14. elokuuta 2019

Adnams - Tally-Ho Dark Ale 7,2%


Syksy tulee ja kohtahan se on jo joulu, voidaan alkaa perata innolla sesonkioluita!
Brittiläisen Adnamsin Tally-Ho on itselle uusi tapaus ja on kuulema tehty jo vuodesta 1880. Olutta on aina rajoitettu erä ja tätä tehdään kerran vuodessa syyskuussa. Klassinen jouluolut ja jokaisena vuonna on resepti erilainen, tämä oli 2016 versio. Barleywineksi jossain tyyliä väitettään mutta en nyt noilla prosenteilla lähtisi keulimaan.

Ulkonäkö & Tuoksu
Todella tumman ruskea olut mutta varsin niukka vaahto, jotenkin frappe-kahvin tapainen. Tuoksu on todella monipuolinen, toffeeta, keksiä ja niiden mukana paahdettua kahvia jonka seassa suklaata. Kaiken tämän överin tuoksu kattauksen alta löytyy myös kasa hedelmiä, mikä tuo tähän vähän mukavaa vaihtelua.

Maku:
Keskivertoisesti hiilihappoja joiden saattelemana suuhun tulee paahteisen maltaan maku. Katkerointi menee yrttiseksi sekä havuiseksi, jälkimaku taasen menee mausteiseksi aivan kuin katajanmarjat jonka seassa olisi lakritsia.

Oluen profiili on vahvasti makea mutta pienimuotoinen savuisuus sekä palaneet maltaat katkaisee kivasti imelyyttä, joskin rusinaa ja karamellia silti piisaa. Selkeästi jotain puusta lähtöisin olevaa makua jonka veikkaisin tulevan tynnyrikypsytyksestä.

Yhteenvetona oikein monipuolinen talviolut rusinoineen päivineen. Suutuntuma ei järin paksu kuitenkaan ole ja alkoholi tulee läpi lämmetessä, eli hienoista ontumista muuten maukkaassa oluessa.

Maltaat: Pale Ale, Crystal, Brown
Muuta: Kuva kadonnut bittiavaruuteen

10. elokuuta 2019

Fuller's - Golden pride - Superior Strenght Ale 8,5%

Barley Wine onkin sellainen tyylilaji mitä ei ole tullut kauheasti nautittua mutta cicerone opiskeluja ajatellen tämä oli hyvä napata alkosta mukaan ostoskoriin, plus se on brittiläinen joten toivoa on laadukkaasta tuotteesta. Beer Judge Certification Programin mukaan tyylin kuuluisi olla rikkaan maltaista ja monitahoista, suorastaan pureskeltavan täyteläisellä rungolla varustetulta. Alkoholin kuuluisi tuntua vain lämmittävyytenä ja oluen kuuluisi olla hiukan hedelmäinen sekä humalainen. Kuulosta hyvältä, tässä vielä linkkiä jos joku haluaa lukea tarkemmat kuvaukset. english-barleywine


Ulkonäkö & Tuoksu:
Ai että miten hienon patinoituneen kuparin väri. Vaahto oli verrattain kehno mutta näillä prosenteilla ei järin yllättävää. Tuoksuu mukavan pähkinäiselle ja toffeelle, hiukan paahdetulle sokerillekin. Jännittävää ettei tuoksu tämän maltaisemmalle vaikka on näinkin vahvat prosentit. Alta puskee myös hiukan hedelmiäkin, sellaisesen hedelmäkakun meininki. Makea mutta niin oivallinen tuoksu kun ei mene kuitenkaan parfyymisen puolelle.

Maku:
Suutuntuma on todella pehmeä ja paksu, oikein hitaasti valuu kohti kurkkua. Hiilihappoja on hillitysti jolloin maut pääsevät paremmin esille. Maltaat maistuu nyt todella selkeästi, toffeeta ja karamellista makeutta oikein tanssahtelee kielenpäällä. Siirappisuus ottaa selkeästi dominoivaa otetta sellaisen ruisleipäisen pohjan kanssa. Alkoholi maistuu hiukan mutta ei häiritsevästi sillä yrttiset ja pippuriset humaloinnit katkaisevat etanolin hillumisen alkuunsa. On kyllä moniulotteinen olut, ei meinaa useallakaan siemauksella saada kaikkea auki. Jälimaku on pitkään viipyilevä ja yllättävänkin katkera.

Vallan lämmittävä olut, oikein vaatii juomista syksyllä takkatulen äärellä. Uskomattoman maukas tosin herkimmille voi alkoholi olla liian vahva.

Alkoholia: 8,5%
EBC: 48,3
EBU: 35,0 
Maltaat: Pale ale- ja kristallimaltaat
Humalat:  Target-, Goldings-, Northdown- ja Challenger

5. elokuuta 2019

Fat Lizard - Arctic Fuel IPA 7,3%

Eipä ole IPA olutta ihan hetkeen tullut juotua, jostain syystä se ei vain nyt ostoskoriin eksy vaikka trendikäs tyyli se on nyt ollutkin jo monta vuotta. Jossain vaiheessa Ipoja tuli enemmänkin nautittua mutta kun niitä peräkkäin joi useita alkoi huomata että ei ne tarpeeksi erottuneet toisistaan että olisi löytänyt helmiä pelkkien simpukoiden seasta. Fättärit on kuitenkin olleet aina hyviä tekemään maistuvaa olutta joten intopinkeenä kokeilemaan Arctic Fuel IPA 7,3%, ainakin prosentit on niin hyvällä tasolla että uskon jo tämän perusteella että runko kohtaa humaloinnin hyvin.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli isokuplaista ja melkoisen väljää, meni menojaan suht nopsaan mutta jätti pitsi terveiset lasiin. Väriltään kirkkaan kuparinen ja kuplii virkistävän näköisesti lasissa. Tuoksuu ylättävänkin viljaiselle ipaksi. Eksoottisia hedelmiä löytyy vallan paljon, mm. mango, ananas, lime ja veriappelsiini


Maku:
Suutuntuma on melkoisen pehmeä, kuin smoothieta siemailisi. Itsessään olut on super kuiva ja hiilihapot on turvallisesti keskitasolla ja ei oikeastaan enempää kaipaakaan. Maussa on vahvasti maltaiden viljaisuutta, keksiä ja leipää. Humalointi on kitkerän havuiset pitkällä jälkimaulla, tulee vähän yskänlääkemäistä menoa. Greippisyys tuo vielä oman rutistuksensa makuun. Itse en tuosta jälkimausta niin tykkää mutta on se ainakin erilaista twistiä noihin mehu ipoihin mitä näkee nyt joka paikassa.

Tämän IPA:n vahvinta antia on aromihumalointi, katkerohumalia olisin ehkä miettinyt toisen kerran. Humalien runsaudesta on myös hyvänä puolena se että alkoholia ei maistanut yhtään joten vallan petollinen IPA on kyseessä.

Humalat: Amarillo, Columbus, Centennial, Magnum, Simcoe
IBU: 80