EBC: 35
Humalat: Challenger, East Kent Goldings, NorthDown, Target
Maltaat: Caramel Malt, Pale Ale, KASKI-kylmäsavumallas, Vienna
Maltaat: Pale Ale, Cara Pale
Humalat: Cascade, Chinook, Amarillo, Columbus, Citra
Joulu se tulla jollottaa, samoin myös jouluoluet. Pidemmän aikaa minua seuranneet ihmiset saattavat jo tietääkin että lähtökohtaisesti jouluoluet on minusta ihan perseestä, väkisin tahkottua maustehässäkkää tai muuta epämääräistä markkinoidaan jo muutenkin niin kaupallisen joulun kustannuksella.
Eli arvio on oluesta jo alustavasti asenteellinen, nyt vaan mielipidettä muuttamaan Olvin uudella alkoholittomalla jouluoluella. tässä on jo kaksi haastavaa asiaa samassa paketissa joten odotan innolla miten saavat tälläisen parivaljakon toimimaan.
Ulkonäkö ja Tuoksu:
Ihan ok vaahdon onnistuu tämä olut lasiin pyöräyttämään, siitä pojot. Tuoksussa on vahvaa paahteisuutta ja imelyys on selkeä, tässä oluessa tulee olemaan sokeria ja paljon.
Maltaisuus on kuitenkin niin runsasta että tästä tulee ihan kelvollisen joulupöytäoluen tuntua. Mausteisuus ja hedelmäinen rusinaisuus tuoksussa kulkevat hyvin käsikkäin.
Maku:
Suutuntuma ei ole mitenkään järkyttävän vetinen, ihan ok alkoholittomaksi. Hiilihapotus on kyllä melkoisen railakas mikä tietysti vähän ohentaa suutuntumaa.
Maussa on vierteinen makeus todella paljon läsnä. Nappasin koeputkeen hiukan olutta mistä vatkasin hiilihapot pois ja lämmitin sitä hiukan, ominaispainoksi saatiin huikeat 1050, hiivat vaan sekaan niin tästähän saa lähes 5% olutta vielä näillä sokereilla =)
Nooh teoriat teorioina, käymiskelvottomia sokereitahan noista suurin osa varmaankin on, joskin tuoteselosteessa luki että lisätty sokeria.
Paahteisuus oluessa on asettunut enemmän sinne tuoksu kuin maku puolelle, jää hiukan vaisuksi ja vaaleaksi tuo paahteisuus. Leivänkuorimainen maltaisuus antaa kyllä ihan kivaa vastaparia mausteiselle humaloinnille joka on jätetty hienovaraiseksi vaikuttajaksi.
Humalauutettakin tähän on käytetty, toisikohan se tuota hiukan ruohoista loppuvetoa tähän, on siinä myös sitruksisuutta tuomassa raikautta, mikä on mielestäni aina ollut outoa porttereissa.
Vähän onnahteleva porter mutta joulun laatikkoruokien ja kinkun kanssa varmana maistuu.
Mistä: Saatu Panimolta.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto muodostui ihan kivan tuuheaksi seinämäksi lasin sisäpinnoille, väritykseltään olut on yllättävänkin tumma ja hiukan sameakin, sanoisin että liikutaan jo vaalean ruskean puolella kohta. Tuoksussa Citra moikkaa heti etuovella ja hedelmäisyyteen voi pyyhkiä jalkansa. Hiukan toffeeta ja ruohoa löytyy myös tuoksusta. Maltaisuus on selkästi kyllä esillä mutta selkeästi mennään tuonne karamellimaltaiden puolelle ja puhdasta tomusokeria on ilmassa. Paahdettu mallas ja hedelmäisyys on hiukan omituinen kombo ja vähän sen ontuu.
Maku:
Suutuntuma tuntui hiukan ohuelta jo pelkästään huultenvälistä kulkiessa, onneksi vetisyys ei haitannut enää suun sisäpuolella vaan päästiin ihan ok suutuntumaan. Keveydestään huolimatta maltaiden maku on kyllä selkeä ja helposti erottuva, mikä on jännä IPA-tyylin oluessa missä humalien pitäisi olla etuosassa. Paahdettua karamellimallasta tulee edestä ja takaa, humalointi onnahtelee paikalle lähinnä loppuvedossa, siinä saadaan hiukan havuisuutta siirappiin sekoitettuna, kevyt sitruksisuus pirskahtelee välillä. Katkerointi ei ole järin ipamainen vaan häviää jopa laadukkaalle pilssille. Hiilihapotus on varsin kevyttä, toisaalta kovempi hiilihapotus ohentaisi suutuntumaa entisestään.
Premium Ipassa on meno kuin premium lagerissa, maltaat maistuvat ensin. Tämä olisi voinut olla ihan toimiva brittiläinen bitter, ipana vähän heikko.
Harrastajaa ajatellen maltaiden nimeäminen on suorastaan perseestä, etiketissä lukee vain Viking malt, mikä tuntuu enemmän mainokselta kuin tuoteselosteelta mutta toisaalta ihan positiivista tietää että suomalaista on tuettu mutta sitä nyt tekee varmaan kaikki panimot koska Viking maltilta maltaiden hankkiminen on helppoa ja halpaa. Humalat oli sentään merkitty perinteiseen tapaan ja oikeat maltaatkin saa kaivettua Pyynikin nettisivuilta esiin, siellä tosin oli humalat eri merkkiä kuin purkissa.
Särmästi kyllä pyynikin asiakaspalvelu vastaili näin isänpäivän iltana, tuotetiedot korjautuvat sivuille seuraavan viikon aikana.
EBU: 40
EBC: 12
Humalat: Target, East kent goldings, Citra
Maltaat: Pale, Pils, Munich, Cara
Panimo: Pyynikin Brewing Co
Laitilan Jouluolut is out! Hyvät tuomaat 2019 Maariana Nelimarkka ja Jussi Rokka kävivät panemassa Laitilan virvoitusjuomatehtaalla oluen jota harvoin saa mistään, altbieriä. Oman altbier kokemukseni olen käynyt hakemassa suoraan lähteeltä eli sen synnyin seuduilta Düsseldorfissa, nautiskelin siellä niin monta erilaista alttia kuin vain pystyin.
Olutta kävin nauttimassa samalla reissulla kun piipahdin Krombacherin tehtaalla tutkimassa paikkoja, jutun siitä reissusta voi lukea tästä!
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli kyllä ihan kämänen mutta syytän huonosti pestyä lasia. Tuoksu on kyllä vahvasti maltainen ja hiukan hedelmäinenkin, aistinko rusinoita? Pähkinöitä ja toffeeta piisaa myös yllättävänkin paljon. Maltaisuus on tummaa meininkiä, se hiukan vie tuotta raikkaus aspektia mutta juotavuuteen se ei toki vaikuta. Ulkönäöltään kirjas ja todella kauniin mahongin värinen mistä kyllä tulee pojoja.
Maku:
Maku on jotenkin ohut verrattuna esim Schumacherin alttiin. Suutuntuma on hiukan alle keskipaksun, ei sisällä juurikaan hiilihappoja. Maltaisuus on vahvana tässä, paahteisuutta riittää seuraavallekin sukupolvelle, lähinnä kuitenkin pale pohja vinkkaa olemassaolostaan sellaisena vaaleana leipäisyytenä. Katkeruutta ei älyttömästi ole, juuri ollenkaan, nyt on lähdetty lähinnä aromi puolelle. Humalointi on kevyen yrttistä, lähinnä pippurista. Olut on aavistuksen makea, siis ihan aavistuksen mutta selkeää eroa omiin maistamiini altteihin.
Yllättävän monipuolinen olut, tässä on vähän kaikkea mutta mitään ei ole intensiivisesti. Hauska sinänsä.
Maltaat: Pale Ale, Vehnä, Münchener, Carared, Carafa IIIHyh! Se on taas se aika vuodesta kun joulusuklaat ja koristeet alkaa vyöryä kauppojen hyllyille, henkilökohtaisesti tympäisee kun aikaistuu kokoajan tuo joulun tuleminen, kohta varmaan on viikko juhannuksen jälkeen ensimmäiset tonttu-ukot esillä.
Sitten on nämä jouluoluet, herättää jo ajatuksena väristyksiä. Jouluoluet on sellainen villikortti että oksat pois, on kanelia, piparia sekä pumpernikkeliä ja hiivat on kerätty pukin parrasta. Erikoisuuksien tavoittelu on vieraannuttanut minut lopullisesti maustehässäkköistä, harvoin ne edes sopivat minkään ruoan kanssa edes yhteen.
Waahto Breweryn oluen uskalsin hyllystä ottaa sillä tiedän että sieltä tulee laadukasta tavaraa ilman turhia kikkailuja. Etiketti myöskin paljasti tuoteluettelosta että oluen seasta ei löydy mantelia, riisipuuroa eikä mitään muutakaan epämääräistä. Houhouhou ja olutta pullo!
Panimon sana: Jouluna nautittava mustan tumma porter-olut kuuluu pohjoismaisiin ikiaikaisiin perinteisiin. Waahdon jouluoluessa on käytetty taikojen ja loitsujen sijasta 100% suomalaista mallasta ja se on luotu perinteisen porter-tyylin mukaiseksi sekä erityisen helposti nautittavaksi.Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto kohosi melkoiseksi pilvi patsaaksi herkälläkin kaadolla, tiheä kuplainen, lähes kermainenkin vaahto tarraa lasiin jäädäkseen. Brysselin pitsin muodostumista en ole hetkeen nähnyt näin voimakkaana.
Tuoksussa ei yllättäin tulekaan ensimmäisenä humalat vaan maltaiden paahteisuus yhdistettynä pähkinöiden maanläheiseen tuoksuun. Paahteisuuden kylkeen tarraa mukavasti sellainen makea imelyys joka antaa hedelmien tulla suorastaan rauhallisesti vierien sieraimiin. Todella mehukaan tuoksuinen tirauksella sitruunaa johon on ripautettu vielä yrttejä päälle. Toimii!
Maku:
Suutuntuma on pehmeä, riittävä runko on saatu aikaiseksi ja olut ei mene vierteisen makeaksi. maltaiden paahteisuus antaa sopivasti vasta paria aika ronskillekin humaloinnille. Humaloinnin katkeruus on vähintäänkin riittävä, melkoisen yrttinen pamaus ja jälkimaku jatkaa todella pitkään pihkaisuuden ja havuisuuden yhdistelmänä.
EBU: 45
EBC: 32
Maltaat: Pale Ale, Red Ale, Caramel 150
Humalat: Columbus, Centennial, Amarillo
Muuta: Gluteeniton
Ulkonäkö & Tuoksu:
Nyt on lasissa niin kirkas olut etten kestä, kaunis olkinen väri ja tiukka valkoinen viipyilevä vaahto, siitä on pilssi tehty. Tuoksuu oikein hyvälle pilsille, viljaisuus on valtava ja ehkä hentoa rasvaisuutta on ilmassa. Rehti ja rehellinen pilssin tuoksu herkällä yrttisyydellä, nappi suoritus.
Maku:
Suutuntuma on kuivan rapsakka ja virkistävällä hiilihapotuksella. En ihmettele miksi voitti pilssi sarjansa suomen paras olut kisassa, runkoa ei nimittäin hevillä huomaisi alkoholittomaksi. Maltaisuus on hyvin esillä, leipäistä leipää hiukan ruskistuneella kuorella. Viljat on kyllä niin hyvin nostettu jalustalle että hämmästyttää, kuin varkain humalat ottavat oman osansa parrasvaloissa. Rapsakka yrttinen humalointi kuivattaa suun kunnolla ja pakottaa ottamaan uuden hörpyn. Jälkimaku on pitkä mutta yllättävän herkkä alun puraisusta huolimatta, hyvä pils!
EBU: 24
EBC: 7
Maltaat: Pilsner, Caramel Pale
Humalat: Northern Brewer, Hersbrücker
Muuta: Gluteeniton
Ulkonäkö & Tuoksu:
Kirkashan se on niin kuin lagerin kuuluu ollakin, värityskin on tuttua kamaa hiukan olkisella värityksellä. Tuoksussa on vähän omituista vibaa, ei sellaista lagerin viljaista raikkautta vaan hiukan paahdettua leivänkuorta jota on dipattu piimässä. Oluen hiukan väljähtyessä päästää enemmän tuttuihin lager tuoksuihin ja hiukan voimainen viljaisuus alkaa puskea esille. Humalointi tuoksuu aika vaisusti.
Maku:
Makuhan on sitten jo hyvinkin lupaava, joskin hiukan vierteinen maku tässä on. Vierteisyydestä huolimatta ei runko ole makea vaan hyvinkin kuiva tapaus ja muistuttaakin jo melkein pilssiä. Viljaisuutta on hyvin maussa, hento paahteisuuskin löytyy. Yrttisen humaloinnin avustuksella tästä tulee jotenkin germaanin oloiset vibat.
Tähän mennessä sarjan heikoin suorittaja mutta verrattuna moneen kilpailevaan holittomaan lageriin niin tämä on siellä kärkipäässä.
EBU: 14
EBC: 5
Maltaat: Pilsner
Humalat: Magnum, Perle, Saaz
Tyyli: Pale lager
Muuta: Gluteeniton
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto meinasi tulla jo purkkia avatessa vastaan joten hyvältä vaikuttaa. Lasiin kaadettaessa nousee tuuheaksi pilariksi ja kestää ajanhammasta yllättävän hyvin. Väriltään on todella upean näköinen, kirkas ja punertavan kuparinen. Tuoksussa on mukavasti paahtoa, sen saattelemana nenään tulee aavistus pähkinää ja hiukan runsaammin toffeeta. Kunnon nuuhkaisulla saadaan vielä loppuun ripaus paahdettua sokeria.
Maku:
Maussa tuntui huolestuttavasti alussa hiukan vierteistä makeutta, mutta se kyllä jäi hyvin äkkiä taka-alalle ja ei enää hallinnut jatkossa. Karamellisuus ja paahteisuus kyllä pelaa hyvin yhteen makeuden kanssa ja humalointiakin on riittävästi, jopa aika runsaastikin tällaiseksi perus tummaksi. Humaloiden yrttinen katkeruus pärjää hyvin alussa maistetulle makeudelle, mallasvoittoinen olut on hyvinkin paahteinen ja pähkinäinen mikä tekee tästä oikein suunmyötäisen holittoman.
EBU: 13
EBC: 60
Tyyli: Dunkel
Maltaat: Caramel 150, Pilsner, Black
Humalat: Northern Brewer, Saaz
Muuta: Gluteeniton
Tuotteet arvioon on saatu Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta, kiitos Ramille ja kumppaneille!
Lähimarketin k-kauppias on sen verran noheva veikko/veikkotar että pitää suhteellisen laajaa valikoimaa olutta hyllyssä ja ne vaihtuvatkin suhteellisen tiheään. Nappasin hyllystä mukaan Suomenlinnan panimon oluen mukaan sillä en ole yhtään tuotosta heiltä maistanut. Pullo myöskin vaikutti hauskalta ja toi mieleen mustavirranpanimon.
Neipahan tämä nappaamani näyttäisi olevan ja vieläpä karsittu versio prosenteilta, haastava rasti että saadaan humalat vastaamaan runkoa. Mielenkiinnolla kuitenkin maistoon tämä sillä kepeitä oluita on ihan hauska välillä imautella menemään.
Ulkonäkö & Tuoksu
Vahvasti halusi ainakin vaahdota lasissa tämä tapaus, isokuplaista vaahtoa tuppaa tulemaan ja jotenkin saippuavaahtomaista tämä meininki on.
Oluen ulkonäkö oli hiukan samea mutta kun pyöräytti pohjalla olleet sakat matkaan niin tästä tuli täysin sakea, ei näy läpi yhtään. Väriltään olkinen tai sellainen englantilainen fudge.
Tuoksussa samaa mangoista ja ananaksista meininkiä kuin muissakin vastaavissa oluissa, ei erotu siinä mielessä joukosta ollenkaan. Verrattuna muihin tässä kuitenkin on hienoinen ruohous ja jotenkin jo tuoksuu hop burn.
Maku:
Noh, suutuntumahan on ohut ja vetinen, mikä ei näillä prosenteilla yllätä vaan oli odotettavissa. Maltaita maistaa kyllä kevyesti keksisyytenä ja aavistus karamellisuuttakin on mukana, paahteisuutta ei ole.
Humalia taasen on mutta enemmänkin vaikuttavat aromi puolella, flavoriin pääsee hedelmäisiä elementtiä mangon ja laimennetun ananaksen muodossa. Jälkimaussa on lähinnä se tuoksuteltu hop burn joka maistuu ruohoisuutena ja sitruunan valkealta kuoriosalta.
Kepeä humaloitu olut, meininki alkaa lähennellä selzeriä. Vähän ujo mehuisaksi neipaksi. Parhaimmillaan runsaina suullisina, ei kannata jäädä turhia makustelemaan. Ei kyllä panimon sivujen mukaan enää valikoimissa, liekö katoava luonnonvara.
Panimo: Suomenlinnan panimo
Tykkään siitä että karhu tekee uusia hienoja logoja, säilyttäen kuitenkin aina tunnistettavan teeman. Erityisen hienoa on että etiketit teetetään aina uusilla taiteilijoilla vaikka kyseessä on vain sesonki tuote, näin aina uudet ihmiset saavat aikaa parrasvaloissa.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Tumman ruskea olut valahtaa kovin paksusti lasiin, viskositeetti vaikuttaa olevan kohdallaan. Vaahto kohosi korkeaksi tumman ruskeaksi, älyttömän tiiviiksi torniksi. Tuoksussa on selkeästi erikoismaaltaat edessä, tummaa paahtoa on tarjolla. Maltaisuus ja hento laku on suurimmat valloittajat tuoksussa mutta on siellä aavistus mausteisuuttakin.
Maku:
Suutuntuma on hyvä, keskipaksua tavaraa. Lakua on todella vahvasti isketty mukaan, suolainen laku ottaa ensimmäisenä kopin ja se on myös viimeinen mikä jälkimaussa löytyy. Paahteisuutta on melkoisesti mukana maussa, limppua ja paahtoleivän kuorta löytyy mutta ei siirappia, onneksi. Mustien maltaiden maku sotkee parhainta balanssia karheudellaan. Makeutta tässä on melkoisesti, sokeri tahmaa suun kauttaltaan
Humalointi on yrttistä ja erottuu joukosta selkeästi. Katkeroita on oluessa 31 IBU:n verran mutta eivät tunnu kuin korkeintaan 15, makeus ilmeisesti voittaa tuon katkeron niin hyvin ettei se pääse oikein kunnolla puraisemaan.
Sanotaanko että uusin karhu on mielenkiintoinen olut, siinä on älyttömästi elementtejä jotka erottuvat mutta jotka eivät kuitenkaan pelaa yhteen toistensa kanssa vaan jokainen rönsyilee esiin eritavalla. Tämä toimii ehkä paremmin jonkin suklaakakun kanssa tai lakritsi jäätelön kuin omana itsenään, jokin lakuholisti saattaa tästä tykätä ihan kympillä.
Maistossa lukijan pyynnöstä Tornion Panimon Hillatus Sour 5,5%. Nyt on mahtava tilaisuus maistella hilla souria koska olen juuri samalla hetkellä keittämässä lakkahilloa joten verrokkia tuoksuun ja makuun löytyy ihan vierestä.
Soureja alkaa nyt hyvin löytyä Pohjois-Karjalankin hyllyistä mutta ei ainakaan liikaa, nytkin oli lähikaupassa tasan kaksi joten vielä mahtuu sekaan tätäkin tyyliä.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Väriltään vallan hillainen eli oranssi, vaahtoa ei jaksa oikein muodostaa mutta se nyt on soureille ihan ominaista, se että vaahto ei kestä johtuu ihan omasta huonosti huuhdellusta lasista.
Tuoksu ei ole yllättäin erityisen lakkainen vaan omituisen tunkkainen. Tässä jännästi tuoksuu marjojen sijaan toffeeta ja muita karamellisia maltaita vaikka pelkkää Pale mallasta on käytetty, ehkä näiden yhdistelmä saa tälläisen yhdisteen aikaan, omituista mutta pitää muistaa omia keitoksia ajatellen. Lakkaisuuttakin siis löytyy mutta on kyllä omituisessa symbioosissa mallaspohjan kanssa.
Maku:
Happamuus on hyvä ja ei niin kovasti iskevä kuin mitä yleensä olen tottunut juomaan, sanoisin että lactobasillicus on lisätty oivallisesti vai olisiko niin että olisi tehty pitkän kaavan mukaan luonnollisesti hapattamalla?
Hapan lakka maistuu hennosti mutta hiukan se hukkuu pale maltaiden joukkoon. Edelleenkin tuntuu älyttömälä että tässä on pelkkiä pale maltaita, ihan menee Berliner weissestä, ehkäpä hiiva onkin tässä se avain sana.
Lakka ei jotenkin tunnu silti pääsevän tarpeeksi esille että voisin ylpeästi huutaa tämän olevan lakka sour, yllättävästi maku taittaa enemmän sitrukseen ja punaherukkaan.
Siinä on tietysti hyviäkin puolia, kun lakkaa ei ole ylitsevuotavasti niin silloin ei myöskään maku mene ällöttävän makeaksi sillä lakassa on melkoisesti sokeria joten ymmärrän että sitä on käytetty maltillisesti, se nimittäin tekee äkkiä myös alkoholia jolloin prosentit ylittävät markettirajan.
Suutuntuma on erityisen kevyt johtuen varmaankin siitä että mallasta on pitänyt säästellä marjasta tulevien sokereiden takia. Ymmärrän kyllä ihan taloudellisista syistä että hillaa ei älyttömästi voi olueen laittaa koska se on yksi Suomen vaikeimmin kerättävistä ja näin ollen myös kalleimmista marjoista.
Kepeä sour kesäksi mutta enemmän lakasta intoilevan kannattaa kokeilla Tornion Panimo Hilla lonkero, siinä on nimittäin lakkaa.
Olutpostin toimituksesta keikattu Pöide - Kena Island Ale 5,3%. Ihan mukava saada pitkästä aikaa olut jonka voi juoda loppuun asti, suomen paras olut kisoissa sai vain siemauksia maisteltua. Tokihan siitäkin saa peruselementit selville mutta juotavuus on mukava tutkia koko tuopin voimalla.
Mikropanimo Estonian suunnalta siis arviossa, ei ole hetkeen tullut mitään siltä suunnalta maisteltua joten lippu korkealle.
Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahdon kesto lasissa oli heikohkoa mutta ainakin sitä muodostui hiukkasen. Kirkas kullankeltainen olut näyttää lasissa vallan toimivalta tapaukselta. Tuoksussa mennään selkeästi maltaat edellä ja hentoinen karamellisuus viitoittaa maltaista tietä vieden kohti humalaista hedelmätarhaa. Mielenkiintoinen tuoksu näinkin mallasvoittoiseksi olueksi.
Maku:
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja jotenkin pehmeä samettinen, hiilihapot kuitenkin vähän sitä katkaisee mutta niistä huolimatta hyvä. Maussa on runsaasti mallasta ja sen makumaailma vilahtaa todella viljaisen ja paahteisen leivän puoleen. Kovasta mallaspuolesta huolimatta ei olut ole liian makea vaikka suuta tahmaavia elementtejä onkin.
Humalointi on todella hillitty, hennon yrttinen ja aavistus pippuria sekaan. Loppuvedossa on hiukan hedelmäisyyttäkin mutta tämä saattaa tulla hiivojen puolesta. Katkerot on suorastaan väsyneet ja ne ei oikein pärjää maltaille.
Juotavuushan tässä on hyvä jos tykkää kunnon ohrapirtelöstä. Tälläinen perusolut joka ei erotu edukseen oikein millään osaalueella, mikä ei välttämättä ole ollenkaan huono asia.
IBU: 25
Panimo: Pöide Pruulikoda
Omituinen koppuratakki |
Sinne vain veteen imeytymään |
Huh hellettä! |
Pyyhe menee pieneen tilaan ja kulkee mukana |
Honkavuoren Grand cru nautittuna pielisjoen rannalla. |