19. marraskuuta 2017

Mustan Virran Panimo - Santa Olaf Christmas Ale 4,7%

Mustan Virran Panimo - Santa Olaf Christmas Ale 4,7%

Ei ole ollut tapana lähteä mukaan näihin sesonkiolut hössötyksiin mukaan mutta nyt pisti lähimarketissa silmään omintakeinen pullo ja etiketti. Wanhanajan lääkepulloa muistuttava ja etiketti tehty jopa keskiaikasella touchilla, classy! Ostopäätökseen vaikutti myös se että jospa nyt Mustan Virran Panimo huomaa että olen olemassa, viimeisimmät viestini on jätetty noteeraamatta! pöyristyttävää =D. Ei vaiskaan, kiirettähän tuo oluen paneminen teetättää väistämättä ja hyvä niin että piisaa pojilla töitä.

Sidenote: Waahto Breweryllä ja Mustan Virran Panimolla on molemmilla etiketin viivakoodi muotoiltu linnan muotoiseksi, vaan kumpi ehti ensin ;)

Ulkonäkö & tuoksu
Vaahto on expressomaisen tiheä 2 sormen vaahto, joka jää vipyilemään lasiin aivan kuin vaahdotettu maito. Väriltä tumman ruskea ja vieläpä sieltä ääripäästä mutta tuoksultaan makean suklainen. Paahteisia aromeja löytyy nipullinen mutta onpahan mukana myöskin sekahedelmiä, joista oluen lämmetessä vahvistuu rusina. Aavistus sellaista nokisuutta löytyy tuoksusta kruunaaman tuoksuttelut.

Maku
Makupuolella taas päästään paremmin pureutumaan paahteisuuteen, paino sanalla paahteisuuteen että ei lipsahdeta sinne palaneen puolelle mikä helposti voi olla vastassa. Suutuntumaltaan yllättävän paksun oloinen ja pehmoisa.

Tämän haluaisi nähdä kyllä ravintolavahvuuksissa täydessä potentiaalissa sillä nyt maussa jotain raakuutta. Todella hillitysti katkeroitu, olisko jopa kuivahumaloitu sillä aika ruohoisia elementtejä humalan mausta löytyy. Hiilihappoja on hurahtanut kohtalaisesti, ehkä jopa tyylille hivenen kovatkin jos Brown Alea tavoiteltu.


Makuelementit ovat paahteinen mallas, nokisuus feat pieni savu. Hippusen hedelmäisyyttä jossa ruohoisuus jälkimaussa sekä hivenen pihkaa, havuja ja sitrusta.



Kohtalaisen onnistunut olut jotten sanoisi, pientä viilaamista mutta kun on pakko tehdä marketteihin jouluolut niin se on pakko. Paremmin tämä kyllä toimisi tukevampana mutta jospa sitä yleisön pyynnöstä vaikka saisikin joskus.

Arvosana: 8,5

13. marraskuuta 2017

Haastattelu: Soundville Brewing

Tässä taannoin kuulin Soundville Brewingistä ja musamiehenä kolahti heti että nyt pitää ottaa panimosta selvää, oluet maistelin ja tulin siihen johtopäätökseen että näin uutta panimoa pitää vähän jeesata näkyvyydenkin kannalta. Varmasti ihmiset haluaa tietää enemmänkin tästä panimosta ja uusista panimoista ylipäätäänkin eli annetaanpa Soundvillen puhua omasta puolestaan.


Kertokaahan itsestänne ja mikä sai innostumaan oluen tekemisestä? 

Soundville Brewingia pyöritetään kahden lapsuudenkaverin kimppana. Johannes ja Pekka tässä moi! Ensimmäiset läpyt heitettiin jo kurahaalareissa päiväkodin hiekkalaatikolla. Sahalahden maalaismaisemissa vietetyn lapsuuden jälkeen suuntasimme parikymppisinä tahoillemme. Aina kun tavattiin, se tapahtui yleensä musan merkeissä. Ostettiin levyjä ja käytiin livekeikoilla. Ja fiilistellessä juotiin kaljaa. Nyt rapiat päälle kolmekymppisiä, kun aloimme miettiä yhteisen yrityksen perustamista, tuntui tosi luontevalta yhdistää meille niin monesti hyviä viboja tarjonneet asiat: hyvä musa ja hyvä olut. Soundville Brewing on makujen soundia pikkukylän pojilta. Päätettiin olla oluiden levy-yhtiö. Johannes syttyi oluen panemiseen opiskeluaikoina, kun vaihto-oppilaaksi tullut hollantilainen Ronald opetti oluenteon perusasiat. Hauskaa on, että nyt molemmat ovat tehneet oluesta ammatin ja voimme sparrata Ronaldin kanssa. Pekka lyöttäytyi mukaan yhteen panokertaan mukaan ja innostui. Sillä tiellä ollaan.

Kertokaahan ihmisille jotka ei tiedä, mikä on ns. mustalaispanimo?

Puhutaan mieluummin kiertolaispanimosta tai varjopanimosta. Kiertolaispanimo ei omista tuotantolaitteita tai omaa panimoa, vaan vuokraa niitä muilta panimoilta. Oluiden makujen kehittäminen, reseptit ja brändäys Soundvillellä tehdään itse. Ja vaikka panimotyön voisi ostaa palveluna, olemme olleet valmistamassa omia oluitamme alusta loppuun, kädet mäskipuurossa. Ylipitkien panopäivien välissä ollaan yövytty panimolla. Siinä tulee hyvin testattua motivaatio tähän hommaan, kun kaksi yli 190 senttistä äijää kääntää kylkeä puhallettavalla ilmapatjalla keskellä teollisuushallia!

Mustalaispanimon..err kiertolaispanimon hyvät ja huonot puolet?

Hyvä puoli on ehdottomasti se, että voi keskittyä enemmän oluen ja yrityksen kehittämiseen, kun ei tarvitse samalla huolehtia tuotantotiloista. Ja onhan kaluston vuokraaminen ostamista pienempi taloudellinen riski aloittelevalle firmalle. Toisaalta voi olla hankala löytää vapaata panimokapasiteettia juuri silloin kun sitä tarvitsee. Kiertolaisuuden hienous on myös se, että tapaa muita panimoalan ihmisiä ja voi oppia oluenteosta kokeneilta ammattilaisilta. Shout out UG Breweryn Juhanille! Se on kyllä sanottava, että työtä ei voi tässä hommassa pelätä, panee olutta sitten omilla tai muiden laitteilla. 

Miten valikoitte panimon, jossa käytte oluen tekemässä?

Kyllä valinnat tehdään ihan panimon ammattitaidon ja henkilökemian perusteella. Erien tuotantoprosessin onnistuminen on tosi tärkeää, koska haluamme saada oluemme pihalle mahdollisimman korkealaatuisina. On tosi tärkeä löytää sama aallonpituus panimopuolen kumppanin kanssa, että oluesta tulee sellainen kuin reseptiin on suunniteltu. Hyvä ammattilainen tuntee omat laitteensa ja osaa säätää lopputuloksen kohdilleen. Ja hyvien tyyppien kanssa jaksaa painaa pitkää päivää. Kun oluentekijät istahtavat tuopilliselle, niin siinä lähtee ideat rönsyilemään ja uusia oluita kehitellään lennossa. Tuopin äärellä vietetyistä hetkistä saadaan hyvät lähtökohdat yhteistyölle panimoiden kanssa. 


Missä oluiden koekeitokset tapahtuu ja millä välineillä?

Koeoluet tehdään edelleen kotikonnuilla samassa autotallissa, missä ollaan rymytty alusta asti. Panot hoituu itsetehdyillä laitteilla, joiden ydin on 60 litran kattiloissa ja kaasupolttimessa. Hyvin Lo-Fi ja manuaalinen laitteisto sopii meidän tyyliin.

Miten suuressa osassa musiikki on panimon toiminnassa?

Musa on iso osa Soundvillen inspiraatiota ja ydintä. Kolikon kääntöpuoli, jos toinen puoli on se olut. Kumpikaan meistä ei ole muusikoita, mutta fiilistellään paljon erilaista musiikkia yhdessä ja erikseen. Musiikki herättää mielikuvia, joista sitten ammennetaan oluttyylejä ja oluille identiteettejä. Moni firman päätöksistä on tehty musiikin pauhatessa.

Omat olut suosikit?

Pekka: Join juuri Omnipollon Jesus Mudin, joka oli intensiivisen jälkiruokamainen kokemus, toinen viime aikoina ihastusta herättänyt olut oli UG-Breweryn Pink Ballerina. Sinebrycoffin porteri on klassikko, joka kestää aikaa.

Johannes: Omien tuotteiden lisäksi voin helposti heittää belgialaiset luostarioluet kestosuosikikseni. Näistä kärjessä ovat Orval ja Westmallen Tripel.

Miten erotutte muista panimoista?

Me tehdään raikkaan juotavia oluita eikä niinkään haeta näkyvyyttä esim. äärimmilleen viedyillä humaloinneilla tai spessumausteilla. Vannomatta tietty paras, mutta keskitymme erottumisessa yhdistelemään oluen ja musiikin maailmaa. Juotavuudella tarkoitamme sitä, että meidän bisset on tehty hyvää käsityöläisolutta arvostaville olutdiggareille eikä vain erikoisuuksia hifisteleville oluentekijöille. Haluamme tarjota oluenjuojalle fiilikseen sopivan, viihdyttävän kokemuksen, jossa yhdistyy hyvä maku ja soundi. Koska kukaan ei juo huonoa olutta, eikä kuuntele huonoa musiikkia!

Mitä tulevaisuuden tavoitteita?

Ainakin meille musiikki ja olut kuuluvat yhteen ja Soundvillen bisset on suunniteltu meidän kaltaisille ihmisille. Tavoitteena on olla mukana rakentamassa käsityöläisoluiden kulttuuria siellä, missä ihmiset viettävät vapaa-aikansa musiikin ja oluen parissa.

Mietteitä/odotuksia tapetilla olevasta alkoholilaista?

Olisihan uusi alkoholilaki hyvä saada menemään lävitse. Holhouspolitiikan purkaminen on hyvä asia, ja alkoholikulutuskulttuurikin voisi kehittyä järkevämmäksi. Isoin juttu on panimoiden ulosmyyntioikeus, eli jos uusi alkoholilaki vesittyy muuten vielä pahasti, niin toivottavasti se menee edes lävitse. Hieman huolissaan seuraamme tuon lakiuudistusken kehitystä mutta kaiken kaikkiaan on hyvä, että asiasta keskustellaan.

Saako spoilereita että onko uusia oluita kehitteillä?

Uusien oluiden kehittely on sitä ammatin parasta antia. Tummat oluet ovat lähellä sydäntä, joten sellainen on mietinnän alla. Musateemamme mukaan tähän sopii hyvin hieman raskaampi musiikki kyydittämään maltaita ja makuja. Lisäksi päivittäistavarakaupoissa olisi kiinnostusta, joten kauppavahvuista olutta koekeitellään autotallitreeniksellä hyvinkin pian. Ehkäpä lyömme päämme yhteen toisen panimon kanssa ja keitellään kollaboraatio!

Mistä teidän panemia oluita voi löytää?

Tampereella, Helsingissä ja Hämeenlinnassa hyvin varustelluista olutravintoloista. Lisäksi uusilla nettisivuillamme on kätevä kartta, mistä voi vakoilla, missä Soundvilleä on saatavilla. Laitammme myös uudet Soundvilleä tarjoavat ravintolat someen kun käydään viemässä oluita niihin.

Mistä teidät löytää somessa?

Facebook, Instagram, Twitter ja tietenkin meidän tuotteita voi käydä arvostelemassa Untappdtissä ja Pint Pleasessa. #soundvillebrewing

Muuta? terveiset lukijoille tms?

Näin muutaman kuukauden jälkeen Soundville Brewing on lähtenyt kivasti pyörimään. Isoin kiitos siitä kuuluu oluenjuojille ja ravintoloitsijoille. Jokaisella meidän oluella on oma soittolistansa Spotifyssa, käykäähän kuunteleen, kun juotte Soundvilleä. Löytyvät oluen nimellä spotikasta tai meidän saitilta, soundville.fi. Keep on brewing in the free world!

8. marraskuuta 2017

Kotiolutta - Jarin Stout

Jarin Stout

Sattuman kautta töissä tapaamani herrasmies osoittautuikin erä-aiheisen keskustelun jälkeen
samanlaiseksi olut intoilijaksi kuin meikäläinenkin. Samainen herra lähettikin olutta minulle tutkittavaksi ja samalla tuli myös resepti. Reseptiikasta on sanottava että se on kyllä tehty insinöörimäisellä tarkkuudella, sanoisin että se on jopa panimo pornoa.

Eihän siinä, otetaan olut maisteluun. Tämä olut onkin nyt jo toista kertaa maistelussa, sain samalla tutkittua oluen maun muuttumista kypsymisen myötä.

Jari Hirvosen ja Janne Hannosen taidonnäyte olkaa hyvät.

Ulkonäkö & tuoksu:

Vaahto on todella upea! Kermaisa ja seksikkäästi kaksivärinen, maitokahvia ja valkeaa. Kermaisa koostumus jättää jopa pitsisen muurin lasiin haihtuessaan.

Väri on musta, konstailematon ja rehellinen valon läpäisemätön musta.

Tuoksusta löytyy makeutta, maltaat pääsevät esille mainiosti. Lämmetessään tuoksussa alkaa tulla sitrushedelmiä sekä muitakin hedelmiä sen tarkemmin luokittelematta. Hivenen kotoisa hiiva tuoksuu mutta ei pahalla tavalla. Verrattuna ensimmäiseen maisteluun niin tämä pidempään kypysynyt on saanut tuoksuun lisää syvyyttä ja mukaan on tullu kahvi ja suklaa sekä hienoisesti rusinoita.

Maku:

Maku on yllättävänkin katkera ja makua tuhdintaa vielä black maltaiden palanut makumaailma. Ensimmäisessä maistossa olutta vaivasi alussa hienoinen vetisyys vaan kypsymällä on sekin kadonnut tyystin suutuntumasta.  Muuten maussa on todella vahvanan nokipannukahvi ja tumma taloussuklaa. Hienoisesti taustalla nostaa päätään myös havut ja maanläheinen puinen maku. Jälkimaussa saadaan mukaan myös hivenen yrttisyyttäkin. Hiilihapot on mielestäni kohdillaan eikä niitä tarvita yhtään enää lisää. Alkoholi on myös peitelty hyvin eikä etanoli läpsi naamaan vaikka prosentteja onkin 6% nurkilla.

Aiemmin tuumailin että tähän voisi lisätä mallassuhdetta ja lisätä vaikka kauraa kaveriksi että tulisi samettisempaa touchia mutta tämä näyttikin vaativan vain kypsyttelyä.


Loppusanat:

Jos tämä ikinä tulee kaupalliseksi niin on menekki varma ja ei ole monellakaan panimolla kahta sanaa tämän toimivuudesta.

Maltaat:
2-Row Malt
Special B
Crystal 120
Carafa II
Chocolate Malt

Humalat:
Chinook
Saaz

Hiiva:
American ale Yeast, 1056

6. marraskuuta 2017

Making of Erä-olut

Oli synkkä ja myrskyinen yö, on klassinen hyvä aloitus tarinalle kuin tarinalle. Tämä tarina kertoo metsästä, miten siitä otettiin palanen ja tungettiin pulloon.

Reseptin kehittely:

Ajatus oman oluen luomisesta lähti kun kävin Waahto Breweryllä vierailulla olutmestari Jari Kouvalaisen pyynnöstä. Kävin tutustumassa laitteistoon ja työntekijöihin sekä myös muutamaan olueen. Kotona vielä syvemmin Waahdon oluihin perehtyessä tuli nousuhumalan myötä mahtava aatos tehdä oma olut, suhteellisen läheltä kerran löytyi varsin näppärä panimo ja sinunkaupatkin oli saatu tehtyä.

Heittelin aivopieruani panimon suuntaan ja ei sitä edes katsottu kieroon vaan suorastaan innostuneesti otettiin ajatus vastaan. Ajatuksenani oli lähteä tekemään tummaa olutta mikä menisi myös riistaruokien kaverina. Riistaa yleensä maustetaan aineksilla mitä eläimet itsekin nauttivat, tästä lähti siis ajatus että kerätäänpä oluen mausteet luonnosta. Kuusenkerkät ja katajanmarjat valikoituivat aineksiksi, etenkin siitä syystä että kuusenkerkillä oli kohta sesonkiaika ja pääsisin keräämään ainekset ihan tuoreeltaan.

Kuusenkerkkiä käytetään maailmallakin mutta ei suuremmissa määrin, suomessakin muutama käyttää. Esimerkiksi Fiskarsin Panimon metsänhenki oluessa on käytetty kerkkää mutta veikkaan että siirappia eikä tuoretta tavaraa. Omiin koekeitoksiin ei nyt kourallista enempää kerkkiä mennyt mutta panimolla suunniteltiin että sellaista 700 litraa lähdetään tekemään...lähdinpä siis keräämään vähän reippaammin kerkkiä.

Koska kokemus kerkistä tahi katajanmarjoista mausteena oli outo, ei auttanut muuta kuin alkaa vimmaisa koekeittely. Tein kontrollikeitoksia, toinen ilman mausteita ja toinen mausteilla. Oluen annettiin kypsyä rauhassa pitkän aikaa että maku pehmentyisi riittävästi. Pohjaresepti ilman mausteitakin oli oikein maukas ja monitahoinen mutta ei jäänyt maustettukaan versio yhtään pöllömmäksi, koekeittelyiden ansiosta osasi etsiä helposti mausta ne lisätyt mausteet. Kerkistä tulee olueeseen sellaista öljyistä suutuntumaa ja metsäistä tuoksua, katajat taas jatkavat jälkimaun puolella humalan hommia.

Kävin viemässä koepullot panimolle ja ei niitä syljetty edes naamalle, mahtavaa! Onneksi vein useamman pullon panimolle, sillä yksi pulloista oli lohjennut ja kontaminaatio pilannut sen. Tehtiin muutoksia reseptiin, sillä huomattiin että humalointi voisi olla reippaampikin. Lähetin oluesta näytteen myös reittausblogin pitäjälle Harri Metsäjoelle ihan vain siitä syystä että tunnettu sahtimies olisi kokeneempi arvioimaan olutta missä käytetty katajaa, mikä on sahdissakin yleinen mauste.

Harri antoi tuomionsa kokeneella otteella ja kirjaili todella kattavan kuvauksen oluesta, Harrin vinkistä laitettiin reseptiin myös kauraa mikä toisi oluen makuun hienoista samettista suutuntumaa.

Paneminen:

Resepti oli nyt valmis! Aika karistaa Kiteen tomut jaloista ja paukkia Savonlinnaan panemaan. Waahto Breweryn sisälle päästyäni paiskattiin niskaani työpaita ja istutettiin kumpparit jalkaan.
Olutta tehtiin kahdestaan Jarin kanssa eli sain ihan yksityisopetusta senseiltä itseltään. Tutustuin siis myös samalla ihan konkreettisesti panimo työhön, maltaat rontattiin nokkakärreillä varastosta ja mitattiin vaa'alla. Ruis pitikin vielä jauhaa myllyllä rouheeksi kun oli sattunut kokonaisena tulemaan, tämä kävi onneksi näppärästi kesken keittelynkin, sillä sitä oli loppujenlopuksi aika pieni määrä.


Kippasin maltaat sekalaisessa järjestyksessä että saatiin tasaisesti kaikkia matoksi, sekoittelu pienellä kattilalla hoitui näppärästi teräslapiolla. Siinä meni nekin mielikuvat hienoista teollisuuslaiteista mitkä hoitaa kaikki automatique. Samaan aikaan laitettiin vettä kiehumaan että päästäisiin aloittamaan vierteen keittämistä nopeasti. Älyttömästi letkuja lojui lattioilla ja niitä vaihdeltiin tarpeen mukaan paikasta toiseen, itse vain tuusasin tiellä ja kääntelin vesihanoja käskyjen mukaan. On tämä oluen teko aika erilaista tehdä panimon isoilla pannuilla kuin kotikeittiön kattiloilla.


Kotipanemisen plussaksi mainittakoon nopeus, kun odotettiin vierteen siirtymistä kattilasta toiseen niin kerettiin siinä samalla jo laittaa parituhatta etikettiä pulloihin seuraavan päivän hommia varten. Oli sen verran tiivistä tuo mallasmassa että veden valuminen siitä läpi oli tuskallisen hidasta.

Hurraa, vierre oli siirtynyt toiseen kattilaan ja päästiin aloittamaan humalien keitto. Humalat tökättiin kiehumaan kattilaan sellaisessa valtavassa teepussissa, mikä on ihan jees koska minähän ne kattilat sitten lopuksi pesen.


Siinä välissä kun humalat kiehuivat, pääsin mättämään keitetyt mallasmäskit roskiin. Eli Eräsmies tarttuu jälleen kerran lapioon. Yleensä maltaat menevät kierrätykseen paikalliselle karitsatilalle mutta sekin pystyy vetämään vain tietyn määrän apetta eli jouduttiin nyt poikkeuksellisesti lähettämään maltaat muuttumaan mullaksi. Ne jotka kuvittelevat panimotyön olevan jotenkin seksikästä pettyvät pahasti, todellisuudessa se on raskasta ruumiillista työtä ja loputonta siivoamista. Kiitos omien neuroosieni tykkään siivota eli tämähän ei ole ongelma kerran samalla saa tehdä vielä olutta.

Humalat olivat kiehuneet nyt sellaiset 45min ja oli aika kipata mukaan kerkät ja katajat, liian pitkällä keitolla saisi näillä mausteilla todella pahanmakuista olutta. Katajanmarjat ovat todella voimakas mauste ja ne lisättiinkin kokonaisina, lisää ytyä jos haluaa niin ne voi hellästi murskata. Keiton valmistuttua oli aika taas siirrellä letkuja paikasta toiseen ja siirtää olut käymisastiaan, samalla pumpattiin mukaan myös kylmää vettä että saatiin sopivan lämpöinen vierre hiivalle.


Hiivaksi käytettiin Mangrove Jackiä, mikä osoittautui oikein maukkaaksi hiivaksi koekeitoissa. Pieni kuumotus tuli hiivapaketteja availlessa kun hiivapussien väri vaihtui aika dramaattisesti, mietittiin että tuliko saatana väärät hiivat kuormassa. Onneksi näin ei ollut vaan olivat muuttaneet kuosia kaikessa hiljaisuudessa.


Kaikki hyvin ja olut tyytyväisenä käymässä hiivojensa kanssa. Sitten alkoikin taas tämä panimotyön perusvaihe eli siivous. Hankailin taas kattiloita mitä mielenkiintoisimmissa kulmissa tunkeutuen pienistä suuaukoista samalla kun panimomestari pelotteli taustalla että jos pesuainetta menee silmään ni lähtee näkö, tässä vaiheessa muistin suojalasit työpöydällä.

Puuh! Kaikki valmista ja aika painua kotiin makoomaan. Mainittakoon tässä että menin panimolle tekemään olutta klo 11 ja olin kotona klo 02 yöllä, tunti meni ajaessa kotia. Onneksi oli leipätyöhön meneminen vasta iltavuoroon niin sai nukkua...ainakin klo 07 ennen kuin lapset tuli riehumaan ja vaatimaan pikkukakkosta.

Pullotus:

Kyllä tätä on odotettukin, pullotusta nimittäin. Olut kypsyi tankissa todella pitkään että saatiin pehmeä maku enemmän esille, tummilla oluilla ei ole ikinä kiirettä mielestäni.


Kumpparit matkaan ja nokka kohti Savonlinnaan, onneksi lumet katosi eikä tarvinnut miettiä mustalla jäällä luistelemista. Aloitimme päivän laittamalla pulloihin ensin etiketit. Tämä siksi että oli hienoisia ongelmia etikettilaadun kanssa joka ei meinannut kosteaan pulloon tarttua, tästä syystä pullot meni siis koneen läpi kahteen kertaan.

Tutustuin todella näppärään laitteeseen joka oli käytännössä lauta jossa oli reikiä, mistä siis mahui olutpullon suu läpi. Tällä laudalla siirrettiin 24kpl olutpulloja joko pullotuskoneeseen, laatikkoon tahi lavalle, muutaman kerran pullo tippui siitä laudasta kun ei oikein osannut sitä handlata mutta siitä se sitten lähti sujumaan. Tämähän oli siis todella hyvä juttu ennen kuin lähdettiin siirtämään pulloja täynnä olutta, tyhjät nyt vielä kestää jos tipahtaa mutta että olut!


Hämmensin itseänikin että osasin pinkata olutpulloja ilman laatikoita eurolavalle +1500kpl  moneen kerrokseen ilman että koko paska sortuisi käteen tuhansina sirpaleina. Pullotus sujui ongelmitta, tasalaatuista tavaraa tupsahteli pulloihin tasaiseen tahtiin ja mikään ei hajonnut. Pysyin itse myös koneen tahdissa ja kerkesin pakata pullot laatikkoon ja teippailla sen läjään ennen kuin uusi satsi hihnalla oli valmis. Kone kyllä pystyy nopeampaankin tahtiin mutta veikkaan että minulle annettiin armoa, eikä varsinaisesti kenelläkään ollut kiire minnekään.


Kaikki olut pullossa ja aika siivoilla taasen, pullotuskone pesuun ja lattiat kanssa. Siivous on puoliruokaa panimolla ja se tuli nyt tutuksi. Se olikin ainut ruoka, sillä oli työskentely niin hauskaa että unohdin syödä.

Pullotuskone on muuten hauska vehje ja voit käydä katsomassa aiemmin tehdyn videon täältä!


Kaiken kaikkiaan oli hauska kokemus tehdä olut panimolla ja pääsin mukaan kaikkiin vaiheisiin oluen panemisessa alusta loppuun. Jos tätä Erä-olutta kiinnostaa maistella niin ottakaapa paikallisiin ravintoloitsijoihin yhteyttä ja tilatkaa bisseä Waahto Breweryltä, ei ne oluet sinne itsestään tule.



2. marraskuuta 2017

USCAMEL kelluvat kiikarit etäisyysmittauksella 10x50

Testipenkkiin sidotaan tällä kertaa USCAMELIN kelluvat kiikarit. USCAMEL ei merkkinä sano yhtään mitään ja epävarmaa on että viittaako nimi U.S Camel Corps ryhmään eli siis kamelikomppania. Tarkempia tutkimuksia tehdessä selvisi että ihan Kiina on valmistaja ja myy näitä myös Menteh nimellä, eli nimeäminen on puhtaasti mielikuvia herättäväksi tarkoitettu. Muutamia tuotteita tällä valmistajalla on keskittyen lähinnä kiikareihin ja optiikkaan sekä kompasseihin.
Katselukiikarit


Vaikka kiikarit nähdäänkin lähinnä lintubongareiden varusteina, on niille käyttöä myös metsästäjille kyttäysmetsästyksessä. Puhumattakaan veneilijöistä, joille kyseinen varuste on oikein räätälöity. Metsästäjienkin kannattaa kiikareita harkita vaikka siinä kiväärissä kiikari onkin, niin se ei aivan aja samaa asiaa kuin kunnon katselukiikarit. Se ase voi olla valmiudessa siinä vieressä kun kyttää kiikareilla, niillä saa katsottua laajemman alueen ja optiikka on hyvä lajitunnistusta ajatellen. Onhan se aina eri asia osoitella ladatulla aseella kuin katselukiikareilla, varsinkin jos alueelle eksyy sienestäjiä tai muita marjanpoimijoita.

Kantolaukku:

Jämäkästä kankaasta valmistettu army-henkinen kantolaukku, jonka saa suljettua kahdella pikaklipsillä. Kangas myös sietää vettä eikä ime laukun sisäpuolelle, eipä tuolla tietysti väliä ole sillä kiikarit itsessään kestää vettä. Jos kuljetat laukussa myös karttaa niin sitten ominaisuudesta on hyötyä. Laukussa on myös tukevan oloinen kantohihna. Hihnassa on pieni säädettävä olkapehmuste jossa ei juurikaan toppauksia ole, lähinnä painon tasaisesti jakava funktio tuolla. Laukun takaa löytyy myös jämäkkä kiinnike mistä saa pujotettua vyön lävitse ja kulkee näin lantiolla.
Tässähän on melkein armeija henkeä


Laukun sisäpuoli on ohuella ja liukkaalla kankaalla pinnoitettu ja sisältä löytyy pienellä kumiresorilla varustettu tasku, sen sisältä löytyy pieni kankaanpala puhdistusta varten. Sinne voi myös jemmata kartan ja muita pikku varusteita.

Kiikarit:

Kiikarin linsseille on omat suojukset, jotka on kumisilla hihnoilla kiinnitetty keskirungon nuppiin. Tähän nuppiin on mahdollista kiinnittää myös kolmijalka mutta se ei sisälly pakettiin vaan se on ostettava erikseen. Myöskin taakse on kuminen suoja linssien päälle.


Etuosasta löytyy myös meisselillä avattava luukku mistä saa vaihdettua pariston että pysyy valaistus päällä. Valaistus itsessään laitetaan päälle napista mikä löytyy kiikareiden päältä, tähän toivoisin ominaisuutta että sitä nappia ei tarvitsisi pitää pohjassa että valo palaisi. Päältä löytyvä nappi on kiusallisen kaukana, siinä lähempänäkin olisi ollut paikka mihin kytkimen olisi voinut sijoittaa. Valitettavasti tuo parhain paikka on siunattu fyysiselle kompassille mistä näet suuntiman. Kompassin kirkkaan suojakorkin alta näkyy myös punainen valo joka ilmoittaa kiikarin sisäisen valaisimen päälle kytkemisestä, hienointahan on että eihän sitä voi edes nähdä silloin kun itse katsoo kiikareiden läpi. Nämä kaksi namikkaa olisi voinut vaihtaa keskenään paikkaa tehden tästä eheämmän kokonaisuuden.


Kiikarit on pinnoitettu muovilla, jonka tuntuma on jopa hivenen kuminen. Käsien sijoituskohdat on pinnoitettu karhennetulla kumilla tukevuuden maksimoimiseksi.

Molempien silmikkojen kohdalla on silmäsuppilot jotka saa silmien suojaksi, napsakasti ponnahtavat sisään ja ulos omille paikoilleen. Toisinaan suppilot vaihtavat vähän muotoaan käytössä että niitä joutuu vähän muotoilemaan ennen uutta käyttöä.

Optiikka ja ominaisuudet:


Molemmille silmille löytyy omat tarkkuussäädöt, mikä on hyvä ominaisuus jos ei ole saman vahvuiset silmät. Kohdistus tehdään aina sulkemalla toinen silmä ja säätämällä tarkkuus kohdalleen ja sitten siirrytään toiseen ja hiotaan tarkkuus toiselle silmälle. Keskustarkentimen säätöpyörää ei ole mikä vaikuttaisi molempiin okulaareihin. Diopterin vahvuuden saa säädettyä -5 ~ +5
Miten se naapurin tyttö tarkenee olla alasti tällä säällä!


Tässä kattava ohje katselukiikareiden tarkennukseen.

Katselutarkkuus on hyvä jossain +20 metriä, sitä lähempänä on lievää sumeutta kohteissa. Sumeutta saa tietysti korjattua säätämällä vahvuuksia mutta menee liian säätämiseksi jos pitää 10m etäisyyseroilla hieroa tarkkuutta kohdalleen. Muuten kiikarit ovat todella tarkat, BAK4 prisma tekee tehtävänsä todella mainiosti. Lintuharrastajilta poimittua että porroprismassa on myös parempi stereovaikutelma kuin kattoprismaisissa malleissa.

Kiikareissa on laaja katselualue ja tarkennus on keskellä, sivuille katsellessa alkaa ilmentyä lievää sumeutta. Toinen linsseistä toistaa keltaisen vahvemmin mikä tekee kontrasteista aavistuksen kellertäviä. Vastavalossa tekee hienoisia heijastumia, joista katselukokemus kärsii hiukan. Tämä ei ole mitään verrattuna esimerkiksi Tokmannin vaeltaja kiikareihin, joissa heijastus on mieletön. Silmäsuppilot vaativat hieman harjoitusta että peittäisivät tehokkaasti silmän, huonolla sijoittelulla takaa tuleva valo tekee ärsyttävän valopisteen näkökenttään.

Linssit on täytetty typellä mikä estää linssien huurustumisen. Tämä on todella hyvä ominaisuus ja toivottavasti tulee jopa halvempiin kiikareihin vakioksi.

Kiikareissa on etäisyysmittari, mikä perustuu siihen että tiedät tiirattavan kohteen koon. Manuaali on englanniksi, mistä ei kiitosta heru mutta onneksi tuo Lontoo taipuu niin oppi tuotakin käyttämään.
Etäisyysmittari


Ohjeista helpoin on että käytetään kiikarissa olevaa laskinta. Katsotaan mitattavaa kohdetta ja asetetaan poikittain oleva ristikko keskelle kohteen alaosaan, katsotaan yläristikosta korkeuslukema. Tämän jälkeen kiikareista pyöräytetään "anglen" kohdalle se numero mikä saatiin mittauksessa, toiselta mittausrinkulalta näkee sitten etäisyyden metreinä.

Nykyisin on kiikareita joissa mittaus tapahtuu laserilla mutta taitaapa tämä karvalakkiversio olla halvempi valmistuskuluiltaan. Laser mittaus kiikareissa ei yleensä toimi erityisen pitkiä matkoja, kilometrinkin jos saa mitattua niin se on hyvä tulos.

Kiikareiden sisältä löytyy myös valaistu kompassi mikä näyttää suuntiman asteina. 360 astetta on pohjoinen, 90 astetta itä, 180 astetta etelä ja 270 astetta länsi. Myöskin valaistu laskentaristikko näkyy selkeästi hämärällä.
Tälläinen on ristikko pimeässä ja valaistuna


Tämä on varmasti näppärä jos oppii laskukaavat tekemään päässään nopeasti ja pystyy laskemaan pitkiäkin matkoja, toisin kuin lasermittareilla. Metsästystilanteessa ei välttämättä ole aikaa jäädä laskemaan arviolta etäisyyksiä vaan siihen soveltuu paremmin lasermittari jota löytyy erillisenä myytävänä tai kiikarissa itsessään.

Käsittele varoen, itselläni huolimattomuus kostautui ja punnituksessa kiikarit tipahtivat maahan, lopputuloksena oli päällä olevan ulokkeen murtuminen eli ei todellakaan ole iskunkestävä. Kiikareiden puolustukseksi on sanottava että optiikka sisällä pysyi ehjänä, yleensä tiputtaminen on kiikarin surma. Se ei paljoa tarvitse tärähtää että linssi vaihtaa dramaattisesti paikkaa.
floating binoculars
Kelluuhan ne.


Tukevan rakenteensa takia kiikari on sen verran raskas että yhdellä kädellä käyttö ei ole erityisen mukavaa, käden vapistessa alkaa tarkkuus luonnollisesti kärsimään. Ei tätä kyllä pitkiä aikoja kahdellakaan kädellä käytetä.

Hintaansa nähdet tarkat kiikarit hyvällä optiikalla. Tällä rahalla ei varmana löydä mistään tämän vahvuusluokan kiikareita. Tietysti satasen lisää heittämällä saa zeissiä mutta tokkopa yhtä monipuolisilla ominaisuuksilla, kelluvuutta tuskin saa halvalla.

Tuote saatu testiin e-ville.com verkkokaupasta.
Omat kiikarisi löydä tästä!

punnitus laukun kanssa, laukku painaa 270g.
Eli kiikareiden todellinen paino on 890g


Tekniset tiedot:
10-kertainen suurennus
Linssin halkaisija: 50mm
BAK 4 porro prisma
Näkökenttä: 130m/1000m
IPX7-vesisuojattu
Kelluu vedessä
Ei huuruunnu
Kompassi
Etäisyysmitoitus
FMC-päällystetyt linssit
Erikseen säädettävä diopterikohdennus kummallekin silmälle
Taittuva typpisuojattu runko
Mahdollista kiinnittää kolmijalkaan
Mitat: Ilmoitettu 200x140x110mm, 850g (todellinen paino 890g)
Paketin tiedot:
1x USCAMEL Military HD -kelluvat kiikarit
1x Kantolaukku
2x Linssinsuojukset
1x Kantohihna
1x Käyttöohje (eng)