Fat lizard - Lake Bodom 5%

Fättäreiden panimo seuraa ah! niin trendikästä linjaa tehdä bändille olutta. Tämä bändi ei ole mikä tahansa bändi vaan all time lempparini Children of bodom! Alexi Laihon takia hankin itselleni heti teininä ESP sähkökitaran, onhan veikkonen voittanut maailman parhaan metallikitaristin tittelin brittiläisen Total Guitar -lehden lukijaäänestyksessä jo 2011. Aiemmin Laiho on voittanut saman tittelin yhdysvaltalaisen Guitar World -lehden äänestyksessä. Kovin meriitti ehkä kuitenkin on että Metallican Kirk Hammet on nimennyt hänet maailman parhaaksi kitaristiksi, muilla titteleillä ei tämän jälkeen ole enää mitään merkitystä.

Kuulin huhua että tähän olueen on ainakin osittain käytetty Bodom järven vettä, tiedä vaikka miten mineraalipitoista ja herkullista

Ulkonäkö & Tuoksu:
Väriltään kuparinen ja hiukan samea olut. Vaahto oli hyvin muodostuva ja korkea, ei järin kestävä. Tuoksuu hunajaiselta ja kukkakedolta. Maltaat tuoksuvat keksimäiseltä, viljaisa on kuvaavin sana. Aika mieto tuoksu ainakin lasista, tölkki saattaa paremmin pitää tuoksut tallessa.

Maku:
Suutuntuma äärimmäisen kevyt ja raikkaasti hiilihapotettu. Maku taasen ei ole erityisen raikas vaan saadaan sellaisia red alen tummia elementtejä, eli maltainen maku on siis varsin esillä. Maltaat maistuvat vähän turhankin "punaisilta" eli sellainen hyvin down to earth maku joka hiipii hiukan tunkkaisenkin alueelle. Humaloinnit ovat sitruunaiset, yrttiset ja pippuriset. Katkerointi on pitkäkestoinen ja sellainen karvaan karhea.

Mukavan erilainen lager festarikansalle, humalointi on ainakin erilainen ja rapsakka. Tämä voi tietysti pettymys niille jotka ostavat oluen vain lager nimeä tuijottaen.

Pisteet kyllä fättäreille näyttävästä tölkistä ja hienosta "topless can" tölkistä, brändäys done right.


Humalat: Magnum, Tettnanger
IBU: 25

Mistä: Saatu Fat Lizard panimolta

Panimo Kiiski - Das Boot 6%

Arvostelussa syksyn kausiolutta, mutta koska olen erilainen nuori juon sen siis talvella. Das boot on saksalaistyylinen ale jonka kiiski tarjoilee tyylilleen uskollisena puolenlitran lekasta.

Kuvaus panimon sivuilta:

Das Boot on Saksalaistyylinen maltainen ja täyteläinen, kevyesti humaloitu suodattamaton täysmallas pintahiivaolut. Mallaspohjassa on kunnioitettu keskieurooppalaisia tyylejä kasaten ne yhdeksi tasapainoiseksi mallasrungoksi. Mainio ruokaolut esimerkiksi saksalaisten makkaroiden kuten bratwurstin ja hapankaalin kera.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on ainakin tehty saksalaisia kunnioittaen taiten ja oikein. Tanakka vaahto pitää pintansa tuopissa pitkään juomisen alusta loppuun mikä on harvinaista nyky oluissa. Tuoksussa on karamellisoitua mallasta hunajaan kieputettuna. Tuoksussa saadaan esille myös kukkaisuutta apilan muodossa. Myöskin hiivan pystyy vaivatta haistamaan. Ulkonäössä on melkoisesti sameutta ja
väriltään se on enemmän tummanruskea kuin vaalea.

Maku:
Suutuntuma on keskipaksua tavaraa ja hiilihapotus on onnistunut. Maussa on melkoisesti hiivaa mikä tuo tähän vähän raa'an kotioluen meininkiä. Hiiva kyllä tuo myös hedelmäisiäkin elementtejä mikä vähän lisää oluen makupalettia. Mausta löytyy mukavasti rusinaa, pähkinää, hiukan puunkuorta ja aavistus ruohoa. Humalointi on yrttinen ja pippurinen ja katkerointi on keskinkertaista. Hyvin jännästi on olut tasapainottelee alussa olevan kuivuuden kanssa ja lopun makeuden kanssa.

Jos hiiva ei makuna haittaa niin tätä pystyy kyllä kolpakko tolkulla juomaan, makua on monipuolisesti ja runko on ryhdikäs ja vetisyyttä ei ole. Ammatillinen arvio on että vastoin yleistä kokemusta, tämä saattaisi hyötyä suodatuksesta tai ainakin kovalla kädellä tehdystä cold crashistä.

Tässä vielä aiheeseen liittyvä loppukevennys: Das Beerboot


EBC: 22
EBU: 27
Kantavierre: 14
Mistä: Saatu panimo Kiiskeltä

Maistila - Moood Milk Stout 5,8%

Flunssa iskee pahemman kerran päälle niin joudutaan kaivamaan arkistoista olut juttuja, ei kovin vanha kuitenkaan vaan ihan viime kuun tapaus. Olen kyllä siunattu niin isolla nenällä että flunssa ei yleensä vaikuta haju tahi makuaistiin mutta ei oteta kuitenkaan sitä riskiä kerran ei ole pakko, välillä voi juoda vettäkin.

Anyway maistissa oli maistilan Moood Milk Stout elikkä stouttia laktoosilla, yleensä nämä ovat olleet herkullisia tapauksia ja maistilan tuntien ei ollut pelkoa pettymyksestä.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Todella vahvasti suklainen, sellainen maitosuklainen kinder. Aavistus kahvia ja melkoisesti paahteisuuttaa. Täytyy sanoa että on todella miellyttävä tuoksu ja melkoisen vahvasti on vaniljaakin johtuen lisätyistä vaniljapavuista. Vaahtosi todella niukasti mikä on vähän pettymys stoutissa missä aineksia olisi kunnon vaahtoon, nyt on proteiinit käytetty tosi tehokkaasti.

Maku:
Mukavan pehmeä suutuntuma, leppoisan kepeä hiilihapotus. Makean maukas, makeuden osaa kyllä helposti osoittaa että tulee maitosokerista eikä mistä tahansa taloussokerista. Saaristolaisleipää vahvana maussa sekä imelää siirappisuutta joka korostaa oluen makeutta entisestään. Nokinen maltaiden paahteisuus toimii makeuden kanssa vieden siltä enimmän terän. Sitruunaisesta humaloinnista en taas  ole niin varma, se tuo virkistävää kirpeyttä vaan toimisiko tämä pelkästään katkerohumalilla? Hiuksenhienosti tässä on vähän alkoholia maussa mikä on jännä näillä prosenteilla, menee onneksi sellaisena mukavana lämmittävyytenä.

Todella maukas herkutteluolut! Eräsmies approves.


Maistila on siitä jännä panimo että speksejä oluista ei sivuilta löydä. Tuotetiedot toistaiseksi facebookissa sanoo sivut joten etsivä löytää. Oluen kuvat valitettavasti hävisivät kuvapalvelusta tilanpuutteen takia joten jää nyt vain mielikuviin, sorry.

Mistä: Saatu maistilan panimolta.
EBU: 31
KANTAVIERRE: 16.2 °P

Olvi - Tuplapukki 8,5%

Olvin legendaarinen tuplapukki, tai ainakin setä ihmiset sanovat että on. Itse olen onnistunut välttelemään tätä koko elämäni, ei tullut edes nuorempana harrastettua humalahakuista juomista että tämä olisi tullut tutuksi. 8,5% tuplapukilla saadaan suhteellisen helposti nuppi pärisemään ja edes alkon hinnoilla (2,49€/0,33l) ei tämä ole liian kallis siihen tarkoitukseen. Tuote on siis samaa kuin ennenkin, se on vain saanut uuden long neck ilmeen ja etiketin missä yritetään lähteä kilvoittelemaan pienpanimoiden lookilla.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Onpas mahtavan tukeva vaahto näinkin vahvaksi olueksi olematta kuitenkaan stout. Laskeutuu hitaahkosti jääden sentin korkuiseksi ja tiukaksi vaahdoksi. Väriltään kullan keltainen, klassikko.
Tuoksuu vahvasti yrteiltä ja hunajaisen paahteisilta maltailta, karammellisointi on vahvana tässä yksilössä. Humalointi tuoksuu melkeinpä samalta kuin saksassa nauttimissani oktoberfest oluissa.

Maku:
Suutuntuma tuntuu yllättävän paksulta ja öljyiseltä. Makea maltaiden myllytys alkaa välittömästi melassimaisella meiningillä. Humalointi tulee hiukan ujosti hennolla sitruunaisuudella, yrttisyydellä sekä pippurisuudella. Hiilihapotus on aika korkea mikä ei silti kauheasti suutuntumaa kevennä. Lopussa sitten tulee ihan puhdasta viinamaisuutta mikä tekee tästä aikamoisen pultsarioluen, tuo viinaksisuus hönkii parfyymimaisesti vielä pitkän aikaa.

Vahvasti tasapaino ongelmia, horjuu kuin puliukko konsanaan. Tuo mallaspohja on kyllä hyvä ja tuosta saisi helposti oivallisen terassijuoman.


EBC: 18,9
EBU: 15,0

Mistä: Saatu olvilta, löytyy alkoista.

Pyynikin - Galaxy Saison 5,2%

Pyynikin uutuuksilla jatketaan, tällä kertaa galaxit räjähtää ja keinonen laskeutuu maanpäälle! (tietäjät tietää) Galaxy saison on ainostaan galaxyllä humalalla maistettu, eli kannattaa ostaa maistoon jos haluaa tietää millainen galaxy on keittojen jälkeen. Tälläiset oluet on juuri parasta kotiolut harrastajalle, itse opin juuri näin että mosaic humala osaa liikaa käytettynä muuttua fairyksi..Vain yksi tippa riittää!

Ulkonäkö & Tuoksu:
Todella valkoinen ja uhkena tuuhea vaahto, höttöinen pilvi joka kestää ja kestää. Oluen väri on hiukan oranssiin vivahtava. Tuoksussa vahvasti eksoottisia  hedelmiä, mangoa, ananasta, papaijaa. Maltaiden karamellinen paahteisuuskin tuoksu seasta tehden tämän hyvin toimivaksi ja kukkaiseksi kokonaisuudeksi. Hiukan hiivamainen hapan tuoksu tästä löytyy, hyvällä tavalla siis.

Maku:
Suussa on raikasta kepeyttää jotenkin shamppanjahiivamaisella otteella, hiiva jää maistumaan suuhun selkesti. Kirpeästi kuplahteleva olut soljuu kurkusta alas hennon makean hedelmäisenä. Maltaat ovat herkästi paahdettu ja keksisyys on hyvin läsnä korostaen tuota crisp raikasta meininkiä. Humaloinnit ovat yrttiset ja katkerointi kepeää. Loppumaussa saadaan sitruunaista puristusta.

Todella raikas olut, suorastaan vissymäisen virkistävä. Hyvää oppimateriaalia niin saisoneista kuin galaxystäkin.

Mistä: Saatu Pyynikin panimolta.

Laitilan wirvoitusjuomatehdas - Brown Ale 5%

Laitilalta tuli jokunen aika takaperin näytepaketti täysin puskista, tämä loota sisälsi pullon brown alea mikä on tyylinä maanmainiota perus olutta. Brown ale on runsaasti mallasta sisältävä olut herkillä katkeroilla, varsinainen jokapaikan olut.

Tämä on ollut aiemmin tuotannossa 4,5% vahvuisena joten mielenkiinnolla odotan millaista on saatu entistäkin runsaamalla mallaspohjalla, ei se edellinenkään huono ollut. Tämä on tietysti rakenteeltaan että humaloinniltaan aivan eri olut joten mitään ennakko odotuksia ei ole.

Ulkonäkö & Tuoksu
paksuhko ja sienimäisen kimmoisaksi jäävä vaahto. Väriltään kauniin mahonkinen ja olemukseltaan kirkas. Tuoksussa tummia hedelmiä, paahteista mallasta, toffeisuutta, pähkinää, hienoista vaniljaa ja karamellisuutta. Ihan mielettömän monipuolinen paketti, oikein mukavasti nenättimelle oli hommia. Kokonaisuus on ulkoisissa olemuksissa hyvin kasassa, sitten isketään sisäisen kimppuun.

Maku:
Suutuntuma on kepeähkö ja kalkkinen katkeruus ottaa heti otteen, kuivakka olut napakalla otteella. Nyt on sellaisen perus pöytäoluen meininkiä josta minä tykkään vallan paljon. Hiilihapotus on ehkä reippaampi kuin browneissa yleensä mutta se tuo tuollessaan vaniljan elementtejä myös makuun, tietysti myös pähkinöiden ja aavistuksen paahdetulle kastanjalle maistuvaa maanläheisyyttä. Olut on hiukan makea mutta kuivattava profiili on niin hyvässä balanssissa että ei mene imelän lähellekään. Katkerointi on keskitasoa ja humalat on bittermäisen yrttiset sekä hennosti sitruunan kuoriset.

Niin hyvä Brown Ale että brittiläisiäkin hävettää!

Humalat: Target ja Challenger
Maltaat: Pale Ale, Melano Light, Bisquit ja Black

EBU: 18

EBC: 53

Kantavierre: 13,8%

Mistä: Saatu panimolta, tuli alkon käsityöläisolut kattaukseen

Maistila - Mango Tango Sour 4,8%

Maistilan maistiaisia tutkitaan jälleen, tällä kertaa paneudutaan sour tyylin pariin mikä on itselle vielä vähän sellainen uusi maailma. Jos Columbus uskalsi lähteä tutkimaan toiselle puolen maapalloa niin kyllä minäkin tämän kunnialla juon!

Hapanoluet ovat olleet nyt jokusen vuoden nousevassa trendissä ja tiedä vaikka IPA:n syrjäyttäisi marketeissa. Tämä  olisi kyllä ihan hyvä sillä toisin kuin IPA, sour toimii maitokauppavahvuisena. Pienpanimot toisensa perään puskevat nyt soureja markkinoille joten valikoimaa tulee jatkossa olemaan entistäkin enemmän mikä on ihan positiivista. Tämä olut tyylinä voi olla hiukan yllättävä aloittelijalle ja ken junnu sellaisen juoksukaljaksi erehtyy ottamaan tulee yllättymään kovasti.

Ulkonäkö & Tuoksu:

Vaahto oli niukka puolen sentin tuhaus, en kyllä osaa sanoa miten yleistä tämä sourien parissa on. Tuoksussa tietää hapanta saavansa! Oikein vahvasti sitruunainen ja myös mangoinen, oluen nimi ei ole harhaanjohtava vaan todella osuva. Helposti tästä löytää myös muitakin kirpeitä tuoksuja kuten herukkaa ja karviaista. Olemukseltaan suodattamattoman vaalean keltainen.

Maku:
Suutuntuma on kevyt ja maku on muikea, huikea ja kaikin puolin mukiin menevä. Ihan juotava sourhan tämä! Hiilihapotus on raikaasti toteutettu ja maussa on vahvasti mangoa, mutta vahvin on kuitenkin sitruunanmehu. Maltaiden makua en kyllä alta löydä sattuneesta syystä, humala kuitenkin on poimittavissa hentoisena katkeruutena sekä yrtteinä. Jälkimaku on viipyileväja vallan pitkäkestoinen.

Terhakka sour hedelmäisellä otteella, kylläpä tätä kesällä ostan toisenkin kerran.

Mistä: Saatu panimolta