26. lokakuuta 2020

Laitilan wirvoitusjuomatehdas - Altbier 5%

Laitilan Jouluolut is out! Hyvät tuomaat 2019 Maariana Nelimarkka ja Jussi Rokka kävivät panemassa Laitilan virvoitusjuomatehtaalla oluen jota harvoin saa mistään, altbieriä. Oman altbier kokemukseni olen käynyt hakemassa suoraan lähteeltä eli sen synnyin seuduilta Düsseldorfissa, nautiskelin siellä niin monta erilaista alttia kuin vain pystyin.

Olutta kävin nauttimassa samalla reissulla kun piipahdin Krombacherin tehtaalla tutkimassa paikkoja, jutun siitä reissusta voi lukea tästä!


Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto oli kyllä ihan kämänen mutta syytän huonosti pestyä lasia. Tuoksu on kyllä vahvasti maltainen ja hiukan hedelmäinenkin, aistinko rusinoita? Pähkinöitä ja toffeeta piisaa myös yllättävänkin paljon. Maltaisuus on tummaa meininkiä, se hiukan vie tuotta raikkaus aspektia mutta juotavuuteen se ei toki vaikuta. Ulkönäöltään kirjas ja todella kauniin mahongin värinen mistä kyllä tulee pojoja.


Maku:

Maku on jotenkin ohut verrattuna esim Schumacherin alttiin. Suutuntuma on hiukan alle keskipaksun, ei sisällä juurikaan hiilihappoja. Maltaisuus on vahvana tässä, paahteisuutta riittää seuraavallekin sukupolvelle, lähinnä kuitenkin pale pohja vinkkaa olemassaolostaan sellaisena vaaleana leipäisyytenä.  Katkeruutta ei älyttömästi ole, juuri ollenkaan, nyt on lähdetty lähinnä aromi puolelle. Humalointi on kevyen yrttistä, lähinnä pippurista. Olut on aavistuksen makea, siis ihan aavistuksen mutta selkeää eroa omiin maistamiini altteihin.

Yllättävän monipuolinen olut, tässä on vähän kaikkea mutta mitään ei ole intensiivisesti. Hauska sinänsä.

Maltaat: Pale Ale, Vehnä, Münchener, Carared, Carafa III 
Humalat: Magnum, Perle, Hersbrücker.
EBU: 28
EBC: 39
KV% 12,5

18. lokakuuta 2020

Nokian Panimo toivottaa hyvää talvea uudistetulla talvioluellaan.

Nokian Panimo - Keisari Talviolut 5,5%


Syksy! Saa luvan loppuakin, pihassa on nimittäin lähemmäs 20 koivua ja roskaa riittää. Haravoinnin lomassa nappasin maistoon Nokian panimon korruptiopaketissa saapuneen talviolut uutuuden, kyllä kuulit oikein uutuuden, tämä ei nimittäin ole sama versio kuin aiempi talviolut nimellä liikkunut olut. 

Tälläinen radikaali reseptimuutos on vähän ikävä esimerkiksi Untappedia, Pint pleasea ja muita arviointisivustoja ajatellen kun nimen alla on nyt aivan uusi olut.

Saatekirjeessä mainittiin että nykyisen oluen pohjana on Munchener Strong joka poistui valikoimista aikapäiviä sitten. Katkeroita oluessa sanotaan piisaavan mummoille sekä jonneille.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostuu ihan kohtalaiseksi, tiivis ja kermainen paketti. Tuoksuu hyvin vahvasti maltaalle, Paahtoa löytyy pienen kahvilan verran, vähän imelällekin ja siirappisellekin meinaa tuoksu puoli lähteä keulimaan. Hedelmäisyyttäkin tuoksussa löytyy aika runsaasti mikä tekee tästä hiukan omituisen kombinaation. Kirkas ja kaunis kuparinen sävy kyllä miellyttää silmää.

Maku
Munchener meininki on kyllä selkeästi esillä vaikka en olisikaan luntannut saatekirjettä. Tummaa mallasta, hiukan karamellisuutta, sokeria ja siirappia, siitä on tämä olut tehty. Makea viipyilevä ja pehmeä jälkimaku on kyllä varsin miellyttävä. Humaloinnissa aavistus yrttisyyttä ja vähän pippuriakin. Suutuntuma kohtuullisen pehmeä vaikka happoja löytyy. 

Herkästi katkeroitu mallasvoittoinen juoma, ei tää nyt paska ole ollenkaan, ei tunkkaisuutts eikä muutakaan outoa.

EBC: 35
IBU: 25
KV: 12,8

12. lokakuuta 2020

Waahto Brewery - Joulu porter 5,5%

Hyh! Se on taas se aika vuodesta kun joulusuklaat ja koristeet alkaa vyöryä kauppojen hyllyille, henkilökohtaisesti tympäisee kun aikaistuu kokoajan tuo joulun tuleminen, kohta varmaan on viikko juhannuksen jälkeen ensimmäiset tonttu-ukot esillä.

Sitten on nämä jouluoluet, herättää jo ajatuksena väristyksiä. Jouluoluet on sellainen villikortti että oksat pois, on kanelia, piparia sekä pumpernikkeliä ja hiivat on kerätty pukin parrasta. Erikoisuuksien tavoittelu on vieraannuttanut minut lopullisesti maustehässäkköistä, harvoin ne edes sopivat minkään ruoan kanssa edes yhteen.

Waahto Breweryn oluen uskalsin hyllystä ottaa sillä tiedän että sieltä tulee laadukasta tavaraa ilman turhia kikkailuja. Etiketti myöskin paljasti tuoteluettelosta että oluen seasta ei löydy mantelia, riisipuuroa eikä mitään muutakaan epämääräistä. Houhouhou ja olutta pullo!

Panimon sana: Jouluna nautittava mustan tumma porter-olut kuuluu pohjoismaisiin ikiaikaisiin perinteisiin. Waahdon jouluoluessa on käytetty taikojen ja loitsujen sijasta 100% suomalaista mallasta ja se on luotu perinteisen porter-tyylin mukaiseksi sekä erityisen helposti nautittavaksi.


Ulkonäkö & Tuoksu
Nimeään kunnioittaen Waahto nousi todella muhkeaksi pilariksi, nyt on vaahdolle annettu kunnolla rakennusaineita. Vaahto kestää hyvin aikaa vaaleanruskeana, tiheäkuplaisena massana. Tuoksussa mennään maltaisella, hiukan makealla ja siirappisella meiningillä. Tumma paahtoista mallasta tuoksuu lasista vahvasti, mustien maltaiden palaneita nuotteja ei löydy ollenkaan mikä on ihan hyvä, hiukan lakritsia löytyy myöskin mukavana kuriositeettina.

Maku
Vahvasti maltainen, on ensireaktioni ensimmäisestä siemaisusta, vetisyyttä ei ole. Tummaa paahtoa piisaa joka tuo vahvasti kahvin makuja mennessään. Humaloinnissa aavistus sitrusta mukana joka tuo sellaista sitruunankuorimaista kitkeryyttä, jälkimaku itsessään on pitkäkestoinen. 

Ei ole erityisen makea vaan aika kuivaksi käytetty, rapsakan kahvinen porter! kylmänä suorastaan raikas.

Hyvä porter, tulee tasan eräsmiehen joulupöytään.

4. lokakuuta 2020

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas täräyttää jälleen, Kukko näyttää alkoholittomilla oluilla kaapin paikan.


Alkoholittomat oluet ovat olleen nyt nosteessa jo useamman vuoden, isot panimot ovat puskeneet markkinoille jos jonkinmoista alkoholitonta pitkin vuosia. Pienpanimoissakin ollaan herätty kasvavaan trendiin ja siellä on lähdetty myös vastaamaan haasteeseen tuoda markkinoille alkoholiton olut joka myös maistuu oluelle.

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla on kova ote alkoholittomien oluiden saralla, voittihan alkoholiton pils Suomen Paras Olut kisoissa jopa alkoholilliset versiot, siinä nimittäin on kova suoritus!

Tässä postauksessa on käsitelty Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan alkoholittomat oluet, long post is long mutta jaksajat jaksaa, olkaa hyvä!

Kukko IPA

Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto kohosi melkoiseksi pilvi patsaaksi herkälläkin kaadolla, tiheä kuplainen, lähes kermainenkin vaahto tarraa lasiin jäädäkseen. Brysselin pitsin muodostumista en ole hetkeen nähnyt näin voimakkaana.

Tuoksussa ei yllättäin tulekaan ensimmäisenä humalat vaan maltaiden paahteisuus yhdistettynä pähkinöiden maanläheiseen tuoksuun. Paahteisuuden kylkeen tarraa mukavasti sellainen makea imelyys joka antaa hedelmien tulla suorastaan rauhallisesti vierien sieraimiin. Todella mehukaan tuoksuinen tirauksella sitruunaa johon on ripautettu vielä yrttejä päälle. Toimii!




Maku:

Suutuntuma on pehmeä, riittävä runko on saatu aikaiseksi ja olut ei mene vierteisen makeaksi. maltaiden paahteisuus antaa sopivasti vasta paria aika ronskillekin humaloinnille. Humaloinnin katkeruus on vähintäänkin riittävä, melkoisen yrttinen pamaus ja jälkimaku jatkaa todella pitkään pihkaisuuden ja havuisuuden yhdistelmänä.

EBU: 45

EBC: 32

Maltaat: Pale Ale, Red Ale, Caramel 150

Humalat: Columbus, Centennial, Amarillo

Muuta: Gluteeniton


Kukko Pils

Ulkonäkö & Tuoksu:

Nyt on lasissa niin kirkas olut etten kestä, kaunis olkinen väri ja tiukka valkoinen viipyilevä vaahto, siitä on pilssi tehty. Tuoksuu oikein hyvälle pilsille, viljaisuus on valtava ja ehkä hentoa rasvaisuutta on ilmassa. Rehti ja rehellinen pilssin tuoksu herkällä yrttisyydellä, nappi suoritus.



Maku:

Suutuntuma on kuivan rapsakka ja virkistävällä hiilihapotuksella. En ihmettele miksi voitti pilssi sarjansa suomen paras olut kisassa, runkoa ei nimittäin hevillä huomaisi alkoholittomaksi. Maltaisuus on hyvin esillä, leipäistä leipää hiukan ruskistuneella kuorella. Viljat on kyllä niin hyvin nostettu jalustalle että hämmästyttää, kuin varkain humalat ottavat oman osansa parrasvaloissa. Rapsakka yrttinen humalointi kuivattaa suun kunnolla ja pakottaa ottamaan uuden hörpyn. Jälkimaku on pitkä mutta yllättävän herkkä alun puraisusta huolimatta, hyvä pils!

EBU: 24

EBC: 7

Maltaat: Pilsner, Caramel Pale

Humalat: Northern Brewer, Hersbrücker

Muuta: Gluteeniton


Kukko Lager:

Ulkonäkö & Tuoksu:

Kirkashan se on niin kuin lagerin kuuluu ollakin, värityskin on tuttua kamaa hiukan olkisella värityksellä. Tuoksussa on vähän omituista vibaa, ei sellaista lagerin viljaista raikkautta vaan hiukan paahdettua leivänkuorta jota on dipattu piimässä. Oluen hiukan väljähtyessä päästää enemmän tuttuihin lager tuoksuihin ja hiukan voimainen viljaisuus alkaa puskea esille. Humalointi tuoksuu aika vaisusti.


Maku:

Makuhan on sitten jo hyvinkin lupaava, joskin hiukan vierteinen maku tässä on. Vierteisyydestä huolimatta ei runko ole makea vaan hyvinkin kuiva tapaus ja muistuttaakin jo melkein pilssiä. Viljaisuutta on hyvin maussa, hento paahteisuuskin löytyy. Yrttisen humaloinnin avustuksella tästä tulee jotenkin germaanin oloiset vibat.

Tähän mennessä sarjan heikoin suorittaja mutta verrattuna moneen kilpailevaan holittomaan lageriin niin tämä on siellä kärkipäässä.

EBU: 14

EBC: 5

Maltaat: Pilsner

Humalat: Magnum, Perle, Saaz

Tyyli: Pale lager

Muuta: Gluteeniton


Kukko Tumma

Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto meinasi tulla jo purkkia avatessa vastaan joten hyvältä vaikuttaa. Lasiin kaadettaessa nousee tuuheaksi pilariksi ja kestää ajanhammasta yllättävän hyvin. Väriltään on todella upean näköinen, kirkas ja punertavan kuparinen. Tuoksussa on mukavasti paahtoa, sen saattelemana nenään tulee aavistus pähkinää ja hiukan runsaammin toffeeta. Kunnon nuuhkaisulla saadaan vielä loppuun ripaus paahdettua sokeria.


Maku:

Maussa tuntui huolestuttavasti alussa hiukan vierteistä makeutta, mutta se kyllä jäi hyvin äkkiä taka-alalle ja ei enää hallinnut jatkossa. Karamellisuus ja paahteisuus kyllä pelaa hyvin yhteen makeuden kanssa ja humalointiakin on riittävästi, jopa aika runsaastikin tällaiseksi perus tummaksi. Humaloiden yrttinen katkeruus pärjää hyvin alussa maistetulle makeudelle, mallasvoittoinen olut on hyvinkin paahteinen ja pähkinäinen mikä tekee tästä oikein suunmyötäisen holittoman.

EBU: 13

EBC: 60

Tyyli: Dunkel

Maltaat: Caramel 150, Pilsner, Black

Humalat: Northern Brewer, Saaz

Muuta: Gluteeniton


Tuotteet arvioon on saatu Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta, kiitos Ramille ja kumppaneille!


26. syyskuuta 2020

Olvi - Rye mild NEIPA 2,5%

Olvi tempaisi jälleen tehdä kevyen uutuuden suoraan elintarvikkeiden veroluokkaan 2,5% Rye mild NEIPA oluellaan. Kevyet oluet on selkeästi nosteessa ja tämä mainittiin myös olvin kirjeessä joka tuli näytteiden mukana, tämän trendin kyllä olisi huomannut ilman sen kummempia tutkimuksiakin.

Tölkki jatkaa tutulla tunnistettavalla linjalla ja speksejä riittää harrastelijoiden ihmeteltäväksi, hyvä niin koska olemmehan informaation aikakaudella.

Olvi on onnistunut näissä ennenkin ja blogissakin arvosteltu Hi-Hop Mild IPA ei ollut ollenkaan hullumpi runkoonsa nähden. Makupariksi oluella nappasin duunarin evästä, erinäisiä epämääräisiä lihajalosteita joiden sisältöä en halua tietää sekä pinaattilettuja.
Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto isokuplaista, kohoaa hyvin ja kestääkin aika pitkään. Väriltään patinoitunut kulta. Tuoksuu kivasti kiiwille ja hedelmäistä menoa tarjoilee mukaan myös hento passionhedelmä. Ettei maku menisi pelkästään hedelmiin heitetään mukaan hiukan marjaisuutta joka tuo kirpsakkaa vaihtelua palettiin.

Maku:

Suutuntuma on kevyt ja raikas, mitä sopii olettaakin. Vetinen meno ei häiritse tippaakaan tätä imaillessa, humalointi kuitenkin tuo monipuolisuutta menoon riittävästi. Raikasta sitrusta ja limeä tirautetaan lähes salaattimaiseen vihreyteen, kirveli voisi olla maustepuolelta kuvaavin. Mosaic on eniten humalissa esillä, ei ihan luiskahda pesuaineen puolellemä. Ruis tuo kuivan makumaailmansa selvästi esiin, hentoinen ohran paahto tukee hyvin rukiin makua.

EBC: 25
EBU: 28
Humalat: Sabro, Mosaic, Mandarina Bavaria

20. syyskuuta 2020

Fuller's - London Pride 4,7%

Triviaa:
Fuller's panimo Chiswickissä on Lontoon vanhin panimo, joka on perustettu yli 350 vuotta sitten. Yhtiö perustettiin vuonna 1845 kolmen miehen yhteisyrityksenä ja vielä tänäkin päivänä yhtiö on samojen sukujen hallinnassa.

Purkki sanoo että on ihan palkintoja voittanut Ale, uskottakoon se. On se Suomessakin pokannut Helsinki Beer Festival 2010 – hopeaa. Tämä on nyt maistossa toista kertaa kun marketista tuli epähuomiossa ostettua puolivuotta parasta ennen merkinnän ylittäneen purkin, kyseisessä oluessa kypsyttäminen ei ollut ainakaan parantanut makua.

Lontoon reissullani taisin kiertää omituisia kuppiloita kun en mielestäni nähnyt yhdenkään hanassa london prideä. Lontoon seikkailuista voit lukea tästä.

Ulkonäkö ja Tuoksu:
Tiivis 1 sormen vaahto ja väri on todella kirkas, suorastaan kiillotettu kupari. Tuoksu on maltainen keksien viitoittaessa tietä ja tuoksu on aavistuksen makea, jopa toffeinen. Hienoinen sitrus puskee päätään maltaiden alta ja siihenpä se sitten oikeastaan jääkin, kliinisen puhdas tapaus.

Maku:
Suutuntuma on todella pehmeän keskitäyteläinen ja maussa on voita sekä pippurista ja yrttistä katkeroa, loppuun saadaan selkeä veto hunajaa. Humalointi on niin taiten tehty että hämmästyttää. Luulen että tämä metallinen katkerointi on vasten tehty katkaisemaan muuten makeaa runkoa, juotavuus on todella kohdallaan

Tämähän on ihan kunnon kapakka olut ja bitterinä oikein mainio.

Humalat: Target-, Challenger- ja Northdown-lajikkeet




18. syyskuuta 2020

Suomenlinnan panimo - Gustaf NEIPA 2,9%

Lähimarketin k-kauppias on sen verran noheva veikko/veikkotar että pitää suhteellisen laajaa valikoimaa olutta hyllyssä ja ne vaihtuvatkin suhteellisen tiheään. Nappasin hyllystä mukaan Suomenlinnan panimon oluen mukaan sillä en ole yhtään tuotosta heiltä maistanut. Pullo myöskin vaikutti hauskalta ja toi mieleen mustavirranpanimon. 

Neipahan tämä nappaamani näyttäisi olevan ja vieläpä karsittu versio prosenteilta, haastava rasti että saadaan humalat vastaamaan runkoa. Mielenkiinnolla kuitenkin maistoon tämä sillä kepeitä oluita on ihan hauska välillä imautella menemään.


Ulkonäkö & Tuoksu

Vahvasti halusi ainakin vaahdota lasissa tämä tapaus, isokuplaista vaahtoa tuppaa tulemaan ja jotenkin saippuavaahtomaista tämä meininki on. 

Oluen ulkonäkö oli hiukan samea mutta kun pyöräytti pohjalla olleet sakat matkaan niin tästä tuli täysin sakea, ei näy läpi yhtään. Väriltään olkinen tai sellainen englantilainen fudge. 

Tuoksussa samaa mangoista ja ananaksista meininkiä kuin muissakin vastaavissa oluissa, ei erotu siinä mielessä joukosta ollenkaan. Verrattuna muihin tässä kuitenkin on hienoinen ruohous ja jotenkin jo tuoksuu hop burn.



Maku:

Noh, suutuntumahan on ohut ja vetinen, mikä ei näillä prosenteilla yllätä vaan oli odotettavissa. Maltaita maistaa kyllä kevyesti keksisyytenä ja aavistus karamellisuuttakin on mukana, paahteisuutta ei ole.

Humalia taasen on mutta enemmänkin vaikuttavat aromi puolella, flavoriin pääsee hedelmäisiä elementtiä mangon ja laimennetun ananaksen muodossa. Jälkimaussa on lähinnä se tuoksuteltu hop burn joka maistuu ruohoisuutena ja sitruunan valkealta kuoriosalta.


Kepeä humaloitu olut, meininki alkaa lähennellä selzeriä. Vähän ujo mehuisaksi neipaksi. Parhaimmillaan runsaina suullisina, ei kannata jäädä turhia makustelemaan. Ei kyllä panimon sivujen mukaan enää valikoimissa, liekö katoava luonnonvara.

Panimo: Suomenlinnan panimo

14. syyskuuta 2020

Sinebrychoff - Karhu laku portteri 5,5%

Tykkään siitä että karhu tekee uusia hienoja logoja, säilyttäen kuitenkin aina tunnistettavan teeman. Erityisen hienoa on että etiketit teetetään aina uusilla taiteilijoilla vaikka kyseessä on vain sesonki tuote, näin aina uudet ihmiset saavat aikaa parrasvaloissa. 


"Karhu Laku Portterin karhun on suunnitellut suomalainen muusikko, graafikko ja radiotoimittaja Mikko Viljakainen, taiteilijanimeltään Vilunki 3000. Tämä persoonallinen moniosaaja on soittanut useissa eri yhtyeissä kuten Larry and the Lefthanded, The Flaming Sideburns ja Op:l Bastards sekä norjalaisten Annien ja Erlend Øyen sooloyhtyeissä. Grafia ry valitsi Viljakaisen vuoden 2017 graafikoksi."

Ulkonäkö & Tuoksu:

Tumman ruskea olut valahtaa kovin paksusti lasiin, viskositeetti vaikuttaa olevan kohdallaan. Vaahto kohosi korkeaksi tumman ruskeaksi, älyttömän tiiviiksi torniksi. Tuoksussa on selkeästi erikoismaaltaat edessä, tummaa paahtoa on tarjolla. Maltaisuus ja hento laku on suurimmat valloittajat tuoksussa mutta on siellä aavistus mausteisuuttakin.


Maku:

Suutuntuma on hyvä, keskipaksua tavaraa. Lakua on todella vahvasti isketty mukaan, suolainen laku ottaa ensimmäisenä kopin ja se on myös viimeinen mikä jälkimaussa löytyy. Paahteisuutta on melkoisesti mukana maussa, limppua ja paahtoleivän kuorta löytyy mutta ei siirappia, onneksi.  Mustien maltaiden maku sotkee parhainta balanssia karheudellaan. Makeutta tässä on melkoisesti, sokeri tahmaa suun kauttaltaan

Humalointi on yrttistä ja erottuu joukosta selkeästi. Katkeroita on oluessa 31 IBU:n verran mutta eivät tunnu kuin korkeintaan 15, makeus ilmeisesti voittaa tuon katkeron niin hyvin ettei se pääse oikein kunnolla puraisemaan.


Sanotaanko että uusin karhu on mielenkiintoinen olut, siinä on älyttömästi elementtejä jotka erottuvat mutta jotka eivät kuitenkaan pelaa yhteen toistensa kanssa vaan jokainen rönsyilee esiin eritavalla. Tämä toimii ehkä paremmin jonkin suklaakakun kanssa tai lakritsi jäätelön kuin omana itsenään, jokin lakuholisti saattaa tästä tykätä ihan kympillä.


Oluttyyppi: Portteri
Ainesosat: Vesi, ohramallas, lakritsiuute, humala, hiiva.
Alkoholi: 5,5 % Vol.
Kantavierre: 13,7 %Plato
Väri: 250 EBC
Katkerot: 31 EBU

5. syyskuuta 2020

Lukijan toive, maistossa Tornion Panimo - hillatus sour 5,5%

Maistossa lukijan pyynnöstä Tornion Panimon Hillatus Sour 5,5%. Nyt on mahtava tilaisuus maistella hilla souria koska olen juuri samalla hetkellä keittämässä lakkahilloa joten verrokkia tuoksuun ja makuun löytyy ihan vierestä.

Soureja alkaa nyt hyvin löytyä Pohjois-Karjalankin hyllyistä mutta ei ainakaan liikaa, nytkin oli lähikaupassa tasan kaksi joten vielä mahtuu sekaan tätäkin tyyliä.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Väriltään vallan hillainen eli oranssi, vaahtoa ei jaksa oikein muodostaa mutta se nyt on soureille ihan ominaista, se että vaahto ei kestä johtuu ihan omasta huonosti huuhdellusta lasista.

Tuoksu ei ole yllättäin erityisen lakkainen vaan omituisen tunkkainen. Tässä jännästi tuoksuu marjojen sijaan toffeeta ja muita karamellisia maltaita vaikka pelkkää Pale mallasta on käytetty, ehkä näiden yhdistelmä saa tälläisen yhdisteen aikaan, omituista mutta pitää muistaa omia keitoksia ajatellen. Lakkaisuuttakin siis löytyy mutta on kyllä omituisessa symbioosissa mallaspohjan kanssa.

Maku:

Happamuus on hyvä ja ei niin kovasti iskevä kuin mitä yleensä olen tottunut juomaan, sanoisin että lactobasillicus on lisätty oivallisesti vai olisiko niin että olisi tehty pitkän kaavan mukaan luonnollisesti hapattamalla?

Hapan lakka maistuu hennosti mutta hiukan se hukkuu pale maltaiden joukkoon. Edelleenkin tuntuu älyttömälä että tässä on pelkkiä pale maltaita, ihan menee Berliner weissestä, ehkäpä hiiva onkin tässä se avain sana.

Lakka ei jotenkin tunnu silti pääsevän tarpeeksi esille että voisin ylpeästi huutaa tämän olevan lakka sour, yllättävästi maku taittaa enemmän sitrukseen ja punaherukkaan.

Siinä on tietysti hyviäkin puolia, kun lakkaa ei ole ylitsevuotavasti niin silloin ei myöskään maku mene ällöttävän makeaksi sillä lakassa on melkoisesti sokeria joten ymmärrän että sitä on käytetty maltillisesti, se nimittäin tekee äkkiä myös alkoholia jolloin prosentit ylittävät markettirajan.

Suutuntuma on erityisen kevyt johtuen varmaankin siitä että mallasta on pitänyt säästellä marjasta tulevien sokereiden takia. Ymmärrän kyllä ihan taloudellisista syistä että hillaa ei älyttömästi voi olueen laittaa koska se on yksi Suomen vaikeimmin kerättävistä ja näin ollen myös kalleimmista marjoista.


Kepeä sour kesäksi mutta enemmän lakasta intoilevan kannattaa kokeilla Tornion Panimo Hilla lonkero, siinä on nimittäin lakkaa.


Maltaat: Pale Ale
Valmistusaineet: Lapin vesi, ohramallas, hillapyre, hiiva
Kuvaus:Aidolla hillalla maustettu, kirpeän raikas hapanolut. Kullankeltainen, samea, raikkaan marjaisa, hillaisa, hieman hapan.

3. syyskuuta 2020

Tisleiden ihmeellisessä maailmassa, Schneider Weisse Aventinus Eisbock 12%

Pitkästä aikaa ehtii juomaan oluttakin ja siitä kirjoittamaan, tällä kertaa ehdin piipahtaa ihan kuppilassakin joka oli tuttuun tapaan Joensuun paras olutravintola 60's Palaver. Kuppilassa oli älyttömästi opiskelijoita haalareineen mutta sain kuin sainkin tilattua olutta. 



Olueksi valikoitui astetta tömäkämpi olut: Schneider Weisse Aventinus Eisbock. Schenider on kyllä yleensä osannut oluensa tehdä joten sillä uskalsin tämänkin pullon ottaa maistoon, eikä noita eisbockeja liikaa tule markkinoille. Kyseessä on siis jäätislaamalla valmistettu olut.

Ulkonäkö & Tuoksu
Yllättäin lasiin kaatui tumman ruskea, ehkä hiukan mahonkiin taittava ja uhkea olut. Vaahtoa ei juurikaan ole mutta ei se kyllä yllätäkään, harvoin vahvat oluet sellaista jaksaa ylläpitää. Tuoksussa on ylettömästi mallasta, suorastaan siirappista menoa. Maltaisuus tuo mukanavaan myös vahvaa paahtoa ja hedelmäisyyttä rusinan luumun muodossa. Hedelmäisyys korostuu lämmetessään melkoisesti tuoden mukanaan jopa sherrymäisiä elementtejä.

Maku:
Maku on todella makeaa ja maltaista myös, ei ole ihan kaikkea sokeria onneksi alkoholiksi jalostettu. Maltaisuus ei maun puolesta mene kuitenkaan ylettömään paahteisuuteen, ruismainen mämmi kyllä tulee selkeästi esille yhdessä karamallisuuden kanssa. Humalointi on maltillista, aavistuksen yrttistä. Suutuntuman viskositeetti on kyllä tanakan puolella, valitettavasti etanolinen viinaksisuus sotkee nautittavuutta melkoisesti.


Eisbockina varmasti oivallinen mutta tämä juotavuus on aika tömäkkää, todellinen hiljakseen nautiskeltava olut. Tämä saisi ehkä kypsyä vuoden tai pari että toimisi paremmin ja olisi hiukan pehmeämpi lasku, ei tämä silti todellakaan mikään luokaton ole

Panimo: Schneider-Weisse (G.Schneider & Sohn)
Vahvuus: 12%
IBU: 15
Humalat: Hallertauer, Herkules

7. elokuuta 2020

Pöide Pruulikoda - Kena Island ale 5,3%

Olutpostin toimituksesta keikattu Pöide - Kena Island Ale 5,3%. Ihan mukava saada pitkästä aikaa olut jonka voi juoda loppuun asti, suomen paras olut kisoissa sai vain siemauksia maisteltua. Tokihan siitäkin saa peruselementit selville mutta juotavuus on mukava tutkia koko tuopin voimalla.

Mikropanimo Estonian suunnalta siis arviossa, ei ole hetkeen tullut mitään siltä suunnalta maisteltua joten lippu korkealle.


Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahdon kesto lasissa oli heikohkoa mutta ainakin sitä muodostui hiukkasen. Kirkas kullankeltainen olut näyttää lasissa vallan toimivalta tapaukselta. Tuoksussa mennään selkeästi maltaat edellä ja hentoinen karamellisuus viitoittaa maltaista tietä vieden kohti humalaista hedelmätarhaa. Mielenkiintoinen tuoksu näinkin mallasvoittoiseksi olueksi. 

Maku:

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja jotenkin pehmeä samettinen, hiilihapot kuitenkin vähän sitä katkaisee mutta niistä huolimatta hyvä. Maussa on runsaasti mallasta ja sen makumaailma vilahtaa todella viljaisen ja paahteisen leivän puoleen. Kovasta mallaspuolesta huolimatta ei olut ole liian makea vaikka suuta tahmaavia elementtejä onkin.

Humalointi on todella hillitty, hennon yrttinen ja aavistus pippuria sekaan. Loppuvedossa on hiukan hedelmäisyyttäkin mutta tämä saattaa tulla hiivojen puolesta. Katkerot on suorastaan väsyneet ja ne ei oikein pärjää maltaille.

Juotavuushan tässä on hyvä jos tykkää kunnon ohrapirtelöstä. Tälläinen perusolut joka ei erotu edukseen oikein millään osaalueella, mikä ei välttämättä ole ollenkaan huono asia.

IBU: 25

Panimo: Pöide Pruulikoda

23. heinäkuuta 2020

Kesällä ylikuumenee kelit, tunteet sekä koirat, Cool On Track takista ja pyyhkeestä saa helpotuksen.

Koirat käy kierroksilla ja kielet on vyön alla, voiko helpotuksen tähän tuoda märkä rätti ja takki?


Woof! Meikäläisen testiin saapui Back on Track tuotesarjan Cool on Track viilentävä koirantakki sekä viilennyspyyhe. Molempien tarkoituksena on estää koiruuksien ylikuumeneminen.

Helteet tai ihan vain lämpimätkin kelit on hyvä huomioida koiran ja muidenkin eläinten kanssa, esimerkiksi auton lämpötilakin nousee hetkessä lämpöhalvaus lukemiin. 

Ylikuumenemisen eli lämpöhalvauksen oireita ovat:
- Voimakas läähätys
- Voimakkaan punaiset limakalvot
- Tajuttomuus
- Lihasjäykkyys
- Hoipertelu
- Shokki joka voi lopuksi johtaa kuolemaan.

Koira ei osaa hikoilla joten lämmönsäätely tapahtuu läähättämällä.

Lenkkikaverina koira on oivallinen ystävä, motivoija ja tsempittäjä. Uskollisen ystävän heikkouksiin tosin kuuluu se että lenkkeilyä ei malteta lopettaa ajoissa ja tapahtuu yllättävä uupumus, ihmisen tehtävä on siis tarkkailla koiruuden vointia. Veden saanti on turvattava ja varjossa tapahtuvat tauot on hyvä sisällyttää lenkkeilyyn.

Testipenkin puristuksessa


Kun sain koiratakin ensin käteeni oli ensimmäinen reaktio että mikä ihmeen koppura paketista oikein paljastuu. Tuntuma tuotteessa oli samanlainen kuin ohutta muovilevyä käsitellessä eikä takki oikein suostunut asettumaan oikein kunnolla mihinkään asentoon.


Viilennystakki
Omituinen koppuratakki


Sen jälkeen kun takki upotettiin veteen hetkeksi oli meininki aivan toinen ja tuote alkoi tottelemaan.

Viilentävän takin toiminta periaate perustuu yksinkertaisen fysikaaliseen ilmiöön eli haihtumiseen, se varastoi vettä ja vaihtamalla sitä koirasta haihtuvaan lämpöön. Kesäkuumalla näppärin kikka juomatölkin viilentämiseen on kääriä märkä pyyhe sen ympärille, auringon säteily haihduttaa veden pois pyyhkeestä ja tölkin sisältö viilenee, sama toimii myös koiralle.

Takin käyttäminen ei vaadi pakastinta eikä kemikaaleja, toimii vaikka järvivedellä. Upota takki veteen ja puristele ylimääräiset pois. Mikään maaginen pakastustakki se ei silti ole, se kuitenkin saa viilennettyä alla olevaa aluetta jopa 6 astetta. Sitä on mahdollista käyttää myös viilentävänä mattona, tällöin viilennys on ainostaan käytetyn veden lämpötilan varassa.
Sinne vain veteen imeytymään


Rakenteellaan takki on oikein yksinkertainen. Sisäpinta koostuu PVA:sta mikä tuntuu kädessä vähän samanlaiselta kuin kanamunakenno ja sisältää lukuisia pieniä nystyröitä joiden oletan imevän kosteuden. Kastelemalla tuote vaihtaa väriä ja näet selkeästi mitkä alueet ovat kastuneet riittävästi, rutistele ylimääräiset vedet pois ja se on valmis käyttöön.

Ulkopinta on harvaa verkkoa ja muistuttaakin hyvin läheisesti verkkopaitaa. Kiinnityspisteitä on kaksi ja ne toimivat todella pitkällä tarranauhalla, toinen tulee kaulan ympäri ja toinen vatsan.

Testipenkissä olevaa koiraa ei tuote tunnu häiritsevän millään tavalla, takki ei ole tiellä tarpeiden tekemistä tai muutenkaan ole esteenä normaalille toiminnalle. Koska mitään antureita ei oikein koiraan voi asentaa pystyin testaamaan tuotteen lämmön siirtoa ns. käsipelillä.
Huh hellettä!


Lenkitin koiria useana hellepäivänä jolloin koirille tuli kuuma jo ajatuksesta, viilentävä takki tuli enemmän kuin tarpeeseen. Dippasin lenkin jälkeen takin Pielisjokeen joka virtaa taloni vieressä, Tyrkäsin käteni takin alle ja sain ilokseni huomata että turkkihan tuntuu oikeasti aika viileältä, takki myös pitää viileyden yllättävän hyvin, sanoisin että pitää sellaiset 30 minuuttia viileyttä yllä.

Pitkäkarvainen Samojedi eristää kyllä itsensä turkillaan ja pohjavillallaan mainiosti joten tämä loimi ei välttämättä kauheasti viilennystä suo mutta lyhytkarvaiselle koiralle, missä takki pääsee lähes iholle on tämä varmasti aivan verraton apu. Näkisin tämän varsinkin metsästäjien tuotteena, koirat nimittäin saattaa helposti juosta kokonaisen päivän.


Vaikka tuotetta käytetään kosteana se ei kuitenkaan kastele koiran turkkia, ei siis tarvitse pelätä hotspotteja tai turkin takkuuntumisia. Takkia voi siis kuljettaa mukana esimerkiksi koiranäyttelyissä jos pitää päivystää esimerkiksi kehän laidalla pidempiäkin aikoja.

Yksi negatiivisimmista asioista on se että tuotetta ei saisi päästä kuivumaan vaan se olisi pidettävä kosteana sillä kuivuessaan siitä saattaa tulla hauras ja se voi haljeta. Suosittelenkin siis hankkimaan ilmatiiviin pussin johon tuotteen voi pakata kosteana. Jos tiedät että et käytä takkia pitkään aikaan niin pese se puhtaalla vedellä ja miedolla pesuaineella ja pakkaa ilmatiiviiseen pussiin. Suoraan järvivedestä pussiin laitettu ja unohdettu takki saattaa muodostaa äkkiä hometta ja ei toivottuja tuoksuja.

Takki itsessään menee suhteelliseen pieneen tilaan joten sitä voisi harkita kuljettavansa myös mukanaan, se pitäisi tosin kastella ensin tai sitten lenkkipolku pitäisi suunnitella niin että se olisi veden lähistöllä.

Testissä oli myös viilentävä pyyhe, se toimii samalla periaatteella mutta ei sisällä mitään kiinnityspisteitä. Tämän voi nakata koiran päällekin jos se makoilee rauhallisesti paikallaan ja kestää yhdessä kohdassa. Liikkuvalle koiraihmiselle tämä on hyvä ostos sillä sen saa taiteltua pieneen kokoon esimerkiksi reppuun ja näin ollen se kulkee näppärästi mukana, tämän voi laittaa koiran alle makuualustaksi kuuman automatkan ajaksi.


Sanoisin että vallan näppärä ja monikäyttöinen tuote eikä erityisen kalliskaan, pyyhkeen saa 30€ hintaan ja takkikaan ei maksa kuin 21€. Sanoisin että halpa hinta koiran hyvinvoinnista.
Pyyhe menee pieneen tilaan ja kulkee mukana


Tekniset tiedot:
Made in India.
Käsinpesu 30 asteessa. Käytä pieni määrä mietoa puhdistusainetta, huuhtele kunnolla ja puristele ylimääräinen vesi pois. Säilytä kosteana, suljetussa muovipussissa.
Ulkovuori: 100% Polyesteri
Vuori: 80% PVA, 20% Puuvilla
Viilentävää takkia on saatavissa: 30cm, 50cm ja 60cm kokoluokassa.
Viilentävä pyyhe on kokoa 53x76cm

20. heinäkuuta 2020

Sikareita ja olutta, komisaario Palmu - Cigar City Brewingin - Moduro Brown Ale 5,5%


Alkosta löytyi olutta suoraan aurinkorannoilta, Floridan Tamba Baystä. Maistelussa Cigar City Brewingin - Moduro Brown Ale, nimestä päätellen olisi veikannut kaupungiksi Chicagoa mutta vikaan meni sekin arvaus, kaipa tuolla sitten väännetään enemmänkin kessua, itse en ole tupakkamiehiä. Brown Ale taas sattui käteen siitä syystä että kunnollisia tai edes huonoja browneja on harmillisen vähän valikoimissa.

Itselle tämä on kyseisen panimon neitsytolut vaikka panimo onkin ollut toiminnassa jo vuodesta 2007 asti, ilmeisesti kuitenkin kohtalaista menestystä nauttinut panimo ja nyt iloksemme saa myös alkon valikoimista.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Hiukan samea ja todella tumman ruskea olut, mielleyhtymä sikariin on valmis. Vaahtohan tässä ei kyllä kestänyt sitten yhtään vaikka kaadoin reippaasti ja lasikin oli puhdas. Maltaat on kyllä tuoksumaailmassa jopa uhkeasti esillä ja leipäisää paahteisuutta annellaan oikein olan takaa. Toffeisuutta ja selkeää pähkinäisyyttä on ilmassa, jotenkin imelän paahdetun sokerin tuoksuakin on ilmassa. Tuoksu on kyllä ihan kultaa jos halutaan korostaa mallasta, näin limppuisaa olutta en ole tuoksutellut hetkeen.
Maku
Suutuntuma on keskipaksua kastia vaikka alussa tuntuikin jotenkin painostavan tukevalta, hiilihapotus kuitenkin kevensi meininkiä melkoisesti. Imelää sokerisuutta siirappi vivahteella on paljon ilmassa ja se kantaa pitkälle jälkimakuun. Humalointi tupsahtaa makuun kevyen sitruksisena, jotenkin se riitelee vähän liian paljon tuon maltaisuuden kanssa vaikkakin keventää kyllä makumaailmaa. Englantilainen yrttisyyskin nostaa päätään kevyen pippurisuuden kautta tasoittaen sitrus humaloinnin alku maininkeja. Maltaiden tuoma toffeisuus korostuu mukavasti aina maun loppupuolella ja on siinä selkeää kahvin paahtoakin mukana. Katkeruus on selkesti kovempi kuin monessa kilpailijassaan mutta ei ylitsepuskevan häiritsevä, sanoisin että se tuo sopivaa ryhtiä.

Jos joku sanoo että Brown alet on tylsiä, niin se valehtelee, tässä oli viljalti vaihtelua kokeneemmallekin maistelijalle. Sanoisin että yksi parhaimpia Brown Aleja mitä olen maistanut.

EBU: 15
Kantavierre 13,9

16. heinäkuuta 2020

Friedenfelser - Sommer-Weizen 5,2%

Vielä on kesää jäljellä, sekä myös vehnäolutta. Tempaisin tekeytymään vehnäolutta avokäymisellä ja nyt onkin hyvä palata maistelemaan kaupallisia vehnäoluita. Kävin ensimmäisen kerran sitten helmikuun alkossa katsomassa tarjonnan ja mukaan tarttu Friedenfelser - Sommer-Weizen, ilmeisesti jokin pienpanimo jonka nimi ei ole tullut vastaan. Vähän huolestuttaa tuo kesän huutelu nimessä, yleensä se tarkoittaa että oluesta on tullut vetistä litkua mitä pitää kaupitella kesän varjolla.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Väriltään oljenkeltainen nektariini laskeutuu hiukan sameana lasiin majesteettisesti ja aloittaa vaahdon muodostamisen välittömästi lasin pohjalle kaatuessaan.
Vaahtokukka muodostuu tuttuun vehnäoluen tapaan muhkeaksi ja kermaisen kestäväksi oluen pinnalle, tätä aina yhtä ilo katsella. Tuoksussa vallitsee vahva viljaisuus ja vehnän läsnäoloa ei voi olla tuntematta. Tuoksussa on selkeää hedelmäistä imelyyttä mutta banaanin puolelle se ei lähde kauheasti lipumaan, yrttisyys taittaa tuoksu enemmän neilikkaan päin.

Maku:

Suutuntuma on erittäin kepeä sanoisin että ei ihan pääse keskitäyteläisen puolelle, aavistus makeutta antaa rungolle hämäävää ryhdin tuntua. Rungon ohuuden takia maistuu alkoholin fenolit tästä läpi, samaa makua sain itse aikaan taannoin saisonissa, joka sitten tupsahti 8 voltin tietämille. Hiiva on saanut taiottu makuun hiukan tuoksusta vajaaksi jäänyttä banaania.
Jälkimaussa on surullisesti metallisuutta.

Mielipide:  

Tämä vehnäolut ei ole kesäisen raikas vaan sanoisin että jopa tunkkainen, tummilla maltailta tästä olisi voinut saada suhteellisen toimivan dunkelin. Ei siis vehnäoluiden terävintä kärkeä mutta verrattuna karhu vehnään tämä on ihan timanttia.


Kantavierre: 12.3
EBU: 10

22. kesäkuuta 2020

Welltex tuotteet eräsmiehen syynissä, voiko hajonneet paikat teipata?


Täytyy sanoa että nyt sattui tuotetestauksen tuotteet kuin nyrkki naamaan. Testiin tupsahti sellaiset artikkelit kuin Welltex Billie sukat ja Welltex terapeuttinenteippi. Nämä osuivat hyvään saumaan siinä mielessä että olin juuri marssinut toistakymmentä kilometriä asfalttia niille soveltumattomilla kengillä, tämän seurauksena nivelet, jänteet että lihakset ottivat niin pahasti itseensä että päivät menee nilkuttaessa.


Saamme siis dataa ihan oikeasta vammasta ja tuotteista tosi toimissa. Näiden toiminnan hyödyistä on tehty viralliset yliopistolliset tutkimukset joten ei nyt ei puhuta mistään pilipali vehkeistä joiden terveydellisiä vaikutuksia saa vain arvailla.

Käytin saatuja tuotteita yhdessä maksimaalisen hyödyn saamiseksi ja niiden toiminta kuitenkin tuki toisiaan.

Welltex terapeuttinen teippi

Tämä vaikuttaa alustavasti mielenkiintoiselta tuotteelta, se näyttää kinesioteipiltä olematta kuitenkaan sitä. Pakkaus esittelee itsensä suomeksi ja toteaa olevansa terapeuttinen teippi joka auttaa lisäämään verenkiertoa ja että teipin voi laittaa suoraan kipuilevaan kohtaan.


Kuulostaa simppeliltä. Otin tuotteet mukaan lääkärille kun kävin poimimassa sairaslomalappuani. Lääkärin vilkaisi tuotetta ja mielipide oli että tuote ei todellakaan paranna verenkiertoa millään tavalla, kylmäävä lausunto mutta en ole ollut hirveän vakuuttunut ennenkään näistä lekureista. Kieltämättä nämä on hankalia asioita ja tutkiminen onnistuisi vain inspektiolla, kuten ihon kunnon, värin ja lämpötilan tarkkailu, alaraajojen sykkeiden tunnustelu sekä kivun arviointia käyttäen.

Omat tutkimukseni kohdistuvatkin oikeastaan vain kivun arviointiin ja lämpötilan tarkkailuun. Tuotetta saa alussa käyttää vain 4 tuntia ensimmäiset 2-3 päivää ja sitten siirrytäänkin käyttämään minimissä 8 tuntia 10-20 päivää,, tässä ajassa kyllä monet vauriot paranevat itsestäänkin ja vertailu onkin vaikeaa että nopeuttaako tämä teippi paranemisprosessia.

Teippirullan koko on 5m ja leveyttä on 5cm mikä riittää pitkäksi aikaa pieniin vammoihin, jos kipuileva kohta on kokonaisen jalan pituinen ei rulla tule riittämään 10 päivän minimi ajalle. Teippi itsessään on oikein pehmeää ja kimmoisaa kangasta, se koostuu 47% polyesteristä (sisältää keraamisen jauheen), 47% puuvillasta, 6% elastaanista. Liimapinta on tarpeeksi napakka että se ei rullaudu pois esimerkiksi kävelessä tai sukkaa laittaessa, tarvittaessa voi teipin kulmat pyöristää.


Käytännön fiilis teipistä on todella hyvä, sen olemassaoloa ei edes huomaa ellei sitä varta vasten rupea ajattelemaan. Väitetty lämpösäteily ei ainakaan itsellä tunnu millään tavalla, ainakaan siis niin selkeästi että sen voisi panna merkille kuin esimerkiksi lämpögeelien kanssa. 

kahden päivän käytön jälkeen ei tuotteella ollut mitään vaikutusta kipuilevaan kohtaan, kosketus arka jalka on edelleen.

Välihuomautus, teippien irrottaminen on helppoa ja ei koske yhtään. Karvaisilla alueella sheivaus on luonnollisesti suotavaa ennen teipin laittamista.

Vaan päivä kolmosena alkoi tapahtua, olin kipeyttänyt jalkani taas kävelyllä kovalla kaupan lattialla. Ennen töihin lähtöä teippasin jalat kunnolla pohjia myöten. I shit you not! Puoli tuntia meni ja jalkoihin ei kolottanut enää kävellessä. Ihmeellistä, oli kieltämättä hiukan skeptinen olo että voiko pelkkä teippi jalassa avittaa. 

Päivät neljä ja viisi meni aivan kivuttomasti, mahtavuutta.

Lämpeäminen eli lämpöheijastelu oli selkeästi se juttu joka auttoi ja myös se että teippiä käytettiin riittävästi. Lämpenemisen havaitsee selvästi teipin kohdalta, oli nimittäin töissä melkoisen lämmintä ilman teippailujakin. Mitään jalkojen hikoilua ei testin aikana ollut havaittavissa.

Tulos:

Lopputulema on siis että nuoret yleislääkärit ei tiedä kaikkea ja teippi selkeästi pelittää sekä nopeuttaa paranemista. Aion jatkossa vielä testailla tät jokaiseen tulevaankin kolotukseen, näin niin saadaan kattavia tuloksia muualtakin kehosta. Negatiivisena puolena voi sanoa että tuotteen tarrapinta on aika armoton, jos joudut irrottamaan teippiä ja siirtämään uuteen kohtaan niin teippi tarttuu uudestaan todella heikosti, oikein asennettuna pysyy 10h putkeen ilman mitään ongelmaa.

Welltex Billie sukat

Billie sukat napattu käteen ja ainakin tuntuma on pehmoisen oloinen ja aina tyylikkään mustat. Materiaali koostuu polyesteristä 78%, polyamidista 17%, elastaanista 3% ja  puuvillasta 2% eli ihan aidot muovi sukat. Polyesteri toimii yleensä hyvin teknisissä vaatteissa koska kestää säätä ja pesua, valitettavasti se ei hengitä yhtään, millä voidaan selittää lämmittävä verenkierrollinen vaikutus.


Huomioin myös pesuohjeet, niihin oli merkitty 40 astetta ja varovaisella ohjelmalla. Hyvin jännä sillä ihon rasva alkaa liueta tekstiileistä vasta 60 asteessa, ja suuri osa bakteereista ei kuole vielä 40 asteen pesulämpötilassa. Tästä syystä sukat, alus- ja urheiluvaatteet olisi hyvä pestä 60 asteessa joten tuo ratkaisu vähän ihmetyttää.

Tämänkin käyttö on aloitettava varovasti, eli 4 tuntia päivässä 3 päivän ajan kunnes voit yhtäkkiä siirtyä hardcore moodiin ja pitää vähintään 8 tuntia päivässä 10-20 päivää, toivottavasti ne saa pestä välillä.

Eipä siitä sen enempää, eikun sukka jalkaan ja tossua toisen eteen. Ensimmäiseksi pitää sanoa että sukat tuntuvat jalassa yhtä hyvältä kuin seksi, todella pehmeät ja mukailevat. Sukat on suunniteltu ruotsissa yhteistyössä diabetes potilaiden kanssa ja niiden pitäisi myös ennalta ehkäistä vammoja ja auttaa lihasten tulehdusperäiseen kipuun sekä niveloireisiin. Tämä käy meikäläisen vammoihin mainiosti ja pääseekin tositoimiin heti työpaikalla jossa askeleita tulee jo 5 tunnin aikana helposti 10,000 täyteen.

Hauskana kuriositeettina sukista löytyy R & L merkinnät mitkä merkkaavat vasemman ja oikean puolen sukkaa. Olen käyttänyt satoja sukkia ja nämä olivat ensimmäiset joihin kyseinen asia oli merkitty. Varsinaista pointtia en näille löytänyt sillä sukkien kuviointi on kuitenkin symmetrinen molemmin 
puolin.

Ensikäytön aikana sukat on lämpimät muttei kuumat. Kangas on ommeltu varsin ilmavalla kuvioinnilla säärestä ja muutamia erilaisia rakenneratkaisuja näkyy pitkin sukkaa. Joustava sukka ei rajoita liikkumista yhtään mutta omaa kuitenkin tietynlaista napakkuutta joka antaa myös tukea. Yllättävän raikkaat sukat on monen päivän käytön jälkeen.

Tulos:

Testijakson jälkeen on todettava että sukat on todella pehmoisat ja lämpimät, niin hyvässä kuin pahassakin. Nämä sukat sopivat herkille jaloille että siinä mielessä oikein hyvä ostos jos jalka vaatii vähän laadukkaapaa vastinetta. Pehmeän sukan ongelmia voi pitkässä juoksussa olla niiden kestossa, esimerkiksi vaelluksilla saattaa hankaus olla näille vähän liian rajua.

Rentoilu sukiksi nämä on oivalliset ja varsinkin palautumiseen toimivat mainiosti. Talvella uskoisin että nämä on todella mukavat esim toimistotyössä jos on vetoisat lattia. Näitähän on testailtu yhdessä diabespuolen kanssa ja mm.diabeetikot ovat saaneet apua näistä ääreisverenkierron parantamiseen.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on laadukkaat sukat, se että onko niistä valmis maksamaan 31€ on eriasia.

Tuotteet on saatu testiin: Back on Track


5. kesäkuuta 2020

Honkavuoren panimo - Grand cru 10,5%

Piipahdin panimolla hakemassa humalan taimia kotiolutpostin projektiin ja samalla tarttui mukaan uutuus hyllystä. Grand Cru 10,5% alkoholiprosentit tuntuu jopa uhkaavilta mutta ainekset kiinnosti todella paljon, japaninruusukvintteni ja Jarrylo humala oli aivan riittävä syy tarttua haasteeseen. Honkavuoren panimon olut on itselle lähiolutta joensuusta ja hiilineutraalia myös mikä on aina plussaa.

Ulkonäkö & tuoksu:
Korkkasin oluen lasiin pielisjoen rannassa. Olut kaatui lasiin paljon vaahdoten. Vaahto myös halusi säilyä lasissa oikein pitkään ja laskikin melkoisesti tuoksua läpi vaikka olin melko kaukana lasista. Tuoksussa vahvasti maltaiden tuomaa hunajaisuutta ja humalien ripsaisu yrttiä. Makean imelä happamuus otti heti kopin tuoksupuolen ylläpitämisestä. Kyllä tätä kelpaa haistella kun ihailee kirkasta kullankeltaista ja hitaasti kuplivaa lientä.
Honkavuoren Grand cru nautittuna pielisjoen rannalla.
Maku: 
Suutuntuma on tahmaisen paksu ja pehmeä, nyt ei ole maltaissa säästelty. Maltaat maistuvat todella viljaiselle, hiukan karamelli vivahteellekin toffeen saattelemana. Happamuudelle on tuotu uutta twistiä japaninruusukvittenillä joka hedelmäisyydellään tasoittaa happamuuden maltillisille tasolle verrattuna esim soureihin. Humalien katkeruus jatkuu hyvin pitkälle jälkiliukuun yrttisenä ja hiukan havuisenakin. Alkoholi katoaa taustalle ovelasti, juuri kun luulet sen maistavasi niin iskee kirpeän voimakas sitruunaisuus happamalla hedelmäsoseella joka korjaa moiset kuvitelmat pois, se ei ole ihan puhdas sitruuna niin olisiko tämä se japaninruusikvinttenin maku.

Tästä tulee mieleen kriek jota ei ole överisti marjoilla ja hedelmillä hukutettu.

Parasta ennen leima on lyöty huikeasti 2025 vuodelle, eli kypsyttelijät voisi ottaa tästä kopin.

Maltaat: Pilsner
Humalat: Saaz, Jarrylo
Muut: japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica)
Ebu: 23

31. toukokuuta 2020

Nokian Panimo - Keisari kesähetki lager 4,2%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kirkas olut kapsahtaa lasiin iloisesti kuplahdellen ja osoittautuu oljen väriseksi. Keisarilla on yleensää vahvasti mallas painoitteiset oluet olleen mutta tämä tuoksuu vahvasti hedelmäiselle, limeä sekä ananasta löytyy yllättävän paljon lageriksi. Mallasta löytyy kevyesti, niin kuin alkoholiprosentti antaa ymmärtää. Pieni paahtoleivän tuoksu on oikeastaan ainut mitä itse maltaista saa irti. Vaahto nousi hyvin, näyttääpi oikein höttöisältä kesäpilveltä ja se kestääkin mainiosti.

Maku:
Suutuntuma on on ohut ja kovin vetinenkin. Hiilihapotettu reippaan korkeaksi mikä koventaa suuntuman terävyyttä. Maltaat esiintyvät kevyesti mutta hyvin selkeä mallasprofiili kuitenkin löytyy rungosta huolimatta. Humalointia on kyllä reippaasti, yrttistä ja hiukan sitruksista meininkiä, ruohoisuus on kanssa vahvasti läsnä. Katkerointi ei oikeastaan ole kovinkaan vahva eli puhtaasti aromihumaloinnilla on leikitty. Heikointa tässä on se että välillä tölvähtää sellainen alkoholi jostain alta, prosenteista huolimatta.


Ruohonleikkuu olut, kovin yksiulotteinen. Oikeastaan tämä on sellainen kuuman kesän festariolut jota ei oikeastaan kannata jäädä makustelemaan, kippaa vaan ääntä kohti.

21. toukokuuta 2020

Tornion Panimo - Nakku pink lager 4,5%

Nakku, mikä ihmeen nakku? Nakku tarkoittaa meänkielellä eli tornionlaaksonsuomella naista, tyttöä tai vähemmän mairittelevasti narttua. Pink Boots Collaboration Brew Day -yhteistyöoluen henkeen kuuluu että panimomaailman naispuoleiset työntekijät saattavat oluen maailmaan. Olut on pantu Naistenpäivänä ja tarkoituksena on nostattaa naisten asemaa varsin miesvaltaisella panimoalalla. Pink Boots Society päättää olueen käytetyt humalat ja määrää tuottajan jolta nämä ostetaan, osa tuloista jyvitetään järjestölle. Suomen Pink Boots Collaboration Brew Dayn pääpanijana toimii Tornion Panimon Elisa Koivusipilä, samalta panimolta on mukana myös Anu Salonen, Heli Meriläinen ja Oona Koivumaa. Muita mukana oleita oli Anna-Kaisa Vehviläinen, Marjokaisa Piironen, Greta Mäkinen ja Maria Markus.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto kohosi Spiegelau lasiin loistavasti laiskallakin kaadolla, vaahto jäi tanhuamaan oluen päälle hetkiseksi vaaleana huttuna. Värimaailma kapsahtaa aina yhtä kauniin kullankeltaisen puolelle menemättä kuitenkaan kuparin suuntaan. Tuoksu paljastaa jo etäältä että selkeästi on lähdetty aromimaailma edellä tähän lageriin mikä on ihan hauska veto, puhtaassa lagerissa tuoksut erottuvatkin hyvin edukseen. Olut tuoksuu vahvasti havuiseille mutta hennosti greippiselle, sekaan ilmestyy selkeää marjaisuutta joka paljastuu tölkistä karpaloksi, ilmanko tästä tulikin vahvasti lonkerofiilis. Lonkeron henki vie kyllä maltaiden tuoksun mennessään mutta hiukan karamellimaltaan vivahdetta pähkinäisyyden kanssa voi löytää.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksua kastia ja hiilihapotus kohtuullisen kepeä. Maussa on karpalo sitten enemmänkin läsnä ja kuivan profiilin ansiosta tästä tulee lähes valkoviinimäistä karpalosta erittyvän happamuuden kanssa. Maltaissa maistuu hiukan leipää, keksiä ja karamellisuutta mikä tuo vähän vastapainoa karpalo tykitykselle. Humalointia on vahvan yrttistä ja pihkainen loppuveto yhdessä raikkaan sitruksen kanssa tukee marjaisuutta hyvin, suomalaisen metsän henki on hyvin läsnä tässä oluessa. Sitruksisuus yhdessä mausteisuuden kanssa alkaa käydä vähän raskaaksi loppua kohden, on vähän turhankin raikas omaan makuun. Pidän kuitenkin siitä että muijat on uskaltaneet lähteä revittelemään lagerin kanssa, ei tämä missään nimessä huonoa ole, se on vain erilaista.

Perus lagerin lipittäjälle tämä tulee olemaan melkoinen shokki mutta kuumana kesäpäivänä varmasti löytää paikkansa lasista. 

Humalat: Azacca, El Dorado, Floral ja Idaho Gem

14. toukokuuta 2020

Maku Brewing - Amorphis Legacy of 1000 lakes 5%

Päheen simppelin näköinen oluttölkki paljastuu Maku brewingin lähettämästä yllätyslaatikosta, sisältä löytyy Amorphis yhtyeelle tehty gluteeniton olut. Amorphis on itselle jäänyt aika vähälle kuuntelulle monen muunkin yhtyeen ohella mutta pitää ottaa arvion taustalle fiilistelyihin soimaan kipale niin päästään asian ytimeen. Yhtye muuten täyttää tänä vuonna 30v, melkein vanhempi kuin meikä! 1000 lakes on suomalaiseen tapaan vähättelyä, suomesta löytyy 187,888 järveä, melkoisesti vettä mistä panna olutta. Nyt loppuu se jaarittelu ja maistellaan olutta.

Ulkonäkö & tuoksu:

Hiukan samea, kullankeltainen olut solahtaa lasiin liukkaasti ja aloittaa vaahdon tanssin. Vaahto muodostui todella hyvin ja jäi kellumaan oluen päälle todella tiiviinä massana, ei häpeä yhtään vehnäoluiden tuuheille vaahtokukille. Jättää muuten huvetessaan todella mahtavasti brysselin pitsiä, muistakaa vain pestä lasinne hyvin. Tuoksussa ilmenee mallaspohja todella hyvin, ohra tuoksuu todella vahvasti ja maltaista saadaan irti hunajaisen makeita tuoksuja. Humalointi tukee todella hyvin mallaspohjaa, se ei dominoi yhtään vaan rustiikkisella yrttisyydellään se vain viuhahtelee yhdessä hentoisen hedelmäisyyden kanssa taustajoukoissa.
Taustalla näkyy Pielisjoki

Maku:

Maku brewing on aina kulkenut maku edellä ja niin tehdään nytkin. Vaikka mallasmaailmasta voisi äkkiseltään sanoa että siinä on jopa lagermaisia elementtejä ja viljaisuus on todella voimakasta, niin siitä huolimatta humalointi ei jää yhtään pekkaa pahemmaksi. Humalointi on maltillista mutta silti erottuvaa, sitrus ja yrttisyys ovat hyvin varteenotettavia vastuksia viljaiselle rungolle eikä kumpikaan pääse niskanpäälle. Katkerointi on kevyttä mutta yllättävän pitkäkestoista, hiukan pihkaa ja sitrusta jää jatkamaan meininkiä suhteellisen pitkäksi aikaa. Ale hiiva tuo oman hedelmäisen lisänsä makupalettiin mutta se on paljon hillitympi kuin mitä esimerkiksi humaloinnin tuottama hedelmäisyys olisi.

Kuivakka ja tarpeeksi rapsakka humalointi tekevät tästä todella maukkaan festarioluen, kun nyt vielä saataisiin niitä festareita.

Mistä: Saatu Maku Brewing
Muuta: Gluteeniton, Vegaaninen
EBC: 12
EBU: 25
Maltaat: Ale mallas ja Cara pale ale
Humalat: Willamette, Chinook, Centennial, Katkerot tulee Magnumista.

7. toukokuuta 2020

Kaari Lighters - Loimu X2 Camo

Kaari Lighters

Tällä kertaa eräsmiehen testipenkkiin joutuu Action Group Finland OY:n valmistama Kaari Loimu X2 Camo plasmasytytin.

Kaari lighters valmistaa siis plasmasytyttimiä, ajatus yritykseen lähti kahden kaveruksen pääkopasta heidän huomattuaan että silloiset sytyttimet laahasivat vielä alkutekijöissään ja kaipaisivat kehittämistä parempaan suuntaan.

ystävykset lähti tutkimaan vaihtoehtoisia sytyttimiä ja päätyivät lopuksi patentoituun 1100 -asteiseen plasmakaareen joka muodostuu sytyttimen napojen väliin. Liekittömyyden ansiosta sytytintä pystyy käyttämään asennossa kuin asennossa eikä sitä häiritse tuuli tahi sade.

Tuotteiden ekologisuus on kyllä plussaa, perinteisiä sytyttimiä ei voi oikein kierrättääkkään. Tässä voi vielä itse vaikuttaa lisää jos lataa sytyttimen esimerkiksi aurinkopaneelilla.

Kaari Loimu X2 Camo

Tuote saapui varsin jämäkässä ja ulkoasultaan hienossa laatikossa josta ilmenee oleelliset tiedot sytyttimen kannalta. Tuote ei sammu tuulessa, ei käytä kaasua, on IPX7 suojattu eli veden ja pölyn kestävä ja se on USB ladattava (Mikro-USB).

Paketin sisältä paljastuu pienen taskulampun kokoinen plasmasytytin, Mikro-USB latausjohto, karbiinihaka, vyökotelo ja joustava kaulanauha. Varusteita siis löytyy enemmän kuin mitä ajattelinkaan.

Loimu istuu käteen hyvin ja rouhean kumimaisen pintansa takia se kestää iskuja, ei lipsu ja se pysyy näpeissä myös sateella. Tuotteen ollessa kädessä sytyttimen napit asettuvat sopivalle korkeudelle. Plasmasytytin on lukittu pienellä hakasella joka pitää siirtää ennen käyttöä, sen jälkeen pitää painaa erillisestä napista joka vapauttaa kansiluukun ja sytytin pääsee aukeamaan. Valitettavasti napista painamalla ei kansi ponnahda auki vaikka jousitettu onkin vaan joudut turvautumaan toiseenkin käteen että sytyttimen saa toiminta valmiuteen, ei ole siis yhdellä kädellä käytettävä. Sain tähän kuitenkin hyvän vastauksen kaarelta, kansi ei ponnahda auki sen takia että siihen on laitettu paksumpi o-rengas paremman vesitiiviyden saamiseksi.

Plasmasytyttimestä löytyy myös 100 lumenin led-taskulamppu mikä selittääkin tuotteen koon, se on kyllä varsin hyödyllinen lisä erästelijälle. Taskulamppu syttyy toisesta sytytimessä sijaitsevasta napista ja valo onkin vallan kirkas. Valossa on kaksi vahvuus astetta kirkkaampi ja himmeämpi, himmeälläkin asetuksella on valoa riittävästi hämärähommiin eikä se rasita niin paljon silmiä. Sytyttimessä on turvamekanimi jonka takia taskulamppua ei voi käyttää sytytinpuolen ollessa auki.


Sytyttimessä on muitakin turvamekanismeja, muun muassa se että plasmakaarta ei voi pitää päällä 7 sekunttia kauempaa. Kosteita puita sytyttäessä voi hiukan käydä ärsyttämään mutta ei kyllä maata kaatava asia ole. Verrattuna esimerkiksi retkisytyttimiin jotka toimivat sinisellä liekillä tämä ominaisuus on mainio, niissä ei monestikaan ole mitään turvasetusta ja voitkin sulattaa oman sytyttimen liialla käytöllä.


Plasmakaari itsessään on aika pieni, n. 0,5cm iso alue. Tämä vaatii sen että sytykkeet on tarpeeksi pientä silppua että tuli tarttuu helposti. Plasmakaari on kyllä todella päheen näköinen käytössä, pimeässä purppuran värinen kaari on todella hieno.

Lisävarusteet

Mukana tullut kotelo on hyvin perinteinen vahvasta kankaasta tehty pussukka jossa on tarranauha läppä. Henkilökohtaisesti arvostaisin enemmän nappi ratkaisua sillä tarranauha yleensä kuluu melkoisesti käytössä ja nukan kuluessa pois se ei enää pysy kiinni, nämä ovat kyllä pitkän aikavälin murheita. Kotelon takana on sitten taaskin innovaatio missä käytetään molempia, eli nappi jonka ympärillä on vielä tarranauha paremman pysyvyyden saamiseksi joilloin tuote ei vahingossa tipahda esimerkiksi vyöhön kiinnitettynä.

Paketista löytynyt karbiinihaka taasen ei herätä juurikaan luottamusta, toisella puolen oleva hakanen ei nimittäin asetu kunnolla omaan hahloonsa joillin riskinä on tuotteen tippuminen maastoon. Tämä on siis kirjaimellisesti tuotteen heikoin lenkki, onneksi se ei ole millään tapaa välttämätön.

Mukana tuleva kaulanauha on jämäkkään ja joustavaa punosta joka ei hierrä niskassa. Siitä löytyy myös muovinen kiristin joka juoksee hyvin narussa joskin siitä kuuluu hiukan ääntä että se varmaan pitkässä ajassa hiertää narua rikki, tämä kuitenkin vaatisi ihan älyttömän määrän edestakaisin hankaamista. Tärkein ominaisuus on punoksessa oleva heijastinlanka, heijastimia ei pimeässä suomessa ole koskaan liikaa.

Käytännön testaus

No niin ulkoiset seikat on tutkittu ja nyt isketään tärkeimpään seikkaan, eli toimiiko tuote käytännössä.


Sytyttimessä on 300 mAh sisäinen akku ja yhdellä latauksella saa tehtyä n. 80 plasmapurkausta riippuen siitä onko tarvetta tohottaa kerralla se 7 sekunttia ennen turvakatkaisua.

Iskunkestävyys on hyvällä tasolla, kävelin pitkin maita ja mantuja siinä samalla nakellen sytytintä pitkin asfaltteja ja kivikkoja. Tälläistä rääkkiä ei tietenkään normioloissa tapahdu eikä suositella tehtäväksi mutta teen mielelläni testit kovemman kautta.

Vedenkesto on IPX7 luokkaa eli kestää satunnaisen upottamisen enintään 1 metrin syvyiseen veteen enintään 30 minuutiksi. Upotin sytyttimen kymmeneksi minuutiksi vesilasiin, tämä vastaa suunnilleen sitä aikaa jos tiputat veneestä sytkärin ja joudut sitä onkimaan takaisin. Tässä ajassa sisälle oli tihkunut jokunen vesitippa mutta tuote kuitenkin toimi, huolta herätti avonainen usb aukko josta vesi pääsisi helposti sisään, tuohonkin olisi helposti voinut valmistaa kumitulpan.


(Eräsmiehen kehitysehdotus on huomioitu ja seuraavissa erissä kumitulppa on mukana, särmää toimintaa!)

Huomioitavaa on että tuote kelluu, tätä uskaltaa siis veneillessäkin käyttää huoletta.

(HUOM! TÄMÄ TESTI EI VASTAA NORMAALIA KÄYTTÖÄ EIKÄ TUOTETTA TULE ALTISTAA TÄLLÄISELLE RÄÄKILLE!) Testasin vielä hardcore meiningillä tämän vedenkeston ja annoin tuotteen olla vedessä yön yli, vettä ei edelleenkään näkynyt kauheasti sisäpuolella, sen verran kuitenkin että oikosulku aiheutti tuotteen käynnistymisen itsestään. Tuotteen sai kuitenkin helposti avattua ja kuivattua, homma toimi jälleen muutaman tunnin kuluttua.


Ensimmäinen seikka joka tulee huomioida tulien sytyttämisessä on se että teleskooppi pitää aina vetää ulos. Tulia voi toki sytyttää vetämättä teleskooppia ulos mutta riskinä on että samalla sulattaa pienen turvanapin sytyttimen päältä mikä kontroilloi sitä palaako taskulampun valo kun kansi on kiinni, jos tuon rikkoo niin taskulamppuakaan ei voi enää käyttää. Riskinä on myös se että vahingoittaa usb-latausaukkoa joka on heti sytyttimen napojen vieressä.

Teleskoopissa on etuja varsinkin jos pitää sytyttää vaikeita kohteita, esimerkiksi lyhdyt, ahtaat tulisijat tai hyvin suojatut kynttilät. Plasmakaaren etuna sytytyksessä että sitä voi käyttää missä asennossa tahansa. Koti käytössä esimerkiksi hautakynttilän uudelleen sytytys on tällä näppärää.


Tulia sytytellessä heräsi hiukan huoli että sulaako nuo kärjessä olevat navat joiden väliin sähkökaari muodostuu jos niitä pitää liian kauan lähellä tulta, ainakin värin otti pinta nopeasti. Huoli paljastui turhaksi, navat ovat keramiikkaa ja kestävät kovankin kuumuuden. Pinta saattaa korkeintaan nokeentua.

Testasin tulien sytyttämistä aluksi kuivilla lehdillä. Tulia oli todella vaikea saada syttymään sillä palotuote oli ohkaista ja sähkökaari poltti vain tiensä läpi lehdestä tartuttamatta tulta ympärilleen, normaalin sytyttimen kanssa oltaisiin saatu katettua isompi pinta-ala tulen tarttumiselle.

Seuraavaksi tehtiin koivusta kiehisiä ja pientä puusilppua. Sytyttäminen oli taas pienen sytytyspinta-alan takia heikkoa ja sain puun lähinnä tummumaan, lastu on saatava tarkasti plasmakaarien väliin että tuli tarttuu. Muutaman tohotus kerran jälkeen sain tulen syttymään mutta vaatii paljon tarkkaa taktista asettelua että tuli lähtee etenemään, sohlaaminen useiden sytytyksien kanssa syö myös akkua.

Harjoittelu on valttia tässäkin asiassa että sytyttimen kanssa tulee sinuiksi, kosteiden puiden kanssa vaatii myös hiukan kärsivällisyyttä.


Viimeiseksi kokeilin koivun tuohta, se onneksi syttyi helposti ja nuotion sytyttäminen oli helppoa. Tuohelle jos ei tulia saa aikaiseksi niin sitten on vika jo sytyttäjässä.

Huomasin että kevät myräkän tuulissa plasmakaari taipuu ja rätisee hiukan mutta ei kuitenkaan sammu, tuulenkestävyys tuli siis testattua ihan vahingossa. Tämä on ehkäpä plasmasytyttimen paras ominaisuus USB ladattavuuden kanssa. Varsinkin talvipakkasella esim. hautakynttilöitä sytyttäessä ei tarvitse murehtia kaasusytyttimien heikkoa "pakkasliekkiä" joka sammuu pienempäänkin tuulen henkäykseen. Talvella tosin kannattaa pitää huoli, että akku on täyteen ladattu.

Loppujen lopuksi tuote osoittautuu laadukkaaksi, joskin kovin hinnakkaaksi siihen nähden että ensisijainen tarkoitus on saada aikaseksi tuli. Jos retkeillessä tätä kuljettaa mukanaan tulien tekeminen mielessä, pitää olla varma että mukana on joko sytytyspaloja, magnesiumhippuja tai todella hienoa puusilppua tahi tuohta. Metsässä pitää toisinaan selviytyä kosteillakin puilla niin heikoilla kantimilla ollaan, 1100 astetta on todella kuuma, parempi kuin perinteisellä liekillä, se vaan keskittyy aika pienelle alueelle. Muuten kyllä pitää antaa plussaa kestävyydestä ja vedenkestosta, myöskään pakkasella ei ole pelkoa että sytytysnesteet jäätyisi, akkukesto luonnollisesti voi heikentyä.


Plussaa tietysti on myös se että tuote toimii myös tuulessa, eriasia on että toimiiko se sytytettävä artikkeli kovassa tuulessa. Tuuli ruokkii tulta mutta sytytysvaiheessa voi homma loppua heti alkuunsa, harjoittele tulien sytyttämistä tuulien riepotuksessa, suojaa kohdetta esim kädellä.

Tulien sytyttelyä vaihtoehtoisesti voit opetella eräsmiehen pyromaani oppaasta, tästä!

SPEKSIT:
Mitat: 139,25 x 28,5 mm
Akku: Sisäinen litiumpolymeeriakku 300 mAh
Valoteho: 100 Lumen
Lisätarvikkeet: Mikro-USB-kaapeli, karbiinihaka, heijastava kaulanauha,
vyökotelo, käyttöohje (suomi ja englanti)
Takuu:12 kuukauden tuotetakuu
Muuta: Tuote saatu testiin Action Group Finland OY: Kaari lighters

4. toukokuuta 2020

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - Missisippi Steam IPA 5%

Luulin että olin tämänkin tänne jo kirjaillut vaan toisin olikin käynyt, nykyisin tahtoo olla vaikka minkälaista projektia työn alla niin ei kestä enää perässä. Anyway Laitilan wirvoitusjuomatehdas saa uutta vahvistusta mississippi olutsarjaan steam IPA:n muodossa. Edellinen mississippi oli suomen paras olut 2014, olisko tässä uusi mantellin perijä.

"Laitilan Mississippi Steam IPA 5,0 % on amerikkalaistyyppinen, voimakkaasti humaloitu sekä sitruksisen raikas ja täyteläinen pintahiivaolut. Mississippi Steam IPA on käytetty oluttyypille ominaisesti pintahiivalla, mutta poikkeuksellisen matalassa lämpötilassa. Tällöin olueen muodostuu vähemmän hiivasta johtuvia hedelmäisiä estereitä, jolloin maltaiden sekä humalien maut ja aromit korostuvat.

Oluen valmistuksessa on käytetty karamellisoituja maltaita antamaan runkoa ja täyteläisyyttä sekä amerikkalaisia ja australialaisia humalalajikkeita, jotka takaavat oluen nauttijalle voimakkaan, raikkaan ja viipyilevän makunautinnon."

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto nousi hyvin, isokuplaisena ja päältä se muodostui tiiviin kermaisena. Hiukan samea oranssiin vivahtava väritys. Tuoksuu jo kauas sitrushedelmille, limeä, sitrusta ja satunnainen mango. Maltaat tuoksuu hivenen keksiselle, aavistus sokerisuutta.

Maku:
Suutuntuma kevyehkön oloinen, hiilihapotus tekee hiukan kovuuttakin suutuntumaan. Vahvasti hedelmäinen makumaailma jossa on viipyilevä greipin jälkiliuku ja pehmeää maltaisuutta tasoittamassa humalan purevuutta. Makean puolelle sujahtava olut mutta humalointi hoitaa enimmän imelyyden. Katkeroinnin tuntuvat vähän vaisuilta IPA:ksi ja purentaa jää vähän heikoksi. Valmistustavasta johtuen hiivan hedelmäisten estereiden pitäisi olla minimissä mutta minusta tässä hiiva maistuu melkoisen paljon ja sillä selvästi on oma hedelmäinen vibansa. Hiivaisuus vetää hiukan alaspäin raikkautta mutta tuo eräänlaista pehmeyttä loppuun, luulen että tulee jakamaan ihmisiä kahtia.


Raikas ja hedelmäinen IPA. Helpohko bisse missä ei ole juurikaan ihmeitä, IPA diggareille voi olla pettymys. Vaikka puhutaankin nyt ihan eri olut tyylistä mitä ei pitäisi edes verrata keskenään niin tämä vedä lähellekkään vertoja Laitilan originalille steam oluelle mikä on ihan timanttia.

EBU: 46
EBC: 15
Kantavierre: 12,0
Maltaat: Pale Ale, Caramel Pale, Carared
Humalat: Columbus, Galaxy, Cascade, Centennial, Citra, Amarillo

27. huhtikuuta 2020

Bullet Brew - Oluen valmistus olutuutteesta

Oluen valmistaminen olutuutteesta (Bullet Brew Tanker IPA)

Tässä artikkelissa tutustumme oluen valmistamiseen olutuutteesta. Olutuutteet ovat helposti lähestyttäviä vasta-alkajalle vaivattomuutensa takia. Bullet Brewin pakkauksesta löytyy mallasuute, humalat sekä hiiva. Simple as that, lisää vain vesi.

Tuotteet on pakattu alhaisissa lämpötiloissa typen avulla, tämän avulla tuotteet pysyvät tuoreina. Pakkauksiin on valittu parhaimmat raaka-aineet maailmalta ja hiiva on valittu juuri tyyliin sopivaksi.

Virolainen kotiolutkauppa Pruulmeistrid lähetti minulle ystävällisesti Bullet Brew tuoteperheensä näytepaketin joka oli tyyliltään Tanker IPA, mitä käytettiin tämän artikkelin luomisessa. Samat ohjeet yleensä pätevät prosessin puolesta myös muiden valmistajien olutuutteisiin mutta lue silti paketista ohjeet ennen aloittamista. Jos olet aikeissa aloittaa laadukkaista olutuutteista niin suomalainen Lappo.fi myy näitä.
Olutuute
Klikkaamalla saat kaikki jutussa esiintyvät kuvat isommiksi!


Ohjeet on kirjoitettu pullottamista ajatellen sekä Tanker IPA reseptille, en ota kantaa kegi hommiin.

Välineet:

Mitä tarvitse oluen panemiseen? Uutteiden kanssa ei tarvitse sortua väline hifistelyyn vaan tarvikkeet saa suhteellisen edullisesti ja ei varmasti jää käyttö yhteen kertaan.

- Sekoitusväline, mela.
- 30 L  kannellisen käymisastian vesilukolla (Hanallinen plussaa) - 
- 40kpl 0,5L Pulloja
- Pullonkorkkeja
- Korkitin
- Sokeria tai Bullet Brew Beer Enhancer
- Pullotussokeria
- Lämpömittarin
- Lappoletku
- Kattila
- Sakset
- Desinfiointiainetta (Star Sun)


Saatat myös tarvita talouspaperia ja pyyhkeitä joten kannattaa varata myös sellaisia lähistölle. Pullotuksessa myös suppilo ja mittalusikka on suotavaa hankkia.

Esivalmistelut:

Desinfioi kaikki mikä voi olla tekemisessä vierteen kanssa, aloita siis pesemällä kädet huolellisesti saippualla tai käytä kumihanskoja.

Puhdista ja desinfioi huolella käymisastia, sen kansi ja vesilukko. Muita muistettavia kohteita on myös sekoituskauha, lämpömittari ja sakset joilla avataan uute ja hiivapussi. Suosittelen puhdistamaan myös työtasot, välillä joutuu kädestään tavaroita laskemaan. Myös vesihanaa joutuu huomaamattaan usein näpelöimään joten desinfioi sekin varmuuden vuoksi.

Desinfiointi on erityisen tärkeää, uutteesta tehtyä olutta ei nimittäin keitetä niin kuin täysmäskäämällä tehtyä vierrettä.

Oluen valmistus:

Kun olet saanut neuroottisesti siivottua niin voit avata desinfioiduilla saksilla Brew Bullet pussukan. Pussukka on jaettu kahteen lokeroon, kuivaan ja märkään puoleen. Ota kuivalta puolelta sivuun hiivapussi, ohjeet ja mahdolliset humalat. Kannattaa tarkistaa hiivan päiväys.
Bullet Brew


Laita jo valmiiksi kattilaan kiehumaan 3L vettä.


Kaada tahmainen massa pussista käymisastian pohjalle, ota hiukan kuumaa vettä kattilasta ja laita se uutepussin sisään, pyöräytä pussin suu kiinni ja ravistele huolellisesti että saadaan kaikki mahdollinen olutuute huuhdeltua pois pussista ja hyötykäyttöön. Voin kertoa kokemuksesta että todella tahmaista hommaa, käytä kumihanskoja jos voit.
Tanker IPA


Heivaa loput keitetystä vedestä käymisastiaan yhdessä sokerin (Brewing sugar) kanssa, tarkista sokerin määrä ohjeesta, tässä se oli 1kg. Sekoita huolellisesti että sokerit ja olutuute liukenevat juoksevaksi seokseksi. (Joissain olutuutepakkauksissa on makeutuspussi mukana, lisää se nyt)
Beer enchanter


Lisää kylmää vettä käymisastiaan kunnes sitä on ohjeen osoittama määrä, tässä ohjeessa se oli 23L ja määrän näki näppärästi käymisastian kyljestä. Sekoita taas seos huolellisesti. Erillistä ilmaamista ei tarvita, sillä toisin kuin täysmäskäyksessä, nesteestä ei ole poistunut happea joka olisi tapahtunut vierrettä keittäessä.



Tarkista nesteen lämpötila desinfioidulla lämpömittarilla, varmista että lämpötila on alle 25 astetta ennen kuin sirottelet hiivan sinne joukkoon, sekoittamista ei tarvita.
Bullet brew


Täytä vesilukko keitetyllä eli steriloidulla ja jäähdytetyllä nesteellä minimi/maksimi taso merkintöjen väliin. Vesilukon tarkoitus on päästää kertyvä hiilidioksidi ulos ja estää ulkomaailman paskoja menemästä pönttöön, sen takia myös vesilukon sisällä olevan nesteen pitää olla puhdasta. Laita vesilukko käymisastian kanteen kiinni ja laita kansi tiukasti kiinni käymisastiaan.


Unohda pönttö huoneenlämpöön, mielellään kuitenkin 20-25 celsiuksen tienoille. Alle 20 asteessa käyminen vaatii pidemmän aikaa ja alle 16 saattaa pysähtyä kokonaan ellei kyseessä ole lager hiiva. Yli 25 asteessa taas saadaan käymisaromeita joita tekeillä olevassa tyylissä ei saateta tarvita.

Oma vesilukkoni lähti pulputtamaan 22 asteen huonelämpötilassa 36h kuluttua hiivaamisesta, toisinaan hiiva toimii nopeammin ja toisinaan hitaammin. Maltti on valttia, käymiseen vaikuttaa käytettävä hiiva, hapen määrä sekä lämpötila.

HUOM!! OMINAISPAINOMITTARI ON YLEENSÄ KALIBROITU 20 ASTEISELLE NESTEELLE!

Tarkista ominaispaino 5 päivän käymisen jälkeen jos se näyttää <1.018, lisää humalat (jos kuuluivat uute pakkauksen mukaan) oluen pinnalle. Jos ominaispaino on korkeampi anna oluen olla vielä muutamapäivä omassa rauhassaan kunnes lukemat näyttää <1.015 ennen kuin lisäät humalat. Tässä vaiheessa voin antaa vinkkinä että hanallisen käymisastian hankkiminen auttaa näytteiden ottamisessa ilman että happea päästetään vahingossa olueen.



Unohda humaloitu käymisastia taas 2-3 päiväksi lämpimään.

8-11 käymispäivän jälkeen katso uudestaan ominaispaino. Tarkista ohjeesta oluesi ominaispaino mihin olet pyrkimässä, jos lukemat näyttävät olevan juuri oikein tai jopa alle, käyminen voi olla valmis.

Ennen kuin aloitat pullotuksen tarkista ominaispaino uudestaan seuraavan kahden päivän aikana että se on varmasti jäänyt paikalleen, jos on epäilyksiä niin anna oluen vielä kypsyä vähän aikaa. Keskeneräisestä oluesta tulee helposti joko pahan makuista tai se päättää tulla räjähtäen ulos pullosta, kumpikin on aika perseestä kaikkeen käytettyyn aikaan ja vaivaan nähden.

Pullotus:

Bottling

Puhdista ja desinfioi olutpullot sekä korkit, suosittelen desinfiointiaineeksi Star Sun nimistä tuotetta tai jotain vastaavaa, sen etuna on että sitä ei tarvitse huuhdella pois, hiiva syö sen kyllä. Star Sun on myös ihan älyttömän riittoisaa. Olutpullot voi joko upottaa kokonaan desinfiointiaine liuokseen tai sitten käyttää sumutepulloa ja suihkutella sillä pullot. Muista myös desinfioida lappoletku, pullonkorkit ja muut välineet mitä koet tarvitsevasi. Käytä vain ruskeita olutpulloja, kirkkaista menee UV-valo läpi ja tuloksena on makuvirheellinen olut. Jos käytät pulloja joissa patenttikorkki niin tarkista tiivisteet ja desinfioi ne hyvin.
olutpullo


Lapa olut pulloon ja jätä n. 5cm tyhjää, liika happi oluessa ei ole koskaan hyväksi mutta liian täyteenkään ei kannata laittaa. Itsellä oli käymisastiaan tuleva pullontäyttäjä käytössä, näppärä laite sillä sen kautta olutta virtaa vain kun suutin osuu pullon pohjalle. Sen hyviä puolia on se että olutta ei roisku ympäriinsä pullotuksessa, huono puoli on taas se että humalamuhjut osaavat tukkia sitä ja oluen virtaaminen hidastuu merkittävästi. Isompia olut satseja tehdessä kannattaa harkita joustavaa muoviletkua systeemin välille, tällöin voi täyttää olutpullot lattialla painamalla, tällä minun käyttämällä tavalla joutui jokaista olutpulloa kannattelemaan ilmassa.
Pullotus


Omassa ohjeessani käskettiin laitamaan 0.5L pulloon kukkurallinen teelusikka jos teet lageria, pilsneriä tahi belgialaisia oluita, muihin tyyleihin tasoita sokeri lusikasta. Tokihan tätä voi soveltaa omien mieltymysten mukaan, yleensä se pyörii 5-8g/L. 
sokeri


Korkita pullot, käytä desinfioituja korkkeja äläkä näpli korkkien alapintaa. Sekoita hyvin ennen kuin jätät pullot lämpimään paikkaan kahdeksi viikoksi. Lämpimässä hiiva alkaa syödä sokereita ja muodostamaan alkoholia ja käymistuotteena hiilidioksidia joka imeytyy takaisin olueen. Siirrä olut kahden viikon jälkeen kylmään ja pimeään että se kirkaistuisi. Olut on valmista sitten kun se on kirkasta mutta ei sitä mikään estä juomasta hieman hazynakin, maltti on valttia kuitenkin lopputuloksessa. Yleensä olut paranee kun sille antaa aikaa mutta lagerit ja humaloidut oluet kannattaa nauttia 6kk sisällä, muita voi vielä vaikka kypsytelläkin.
Olutkruunukorkki


Nauti työsi hedelmistä viileänä ja kaataen hitaasti ettei hiivasakat tule kaadon mukana olutlasiin, ellei sitä sitten itse halua.


Toivottavasti tästä oli apua! Kysy mitä haluat, minä vastaan mitä haluan.

Kiitokset virolaiselle panimokaupalle PruulmeistridBullet Brew uutteen lähettämisestä. Tässä vielä heidän ohjeet ja taulukot olutuute resepteihin.

Näitä uutteita voi ostaa myös suomesta Lappo.fi verkkokaupasta, siellä on muuten paras asiakaspalvelu koskaan.

Myöhemmin on tulossa myös videoitu ohje, se lisätään tänne ja sosiaalisen median kanaviin mm. eräsmiehen Youtube kanavaan