28. huhtikuuta 2017

Stadin panimon american lager, palkintojen kahmija.


Triviaa:

"Sta­din Panimo on 1990-luvun lop­pu­puo­lella perus­tettu hel­sin­ki­läi­nen kokeellinen mik­ro­pa­nimo. Ensim­mäi­set pin­ta­hii­vao­luet tuli­vat mark­ki­noille alku­vuo­desta 2000. Pani­mo­lait­teisto uudis­tet­tiin täy­sin 2009, joka mah­dol­listi myös poh­ja­hii­vao­lui­den panon. Yri­tyk­sen omis­taja Timo Kont­ti­nen vas­taa mm. pani­mo­pro­ses­sin kehit­tä­mi­sestä ja resep­tii­kasta. Pani­molla työs­ken­te­lee lisäksi 4 pal­kat­tua työntekijää ja säännöllisesti myös työharjoittelijoita. Panimo ja sen yhteydessä oleva Panimobaari sijaitsevat Helsingin Suvilahden vanhalla tehdasalueella, osoitteessa Kaasutehtaankatu 1, rakennus 6.
Pani­molle on ker­ty­nyt yli kym­me­nen vuo­den toiminta-aikana run­saasti koke­musta monista kym­me­nistä eri vil­ja­tuot­teista ja eri maa­no­sien huma­la­la­jik­keista. Sta­din Panimo tun­ne­taan­kin par­hai­ten sen kokeel­li­sista, mauk­kaan mal­tai­sista ja run­saasti aro­mi­hu­ma­loi­duista erikoisoluista.

Sta­din Pani­mon aro­mi­hu­ma­loin­ti­pro­sessi on eri­koi­nen. Pani­mossa käy­te­tään aro­mi­hu­ma­la­kä­pyjä, jotka kuu­ma­vier­re­hu­ma­loi­daan hopback-astiassa ennen pää­käy­mistä. Kaikki oluet teh­dään tällä mene­tel­mällä ja sen seu­rauk­sena niistä saa­daan hyvin aro­mi­rik­kaita. Käy­tämme myös moni­puo­li­sesti mal­taita, josta esi­merk­keinä ovat ruis– ja veh­nä­oluemme. Kai­ken lisäksi oluemme poik­kea­vat val­ta­vir­rasta, sillä ne ovat kaikki lisä­ai­neet­to­mia, pas­tö­roi­mat­to­mia ja suo­dat­ta­mat­to­mia ja lähes aina täys­mal­las­tuot­teita. Run­sas huma­lointi ja pul­lo­käy­vyys lisää­vät pas­tö­roi­mat­to­man oluen myyntiaikaa.

Sta­din Panimo on voit­ta­nut useita pal­kin­toja Hel­sinki Beer Fes­ti­valeilla ja Suo­men Paras olut –kil­pai­luissa. Esimerkiksi American Lager –oluemme voitti Suomen Paras Olut 2014 –palkinnon. Pani­mon vuo­si­tuo­tanto oli vuosina 2010-2013 40 – 50 000 lit­raa mutta vuonna 2014 jo 90 000 litraa. Keskitymme pääsääntöisesti erilaisiin oluisiin, mutta val­mis­tamme välillä myös aitoa, kui­vaa ome­na­sii­de­riä."





Tuoksu & väri: Nyt on hyvän tuoksuiset humalat oikeesti, hedelmää ja kukkia sekä pihkaa. Todella hyvät aromit pakko hehkuttaa. Väriltään oikeaoppinen kullankeltainen. Vaahto oli nopea profiililtaan mutta jätti runsaasti pitsiä, niin paljon että joku harrastaja voisi antaa 10/10.

Maku: havumainen maku maailma, Suomi vahvana tässä näkisin tämän vaikka jonain Suomi 100v juhlakaljana. Maussa on positiivista että humalat maistuu kerrankin, kirpeä maku ja pieni greippi pyörimään kitalakeen ja lopussa ryntää humalat viemää kosteuden suusta. Ok hiilihapot ei pursua yli ja ei ole vetinen ollenkaan. Tämä olut kilpailee kyllä missisippi oluen kanssa, pitääkin juoda vierekkäin joskus. 



Arvosana 9,5/10 Tosi hyvä kyllä kaiken kaikkiaan, 

27. huhtikuuta 2017

Marsalkka vahva, saimaan juomatehdas

Triviaa:
"Saimaan Juomatehtaan
juuret ovat Saimaan rannoilla. Panimoyrityksen historia ulottuu vuoteen 1995, jolloin Suomen EU-jäsenyyden myötä avautui ravintoloille mahdollisuus oluen valmistamiseen omassa panimossa.
Ravintoloitsija Pertti Oksa lähti uuden mahdollisuuden innoittamana Tammelaan Mustialan pienpanimokouluun. Suoritettuaan kurssin Oksa aloitti oluenpanon Mikkelissä, Pienpanimo Naapurina tunnetussa ravintolapanimossa pienillä 200 litran keittokoon laitteilla.
Vuonna 2002 Oksa hankki omistukseensa lappeenrantalaisen Saimaan Panimon. Samalla olutkattiloissa keittokoko kasvoi 3000  litraan.
Seuraava askel oli Panimoravintola Bruuverin perustaminen Helsingin Kampin uuteen liikekeskukseen 2006. Bruuveriin ravintolapanimoon siirtyivät samalla Pienpanimo Naapurissa olleet oluenvalmistuslaitteet.
Vuonna 2011 panimoyhtiö muutti nimensä Saimaan Juomatehtaaksi. Samassa yhteydessä Saimaan rannoilla toimiva pienpanimo selkiytti ja uudisti tuotevalikoimaansa ja siirtyi valtakunnalliseen jakeluun.
Lappeenrannan panimo kävi ahtaaksi yrityksen markkinoiden laajennuttua. Vuonna 2010 olutta valmistui Lappeenrannassa 135 000 litraa. Vuonna 2012 tuotanto yli kaksinkertaistui 400 000 litraan.
Vuonna 2013 Saimaan Juomatehdas rakensi uuden tehtaan Mikkeliin. Oluttehtaaseen tulivat panimo- ja käymislaitteiden ohella tölkitys- ja pullotuslinjastot. Keittokoko kasvoi nykyiseen 6000 litraan.
Samalla pakattujen tuotteiden valikoimat laajenivat oluista luonnonmukaisista raaka-aineista valmistettuihin siidereihin ja long drinkeihin. Uuden juomatehtaan tuotanto on vuonna 2014 arviolta 900 000 litraa."


Ulkoinen olemus:
Kaataessa jo näki että väriltään aivan upea, tuoksu on makea jopa siirappinen. Vaahtosi runsaasti ja oli napakka mutta ei jättänyt pitsiä lasiin. Kuplii hentoisesti pienillä kuplilla lasissa. Tölkki väittää kullankeltaiseksi, nyt sanoisin että markkinointi pojilla on vähän lipsahtanut koska väri on lähinnä meripihkainen.
Maku:
Todella makean maltainen olut, siirappinen jopa. alkoholi on naamioitu melko hyvin, vähän jälkimaussa puskee mutta ei kuitenkaan häiritsevä. Matala hiilihappoinen mikä on ihan mukavaa vaihtelun vuoksi. Katkerot ei juurikaan tässä juhli vaan ihan puhtaasti maltaiden iloittelua mikä tekee tästä jokseenkin pehmeän. Itselle ehkä turhan makea olut ja lämmetessään menee rusinan puolelle.

Sanoisin että tässä on makean nälkään ihan hyvä olut ja ehkpä metässä vois nuotiolla juoda 7,5/10


Infoa oluesta:

 Tyyli: Vahva Lager

Vahvuus: 8,2 %

Kantavierre: 17,4 %

Katkerot: 45,0 EBU

Väri: 30,5 EBC

Humalat: Hallertau Hersbrürucker ja Hallertau Perle

Maltaat: Pilsner-, vehnä- ja münchnermallas

Eräsmies löytyy täältä:
Sähköposti
Instagram
twitter
facebook




24. huhtikuuta 2017

Come on baby light my fire - Eräsmiehen suuri tulenteko opas.

Tuli! tuo ihmisiä pelottava, pelastava ja polttava keksintö. Ilman tätäkään innovaatiota ei ihmiskunnasta taitaisi olla paljoakaan jäljellä tai ainakin pihvit olisi enemmän rare kuin well done.

Ihminen on tullut kauas niistä ajoista kun tuli keksittiin, ehkäpä jopa liian kauas. Tekemässäni Kalaharrin haastattelussa nousi viimeksi esiin kysymys että kuinka moni osaa tehdä tulet pelkillä tulitikuilla? Huolestuttavaa kyllä ei tarpeeksi moni, otinkin asiaksi ainakin omalta osaltani korjata tätä epäkohtaa tekemällä tälläisen pienimuotoisen pyromania oppaan.

Tulen tekemiseen tarvitaan vain happea, palavaa materiaalia ja lämpöä. Tässä vinkkejä muutamasta näiden combinaatiosta joiden pitäisi pienellä harjoittelulla toimia luonnossa, osassa tietysti sää tekee oman haasteensa.

Lähdetään helpoimmasta eli kuinka saadaan nuotio syttymään jos käytössä on jo tulenteko vehkeet ja edetään haastavampiin. Se ei välttämättä auta jos sytkäriä pitää puun alla ja toivoo parasta vaan tultakin pitää auttaa.

Yleiset vinkit:
- Raivaa nuotiopaikka ylimääräisestä palavasta aineksesta
-Yritä saada nuotiopaikka korkeammalle maastossa hapen saannin parantamiseksi
- Kuori oksista pois märät päälliskerrokset
- Älä lado kiviä nuotion ympärille, huonontaa hapensaantia ja kerran se nurmikko siitä vierestä palaa, tamppaa se pikku palo jalalla sammuksiin
- Kannattaa puhallella hennosti sinne palopesään
- Kasaa puita maltillisesti nuotioon, isolla risukeolla todennäköisesti tukahdutat hapen
- Hyviä puita on tervaspuu, mänty, kuusi ja kuiva koivu
- Huonoja puita on haapa, lehmus, nuori mänty ja paju
- Hyvät sytykkeet: Isot lastut, tervaskiehiset, tuohet (ei elävistä puista)
kuivat kaislat, kuusen kuivat alaoksat, kuiva katajan kuori, nippu kuivia heiniä

Kiehiset:
Kiehinen on puusta vuoltu sytyke, oikein mainio jos näitä jaksaa useammankin tehdä. Näiden tekeminen onnistuu kirveellä tahi vuolupuukolla, ei kannata uhrata nylkemiseen tarkoitettua puukkoa tälläiseen toimintaan vaan joka tarpeelle on oma puukkonsa. Kiehisen toiminta periaate on että saadaan paljon ohutta lastua jotka ovat lähekkäin toisiaan, tulelle on siis paljon tarttuma pinta-alaa ja leimahduspiste on suurempi kun tuli tarttuu lastusta toiseen. Hyvässä kiehisessä joka lastu tekee täyden ympyrän mutta ei se niin justiinsa ole, kuhan syttyy.

Tervas:
Tervaspuu on havupuu ja kanssa mahtava sytyke, se on sellainen kantomainen ja pihkassa sekä tuoksuu tervalta. Tervas syntyy havupuun vahingoittuessa ja keloutuessa hitaasti. Suomen metsistä näitä löytyykin kohtalaisen runsaasti ja ei ole ollenkaan huonoidea napata tätä vähän reppuun jos tilaa vain riittää. Myöskin ruostesienet voivat aiheuttaa puulle tervasrosoa, jonka seurauksena puuta pitkin valuu pihkanoroja ja puu tervastuu.Tervaskantojen ja -puiden käyttö ei kuitenkaan kuulu jokamiehenoikeuksiin eli niiden käyttöön täytyy aina kysyä maanomistajan lupa.
Magnesium tulukset:
Magnesium tulukset ovat hivenen hifimpi versio siitä perinteisestä missä on tulusrauta ja piikivi ja niitä raavitaan toisiinsa kipinöiden toivossa. Tässä versiossa magnesiumia raavitaan varovasti sytykkeiden päälle pieneksi keoksi ja sitten raapaistaan kipinät perään. Tulen pitäisi syttyä mahtavan leimahduksen myötä. Efecti on tuttu vanhoista musta-valko filmeistä missä pensseliviiksisillä valokuvaajilla oli magnesium pulveria tikun nokassa toimittamassa salaman asemaan.

Kitkatuli:
Kitkatuli on hardcore tulen tekemistä parhaimmillaan, tämä tulentekemisen muoto vaatii vähän harjoitusta ja monet luovuttavatkin tämän opettelun alkuunsa. Kitkatuliin luetaan paitsi poraustekniikkaa, myös auraus- ja sahausmenetelmät. Kaikissa idea on sama; Sopivat puulajit, oikeanlaisessa muodossa, aiheuttavat kitkan lisäksi sen että ne jauhavat pientä tuhkamaista puujauhoa, joka kuumuuden ansiosta alkaa kytemään

Tulentekeminen polttopisteellä: 
suurennuslasiTulen teko onnistuu hyvällä säällä myös auringon valolla, kaikkihan meistä ovat poltelleet lapsena muurahaisia suurennuslasilla niin tämä tekniikka on tuttu. Sopivan lasisen linssin avulla saa auringonsäteen suunnattua pienelle alueelle ja näin nostettua säteen lämmitysvoimaa. Linssejähän löytyy nykyään vaikka mista, omista silmälaseista ja kompassissakin on yleensä suurennuslasi. Todelliset hardcore mcgyverit tekee tulta vaikka kiillotetulla jääpalalla. Laita kuumennettuun pisteeseen jotain höttöä mikä syttyy helposti niin avot!




Teräsvilla ja paristo: 
Tämä kyseinen metodi on ehkäpä hienoin kaikista, patteri ja teräsvillaa. Materiaalit ovat vähän harvinaisempia luonnossa sillä harvalla teräsvillaa on mukana mutta pattereita taas tarvitsee lukemattomat laitteet, kohta on harvinaisia nekin sillä varavirtalähteet tekevät tuloaan. Levitä teräsvilla pitkulaiseksi siten, että se ylettää hyvin pariston molempiin päihin. Aseta noin sormenpään kokoinen pala taulaa teräsvillan sekaan pariston +-navan ylle ja hiero teräsvillaa ja taulaa kevyesti pariston päätä vasten. Tästä syntyy kipinöitä, jotka osuessaan taulaan alkavat kyteä.

Todella laiskoille sitten on sytytyspalat mitä myydään perus marketeissa, osta malli mikä ei tuoksu bensalle ja hajusta koko reppua.

Huhuja mallia SA-INT:
Valopetrooliin upotettu vessapaperirulla palaa koko yön kaminassa, vuoraa kaminan pohja kivillä ettei pala läpi.
Näkkäri ja kenkälankki palaa myös ikuisesti. 

Jos nuotio ei syty ilman bensaa tee kaikille palvelus ja pysy poissa metsästä!

Tässä vielä aiheeseen liittyvä Veisu

Krusovice tumma & vaalea

Triviaa:
Krusovicen panimo on Tsekin vanhimpia panimoita. Panimo perustettiin vuonna 1517 pieneen kylään lähelle Prahaa. Vanhimmat Krušoviceen viittaavat asiakirjat ovat peräisin vuodelta 1581, jolloin kuninkaallinen perhe osti panimon. Krusovice oli kuningasperheen omistuksessa sadan vuoden ajan ja on edelleen ainoa panimo, joka on koskaan ollut Tsekin kuninkaallisen perheen omistuksessa. Krušoviceä tarjoillaan edelleen Prahan linnassa ja onkin virallinen olutmerkki.

Vuodesta 2007 Krusovice on ollut Heinekenin omistuksessa ja panimon oluita roudataan yli 30 maahan. Krusovice tunnetaan pitkistä perinteistään ja laadukkaista oluistaan mutta ainakaan omalla kohdalle näitä ei ole vielä sattunut. Se kuuluu nykyisin kotimaansa myydyimpiä olutmerkkejä ja on myös yksi maan suosituimmista vientioluista. Vaikka panimo kuuluu nykyisin kansainväliselle yritykselle, sen oluita valmistetaan edelleen vain alkuperäisellä panimolla, eli olut on aina alkuperäistä. Sanoisin että paikallinen olvi joka ei ole minun mielestä oppinut tekemään olutta kunnolla vaikka yli satavuotta on reseptiä honattu.

Tumma krusovice

Tuoksu & väri: Kuohuu paljon ja runsaasti oikein pientä vaahtoa kuin olisit ravistellut kokis pulloajoka kuohuu yli. Jännä tummaksi olueksi koska ei tuoksu yhtään miltään, siis ihan oikeasti en saa mistään kiinni. Väriltään läpinäkyvä vaaleanruskea tai kokis.

Maku: Maku super vetinen, mallas maistuu mutta en edes maista paahteisuutta mistä tumman värin olisi pitänyt tulla. Millä lie väriaineilla väri sitten tehty, tiedäppä noista tsekkiläisistä. Perus hiilhapot mitä suomessa yleensäkin oluissa, maku ei edes jää suuhun vaan katoaa mitään sanomatta. Kaiken kaikkiaan tämä on mitään sanomaton olut.

Arvosana 5/10


 
Vaalea Krusovice


Tuoksu & väri: Ihanan kullankeltainen väri ja kuplii vienosti lasissa, kuplat pieniä ja limonadimaisia. Tuoksua selvästi enemmän kuin tummassa virkaveljessään. Maltaat tuoksuu oikein hyvältä ja luokseen houkuttelevilta.

Maku: Makukin on parempi kuin tummassa, humalat maistuvat kauniisti ja ei vaivaa niin paha vetisyys kuin tummaa versiota. kuiva makuelämys mutta ei paskempi loppuunsa vaikka hivenenen pahvi maistuu. Kovin hiilihappoinen ja jälkimakukin on suuta kuivattavan karvas mutta kyllä tätä ihan janoon jois. Selkeästi parempi kuin tumma jonka jättäisinkin suoraan kaupan hyllyille homehtumaan.

Arvosana 7,5/10

23. huhtikuuta 2017

Testissä Savotta Pena-laavu (max 3hlö)

Luonnossa vaeltaessa tulee joskus hetki että pitää alkaa etsiä suojaa sateelta tai sitten vain suojaisaa paikkaa yöpymiselle. Hätätilanteessa nyt menee vaikka lumeen tehty kolo tai kuusen oksien katveen tarjoama luonnollinen suoja. Nyt ei keskitytä siihen vaan majoitukseen jonka saa mahtumaan pieneen tilaan reppuun ja ei painakkaan kuin 1.1kg ja kyseessähän on kevyt kenttämajoitus Savotan Pena-laavu.

Mainittakoon tässä että muitakin kevyt majoitteita löytyy nykyään verkkokaupoista ja kivijalkaliikkeistä sankoin joukoin mutta ehkäpä halvin ja helpoiten löytyvä on kevytpeite, näitä vihreitä pressuja löytyy taatusti joka sekatavarakaupasta. Kevytpeitteen plussa puolia on keveys ja se että niissä on yleensä paljon naruille tehtyjä reikiä eli pressu taipuu vaikka mihin muotoon. Miinus puolia taaskin on se että kevytpeite kestää heikosti säätä ja aktiivi käytössä se on vuoden päästä jo viskattava pois joskin kukkaroa se ei kyllä juurikaan kirpaise mutta mieluumin itse valitsen ekologisemman vaihtoehdon. Sen vielä mainitsen että pressun alla nukkuminen sateella on helvetillistä, ropina on nimittäin melkoinen mutta jos peltarit päässä nukkuminen passaa niin right on!

Nyt tarjoankin teille kanssa retkeilijät vaihtoehtoa pressulle ja se on savottan pena-laavu.
Pena-laavu
Ulkopinnaltaan polyamidikangasta joka ei sateella pidä meteliä ja sisäpinnaltaan vuorattu lämpöä heijastavalla materiaalilla eli viileämmillä ilmoilla nuotion lämpö heijastuu takaisin nukkujalle. Laavun mukana tulee myös hyttysverkko joka kinnitetään tarranauhalla kattoon eli saa rauhassa nukkua niiltä itikoilta ja hirvikärpästen vittupäiltä. Laavun mukana tulee pussukka kiristettävällä suulla mihin kankaan saa pakattua.

Lisävarusteina laavuun on saatavilla salkosarja joka painaa n. 0,700g mutta jokainen itseään kunnioittava eränkävijä ei sellaisia mukanaan rahtaa vaan tykötarpeet etsitään luonnosta. Jos kuljetat mukanasi nuotiopuita niin yhdestä halosta saa kirveellä veistettyä mainiot kiilat mitkä pitävät laavun maassa kovallakin tuulella.

Laavun kasaaminen on helppoa! levitä laavu maahan ja tökkää kiilat laavun reunoihin. Etsi sopivan mittainen puunkappale mikä sujautetaan laavun katossa oleviin kankaasta tehtyihin pusseihin sitten toinen puu pituudella minkä korkuiseksi haluat laavusi, joko korkea että alla voi istua tuolilla lyömättä päätä kattoon tai matala majoitus joka on parempi tuulensuoja ja alle mahtuu enemmän nukkujia. Omakohtaisen vinkkinä suosittelen kuljettamaan mukana putkiliikkeestä löytyvää muovista Y putkea, nyt ei tarvitse etsiä metsässä haaraista puunoksaa vaan voit veistellä haluamasi puun ja lyödä tuon kärkeen. Putken kappale ei myöskään repussa paina yhtään mitään ja hintaakin tällä on n. pari euroa. Sitten vain kiinnitettään laavussa olevat narut lähialueen puihin tai maahan että saadaan kangas kireäksi ja päälle satava vesi valuisi sujuvasti pois. Laavussa on reunoissa lisäliepeet mitkä estävät tuulen tuivertamisen sivuilta ja talvella niiden päälle voi tampata lunta.

Tässä vielä linkkiä itse pystytysohjeisiin

Pena-laavuhan ei ole kallis vaan hinta pyörii 60€-80€ tietämillä. Kuulema laavu on testi voittaja mutta ainakaan itse en löytänyt itse testiä mistään. No tässä nyt oli eräänlainen testi ja hyväksi ja toimivaksi sen itse havaitsin. Itse olen toki vaatimatonta sorttia mutta tämänkin laavun mukavuutta saa lisättyä ilmapatjalla ja retkityynyillä jos sellaisia haluaa mukanaan rontata.

Panimo hiiden Lempo & Kiito

 Triviaa: Hiisi on vuonna 2013 perustettu panimo eli suhteellisen tuore panimo tämäkin. Liikeidea on tehdä oluita mitkä itselle maistuu ja omaperäisiä nämä oluet tuntuvat olevankin. Lainaus hiiden sivuilta: "Olemme oluen harrastajia, joille oluessa tärkeintä ovat maku ja elämyksellisyys. Meille olut on janojuoman tai halvan päihtymyksen lähteen sijaan kokemus – runsasarominen, vivahteikas ja tasapainoinen, kutkuttava aistielämys."

Itse sanan hiisi alkuperä taas on itämerensuomalaisten kansojen alkuperäisuskonnon pyhä kulttipaikka, pyhä lehto ja mahdollisesti myös kalmisto. Hiideksi on myös myöhemmin alettu kutsua kulttipaikalla palvottua henkiolentoa, kalmiston vainajien yhteensulautuneiden henkien muodostamaa kollektiivia

 
LEMPO

Tuoksu & väri: Tuoksu on niin hailakka että en meinaa saada kiinni millään, sitrus ja melooninen
jopa. Väriltään oli vaihteleva koska kahdessa lasissa, toisessa hiivat ja toisessa ei. Joko samea sima väri tai kirkas keltainen, riippuen lasista. Kuplii lasissa kuin skumppa, vaahto onneton ja niukka.

Maku: Kirpeä ja lipeä pesuaine vesi, sanoisin että jopa hyi mutta oisko tässä tavoiteltu sitä raikasta sauna juomaa, oikein kirpeä maku. Sitruunan kuori vahvana tässä. siis sellanen sitrusvissy jotten sanois.kovin hapan ja kuiva olut, onko tää nyt se sour? en löydä mallasta enkä humalaa, appelsiinin kuori kadottaa kaiken alleen, aika dominoiva. Suola kyllä maistuu että sinänäsä uus tuttavuus.

Arvosana 6/10


KIITO



Tuoksu & väri: Kiito on perin niukka vaahtoinen, tuoksultaan herkullisen makea, aavistus hunajaa ja hienoisesti sen inkiväärinkin löytää, se onkin vaarallinen aines käytettäväksi, voi lähteä lapasesta helposti.


Maku: Maussa välittyy inkiväärimäinen kihelmöinti kielen sivuissa ja jälkimaussa mutta muuten pysyy hienosti piilossä. Hiilihappoinen, kirpeä ja hapan sekä maukkaan katkeroinen. Hyvä hiisi tällä kertaa, tyksin.

Arvosana 8,5/10

Olvin black ipa

Triviaa:  Olvi perustettiin vuonna 1878 William Gideon Åbergin ja Onni Åbergin toimesta Iisalmeen luuniemen pohjoisrannalle. Paikan valintaan vaikutti etenkin kalliomaaston rantaviivassa oleva rotko, jonka ansiosta kellarit saatiin louhittua kallion suojaan vähällä vaivalla. Kalliosta saatiin myös hyviä rakennusaineita. Lisäksi noin 60 metrin pituisella rantakaistaleella oli järven pohjassa korkea kohouma, jonka kohdalta Porovesi jäätyi leutoinakin talvina pohjaa myöten. Näin saatiin läheltä jäätä varastokellareihin juomien säilyvyyden turvaamiseksi. Tuohon aikaan ei pakastimia juurikaan ollut.

Olvi laati vuonna 2009 sopimuksen myynti- ja jakeluverkkonsa käyttämisestä Vakka-Suomen Panimon tuotejakeluun. Vakka-Suomen panimo on uusikaupunkilainen vuonna 2008 perustettu pienpanimo, joka valmistaa artesaanioluita Prykmestar-tuotemerkillä.

Tuoksu ja väri: Vaahto runsasta ja paksua tiheää massaa. Väriltään ebenpuun musta ja tuoksussa tummaa paahdettua mallasta sekä hivenen lakritsia, vaimo väitti että rikkaruohoa, tämä uskottakoon.

Maku: Ennen varsinaista makua hyökkää vetisyys eli olvin trademark. Sitten onkin kipakan kitkerää vyörytystä luvassa, nokinen savusaunan maku on kyllä vieno mutta ei se yksin olutta pelasta. En tiedä mutta minusta jos oluesta löytyy sana ipa toivoisin sitä humaakin vähän maistavan.

Kaikessa lyhyydessään tämän oluen olisi voinut jättää tekemättä kokonaan. 

Arvosana 5/10, ei jatkoon.

22. huhtikuuta 2017

Eräsmiehen siima ja solmuopas

Sufix 832 pelaa itsellä
Se alkaa kevätkin hiipiä hiljalleen, jäät sulaa ja on aika kaivella kesäkalastus vehkeitä esiin. Vavat
pitää tarkistaa, siimat vaihtaa ja kelat öljyttävä. Taas pitäisi alkaa muistutella mieleen että mitenkäs se uistin siihen siimaan taas saatiinkaan kiinni. Itsehän harjoittelen tätä kesäisin runsaasti koska olen taitava saamaan usitimeni aina kaiken maailman kivenkoloihin ja uppotukkeihin.

Tällä kertaa keskitytään vain siimoihin, siima valintoihin sekä uistimen oikeaoppiseen solmimiseen.

Kuluttajalle kaupassa valikoima voi näyttää päätähuimaavalta sillä siellä on monofiiliä ja kuitusiimaa, värejä on punaista,sinistä,keltaista,pinkkiä mitä vain kuvitella saattaa. Sitten mukaan heitetään vielä fluorisoivia siimoja ja siiman paksuuskin pitäisi osata valita oikein. Lähtökohtaisesti luottaisin itse varauksella valmistajien ilmoittamiin painomääriin millasta körmyä siima jaksaa kannatella. Nämä on testit on kuitenkin tehty kliinisissä oloissa ilman veden, tuulen sekä kalan itsensä aiheuttamaa vastusta. Uskaltaisin väittää että on eriasia laittaa siimaan kiinni liikkumaton punnus kuin sätkivä lihaskimppu, siima myöskin kestää painoa eritavalla riippuen solmusta mikä siellä toisessa päässä on.

Siimaa valitessa tulee muistaa se että keloissa on määritelty maksimi siiman paksuus, tämä löytyy yleensä pakkauksesta tai kelasta itsestään. Suosittelen kyllä henkilökohtaisella kokemuksella laittamaan hieman ohuempaa kuin mitä kela vetäisi. Varsinkin kuitusiima kannattaa olla ohuempaa sillä kuitu ei ole aivan pyöreää niin se on kelalla hieman paksumpaa, liian paksua siimaa ei saa laitettua niin paljoa kuin pystyisi. Liian täyteen ahdettu kela karkuuttaakin siimaa helposti, juoksevuus ongelmia syntyy ja solmuja sitäkin enemmän. On tullu useamman kuin yhden kerran siimaa katkottua kun selvitys on mahdotonta. Siiman värillä en ole huomannut eroa syömiseen sillä ainakin itse katson olut pulloa enemmän kuin kättä joka sitä tarjoaa. Värillisellä siimalla on ainakin se hyvä puoli että sen näkee itse helpommin.

Tuossa onkin videota siiman puolauksesta kelalle jos on vähän epävarmaa että mitenkä se taas kävikään.

Sufixilla on sivuillaan myös siimaopas mikä auttaa valitsemaan siiman juuri sinun vesistöösi. Tästä saa varmasti osviittaa muihinkin siimoihin jos ei sufixia halua tukea, itselleni olleet kyllä ihan toimivia siimoja.

Kuitusiiman erot monofiiliin ovat parempi tuntuma eli siima ei jousta yhtään ja pienetkin liikkeet tuntee vedessä ja sitten toisena erona vetokestävyys eli samalla siiman paksuudella kuin monofiilissa saat moninverroin painavampia kaloja ylös vedestä, vastavuoroisesti saat myös pulittaa kuitusiimasta 2-5x hinnan verrattuna monofiiliin. Tämä tulee kirpaisemaan harrastajan kukkarossa ihan kiitettävästi vaikka vaihtaisit siiman vain kerran kaudessa, aktiivikalastajaa suorastaan ahdistaa. Hinnassa voi tietysti pelata jos ostaa tarpeeksi suuren kelan siimaa niin hinta yleensä tippuu mutta kuitusiima harvemmin löytää yli 120m isommassa paketissa. Monofiiliä taas jaellaan kilometrien keloissa. Itse suosin kuitusiimaa ja vieläpä suht ohuena jolloin uistimen uinti pysyy hyvänä mutta saaliskoko taas voi olla suurempi kuin vastaavan kokoluokan monofiilissa. Monofiililläkin on oma kannattajansa ja varmasti joissain tilanteissa se soveltuukin hommaan paremmin. Monofiiliä voi myös käyttää niin että puolaa sitä ensin kelalle ja sitten sitoo siihen kuitusiimaa jatkoksi.

Välineiden oikeaoppinen säilytys on myös tärkeää sillä se auttaa siiman kestossa, valolta ja lämpötilavaihteluilta suojattu siima kestää huomattavasti pidempään. Myöskin on hyvä huomioida vavassa vaparenkaiden kunto sillä yksikin rikama saa paljon tuhoa aikaseksi siimassa joka heitolla, varsinkin vavan kärjessä oleva on tärkein. Voi myös harrastaa siiman kääntöä, käännöllä tarkoitetaan tässä siiman puolaamista uudelleen. Menetelmä helpottuu, jos samanlaisia keloja on useita. Yksi tyhjennetään, jonka jälkeen kelataan aina seuraavalta kelalta siimat edelliselle. Siiman alkupäästä tulee siis loppupää. Monofiilisiimojen muisti aiheuttaa tässä pienen ongelman, sillä mitä syvemmälle puolaan mennään, sitä kiharampaa on sieltä tuleva siima. Kuitusiimojen kanssa ongelmaa ei ole.

Solmut:
Uni-solmu
Uni-solmu on perussolmu joka jokaisen kalastajan on osattava. Se on kiristyvä viehesolmu monofiilisiimojen kanssa käytettäväksi. Uni-solmun voi siis kiristää kiinteäksi osaksi vetolenkkiä

Käyttökohteita:
-jigin painopään liittämiseksi monofiili-/flurocarbon perukkeeseen tai siimaan
-perukkeiden, lukkoleikareiden ja lukkojen liittämiseen monofiilisiimaan
-puolasolmuksi jolla siima kiinnitetään kelan puolalle


Rapala-solmu
Rapala-solmu on kiinteä, kiristymätön viehesolmu monofiilisiimojen kanssa käytettäväksi. Avoin lenkkisolmu ei kiristy esimerkiksi vaapun vetolenkin ympärille, vaan siimaan jää lenkki jonka varassa vaappu voi uida vapaasti. Rapala-solmu sopiikin käytettäväksi vaappujen kanssa silloin kuin tarvitaan mahdollisimman herkkä uintiliike, jolloin peruketta tai lukkoleikaria ei voi käyttää.

Käyttökohteita:
-herkkäuintiset vaaput (esim. lohivaaput)
-pienikokoiset vaaput
-lohiperhot
-koukut





Tuplaunisolmua käytetään siimojen yhdistämiseen toisiinsa. Tyypillinen käyttökohde on esimerkiksi monofiilisiiman liittäminen monikuitusiimaan.

Käyttökohteita:
-monofiiliperukkeen liittäminen monikuitusiimaan
-fluorocarbonperukkeen liittäminen monikuitusiimaan






Tarkkasilmäisen lukijan vihjeestä linkki youtube videoon myös FG solmun tekemiseen yhdistämään fluoro ja kuitu.


Tässä nyt oli jokunen solmu opeteltavaksi, solmuja on muitakin ja ainahan niitä voi keksiä itsekin.
Muista aina kostuttaa siima ennen kuin kiristät sen.
Solmun kiristäminen kuivaan siimaan heikentää vetolujuutta merkittävästi.


Sufixilla on myös solmuopas puhelimeen mikä on ihan hyvä olla ladattuna kunnes handlaat solmut silmät kiinni.


21. huhtikuuta 2017

Rochefort 8

Triviaa: Rochefortin luostari on myöskin yksi harvoista trappist luostareista joissa päivät menee rukoillen, lukien ja ruumillisen työn muodossa joista paneminen on yksi ;)
11 syyskuuta 1887, isä Anselmus Judong tuli Achelin luostarista ostettuaan nykyisen panimon tilat. Luostari restauroitiin ja uusia rakennuksia pystytettiin ja samalla itse panimo. Meni kyllä vuoteen 1952 että olutta tuli tarpeeksi myytäväksi asti. Oluen paneminen onkin ollut panimon päärahantulonlähde jo 1600 luvulta. Vastottain 2010 syttyi suuri tulipalo mikä tuhosi paljon luostarin rakenteita mutta munkit pääsivät pakoon ja tuli ei tuhonnut panimon rakenteita, huh!

Tuoksu & väri: Vaahto on runsas ja kermainen. Väri on tumman ruskea, kuin luostarin penkit
konsanaan. Tuoksu on jotenkin tumman puinen, mausteinen, pähkinäinen ja makea.

Maku: Ensimmäinen olut henkilökohtaisesti jossa lakritsinen maku, mikä oli hauska löytää. aromeja oli puinen ja maanläheinen maku. Maltainen maku peitti oivasti alkoholia mutta lopussa sen maku karkaa kuitenkin, makea olut maiskuteltavaksi. pitäisi vielä rochefort 10 kokeilla kun kaikki sitä kehuu että ei alkoholia edes huomaa vaikka prosentit hipovat melkoisia lukuja. Voltteja on kyllä tässäkin reippaat yhdeksän että piisaa sitä tuossakin.

Kylläpä tämä yksi makuisammista oluista tähän menessä on ollut ja syyhyttää kyllä se rochefort 10 kokeilla kun versio 6 missasin kanssa vaikka kaverilta sitä löytyi. Ei loppasuu malttanut olla juomatta yksin, mikä on ihan ymmärrettävää.

Arvosanaksi tälle 9/10, respektit vielä munkeille!


Ommegang, fleur de hoblon

Triviaa:Omme gang panimo perustettiin 1997,  136 eekkerin alueelle entiselle humala pellolle ja olikin ensimmäinen panimo 100 vuoteen joka on perustettu maatilalle. Tämä farmi sijaitsee Cooperstownin läheisyydessä New Yorkissa ja on erikoistunut belgityyppisiin oluisiin. Omme gang panimohan tekee Game of thrones faneille lisenssi olutta, tänävuonna nimellä Bend The Knee Belgian Golden Ale 9%  Suosittua tavaraa tuntuu olevan kun verkosta oluet myydään heti ja marketteihin päätyy vain pari pulloa ja Suomeen ei lainkaan.

Tuoksu & väri: Pieni vaahto ja katosi samoin tein, Väriltään keltainen kirkas ja valovoimainen. Humalan kirpeä tuoksu kertoo raikkaudesta sekä kukkasista

Maku: Siis tämähän on kirpeän raikas ja mallas maistuu selkesti MUTTA, tämä on tylsä ja vetinen jossa hiivat röpöt kertovat surullista tarinaansa että tällä oluealla ei ole onnellista loppua. Liekö ollut pilalle mennyt satsi? Ratebeerissä tämä kehuttu maasta taivaaseen melkein täysillä pisteillä.



En kyllä anna tälle kuin 6/10, sanokaa mitä sanotte.

20. huhtikuuta 2017

Omnipollo leon

Trivia: Henok Fentien ja Karl Grandinin panimo, 2011 päräytetty käyntiin ja hyvin on tainnut pojilla
mennä sillä saanut maininnan jo 2015 että maailman paras panimo top 100 listalla. Omaa panimoa ei nyt varsinaisesti taida edes olla vaan reseptiikka kärrätään sinne mistä laitteet löytyy. Tämän panimon tuotteet ainakin pullon etiketistä erottaa, vähän yhtä uniikki kuin hiisi.
 
Tuoksu&Väri: Saippuamainen vaahto joskin päältä kermainen, yrittää kuohuilla ulos lasista. Vehnäoluen värinen, utuinen ja samea. Tuoksussa kukkapeltoa ja hedelmää. Omnipollot itselle sattuneet järestään olemaan hedelmä salaatteja.

Maku: Kova hiilihappoinen, suhina vain käy. Kirpeä humalan puraisu sekä jälkimaussa greippiä ja havua mutta maku haihtuu suusta nopsaan. Humaloiden maku onkin hyvässä balanssissa ja toimiva olut tästäkin pollosta muodostui. Hivenen kuivaksi maku tosin muodostuu shamppanjahiivan ansiosta.

Kyllä omnipollo ansaitsee 8/10, harvoin nämä taitaa luokattomia olla. Arvostan panimoa joka pitää edes jotain tasoa yllä.

St bernardus pater 6

Trivia: St.Bernard perustettiin 1946, eli aika nopsaan toisen maailman sodan jälkeen. Trappisti
luostari St.Sixtus etsi tuolloin yhteistyökumppaneita kaupallistamaan heidän oluttaan ja paikallinen juustotehdas otti taakan harteilleen ja panimon nimi otti nykyisen muotonsa. Tekivät Trappis olutta vuoteen 1992 nimellä Westvleteren, St.Sixtus tai Sixtus kunnes lisenssi meni vanhaksi. Resepti ja olut pysyi samana mutta nimi jouduttiin vaihtamaan st.bernardiksi.



Väristä huolimatta maku yllättää





Tuoksu&väri: Vaahto muhkea ja tiheä, Väriltään kauniin kastanjaisen pähkinän ruskea, lähes
hajuton vaikka onkin tumma. Flunssa voi kyllä vähän vaatia veroaan tästä että joku parempi nenäinen voi nyt kommentoida sen oikean tuoksun.

Maku: Tummaksi olueksi verrattain kevyt olut ja hiilihappoinen, ei perus luostari olut. Tää munkki on kyllä vääntänyt ihan känässä tätä. Alussa maltaisen makea ja lopussa humalat ei maistu kuin vähäsen,aavistus hiiva mukana. Belgialaiseksi tämä oli omituinen olut.



Olut saa pisteitä 6,5/10, ihan vain siitä syystä että hämmensi ihan urakalla.

Chimay blue

blue
Kuva eikä lasi tee oikeutta oluelle.
Triviaa:
Autenttista trappist nimeä ei saa käyttää kuin 11 panimoa, 6 on Belgiassa, 2 Hollannissa sekä 1 Itävallassa, Italiassa ja Usassa. Oluen on oltava benediktiiniläisten trappistiluostari munkkien valvomaa.  Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa, ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön.  Tämä on vähän niin kuin että kaikki shamppanjat ovat kuohuviiniä mutta kaikki kuohuviinit eivät ole shamppanjaa.

l'Abbaye Notre-Dame de Scourmontin luostari valmistaa neljää Chimay-laatua. Mieto (alkoholia 4,8 %) Doré (meripihka) on tarkoitettu munkkien nautittavaksi ja harvoin saatavilla muualla. Kaupallisia laatuja ovat valkoinen, punainen ja sininen: Blanche (isossa 75cl pullossa myydään nimellä Cinq Cents, 8 %), Rouge (Premiere, 7 %) ja Bleu (Grande Réserve, 9 %). Chimay-nimellä myydään myös juustoja.
Chimay panee myös ranskalaisen trappistiluostari Scourmontin Mont des Cats -olutta
Siinäpä tietoiskua ehkäpä tunnetuimmasta luostarioluiden valmistajasta. Odotukset oluesta olivat kovat sillä jokainen alan harrastaja luostarioluiden nimeen vannoi, itseä lähinnä olut pelottaa että menee hukkaan tälläisella noviisilla.

Eipä siinä kuin kipua kohti ja lasi huulille ja gregorian soimaan.

Väri & tuoksu: Tumma kaunis väri ja paksun tiheä vaahto. Tuoksuu makealta ja paahdetulta sokerilta.

Maku: Oikein pehmeä olut, paahdettua makeaa mallasta tehden maku elämyksestä siirappisen sekä vähän hedelmäisen. Maku myöskin naamioi alkoholin mainiosti miksikä tämä onkin vaarallinen juoma. Onnistuu alkoholin piilottelussa paremmin kuin virkaveljensä rochefort 8. Yllättävän hiilihappoinen olut vaikka näyttikin tummalta ja paksulta. Kuulin huhuja että maistuisi pehmeämmältä jos kypsyttelisi kaapissa jokusen vuoden mutta eipä tämä nyt erityisen terävää omaan suuhun ollut, oikein suunmyötäinen.

Vähän näistä luostarioluista tulee sellainen kotikaljamainen fiilis, ehkäpä se kielii siitä kodikkaasta ja maanläheisestä valmistustavasta.

Arvosana 9/10


18. huhtikuuta 2017

Haastattelussa Harri "Kala" Matikainen


Ensimmäinen haastateltavani ikinä oli Jaskankaljat blogia pitävä Jaakko Matikainen haastattelu täältä. Aikani Jaakon kanssa juteltuani tuli ilmi että lähisuvusta löytyisikin supererämies ja Jaakon isä, Harri Matikainen. Kalaharri onkin monelle erä- ja kala ihmiselle tullut tutuksi mm. ERÄ -lehden toimittajana, radio rexin tomittajana, sekä eräkuksa ohjelmasta ja onpa mies bongattu myös Wipeoutista. Lisää kalaharrin historiikista löydät hänen omasta blogista http://www.kalaharri.net ja kannattaapa sivustoon tutustua muutenkin. Tänä vuonna on myöskin perustettu Kala-Harri Fishing Team, jonka tarkoituksena on tuottaa jäsenille kalastusmatkoja mm. ulkomaille. Tiimin jäsenet saavat myös tarjouksia kalastusvälineistä ja muusta kalastukseen liittyvästä toiminnasta. Tiimi järjestää myös keräyksiä ja niillä tukee varsinkin nuoria kalastajia pääsemään hyvän harrastuksen pariin. Tiimiin pääsee liittymään facebookin kautta tästä.
löytyypi

Haastattelun tekeminen oli hauskaa ja ennen kaikkea opettavaista, kyllä sitä oltiin nöyrää poikaa kun vastassa on ihan oikea reportteri ja metsien mies.

KYSYMYKSET

Kerro itsestäsi sekä siitä että mitä sitä on tullut tehtyä ja mitä nykyisin touhutaan?

Ikuinen poikaviikari, joka on suunapäänä vähän siellä ja täällä. Olen kohta 58 vee kaljupää, joka ei montaa päivää elämässään ole töitä tehnyt. No yhden omakotitalon rakentanut eli olin vastapäisen seinän nauloja oikomassa timpurin apuna. Liike-elämässä siis vaikutin armeijan jälkeen vuosikymmeniä ja sitten siirryin toimittajan vaiherikkaaseen elämään. Ja sillä tiellä tässä ollaan vieläkin, tosin niitä töitä edelleen väistellen parhaani mukaan. Tosin nyt saattaa lähitulevaisuudessa osua työhommelot pahasti kohdalle, jos en jäykällä selällä ehdi niitä väistämään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Nuorena olin innokas kalamies ja siinä sivussa urheilu otti vahvan otteen kukkakeppimäisestä kehosta. Paini oli pitkään numero yksi lajeista. Aloitin sarjasta 42 kg ja lopetin 74 kiloisiin. Sitten tuli jalkapallo vahvasti kuvioihin mukaan ja talvisin pelasin kaukalopalloa vuosikymmenet. Salibandy löytyi myöskin, onhan siinäkin pyöreä pallo. Kalastus on aina kulkenut mukana vahvasti ja metsästys heti kun sain metsästyskortin ja aseenkantoluvan.

Mihinkä se vapaa-aika nykyään katoaa?

Vapaa-aika on häilyvä käsite kun ei tiedä milloin se alkaa ja milloin se loppuu. Tai yöllä vähemmän tulee mitään värkättyä, joten kaippa se vapaa-aika menee nukkuessa. Mutta jos kysyit, että mitä päivisin teen, niin kirjoitan seuraavaa kirjaa, teen jotain juttuja, käyn punttisalilla, katson illalla vaimon kanssa emmertaalin, keljuilen facebookissa ja herätän pahennusta joskus (erittäin harvoin) kaljakuppilassa, karaokepuolella. Jos taas olisi oikeasti vapaa-aikaa (mitähän se sitten onkaan), kadottaisin sen ulkomaanmatkusteluun, jota harrastan vähintään viisi kertaa vuodessa. Tuntuu ettei siihen välillä aika riitä.

Kiteytä tähän top 5 saavutustasi erästelyn ja kalastelun saralla.

Top1 lienee Tenosta saatu yli 25 kg lohi. Tuskin sitä saavutusta koskaan pääsen rikkomaan. Sitten mieleen on jäänyt muutamia palkintosijoituksia merkittävissä kalastuskilpailuissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Olen ampunut yli 150 hirveä ja onhan se mielestäni myös jonkinlainen saavutus. Eiköhän se topvitoseen mene myös 18 tunnin tarpooniväsytys Gambiassa. Jäi se homma ainakin mieleen. Ja viimeisin saavutus oli Ebrojoella huhtikuun alussa saatu 218 cm pitkä monni, joka oli alueen suurin sillä viikolla. Upea väsytys kaikkiaan. 

Mikä on se riista minkä perään mieluiten lähdet? 

Kyllä mieluisin riista on hirvi, sillä minulla on erittäin toimiva hirvikoira. Tai toinenkin on, mutta vanhaherra on siirtymässä eläkkeelle, kesällä tulee 12 vuotta hänelle täyteen. Mutta nuoriherra Rockyn kanssa on upeaa jahdata hirviä, sillä koira toimii paremmin kuin keskivertoseinäkello. Kyllä kaikkea nelijalkaista riistaa on kiva jahdata. Tykkään myös istua passipaikalla vaikka päivän. Karhua, peuraa, villisikaa, majavaa tms. haastavaa riistaa odottamassa. Ulkomaiden riistamailla jahtaan mielelläni pahkasikoja ja kaikenlaisia antilooppeja. Petoeläimet eivät niinkään innosta.

Reissaat paljon maailmalla metsästys reissuilla onko tämä turvallista?

Metsästysreissut kohdallani ovat keskittyneet ei-vaaralliseen riistaan. Tosin mikä on vaarallista ja mikä ei-vaarallista, on varsin häilyvä käsite. Voi joku antilooppikin seivästää ihmisen sarvillaan, mutta harvoin ne puree tai raapii. Sitten maastossa voi olla ja onkin myrkkykäärmeitä ja ilmassa lentelee maailman vaarallisimpia eli tappavimpia olioita, eli malariaa levittäviä sääskiä. Jos kaikkea alkaa pelkäämään, on parempi perustaa tukikohta omaan makuuhuoneeseen ja katsella siellä videoita jahtireissuista, joita jotkut rohkeammat ovat kuvanneet. Maat, joihin junailen kavereillekin jahtimatkoja, ovat suhteellisen turvallisia.

Onko vinkkejä ulkomaille metsästysreissua harkitsevalle?

Ota aina yhteys johonkin luotettavaan, Suomessa-toimivaan matkanjärjestäjään. Omatoimista matkailua metsästyksen suhteen en suosittele. Jos otat matkan jostain Ungala Bungalasta, voi melkein sanoa, ettei tule kuin sutta ja savea.

Olen itsekin kerännyt aina porukoita kasaan ja junaillut luotettavan jahtipaikan ulkomailta. Olen käynyt liki parikymmentä kertaa mm. Afrikassa jahdissa, joten paljon tuttuja kohteita on tiedossa. Nykyään metsästysmatkailu on edullista ja avartavaa.

Entäpä kalastukseen ulkomailla? Välineet, matkan järjestäjät yms.

Kalastusmatkailu kasvaa ulkomaille koko ajan. Siinäkin pitää muistaa samat säännöt kuin metsästysmatkailussa. Jos Karibian kalareissua joku tarjoaa tonnilla, pitää hälytyskellojen soida heti. Laadukkaat kalareissut maksavat joitain tuhansia, mutta tällöin voi toivoa hyviä kalasaaliita ja laadukasta palvelua. Opastettuihin kalastusreissuihin maailmalla kuuluu laadukkaan yrittäjän toimesta toimivat kalastusvälineet, joten asiakas voi vain astua veneeseen ja nauttia. Tarjontaa on kalastusmatkojen suhteen vaikka kuinka, mutta siinäkin kannattaa kääntyä suomalaisten puoleen. Vuosittain junailen muutamia kalastusmatkoja eri puolille maailmaa, joten kannattaa kysyä, mihin sitä seuraavaksi lähdetään.

Ulkomailla kierrellessä onko oppinut arvostamaan jotain erityisesti Suomessa?

Hygienia on Suomessa todella korkealla tasolla moniin ulkomaisiin kohteisiin verrattuna. Ja liikenne on toinen, mikä on vielä varsin asiallista. Puhdas ilma ja vesi on Suomessa luonnonvara, jota arvostan tietenkin. Kun katselee maailman merillä saarienrantoja tai matalikkoja, niin mm. muovin määrä on äärettömän iso. Siellä tungetaan kaikki roska mereen; ”kyllä meri sen vie pois”.

Minusta suurin osa ihmisistä pitäisi paiskata viikoksi metsään, entäpä sinusta?

Vaikka kahdeksi. Valtaosa suomalaisista nuorista ei ole nähnyt elävää pöllöä tai majavaa luonnossa. Samoin kalojen tunnistaminen on todella surkealla tasolla. Kuinkahan moni erottaa särjen lahnasta tai kuhan ahvenesta? Kun sitten nämä luonnosta vieraantuneet alkavat ajaa omia ideologioitaan, on eräänlainen ekokatastrofi valmis. Hyvänä esimerkkinä voisi pitää esim. sutta. Sitä ihannoidaan betonilähiöiden kolmannessa kerroksessa olevista yksiöistä punaviinilasin ääressä, kun samaan aikaan maaseudun ihmisten lemmikit ja kotieläimet tulevat tapetuiksi näiden samojen petoeläinten toimesta.

Kuinkahan moni muuten näistä ekoilijoista osaisi tehdä nuotiotulet tulitikkujen avulla. Veikkaan että yksi tuhannesta, eikun yksi kymmenestä tuhannesta.

Toivoisitko jotain muutoksia lakiasioihin metsästyksen merkeissä?

Monia hölmöjä lakipykäliä on metsästyksen suhteen. Yksi pölhöimmistä on lyijyhaulikielto sorsastuksessa. Siinä ei ole mitään järkiperäistä perustelua, miksi sorsia ei saa ampua vesistöiden liepeillä lyijyhaulilla, mutta esim. teertä ja kyyhkystä voit ampua järven päällä. Onhan niitä paljon muitakin, mm. sudenmetsästys pitäisi sallia kiintiöiden puitteissa. Kanadassa ammutaan muuten jousiaseella karhuja ja hirviä, mutta Suomessa ei. Onkohan Kanadassa paremmat jouset kuin Suomessa. Tästä tulisi vaikka romaani, sen verran pöljiä lakeja metsästyksen osalta maassamme on, mutta se johtunee juurikin tästä kaupunkilaisuudesta. Suurin osa päättäjistä on täysin luonnosta vieraantuneita, joten eipä ihme että sieltä tulee kunnon soopaa.

Mistä kummasta tuli lempinimi kala-harri?

Kun etunimi on Harri ja lapissa on sellainen kala kuin harjus eli harri ja sukunimi on Matikainen, matikka eli made, niin eihän mies voi olla muuta kuin Kala-Harri. Ja aloitin kalastuksen viiden vanhana yksinään Pielisjoen varressa ja siitä lähtien kalastuspäiviä on ehtinyt kertyä muutamia tuhansia tässä vuosikymmenten saatossa.

Onko siiman värillä väliä? Punainen, keltainen, fluorisoiva. Itsehän katson enemmin olutta kuin kättä joka sitä tarjoaa.

Siimojen värillä voi olla väliä jopa kalojen silmin katsottuna. Varsinkin kirkkaissa vesissä kala voi nähdä siiman. Osa kalastajista taas tahtoo itse nähdä siiman ja siksi käyttävät lohensoudussa mm. keltaisia siimoja. Siitäkin on väännetty kättä, näkeekö kala sitten tuon siiman myöskin. Itse käytän lohenkalastuksessa ruskeita siimoja, sillä ne tutkimusten mukaan häviävät näkyvistä veden alla. Siimanväriä tärkeämpi on kuitenkin panostaa korkealuokkaisiin siimoihin ennemmin kuin väreihin.

Mistä on tähän mennessä löytyneet Suomen parhaimmat kalavedet?

Kyllähän Suomen parhaimmat kalavedet löytyvät Lapista ja vieläpä Tunturi-Lapista. Tenojoki on tietenkin lohijokiemme helmi ja Utsjoen alueelta löytyy upeita rautuvesiä. Käsivarren Lappi on myöskin kalaisaa kun jaksaa taapertaa tienvarresta riittävän kauas tunturiin. Sitten on tietenkin siellä ja täällä joitain järviä ja lampia, joissa on vielä luonnollista kalakantaa runsaastikin.

Oletko urheilukalastuksen catch & release kannalla vai sen että mitä kalastetaan myös käytetään hyväksi?

En hyväksy pussaa ja päästä kalastusta huvin vuoksi. Jos kalastaa, ottaa sen minkä käyttää ravinnoksi ja lopettaa kalastuksen siihen. Nykyään monet menevät kalaan vain siksi, että saavat kaloja ja kaikki lasketaan rokkenrollin tahdissa, pusujen kera takaisin. Täysin älyvapaata toimintaa. Tietenkin omalla kohdalla päästän vapaaksi lain vaatimat alamittaiset ja esim. Tenolla vapautan loppukesän tummat naaraslohet, jos niitä vieheisiin tarttuu. Siinäkin koetan valita vieheet ja kalastuspaikat niin, ettei näitä tummia mätisäkkejä edes tarttuisi kiinni.

Mikä on osoittautunut parhaimman makuiseksi kalaksi?

Suomalaisista kaloista tykkään muikusta ja raudusta. Esim. paistettuna ja keitoissa, savustettuna myöskin. Lohta en paljoakaan syö, sillä se on rasvaista ja noita halukkaita suita on ympärillä lohen suhteen sen verran paljon, että jätän sen ”herkun” suosiolla niille. Ulkomaisista kaloista ylivertainen on mahi-mahi eli Dorado. Oikein valmistettuna se veisi kielen mukaan, ellei se olisi toisesta päästä kiinni.

Onko olemassa kalaa mitä et syö?

Hauki on yksi inhokeista. Harjus eli harri myöskin. Kuka sitä nyt kaimaa napsisi. No ns. roskakalat, kukapa niitä herkkuinaan pitäisi. No, ehkä särki purkitettuna tomaattikastikkeessa menee hyvinkin käkättimestä alas. Syön yleensä varsin vähän kalaa, sillä lähipiiristä löytyy niitä kalansyöjiä sen verran, että kalasaaliini ei jää roskiin heitettäväksi.

Toivoisitko muutoksia kalastuksenhoitomaksuihin tai muihin lupa asioihin?

Kalastuslupamaksut ovat tarpeellisia. Kaikille, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Suomessa on suhteellisen hyvin hoidettu yleensä kalastuslupamaksupolitiikka. Tenon uusi sääntö on vielä hieman hebreaa, joten siihen en ota vielä kantaa. Uskon kuitenkin sen närästävän jo nyt, vaikka mitään konkreettista ei ole selvillä. Luvat tulevat kallistumaan, mutta Teno on ollut liian halpa liian pitkään.

Osaatko suositella kirjallisuutta aloittelevalle metsästäjälle ja kalastajalle?

Tietenkin lukekaa Kala-Harrin tuotokset kahteen kertaan ja älkää ottako niistä mitään oppia. No joo, onhan niissä kirjoissani jotain vinkkejäkin kalastukseen, mutta enemmän ne ovat kertomuksia isoista ja vieläkin suuremmista saaliista. Suomessa on kalastus- ja metsästyskirjallisuutta kyllä tarjolla todella mahtavasti. Myös kalastukseen opettavia kirjoja on kirjoitettu. Kirjastoon vain nuoret ja kyselemään virkailijalta kalastus- ja metsästyskirjoja. Niitä on hyllymetreittäin ja läksykirjat nurkkaan sekä ahmimaan kunnon erätarinoita.

Ihmisille jotka karsastavat kirjoja niin osaisitko neuvoa vastinetta internetsivustoista?

Netistä löytyy kalastus- ja metsästys hakusanoilla tuhansia ja tuhansia osumia. Tässäkin voisin sanoa, että käykää lukemassa www.kalaharri.net sivuilta kaikenlaista hömppää ja varsinkin videot kannattaa katsoa. Niistäkään ei kannata ottaa mitään oppia, lohetkin olen kuulemma koukannut kaikki väärin. Olen aika paljon tukenut nuoria kalastajia monenlaisilla keräyksillä ja tempauksilla. Minuun voi ottaa yhteyttä vaikka facebookin kautta (Kala-Harri Matikainen tai Kala Harri hakusanoilla löytää minut), mielelläni annan vinkkejä niiltä osin kuin vain taidan.

Lopuksi vielä että mikä olut se erämiehelle parhaiten maistuu!


Poikani Jaskankaljat on onnistunut vuosikausien käännytystyössä melkoisen hyvin. Olen oppinut maistelemaan oluita pikkurilli nätisti pystyssä ja ehkä muutamalla sanalla jopa kommentoimaan maistelemaani. Silti saunanjälkeen putoo Santtu erittäin kylmänä sen kahdeksannenkin purkin verran. Eikä sen jälkeen makua enää tunne, joten kunhan olut on kylmää ja märkää, se tippuu. Kunhan vain on lageria.

Mutta maistelusta puhuttaessa, olen tykästynyt vehnäoluisiin ja niistä paras on Spaten Oktoberfestbier. Sopivan kylmänä, korkeasta lasista imaistuna sen maku hivelee kitalakea ja somat 6% löylyt nousevat nätisti kohti tukanjuuria. Suosittelen kokeilemaan kotonakin.

17. huhtikuuta 2017

Laitilan missisippi

höyryolutTriviaa: Näin halppis olueksi on muuten hyvä, apako tämä nyt lienee. höyryolut (California Common) onkin sitten uusi termi mistä en tiedä mitään joten otin selvää: Perinteinen höyryolut syntyy, kun pohjahiivaolut käytetään normaalia käymislämpötilaa korkeammassa lämpötilassa. Tällä metodilla olueeseen saadaan runsaasti hedelmäisyyttä. Höyryolut syntyi Yhdysvalloissa 1800 –luvun loppupuolella lähinnä sen takia että ei ollut kylmätiloja

Tuoksu & väri: Tuoksu on huumaavan humalainen aavistuksen hedelmäinen, mango maybe.
vaahtosi ihan napakasti sekä jättää pitsiä lasiin. Väriltään kullan keltainen ja utuinen.

Maku: Suutuntuma on paksu, humalaa löytyy oikein makoisasti. Kuiva olut ja mukana greippinen jälki katkero. Se on tuo suodattamattomuus mikä jättää maun jäljelle olueseen ja se maku onkin voimakkaan sitruksinen mänty, ja kyllä olen maistanut mäntyä.



Antaisin tälle ihan rohkeasti 8/10


Ohramaltaat:Pale Ale, Cara Pale, Carared
Humalat:  Nugget, Cascade, Citra, Centennial, Simcoe
Alkoholipitoisuus 4,6 % til.
Kantavierrepitoisuus 10,8 %
Väri (EBC) 18
Katkero (EBU) 35

Panimo Honkavuori Joensuusta

panimo, honkavuori, ipa, stout, lager, vehnäolut
Honkavuorenpanimo edustettuna
Tämä panimo kiinnosti itseäni henkilökohtaisesti siksi että ainoa panimo Pohjois-Karjalassa kun Pajarin panimo korjasi luunsa ja lähti evakkoon Kiteeltä. Mitään ei kyllä menetetty sillä erät olivat epätasaista sotkua. Honkavuoren panimoon siis siirrämme uskomme ja päätimmekin appiukon ja ystäväni voimin pitää honkavuori tastingin. Arvostelussa on yhdistettynä kaikkien löytämiä makuja ja hajuja, en lähtenyt sen kummemmin erittelemään mielipiteitä. Ainoat panimon edustajat jotka jäi puuttumaan oli kukkahattu erikoisolut mikä on sesonkin juoma ja sitten taiga mikä on niin uusi että oli vielä pullotuslinjalla menossa.

Panimon oluet:

347, IPA 4,5%

Panimon sana:
Karelidien vuoriston sydän, Koli, on kestänyt useiden jääkausien kulutuksen. Kansallismaisemana se
on inspiroinut taiteilijoita Järnefeltistä Sibeliukseen. Kolin luonto ja 347 metrin korkeuteen merenpinnasta nouseva Ukko-Koli innoittivat meitä kehittämään kädessäsi olevan India Pale Ale -oluen.
Tämä olut kunnioittaa Kolin luonnon jylhyyttä. Väkevän täysmallasrungon päälle on rakennettu vivahteikas humalacocktail. Olut tervehtii nauttijaansa ensin tuoksullaan, kuin raikas tuuli Ukko-Kolin huipulla. Suussa 347 IPA paljastaa todellisen luonteensa. Voimakas, mutta pehmeän täyteläinen humalointi leviää tasaisesti ja täyttää koko suun. Olutta kehiteltiin pitkään ja vähitellen reseptin särmät hioutuivat nykymuotoon, kuin Karelidien vuorijono konsanaan, Itä-Suomen vaara-alueen perusta. Oluen juuret ovat syvällä Pohjois-Karjalassa, 347 IPA on kuin Koli, se jättää voimakkaan jälkimaun.

Arvio:
Sitrus iskee tuoksusta mallasta unohtamatta, vaahto on muhkea kun reippaasti kaataa että saadaan tuoksut irti. Lasiin jäi vaahtotötterö mikä ei edes lähde pois. Lasin reunat jäi täyteen pitsiä värinsä puolesta mahonkinen ja punertava. Oluessa citra humala maistuu niin kuin ipassa yleensä, makuina kitkerän greippinen havu. Jälkimakuna ei ole perinteistä ipan puraisua, laihahko mutta hiilihapoinen helposti juotava janojuoma ipa. Olut ei rönsuile mihinkään eli aloittelijallekin helppo ipa, vaimo antaa pisteitä pystykorva etiketistä. 
Arvosana: 6/10


Pesä, luomulager 4,5%


Panimon sana:
Kalasääsken (Pandion haliaetus) kanta taantui voimakkaasti viime vuosisadalla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Taantumisen epäillään olleen seurausta mm. maataloudessa käytettyjen torjunta-aineiden rikastumisesta ravintoketjussa. Honkavuoren Pesä luomulager kunnioittaa puhdasta luontoa ja tarjoaa kuluttajalle mahdollisuuden valita tuote, jonka raaka-aineet on viljelty luonnonmukaisella tavalla. Alk 4,5 til-%.

Arvio:
Väriltään kuparinen ja oikein kirkas, kuplii lasissa. Siirappinen tuoksu ja välittyy se kyllä maussakin. Oikein maukkaasti paahdettu mallas, sillä imelästä tuoksustaan huolimatta yllättävän hapan maku. Vähän rohkeutta olut olisi vaatinut, nyt on sellainen pintaliitäjä olut. 
Arvosana 7/10

Heili, vehnäolut 6,6%

Panimon sana:
Vehnäoluen kehittämisestä tuli intohimon kohde. Tätä reseptiä hiottiin hartaudella, tehtiin virheitä ja
opiskeltiin ennen kuin saimme reseptin nykyiseen muotoonsa. Tämä olut on todellisen tuotekehityksen tulos, sillä lopullinen resepti löytyi lähes kaikkien oluenpanon vaiheiden hienosäätöjen tuloksena lähes sattumalta.
Heili on löytö Pohjois-Karjalasta. Honkavuoren Heili on erittäin runsasarominen vehnäolut. Raikas, mutta täyteläinen. Se sopii moneen makuun ja se voidaan nauttia sellaisenaan tai ruoan kera. Suosittelemme vehnäoluen nauttimista kylmänä ja mieluiten hyvässä seurassa. Olutpullon pohjalle kertynyt saos kannattaa myös kaataa lasiin antamaan lisämakua.

Arvio:
Sanalla sanoen imelä, hyvin samanlainen kuin panimon toinenkin vehnä mutta rohkeammin runkoa. Miellyttävän tuoksuinen ja väriltään samea sima. Toisella siemauksella sanon vielä uudestaan että hyyyvin makea, hiilihappoinen mutta ylimakean maltainen sekä hunajainen sitrus pamaus. En kahta peräkkäin jois mutta jälkiruoka juomana vois mennä.
Arvosana: 7,5/10

Joki, pale ale 4,5%

Panimon sana:
Tämän oluen kehitystyötä on inspiroinut Sierra Nevada Pale Ale, joka teki aikanaan suuren
vaikutuksen nautiskelijoihinsa. Ensimmäistä Joen koe-erää pääsimme maistelemaan vuonna 2015, kun olimme Pyhäselällä, lähellä Pielisjoen suuta, kokemassa talviverkkoja helmikuisessa auringonpaisteessa parinkymmenen asteen pakkasessa. Olut kuohui lasissa ja tuoksui jäälakeudella kalasaaliin äärellä hienosti ja makukin tuntui kovin onnistuneelta. Maukkaasta ensierästä huolimatta reseptiä hienosäädettiin vielä useaan kertaan ja lopulta pääsimme pisteeseen, jossa olimme saaneet oluen haetun makuiseksi. Lopulta päätimme hakea uutta suuntaa kehittelemämme oluen makumaailmalle ja tuloksena syntyi Honkavuoren Joki. Honkavuoren joki virtaa omia reittejään. Olut kuljettaa nautiskelijansa hedelmäiseen ja raikkaaseen pale ale -maailmaan. Joki on vaalea täysmallasolut, viiden eri maltaan sekoitus. Joki koostuu useiden humalalajikkeiden pienistä virroista, jotka kietoutuvat toisiinsa Joen pyörteissä. Suosittelemme Joki pale alea nautittavaksi sopivasti viilennettynä ja lasista.

Arvio:
Panimon esikoisolueksi ei ollenkaan paskempi. Stouttimainen vaahto, kermainen. Väriltään seksikkään meripihkainen. Paleksi tuoksussa hämmentää kukkamainen tuoksu sekä hunaja. Rapea maku, nyt maistuu humalat niin kuin kuuluukin. Tasapainoinen vaikka 4,5%. Vienosti greippinen jälkimaku ja todella kuiva olut, vie janon. Ostaisin toistekin.
Arvosana: 7,5/10

Valo, vehnäolut 4,5%

Panimon sana:
Valo on raikas vehnäolut, jonka runsasarominen tuoksu ja maku ovat pitkän ja huolellisen etsimisen tuloksia. Valon humalakatkero on hyvin alhainen, joten se sopii hyvin myös vähemmästä katkeroinnista pitäville oluenystäville. Valo on suodattamaton vehnäolut ja pullon pohjalle kertynyt hiivasakka kannattaa sekoittaa oluen sekaan ja kaataa lasiin. Valo sopii nautittavaksi sellaisenaan janonsammuttajana tai ruokajuomana kaikkina vuodenaikoina syksystä kesään. Valo on ilmiö.

Arvio:
Raikas olut niin kuin annettiin ymmärtää. Vähän ohut mutta tunnistaa olueksi. Väri samean keltainen niin kuin vehnikset yleensäkin, hyvin sameahko ja utuinen. Sitruunainen tuoksu ja maku feat vehnä, päälle puskee hiivainen, hapan ja hiilihappoinen hyöky, hiilihapot oikein sihisee suussa. Jos joku tilaa joskus spriteä niin voi antaa tätä tilalle jos limpparit loppu. Vetinen mutta siksipä näitä voi useamman terassilla kiskoakin.
Arvosana: 6,5/10

Double Doc, dobbelbock 7,3%

Panimon sana:
Doppelbock-oluita pidetään nestemäisenä ruokana. Tarinan mukaan eteläsaksalaiset munkit kehittivät ne paastonajaksi, jolloin kiinteä ruoka oli kiellettyä. Olutta kuitenkin sai nauttia, siksi munkit halusivat valmistaa mahdollisimman ravitsevan ja hyvänmakuisen oluen. Honkavuoren Double Doc on täysmallasolut ja sen makua luonnehtii runsaus, maltaisuus sekä joukko makeita vivahteita. Tuoksussa voi tavoittaa syksyistä omenatarhaa. Väriltään Double Doc on juhlavan punaruskea. Olutta on kehitelty kahden tohtorin voimin ja se sopii nautittavaksi sellaisenaan tai runsaiden juhlapöydän antimien kera.
Arvio:
Kermainen iso vaahto tulla tupsahtaa mutta lähtee kyllä katoamaankin rivakkaan. Lähes punainen väritykseltään. Makean  paahteisen maltainen tuoksu, oikein Hunajainen. Makuna viinan höläys ja loppuun mämmi, pikkuisen pehmeämpi saisi olla eli munkeilta vähän oppia tuohon alkoholin naamiointiin. Hiilihappoinen ei ole niin korostaa vähän tahtomattaan myös niitä huonoja aromeja mutta muuten on kyllä parhaimpia panimolta.
Arvosana 8/10

Yö, oatmeal stout 4,5%

Panimon sana:
Vaikka yö vallitsee jokaisena hetkenä hiukan alle puolella maapallon pinnasta, Honkavuoren Yöstä voi nauttia myös päivällä. Tummaksi paahdetut maltaat antavat oluelle luonteenomaisen värin ja maun. Perinteisesti stout-oluiden valmistuksessa käytetään myös ohra- ja/tai kaurahiutaleita, jotka tukevat oluen runsasta makua. Honkavuoren Yö Oatmeal Stout sopii erityisen hyvin seurustelu- tai ruokajuomaksi kaikkina vuodenaikoina.
Arvio:
Makean maltainen tuoksu, hintsusti suklaata jopa karkkia. Väri läpäisemätön, kuin mustien karhujen yö luolassa keskellä yötä. Vähän paahdetun maltaan kahvinen aromi feat hiili ja savu, kyllähän tämä vähän näyttikin expressolta. Maku jää suuhun pyörimään pitkäksi aikaa, melassi/mämmimäinen maku lähinnä suusta löytyy juomisen jälkeen ja vähän vetisyys iskee oluessa. Kohtuullisen hapoton
Arvosana: 8/10



Äkäsen eukon hieno lagerolut 4,1%

Panimon sana: 
Äkäisyys on tunnetila, jossa lasi kuohua helposti yli. Tunnekuohujen täyttämän maailman
vastapainoksi haluamme tarjota jotain rauhallista, leppoisaa ja helposti lähestyttävää mietojen oluiden ystäville.
Äkäsen eukon hieno lagerolut on vaalea ja kauniisti kuohuava täysmallasolut. Oluessa on yhdistelty Amerikan mantereen humalaa perinteiseen eurooppalaiseen lageroluen humalaprofiiliin. Humalointi on pidetty maltillisena ja tasapainoisena
Arvio:
Tuoksuu kyllä maanläheisen maltaiselle, väriltään vaalean ruskea mikä on mukavaa vaihtelua keltaisen eri sävyille mitä yleensä vastaan tulee. Vaahto oli ohut ja katosi nopeasti eli tämä äkäinen emäntä myös rauhoittuu nopeasti, joskin jotain pinnan alla kytee koska kuplii lasissa vienosti. Vetisen tuoksuinen ja maun arvaa maistamatta eli makunsa puolesta perus maltainen lager, ei äkäisyyttä tosin. Minulla on varmaan kasvain koska jälkimaussa oli salmiakkinen aromi, sanoisin että sama pulveri kuin mikä on niissä kaattissäkin keltaisten karkkien sisällä. Jos tuota makuvirhettä ei ota huomioon niin muuten ei maussa yllätyksiä. Valmiiksi väljähtäneen oloinen, onko jouduttu jatkamaan vedellä että saatu maitokauppavahvuista?
Arvosana: 6,5/10

Eräsmies löytyy täältä
Sähköposti
Instagram
twitter
facebook

Kaiserdom hefe-weissbier

Triviaa: Kaiserdomin panimo perustettiin jo 1718 Michelsbergin luostarissa Henkilön Georg Morg toimesta, kylässä missä oli vain 300 asukasta.

1960 - Luvun puolivälissä alkoi kysyntä olla jo melkoista ja piti perustaa aivan uusi panimo, jokunen vuosi rakentamisen jälkeen päästiinkin sitten jo ensimmäinen olut panemaan ja panimon koko saavutti nykyiset mittasuhteensa 55.000 m²

1972 vuonna alettiin valmistaa uuden tyyppisiä oluita mitkä liikkuivat nimen kaiserdom alla, Kaiserdom Pilsener tajottiin ensimmäisen kerran kirkon järjestämissä uskonnollisissa himinöissä missä oluesta tuli suuri menestys.

Tällä hetkellä panimoa pyörittää jo kolmas sukupolvi ja olutta myydään maailman laajuisesti. Lisensoidusti olutta valmistetaan myös Kiinassa ja Ruotsissa.  



Tuoksu ja väri: Vahvasti banaanine tuoksu myös makea vehnä, kuplii lasissa höpönä. Vaahto saippuainen mutta päältä kermainen väriltään samea keltainen.

Maku: Vähän ummehtunut maku, hiilihappoinen ja perin vetinen olut. Kirpeä sekä hapan jälkimaku, ei katkeroa eikä humalan makua. Jos janottaa niin osta tätä, makuelämys tämä ei ole.

Kaiken kaikkiaan mitään sanomaton olut, ei jatkoon.
Tämä olut saa minulta urheat 4/10

Eräsmies löytyy täältä
Sähköposti
Instagram
twitter
facebook

15. huhtikuuta 2017

Belgian farmhouse ale

Triviaa:  Friartin perhe on valmistanut oluita vuodesta 1873, Se oli suljettuna 1977-1988, avattiin
uudelleen "Brasserie Friart":ina, ja vuonna 2000 nimettiin olutmerkin mukaisesti St.Feuillieniksi. Panimon juuret ulottuvat aina vuoteen 655, jolloin Irlantilaisen Feuillien –nimisen munkin saarnausmatka päättyi marttyyrikuolemaan metsässä. Nykyisin metsä tunnetaan kaupunkina nimeltään Le Roeulx.

Feuillienin myöhemmän ajan seuraajat perustivat vuonna 1125 hänen muistolleen kappelin, joka sittemmin nimettiin Abbaye St-Feuillien du Roeulx:ksi. Abbayen uskonnollinen kukoistus jatkui aina Ranskan vallankumoukseen, 1800 –luvun taitteeseen asti.  Vuosisatojen ajan munkit valmistivat laadukkaita luostarioluita, joskin tänä päivänä St-Feuillien on yksityisessä omistuksessa. Neljännen sukupolven oluenvalmistajana Friart –perhe haluaa kunnioittaa vanhoja oluenpanoperinteitä ja suhtautuu siihen samanlaisella intohimolla kuin vuosisatoja aiemmin. Nyttemin panimo on ottanut uusia aluevaltauksia gluteenittomien ja luomu oluiden saralla. Ei sillä että tämä saisonkaan vanha tuote olisi, tullut valikoimiin 2009.

Tuoksu & vaahto: Upean vehnäinen bukee banaanilla ja pienikuplainen tiheä mahtaisa vaahto, tuoksussa makeaa hunajaa ja vehnäpeltojen tuoksua, valehtelematta farmhouse tulee mieleen. Tuoksu on sokerinen jos olisin mehiläinen niin panisin tuota kukkaa tuhannen auringon voimalla.

Väri: Siman värinen, sen verran kirkas että näkee vehnäpartikkeleiden tanssivan lasissa.


Maku: se tärkein...ei paha, ei ollenkaan oikein pehmeä ja verkkainen. Kuvailen olutta nyt poikkeuksellisesti sanomalla että tämä on oikea hansu hanhi, laiska, ponneton ja maalaismainen. hiilihappoja ei juurikaan ole tehden tästä miellyttävän pehmeän juotavan, maultaan vehnäinen mutta ei niin paljon sitruunainen ehkä enemmän  aprikoosia kuin vehnissä yleensä, maussa löytää myös mummo ankan vasta leivottu maltainen leipä, hiivaa on kyllä vähän tätillä ropsahtanut.

Sanoisinpa että ostaisin toistekkin. Näköjään vielä olut oppaassa ollut kuukauden olut 7/2012
Loppusanoina vielä että nää belgialaiset osaa kyllä alkoholin piilotuksen, tämäkin 6,5% eikä sitä huomaa missään.

Antaisin tälle 9/10

Maltaat: Amber-, Pils-
Humala: Spalt Select, Styrian Golding
Valmistaja: Brasserie St. Feuillien
Tyyppi: Olut, Saison
Maa: Belgia  IBU: 28
Alue: Vallonia, Hainaut, Le Rœulx
EBC: 20

Eräsmies löytyy täältä
Sähköposti
Instagram
twitter
facebook

11. huhtikuuta 2017

Haastattelussa Olutbloggaaja Jaakko Matikainen blogista Jaskankaljat

Kuvaaja:Miska Korpelainen / Miska Photography

Jaskankaljat, blogi mistä taatusti jokainen olutkulttuurin syövereihin hurahtanut on kesken internet selailuaan törmännyt. Etsipä sitten tietoa Suomalaisista pienpanimoista tai mysteeri kaljasta mikä kaupan hyllyltä löytyy niin Jaakko Matikainen siitä on jo jotain kirjoittanut. Olutbloggaajien kruunamaton kuningas saakin kyseenalaisen kunnian olla eräsmies sivuston ensimmäinen ja toivottavasti ei viimeinen haastateltava.

Itsellenihän Jaskankaljat on se sivusto mistä ekana tietoa etsitään jostain oluesta mikä on itseäni askarruttanut, sieltä löytyy aina asiantuntevaa tietoa, inside juttuja sekä kansantajuista puhetta asioista niin kuin ne on. Tästä syystä eräsmies ottikin reportterin hatun naulakosta ja lähti selvittämään tarinaa Jaakon takana, kuka on tämä mystinen sensei?


Kerroppa jotain itsestäsi! Ikää, asuinpaikkaa, pankkikortin numeroa ja pin jne.

Nimeni on Jaakko Matikainen ja olen 31 vuotias Joensuussa asusteleva jätkä. Olen naimisissa oleva kahden lapsen isä ja kahden kissan ruokkija. Pankkikortin numeroa ei ole syytä kertoa, kun ei sieltä mitään löydy. Oluisiin ja urheiluun olen höyrähtänyt melko tiukasti ja niiden parissa perheen jälkeen jäänyt aika kuluu. Oluiden osalta maistelua, arviointia ja blogin kirjoittelua. Sen lisäksi tykkään myös lukea kaikkea oluisiin liittyviä juttuja. Urheilun osalta pelaan jalkapalloa ja salibandya. Vuosien takaisia punttisalijuttujakin yritän vähitellen herätellä ilmoille. Jalkapalloa tulee myös seurattua erittäin paljon myös sohvalta käsin ja vedonlyönti (betsaaminen) on yksi osa tätä harrastusta. Talvet menee kiroillessa lunta ja kylmyyttä. Kesät sitten askarrellessa takapihalla. Ruoanlaitto on myös sydäntä lähellä.

Onko blogi harrastus jo muuttunut työksi? Riittääkö aikaa enää mihinkään muuhun?

Blogin olen tietoisesti pitänyt harrastuksena, koska olen nykyisin sellaisessa työssä josta tykkään erittäin paljon. Eikä myöskään ole tullut ainakaan vielä niin hyvää ehdotusta olutpuolella, että olisi tarvetta harkita vaihtamista. Blogi on kiireisessä arjessani tällä hetkellä se, joka saa joustaa ja sitä kirjoitan silloin, kun vaan muilta asioiltani ehdin. Pienet lapset ja perhe-elämä rullaa kärkisijalla ja vie suurimman osan vapaa-ajasta. Työ vaatii suuren osan koko ajastani, muttei tietenkään vapaa-ajasta. Urheilu on itselleni olutblogijuttuja tärkeämpi asia, joten pallon perässä pomppiminen siirtää kirjoitteluja. Olen muutenkin sellainen fiiliskirjoittaja. Välillä juttu luistaa tosi helposti ja tekstiä syntyy rennolla otteella. Välillä tulee pitempiäkin aikoja, että ei vaan kulje. Minun jutuistani pystyy helposti lukemaan, että minkälainen fiilis minulla on elämässäni. Välillä on rennompaa aikaa ja välillä kiristää. Nyt olen taas pitkästä aikaa löytänyt juttuihini rentoutta ja saankin kirjoitettua sellaisia juttuja, joista itsekin tykkään.

Käykö olutharrastus kukkaron päälle?

Ennen varsinaisen olutharrastuksen aloittamista tuli ostettua aina viikonlopuksi olutsalkku. Nykyisin tulee ostettua 2 - 5 erilaista olutta ja hintaa tulee suurin piirtein saman verran. Eli kukkaro ei kulu sen enempää kuin aikaisemmin, mutta maksa kiittää. Harrastuksen myötä oluen kulutus on vähentynyt suuresti. Moni ajattelee, että kun kirjoittaa olutblogia, niin siinä koko ajan läträtään mallasjuomien kanssa. Tosiasiassa tulee juotua vähemmän ja sille yhdellekin oluelle tulee annettua enemmän aikaa ja arvostusta. Jonkin verran saan myös panimoilta näytteitä.

Tuleeko olut välillä korvista vai meneekö vielä yksi uus?
Ei ole kyllä olut vielä tullut korvista ulos. Tässä vaikuttaa se, että olut on kokonaisuutena niin monipuolinen juoma, että jos yksi tyylilaji ei joskus sytytä, niin on n. 180 muuta tyyliä joista valita.

Missä vietät mieluiten aikaa oluen parissa?


Se riippuu aivan sen hetkisestä fiiliksestä. Oluttapahtumat ovat yksi suosikkipaikoistani, koska monesti siinä on ympärillä paljon ystäviä, joiden kanssa voi jakaa ajatuksia oluista ja muutenkin vaihtaa kuulumisia. Joskus kun haluaa rauhoittua, niin yksi suosikkipaikoistani on ihan vaan istua omalla sohvallani ja samalla katsoa jalkapalloa. Olut sopii niin moneen tilanteeseen.

Opiskelitko oluen maistelemista omatoimisesti vai oppaiden avulla?

Oma opiskeluni oluen maistamiseen lähti lukemalla toisia olutblogeja ja vähitellen itsekseen harjoitellen. Maistoin oluita ja kun ei vielä osannut makuja ja aromeja sanoin kuvailla, niin sitten tuli katsottua mitä muut kirjoittavat. Siitä lähtien kun aloitin kirjoittamaan olutblogia, niin olen tehnyt päinvastoin. Kirjoitan arvion ja julkaisen sen. Sitten saatan käydä katsomassa, että mitä muut olivat siitä oluesta mieltä.

Oletko huomannut eroa oluessa jos lasin tyyppi vaihtuu vai huomaako eron vain gurut?
Kyllähän lasin tyypillä on melko suuri ero, kun oluita maistelee. Nykyisin on paljon laseja, jotka on suunniteltu jotain tiettyä tyyliä varten ja silloin se korostaa sen tyylilajin ominaisuuksia. Kuitenkin tärkeintä on, että lasi on ohutreunainen ja puhdas.

Suosittele olutta aloittelevalle harrastajalle


Oluiden maistelu kannattaa aloittaa oluttyyleistä, joissa makumaailma ei ole kaikkein hyökkäävin, eikä muutenkaan liian erikoinen. IPAt ja muut voimakkaasti humaloidut oluet voivat säikäyttää jos aivan kylmiltään lähtee maistamaan. Toinen on sitten joku bulkki-lager, joka myös voi omalla vetisen pahvisella ulosannillaan antaa koko olutharrastuksesta negatiivisen kuvan. Miedoilla mauilla eli esim. Hefeweizen on tyylilajina erittäin hyvä startata.

Mikä on olutseksuaalinen suuntautumisesi? Lager,ipa,trappist?


Olutseksuaalinen suuntautumiseni on, että kaikki käy! Olutharrastuksen myötä olen oppinut arvostamaan lähes kaikkia oluttyylejä (pois lukien Malt Liqour). Kuitenkin jo pitemmän aikaa itselleni on maistuneet parhaiten perinteiset oluet. Sellaiset oluet, josta jätetty turhat kikkailut pois ovat omaan suuhuni tällä hetkellä niitä kaikkein parhaimpia.

Entäs oma lempi oluesi?

Tämä on se kaikkein hankalin kysymys mitä voi kysyä. Vuosia sitten kirjoitin, että suosikkiolueni on Weihenstephaner Hefeweissbier. Tuo on kyllä edelleen sellainen, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa, joten en koe tarvetta vaihtaa. Talvisin lempioluitani ovat Doppelbockit ja kesäisin parhaiten uppoaa Saison.

Miten valikoituu seuraava maisteltava? vai oletko keräilijä malliin got a catch em all!

Minulle tuottaa erittäin suuria ongelmia päättää seuraava maistettava olut. Itsellä on melko paljon olutta hyllyissä, joten hankala päättää, että minkä milloinkin juo. En vaan osaa päättää. Monesti oma leffailta menee siihen, että puolituntia mietin minkä oluen joisin ja toisen puolituntia sitten mietin minkä leffan katson. Aikaisemmin tuli hamstrattua oluita kellariin kypsymään ja nurkkiin pyörimään. Nyt se keräily on jäänyt vähemmälle, kun olen huomannut, etten sitten raaski juoda niitä sieltä kellarista.

Saako mielestäsi oluen maistelu sama arvostusta kuin viinin maistelu?
Lyhyesti sanottuna, niin ei saa. Mutta tässä asiassa olemme tulleet paljon eteenpäin oluiden kanssa. Olut on tällä hetkellä ns. trendituote ja yhä enemmän puhutaan oluen maistelusta, eikä pelkästään oluen juonnista. Varmasti lähivuosien aikana nämä kaksi asiaa voivat olla arvostukseltaan hyvin lähellä. Olutta monesti kyllä edelleen pidetään rahvaitten juomana, joka pudottaa arvostusta.

Kuin ananakset pitsassa, kuuluuko marjat ja hedelmät olueeseen?

Ei ja ei. Eli ananakset eivät kuulu pizzaan, eikä marjat ja hedelmät olueeseen. Poikkeuksena ovat tietysti oluttyylit, joiden valmistukseen ne oikeasti kuuluvat. Nykyaikainen kikkailu, jossa marjoja ja hedelmiä tungetaan tyyliin kuin tyyliin, niin se ei vaan toimi. No okei! Aina löytyy poikkeuksia tuossa toimivuudessa, mutta pääasiassa marjahedelmäviritykset menevät päin mäntyä.

Onko panimoa mikä ei petä koskaan?

Suomalaisista panimoissa Malmgårdin Panimo ja ulkomaalaisista Founders Brewing Company. Nämä kaksi ovat sellaisia, joiden laatuun on aina voinut luottaa. On paljon muitakin panimoita, jotka eivät petä, mutta nämä kaksi nousevat heti mieleen kun tätä asiaa ajattelee.

Mitä sivustoja suosittelisit että aloittelevan olutharrastajan kannattaisi seurata ja miksi?

No tietenkin omaani, mutta jos jotain muuta, niin valikoimaahan löytyy paljon. Itse kun aloitin reilu viisi vuotta sitten kirjoittamaan blogiani, niin näitä olutblogeja oli alle 10. Nyt niitä alkaa olla reilu 40, joten vaihtoehtoja löytyy. Tässä muutama suositus:

Arde arvioi: Olutblogilegenda, jolla lyhyttä ja ytimekästä oluiden arviointia. Arde kirjoittaa vuoden aikana melkein yhtä paljon arvioita, kuin muut blogit yhteensä :)

Reittausblogi:Yksi omista innoittajista tähän harrastukseen. Reittausblogin Harri löytää oluista sellaista mitä en itse voisi edes ikinä kuvitella. Tarkkoja arvioita. Jos harrastat kotioluiden valmistusta, niin täältä saa siihenkin hyviä vinkkejä.

Tuopillinen:Sellaista sanataituruutta, jota ei missään muualla pääse näkemään.

Noiden kolmen lisäksi löytyy lukuisia muitakin hyviä olutblogeja, joten rohkeasti vaan selailemaan.

Mitä suunnitelmia tulevaisuudessa, olut expoa, panimovierailua jne?


Tällä hetkellä on melko vähän suunnitelmia, kun kiirettä joka suunnassa. Oluttapahtumista olisi tarkoitus jos ehtisi Helsingin Suuret Oluet ja Pienet Panimot –tapahtumaan ja OlutExpoon. Panimovierailujakin jossain vaiheessa. Muuten tulevaisuus auki!

Kuinka paljon blogissasi on kävijöitä?

Olen kirjoittanut viisi ja puoli vuotta ja tuona aikana blogissani on piipahdettu 1,1 miljoonaa kertaa. Kuukausitasolla tällä hetkellä mennään siinä 30 000 – 40 000 sivulla vierailun paikkeilla. Nämä ovat itselleni sellaisia lukuja, että vetää melko nöyräksi ja tulee kiitollinen olo. On hienoa nähdä, että ihminen joka ei osaa kirjoittaa voi saada noin paljon kävijöitä.

Onko sinulla The olut mistä olet kuullut vain hyvää mutta et ole löytänyt mistään?

Goose Island Bourbon County Stout on ollut jo pitemmän aikaa sellainen, jota olen haaveillut pääseväni maistamaan.

Mitä uudistuksia toivoisit alkoholipolitiikkaan?

Panimoille kun annettaisi ulosmyyntioikeus ilman prosenttirajoja ja maitokauppoihin myöskin nämä yli 4,7 % oluet ilman mitään joutavia 5,5 % tms. rajoja, niin olisin kyllä sitten tyytyväinen.

Panetko itse olutta ja mikä siinä kiehtoo?


En ole ikinä valmistanut kotiolutta. Olen muutamaan otteeseen ollut panimolla valmistamassa olutta, mutta muuten panohommat eivät ole tuttuja. Uskon, että monilla kiehtoo oluen valmistuksessa se että itse pystyy valmistamaan loistavia juomia. Oluenvalmistuskin on sellainen harrastus, että siihen ei ole ikinä valmis. Se on harrastuksena sellainen, että koko ajan oppii uutta ja voi kokeilla vaikka minkälaista. Onhan siinä myös se, että siitä on mahdollista saada jossain vaiheessa ihan ammattikin.

Hienoa selvisit haastattelun loppuun asti nyt vapaa sana, mitä maailman pitäisi vielä tietää?
Ei nyt niinkään tarvitse sen enempää tietää. Tässä haluan vaan kiittää kaikkia blogini seuraajia, että viihdytte juttujeni parissa. Toivottavasti jatkossakin jaksatte höpinöitäni lueskella. Mukavaa tulevaa kesää loistavien oluiden parissa.

Eräsmies kiittää ja kuittaa, mahtavia vastauksia! Uskon että monikin löytää näistä itsensä ja sai vastauksia kaihertaviin kysymyksiin. Kommentti kenttään saa laittaa viestiä haastattelua koskien, jos vaikka oli joku kysymys mikä jäi puuttumaan. Luulen että saadaan Jaskalta vastaus siihen lypsettyä =D.

Eräsmies löytyy täältä
Sähköposti
Instagram
twitter
facebook

Jaskankaljat löytyy täältä:
Facebookissa
twitterissä
Jaskankaljat blogi