Aseta brewmonk paikkaan että käymisastia mahtuu alle ja kuitenkin niin matalalle että jaksat nostaa täyden mäskikorin ylös.
Maltaiden punnitus
Mittaa maltaat valmiiksi, muista taarata astia.


Sillä välin kun vedet on lämpeämässä voi mitata maltaat valmiiksi, 10l ämpäriin yleensä saa kohtuullisen isot mallasmäärät mitattua.

Veden ollessa sopivassa lämmössä laite ilmoittaa siitä iloisella piippauksella. Laita muovikorkki ylivuotoputken päälle sitten voit lisätä maltaat veden joukkoon, sekoittele huolella kaikki paakut pois. Ota ylivuotoputken korkki irti ja lisää toinen siiviläpelleistä maltaiden päälle ja asenna pieni metallinen putki siihen missä korkki oli (kts ohjekirja)
Sekoita huolella.

Nyt voit asentaa vesipumpun mutkaputken yhdessä lasikannen kanssa, niitä ei voi laittaa eriaikaan paikalleen. Varmista että vesipumpun venttiili on auki ja napsauta ohjauspaneelin vierestä pump nappi päälle. Jos olet tehnyt kaiken oikein veden pitäisi nyt virrata tasaisesti pumpusta ja mäskin lämpötila pysyy vakiona kauttaaltaan. Veden valuminen ylivuoto putkeen kuuluu asiaan, se vain kierrättää sen ympäri.



Tässä välissä voit laittaa mäskin huuhteluvedet lämpiämään haluttuun lämpötilaan.
Mäskin huuhteluvedet


Mäskäyksen päätyttyä saat taas iloisen piippauksen. Nyt voit nostaa kätevällä kahvalla brewmonkin sisemmän kehikon ylös ja kääntä samalla hiukan niin kehikko asettuu niille varatuille tukiraudoille ja pysyy siinä itsestään. Normaalisti ei käymisastiaa tarvitse alle laittaa vaan huuhtelun voi suorittaa suoraan vain brewmonkkia käyttämällä.  halusin saada pohjalle karanneet maltaat suodatettua pois.
Mäskin huuhtelua


Nyt voit aloittaa mallaspedin huuhtelun, sen tarkoituksena on saada viimeisetkin sokerit irti maltaista. Pidä tahti sellaisena että mallaspeti ei pääse kuivumaan. Älä sekoittele mäskiä vaikka suodattaminen tuntuisi hitaalta. Sekoittaminen sotkee muodostuneet kanavat eikä olut enää suodatu. Voit kierrättää kerätyn vierteen uudestaan maltaiden läpi kunnes olut on kirkasta, lisää vettä kunnes sinulla on tarpeeksi vierrettä keittoon.
Taempi vierre on ensimmäinen ja hiukan samea vielä
Tässä vaiheessa voi ottaa vierettä sivuun ja tarkistaa ominaispainon 20 asteisesta vierteestä että onko sokereita saatu irti tarvittava määrä.



Nosta mäskikehikko jonnekkin sivuun ja kaada kerätty vierre takaisin brewmonkkiin. Nosta lämpötilaa ohjauspanelista niin pitkään että siinä lukee boil, pistä kansi paikoilleen, mittaa tarvittavat humalat valmiiksi ja ota olut.
Saat kirkkaampaa olutta jos kuorit vaahdot pois ennen humalien lisäämistä.



Kun vierre kiehuu niin voit lisätä humalat, katkerot tulee vierteen keittämisen alkuvaiheessa ja aromi/maku humalat taasen loppuvaiheessa. Oma asiasi on käytätkö humaloille suodatinpussia vai brewmonkin omaa suodatin vai molempia. Oma kokemukseni on että se monkin oma hop bazooka menee tukkoon vaikka käyttäisi molempia ja vierteen valuttaminen on tuskallisen hidasta. Olen laittanut joskus suodattimen vasta laskuhanan jälkeen homman nopeuttamiseksi.
Humalat jää suodattimeen.


Ota sivuun desi nestettä jos voit mitata ominaispainon jos sinulla on ominaispainomittari, se yleensä tulee kotelossa jossa voi mitata ominaispainon lorauttamalla siihen vierrettä joka on 20 asteista.

Kun olet saanut vierteen valutettua desinfioituun käymisastiaan on tärkeää saada vierre hiivauslämpötilaan mahdollisimman nopeasti. Talvella jäähdytys onnistuu vaikka vannalla ja lumella, ilmalla jäähdytys on aika hidasta. Suosittelen hankkimaan jäähdyttimen tai tekemään sellaisen itse vaikka kuparikierukasta, siitä kun laskee kylmää vettä läpi niin ei mene jäähdytyksessä kauaa.
Kuparista askarreltu lauhdutin


Sitten voit nakata hiivan sekaan, oluen vahvuudesta riippuen saatat tarvita useamman kuiva/nestehiivapussin. Tarkista hiivapussista hiivaus sekä käymislämpötila, myös se on hyvä katsoa kuinka suurelle satsille yksi hiivapussi riittää. Suositeltavaa on tehdä myös startteri tai kuivahiivan nesteytys mutta nämä pitää hoitaa ennen panopäivää.

Desinfioi vesilukko ja täytä se vedellä, siinä on mittaviivat mihin asti sitä voi laittaa. Laita kansi tiiviisti päälle, siirrä olut sopivaan käymislämpötilaan ja jää odottamaan pulputusta, käyminen on yleensä valmis viikosta kahteen. Poikkeuksia on ja voit tarkastaa käymisen tilan ominaispainomittarilla, mitä lähempänä 10,00 lukua ollaan sen paremmin sokerit on muutettu alkoholiksi.

Sitten onkin loppu siivouksen aika, loputonta tiskaamista. Suosittelen suihkutiloja, saa kunnolla läträtä.

Käymisen jälkeen pullota tai kegitä olut. Hiilihapot voi tehdä sivuun otetulla vierteellä, panimosokerilla tai hiilihappopullolla. 7g sokeria litraan tuo sellaiset perus hiilihapot.

Sittenpä se on vain jäljellä tuskainen odottelu kunnes pääsee maistamaan. Yleensä 2-4vko:ssa on olut vallan juotavaa jos on saanut kypsyä suhteellisen viileässä, kovassa huoneenlämmössä voi kypsyä nopeammin ja hiiva jäänteet saattaa aloittaa käymisen uudestaan niin rajusti että hiilihapot nousevat pullossa uusiin ulottuvuuksiin, pullot joko poksahtaa tai sitten olut kuohuu yli avattaessa mutta se voi johtua liiasta pullotus sokeristakin.

Teksti kirjoitettu ajomatkalla espooseen, korjaan virheet sitten myöhemmin.






2. heinäkuuta 2019

Haapala Brewing - Korpikuusen kuiskaus 5,2%



Kävin piipahtamassa lapin reissulla sotkamossa syömässä haapala bnb:ssä ja tulihan sieltä oluttakin otettua mukaan. Pitää sanoa että ulkoapäin haapala on todella vaatimaton mutta sisältä aivan upea, uutta ja vanhaa, rustiikkisia yksityiskohtia ja moderneja oivalluksia. Kannattaa käydä sillä ruokakin oli hyvää ja modernilla otteella valmistettuna, näin kokkina voin sanoa että hyvä suoritus. En valitettavasti päässyt turisemaan panijoiden kanssa sillä sinne oli varattu toinen tapaaminen.

Ruoka oli kyllä hyvää ja sitä oli riittävästi, henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Myöskin pientä putiikkia oli joka oli kyllä hienosti toteutettu uutta ja vanhaa (yli 100v höyläpenkki myyntipöytänä) yhdistelemällä. Todella upea paikka ja suosittelen kyllä käymään.



Ulkonäkö & Tuoksu:
Etiketin ulkonäkö pitää arvioida ensin! Haapalan perusoluet käyttää kirkasta läpinäkyvää muovia etiketeissä aivan kuin olvin uudet pullot, joskin nämä on tyylikkäämpiä. Yksinkertaisesta pikseli grafiikasta muodostuu kuusenkerkkä.

Tiivis, pienikuplainen, uhkean valkea ja kestävä vaahto, tämähän lupailee oikein hyvää. Ulkonäöltä hiukan samea, oranssiin vivahtava olut mikä karkaa vähän tuolta pale linjalta. Tuoksussa on todella mahtavaa pale ale meininkiä, kunnolla hedelmää mangon, ananaksen ja sitruunan muodossa. Tuoksusta löytyy myös karamellisuutta, havuisuutta ja greippiä mikä antaa vihiä jo vähän tulevasta maustakin.

Maku:
Nyt on hyvin kuusenkerkkä esillä eikä silleen ujosti, oikeasti se on eka maku mikä suusta löytyy. Todella mahtava maku tämä tuore metsä, havuinen, puumainen, pihkainen ja hellästi katkera. Humaloinnin katkerot osuu kyllä justiinsa maaliin, yrttistä menoa greipillä höystettynä. Suutuntuma on yllättvänkin täyteläinen vaikka onkin raikkaasti hiilihapotettu, kuusenkerkkä antaa tiettyä öljyisyyttä joka huijaa vähän. Profiili on vallan kuiva vaan ei nuiva!

Todella hyvä ja tasapainoinen olut. Jos haluaa opiskella kuusenkerkän makua oluessa niin tämä! Mausteisten ruokien kaveriksi varmasti mainio tapaus...ja riistalle ehdottomasti.

Olut on saatu panimolta.

Panimo: Haapala BNB
Muuta: Oluessa on kuusenkerkkää sekä se on gluteeniton
Maltaat: Pilsner, Munich, Cara plus 100, Crystal
Humalat: Columbus, Simcoe, Amarillo
Hiiva: American ale
EBU: 64,10
EBC: 15,70

29. kesäkuuta 2019

Koff - Lime 4,4%

Sinebrychoff lähtee valoittamaan uusia olutrintamia raikkaalla ja kepeällä kesäoluella, limellä höystetyllä lagerilla. Kovasti tästä tulee mieleen eräänlainen radler siis vaikkei mitään mehulla jatkettua olekaan.


"KOFF Lime on lomafiiliksen käynnistäjä, olit sitten paahtavassa kuumuudessa merenrannalla, päämäärättömän pitkillä lounailla kavereiden kanssa tai joutilaana kotisohvalla. KOFF Lime on kunnianosoitus pidennetyille viikonlopuille, kesäfestareille, aavistuksen liian kylmälle merivedelle, taskuun pakatulle sadeviitalle ja päivän tai kuukauden kestäville seikkailuille."

Ulkonäkö & Tuoksu:
No vaahtosihan tämä kuin oikea olut konsanaan, hieno valkea ja tiivis vaahto. Se ei vaan kestänyt erityisen kauan. Ulkonäöllisesti suorastaan yliprosessoidun kirkas, kuplii reippaasti lasissa ja väritys on hailakan kultainen. Tuoksupuolella on mieto meno ja lähdevesi limen viipaleella kuvailee lähinnä elämystä, kyllä sieltä maltaita löytyy keksisyyden muodossa, hiukan hedelmäisyyttäkin loppua kohden. Ulkonäöllisesti ihan raikkaan oloinen tapaus.


Maku:
Suutuntuma on niin kevyt että ei tiedä oluen edes suussa käyneen, melkoisesti hiilihappoja. Maussakin on enemmän vissyn kuin oluen elementtejä, tuo raikas keveys tuo kyllä limen hyvin esille vaikka ei sitä liiaksi tässä ole verrattuna esim radler merkkiin. Maltaita löytyy sellaisena olkisuutena ja lopun heikkona makeutena. Katkerot on sellaiset maltilliset ja hiukan yrttiset, sen verran että ne huomaa kuitenkin siellä olevan.

Terassi, sauna tai palautus olut. Super raikas ja kepeä, varmasti tälle oma käyttäjäkuntansa löytyy, todennäköisesti Sol merkin ystävistä. Omaan makuun vähän turhan kaukana oluesta eikä tuo juurikaan vaude elämyksiä.




Panimo: Sinebrychoff
Oluttyyppi: lager
Ainesosat: Vesi, ohramallas, ohra, humala, luontainen aromi
Alkoholi: 4,4 %
Kantavierre: 9,6 %-Plato
Väri:
8 EBC
Katkerot: 10 EBU

27. kesäkuuta 2019

Eräsreissu päivä 4

Aamu alkaa hiukan pohmelolla vaan se saatiin nopeasti parilla buranalla selätettyä. Laavu oli mitä mainioin nukkua kun  laittoi pena-laavun kankaan itikkaa, valo ja tuulisuojaksi. Lämpötilakin pysyi hyvin samassa ja sai yön nukuttua katkeamatta.

Aamupuurot naamaan, itikan karkotus tulet laavun eteen ja eiku kalalle, lupaa jäljellä vielä 1,5h. Ei edelleenkään yhtään tärppiä ja kaveri hävitti uistimen, julistan simojoen virallisesti ihan paskaksi kalajoeksi. Paikallisetkaan ei ole saaneet mitään ja facebookryhmäkin oli hiljentynyt, fishes long gone.

Luovutiin suoraan ajatuksesta saada jalokaloja tällä reissulla, olisihan tornion joelle voinut vielä lähteä mutta kalastuksen hinta suhteessa siihen aikaan mikä ehdittäisiin kalastaa tuntui liian pahalta, plus ajomatkat. Valutaan siis alas päin ja valittiin arvalla kajaani meidän seuraavaksi kalapaikaksi, kai sieltä haukia edes saa.


No sehän ajatus meni ihan käsille monessakin mielessä. Yritettiin käydä paikallisessa virkistyskalastus alueella jos saataisiin edes istutettuja kirrejä, mystisesti tämä paikka meni kiinni jo klo 15. Eihän siinä, luvat olisi tietysti voinut ostaa mobiilisti mutta saatuja kaloja ei olisi voinut kypsentää sillä kaikkien laavujen tulipaikat oli tyhjänä puista ja varasto lukkojen takana. Eipä sillä että olisi kiinnostanut edes kalastaa kun alkoi tuulemaan 6m/s ja vettä tuli vaakatasossa.


Käytiin katselemassa vähän kajaanin keskustaa ja sen kalastusmahdollisuuksia, jotain olisi ollut mahdollista saada mutta sää oli edelleen perseestä ja kello näytti iltapuolta ja majapaikkakin oli vielä etsimättä. Tultiin siihen tulokseen että kun majapaikka olisi löytynyt niin muuta ei olisi kerennyt tehdä kuin mennä nukkumaan. Lyötiin siis hanskat tiskiin ja lähdettiin ajamaan kotikonnuille nukkumaan.

Tästä reisusta oppi suunnitelmallisuuden tärkeyden ja paikkojen tarkistamisen etukäteen. Ensivuonna mökki torniojoelta ja vene, ei enää stressiä ja turhaa ajelua.

Eräsreissu päivä 3

Makuupussissa tuli melkoisen hiki kun sen comfort lämpötila on -3 mutta ulkona on +10 yöllä, sen verran viileää kuitenkin että ei kauheasti uskaltanut pussia avata.

Aamun valjetessa laavun eteen tuli minulle tuntematon lintu jonka heleä laulaminen kuulosti ruosteisen polkupyörän kitinältä, gaunista.
Q

Eipä sillä, leaderin puurot tulille mutta nyt oli joko vettä liikaa (vaikka oli mitan mukaan) tai sitten sattui pussissa olemaan vähemmän sisältöä sillä puurosta tuli lähinnä keittoa. Toinen pussi onnistui paremmin mutta huonon sekoittelun vuoksi pohjalle jäi vähän raakoja aineksia.

Purettiin basecamp ja siivottiin ympäristön roskat, siimat, koiran purulelu? Jne. Nokka kohti simoa, pieni pitäjä mutta kuulema kovat kalavedet esim simojoki jossa kalojen luontaista nousua ei tapa pato.


Piipahdettiin siis simossa ja löydettiin läheltä todella hieno laavu ja virtaava koski, viskeltiin aikamme ja eihän sieltä mitään tullut. Onneksemme sinne tuli tovin alueella asunut setä joka kertoili ottipaikkoja ja kävi meidät sellaiselle ihan kädestä pitäen opastamassa, ei siltikään saatu mitään, uistimia kyllä häviteltiin.

Käytiin välillä samoilemassa luonnonsuojelupuistossa mikä oli siis lähinnä suo, siellä piti olla laavu missä olisi voinut yöpyä mutta perille päästyämme huomattiin että se oli palanut poroksi. Ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä ja palattiin ekalle laavupaikkalle.


 Valloitettiin laavu kamoilla ja oluella, nyt sitten heitellään tuota koskea kalan toivossa, huonolta näyttää.

25. kesäkuuta 2019

Eräsreissu päivä 2

Hoh aamu valkenee ja itikat eivät häirinneet koko yönä mikä oli mahtava, oli kyllä thermacell mihin yöllä heräsi automaattisesti vaihtamaan tyynyn kahden aikaan yöllä. Hiukan lämpötila putosi minkä huomasi pään viilentymisellä mutta ei muuta kuin huppua päälle ja unille.


Aamupalan aika, leaderin sponssaamat ruoat tulille eli tällä kertaa outdoor gourmet - apple-cinnamon rice porridge, elikkäs aamupala puurolla mennään. Valmistus on simppeli!  


- repäise yläosan merkistä
- lisää kiehuva vesi rajaan asti ja sekoita
- sulje minigrip
- hauduta 10min
-sekoita uudestaa ja repäise nyt alemmasta viivasta pussi auki.

Nerokas systeemi! Energia-arvot on mielestäni hyvät, pussissa on 615 Kcal. Gluteeniton sekä laktoositon.




Kanelin maku on aika intensiivinen ja olisin ehkä itse pitänyt ihan tavallisesta maustamattomasta puurosta ja haudutus aikaa olisi voinut jatkaa n. 2 minuutilla kun riisit jäi vähän rapsakoiksi. Muutenhan tämä oli vallan ravitseva aamupala.

Seuraavaksi sitten kaupasta täyttöjä unohtuneisiin varusteisiin ja nokka kohti tornion panimoa.


Tornion panimo löydettiin mutta ennen sitä piti piihahtaa ruotsin puolella ihan vain sen takia että voi sanoa käyneensä. Toimitusjohtaja kaj kostiander otti meidät avosylin vastaan ja rupateltiin tovi kalastuksesta ja kalastus kiistoista aikoinaan suomen ja ruotsin välillä, kalastus kuumentaa tunteita edelleen. 

Lähdettiin katselemaan panimon laitteistoja ja tiloja. Siellä olikin juuri panot menossa ja tietokoneen näytöltä seurattiin lämpötiloja ja arvoja intensiivisesti. Samalla naureskeltiin että on se sääli kun panimon keittohöyryjä ei saa enää laskea talon ulkopuolelle että muutkin saisivat nauttia maltaisesta tuoksusta.




Tsekattiin varastotilat, humalapakastimet ja massiiviset käymisastiat joista napattiin tuoreeltaa original lageria, dark lageria sekä neipaa. Täytyy sanoa että on se vaan timanttia juoda olutta tuoreeltaan 1-3 asteen lämpötilassa.

Kaj sai pidettyä tunnissa tehokkaan kierroksen ja joutui rientämään uuteen tapaamiseen. Me jäimme ystävän kanssa ratsaamaan panimo shoppia mistä mukaan tuli hilla lonkeroa, hamppuolutta ja pari dark lageria päiväruoalle.



Ajeltiin kemiä ristiin rastiin mutta ei oikein kala/yöpaikkaa löytynyt. Lähdettiin sitten nousemaan rovaniemelle päin ja löydettiin matkalla törmästä pieni laavu ja veneenlaskupaikka. Kuitenkin ranta näytti niin hyvältä että koitetaan kalastella edes jotain iltapalaksi.

Nyt ennen kalastusta kokkaillaan leaderin  pasta bolognese 672 Kcal joka oli vallan ok, näitä jos olisi intissä ollut jo minun aikoina niin olisi nälkäkin lähtenyt.

Kaveri sai illalla pari haukea mutta itselle ei mitään tullut, opettelin kyllä heittämään hyrrällä vaikka joku sata metriä menikin siimaa solmuun vaan nyt luonnistuu. Huomenna simojoelle hakemaan ne samperin lohet!

24. kesäkuuta 2019

Eräsreissu päivä 1.

Aamu valkenee suhteellisen viileänä joensuussa mutta intoa se ei lannista yhtään, tänään lähdetään lappiin!
Kamat on pakattu valmiiksi jo edellisenä iltana, ainahan sitä jotain jää vaikka edessäni olevasta tavara kasasta ei voisi sitä uskoa. Tärkeimmät on kuitenkin matkassa, vaatteet, yöpymisvälineet ja muonat, muut on luxusta.

Kyllä turhakettakin on mukana mutta esimerkiksi kunnon tyyny on ihan kiva, kunnon yöunet muuttaa viikonkin kestävän reissun aika paljon mukavemmaksi kun ei ihan kaikki vituta ja niskat ei ole jumissa heti ekan yön jälkeen.

Auto pakattu ja startattu 9:30 nokka kääntyy sotkamoon päin missä eka tauko suoritetaan haapala bnb panimoravintolassa.


Panimoravintola oli ulkoa kovin vaatimaton mutta sisältä aivan upean rustiikkinen pienine tyylikkäineen yksityiskohtineen. Kävijääkin näytti olevan mukavasti ja puotikin oli varustettu hyvin oluella sekä muilla pien tuotteilla, esim teellä ja purkkisäilykkeillä.

Nautimme lounaan paikan päällä, luvassa näytti olevan täytettyä lettua joka paljastuikin letuksi täytteellä mutta hyvää se oli silti, appelsiinikääretorttua ja mustaa kahvia niin siitäpä se matka lähteekin taas kulkemaan.

Valitettavasti ei päästy vakoilemaan panimolaitteita eikä turisemaan itse panijoiden kanssa, sattui huono tuuri kun eräällä toisella oli bookattu sinne myös käynti niin jätettiin kohteliaasti häiritsemättä ja jatkettiin matkaa puodin kautta josta mukaan lähti kuusenkerkkä apa sekä terva porter.

 Tarkoitus oli käydä hailuodon panimolla mutta siellä ei panoveikot enää olleet paikalla niin jätettiin sitten menemättä. Kokeiltiin onnea ylikylän panimon kanssa mutta se taasen on vain perjantaisin auki.


Noh kohti uusia pettymyksiä ja otettiin suunnaksi sonnisaarenpanimo joka iloksemme oli auki. Päästiin katselemaan panimon laitteistoa ja varastotiloja, samalla tiedustelin kesän uutuuksia ja hittejä, vadelma souri pelittää tänäkin kesänä mainiosti ja tuumailtiin yksissä mielin että vadelmaa pitää olla kohtuudella ettei olut mene muumi limppariksi ja maltaat taustalta löytää. Hiukan ahtaaksi alkaa panimon tilat käydä suuren kysynnän vuoksi mutta ei kukaan vielä ilman olutta jää. Tsekkailtiin panimon puoti mistä lähti mukaan parit sourit ja barley wine.

Seuraavaksi sitten suunnistettiinkin lähimmälle laavulle isokankaan järven edustalle. Järvessä ei kyllä ole yhtään kalaa, ei edes pinta tapahtumia. aikamme uistimia viskeltiin ja kyllästyttiin, kaljan juonniksihan tämä sitten meni mutta laavu on hieno ja tulipaikka pelittää.




22. kesäkuuta 2019

Brewdog - Elvis Juice IPA 6,5%

Se on juhannus nyt ja lomat, 2 kärpästä samalla iskulla. Helle hellii ja tuli käytyä lieksan suunnalla vaimon ja lasten kanssa eläinpuisto pikkukilissä. Vaikka siellä tuulikin ihan helvetisti niin oli siellä myös törkeän kuuma, suun kuivuuteen on pakko saada jotain raikasta ja kaapin sisältö näyttää siltä että brewdogin elvis juice kävisi siihen hommaan aivan mainiosti.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli aivan normaalia settiä, suhteellisen napakka ja pitsiä jää lasiin vallan mainiosti ken sellaisesta välittää. Väriltäänkin olut on vallan hienon kuparinen, voisi luulla lageria lasiin kaatavansa. Tuoksussa ottaa heti dominoivaan syleilyyn tiukka greippinen kirpeys, hienoista herukkaa ja punaviinimarjaista mehukkuutta, tokihan siellä myös sitrushedelmiä löytyy useampikin.

Maku:
Suutuntumaltaan sopivan juokseva, näin helteellä tälläinen menee suoraan ikeniin. Greippisyys ei ole mitenkään ärsyttävän esillä vaan pikemminkin mukailee vaaleiden maltaiden keksin ja jopa hiukan sokerisen makeankin makuista runkoa. Mukavan sitrushedelmäinen maku pehmenee loppua kohti entisestään, jättäen hiuksen hienosti greippistä jälkimakua havuisella kuivuudella suuhun pakottaen ottamaan heti toisen huikan. Tästä oluesta löytyy kyllä vähän kaikkea, hedelmäisyyttä, pähkinää, makeutta ja katkeroita, kaikki hyvässä liitossa.


Useamman huikan jälkeen alkaa greippisyys erottua enemmän oluen lämmitessä ja tässähän pääsee ihan terassi fiilikseen kun suussa alkaa maistua lonkero, todella mukava olut josta alkoholi ei maistu läpi.

Panimo: Brewdog
Tyyli: IPA
Ostettu: 20.6.2019
Parasta ennen: 30.03.20
Kantavierre:14.3 °P
IBU: 43.0 
EBU:25.2 
Humalat: Amarillo, Citra, Magnum, Mosaic ja Simcoe
Maltaat: Cara, Extra Pale ja greipin kuori