9. huhtikuuta 2020

Olutlasin peseminen kotona.

Olutlasi on olutharrastajan ja ammattilaisen tärkein työväline, ilman kunnollista ja puhdasta olutlasia ei oluesta saa kaikkea sen kaipaamaa kunnioitusta. Olut kuuluu aina nauttia lasista, olipa siinä oluttölkissä vaikka miten hieno kokonaan aukeava kansi.


Suoraan tölkistä nauttiessa oluesta jää parikin asiaa pimentoon. Ensimmäinen on oluen väri, se on yksi kauneimmista olueen liittyvistä seikoista. Toinen seikka on puhdas käytännöllisyys, lasissa oluesta näkee siinä mahdollisesti olevat virheet. Vaalean lagerin ei esimerkiksi kuulu olla sameaa tahi sisältää hiivahiukkasia.

Myöskin tuoksu on tärkeä osa olutta, oikein muotoillulla lasilla saa oluen tuoksut säilymään pidempään tai saamaan ne jopa paremmin esille. Olutlasin muotoilussa olueen vaikuttaa olennaisesti myös se onko siinä jalka tahi kahva, jonka avulla olut pysyy viileämpänä lasissa kuin käsien välissä lämmitetty tuoppi. Oluen olisi myös hyvä mahtua kokonaisuudessaan lasiin.

Lasi on siis vallan tärkeä työväline ja se pitää osata pitää myös puhtaana. Tässä artikkelissa käyn läpi olutlasin puhdistuksen ja säilytyksen. Koska haluan oluelleni parhaimman mahdollisen astian, halusin tehdä jutun juuri Spiegelau laseilla, ne ovat olutlasien Rolls-Royce. Ystävällisesti Decanter lähetti Spiegelau laseja, iso kiitos heille.

Huomio huomio! Ohjeet on kirjoitettu todella likaiselle lasille, eli pinttynyt lika, rasva jne. Normaalisti lasille pitäisi riittää vesipesu harjalla, lukija vinkkinä sain ehdotuksen että pieni nokare soodaa mukaan auttaa puhdistuksessa.

Välineet:

Tarvitset puhtaan tiskiharjan ja pitkille laseille pulloharjan joka on pyhitetty pelkästään olutlaseille, näin se ei kerää vaikeasti puhdistettavaa rasvaa tahi muita epäpuhtauksia perus tiskeistä.

Mieto hajusteeton tiskiaine, liian vahvasta pesuaineesta saattaa lasiin tarttua kemikaaleja joista tulee makua ja tuoksua olutlasiin jota sinne ei kaivata.

Puhtaat kumihansikkaat.

Puhdasta vettä.

Peseminen:

Olutlasia ei mielellään pestä astianpesukoneessa, astianpesukoneen tehokkuus perustuu ainoastaan kemikaaleihin ja satunnaiseen vesisuihkuun joka sattuu tai ei satu osumaan laseihin. Huonosti pesevä ja väärällä lämpötilalla toimiva astianpesukone yleensä vain siirtää rasvaa tasaisemmin paikasta toiseen. Astianpesukone ei myöskään saa irti kunnolla huulirasvoja tai huulipunia, myöskään pesuaineiden kemikaalit ei välttämättä poistu lasista.

Esimerkkinä käytetyt Spiegelau lasit kestävät kyllä konepesua, vaikka ohuelta tuntuvatkin. Jos on välttämätöntä pestä lasit koneessa niin pyhitä kone pelkästään olutlaseille. Laadukkaat koneet osaa pestä muidenkin tiskien kanssa mutta itse en riskeeraisi. Huuhteluaineen käytön on havaittu huonontavan vaahdon muodostumista ja liian tehokas kone saattaa viedä lasista logot joita ei ole kaiverrettu.

Paremman hygienian ohella käsinpesu suojaa lasia suurilta lämpötilanvaihteluilta ja näin ollen lisää sen käyttöikää.

Tiskiharja siis kauniiseen käteen ja mieto, hajuusteeton pesuaine käteen ja siitä vain hankaamaan. Jos peset useampia laseja kerralla altaassa niin pese myöskin allas etukäteen ettei siitä irtoa rasvaa tai muita epäpuhtauksia pesun aikana.
Harjaa olutlasin pohja, sisä että ulkopinta huolellisesti. Kun olet hangannut laseja riittävän kauan aloita huuhtelu, tee se huolella kylmällä vedellä ja niin pitkään että vettä lasista pois kaataessa siihen ei jää pisaroita vaan vesi liruu kauniisti lasinpintaa pitkin pois. Jos pisaroita jää lasin sisäpinnalle niin jatka huuhtelua. Rasva tai pesuaine estävät oluen vaahdon muodostumisen, eikä lasin reunoille jää juodessa "brysselinpitsiä"

Jos olet epävarma tuloksesta voit tehdä suolatestin! Kastele lasi ja ripottele siihen tasaisesti suolaa, jos suola tarttuu kiinni tasaisesti lasin seiniin niin lasisi on puhdas. Likaiseen lasiin ei suola tartu, kokeile vaikka.
Suola ei tartu likaiseen lasiin.

Kuivaa lasit ylösalaisin kuivausritilän avulla, älä käytä liinoja sillä niistä voi irrota nukkaa ja tarttua lasiin, myöskin mikrobiriski on olemassa.
Suomalainen keksintö kuivausritilä on hieno innovaatio.

Säilytys ja käyttöönotto:

Olutlasit voi säilyttää hyllyssä kumminpäin tahansa mutta tiivis, pölyvapaa vitriini on aina suotava. Huuhtele olutlasi kylmällä vedellä ennen käyttöä, se laskee lasin lämpötilan oluen tasolle ja estää vaahdon liikamuodostumista.

Oluen nauttimisen jälkeen pese tai ainakin huuhtele lasi jotta seuraava pesukerta on helpompi.

Toivottavasti tästä oli hyötyä ja jatkossa olut maistuu entistäkin paremmalle. Tulossa on myös video kunhan saan editoitua, lisään sen sitten tänne.

Lasit: Spiegelau lasit tulivat Decanterilta.

6. huhtikuuta 2020

Sinebrychoff - Karhu Vehnäolut 5%

Karhun brändi yrittää kunnostautua tällä kertaa vehnäoluen muodossa. Saunaolut osoittautui vähän pettymykseksi niin jospa tämä parantaisi tilannetta, vehnäoluen kanssahan ei voi epäonnistua, eihän? Jännä tietysti lähteä tekemään saksalaistyyppistä olutta tsekkihumalilla mutta valintahan se tuokin, ei ne huonoja ole mutta sopiiko tähän?

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto nousu uljaasti, näyttää tiiviin kermaiselta, aivan kuin viime kerralla arvosteltu Paulaneri vehnäolut jonka arvion voit lukea tästä. Vaahto ei kyllä kestänyt niin pitkään kuin kilpailijassaan. Tuoksu ihan älyttömän banaaniselle, nyt on käymisaromit saatu hyvin talteen. Tuttu vehnien happamuus tuoksuu myös, hyvin lähellä ollaan samoja tuoksuja kuin paulanerinkin kanssa mutta samaa yrttistä viljaisuutta ei saada aikaiseksi.


KarhuMaku:
No tässä suutuntumassa sitten kyykähtää Paulaneriin verrattuna pahemman kerran, vallan vetinen on meininki. Hiilihapotus on korkea ja ihan hyvällä mallilla. Hentoinen metallisuus tulee happamuuden mukana, tässä ilmeisesti rungon ohuus kostautuu. Banaani pääsee hiukan myös makuunkin tällä kertaa. Humalointi on ruohoista sekä yrttistä, katkerointi tuntuu yllättävän kovaltakin vaikka IBU arvo ei kauhean kova olekaan ja kirpeä happamuuden tuoma sitruksisuus on aika yliampuvaa.

Valju vehnä, janon sammutukseen. Maista mieluumin Honkavuoren Valo tahi Heili, arviot molemmista löytyy tästä.

Maltaat: Vehnä sekä ohramallas.
Humalat: Saaz
Kantavierre: 11,6 %Plato
Väri: 10 EBC
Katkerot: 13 EBU
Panimo: Sinebrychoff

3. huhtikuuta 2020

Paulaner - Hefe-Weissbier 5,5%

Klassikko olut Baijerin suurimmalta panimolta Paulanerilta. Paulanerhan on ihan tolkuttoman vanha panimo ja ensimmäiset kirjalliset todisteet olemassaolosta löytyy jo vuodelta 1634, siinä sitä on kerennyt olutta panna ihan huolella. Pikkuista takapakkia tuli vuonna 1944 ymmärrettävästä syystä, silloin otti moni muukin panimo sodasta takkiinsa.

Tästä panimosta tulee ulos mitä mainioimpia oluita aina Salvator doppelbockista hefeweiseniin. Hefeweisen itsessään on vaalea suodattamaton saksalainen vehnäolut, erikoisuutena siinä on yleensä hiukan banaaninen ja neilikkainenkin tuoksu joka tulee pelkästään hiivasta. Hiivasta puheenollen siitä juontaa myös tyylin nimi sillä hefe tarkoittaa hiivaa ja weizen vehnää. Tämä on myös yksi niistä harvoista oluista joihin hiiva kuuluu pyöräyttää mukaan pullon pohjalta. Siinäpä knoppitietoa mutta veikkaanpa että ne harrastajat jotka näille sivuille eksyy tietävät nämä jo, mutta uusille, tervetuloa!

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kaikkia luonnonlakeja uhkaava vaahto on uhkean muhkea kirkkaan valkoinen höttöinen pilvi. Kauniin kullankeltainen väritys kutsuu luokseen kuin eloveena neito pellolla. Hiivasta johtuen samea muttei sisällä hiivan näkyviä jäänteitä. Tuoksuu vahvan viljaiselle, oikein kunnon vehnäpeltoa. Hentoinen hapan tuoksu pitää sisällään aimo annoksen banaania että muita eksoottisen hedelmäisiä estereitä. Myöskin vivahteikas yrttisyys on mukava viimeistelemässä tuoksua, oikein hyvä.


Maku:
Suutuntuma on vahvasta hiilihapotuksesta huolimatta pehmeä, hiilihapotusta saa pienemmäksi oluen reippaammin kaatamalla mutta se vaatii vähän erikoista kaatotyyliä että olut ei kuohu ulos lasista. Viljaisuus on vahvasti esillä ja happamuus muistuttaa hiukan piimästäkin irtoavia makuja. Hiukan makea olut muttei liikaa ollenkaan vaikka banaania on maussakin havaittavissa. Yrttiset, hiukan neilikkaiset humaloinnin yhdessä sitruksen kanssa katkaisevat makean kikkailut heti alkuunsa. Makeus tulee silti takaisin jälkimaussa ja yrttisyys kasvaa hauskasti alkoholin haihtuessa nielussa. Yksi parhaimpia marketti vehniä.

Makeuden ja happamuuden liitto on mainio. Vahva suorittaja vehnäoluiden sarjassa, Ayinger ja Weihenstephaner itsellä vie vielä voiton.

Paritus suositus: Castello Blue Cheese, kermaisuus nousee potenssiin x.
IBU: 14
Humalat: Herkules
Maltaat: Vaalea vehnämallas, tumma vehnämallas, pilsner ja munichmallas

30. maaliskuuta 2020

Liefmans - Kriek Brut 6%

Belgian tyyleissä mennään tänäänkin, Fruit Lambicin muodossa. Kriek on kirsikkahapanolut ja se valmistuu villihiivojen avulla. Oluessa yleensä käytetyt humalat on ikäännytetty 1-3 vuotta, niitä lähinnä käytetään enemmän bakteerien hillitsemiseen kuin katkerointiin. Monesti Kriek oluet valmistetaan kuin Gueuze, eli sekoittamalla muutamaa eri ikäryhmää samantyylin oluita.
Kyseinen olut on kaksi vuotta kypsynyt, sekoitettu vuonna 2018.

Kaupallinen kuvaus: This classy beer represents the perfect marriage between the fresh accents and slightly acidic flavour of the black cherries. Liefmans Kriek-Brut is a mixed fermentation beer, with every hectolitre containing up to 13 kilos of fruit! Liefmans Kriek-Brut is a perfect blend of Oud Bruin and Goudenband from different vintages, and can consist of between 15 and 20 different batches of beers. The beer is matured for 18 months, bringing out the very best of its intense flavour. Liefmans Kriek-Brut is a deep reddish-brown colour, with a pale head and wood and almond notes. On the palette, you can clearly taste the slightly sweet, yet at the same time gently bitter fruit flavours. This is a beer that just oozes class…
brutUlkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli niukahko ja ei se kestänytkään erityisen pitkään. Väriltään mahonkinen ja kirkas olemukseltaan, ei onneksi väritykseltään samalaista limpparia kuin Lindemanssin Kriek. Kirsikka tuoksuu kauas jo oluen seistessä pöydällä n. 30cm etäisyydellä minusta.  Läheltä nuuhkittuna kirsikka on se dominoivin elementti, hyvin heikosti keksinen mallas tuoksuu alta mutta vaatii oikeasti työtä.

Maku:
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja profiili on kuiva, hiilihappoja on kohtuullisen kevyesti laitettu ja se antaa hyvin kirsikalle lisää tilaa. Tummat kirsikat ottaa paikkansa heti makupaletissa ja ei anna juurikaan tilaa millekään muulle. Taustalta yrittää hento humalointi huhuilla hennolla yrttisyydellään ja mustaherukan lehvillä kunnes kirsikka tulee taas kurittamaan takavasemmalta. Oluen maku on hiukan makea ja kirsikat vielä boostaa sitä ennestään nyt kun humalat eivät juurikaan pääse katkaisemaan makua, mainitsen kuitenkin että ei mitenkään överin makea. Hapan jälkimaku jatkaa vielä pitkään mutta soureja aloittelevalle tämä on suorastaan miedosti hapan.

EBU: 8
Kantavierre: 15,5P

29. maaliskuuta 2020

Masis Brewery - Black as my currant Berliner Weisse 4,2%

Berliner Weisse on kokenut vähän inflaatiota kotimaassaan ja Berliinissä sitä valmistaakin vain yksi isompi brändi Kindl, pienempiä craft versioita toki putkahtelee markkinoille. Janon sammuttajana olut on oivallinen, matala alkoholiprosentti (yleensä 2,5 - 3,5%) yhdessä suutamuikistavan happamuuden kanssa on mitä mainiointa kesäjuomaa. Kuvaavaa onkin että Napoleonin sotajoukot ovat kutsuneet tätä pohjoisen shampanjaksi. Valmistuspuolella erikoisuutena on että vierrettä ei mäskäyksen jälkeen enää keitetä ja maitohappobakeerit hoitaa hapatuksen.



Panimon kuvaus: Mustaherukka on ulkoisesti mitä mustin marja, mutta se on sisimmältään kauniin punainen. Tämä marjapommi antaakin kiertolaispanimo Masis Breweryn berliner weisseen lumoavan syvänpunaisen värin. Black as My Currantin keittoon käytettiin 100 litraa kotimaista mustaherukka-täysmehua. Berliner weissen raikas happamuus ja mustaherukkatäysmehu ovat herkullinen yhdistelmä ja niiden liitto tekee Black as My Currant -oluesta monipuolisen juoman, joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Drink your berries!

Ulkonäkö & Tuoksu:
Berliner WeisseVaahto on melkoisen tuuhea ja korkeaksi se nousikin, vaahto myöskin kestää kauan. Väritys on hienon punainen, mennään sellaiseen rubiiniin sisään suorastaan, tosin tässä rubiinissa on kiillotus jäänyt hiukan kesken ja se on aavistuksen samea, niin kuin tyylille ominaista on. Tuoksuu vahvan marjaiselle ja sitruunalle, maltaita ei alta löydä yhtään.

Maku:
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen. Marjaisan herukkaisen makea berlineri jossa happamuus on suuta muikistavaa. Kuivakkaa menoa on oluen olemus, mikä nyt ei varsinaisesti yllättänyt. Oluen hiilihapotus on korkea ja puhutaan todella raikkaasta oluesta. Lopussa sitruunaisuus alkaa tulemaan enemmän esille kun mustaherukkaan tottuu jolloin tasapaino alkaa olla huipussaan.

Aika kova veto, happamuus nostaa kylmää hikeä otsalle.

Ruokasuositus: Salaatit ja merenelävät, miksei myös jokin mieto juusto.

26. maaliskuuta 2020

Honkajoen panimo - Honey hunajaolut 4,2%

Lipaston laatikosta kaivellaan pitkästä aikaa Honkajoen panimon tuotteita. Valitettavasti saatte nyt tyytyä kuvituskuviin kun puhelin päätti sammahtaa viimevuonna ja vei kaikki kuvat menessään, valitettavasti pilvipalvelukaan ei ehtinyt ottaa koppia.

Maistossa hunajaolut, henkilökohtaisesti tykkään hunajaoluista, niistä tulee vähän sellainen keskiaikainen meininki mieleen. Eihän se nyt ihan meadia ole mutta eipä tuon tarvitsekaan.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vallan hyvä vaahto, todella korkea ja pitkään kestävä. Väriltään kuparinen ja kuplahtelee melkoisesti lasissa, vähän on sellaista limonadi meininkiä ilmassa. Hunajan tuoksu on intensiivinen ja alta tuoksuu heikosti karamellimaltaat. Muuten tämän tuoksumaailma on pelkkää hunajaa ja parfyymimaista kukkaisuutta, imelä kuin mikä.

Maku:
Suutuntuma on kepeähkö ja jopa vetinenkin. Hunaja maistuu selkeästi mutta oluen ollessa näin ohutta tulee hunajastakin jotenkin vedellä jatkettua. Olut on todella makea, humalointi taasen on aika rentoa, mikä on tietysti hyvä jos halutaan korostaa sitä hunajaa. Humala maistuu kitkeränä yrttisyytenä mikä tulee vähän omituisesti hunajan päälle ja ne ei juurikaan toimi yhdessä. Jälkimaku on sokerihuurettu ja humalat maistuvat pihkaisena kurkun päässä. Siirappisuus korostuu karamellimaltaiden kanssa.

Ei ehkä omaan makuun se parhain mutta saisi kai tästä jonkin jälkiruoan loihdittua.

25. maaliskuuta 2020

Sinebrychoff - Karhu Saunaolut 4,5%

Hip hei, uutta karhua tulossa marketteihin saunaoluen muodossa. Karhuja onkin nyt noussut viimeaikoina yllättävän paljon luolistaan kun markkinoille tuli vastikään ruis ja speltti IPA. Sauna on suomalaiselle pyhä asia joten siihen liittyvää oluttakin pitää tarkastella sen vaatimalla kunnioituksella, karhun kaatoon siis.


"Karhu Saunaolut on vaalea lagerolut, joka on suunniteltu nautittavaksi saunomisen yhteydessä. Olut on maustettu Frantsilan Yrttitilan koivunlehtiuutteella, joka tuo makuun miellyttävää ”vihtaisuutta”. Parhaiten koivunlehden aistii tuoksussa. Koivunlehdet on kerätty käsin keväällä 2019 ja uutettu erityisesti Karhu Saunaoluen valmistukseen.

”Frantsilassa koivunlehdet kerätään käsin, kun ne ovat tuoreimmillaan ja elinvoimaisimmillaan, minkä jälkeen ne kuivataan nopeasti matalassa lämpötilassa luonnollisten ominaisuuksien säilyttämiseksi. Kuivatut koivunlehdet uutamme hitaalla ja perinteisellä menetelmällä tallentaaksemme kasvin aromaattiset teho- ja makuaineet”, kertoo Frantsilan luova johtaja Anna Karhu-Cormier.

Alkoholiprosentti on alennettu 4,5 %:iin oluen raikkauden lisäämiseksi ja koivunlehden maun korostamiseksi. Myös tölkkipakkauskoko 0,33 l on sopiva saunomisen yhteyteen.
Parhaiten Saunaolut maistuu saunan lauteilla, mutta kuten muutkin lagerit, se sopii keveytensä vuoksi monen ruuan kanssa. Erityisen hyvältä sen kanssa maistuvat saunan yhteydessä nautitut makkarat ja makkararuuat sekä grillattu ruoka. Myös yrteillä maustetut ruuat ja salaatit – erikoisuutena luonnonlehtisalaatit – maistuvat Karhu Saunaoluen kanssa."
Ulkonäkö & Tuoksu:
Saunaolut
Karhua kaatamaan
Vaahto muodostui ihan hyvin, se ei vain ollut kovin pitkäkestoinen joten voipi olla että tuli kehnosti pestyä lasi. Tuoksuu aika perinteiselle lagerille mutta koivunlehdet ei nyt mitenkään älyttömästi tuoksu mutta jotain outoa xylitolimeininkiä kyllä on. Sellainen pale maltaiden perus tuoksu hennolla hunajaisuudella. Varsin vaisua on siis tuoksun saralla. Väriltään hyvin perinteinen kullankeltainen ja kirkas olut.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksua kamaa ja hiilihapotus keskivertoa. Hyvin perinteistä maltaista karhun makua tarjoillaan heti alkuun, maltaat tuntuvat jotenkin rouhean makuisena ja hyökkäävänä. Pienoinen makeus on ilmassa ja koivunlehdetkin kyllä löytyvät mutta todella aneemisesti, jäävät pyörimään pintamakuun sellaisena eteerisenä öljynä ja katoavatkin välittömästi kun sitruksinen humalointi huuhtoo maut mennessään. Humalointi on niin maustettua että maltaat katoavat loppua kohden aika paljonkin taustalle ja alun hyökkäävyyttä ei enää ole.

Ihan saunaoluen tuntua tässä kyllä on, humalointi on raikas ja meininki on vähän sol oluiden tapainen. Sen verran sekavan oloinen paketti kuitenkin että en ihmettele että on rajoitetun ajan myynnissä, aika eksoottinen sekoitus.

23. maaliskuuta 2020

Olvi - Daring Daughter Tropical lager 5,5%

Olvilla On ollut jo pidemmän aikaa tekemisen meininkiä oluissa, varsinkin kun 2. polven panimomestari Silja Hylkinen alkoi ottamaan asioita haltuun. Pikkuisen haparoivaa oli meininki Scottish export alen kanssa mutta nyt on aivan eri meininki, raikasta ja rohkeaa otetta on nyt tekemisessä. Uuden panimomestarin oluet on lanseerattu nyt selkeämmin uuden tuotesarjan Daring Daughter nimen alle, se on suodattamattomiin kuivahumaloituihin lagereihin keskittyvä sarja.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto ei nouse erityisen korkeaksi, tiivis ja kestävä kuitenkin. Ulkonäöltä hiukan samea, kullankeltainen olut. Tuoksuu vahvan hedelmäiselle mangoa ja ananasta. Parfyymimaisuus jatkuu kukkaisuutena vahvana ja pitkäkestoisena.

Maku:
Keskipaksu suutuntuma ja kohtuullisen korkeasti hiilihapotettu. Kuivaksi käytetty olut jonka humalaprofiili on yrttiseen taittava ja katkerointi ei ole mitenkään erityisen vahvaa mutta selkeän terävän profiilin omaava. Hedelmäinen meno maussa, lopussa mandariininkuorta ja hiukan minttua josta joko tykkää tai sitten ei. Itselle toimii hyvin. Loppuvedon maut tulevat todennäköisesti Sabro humalasta jolla on aika veikeä makuprofiili. Lagerhiivan käyttäminen on todella hyvä idea, puhdas olut missä saa nauttia pelkästään humalan ja maltaiden mausta.

Daring Daughter Tropical lager on kesäisen hedelmäinen lager, joka on kuivahumaloitu Sabro, Amarillo- ja Chinook -aromihumalla. Se on valmistettu uudella hiivalla ja sen esikuvina ovat olleet amerikkalaiset West Coast ja Tropical lagerit.

Valehtelematta väitä että Olvin tuoteperheen kovin tuote so far. Kovasti tulee Fat Lizardin meininki mieleen tästä. Ostan todennäköisesti jatkossa paljon kun alkaa markettiin tupsahdella.

Humalat: Sabro, Amarillo ja Chinook
EBU: 32
Mistä: Saatu Olvilta

20. maaliskuuta 2020

Narvan Kyläpanimo - Lento White Ale 5%

Nytpä onkin eräsmiehen blogissa depyyttia tekemässä Narvan Kyläpanimo. Panimo on itselle täysin tuiki tuntematon mutta tulevaisuudessa avataan panimoa vähän enemmänkin auki. 

Sitä odotellessa tartutaan pulloon nimeltä Narvan Lento - White Ale, raikkaat white alet eli siis witbierit kolahtaa ainakin itselle näin vehnäoluiden ystävänä. Toisin kuin normaalit weissbierit witbierit saa makunsa mausteista joita yleensä on korianteri ja appelsiininkuoret, toisinaan myös inkivääri, omaa makuaan ja runkoaan tuo myös mallastamaton vehnämallas.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kirkas ja kupariin taittava olut. Olut kuplahtelee lasissa vaahdon keikkuessa kestävästi oluen pinnalla. Tuoksussa vahva hedelmäisyys saavuttaa nenän jo pöydällä seistessään, lähempi tuoksuttelu lisäsi tuoksuun vielä hiukan sitruunaruohoa ja hedelmät tarkentuivat mangoksi ja appelsiiniksi.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksua kastia ja sitruksisuus ottaa syleilyynsä heti alkumetreiltä. Hiilihapotus on korkealla ja olut maistuu suussa todella raikkaan virkistävältä. Maltaat maistuvat alussa vaalealta kauraleivältä pienellä keksisyydellä, hyvin erottuva mallaspohja kerta kaikkiaan. Humalat eivät ole aggressiiviset vaan korkeintaan täydentävät, katkeroita on vain nimeksi ja jälkimaku on enemmän hedelmäinen kuin katkeroinen. Humaloinnissa on myös kevyen mausteista ja yrttistä vetoa, hiukan menthollistakin jopa. Appelsiinin kuoret tuovat sellaista raikkautta mitä olen maistanut lähiaikoina esimerkiksi olutcocktaileissa.

Helvetin hyvä ja tasapainoinen olut, tätä nimittäin juoda salkkutolkulla. Hyvä suoritus.

Maltaat: Vehnä, ohrahiutale
Muuta: Appelsiininkuori ja korianterinsiemen.

Panimon yhteystiedot:
LATOMAANTIE 1
37370 VESILAHTI
info@narvanpanimo.fi
Osoitteesta löytyy myös panimopuoti. Puodista löydät myös uutuudet ja erikoiserät, fanituotteet sekä tarinoita oluiden takaa. Puoti on avoinna pääasiassa etukäteen ilmoitettuina lauantaipäivinä Narvan kesä- ja talvitorin yhteydessä klo. 9 - 12.

12. maaliskuuta 2020

Cocktailbaari Another doggy ja Jussi Viljala

Jussi Viljala


Jussi Viljala on monitaitoinen mies, sähköasentaja, kokki sekä baarimestari. Baarimestariksi kouluttautuessaan Jussi otti tavoitteekseen olla alansa parhain ja baarimestariksi tultiinkin luokkansa parhaimpana. Tämä sama kunnianhimoinen tavoitteellisuus on kantanut hedelmää lukuisten kilpailu voittojen myötä joista osa kansainvälisiäkin. Esimerkkinä Jussi mainitsi kilpailun, missä oli mukana Jan Lindgren, joka on voittanut tekniikka kilpailunkin käsi kipsissä, kyseessä oli siis sellainen vastus joka voittaa muut vaikka yhdellä kädellä. Niin se vain kävi että voitto napsahti tällä kertaa Jussille ja palkinnoksi annettiin matka Berliiniin, euroopan suurimmille alkoholialan messuille.

Voittokulku jatkui ja Jussi Viljala valittiin 2015 Aromi Pro:n suomen parhaimmaksi baarimestariksi. Tämä on omasta mielestäni merkittävä tunnustus sillä tähän äänestää kollegat että asiakkaat. Vuonna 2016  Jussi voitti yhdeksän muuta baarimestaria, Kyrön järjestäessä kilpailun jonka palkintona oli päästä Kyrön Distilleryn Brand Ambassadoriksi. Kyrön leivissä tuli myös luotua drinkki joka tunnetaan nyt ympäri maailmaa: Kyrön Gin & Juice.
Jussi Viljala


Jussin tie vei Kyrön hommissa ympäri maailmaa, aina Venäjän suurlähetystöstä Japaniin. Matkailun ohessa alkoi nimeä olemaan enemmänkin alan piireissä ja Jussin nimi ja reseptiikkaa vilahtelee nykyisin useammassakin alan kirjallisuudessa.

Myöhemmin about 2014 Jussi perusti Joensuun Baarikilta RY:n joka järjestää tapahtumia ja kouluttaa baarialan ihmisiä.

Maailmaa kierrellessä mielessä paloi kuitenkin ajatus sen oman paikan perustamisesta ja siihen tulikin myöhemmin mahdollisuus kun jussille ja hänen tyttöystävälleen, Hanna Naumaselle tarjottiin valmista liiketilaa joka oli ollut ravintola käytössä myös aiemmin.

Jussin puhetta on mukava kuunnella, tarinaa riittää ja ammattitaidon sekä intohimon siihen suorastaan tuntee puheesta. Huomasin vähän hänessä vähän samaa kuin itsessäni, loputon kiinnostus omaan erikoisosaamiseen ja kehittyminen siinä paremmaksi. Samaa kilpailuviettiä löydän myös itsestäni ja ruoskin itseäni olemaan aina parempi versio itsestäni, ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Another Doggy

Sisältää ihan älyttömästi mainostusta ja tuotesijoittelua! En saanut penniäkään tästä vaan ihan ammattillisesta ilosta kerron teille tästä.

Another Doggy sijaitsee Joensuun keskustassa, Niskakatu 10:ssä. Liiketilan ikkunoita koristaa isot Another Doggy logot joten ohi kulkemisen riskiä ei ole. Hauskana kuriositeettina tuulikaapista löytyy koirapatsas entisen omistajan peruilta, tarina kertoo että näitä oli alkujaan kaksi mutta jokin matala otsainen kelmi oli sen aikoinaan nyysinyt. Ainokaiseksi jäänyt koirapatsas toimii siis nyt eräänlaisena hatunnostona paikalla ennen toimineelle Kultainen Noutaja baarille.


Koiruuksia viljellään muutenkin, paremmin peremmälle päästyään asiakasta tervehtii seinälle taiteiltu jättimäinen mopsin pää. Sisustuksesta pitää mainita sen verran että tilat ovat kohtuullisen valoisat, on kattokruunua ja lamppua jos jonkinmoista, hämäriä loukkoja onkin ravintolamaailmassa aivan tarpeeksi joten tämä tuo toivottua vaihtelua miljööseen.


Sisustus sisältää muutenkin hauskoja yksityiskohtia sillä esimerkiksi yhdelle isoimmista seinistä on maalattu jättimäinen graffiti paikallisen artistin Toni Ahokkaan toimesta, mikä on muuten todella hieno. Tälläisiä saisi nuo kilikalimaalipojat piirrellä siltojen alle niiden ainaisten hämähäkkien sijaan. Muuten kaikki on omin pikkukäsin askarreltua, baaritiskiä lukuunottamatta joka on entisen paikan peruja.

Asiakaspaikkoja löytyy huikeat 80 ja istumapaikkaa löytyy joko massiivisista nahkasohvista perinteisiin palleihin. Pöytätilaa löytyy mutta valitettavasti ruokapuolta ei ole tarjolla ollenkaan. Asiakkaat ovat ottaneet dogin hyvin vastaan ja viikonloppuisin paikka on varsin täynnä.

Musiikki taustalla on maltillisella tasolla. Tilassa pystyy keskustelemaan sujuvasti ilman äänen korottamista mikä on varsin mukavaa, cocktailbaarithan on ensisijaisesti seurustelu paikkoja ja tunnelmassa onkin lähdetty hakemaan vaikutteita Itä-Lontoon kortteliravintoloista.


Äänimaailmasta puheenollen, käykäähän Another Doggyn vessassa, ei mulla muuta.

Haastattelun kärkeen pyysin että jos jonkin olutdrinkin minulle Jussi pyöräyttäisi niin olisin iki onnellinen ja niin myös kävi. Todella maukas drinksu tupsahti nenän eteen ja reseptiä olisi tässä!

Olutcocktail suosittelen.

2 cl Star of Bombay
2 cl Sitruunamehua
1 cl Oleo Saccharum
Kronenbourgh 1664 Blanc.
On muuten kova ja voin kertoa että markettien pulloversio blancista kalpenee hanaversiolle.

Baaritiski itsessään on avoin ja melkeinpä pöydästä kuin pöydästä pystyt seuraamaan baarimestareiden työskentelyä mikä onkin mielenkiintoista seurattavaa. Tuotteet hyllyille on selvästi valittu ammattitaidolla ja juomat on vimpan päälle, ei löydy Captain Morgania rommihyllystä ja eipä sitä rommin kaltaista valmistetta tarvitse siellä ollakaan. Sieltä kyllä löytyy Plantationin 69% rommia mitä itse olin metsästänyt.  Jussi kertoi selvää ylpeyttä äänessään että juomiin tarvittavat makusiirapit, mainittuna esimerkiksi mustikka-rosmariinisiirappi, tehdään joka viikko itse käsityönä, näin voidaan taata aineksien tuoreus.


Kahvin ystäville on myös ilosanomaa, sitäkin saa ja vieläpä itse jauhettuna pavuista! Nyt pitää sanoa että täältä ei kyllä saa huonoa tuotetta eikä huonoa palvelua, ei mikään ihme että valittiin Suomen paras baari kilpailun Top 10 eikä yritys ole ollut pystyssä kuin vasta 4kk, miettikääpä.

VÄLIAIKA! Sain näkäräiset Valamon luostarissa 3v kypsytettyä Ambassadors viskiä jonka on tehnyt yhteistyössä Jussi ja Jarkko Nikkanen, Jarkko on varmasti yksi tunnetuimmista viski kirjailijoista. Voin muuten kertoa että on muuten pehmeä case vaikka vain 3v vanhaa viskiä, ei valitettavasti myynnissä missään, harmi, oikeesti.

Hävikin hallinta on selvästi otettu haltuun Another Doggyllä, Sähkö on uusiutuvilla luonnonvaroilla saatu, muovipillejä ja muuta tauhkaa ei firmasta löydy ollenkaan. Myös kaikki sitrushedelmienkuoret käytetään loppuun asti ja niistä uutetaan siirappeja ja mehuja.

Selvitin tietysti olutvalikoimankin koska mikäs olutblogaaja olisin jos sitä en tekisi, valitettavasti oluen osuus on heikompi. Hanasta löytyy muutamaa olutta mutta ilokseni valikoimasta löytyy Koffin portteri, mikä on yksi parhaimmista portereista mitä olen maistanut, arvioni voit muuten lukea tästä!

Yritykseltä voi muuten tilailla cocktail koulutuksia tai cateringia, esim polttareihin ja muihin pippaloihin.


Another Doggy avoinna TI-SU 16-02.
Niskakatu 10
Instagram: Anotherdoggy
Facebook: Another Doggy

7. maaliskuuta 2020

Masis Brewery - Nelson's Farmhouse Saison 5,5%


Saisonista toiseen kulkee eräsmiehen tie, eilen oli maistossa fiskarsin rouge saison ja tänään on enemmän perinteistä tyyliä edustava Nelson's farmhouse ale. Ulkona alkaa jo kevään merkkejä näkyä niin tämähän sopii aivan mainiosti terassilla istuskeluun kun ulkona on mukavat +0.


"Nelsonin vaarilla oli farmi,
humala humala hop!
Nelson Sauvin se farmilla kasvoi,
humala humala hop!
Saison siellä ja saison täällä,
Nelson hop ja Sauvin hop,
Nelson Sauvin saison,
humala humala hop!

Uuden-Seelannin lammasfarmien inspiroimana kiertolaispanimo Masis Brewery halusi yhdistää Nelson Sauvin -humalan belgityyliseen Belle Saison -hiivaan. Lopputuloksena on hedelmäinen yhden humalan saison. Bää!"

Ulkonäkö & Tuoksu:

Todella uhkeasti nousi vaahto, pienikuplaisena ja tiiviinä massana säilyy oluen päällä kauan. Tuoksuu mukavan hedelmäiselle, hiivaisia elementtejä löytää juuri ja juuri aivan kaikkien tuoksujen äärirajoilta. Marjaisiakin elementtejä tulvahtelee nenää jo kaukaa ja tulee vähän parfyymimaisen kukkaisia tuoksujakin. Tuoksujen puolesta tämä on kyllä nappi suoritus. Väriltäänkin tyylinsä mukainen, kullan keltainen kaunistus.

Maku:
Suutuntuma on hiukan keskipaksun alapuolella. Hiilihapotus on kohtuullisen korkea tehden oluesta erityisen raikastavan. Maussa on selkeästi enemmän hiiva läsnä marjaisuuden muodossa, nyt on nimittäin hiiva ja käymislämpötilat olleet hallussa. Sitruunaisuus tai jopa sitruunaruohomaisuus on dominoivin elementti heti viinimarjojen ohella, oikein raikas puraisu. Jälkimaku on kohtalaisen lyhytkestoinen ja jää hiukan hiiva voittoiseksi, mikä nyt ei minusta ole edes paha asia. Olut itsessään on käytetty todella kuivaksi ja happamuus on hyvällä tasolla, todella kova veto.

Raikas saison ja ei maistu etiketistä huolimatta yhtään lampaan perseelle.

Panimo: Masis Brewery - Pantu Moose On The Loose laitteilla.
IBU: 27
Muuta: Pullotettu 02/2020, Erä: #MB017 - NF #001
Mistä: Olut on saatu panimolta

6. maaliskuuta 2020

Fiskarsin Panimo - Vermillion Saison de Rouge 5,2%

Pitkästä aikaa Fiskarsin tuotoksia, alkaa olla lähemmäs vuosi edellisestä tutustumisesta panimon tuotteisiin niin mukava taas palata pitkästä aikaa heidän oluiden pariin. Tällä kertaa on Saisonia luvassa, ei älyttömästi perus marketissa vielä saison tarjontaa ole, ainakaan täällä päin suomea niin tuo ihan mukavaa lisää marketti valikoimaan.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Saison
Vermillion Saison de Rouge
No vaahtoa tässä on ainakin riittävästi vaikka kaadoinkin aika ujosti, se on tiivistä, kermavaahtomaisen kuohkeaa ja todella kestävää. Nimensä mukaisesti olut vivahtaa hiukan punaisen puolelle olemuksen ollessa sameahko, meno melkoisen velvet. Tuoksuu saison hiivalle ja menossa on mukana melko samanlaisia elementtejä kuin hefeweiseneissä. Tuoksussa esiinty paljolti marjaisuutta, valkoherukkaista menoa.

Maku:
Suutuntuma on kevyt ja olut soljahtaakin kurkkuun vaivattomasti. Maussa on hiukan sweet & sour tyyppinen marjainen maku, tulee vähän puolukkaimainen olo. Hiiva maistuu myös selkästi omana, vaan ei häiritsevänä elementtinä. Katkeruus on varsin mieto ja  humalointi on sellaisia sitruunamehussa pyöriteltyjä yrttejä ja mausteita, hiukan pippurinenkin jopa. Mausteisuus alkaa lisääntyä melkoisesti oluen lämmetessä ja paahdetut maltaat alkavat ottaa loppukiriä saaden tähän mukavaa balanssia.

Tämä ei ole erityisen raikas saison, vähän sellainen saisonin dunkel versio.

Mistä: Ostettu lähi K-kaupasta.
Panimo: Fiskarsin panimo

5. maaliskuuta 2020

Masis Brewery - Plan c from space pale ale 5,2%

Tänään onkin Masis Breweryn debyytti eräsmiehen sivuilla ja voin spoilata heti alkuun että vahvasti aloitetaan. Panimon voidaan sanoa saaneen alkunsa vuonna 2016 kun Janne Palo ja hänen työkaverinsa Timo päättivät tilata kotipanimovehkeet ja tehdä itselleen maistuvaa bisseä. Vaimot halusivat mukaan harrastukseen ja Masi niminen koirakin pyöri jaloissa panovehkeitä tutkien, ja todettiin että hänen panimohan se on, tästä juontuu myös panimon nimi Masis Brewery.

Masis brewery on ollut kaupallinen kiertolaispanimo vuodesta 2018, hommat aloitettiin United Gypsiessin tiloissa mutta vierailuja on tapahtunut Lumi Brewing, Kanavan Panimolla ja Moose On The Loosen tiloissa. Pääosa panoista tehdään UG:n tiloissa sijainnin ja joustavuuden takia.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto kohosi niukasti lasiin ja jäi laiskasi lasin pinnalle. Hiukan samea pale, vaalea olkinen väritys on tyylin mukaista. Tuoksussa paljolti greippiä ja viljaa, hentoinen menthollinen havuisuus taustalla. Hedelmäisyys on hyvällä tasolla ja vaikuttaa ihan toimivalta paketilta ulkonäöllisesti.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksu ja hiilihapotus on hyvällä tasolla tyyliin nähden. Sitruksisuus on todella vahvasti maussa mukana ja vienosti limeäkin ja aavistuksen vahvemmin greippiäkin löytyy, loppuvetoon mennään pitkän jälkimaun kanssa joka taittaa havuun ja pihkaisuuteen hyvällä tavalla. Yrttisyyttäkin löytyy ihan mukavasti ja se ei ole ollenkaan överi vaan raikastava ja palettia täydentävä tapaus. Maltaiden kanssa mennään hiukan makean puolelle karamellisuuden sekä toffeisuuden kanssa mutta se tasapainottuu humalan kanssa niin hienosti että siihen saa melkein keskittyä.

Todella toimiva ja raikas olut, humaloinnin on kyllä niin spot on että ei tosikaan. Jos vaahtoa ei lasketa niin todella tyylipuhdas olut.

Maltaat: Ohra, Vehnä, Kaura
Humalat: Citra, Calypso ja Cashmer
Kiertolaispanimo: Masis Brewery - Pantu UG Breweryllä
Mistä: Saatu panimolta
Muuta: Batch: #MB018 - PCFS #002. Canned 02/2020

Odotan innolla uusia aluevaltauksia panimolta, hyvää tekemistä ja mielenkiintoisia oluita panimolta näyttää tupsahtelevan.

2. maaliskuuta 2020

Grupo Modelo - Corona Extra 4,5%

Corona olut ei sisällä virusta
Herran vuonna 2020 maailmalla jyllää coronavirus joten eräsmies on ajan hermolla ja otti maistoon Mexikolaisen Corona Extra oluen minkä kohutaan olevaan suorastaan taudin aiheuttaja. Otin suuren riskin ja uskalsin maistaa moista paholaista ystävien varoituksista huolimatta.

Kauhistuttava totuus coronaviruksesta!... Sillä ei ole mitään tekemistä Corona Extra oluen kanssa. Oluesta ei voi saada tautia vaikka kuinka yrittäisit, vaikka koko pakkaamon väki panimolla olisi sairastunut virukseen niin olutpullon pinnalla ei virus selviä kauaakaan. Kauhistuttava totuus itse Coronna oluesta on sitäkin kauheampi! Se nimittäin on tuotettu dollarinkuvat silmissä ja siinä on käytetty mahdollisimman paljon maissia hinnan laskemiseksi, eikä se ole mitenkään kummoinen maultaankaan. 

Corona Extra tarjoillaan monesti sitruunan tai limen kera mikä on oivallinen kikka hävittämään virhemakuja oluessa, ei tarvita kuin muutama tippa, oikeasti.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Reippaasti lasiin kaadettu coronna nousee muutaman sentin korkuiseksi kirkkaan valkeaksi vaahdoksi, näyttää kermaisalta mutta yllättävän huonosti kestävä. Tuoksussa saadaan vahvaa maissia naamalle mutta se ole mitenkään huono tuoksuna, maltaat tuoksuvat hennosti maissin alta ja lopputuloksena onkin omituisen imelä ja kukkainen tuoksu. Olut on vaalean oljenkorren värinen ja täysin kirkas.

Maku:
Hiilihapotus on runsas ja janon sammutukseen tämä olut onkin ensisijaisesti suunniteltu. Suutuntuma on ohut ja maissin maku on vallan dominoiva, tästä saa vähän sellaisen purkkimaissin makua metallisuuksineen kaikkineen. Humaloinnilla on saatu ihan mukava sitruksisuus aikaiseksi ja kohtalainen katkeron puraisu loppuvetoon, valitettavasti kirkkaan lasipullon ja UV-valon yhdistelmä tuo makuun tunkkaisuuden ja pahvisuuden.

Meininkin on sellainen mineraalipitoisen sitrusveden kaltainen paketti, kylmänä oivallinen janon sammuttaja mutta makuelämyksenä ei anna juurikaan aihetta uudelleen ostamiseen.

Tyyli: American Adjunct Lager
EBC: 7,3
EBU: 14
Panimo: Grupo Modelo
Mistä: Ostettu S-Marketista

9. helmikuuta 2020

Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock 6,5%

Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock on varsin tunnettu oluen harrastajien keskuudessa, sitä on myös Bambergin kaupunki missä olut on valmistettu. Bambergin oluen valmistus on tunnettu siitä että siellä maltaat savustetaan edelleen perinteisin menetelmin pyökkitulen päällä. Maistossa olevaa olutta valmistava panimo on ollut pystyssä jo vuodesta 1678, laadukasta tekemistä ja perinteitä siis aikojen takaa. Olutta tehdään panimolla jo kuudennessa polvessa, näin sen pitää ollakin. Ennen oluet olivat luontaisesti savuisia maltaiden kuivatustekniikoiden ollessa vielä lapsen kengissä. 1700- luvulla tekniikka oli jo sillä mallilla että savuisuus alkoi hiljalleen poistua makumaailmasta. Tämä kyseinen olut on vieläpä kypsytelty tammitynnyrissä ja on saatavilla yleensä lokakuusta alkaen, riittoisuus hyllyssä voi olla heikkoa suurehkon menekin takia.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto kohoaa uljaaksi tiheäksi vaahdoksi oluen pinnalle, tervaiset esterit tervehtivät nenää jo kaukaa. Mahongin värinen olut herättää kirkkaalla olemuksellaan kiinnostukseni välittömästi. Tuoksu ei varsinaisesti ole erityisen vahvasti savuinen vaan on yllättävänkin herkkä, hiukan tervattua palvikinkkua on myös.

Maku:
Suutuntuma on kohtuullisen paksu, oikein herkullista kun antaa hiukan lämmetä. Maussa on vahvasti tervaskantoa puineen päivineen. Vaikka savuisuutta on maussa reippaasti niin kyllä siitä muitakin makuja löytää, innostuin vallan kun huomasin että niinkin herkän maun kuin pähkinän pystyi löytämään vaivattomasti. Caramel mallastakin on selkeästi roiskaistu sekaan, karamellisuus on hyvin esillä ja olut ei mene liian imeläksi vaikka limppuinen onkin. Lämmetessään olut antaa aina vain uutta ihmeteltävää makuaistin tottuessa entisiin makuihin, hiukan lakritsia alkaa kukkimaan maun loppu hetkillä.

Humalointi on tehty taiten, sitä nimittäin on juuri ja juuri huomattavaksi asti, hento yrttisyys ottaa kuivalla otteella lopussa kopin. Katkerointikin on tehty hienovaraisesti, sen huomaa mutta sitä ei jää varsinaisesti ajattelemaan.

Laadukas olut kaiken kaikkiaan! Ei virheitä mutta en sitä kyllä tämän panimon tuotoksissa odotakaan, laadukasta tekemistä alusta loppuun.

EBU: 39
EBC: 76
Panimo: Aecht Schlenkerla

27. tammikuuta 2020

Ruosniemi Brewery - Vuorineuvos Imperial Stout 9,5%

Ulkonäkö & tuoksu:
Nyt täytyy kyllä myöntää että vaahto on todella tiivistä settiä, kermaista ja houkuttelevan maitokahvin väristä. Tuoksuu melkoisen makealle ja se koostuukin monesta elementistä, paahdettua sokeria, leivänkuorta, toffeeta, vaniljaa, kahvia ja maitosuklaata sekoitettuna herkulliseksi paketiksi. Väritykseltään se on lähes musta ja ilman lisävalaistusta se onkin sitä.

Maku:
Suutuntuma on vallan pehmeä, solahtaa kurkusta alas suorastaan öljyisenä. Hiilihapotus on aika matala ja niin mielestäni impeissä kannattaakin olla. Maussa paahteisuus on vahvasti läsnä, kahvisuus on ylivoimainen mutta humaloinnin katkeruus ottaa loppua kohden onnistuneen niskalenkin. Humaloiden kuiva yrttinen, havuinen ja hiukan greippinenkin profiili antaa hyvää vastusta suun tahmaavalle siieappisen sokeriselle makeudelle. Suolaisuus antaa hyvää balanssia ja nostaa esille taatelimaisia elementtejä paahteisen maalaisleivän kera.

Täydellisen toimiva imperial stout ja tätä kannattaa kokeilla vaikka merisuolalla höystetyn tumman suklaan kera.

IBU: 60
EBC: 120
PLATO: 22,6°
ALC: 9,5%
HUMALAT: Columbus

15. tammikuuta 2020

Olaf brewing & mikkeler - party like it's 1475 pils 4,9%

Huh 12 tunnin työputki takana remontoinnin merkeissä, sanoisin että olut maistuu. Kävin paikallisessa citymarketissa ja löysin sieltä olaf brewingin eli entisen mustanvirranpanimon ja mikkellerin yhteistyöoluen hyllystä. Pakkohan se oli maistoon ottaa koska suhteellisen lähiolutta ja mikkellerin tuotokset kiinnostaa aina. Party Like It’s 1475 Pils juhlistaa tanskalaisten ja suomalaisten yhteistyötä Olavinlinnan rakentamisessa, päälinnan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1475.


Ulkonäkö tuoksu:
Vaahto on korkea ja suhteellisen kestävä. Täysin virheettömän kirkas ja kullankeltainen olut. Pitsiä jää lasiin vallan kiitettävästi. Tuoksu on vahvasti viljainen ja hiukan kukkaisen hunajainenkin, aavistus kuivaa mausteyrttisyyttä piipahtaa lopussa.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksu ja hiilihapotus on raikkasti toteutettu. Maussa on paksulti viljaisuutta ja paahtoleipää. Humalointi on yrttinen, ruohoinen ja hiukan pippurinenkin, jälkimaku jatkuu kuivakkaan kitkeränä pitkän aikaa. Katkeruus on miellyttävän korkea mutta menemättä kuitenkaan överin puolelle.

Mainio perusvarma pils

10. tammikuuta 2020

Eräsmies testaa: Alpina Prima Mid

Eräsmiehen testissä Alpina Prima Mid Vaelluskengät, monesti kaupitellaan myös metsästyskenkinä. Kengät edustavat hinnassaan vaelluskenkien alapäätä mutta hinnassa on melkoisesti paikallista vaihtelua. Yleensä ovh. on ilmoitettu 179€ nurkille mutta kengät löytyy lähes poikkeuksetta hinnalla 99€.

Kengät on sellainen ostos että suosittelen kokeilemaan kivijalkamyymälässä ensin ja tilaamaan vaikka sitten verkosta jos ei halua tukea paikallista yrittäjää. Itse kokeilin liikkeessä kymmentä erilaista kenkää mutta tämä istui kuin valettu heti eikä vaatinut minkäänlaista sisäänajamista, muista malleista huomasi heti erilaisia hankauspisteitä ja muita epämukavuuksia. Sujuvasti jalkaan istuminen kielii toisinaan myös siitä että materiaali on pehmeää ja kiertosuojaus ei luultavastikaan ole parhaimmasta päästä.

Sovita siis aina kengät etukäteen ja jos mahdollista niin koeaja kengät ennen pidemmälle reissulle lähtöä. Ihmiset ovat yksilöitä, samoin kengät.

Nykyään vaelluskengiksi kutsutaan vähän mitä vain mutta hyvät vaelluskengät on kestävät ja tukevat jalkaa maastossa kuin maastossa.

Testiolosuhteet:

- Tuotetta on testattu 8kk ajan.
- Kenkiä testattiin mm. Lapissa kalastusreissun yhteydessä.
- Testattu lumessa ja jäässä.
- Testattu lukuisilla metsästysreissuilla, märkä/kuiva maasto.
- Työmatkat pyörällä että kävellen.


Ulkonäkö:

Nämähän on todella tyylikkäät kengät, tummaa nupukkinahkaa ja napakkaa kangasta, näitä ilkeää käyttää ihan kaupungillakin. Ulkonäköä saa aina viilattua ruskealla lankilla tai kiillottamalla mehiläisvahalla. Nauhat on tyylikkäät ja eivät pistä silmään mitenkään merkittävästi. Katu-uskottavuus on siis hyvällä tasolla ja ei metsämiehetkään naura ulos nuotiopaikalta.

Valitettavasti materiaali on hyvin herkkä kulumiselle ja ensimmäiset palkeenkielet alkoivat näkyä jo viikon päästä käyttöön ottamisesta. Enimmät ruhjeet saa onneksi vaikka lankattua piiloon ja kengistä saadaan taas siistin näköiset.



Pitävyys:

Tämä kenkä on varustettu Vibram pohjalla, valmistajan sivujen mukaan sen luvataan tuovan pitoa kaikilla alustoilla. En tiedä missä kaikkialla tätä on testattu mutta omakohtaiset kokemukset puhuvat päinvastaista. Lapissa kalastusreissuilla piti kiipeillä koskien kostuttamia kiviä, ainakin niillä pitävyys oli vähintäänkin kyseenalaista ja jalka meinasi lipsua alta useammankin kerran. 

Myöskin vaelluksilla ja metsästysreissuilla jokainen niljakas puunjuuri aiheuttaa liukastumisia ja sitä rupesi kummasti vaan väistelemään juurrakkoja sen sijaan että niistä vain painaisi rempseästi lävitse.

Lumi ja jää pitävyys on yhtä kehno kuin Reino tossulla ja näitä käyttäneet tietää että puhutaan todella kehnosta pitävyydestä, näin Lieksalaisena ihan surettaa tunnustaa asia. Pohjien kuviointia olisi voinut vaikka karhentaa lisäpitävyyden saamiseksi.

Vedenkestävyys:

"Alpitex Waterproof Membrane

The membrane is water-resistant and allows for good boot ventilation as well as comfort. The Alpitex membrane has been developed by Alpina engineers."

Näin mainitaan siis valmistajan sivuilla, hauska sinänsä että waterproof muuttuu tekstissä water-resistantiksi, mikä on aivan eri asia mutta tässä tilanteessa onkin osuvampi. Vedenkestävä ei ole sama kuin vedenpitävä. Kenkä ei nimittäin pidä vettä juuri yhtään, tai pitää mutta kengän sisällä. 

Ensimmäinen metsästysreissu näillä kengillä oli katastrofi, metsästysalueella oli pitkää ja märkää heinikkoa jonka lävitse oli rämmittävä jos lintuja mieli saavan. Kengäthän kastuivat kärjestä ensimmäisen kahden tunnin aikana eikä edes kävelty lätäköiden lävitse. Lisäkostumiselle voi myös olla syynä iltin kangas joka imee kuin sieni kosteutta, varmista että ne jää mahdollisimman hyvin piiloon iltin taakse.

Plussana on mainittava että kengät kuivuvat suhteellisen nopeasti nuotiolla. Tässä tosin kannattaa muistaa sanonta että missä voi sulaa siellä nahka palaa.

Hengittävyys:


Lämpimillä syyskeleillä kengät on todella lämpimät, kengät kyllä hengittää mutta lämpö ei haihdu riittävän nopeasti. Jalat siis kuumenevat nopeasti mutta hikoilemaan eivät varsinaisesti rupea, hengittävyys siis toimii kohtalaisesti. Kengät soveltuu myös hiukan hyisempiin keleihin, kun lämpötila alkaa painua pakkasen puolelle.

Muuta:

Nauhoitus on kohtuullisen napakka, jalka pääse kuitenkin hiukan liikkumaan kengän sisällä. Nauhojen materiaali tiettävästi jotain nailon sekoitetta mikä tekee näistä hivenen liukkaat. Itsellä ainakin perus rusetit aukeaa alituiseen joten suosittelen tekemään solmun joka kiristyy kävelessä tai sitten hankkimaan jonkin sortin lukitteen estämään luiskahtelua.

Kengän keskikorkea (Mid)- varsi kannattaa huomioida hangessa liikkueessa, muuten se tuo hyvää liikkuvuutta jalalle.

Tuplaompeleet ovat hyvin tehtyjä ja pelkoa ratkeilemisesta ei ole.

Yhteenveto:

Kun et vaadi kengiltä liikoja ja käyt vain satunnaisesti retkeilemässä. Kyseessä on ihan ok kengät kuivaan päiväretkeilyyn metsäpoluilla ja ns. alppimaastossa. Yhtään aktiivisempaan käyttöön näistä ei ole ja Alpina Prima Midien täydellä hinnalla löytää varmasti vedenpitävät kengät.

Kengät on ostettu Kärkkäisen verkkokaupasta.

1. tammikuuta 2020

Tuju - Hopitinen illuusio Session IPA 4,9%


Ystävät tupsahtivat kylään juhlimaan uuttavuotta ja toivat Lappeenrannasta tuliaisia Panimoyhtiö Tujun oluiden muodossa, sieltä sain hoptisen illuusion ja berliinerin munkin, joista nyt maistellaan ensimmäinen joka myös on vuoden ensimmäinen olut. Suhteellisen tuore panimo kyseessä sillä perustettu vuonna 2015. Ainakin tämä ensimmäinen olut oli vahvaa suorittamista joten odotan innolla myös seuraavaa.

Panimon kuvaus:
”Vaalea mallaspohja kohtaa hedelmäisen humaloinnin sekä IPA:n katkeruuden tässä helposti lähestyttävässä session IPA:ssa

Pahaenteinen taikuri saapui lavalle käsissään kani ja kortit. Yleisö pidätteli hengitystään taikurin sauvan heiluessa katsojien silmien edessä. Taikasanat "Citra, Mosaic ja Columbus" humalluttivat täyden salin katsojat ennenkokemattomaan illuusioon, josta ei olisi paluuta.”


Ulkonäkö & Tuoksu:
TujuTuoksuu oikein makoisalle eksoottisten hedelmien pyreelle, mango ja papaija leikkivät käsikädessä raikkaiden sitrushedelmien kera joista lime on eniten esillä. Vaahtokin pysyy tiukasti tiiviinä massana oluen päällä ja jättää menessään niin paksut pitsit että niillä voisi kuoruttaa vaikka kakun. Ulkonäkö ei ole erityisen nätti vaan mennään hiukan vaalean ruskeaan sävyyn missä hiiva partikkelit tanssahtelevat iloisesti. Tämä ei ole vika vaan kuuluu asiaan, ulkonäköä voi toki parantaa viilentämällä olutta reilusti ja kaatamalla varovasti ettei hiivat päädy mukaan.

Maku:
Suutuntuma on yllättävänkin pehmeä ja kermainenkin jopa, hiilihappojen raikkauskaan ei saa tunnetta vietyä pois vaan tuntuu suorastaan tukevan sitä saaden kermaisesta tuntumasta kuohkean. Humaloita on runsaasti ja hedelmäisyys suorastaan pompsahtaa silmille, mangoinen maku ei ole kuitenkaan imelä vaan ryhdikäs kun sen yhdistää havuiseen katkeruuteen. Katkeruus on muuten verrattain miedolla tasolla joten tässä on mainio olut IPA tyyliin tutustuville. Jälkimaku ei ole erityisen pitkä mikä päästää maltaat hienosti esille loppua kohden, makeaa karamellisuutta kera hattaramaisen sokerisuuden. Hiiva maistuu oluessa myös selkästi mutta jos sen jättää kaatamatta lasiin niin sittenhän siitäkin pääsee, toisaalta ei se itselle koskaan paha maku ole ollut.

Tasapainoinen IPA ja omalla kaatamisella saa vaikutettua kokemukseen.

Humalat: Simcoe, Citra Chinook