23. syyskuuta 2017

Oktoberfest München 2017 matkaraportti Feat Sori Taproom ja Teerenpeli


Tulipa tehtyä matka ehkäpä maailman tunnetuimmalle olutfestivaalille, Münchenin Oktoberfesteille. Matkavalmistelut aloitettiin jo reippaat puolivuotta sitten. Mikä olikin ihan hyvä veto, sillä siinä sai säästettyä melkoisesti rahaa. Hotellia varatessa viikon vitkuttelukin jo kostautui ja menetin halvimman senhetkisen hotellin ja Oktoberfest alueelle olisi ollut matkaa vain 300m. Nykyinen hotelli oli edullinen myös mutta matka nousi jo seitsemään kilometriin, onneksi välimatkat voi taittaa kätevästi metrolla. Münchenin metro on todella kattava ja U3 yhteydellä pystyi menemään läpi kaupungin lähes joka paikkaan. Metron kartta oli vähintään pelottava mutta onneksi siitäkin löytyi selkeä versio loppujen lopuksi.

Hotellin varauksessa oli omat ongelmansa kun erehdyin sen ottamaan kolmannen osapuolen kautta. Tarkoitus ei kyllä edes ollut käyttää mitään matkatoimistoa, mutta se oli niin ovelasti naamioitunut hotellin viralliseksi kotisivuksi että haksahdin harhaan. Alun perin hotelli varattiin 2 hengelle mutta kuitenkin sellainen huone missä maksimi ihmismäärä olisi kuitenkin 4. Matkalle saattoi olla tulossa vielä pari kaveria mitkä arpoivat että lähtevätkö vai ei. Kun saatiin varmistus että sinne lähtisi 4 ihmistä ja yritettiin sitä selvittää hotellille jolloin asia alkoi mennä mielenkiintoiseksi. Tuntui että kukaan ei ota vastuuta ihmisten lisäämisestä huoneeseen, matkatoimisto siirsi vastuun hotellille ja päinvastoin. Tulin siihen tulokseen että saksalaiset ei hirvesti handlaa englantia, sillä jotain hiivatin ymmärtämisongelmia niillä on. Parhaimmillaan meille oli huone, mikä oli varattu kolmelle ihmiselle mutta vain yksi sänky ja yksi meistä olisi ollut vammainen. Sitten saatiin korjattua se että ollaan ihan tavallisia ja tarvitaan oikeasti kaksi sänkyä koska neljä ihmistä kuitenkin tulossa. Noin parinkymmenen viestin jälkeen asia saatiin korjattua, kävin kyllä vielä hotellin sivuilla tarkistamassa varaukseni ja siellä oli jo 5 ihmistä bookattu huoneeseen. Tässä vaiheessa luovutin että fuck it, ainakin on tarpeeksi paikkoja huoneeseen.

Lennot varattiin noin puolivuotta ennen lähtöä Lufthansalta ja hintaa tuli 80€ per suunta. Finnair olisi veloittanut samasta matkasta useita satasia per suunta, ihan niin paljoa en ole valmis maksamaan suomenkielisestä asiakaspalvelusta 2 tunnin suoralla lennolla. Lufthansallakin palvelu pelasi ja ruokkivat sekä juottivat etomatkalla.

Matkalle pakkasin mukaan kevyesti, yhdellä taktisella 30l repulla pärjäsi. Mukaan mahtui varakengätkin jos joku oksentaa niihin festeillä. Muuten mukaan tuli oikeastaan vain yksi varavaatekerta, jos jotain tarvitsisi niin aina sen voi ostaa kaupasta. Powerbank lähti myös mukaan mikä oli ihan hyvä juttu koska hotellissa oli niin nokkelasti tehty virtakytkennät että pistokkeista sammuu virta kun valot katkeaa. Käteistä kannattaa varata matkaan ihan reippahasti, syöminen, juominen, metromatkat, matkamuistot ja jopa sairaalakulut jos huonosti käy.

Lähdin matkaan sunnuntaina junalla Kiteeltä, ajattelin että parempi siirtyä ajoissa pelipaikoille kun lento lähtee maanantaina klo 6. Pitihän se käydä VR:n oluttarjonta tsekkaamassa, tarjolla oli karhun kolmosta, carlsbergiä ja kukko alea. Päädyin laiskasti karhuun ihan vaan tarjoilijaa säästääkseni kun muutkin edessäni jonossa tilasi samaa. Tilasin kyllä heti sen jälkeen Kukko Alen vaihtelun vuoksi ja lopuksi carlsbergin mikä oli ihan puhdas virhe, vetistä shaibaa. Siinäpä se neljä tuntia vierähti matkustaessa ja seuraavaksi oli hotellin etsiminen Helsingin puolelta.

Varattu hotelli löytyi, Nuzzels suites airport hotel ja voin ihan rehellisesti olla suosittelematta kellekään. Tämä "hotelli" oli nimittäin ihan tavallinen asuinkerrostalo, mistä oli vain yksi asunto otettu hotelli käyttöön, paska juttu naapureille. Meille oli jätetty ohjeet että avain löytyy takapihalta jostain oven päältä. Huoneesta sentään löytyi iso sänky, hetekka ja sohva, PS4 löytyi kanssa ja singstar. Televisio oli myös mutta ei toiminut. Oli sovittu myös että hotellin omistaja olisi tullut perimään maksun heti kun saavumme hotellille, ei nähty ketään koko aikana ja ei sitten jääty odottelemaan sen pidemmäksi aikaa kun piti mennä syömään Sori Taproomiin.

Sori Taproom

Löydettiin ravintola kivuttomasti ja sisään päästessä tuli pöytään oluiden maistelulankku, 5 erilaista olutta ja tilasin puolipaunaa savustettua Angus härän rintaa ja bataatti pihvit maistelun yhteyteen.

Oluet:
Rasberry Punch: Tuoksuu puolukalle vatulle ja karpalolle, kuparinen punaiseen taittuva väritys. Kirpeä ja  suun kuivattava mutta ei paha ollenkaan. Tosi huonoja gruitteja tullut vastaan niin niihin verrattuna ei paha. Jotenkin liköörimaista fiilistä ja jätinkin tämän jälkiruoaksi.

Öökul: Väri oljenkeltainen, tuoksussa makeutta, hedelmiä ja mänty tolua. Todella pehmeä olut ja ei juurikaan katkera. Pehmeys jatkuu myös jälkimaussa ja onkin hunajaisen kaltainen. Kevyt olut ja lyhyt makuinen.

Out of office: Kullankeltainen olut miedolla tuoksulla mutta kuitenkin sai kaivettua hunajaisuutta ja kukkaisuutta. Hyvin hedelmäinen olut ja aavistuksen rapsakaasti katkeroitunut, katkerot ei viipyile liian kauan vaikka niitä runsaasti onkin. Maltaita ja yrttisyyttä pääasiassa, pehmeää nautintoa vaikka onkin vähän takavetoinen olut
.
Investor: Samean keltainen, ruskeaan vääntävä. Tuoksu puumainen, siirappinen, sokerinen. Makea olut jossa paahteista maltaisuutta, leipäinen makumaailman ja toimii ruokajuomana jossa yrttinen loppu.

Coffee gorilla: Yönritari sentään miten musta olut, paahteisuutta, suklaata, maussakin todella seksikkäästi suklaata ja kahvia. Täyteläinen paksu maku ilman vetisyyttä. Todella suositeltava vaihtoehto jälkiruoka kahvin tilalle.

Ruokakin toimii ja pihvissä maistuu savu ja on koostumukseltaan todella nyhtöä. Maku on aavistuksen plain ja vähän vaatii kastikkeita ja niitä onkin paljon mistä valita. Makeat bataattiranskikset komppaa hyvin annosta. Ystävät valitsivat myöskin itselleen mieleistä evästä, häränpihviä ja hamppareita sekä pari uutta olut tuttavuutta ja ei huonolta näyttäneet nekään. Taustalla soi rock musiikki ja ruoka maistuu, tästä se on hyvä reissu alkamassa.


Teerenpeli Helsinki

Ilta saapui ja meillä oli aivan avoin ohjelma, pyörähdettiin parissa kuppilassa vauhtia ottamassa ja päädyttiin lopuksi Teerenpeliin. Teerenpelissä tuli maisteltua Savanni Samu, mehuinen tapaus olueksi mutta ei huono ollenkaan. Samalla tuli ostettua ystävälle Teerenpelin viskitasting, mikä kyllä vähän kiehtoi itseäkin. Tastingistä löytyi tislettä, 3v Single Malt, 10v Single Malt ja 100% cherrytynnyrissä tehty Single Cask . Tultiin tulokseen että ei huonoja mikään mutta bourbon ja sherrytynnyrissä lionnut 10v Single Malt voitti pehmeydellään.

Samalla jutustelin tarjoilijan kanssa vielä panimolaitteistosta ja viskeistä. Anniskelualueen yläkerrasta löytyi käytössä olevat panimo vehkeet. Kompaktin kokoisilla laitteilla saa olutta tehtyä 250l ja esillä olevien oluiden reseptiä tuunataan melkeinpä joka kerta. Täällä pitää joskus tulla käymään ihan asiakseen tutustumassa laitteistoon ja tarjontaan.

Lähtö Müncheniin

Kolmen aikaan yöllä herätys kajahtaa, mikä on ehkäpä parasta pienen Teerenpeli käynnin jälkeen ja kun nukkumaan on päästy jo puolenyön jälkeen. Tähän maanmainioon hotelliin palatakseni tilattiin myös kuljetus lentokentälle etukäteen ja saatiinkin varmistusviesti missä ilmoitettiin auton rekkarit ja väri mikä olisi tulossa meitä hakemaan. Niin kuin hotellin omistajaakaan ei myöskään tätä kuljetusta kuunaan nähty. Tilattiin siis taksi ja ei kun kohti uusia pettymyksiä. Lentokentällä ei ruuhkaa ollut ja check-in tehty etukäteen niin oltiin portilla jo 04:11 ja lähtö olisi klo 6. 

Saksaan päästiin ja suu napsaa kaikilla, vähän vehnästä janoon Erdinger muodossa. Tuoksu kyllä yllättävän dumppis ja omituisesti piimälle tuoksuu, muuten oikein pehmeästi suuhun soljuva olut. Sitruunainen kevyt liuku, hapan ja kuiva olunen.

Lentokentältä taxi hotellille n.104€, olisihan sinne päässyt junallakin mutta ajateltiin että parempi ottaa taksi niin ei mene sohlailuksi. Hotelliin saa checkattua itsensä sisään vasta kolmelta niin laukut jätettiin talteen ja vähän Höfbrau olutta ja pretzeliä hotellin aulassa niin lähtee kone kulkemaan. Pretzel on muuten aika rujon makuinen, pehmeä vesirinkeli mutta päällä on merisuolaa.

Napattiin hotellin vierestä metro ja kauhisteltiin vähintäänkin epämääräistä metrokarttaa mutta näin siihen vaan selkeyttä sai hetkisen tuumailun jälkeen, Oktoberfest alueellekin löysi kivuttomasti sillä maailmanpyörä näkyy kauas ja aina voi seurata saksalaisia nahkapöksyjä. Kyllähän se alue herätti pienkaupungin pojassa ihmetystä, huvipuistolaitteita ja ruokakojuja kaikkialla. Kierreltiin vähän aikaa aluetta mutta sitten alkoi se paikallinen olut jo kutkuttaa mieltä niin ei muuta kuin telttaa etsimään.

Vastaan tuli oikein kutsuvan näköinen Löwenbrau teltta jonka katolla leijonapatsas karjui teltan nimeä. Ae että telttaan pääsin jonottamatta hetkeäkään, pöytä löytyi samoin tein ihan bändin vierestä ja tuopit tuli alta 10min. Olut maksoi 10,80€ ja tilasin sen kaveriksi puolikkaan kanan ja olihan se mehevää ja pehmeää kuin mikä. Ystävät tilasivat makkaroita ja siansorkkia hapankaalilla. Mahtavuutta nekin paitsi annoksen mukana tullut limainen tärkkelyksinen kumiperuna, mikä paljastui vasta jälkikäteen perunanyytiksi (kartoffelkloesse) Tippiä jaettiin tarjoilijoille aika auliisti, niin alkoi tarjoilukin pelaamaan tehokkaasti.

Muutaman oluen jälkeen alkoi menokin jo parantua ja teltta täyttyi tasaiseen tahtiin, alkoivat selvästi jo laittamaan ovia kiinni ja rajoittamaan liikennettä. Bändikin aloitti soittamisen ja soittolistaan kuului lähinnä humppa ja juomalaulut. Välillä joku soittajista kävi kumauttamassa tuoppia kun sattuivat siinä pään yläpuolella keikkumaan ja jokin jätti-ilmapallokin lähti pomppimaan yleisön seassa. Sattuipa tuo pallero omalle kohdallekin niin nappasin kiinni ja kumosin tuopin seisten naamaan sen kunniaksi. Hurrauksia sateli mutta lopuksi myös pari buuausta kun sattui tippa olutta paidalle roiskahtamaan. Ystävääni heitettiin myös pretzelillä tämän aikana, parasta!

Tässä välissä tuli hankittua ehkäpä hienoin artikkeli ikinä, huopainen metsästäjänhattu tyylikkäillä sulilla varustettuna. Ystävät olivat oman helpotus taukonsa aikana käyneet ostamassa myöskin hatut, toinen oli Gandalfilta keikattu huopainen hiippalakki ja toinen oli villisikahattu, mistä saatiinkin iloa koko loppumatkalle. Minulle olivat toverit vielä ostaneet kanahatun missä siis irvokkaat kanankoivet osoittavat kohti taivasta, en valitettavasti sitä itse pitänyt mutta lainasin kyllä halukkaille juhlijoille valokuviin. Jos tällä reissulla jotain tekee niin, se on lyhytaikaisia ystäviä. Muun muassa tapasin japanilaisen pariskunnan, jotka olivat häämatkallaan. Huomattiin myös että kun nämä japanilaiset avasivat omat eväänsä pöydässä, niin tarjoilukin loppui siihen. Lähdettiin teltasta siis kohti uusia seikkailuja.

Käytiin seuraavaksi Paulanerin teltassa, tunnelma alkoi olla jo melkoisen hilpeää mutta ei mitään verrattuna iltaan. Tavattiin tällä reissulla Saksalainen DJ, joka opetti paikallisia juomalauluja ja käänsi niitä tarvittaessa. Paljastui myös että tämä kaveri se tykkää enemmän pojista kuin tytöistä, siinä vaiheessa kun alkoi olla vähän liian läheistä silittelyä poskelle niin otettiin ritolat. Onneksi tuli kaiken tämän välissä ostettua meistä otettu kuva missä tämä herra myös poseeraa, memories for life.

Aikamme vielä kierrettiin ja lähdettiin viettämään taukoa hotellille, rytmiryhmä alkoi olla kohtalaisen tuiskeessa mutta näin sitä vain metrolla osattiin perille. Teroitan vielä että metrolla matkustus on helppoa ja metrolle vievät kyltit on yleensä vielä aika isolla merkitty. Päivälippu kaupungin sisällä kustantaa 6,60€ en kyllä usko että niitä tulee ikinä kukaan tarkastamaan koska niin mieletön on ihmisvirta mikä vaihtuu metrossa 3min välein, mutta en halunnut riskeerata plus 60€ sakko jos jäät kiinni pummilla matkustamisesta.

Hotellilla vielä napattiin vähän evästä ja vehnäolutta kyytipojaksi. Ihan OK hotelli evästä ja kaljakin maistui hyvälle. Tutustuttiin vielä illalla saunaan, mikä olikin Eurooppalaiseen tapaan sekasauna. Ei kyllä ollut muita kuin yksi austraalialainen poika. Kysyttiin siltä että mikä helvetti on tämä "sauna" Seinässä oli onneton kippo, mistä vesi valui jonnekkin lauteiden alle mistä kuului onneton sihahdus lämpöjen ollessa ehkä 40 astetta. Aussi sanoi että alakerrassa on sauna oikeilla kiuaskivillä niin lähdettiin sitten sinne pyyhkeet päällä, ei siellä ollut kyllä muuta kuin parkkihalli. Veikkaan että se luuli että kysyttiin missä kiuskivet on? Ja toinen vastaa että lauteiden alla.


Yöstä selvittiin ja aamusta piti alkaa tutkailemaan aamupala mestaa, sillä tunnetusti hotelli aamupalat on yleensä aika kuraa ja ylihintaista. Potentiaalinen aamupala paikka löytyikin minuutin kävelymatkan päästä Cafe 111. Pieni sekä kodikas ja sisustettu näyttelijöiden kuvilla, samaa teemaa seurasi myös ruokalista josta tilasin itselleni Sean Connery annoksen. Leipää, pekonia ja munia siitä on krapulamättö tehty plus tietysti kahvia ja mehua. Täällä pelasi kortti, niin sai säästettyä vähiä käteisiä mitä enää oli jäljellä.


Hotellilla tuumittiin hetken aikaa että mihin lähetään tutkimaan Saksaa, niin päällimmäisiksi ehdotuksiksi nousi eläintarha ja BMW museo. Eihän siinä ku metroon taas ja baanalle. Noustiin jonkin pikku marketin nurkille, niin käytiin ohi mennen juomista shoppailemassa. Huomattiin että lentokentällä nautittu Erdingerin vehnäolut maksaa niinkin paljon kuin 29senttiä 0,5L, pulsumpi ois jääny hotelille pitämään ihan omat Oktoberfestit. Olihan tuolla tiukkojakin jos sellaisista pitää, litran leka Captain Morganiakin löytyi 11€ huokeaan hintaan.

Hellabrun tierpark - Eläintarha

Hellabrunin eläintarha oli kyllä hieno kokemus ja suosittelen kaikille ja varsinkin lapsiperheille. Taatusti parempi kuin yksikään eläintarha Suomessa. Täällä eläimet näytti oikeasti voivan hyvin ja alueet olivat todella siistiä ja hyvin ylläpidettyjä. Ilmeisesti satuttiin sinne jonkun laajentamisen aikaan kun oli moneen äärilaitaan eteneminen estetty ja työmiehiä kuhisi vähän siellä täällä. Ei sillä että olisi näkeminen loppunut kesken, eläimiä oli todella laajasti jääkarhuista leijoniin. Löytyipä tuolta kiertelyn päätteeksi vielä apinatalo ja kohtuu iso akvaariohalli, oli vähän isompaa fisua ku meidän kymppikilon hauet. Kiertelyn päätteeksi alkoi jano iskemään pahemman kerran niin etsittiin eläintarhan sisältä terassi. Löytyihän se ja vehnäolutta saatiin, valitettavasti tämä anniskelualue oli flamingojen aitauksen vieressä ja ne oli käytännössä kakkineet itselleen saaren missä seisoivat. Dunkkis oli kyllä sen mukainen mutta sai ne oluet sentään oksentamatta juotua.

BMW Museo


Seuraavaksi lähdettiin kohti BMW museota ja kuhinaa näytti sielläkin olevan, aasialaisia tuntui kovasti kiinnostavan bemarit. Sivuhuomautuksena täytyy kyllä sanoa että Saksassa ei liikenteessä paljoa pyörinyt alle 2000 luvun autoja, saati Corolloja. Liekö Saksassa oikeasti autot halvempia tai sitten ne ostetaan kaikki osamaksulla, mahdollisuus on myös että niillä menee talouden kanssa vähän paremmin ku meillä. Hauskana lisänä ystävä löysi Youtubesta videon, missä tuon museon edessä poltettiin bemari protestiksi vain jokunen päivä ennen meidän käyntiä.


Autoilun ystävälle voin suositella museota, todella iso laitos ja hintakin oli vain 10€ kierrokselta ja lisää pulittamalla saa oppaan. Kaikki infopisteet ovat englanniksi, mikä oli ihan positiivista, lukemista siellä kyllä riittää sillä pitkät käytävät oli vuorattu informatiivisilla tauluilla. Itse ihan yllätyin, miten laajasti BMW on ollut mukana jutuissa. Oli veneiden moottoreita, suunnittelumalleja, prototyyppejä, autoja, moottoripyöriä, lentokoneiden moottoreita ja pyhäin häväistys James Bondin auto mikä ei ollut Aston Martin.

BMW museon sisältä löytyy myös ravintola/baari jos aikoo pidemmänkin ajan siellä viettää. Pettymys oli kyllä kauppa mikä sieltä sisältä löyty, muutama BMW paita ja lippis sekä ihan hiivatisti rompetta mikä ei liity edes löyhästi autoihin saati bemareihin.

Nyt riittää itsensä sivistäminen ja eikun baanalle, Oktoberfest day 2 potkitaan käyntiin ja eikun ilta rientoihin. Alueelle päästyämme huomattiin että ihmisiä alkoi olla jo ihan kiitettävästi ja alkoi selkeästi näkymään jonoja telttojen ovilla. Muutamaan telttaan päästiin kyllä sen ihmeemmin jonottamatta mutta istumisesta pöytään ei puhettakaan joten napattiin isoimman näköinen teltta, kurkistus sisään ja eiku ulos juomaan. Ulkona juominen tuli onneksi kysymykseen vaikka vesisateita olikin lupaillut mutta niitä nyt ei onneksi nähty, positiivinen yllätys oli terassilämmittimet, mitä oli viritelty kaikkialle. Marstall teltassa saatiin Spaten olutta, minkä muistelin paremman makuiseksi. Nyt oli selkeästi alueen huonointa olutta. Juotiin vain yhdet oluet siinä ja lähdettiin kohti uutta telttaa paremman bissen toivossa.
Augustinerin terassilla alkoi olutkin jo parantua ja samoin myös meno, ihmisillä oli hauskaa ja ruokaa kuljetettiin joka suunnasta. Tarjoilukin pelasi kuin junan vessa ja ei montaa minuuttia tyhjän tuopin kanssa tarvinnut istua. Augustiner osaa kyllä asiansa ja onhan se Münchenin vanhin itsenäinen panimo, olutta jo vuodesta 1328. Matkamuistojen myyjät parveilivat humalaisten joukossa helpon rahan toivossa ja meidänkin porukka tuki paikallisia yrittäjiä yhden pinssin ostamisella.

Matkamuistojen ostajille tiedoksi että ei kannata tehdä mitään ostoksia ensimmäisestä vastaan tulleesta teltasta, näitä krääsä kojuja on noin 30 metrin välein toisistaan ja hinnat samoilla tuotteilla voivat heittää jopa kymppejä. Huomasin itsekin kojuja pyöriessä että ainakin kympin olisi voinut säästää jos olisi malttanut kierrellä ennen ostoksia mitä ei edes montaa ollut, sillähän olisi jo tuopin saanut. Samoja kojuja on muuten myös ympäri Müncheniä  ja jopa lentokentällä mutta sieltä en suosittele ostamaan edes suuressa hädässä, on meinaa reippaat puolet lisää hinnassa.

Lähdettiin vielä Hacker-festzelt terassille istuskelemaan. Nähtiin sieltä terassilta ilmassa leijuva heliumpallo, mikä osoittautui ensiapupisteen maamerkiksi mistä olikin myöhemmin illalla hyötyä. Täällä tutustuttiin etelä-korealaiseen opiskelijaan sekä norjalaiseen jonka kanssa huomattiin että meillähän on yhteistä, perkele kirosana toimii molemmissa maissa.

Aikamme pämpättyämme lähdettiin kiertelemään aluetta. Korkattiin parit huvipuistolaitteet sekä napattiin kojusta superpitkä bratwursti sämpylä, mikä muistutti kuivakkaa hodaria muodoltaan. Keskivertohinnat pyörii jossain 6€ pintaan niin laitteissa kuin eväissäkin. Ilta alkoi tulemaan vahvemmin päälle ja festarialue alkoi suorastaan loistaa valossa, oli siis pakko päästä maailmapyörään näpsimään parit kuvat. Maailmanpyörässä meille tarjottiin festari huumetta, mikä osoittaui mentholijauheeksi mikä piti vetää nenän kautta. Olo oli fucking Charlie Sheen kokkelit nenässä.
Ilta alkaa lähenemään sulkemisaikoja mutta vielä kerkee hyvin teltassa käydä. Sisään päästiin ja jo ovelta löivät tuopit käteen ja pikku kielimuurin takia jopa yksi ylimääräinen. Melu teltassa oli ihan mieletön, siellä ei paljoa pystynyt sivistynyttä keskustelua enää ylläpitämään. Liityimme siis mölyävään joukkoon mikä tanssi tuoleilla ja pöydillä, bändi soitti paikallista juomalaulua kiihtyvällä tahdilla saaden ihmiset todella känniin. Selittyykin se miksi matkalla telttaan tuli porukkaa vastaan paareilla. Tässä vaiheessa iltaa oltiinkin jo aika tuiskeessa ja saatiin ystävän kanssa tuoleilla tanssiessa idea, että vedetäänpäs jaloilla kaksi penkkiä kiinni toisiinsa niin saadaan tukevampi alusta, ei mennyt niinkuin elokuvissa vaan löydettiin itsemme lattialta istumassa. Positiivisia puolia oli se että onnistuin pitämään tuoppini pystyssä, negatiivinen puoli oli taas se että matkaseuralainen venäytti nilkkansa todella pahasti ja paikallinen turvamies kävi huomauttamassa että perse penkkiin.

Tässä vaiheessa oli pakko poistua teltasta ja pitää antaa kyllä kunniamaininta villisikahatulla varustetulle matkakaverille joka kantoi nilkkansa tuhonneen kaverin niskassaan ensiapupisteelle kaatumatta, vaikka siis olutta oli ihan kivasti alla. Tässä vaiheessa porukkamme jakaantui kahtia ja osa lähti paikalliseen sairaalaan kuvauttamaan jalkaa ja minun porukka lähti kohti hotellia. Suunnistaminen jäi tässä vaiheessa omalle kontolle matkaseuralaisen ollessa lähinnä raahattavaa ja tönittävää mallia. Ihmisvirtoja oli onneksi helppo seurata metrolle mutta pikku hutikassa tuli lähdettyä väärään suuntaan ja tehtiin siis 30min ylimääräinen lenkki. Hotellille päästiin pikku sattumusten kautta joita en nyt tässä luettele, jokainen voi kuvitella itse mitä kaikkea jännää nyt humalassa voi tapahtua =D. Ystävätkin pääsi aamuyöstä takaisin hotellille keppien, parin kipupiikin ja 300€ laskun kanssa.

Siinäpä se oikeastaan oli reissun tärkeimmät eventit, viimeisenä päivänä kävin vain marienplazin keskusaukiolla kaupat katsastamassa sekä maisemia kuvaamassa milloin mistäkin kirkon tapulista. Löytyi muuten Marttinin puukotkin jostain puodista. Tarkoitus oli käydä vielä olut ja Oktoberfest museossa mutta kerkesi mennä kiinni ennen kuin ehdin sinne. Starbucksissa käytiin vielä kahvilla ja todettiin että saksalaiset on super töykeitä ellet puhu Saksaa heille, tuntui olevan heille jotenkin vastenmielistä käyttää englanninkieltä. Kahvittelun aikana vettä tuli kuin saavista vaikka katsoin täsmäsään hetkeä ennen ja ei pitäisi olla tippaakaan tulossa.

Aikaisin nukkumaan ja aikaisin aamusta myös ylös, U8 metrolla pääsi lentokentälle asti ja aikaa meni vaivaiset 22 minuuttia. Metrotunnelissa oli kyllä yksi sankari, joka yritti kännipäissään tippua metrokuiluun kun kyyti saapui. Sitä ennen kyseinen sankari syljeskeli tyylikkäästi lattioille.
Oli olemassa myös selkeämpiä karttoja onneksi.
Vaikka reissu olikin kaikin puolin hieno, muutamia arvaamattomia vahinkoja lukuunottamatta. Täytyy sanoa on se vain aina hienoa palata takaisin kotiin. Suosittelen Oktoberfestin näkemistä kaikille sellaisena once in the lifetime kokemuksena, voi olla että ei itsellä usein tule tuonne lähdettyä. Pahoittelen pitkää raapustusta mutta jos kenellekään jäi kysyttävää niin saa laittaa viestiä, vastaan parhaani mukaan. Intagramiin ja facebookin puolelle koitan tehdä jotain Oktoberfest kansiota mistä saa käydä ihmettelemässä reissukuvia. Valitan myös huonoa kuvanlaatua kun otin varuilta iskunkestävän Blackview puhelimen mukaan missä kamerassa on todella surkea tarkennus eli suurin osa kuvista mitä otin on sumeita.

Vinkit:

Käytä metroa, suhteellisen halpa ja pääse mihin vaan. Sen myös oppii aika nopsaan.
Kysy paikallisilta neuvoa jos et jotain tiedä.
Varaa käteistä, ainakin 60€ päivä.
Roaming maksut vapautui eli voit surfata puhelimella normaalisti, joskus kyllä verkko vain katoaa.
Tippaus on Saksassa vahvana, tee sitä ainakin Oktoberfesteillä ettei kaljahanat kuivu.
Vertaile hintoja matkamuistokojuissa Oktoberfersteillä
Juo kohtuudella, ikävä eksyä vieraassa kaupungissa. 
Kirjoita hotellisi nimi paperille ja pidä mukana.
Jätä kaikki ylimääräinen hotellille Oktoberfesteille menessä, passi ja ajo ja pankkikortit
Onnea reissuun lähtijöille, se on PROST!



16. syyskuuta 2017

Oktoberfestbier Hofbräu München ja Löwenbräu

Triviaa: 
Maanantaina lähden itsekin käymään Oktoberfesteillä ja samalla tulee juhlittua 30v syntymäpäivät, ei paskempi tapa juhlistaa pyöreitä.

Munchenissa sijaitseva Oktoberfest Alkoi tänään kello 12! Perinteisesti jo vuodesta 1950 kaupungin

Pormestari aloittaa oluen anniskelun avaamalla kirveellä ensimmäisen oluttynnyrin ja sanomalla (O'zapft is, eli it's tapped eli kansan kielellä, hanat auki). Samalla taustalla ammutaan 12 laukausta ilmaan, tämä toimii merkkinä myös muille olutteltoille anniskelun aloittamiseksi.

Saksassa noudatetaan puhtauslakia, eli aineksina käytetään vain ohraa,,vettä ja humalaa, tässä on vähän joustettu ajansaatossa että saatiin käymistä tehostamaan myös hiiva. Tämä puhtauslaki on ollut jo voimassa 500 vuotta, ei siis turhia kikkailuja mausteiden kanssa erikoisuuden tavoittelussa vaan ihan puhdasta olutta. Olutlain ajoi läpi baijerilainen ylimys ja oli ensimmäisiä kuluttajansuojaasiamiehiä, herttua Wilhelm IV 23. huhtikuuta 1516. Häntä huolestutti, kun keskiajan peruselintarviketta jatkettiin sahanpurulla, karstalla ja jopa myrkyllisillä kasveilla. saksalaiset panimot eivät käytä keinotekoisia makuaineita, entsyymejä tai säilöntäaineita, korostaa maan panimoliiton johtaja Hans-Georg Eils.

Jos innostuu jotain muuta oluen sekaan sotkemaan niin sitä ei saa kutsua olueksi vaan olutjuomasekoitukseksi...Aistinko valviran tässä? Pienpanimoillehan tämä on paska juttu kun haluaisivat yleensä erottua jotenkin isoista panimoista, toisaalta jos ei osaa olutta tehdä ilman kikkailuja niin onkohan valmiutta pitää panimoa ollenkaan.

Hofbräu München Oktoberfestbier 6,3%

Ulkonäkö:
Väriltään kauniin kullankeltainen. Vaahto on runsasta ja täysin valkeaa kuyin pilvi konsanaan, valitettavasti kovin untuvaista on tämä pilvi ja katoaa kokonaan. 

Tuokussa löytyy ihmeteltävää vähäksi aikaa. Sieltä paukkii vastaan puhtaasti mallasta, kukkaisuutta, hunajaa sekä lopuksi vielä kruunuksi vähän yrttisyyttä. Varmaan tästä joku konkari saa irti enemmänkin mutta johan sitä oli jotain tuossakin.

Maku:
Tämä on suorastaan ahistavaa että kauheissa oktoberfest kuumeessa juot olutta niin sitten eka maku mikä tuli vastaan oli metallisuus =(. Eipä siinä mitään, siitä kun päästiin niin mausta alko löytymään vaikka mitä. Oluthan on todella paksua tavaraa ja maku soljuukin kielellä makeana mutta silti niin voimaisena, tähän pitää ehdottamasti parittaa mukaan jokin läskiä tirisevä bratwursti. Hiilihapotettu aika samoin kuin mitä kotosuomessakin mutta se ei
kuitenkaan nyt peitä makuja.

Sanoisin että aika viljaisan maltainen olut mikä kuivuu loppua kohden, aavistus alkoholiakin oli maussa mutta näillä 6,3% ihan ymmärrettävää. Kylläpä tätä juo yhden jos toisenkin, hyvä olut ilman turhia konstailuja.

Arvosana: 8/10





Löwenbräu Oktoberfestbier 6,1%

Ulkönäkö:
Väriltään hailakan keltainen, olkinen jotten sanoisi. Vaahdoltaan niukka ja tuoksultaankin jää vaisummaksi kuin aiempi Oktoberfest olut. Tuoksusta kuitenkin pystyy poimimaan sitä samaa voin aromia sekä maltaita niin kuin asiaan kuuluu.

Maku:
Tässä oluessa taasen voin maku on paljon dominoivampi, sillä katkerot ei pääse niin vahvaan asemaan kuin Hofbräun kanssa. Kevyestä humaloinnista huolimatta ihan kohtalainen olut, yrttisyyttä löytyy mutta valitettavasti etanoli on huonommin naamioitu kuin kilpailijassa.

Helposti juotava olut tämä kyllä on, kevyt mutta silti niin kavala. Makean puolelle karkaa tämäkin olut. Ruoan kanssa varmaan menee mainiosti mutta ei taida juurikaan korostaa mitään juurikin sen helpon juotavuuden takia.

Arvosana: 7/10

14. syyskuuta 2017

Iso-kallan Outmeal Stout 5,4%

Triviaa:
Kaura-stoutteja on alkanut näkyä enemmän ja enemmän, onkohan huomattu että stouttiin saa sellaista pyöreää pehmeyttä jopa samettisuutta kauran avulla. Onko tämä kasvava trendi ja kuuluuko mielestänne kauran lisääminen stouttiin vai onko se verrattavissa ananakset pitsassa vääntöön? Kertokaa mielipiteitänne ihmeessä tästä tyylistä.

Ulkonäkö:
Kiinteä joskin niukka vaahto, vaahto oli kerrankin muun väristä kuin valkeaa eli vaalean ruskeaa. Paksua pitsiä jättää lasiin kuin pilvipeite konsanaan. Hyvin synkeä väritys, musta jopa. Tuoksu on vahvapaahtoinen kahvi jopa, nokea tuoksuu kanssa oikein miellyttävästi.

Maku:
Noki myös maistuu, kaura on kyllä kiva taustalla mutta onko jopa limainen? Karrelle poltettu mallas dominoi maussa, katkeroita hillitysti. Runko on jäänyt hivenen ohueksi ja sellaiseen tasaiseen stoutmaiseen täyteläisyyteen ei vain aivan päästä.

Stoutiksi jää turhan kevyeksi mutta hey, kehitys kehittyy ja ehkäpä reseptiä joskus tuunataan.

Arvosana 7/10

13. syyskuuta 2017

Waahto Brewery IPA 6.0%


Ulkonäkö:
Tiheä ja tiivis yhden sormen vaahto. Kohtalaisen vahvasti sitrushedelmille tuoksuva mutta enemmän kallistuen kuitenkin appelsiinin puolelle kuin sitruunan, tykkään kovasti ja tuoksuhan kielii aina hyvästä oluesta. Väri on punaiseen vivahtava ja oikein kaunis.

Maku:
Todella helposti juotava ja virkistävä olut. Hiilihappoja löytyy mutta ei överisti ja katkeroa on yllättävän maltillisesti IPA:ksi. Mausta alkaa löytymään pihkaa ja havua ja tummaa hedelmäisyyttä. Kovin metsäinen on maku ja viipyilevä, havut löytyy kurkunpäästä vielä pitkän aikaa.

Alkoholiprosentti on naamioitu hyvin ja ei etanoli höngi silmille, todella tasapainoinen tapaus.

Ipaksi ehkä vähän turhan hellällä kädellä humaloitu, Citraa voisi tähän reilumminkin heittää. IPA tyyliin vihkiytymätön ei tätä ehkä IPA:ksi tunnista.

Aloittelevalle helppo ipa, joskaan ei tyylinsä aivan puhdas edustaja.

Arvosana: 8/10

11. syyskuuta 2017

Mallaskuun Ice Pils - Olut vai pontikka?


Triviaa:
Erikoiserä peltopyy oluesta tehtyä tislettä.  Oluen valmistukseen käytetty tekniikka nimeltä jäätislaus mistä oluen nimikin juonnettu. Tässä on nyt pojat kokeilleet yhtä kikkaa =D

Ulkonäkö:
Vaahto oli nopea katoamaan, liekö alkoholiprosentilla osuutta asiaan. Samea oranssinen olut. Kovin mämminen tuoksu mikä on todella omituista näinkin vaaleassa oluessa, yleensä vain tummissa törmännyt tällaiseen tuoksuun.

Maku:
Maussa tympeä etanolin maku rusinoilla ja mämminen jälkimaku. Makea olut jossa ei juurikaan hiilihappoja. Näkisin että oluen ei tarvitsisi maistua viinalta mutta toisaalta jos on viinaan menevä kaveri niin tällä sen saa vieroitettua taas oluen pariin. Humalointia en erota yhtään kun peittyy kaiken muun omituisuuden alle. Hivenen savuisuutta tai palaneen makua.

Oluen omituisuuden takana oleva jäätislaus on selkeästi ollut aivopieru. En henkilökohtaisesti usko että tätä erää nähdään enää ikinä missään. Olut kompastuu omaan erikoisuuteensa menettäen alkuperäisessä oluessa olevan tasapainoisuuden.

Arvosana: 6/10, ei jatkoon.

7. syyskuuta 2017

Keisari Münchener

Triviaa: Oktoberfest lähestyy vääjäämättä niin otetaan maisteluun sinnepäin tähtäävä olut. Münchener on Munichissa kehitetty oluttyyli. Tyypillisesti tumma ja maultaan maltainen lager, siitä käytetään yleensä myös nimitystä Dunkel. Alkoholiprosentit huitelevat jossain viiden paikkeilla eli ihan maitokauppavahvuisenakin tyyli onnistuu.


Ulkonäkö:
Vaahto on kuin limonadissa sekä nopeasti katoilevaa, siemaile siis äkkiväkkiä. Väri on oikein miellyttävä kuparisen vaaleanruskea kuin pannulla paahdettu sokeri. Tuoksussa paahteinen aromikkuus välittyy muncheneille tyypillisen maltaisena. Lisävivahteena on tähän saatu mukaan myös yrttisyyttä sekä hedelmäisyyttä.

Maku:
Maussa maltaat maistuu leipämäiseltä mutta ihan vähän ohueksi jää, taustalta myös kurkkii metallinen maku mikä ei miellytä. Aavistuksen nokinen maku on metsäläisen mieleen, lopussa tupsahtaa myös hivenen yrttejä ja hiivaa. Oma olueni on ehkä aavistuksen lämpöinen joten makua piisaa mutta raikkaus vähän kärsii, katkeruutta ei ole juurikaan vaan tässä on lähinnä lähdetty aromihumaloinnilla. Metsälle viikonloppuna lähtiessä otan tätä mukaan yhden illaksi, nuotiossa valossa fiilistely olueksi.

Olen nyt kaksi Müncheneria juonut joista aiemmin hankittu oli suhteellisen hiilihapoton ja tässä uudemmassa niitä on jopa ylitsepursuavasti. Liekö nyt jotain menossa panimon puolella.

Vaikka tässä oluessa onkin lisäaineita, eli c-vitamiinia hapettumisen estoon on tämä olut kuitenkin kohtalainen. Vaikka ei nyt ihan puhtauslain mukaan menekkään.

Arvosana: 7 1/2

5. syyskuuta 2017

Testissä: Arctic Mate taktinen retkireppu 40L

Yleistä:

Tällä kertaa testiin tupsahti e-ville.com verkkokaupasta ihan perus reppu, pienin taktisin parannuksin. Reppua hankkiessa on syytä pohtia sen käyttötarkoitusta. Tarvitseeko reppua usean yön reissuihin vai päiväretkiin? Millaisessa maastossa aikoo reppua käyttää? Paljonko painoa olet valmis kantamaan? Jopa vuodenajalla on merkitystä, tämän jälkeen voit alkaa valitsemaan reppua.

Tämä kyseinen reppu on tehty päiväretkiä varten, yöpymiseen tarvittavia varusteita tämä reppu ei jaksa vetää. Poislukien tietysti eräjormat jotka tekevät majoitteensa luonnosta löytyvistä tarvikkeista, se on kyllä ekologista jos ei tuhota mitään.

Värimaailmassa on tällä hetkellä vain musta ja beige, camoakin oli joskus saatavilla mutta toimittajalla on ongelmia kyseisen kuosin kanssa. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa saamme camon takaisin. Musta ja beige on kyllä todella päteviä yleisvärejä ja sopivat väreiltään ihan arkielämän käyttöönkin.



Tutkailu:

Tätä reppua on älyttömän vaikea lähteä kuvailemaan mitenkään, joten yritän ymppäillä kuvia juttuun ja instagramin puolelle.

Reppu on ainakin todella jämäkkää kangasta mikä selittää tuon veden hylkivyyden, pikku tihkulla siis uskaltaa ulos lähteä. Kangas on myös siinä mielessä jämäkkää että se kestää myös risukossa rämpimistä, tuosta ei ihan pikku oksat tule läpi menemään.


Taskuja ja kiinnityspisteitä on aivan älyttömästi, osaa sai ihan ihmetellä että miten niitä edes käytetään. Aloitetaan repun sielunelämän avaaminen ihan taskuista. 

Repun ulkopuolelta löytyy 6 vetoketjullista taskua ja taskujen eri kokoja on kiitettävästi, heti selkää vasten tuleva tasku on kaitainen mutta vetää sisäänsä vaikka pienen läppärin. Sitä varten se on tehtykin sillä tilan jakaa vaahtomuovilla pehmustettu väliseinä, joskaan taskun selkäpuolella ei ole erinäistä pehmustetta.

Repun läpässä on ovela alikulkutunneli mihin voi laittaa vaikka pienen juomapullon. Itsellä siihen mahtui 0,5L termospullo, jonka sai kiristettyä vielä sen tunnelin päällä olevalla kiristysnarulla.


Etuosan isompi vetoketjullinen tasku on todella tilava, sisältä löytyy vain pieni lisätasku mikä on tehty ohuesta kankaasta joka tulee repeämään jos liian paljon sinne tavaraa laittaa. Taskun etupuolinen seinämä on päällystetty joustavalla muovilla mikä estää veden pääsyn sisään, mutta vain edestä päin.

Molempia isoja taskuja yhdistää se, että avaamalla repun sivussa olevat pikalukot saadaan repun taskuista todella paljon tilavammat. Samaa tekniikkaa olette varmaan nähneet matkalaukuissa, missä ylimmän vetoketjun aukaisulla saadaan tilaa lisää 25%.

Pienet taskutkin on tilavat ja edessä olevan keskikokoisen taskun sisältä löytyy lisää pieniä taskuja! Ne on myös suojattu vedenpitävällä muovituksella edestäpäin, eli selälleen jätetyn repun sisältö on kohtuullisen hyvässä suojassa sateella.


Reppu on ulkoapäin melkein vuorattu poikittain menevillä tarranauhan suikaleilla, että jos vastakappaletta ostat niin noihin saa vaikka mitä kiinni. Tällaisissa olen nähnyt kiinni esimerkiksi lämpömittaria ja kompassia, ei muuta kuin tarranauhan vastakappale liimattuna haluamasi tavaran selkäpuolelle ja kiinni reppuun. Nämä tarranauhat ja repun sivuilta löytyvät Molle-lenkit on ommeltu niin että noista saa pujotettua läpi karbiinihakoja, naruja tahi modulaarisia taskuja.

Repun selkäpuolelle on tehty verkolla päällystetyt pehmusteet mitkä tulevat miellyttävän tuntuisesti lapojen päälle sekä alaselkää vasten. Verkkopinta jatkuu myös olkahihnoihin joskin ilman pehmustetta. Valitettavasti nämä verkkopintapehmusteet ei ulkonäöstään huolimatta ole kovin ilmavat vaan tuntuvat jonkin ajan käytön jälkeen aika lämpimiltä. Nuo on yleensä tehty hikoilua vastaan mutta kyseinen toteutus taitaa enemmän aiheuttaa sitä, sillä pehmuste on tehty samasta materiaalista kuin lämpöistuimet. Repun selkämys itsessään on vahvistettu, mikä tekee siitä kohtuullisen tukevan.
Selkäpuoli, klikkaamalla isonee.


Säätövaraa on  useimmissa remmeissä ja olkahihnoissa on kiitettävästi. Lantiovyötä ei tästä mallista löydy vaan lisätuki on tehty rintaremmillä, jossa tukevammilla ihmisillä loppuu taatusti kesken tuo säätövara. Rintaremmissä on myös korkeuden säätö eli myös naiset saavat tämän säädettyä ruumiinrakenteellisten erojen vuoksi sopivaan kohtaan.

Painonsa puolesta reppu painii keskiluokassa, ei kevyin mahdollinen mutta ei raskainkaan. Olen kokeillut samanpainoisia reppuja vaikka vetoisuus on ollut vain 25l.

Yhteenvetona voisi sanoa että todella jämäkkä reppu ihmiselle joka pitää tavaroiden organisoinnista. Reppu myös kompastuu omaan nokkeluuteensa sillä liialliset taskut kutistavat mukaan otettavien tavaroiden kokoa.

Saatavuus: e-ville.com verkkokauppa.
Lisää kuvia löytyy eräsmiehen instagram tililtä.

  Tekniset tiedot:

  • Materiaali: 900D vettähylkivä
  • Tilavuus: 40 litraa
  • Hyvät säätömahdollisuudet
  • Pehmeä selkäosa
  • Läppäritasku 15.4" max.
  • 3 Isoa taskua
  • 4 Pientä taskua
  • Mitat tyhjänä: 50x35x16cm
  • Tyhjäpaino: 1.2Kg