30. joulukuuta 2017

Laitilan wirvoitusjuomatehdas - Kukko helles 4,7%

Laitilan kukkoa taas pitkästä aikaa, tällä kertaa kukko helles. Pitkän aikaa tämä on myynnissä ollut vaan ei se käsi vaan kaikkeen tartu. Somea seuratessa tuli vastaan että aika moni tuota hellestä saunaan mukaan ottaa niin pitihän se itsekin sitten loppujen lopuksi kokeilla että millainen tapaus tämä oikein on. Että saadaan varmasti tarpeeksi materiaalia maisteluun, niin täytin parilla 0,5L helleksellä oktoberfesteiltä itse itselleni tuliaseksi tuodun tuopin.


Triviaa:
Helles tai Hell on perinteinen saksalainen pale lager ja se on suoraan suomeksi käännettynä kirkas, vaalea tahi kalpea (pale). Helles tyypillisesti on runsas runkoinen, aavistuksen makea ja vaalea hyvin miedoilla katkeroilla. Lisäyksenä vielä että Laitilan kukko on keliakia liiton hyväksymä eli siis gluteeniton olut, näyttipä purkin kylki mitä hyvänsä merkintöjä.

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan oma kuvaus:
"Laitilan Kukko Helles on suodatettu vaalea pohjahiivaolut. Oluttyypin juuret ulottuvat 1800-luvun lo-pun Müncheniin, jossa se luotiin saksalaiseksi vastineeksi tšekkiläiselle Pilsner-tyyppiselle oluelle. Oluessa on perinteistä Pilsiä runsaammin käymiskelvottomia sokereita, jotka lisäävät täyteläisyyttä. Humalointi on yksinkertainen, mutta selkeä. Kukko Helles -oluen valmistuksessa on käytetty kotimaisia vaaleita maltaita ja saksalaisia humalia (Magnum ja Perle)."

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on saippuamaista mutta siitä loppuun muodostuva saari on kermainen ja jättää lasiin runsaasti pitsiä. Olut on kauniin kuparisen ja kullan liitto vaan onko se oikea helles väriltään? Tuoksussa on oikeaoppisesti makeutta hunajaisessa muodossa ja onpa tuolla jokunen hedelmäkin.

Maku:
Maku on pehmeä ja hellästi hiilihappoinen. Oktoberfest hengessä todella munchenmainen. Jälkimaussa yrttiä mutta loppuun tulee todella häiritsevää metallia. Muuten olut pysyy oikein juomakelpoisena maltaiden tehdessä tilaa suussa.

Hedelmäisen makea olut ja katkeroita on omaan suuhun todella sopivasti, sanoisin että kunnon festari ja sauna olut. Yllättävän tanakka runko oluessa on mutta kuitenkin voi kuvitella useamman juovansa.

Kyllä tämä ihan oivallinen olut on, hienoisia viilauksia värissä ja maussa että oltaisiin helles.

Arvosana: 8/10



Alkoholipitoisuus 4,7 % til.
Kantavierrepitoisuus 11,5 %
Väri (EBC) 9
Katkero (EBU) 26

25. joulukuuta 2017

Linden Brewery - Just Ale and little bit orange 4,7%

Lindenin panimolta lähetettiin pintahiivaolut Just Ale, elikkä perus olut, pienellä twistillä. Luomu appelsiinin kuorta on tähän mukaan raastettu ja se voikin tuoda oikein mukavaa raikkautta makuun. Tässä on olut joka ei tuo harrastajalle mitään uutta paitsi sekalaisen kavalkaadin mutta aloittelijalle voi olla ihan hauska.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on runsaan kermainen ja onnistunut. Klassinen samea ja vaalean keltainen olut. Oikein mukava appelsiinin tuoksu niin kuin nimi antoi ymmärtää. Tuoksussa on myös yrttisyyttä, vaikka tuoksu onkin mieto niin se on selkeä.

Maku:
Maku jää vähän ohueksi, vetinen alku hiilihapoilla höystettynä tippuen ikävästi metalliseen makuun. Appelsiini yrittää tulla esiin mutta väärällä tavalla, suuhun jää sellainen pesuainemainen maku. Katkerointi puolella on onnistuttu ihan hyvin. Lämmetessään tästä tulee hauskan hedelmäinen olut, tästä löytää myös sitä mallasta mutta hapahko olut tämä on.

Session ALE ehkä enemmän kuin perus, raikas kesäinen janojuoma tää on. Tasapaino on pikkuisen hakusessa tässä mutta muuten ihan onnistunut. Lämmetessään paranee mutta kylmänä liian rujo. Arvosana paranee sitten kun tämä oikeasti on vaan ale eikä vähän kaiken sekoitusta.

Arvosana: 7½/10

22. joulukuuta 2017

Linden Brewery - Oppipoika 7,5%

Onko oppilaasta tullut opettaja? Siitä otetaan selvää tällä maistelu kerralla. Olut mestari Mikko Lindenin vanhimman pojan olut depyytti ja lähtipä sitten suoraan isojen poikien leikkeihin. Belgi tyylinen vahva ale, jossa ei humalaa ole lainkaan, vaan greippiä ja katajanmarjoja.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Todella nopeasti katoava vaahto, joka ei jää hetkeksikään lasiin eikä sen reunoille. Väitän siis että myös humala vaikuttaa vaahdon muodostumiseen oluessa. Väriltään kaunis kuparinen, siinä onnistuttu oikein hyvin.

Tuoksu pelottaa hivenen ensimmäisten humalattomien oluideni jälkeen mutta siihen osaa jotenkin jo asennoitua. Tuoksussa leijailee marjaisa mehumainen tuoksu, se on kyllä jännä että greippi ja kataja ei tuoksu vaikka vahvoja mausteita molemmat. Tuoksussa on jotain kuivattujen hedelmien tapaista mutta en saa aivan kiinni. Happamuus itsessään kyllä tuoksuu, jotain oksaalimaista.

Maku:
Jep, tuttu hapan kirpeys iskee naamaan kuin sata salamaa, suu vetäytyy mutruun kipakkuuden ruoskiessa makunystyröitä. Sellainen greippitiivisteen maku mutta ei enää yllätä kun on muutama erilainen muinaisolut jo takana. Hapokas ja kuiva olut, loppumaussa on sellaisia käyneitä pihlajanmarjoja. Souria oli tämä olut todella vahvasti ja varmaan tiukemmaksi kypsyessään muuttuu.

Varsin toimiva olut, kuhan näihin oppii. Maltaita ei kyllä mausteiden alta löydä eli balanssi on vahvasti maustamisen puolella.

Arvosana 7½/10.

Mistä: Saatu panimolta, rajoitettu erä

20. joulukuuta 2017

Saku Õlletehas - Härski & Sörsselssön 4,2%

Bulkki olut yleensä jää minulla hyllyyn mutta nyt sorruin siihen mihin varmaan moni muukin suomalainen eli ostin olutta koska onhan tuo ihan ideana ihan super hauska. Minunkin ikäryhmä on hyvinkin pitkälle kasvanut uunojen parissa niin pakkohan tuo on nostalgian kaipuussa ostaa.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Niukka ja lähes olematon vaahto. Väriltään laihan keltainen ja tuoksu on maltainen. Hienoista sitruksisuutta ja luultavasti neilikkaa, muutenkin yrttinen tuoksu oluessa on. Tuoksunsa puolesta tämän on ihan mukiin menevä oluen tuoksu.

Maku:
No siis tämähän on ihan överihiilihapotettu, hyvin olematon steriili maku. Jotain keksimäistä maussa on, kuivaa mallasta ja ei juurikaan katkeroa. Vetinen ja metallinen maku mutta ei siinä kaikki, mukaan saadaan myös vihanneksia.

Jälkimakua ei oluessa ole. Helposti juotavaa olutta, siis juotavaa ei maisteltavaa. So watery, wow.

Arvosana 6½/10

Tusina laakereiden juojille tehty helppo olut joka ei tuo mitään uutta makumaailmaan. Saunassa menee janojuomana tai kiukaalle.

"Härski & Sörsselssön -keskiolut on ArkiDesignin suunnittelema,
virolaisen Sakun valmistama ja suomalaisen Lasso Drinksin
maahantuoma ja jakelema." by: Lasso drinks

Mistä: Tokmanni oy huokeaan 2€ hintaan

19. joulukuuta 2017

Pyynikin Panimo - Mosaic Lager 4,7%

Arvostelussa Mosaic Lager, Best beer of the world 2017 Seasonal Lager sarjassa! Melkoinen taidonnäyte Pyynikiltä ja eipä tuo ensimmäinen olut ole mikä mitalleja napsii. Moni tuttavahan tätä on juonut ja tiskivedeksi sanonut, se varmaan johtuu tuosta mosaicista missä tietysti on vähän samanlaista touchia. Itse olen mosaicia useampaan kertaan juonut ja hyväksi havainnut. Taisi pyynikille tulla tilauksia ihan urakalla kun tölkin tekstitkin on vähän jokaisella mahdollisella kielellä tehty, mikäpäs siinä, kovaa työtä on pyynikki tehnyt ja hyvin menee.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto oli sellaisest 2 sormea paksu ja tiheän kermainen tapaus. Sanoisin että varsin oppikirjamainen vaahto mutta kovin nopea haihtumaan. Väri on hivenen valju ja sitruunamehumaisen samea. Tuokussakin on mehumaisia elemettejä. Sitrusta ja yrttejä ei tarvitse tuoksusta etsiä vaan ne löytyvät vaivatta. Tässä on jotenkin samanlainen tuoksu mikä esiintyy gruiteissa, jotenkin hapan ja jopa käyneen pihlajanmarjan tuoksua hienoisella kukkaisuudella.

Maku:
Kuiva oluthan tämä on vaan todella hauska. Yllättävän täyteläinen olut. Maku on jokseenkin paksu vaikka samalla myös todella raikas ja sitrusta piisaa. Kovasti on kyllä hiilihappoja ja kitalakeen jää viipyilemään sitruunankuoren aftertaste.

Tämä on kivan miedosti katkeroitu, vähän kuin joku light IPA, tästä voisi siirtyä sitten ipoihin. Ei ollenkaan vetinen olut vaain oikein viljaisia tapaus. Tämä todella hauska olut kun tuntuu että maku muuttuu kokoajan juodessa, aina löytää jotain uutta.

Tätä jos saa joskus 24 lootana niin avot, kansa kiittää.

Arvosana 9/10

Katkerot: 25 EBU

Humalat: Mosaic

Maltaat: Pils

18. joulukuuta 2017

Linden Brewery - American Pale Ale 4,7%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Vaahto on runsain kermainen ja tuokussa pamahtaa hedelmä coctail. Tykkään tälläisestä oluen tuoksusta, liekö se feminiininen puoli joka siellä huutelee =D. Mangoa löytyy reippaasti, greippiä ja sitrusta. Kunnon paketin hedelmäisiä tanniineja kruuna vielä kukkakedon tuoksu. Väri on suodattoman oranssi, sanoisin että auringon laskua katsellessa saa saman sävyn kaapattua verkkokalvoille.

Maku:
Todella raikas ja rapsakka olut. Katkeroita on runsaasti mutta en sanoisi että liikaa kuitenkaan. Mosaic tuo hedelmäistä makua greipin muodossa ja havujakin tästä löytää- Kovin monitahoinen tuo mosaic humala käytössä. Kuiva suutuntuma ja katkerot jää viipyilemään suuhun. Katkeroista veikkasin ihan fiiliksellä että magnumia pakko olla ja olihan se tarkistettuani asian, yrttimäisyyttä löytyy myöskin. Maltaatkin hönkii lopussa olemassa olollaan, harvinaista että maistuu tässä järjestyksessä.

Magnum humalaa ehkä vähän keventäisin mutta muuten ihan toimiva olunen. Citraa lisäämällä vois saada vähän pirtsakuutta lisää mutta tämä on vain minun vaatimaton mielipide.

Arvosana 8/10
Mistä: Saatu panimolta.

Nokian panimo - Keisari Elowehnä 4,7%


Tuumailut:
Vehnäoluet on kyllä aina toimivia, raikkaita ja kepeitä. Valitettavasti ei nyt oikeaoppista vehnäolut -lasia löytynyt mutta käytetään pisintä lasia mikä saatavilla. Pitäisi joskus ostaa Spiegelau vehnäolut -lasi.

Ulkonäkö ja Tuoksu:
Samean keltainen olut, puolen sentin vaahdolla. Kuplii lasissa virkistävän näköisesti. Tuoksussa on luonnollisesti vehnää mutta humalat ei saa sitä peitettyä. Humalointi on todella onnistunut, hunajaa, kukkasia appelsiinia ja sitruunaa. Klassinen combo mutta kerran toimii niin mitä sitä muuttamaan. Banaania en tuoksusta löytänyt vaikka yleinen vehnä oluissa onkin.

Maku:
todella paksuhko runko mutta toimii silti kesäisenä virkistys juomana. Hiilihappoisuus on aika normaali vehnäoluelle eli runsas mutta jotain metallista kliinisyyttä mausta löytyy. Humalointi on todella rapsakka ja maku on kuivakan hapan ja yrttinen joista neilikka päällimmäisenä. Tässä on vähän samanlaista marjaista kirpeyttä kuin valkoviinimarjassa. Iloisena yllätyksenä on se että lämmetessä alkaa banaani löytyä.

Edellinen kirjaamani elowehnä oli laihahko ja humalan kitkeryydestä ei ollut tietoakaan, nyt sitten aivan eri kastia tämä olut. liekö ymmärrys kasvanut vai onkohan ollut vanhentunut olut.


Arvosana 8 ½ /10

Maltaat: Pilsner ja vehnämallas.
Humalat: Magnum, Perle ja Spalter Select.
Alkoholipitoisuus 4,7 %
Kantavierre 11,2 p-%
Väri 23 EBC
Katkerot 14 EBU

Höss Adler König . Das Echte Dunkel 4,7%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Niukka vaahto mutta kuitenkin kermaisen oloinen. Todella kaunis tumman ruskea väri. Tuoksu
puolella mennään vähän metsään ja nenään leijailee lähinnä tunkkaisuus, maltaita löytyy mutta näinkin tummaksi perin onneton tuoksu puoli.

Maku:
Kun näkee tummaa olutta sitä jotenkin elää luulossa että sitä  vahvaa makuakin olisi, vaan tässä tapauksessa niin ei ollut. Todella hiilihappoinen joka korosti vetisyyttä ennestään. Mausta ei meinaa saada mitään irti, metallisuutta ja pähkinää. Tuntuu että maltaatkin katoaa mausta johonkin.

Siis niin tusina olutta kun vaan voi olla ilman mitään yllätyksiä. Ei makua, ei katkeroa.
Valitan lyhyttä arviota mutta jos oluesta ei saa mitään irti niin ei saa. Tämän voi suosiolla jättää kyllä hyllyyn, samalla hinnalla saa parempaakin. Ainut pointti tähän investointiin on että saa pullon patenttikorkilla.

Runkoa lisää niin voisi toimiakin.

Arvosana 6/10

16. joulukuuta 2017

Höss Adler König - Das Echte Hell 4,7%


[English below]
Ensimmäiseksi pitää mainita että pullo on hieno ja patenttikorkki pelittää, pelittää niin hyvin että
avatessa tuleva poksahdus saa aikaan paskahalvauksen.

Ulkonäkö & tuoksu:
Todella kirkas, kristallinen, täydellinen. Niin kirkas että sitä ihan pieni ihminen pohtii että onko näin tehokas suodatus vienyt myös maun? Lasiin kaadon mukana saapuu 3 sormen vaahtokukka.

Tuoksu on maukas, jotten sanoisi ja sanonkin. Maltaisuutta joka kuorrutettu hunajalla ja kukkasilla, jokin yrttisyys kielii olemassa olostaan.

Maku:
Vähän hiilihappoja ja makukin on vähän väljähtynyt. Juodessa tulee sellainen herra heinämäen lato-orkesteri tunnelma, maussa olkia ja...no olkia. Hyvin hiuksen hieno katkerointi joka löytyy loppua kohden. Tässä maussa on jotain tuttua, jokin suomalainen bulkki olut vaan en saa nyt päähäni yhtään.

Tuumailut:
Helposti juotava olut mutta tällä hinnalla ostat vaikka sitä olvia mikä menee ihan samasta tavarasta. Ei jatkoon vaikka vähän pilsmäistä kosketusta yrittääkin kurotella.

Arvosana 6/10
_____________________________________________________________________________

First i have to say that bottle looks awesome and that bottlecap is neat, it works so well that when opened you get big bang that scares shit out of you.

Appearance and aroma:
Really crystal clear, perfect. That cleariness make wonder, if filtering have take all taste with it? When pour in to class it make about 3 finger tall foamcloud.

Aroma is tasty! I must say it's wonderfull, maltiness wrapped in honey and flowers. Some herbal notes are there if keen.

Taste:
Soft carbonation and taste it self is kinda dull. Drinking this will make you feel like hillbilly in a farm, in taste you can find some straws..and well straws. Very delicate bitterness but you can find it only at the very end of the taste. This remainds me about some bulk beer that i don't get on my mind right now.

Thoughts:
Basically this is like any other bulk beers, no wonders to find from this. Points for pils touch this goes after.

Rate: 6/10

Panimo: Privatbrauerei Höss der Hirschbräu
Maa: Saksa/German

15. joulukuuta 2017

Cervecería Moctezuma - Sol 4,5% - Lasipullo/tölkki vertailu

Maistelussa Cervecería Moctezuman panema Sol olut, jokin vaisto käskee että ei kannattaisi pitkällä tikullakaan koskea mutta olenhan urhea luonne niin pitihän se kokeilla. Ainesosaluettelo jo pelottaa kun sieltä löytyy humalauutetta ja glukoosisiirappiakin. Minulla oli kyllä omituinen mieleyhtymä että solissa käytettäisiin maissia mutta kerran sisällysluettelo ei kummassakaan sitä mainitse niin ei kai sitä sitten ole.


Ulkonäkö & Tuoksu:
Pienoinen sleek tölkki ja lasipullo sihahtaa ja lasiin kaatuu vaalean keltainen ja kirkas olut joka kuplii lasissa. Kahden sormen tiheä vaahto joka näyttää aivan samalta kuin siinä kaksikerroksisessa vanukkaassa mitä marketeissa myydään.

Tuoksussa on metallista maltaisuutta ja jotain karkkimaisen imelää, yllätävän pilsmainen tuoksu. Tölkistä kaadettu Sol on todella paljon vähemmän tuoksuva kuin pullosta.

Maku:
Vähän sellaista ummehtunutta metallista makua. Aika hapokas tapaus joka oikein korostaa glukoosin makeutta. Pieni katkeron tapainenkin mausta löytyy mutta nopeasti katosi. Suuhun jää tunkkainen ja rasvainen voin maku mikä on omituista näinkin ohuelle oluelle.

Pullosta tuleva olut on aavistuksen pilsmäisempi ja yrttisempi kuin tölkistä, eli pakkauksella on väliä. Molemmat kuitenkin tehdään alankomaissa eli ei ole panimokohtaisia eroja siis kyseessä.

Mutta meksikon kuumuudessa voin ymmärtää että olut on vetistä, janoon kai sitä lähinnä juodaan. Huhuja olen myös kuullut että sitruunalla ja suolalla saa ihmeitä aikaan, kuin tequila siis.

Arvosana: 6/10

EBU 17
EBC 7
Kantavierre 10,7%

14. joulukuuta 2017

Olvi - Suomi 100 vuotta juhlaolut 4,7%

Itsenäisyyspäivä oli ja meni mutta Suomi on edelleen satavuotta. Näihin kuviin ja tunnelmiin
pajautetaan Olvin Suomi 100 olut. Panimo tietysti on itsessään jopa sitäkin vanhempi, 139 vuotta eli kohta juhlitaan pyöreitä sielläkin.

Ulkonäkö & Tuoksu:
Runsaasti vaahtoava, vaahto itsessään kovin vetinen. Väri on todella upean kuparinen mutta valitettavasti ei nyt kuvassa välity oikein koska ihan uskomattoman paska kuvaustausta.

Tuoksussa makeaa mallasta johon tungettu kasa olkia ja ruohoa. Mukana käy myös yllätysvierailija rusina joka tulee ihan puskasta, sen takaa löytää vähän hunajaakin.

Maku:
Harvinaisen vetinen ja pliisu olut. Maussa on lehmän henkäys mämmiä, eikä asiaa auta yhtään kirpeä hiilihappoisuus. Suutuntumassa on vahvasti maltaat läsnä mikä tekee myös tunkkaista olemusta.  Humalassa on vain hienoinen ruoho maussa ja muutenkin kovin mieto katkeruus. Harvinaisen tympeä olut ja maku muutenkin niin lyhyt että hetkisen päästä huikasta ei tiedä mitään edes juoneensa.

Tuumailut:
Juhlaolueksi olisin kyllä toivonut jotain vähän täräyttävämpää ja massasta erottuvaa, ei se Suomi kuitenkaan näin massiivisia pyöreitä ihan usein täytä. Purkki on kyllä ihan nätti jos jotain positiivista pitäisi etsiä.

Arvosana: 7/10


EBU 21
EBC 30
Kantavierrevahvuus 10.9

13. joulukuuta 2017

Takatalo & Tompuri - Kaura Porter 4,6%

Ulkonäkö & Tuoksu:
Kaikessa yksinkertaisuudessaan tumman ruskea olut, menemättä mustan puolelle kuitenkaan.
Pienoinen vaahtokin saadaan aikaseksi, suunnilleen puolen sentin verran. Vaahto itsessään näyttää samalta kun kahviin vaahdotetaan ihan asiakseen kermaa, kaunista.

Tuoksussa vahvaa paahteista maltaisuutta ja kaurankin sieltä pystyy erottelemaan. Kahvimaisia flavoreita piisaa ja myöskin sellaista maalaishiivaa mikä ei kuitenkaan häiritse.

Maku:
Maku jää vetiseksi, varsinkin alku on aivan liian lepsu. Hiilihappojakin piisaa aika railakkaasti porteriksi tehden jopa kirpeän suutuntuman. Mausta löytää sitä tuoksussa esiintynyttä hiivaa. Todella omituinen olut, humalaa on vaan missä katkerot? No portterithan on mallasvoittoisia niin tässä sitä ainakin piisaa, kaura tekee mukavan lisän makuun.

Hienoinen pettymys oli tämä, vahvempaa runkoa kaipaa ja muutenkin pienoista tasapainotusta.

Arvosana 7/10

12. joulukuuta 2017

Hopping Brewster - finnjävel 5,3% - Gruit Pale Ale

Ulkonäkö & Tuoksu:
Marjaisa tuoksu huumaa mielen. Oikein mehuisa tuoksu josta löytää vaivatta omena mehua jota seuraa puolukka, lämmetessään appelsiini nostaa päätään. Lähellä kuparin väriä liikutaan joskin kovin samea olut.

Maku:
Jännä kyllä oluessa on riittävästi katkeroa ilman humalaakin. Pehmeä olut jossa kitkeryys saadaan appelsiinin kuoresta. Makea olut jossa kuitenkin on todella toimivaa yrttisyyttä. Loppu maussa tulee puolukka ja lakritsi käsikädessä morjestamaan. Tasapainoinen ja hapan juoma.


Tehty yhteistyössä sommelier Samuil Angelovin ja Finnjävel-ravintolan kanssa, tähän menessä omista gruit kokemuksista paras. Ei mennä överin puolelle makumaailmassa vaan pysytään kuitenkin vielä oluena. Finnjävel tarkoittaa suoraan käännettynä suomalaispirua mutta makumaailma ei nyt varsinaisesti suomea ole sillä onhän tähän kuitenkin käytetty appelsiinia ja limeä, olisiki kai tähän suomalaisiakin yrttejä mausteeksi löytynyt. 

Arvosana 8/10 Gruittina tämän jo olueksi tunnistaa.

Mausteet:
puolukka
lime
appelsiini 
lakritsijuuri

Takatalo & Tompuri -Kaski Pils 4,6%


"Esi-isät aikoinaan,
kasvattivat tiloille pensaan,
humalan.
Humala tilalla edelleen,
kasvaa kiviaitaa vasten kaarrellen.
Oluessa tässä,
maistuu humala ikiaikainen,
esi-isät myhäilevät kiviaitaa vasten nojaillen.
Pojat Takatalon ja Tompurin tiloja esi-isien jatkavat,
vuosisatojen jälkeen viljan olueksi tekevät."


Ulkonäkö & Tuoksu:

Todella samea kellertävä olut ja ei järin silmää hivelevä, mutta nou hätä se parani kun sai vähän
seistä. Vaahto oli runsasta ja kermaisen puolelle taipuvaa omaten kuitenkin hiukan saippuamaista lookkia, pitsiä lasissa piisaa vaahdon jäljiltä. Aivan kuin siellä leijailisi maalaishiivaa ja tuoksussakin aavistus sitä välittyy. Tuoksu muutenkin on oikein kunnon duunarin pils, rasvainen ja yrttinen. Mukana käy piipahtamassa myös herra aprikoosi mukanaan lady hunaja.

Maku:

Todella lähellä Uruquelia tämä makumaailma. Karvas ja kuiva juotava ja kitalakeen jää pilsin ominainen rasvainen katkeruus. Enintä rasvaisuutta leikkaa hedelmäisen humaloinnin raikkaus. Maltaat löytyy todella hyvin humalien alta, ainekset on balanssissa mutta aavistuksen takapainoitteiseksi olut jää.

Kauppavahvuiseksi tämä on todellä hyvin toteutettu, oikein mukava pils ilman turhia konstailua.

Arvosana 8,5/10

11. joulukuuta 2017

Hopping Brewster - Warthog IPA 5,4%

Aiemmin meni Hopping Brewster omalla kohdallani metsään Thoran Gruit oluen muodossa vaan nyt
palataan taas "perusoluen" pariin ja alkaa homma luistamaan ihan uudella tavalla. Maistoon tupsahti panimolta Warthog IPA ja oivalliseksihan tuo osoittautui eikä syyttä sillä oluthan on suomen paras olut 2016 vaalea ja keskitumma ale sarjassa.

Tuoksu ja ulkonäkö:
Kovasti kuohuva tapaus on tämän kertainen olut, tätä saakin ihan toppuutella ja hörppiä ylimääräisiä pitkän aikaa. Vaahto onkin todella saippuamainen ja runsas, tällä vois tehdä helposti autentisen vaahtokylvyn. Vaahto on väriltään hauskan oranssi niin kuin olut itsekin. Väri vihjaileekin tulevaa tuoksua ja mangon löytää vaivatta. Löytyy seasta myös helposti sitrustakin kun mangoon on totuttu.

Maku:
Kuten vaahtoaminen antoi ymmärtää on olut melkoisen hiilihappoinen. Maku on yllättävän pehmeä IPA:ksi. Maussa on sitrusta, greippiä ja pihkaisia elementtejä. Tätä voisi sanoa vaikka session IPA:ksi kun on vähän ujosti tuota katkerohumalaa tai sitten itsellä alkaa olla niin monta IPAa takana että tämä ei enää erotu?  Hieman kuivaka olut greippisen pirskahtelevalla jälkimaulla. Alko väittää että tämä on erikoisen voimakkaasti humaloitu mutta taisi tarkoittaa että aromi puolella.

Näinkin vahvaksi olueksi todella helposti juotava ja raikas. Ei ollenkaan huono ja kannattaa kokeilla myös Hopping Brewsterin APA Flight Cadet.

Arvosana 8/10. Kuohuminen kun saadaan korjattua niin avot.

10. joulukuuta 2017

Hopping Brewster - Thora Gruit Ale 4,9%

Triviaa: Gruit eli muinaisolut, olut mikä on siis tehty perinteitä kunnioittaen ilman humalaa. Katkeron
saamiseksi on jouduttu käyttämään muita aineksia, yleensä yrttejä mitkä ovat kitkeriä. Thoran kanssa on taas lähdetty marjojen kanssa liikenteeseen mikä on itselle hieman kyseenalainen konsepti kun puhutaan kuitenkin oluesta. Toisaalta vahinkohan olutkin aikoinaan oli kun kivikovaa leipää laitettiin likoamaan vedellä täytettyyn ruukkuun ja sitten kävi hupsis että tästä vedestähän tuleekin ihan mukava olo.

Tuoksu & ulkonäkö:
Vaahtoa ei juurikaan tullut. Tuoksu on aika vatsaakääntävä! Sellainen oksennuksen jälkeinen vatsahappo minkä seasta voi sormella sörkkiä vähän pihlajanmarjoja mistä paha olo saatiin aikaseksi. Väri kuvastaa kyllä samaa teemaa ollen sellainen samea vaalean oranssi. Tuoksua en varmasti osaa kuvailla niin elävästi kuin mitä se oikeasti on, joten suosittelen ehdottomasti kokeilemaan itse.

Maku:
Valehtelematta ei omaan makuun iske kyllä yhtään mutta joku hipsteri voi vaikka pitääkin. Maku on todella marjainen ja hapan. Maussa on todella vahvana sellanen punaherukan ja pihlajanmarjan liitto, maussa on myös karpaloa ja raparperi. Valitettavasti marjat on aika vahvoja tapauksia ja makuun tulee raparperista todella vahva oksaalihappo. Tämä tekee suuhun sellaisen samanlaisen kirpeän syljenerityksen mikä yleensä tulee juuri ennen oksentamista, tietäjät tietää.

Olueksi ei tätä tunnista kuin hyvällä mielikuvituksella, mehut erikseen ja varsinkin käyneet sellaiset. Oksaalihappo hallitsee aivan liikaa ja olut menettää juotavuuttaan isolla kädellä.

Kotona voi toisintaa tämän elämyksen laittamalla rapaperimehua ja sitruunatiivistettä sekaisin. Edes Odin ei tätä arvosta vaikka olisi kuinka muinanen mutta hilpeän seurajuoman ja keskustelun herättäjän tästä saa.

Arvosana 4/10 jos arvostelisin normaalina oluena... gruittina tämä taasen on varmaan asteikon toisessa päässä mutta koska vertailukohtaa ei ole niin en voi kyllä mitään kiveen hakattua antaa.

Olut erä: 163

Mausteet: 
puolukka
karpalo
mansikka
vadelma
mustikka
karviainen
raparperi
mustaherukka
punaherukka

6. joulukuuta 2017

Mikkeler - Metal Henry - Schwarzbier 5,5%

[ENGLISH BELOW]
Todella innoissani odotan tutustumista Mikkelerin olueen, onhan kyseessä kuitenkin panimo mikä on melkeinpä kultti maineessa olut harrastajien piiressä. Erityisesti tämä kiinnostaa myös siinä mielessä että sain 30v syntymäpäivälahjaksi Mikkelerin suuri olut-kirjan missä käytiin hyvin läpi panimon
vaiheet ja oluen valmistuksen alkeet.

Mikkelerin etiketit on kyllä helposti tunnistettavissa, näyttää melkein yhtä hyvältä kuin omatkin piirtelyt. Ainakin erottuu joukosta kun tyyli on lastentarhasta.

Ulkonäkö & tuoksu:
Musta olut kaatuu lasiin vaahdoten raivoisasti ja muodostuu tiheäksi, kaksiväriseksi vaahtovuoreksi. Vaahto laskeutuessaan jättää lasin yltäpäältä pitsiin. Kuohunnan mukana tulee lasista nenää vieno hedelmien tuoksu jossa dominoi mango ja ananas, todella hauskoja tuoksuja löytää näinkin mustasta oluesta. Tuoksusta löytyy myös humalan tuttu sitrus ja maltaiden tuoma paahteinen kahvi karamelli säväyksellä.

Maku:
Raivoisa vaahdonta on vienyt suurimman osan hiilihapoista ja pystyykin nyt paremmin keskittymään itse makuun. Suutuntumalta yllättävänkin paksun oloinen, paahdettua mallasta hienoisella noki vivahteella. Tummien maltaiden makumaailma ei kuitenkaan peitä alleen jo tuoksussa tullutta hedelmäisyyttä vaan maustakin voi vielä löytää mangoa. Miedot yrttiset katkeroinnit ja loppuliukuun löydetään greippiä, joka ei kuitenkaan viipyile suussa häiritsevän kauaa.

Arvosana: 8/10

[English]
I'm thrilled to taste Mikkeler's beer, after all it's probably most iconic brewery among beer BOG OM ØL (big beer book) for my 30th birthday present. Book covers pretty good Mikkelers brewery's early days and beer making ABC.
enthusiastic. Especially this beer interests me since i got Mikkelerss

Have to say that Mikkelerss labels at beer bottles are easy to spot from mass. At least it makes stand with unique appearance that look like it comes straight from kindergarten art class.

Appearance & aroma:
Black beer pours class foaming furiously and taking form of thick, two colored foam mountain. While the foam fading off it leaves glass covered with foam leftovers. Because of that aggressive foaming nose catches easily fruity notes, most dominating one's is mango and pineapple, witch are fun to found as dark beer as this. On aroma there is also citrus from hops and roast coffee like aroma from malts with hints of caramel.

Taste:
Furious foaming have take most of the carbonation and now we can taste beer more accurate. Mouth feel is surprisingly dense, roasted malts with hint of smuch. Dark malts palette don't dominate that much that you couldn't find that fruity mango taste witch we find on aroma also. Hopping is mild with some herbal notes and aftertaste is grapefruit, witch doesn't stay annoying long on mouth.

Rate: 8/10

3. joulukuuta 2017

Haastattelussa: Elmo Valkeinen - Savotta


Savotta on yritys mistä on varmasti kuullut suurin osa suomalaisista, viimeistään
varusmiespalveluksen aikana on väistämättä tutustunut savotan tuotteisiin taisteluliivien ja telttojen muodossa. Savotalle on muodostunut jo aika ikoninen kuva varusteiden kestävyyden ja käyttömukavuuden saralla.

Savotalla on pitkä historia suomalaisten varustamisessa aina 1955- luvulta asti. Mukaan on mahtunut monenlaista tapahtumaa aina putkirinkoista puolustusvoimien varustamiseen ja kriisiavun viemisestä sinne missä tarvetta on. Tämän suoraselkäisen yrityksen äärimmäisen kiinnostavasta historiasta kannattaa käydä lukemassa Finn-Savotan kotisivuilta missä on koottu yrityksen suurimmat vaiheet kronologisessa järjestyksessä.

Savotan arvot:

Suomalainen perheyritys 
Halutaan olla perheyritys ja suomalainen

Avoimuus
Halutaan viestiä avoimesti, ei piilotella asioita vaan kerrotaan rehellisesti.

Vastuullisuus
Halutaan kantaa vastuu siitä mitä me tehdään. Me käytetään hyviä materiaaleja ja ihmisillä on lähtökohtaisesti hyvä olla.

Uudistuminen
Me halutaan uudistua. Panostetaan konekantaan ja uuteen tekniikkaan. Halutaan olla Euroopan kärjessä ja ei jäädä tuleen makaamaan.

Taistelutoveruus
Ennen oli tiimityöskentely mutta se oli vähän lame. Meillä ollaan taistelupareina että aina on yks ihminen tukena kun teet jotain.

Savotan savut 

Haastattelu:

Suomi 100v lähestyy niin oli aika ottaa Savotta tarkempaan syyniin ja tehdä yrityksestä pieni haastattelu. Haastateltavaksi suostui oikopäätä Savotan toimitusjohtaja Elmo Valkeinen ja herran kanssa vietettiinkin oikein kattava skype haastattelu. Tästäpä voit alkaa lukemaan tekstimuotoon käännettyä keskusteluamme siitä mikä on Savotta tänään, ei sillä ettei olisi ollut myös äänitiedostona hauskaa kuunneltavaa.

Elmo Valkeinen

Eräsmies: Jos minä olen tuore blogaaja niin sinä olet vielä tuoreempi toimitusjohtaja savotalla, mitä teit ennen toimitusjohtajan hommia? Olitko kuitenkin töissä Savotalla vai kokeilitko muutakin välillä?

Elmo: Mä oon ollu tässä nyt 1,5v toimitusjohtajana ja sitä ennen hyvän pätkää varatoimitusjohtajana, tavallaan vetovastuu oli jo siirtynyt mutta juridinen vastuu ei. Tässä on nyt tehty sukupolven vaihdosta mikä on saattanut näkyä meidän toiminnassa ulospäin. Miun täti ja äiti on vetäny tätä aikasemmin, tai siis Anita, työpaikalla Anita. Molemmat on eläkkeellä mutta pyörivät täällä jaloissa. Pitää nostaa hattua muoreille mitkä ovat olleet täällä tukena tosi paljon, mutta eivät oo vetäny mattoa jalkojen alta. On saanut tehdä rauhassa omat virheet ja toteuttaa omia visioita mutta välillä kauhistelevat tätä meininkiä. Kuitenkin me heitellään tavaraa katapulteilla.

Eräsmies: Vanhempien tehtävä on tietystikin olla huolissaan vähän kaikesta

Elmo: Multa kysytään kauanko oot ollu savotalla töissä? 32 vuotta! Mun kotitalo meinaa on 40metriä tästä.

Eräsmies: Ootko muuten ollu missään muualla töissä Savotan lisäksi?

Elmo: Mä mietin sitä silloin ku valmistuin tradenomiksi, mietin silloin että pitäiskö sitä lähtee jonnekin. Sitten toisaalta kun edellinen yrittäjäpolvi on kohtuu vanha, niin mä mietin että mun ei kannata lähtee muualle vaan aloittaa sisäänajo. Emmä tiedä oliko se right call vai väärä mutta en oo ollu missään muualla töissä, ja en ajatellu olla missään muualla töissä. Jos en ois täällä niin olisin varmaan yrittäjä ja mulla ois nettikauppa.

Savotta & markkinointi:

Eräsmies: Mitenkäs tuon Savotan ulkomaiden valloitus on lähtenyt käyntiin?

Elmo: Itseasiassa meidän markkinointiin reagoidaan tosi hyvin, pilke silmäkulmassa tehty markkinointi toimii. Saksa, Iso-Britannia ja oikeastaan eurooppa on se mihin me mennään nyt. Atlantin yli amerikkaan esimerkiksi ei kannata mennä koska siellä on lainsäädäntökin niin erilaista. Hyvänä yhteistyökumppanina toimii tietysti Varusteleka mikä vie jenkkeihin ja Savotta on siinä vahvasti mukana, suurin osa Varustelekan Särmä TST sarjaa on meidän valmistamaa.

Eräsmies: Pitäsköhän trumpille lähettää tetsari kun taitaa olla vähän provosoivaa tyyppiä?

Elmo: En ota yhtään minkäänlaista poliittista kantaa yhtään mihinkään! =D

Eräsmies: Mietteitä siitä että voittaako nettikauppa kivijalkamyymälät? Kuitenkin sitä yleensä haluaa koettaa tuotetta ennen käyttöönottoa.

Elmo: Tässähän se juttu onkin ku me halutaan kohdentaa digitaaliseen markkinointiin ja sisältöön. Ku kattoo meidän nettisivuja, niin siellä on aika kattava informaatio sisältö. Ku mä tulin tähän firmaan, ni meillä oli Ruska anatominen rinkka. Kun mä menin kattoo sitä kuvausta niin siellä luki: Anatominen rinkka, 60l. reppu syksyiseen metsään...piste. Mä en ostais jos näkisin tollasen. Mitä me halutaan tehdä on se että, meidän tuotteilla on alin mahdollinen ostokynnys, me lyödään asiakkaan eteen niin paljon tietoa kuin se haluaa ja me kuvataan meidän tuotteet tosi hyvin.

Hyvät tuote kuvaukset, tuotevideot ja ihminen saa käsityksen tuotteesta vaikka ei koske siihen, siinä on whole point.

Eräsmies: Teillä itseasissa on todella hyvät kuvaukset!

Elmo: Me ollaan koitettu ihan tietoisesti kehittää meidän markkinointia ja meidän tuotteita. Perinteinen savotta tuote oli silleen tosi kestävä, mutta vähän kämänen. Sille on arvonsa ja paikkansa mutta se ei oo muuttunu silleen hirveesti 10-15 vuodessa, sitä ei oo päivitetty. Oma tuotekehitys oli painottunut tosi vahvasti PV:seen  ja mitä me ollaan kovasti tehty savotalla viime vuosina on ensinnäkin se että ennen tuotekehitystä teki puolikas ihminen! Joka hoiti toisella puolen tuotantoa, niin nyt meillä on 4 ja puol ihmistä joka tekee koko ajan vaan tuotekehitystä. On laitettu sinne tosi paljon paukkuja ja sitten toinen mihin on panostettu on markkinointi ja siinä vielä somemarkkinointi. Koska se on todella todella todella edullista ja lähtökohtaisesti ei printtiin lähdetä enää mukaan ollenkaan"


Eräsmies: Some on ihan uskomattoman vahva media tänäpäivänä. Sosiaalisella medialla saadaan ihan mielettömiä muutoksia aikaan monella saralla, puhumattakaan siitä että harva taitaa haluta sitä paperi roskaa postilaatikkoon ja pelastuu siinä samalla pari puutakin.

Elmo: Meillä tehdään kaikki markkinointi videot ja kuvat inhouse, meillä on tuolla kaks jätkää jotka toimii käytännössä markkinointitoimistona Savotan sisällä ja me palvellaan sillä paremmin asiakkaita ku muut. Meillä on paremmat tuotekuvat ja tuotekuvaukset kuin muilla millä palvellaan paremmin asiakkaita, me tehdään esittelyvideot kaikista tuotteista ja halutaan palvella hyvin.

Minun työssä on markkinointi on hauskin elementti, miksi sen ulkoistaisi ku se on niin kivaa! Meillä on oikeasti hauskaa täällä. Todella hauska elementti ku me täällä mietitään ja tehdään, oishan se ikävää jos tästä pitäs maksaa muille kun voi tehdä itse.

Kun me alotettiin tätä some hommaa niin me oltiin vähän sellainen setämiesmerkki joskus. Että meidän putkirinkan ostaja oli keski-ikäinen mies, niin nyt se on 30-50 vuotias mies. Se segmentti reagoi meidän somemarkkinointiin vahviten.

Erehdyin huikkaamaan että kyllä meistäkin vielä tulee keski-ikäisiä miehiä että näin se 30v itselläkin paukahti, niin heti lannistettiin sanomalla että kahvi ei maistu miltään, jokaista niveltä kolottaa, värit katoaa elämästä ja jos erehtyy juhlimaan "perinteisin menoin" niin ikävä huominen odottaa.

Eräsmies: Onko suomi 100v huomioitu Savotan toiminnassa?

Elmo: Minun henkilökohtainen mielipiteeni, ehkä tavoista poiketen hieman poliittinenkin jopa. Me ei lähetty Suomi 100 hommaan sen takia että mun mielestä Suomi 100v on tosi hieno asia ja sitä pitää kunnioittaa, mun mielestäni kunnioittaminen on sitä että me ei lähdetä kaupallistamaan sitä.

Eräsmies: mikä on ihan hyvä, tässä on nähty ihan riittävästi tuntematon sotilas rikkalapioita.

Elmo: On se vähän hassua kun tuolla on Suomi 100v tuote joka on tehty jossain muualla kuin Suomessa. Savotalla lähdettiin vähän eri kulmalla katsomaan tätä asiaa ja ei lähdetty siihen kaupallistukseen.

Savotta & tuotteet:


Keskusteltiin aivan alussa Kiinan tuonneistakin, sillä siinä on maa mistä voi tulla todella hienoa kamaa tai todella huonoa. Pienien teknisten ongelmien takia nauhoitukset keskustelusta jäivät tallentamatta mutta joka tapauksella asiasta puhuttiin ja osa saatiin nauhallekin asti. Savotalla tunnustettiin suureksi virheeksi käydä kokeilemassa Kiinan puolella ja Elmo kommentoikin asiaa suoraselkäisellä tavallaan:

Elmo: On firmoja jotka varmaan osaa sieltä tuoda tavaraa ja ovat siinä hyviä mutta se ei oo sellaista liiketoimintaa mitä me A) halutaan tehdä ja B) olla siinä hyviä, siis erityisen hyviä. Kannattaa käyttää omia vahvuuksiaan ja itse asiassa kun me alettiin ajamaan alas Kiinan touhua niin sen jälkeen on vain hyviä asioita tapahtunut, itseasissa meidän myynti on kasvanut ja aika paljonkin. Se ei liikevaihdossa näy ulospäin mutta meillä on joskus tullut liike vaihto sillai että 80% tuli viranomaiskaupasta ja 20% tuli siviilistä. Se on aika vaarallinen tilanne kun meilläkin oli se hyvin PV painotteista ja tuli yli 70 pinnaa tilauksista yhdeltä asiakkaalta, mitäs sitten jos se ei tilaakkaan? Nyt tilanne on kuitenkin parantunut ja myynti kasvaa siviilipuolella vuosi vuodelta.

Eräsmies: Puolustusvoimista puheen olleen niin teettekö jatkuvasti puolustusvoimille esim tetsareita vai kestääkö ne ikuisesti että tarvetta ei ole?

Elmo: Vanhat kunnon 85 tetsarit kestää mutta tarve muuttuu kun kehitys kehittyy. Puolustusvoimat järjestää avoimia tarjouskilpailuita jotka on kaikkien ihmisten nähtävillä, me osallistutaan niihin ja halvin hinta voittaa.

Eräsmies: kyllähän teidän kamat kestää ja on niissä ihan kiitettävät takuutkin, jotkin ihan 10v.
Virheet myönnetään avoimesti ja asiat korjataan.

Elmo: Me mietittiin sitä että pitäskö laittaa elinikäinen takuu mutta me halutaan olla reiluja, elinikäinen on aika abstrakti käsite ja sä voit mennä sen taakse piiloon. Jos antaa 10 vuotta niin se on sellainen varma, pysyvä absoluuttinen arvo jonka voi määritellä. Me nähtiin että se on meille ja kuluttajalle selkeämpi luku. Se on silleen että jos me ollaan selkeästi mokailtu niin kyllä me se korjataan koska se on meille kunnia asia mutta jos sen repun itse unohtaa nuotioon niin ....

Eräsmies: Käykö kaikki tuotteet Savotalla niin kovan tuotetestauksen kuin mitä some antaa ymmärtää, mönkijöillä vedellään reppua perässä 15km ja makuualustaa ammutaan haulikolla jne?.


Elmo: No joo! Meillä on nyt uusinpana tuo trebutchet, me rakennettiin siis ihan keskiaikainen katapultti.

Eräsmies: Pakko tähän väliin kysyä että näinköhän nykypäivänä oli enää rakennusohjeita tuollaiseen?

Elmo: No siis tuota me googleteltiin ja ööh sovellettiin. Tämähän siis tuli mieleen kun istuin bussissa, oltiin menossa ponsselle yritysvierailulle ja mietin että mitenkähän me markkinoitas noita meidän telttoja. Ku niitä ei markkinoida millään tavalla ja ne myy tasaseen ni pitäsköhän niitä markkinoida jollain tavalla? Hei mites ois jos niitä katapultilla heittelis pellolle? Ei siinä mitään järkee oo mutta se ois hienoa, että täähän ois hyvä juttu. Tää meni meidän laatujohtajalta läpi joka on sellanen propellihattu ja soitin vielä isälle että pitäs saada honkarakenteelta hirsiä. Isä tuumi että ne nauraa hänet pihalle vaan nehän innostukin siitä tosi paljon ja antoivat ylijäämä hirsiä. Ihan suuruudenhullu projektihan tuo oli eikä siinä mitään järkee ollu. Yleensä meidän markkinoinnissa on ollu juttu, että jos se on meistäkin siistiä, niin on se muistakin.

Eräsmies: Testataanko tuotteet ihan oikeissakin oloissa? Eikä vaan "somessa"

Elmo: Meillä on luotto retkeilijöitä tai sotilaita, ammattilaistaustan omaavia henkilöitä jotka testaa meidän tuotteet ja me stressitestataan meidän tuotteita tosi raskaasti. Noissa meidän jääkäri tuotteissa yks sellanen mollelenkki ku me ommellaan niin se kestää yli 100kg suoraa vetoa. Sellasessa mollelenkissä voi roikkua aikuinen mies, me sanotaan 100kg koska se on sellanen kiva pyöree luku mutta oikeesti se on jossain 150kg:ssä. Pointti on se että tahtotila on tehdä tosi kestäviä tuotteita

Eräsmies: Mites herra toimitusjohtaja herra kerkeää itse tuotteitaan testata?

Elmo: No tuota mie käyn metällä, lintumetällä lähinnä. Se on sellanen mitä mie käy pari kertaa vuodessa. Miun isä, hallituksen puheenjohtaja, hän on ihan niin kuin...öömmm miten tämän nyt sanoisi, en haluaisi käyttää sanaa metsästyshullu mutta siis enthusiastic hunter!

Yrittäminen on meillä elämäntapa ja on kyllä keskipisteenä, mun vaimo on meillä töissä. Veli on tässä ja näin, meillä on tosi hyvä ryhmähenki Savotalla ja tehdään tosi tiiviisti yhteistyötä.

eräsmies: mitä uutta tulossa tuotteiden saralla?

Elmo: Meillä on 80 tuotetta tuotekehittely jonossa ja pitäs palkata vielä uus tuotekehittelijä lisää. Ei päästä lyömään uutuksia ulos ihan sitä tahtia kuin mitä haluttaisiin mutta on tulosillaan uus asereppu. Sen työnimi on "hanhilaattori" se on mollepohjainen asereppu joka on isompi kuin tuo meidän torrakko. Sitten on tulossa tuohon jääkäri tuoteperheeseen joka on suunniteltu niin että käyttökohteet kohtaa hinnan, niin nyt on tulossa sellainen overkill tuoteperhe. Teknisesti ei ole lähdetty miettimään miten kallista sen tuottaminen on vaan mitä siinä pitäsi olla, nyt ei valitettavasti ole näyttää vielä mitään aiheesta.


Eräsmies: mitäs tuotteita teillä muuten eniten menee?

Elmo: Siviilimyynnissä? Koska muutenhan se ois taisteluliivi. Meidän myydyin reppu on jääkärireppu. Se on kovin myyntiartikkeli, jääkäri perheen ensimmäinen tuote. Uusimmat lanseeraukset tietysti myydään loppuun ennen kuin ne on edes valmistettu. Ongelmanahan meillä on oikeastaan tuotantokapasiteetti, halutaan kuitenkin kasvaa järkevästi niin ei kannata iskeä kärjistetysti 60 ihmistä töihin koska sitten on 60 ihmistä jotka ei tiedä mitä ne tekee. 

Meidän keihäänkärki vientikaupassa on jääkäri-tuoteperhe ja hawu-teltat. Koska hawu-teltat on minun vaatimattomassa ja puolueettomassa mielipiteessä PARAS SOTILASMAJOITE MITÄ ON IKINÄ TEHTY LEHTI- JA HAVUPUU VYÖHYKKEELLE! Varustelekakin kirjoitti että havuteltta on siellä yläpäässä heti angry birdsin ja Nokia puhelinten kanssa Suomikuva listalla.


Eräsmies: Saatteko muuten asiakkailta palautetta tuotteista? Teettekö muutoksia tarvittaessa?

Elmo: Kyllä. Saadaan palautetta aika paljonkin. Meillähän ei ole somevastaavia vaan avainhenkilöitä jotka vastailee somessa palautteisiin ja ne tekevät oikeasti tätä työtäkin eli tietävät mistä puhuvat. Eli ei siis tule sitä tilannetta että palautteeseen tulee vain viesti "Kiitos palautteesta, palautetteenne on meille tärkeää t:savotta" Ei siis mitään ympäripyöreetä vaan me tartutaan niihin juttuihin ja perustellaan meidän kanta. Rakentavalla palautteella on tosi iso arvo, avoin keskustelu on se juttu ja tosi vähän me saadaan negatiivista palautetta. 

Savotta & Valmistus


Eräsmies: Eikö vironpuolella ole tehdas?

Elmo: Joo on tehdas, tytäryhtiö on siellä. 2 vuotta sitten laitettu pystyyn ja siellä on 36 ihmistä töissä.

Eräsmies: Mites suomalaisuusaste? Joutuuko kankaat sun muut tilaamaan muualta?

Elmo: Siis kankaitahan ei saa Suomesta. Me kuitenkin käytetään suomalaisia toimijoita niin paljon kuin mahdollista. Pääosin meillä käytetään eurooppalaisia materiaaleja koska me halutaan laatua. Kun me tehdään jotain täällä karstulassa niin meillä maksaa se työ enemmän kuin aasiassa, meidän ei kannata pilata sitä arvokasta työtä sillä että käytettäs huonoja materiaaleja. Tuotteissa missä on avainlippu niin niissä on kotimaisuusaste yli 50%. Me tehdään putkirakenteet ja esivalmistelut Karstulassa ja sitten ne lähetetään viroon ja kasataan siellä. Riippuen tuotteesta isot teltat valmistellaan ja ommellaan Karstulassa
 
Eräsmies: Suunnittelija Harri Koskinen? Mikä mies? Onko kaverilla retkeily taustaa että osaa suunnitella myös käytännölisyyden kannalta.
Harri Koskinen Desing, reppu 212


Elmo: Harrihan on luontoihmisiä ja suunnitellut muun muassa block lamppuja (hehkulamppu jääkuutiota muistuttavan lasikuution sisällä) Aikalailla Suomen desingnin kärkeä. Sen kotipaikkahan on Karstulassa tossa parin kilsan päässä, eli karstulan miehiä mikä on tässä se yhdistävä tekijä. Hän on tehnyt meille muutaman reppumalliston ja me ollaan tästä lähdetty vähän menemään Molle-maailmaan. Tavallaan ennen me mietittiin että meillä on siviilimalleja ja sitten sotilastuotteita, nyt me mietitään että meillä on vaan tuotteita. 

Meidän tuotteethan kelpais pv tavaraksi, ottais vaan savotta merkin pois niin materiaalien puolesta menisi. Joskus oli silleen ettei voinut oikein puhua että tehtiin armeijalle tavaraa, tai siis suomessahan on puolustusvoimat, armeija voi hyökätä mutta puolustusvoimat puolustaa. Nykyään ollaan tosi avoimia ja ei enää olla hyshys siitä että tehdään sotilaallisia tuotteita. Miten mä mietin niin meidän vehkeillähän ei tapeta ketään, meidän tuotteet on tarvikkeita jotka toimintavarmuudellaan siinä toiminta ympäristössään säästävät ihmishenkiä.


Savotta & Tapahtumat:

Eräsmies: Tapahtumia, messuja missä savotan voi nähdä?

Elmo: Erämessuthan oli ensvuonna niin me ei hirveesti olla omalla osastolla enää mukana, koska se on vähän vanhatapa esitellä tuotteita mutta me ollaan meidän asiakkaiden osastolla esittelemässä tuotteita. Meillä on sellainen Jyri, ei se partainen kaveri vaan se maailman voimakkain myyntimies. 


Elmo & olut:

Eräsmies: koska olutblogaajahan tässä ollaan niin mikäpä on teidän suosikki olut.

Elmo: Sä et tykkää mun vastauksesta, mä olen maitopoika, mä tykkään kaikkien lämpimien maitten olusista mitkä on helppoja. Ehdoton suosikki on Asahi Super Dry! Mä tykkään oluesta tosi paljon, verrattuna siidereihin ja lonkeroihin. Oluista ne yleensä sitten on lagereita, Coronna ja Salintos, Red stripe on tosi kiva.

Eräsmies: Kiitos haastattelusta, eräsmies out!

Tässäpä se haastattelu sitten olikin, hienoa että jaksoit lukea loppuun asti vaikka näin hauskassa haastattelussa ei ole pitkästymisestä tietoakaan.

Haastateltava: Elmo Valkeinen
Kuvat: Finn-Savotta

27. marraskuuta 2017

Hopping Brewster - Spicy Sveta Gruit Pale Ale 4,5%

Triviaa:
Gruit-muinaisoluet on oluita mitkä valmistettu ilman humalaa. Mennään siis perinteitä kunnioittaen,
kun ei humalaa vielä tunnettu ja oluen maustaminen piti tehdä muilla keinoin. Itselleni on aivan uusi tuttavuus joten todella mielenkiintoista törmätä tähän. Aivan puhdas Gruit tämä ei ole, sillä se on hybridi missä on Pale Alea. Hopping Brewster taitaapi olla ainoita gruittia valmistavia panimoita suomessa mutta huikatkaa ihmeessä jos tiedätte muita.

Tuoksu & ulkonäkö:
Vaahto on pienoinen ja väritys on kullankeltainen joskin samea.
Tuoksussa on hedelmää mutta ei mitenkään erityisen vahvasti, kaipa se humala vaan on voimakkaampi tuoksun luomisessa kuin ns"normaalit" mausteet. Sokkona jos olutta haistelisi niin tokkopa harva osaisi siihen olut sanoa, niin veikeä on tuo tuoksu.

Maku:
Maku on mausteinen, niin kuin gruit oluen kuuluu ollakin. Alkuun löytää hyvinkin helposti neilikkaa ja vienoa jotten sanoisi ujoa inkivääriä. Mausta löytyy tiettyjä makeita elementtejä vaikka pale maltaat tekeekin tästä kuivahkon. Hapan olut jossa katkeruutta ei ole juurikaan ole, gruit on siis dominoivampi elemetti. Hiilihappoja ei juurikaan ole mikä on varmaan ihan hyvä koska ei kait sitä niissä muinaisoluissa ole ennenkään ollut ja ohentaisi tätä olutta entisestään.

Sidenote:
Tykkään etiketin pin-up hengestä, kuvastaa oikein hyvin amerikkalaisia lennoston maalauksia koneiden kyljissä.

Hiukan vetiseksi olut kyllä jää ja jotenkin sitä humalaa vaan oluessa kaipaa. Tässä kyllä on sellaista erilaista twistiä mitä ei perus kuivahumaloinnilla saa. Onhan tämä loppuunsa hauska olut joka tehty perinteitä kunnioittaen mutta ajat muuttuvat ihan syystä ja humala korvasi muut mausteet monipuolisuudellaan aikojen saatossa.

Omaan makuun ei tämä käy mutta eipä sitä ennen muinoin IPA tyylistäkään mitään älynnyt, pitää antaa enemmän tälle tyylille mahdollisuuksia.

Tähän en aio arviointia laittaa, sillä itselläni ei ole niin paljon tyylistä kokemusta että voisin tätä mitenkään pisteyttää. Uskaltaisin väittää että jakaa ihmisiä vahvasti kahtia mutta varmaan joku kokeneempi hipster porukka on tästä todella innoissaan.

Specksit:
Maltaat: Pale ja Wiener

Humalat: Chinook-, Amarillo- ja Columbus

Mausteet: Inkivääri, appelsiininkuori, tähtianis, neilikka ja inkamarja

22. marraskuuta 2017

Hopping Brewster Flight Cadet APA 5,3%

Akaalainen pienpanimo täräyttä jälleen! Panimon slogan "Hyvä olut kuuluu kaikille" osuu maaliinsa, sillä tätä oluttahan tarjoaisi kernaasti vieraille jotka kyläilemään eksyvät.

Triviaa:

Pale ale on peräisin 1700-luvun alun Englannista. Silloin sitä pidettiin yläluokan juomana ja  tummempi brown ale taas profiloitui duunareille. Olut on saanu nimensä siinä käytetyistä pale ale- maltaitasta ja väri  pyörii kullankeltaisesta kullanruskeaan. Uudemmat pale muunnelmat tulevat sitten Yhdysvalloista ja kehitettiin jossain 70-80 luvun aikana. Niistä löytyy helposti tunnistettavat katkerot ja sitrushedelmäiset vivahteet tulevat amerikkalaisista humala lajikkeista niin kuin Cascade sekä sen risteytykset.

Ulkonäkö & tuoksu:

Hyvin vahvasti vaahtoaa tämä bisse, runsaasti vaahtoa puskevana vaan myös nopeasti haihtuvana jättää lasiin hienoisen pitsin häivähdyksen. Vaahdon alta löytyy keltaisen ja oranssin värin utuisen kaunis combinaatio.

Tuoksu on suorastaan super hedelmäinen, oikein pelottaa maistaa että onko vastassa mehu vai olut. Kyllä se olut on mutta hedelmistä ei ole puutetta, mangoa paukkii aprikoosin kietomana.

Maku:

Lennosto hengessä myös hiilihapot kohoavat taivaisiin tehden oluesta kesäisen suussa kipristelevän janojuoman. Katkeroa ei oluessa juurikaan ole mutta silti hapan greippinen jälkiliuku tuntuu kestävän suussa ikuisuuden. Yllättävän makuisa olut kaikkinen troopisine hedelmineen, mallasta on vain nimeksi.

Todella hauska olut, suosittelen lämpimästi. Katkerointia lisäämällä päästäisiin enemmän APA fiilikseen.
Arvosana 8,5/10

Maltaat – Pale Ale, Vienna ja Crystal

Humalat - Ahtanum, Centennial, Chinook ja Citra

19. marraskuuta 2017

Mustan Virran Panimo - Santa Olaf Christmas Ale 4,7%

Mustan Virran Panimo - Santa Olaf Christmas Ale 4,7%

Ei ole ollut tapana lähteä mukaan näihin sesonkiolut hössötyksiin mukaan mutta nyt pisti lähimarketissa silmään omintakeinen pullo ja etiketti. Wanhanajan lääkepulloa muistuttava ja etiketti tehty jopa keskiaikasella touchilla, classy! Ostopäätökseen vaikutti myös se että jospa nyt Mustan Virran Panimo huomaa että olen olemassa, viimeisimmät viestini on jätetty noteeraamatta! pöyristyttävää =D. Ei vaiskaan, kiirettähän tuo oluen paneminen teetättää väistämättä ja hyvä niin että piisaa pojilla töitä.

Sidenote: Waahto Breweryllä ja Mustan Virran Panimolla on molemmilla etiketin viivakoodi muotoiltu linnan muotoiseksi, vaan kumpi ehti ensin ;)

Ulkonäkö & tuoksu
Vaahto on expressomaisen tiheä 2 sormen vaahto, joka jää vipyilemään lasiin aivan kuin vaahdotettu maito. Väriltä tumman ruskea ja vieläpä sieltä ääripäästä mutta tuoksultaan makean suklainen. Paahteisia aromeja löytyy nipullinen mutta onpahan mukana myöskin sekahedelmiä, joista oluen lämmetessä vahvistuu rusina. Aavistus sellaista nokisuutta löytyy tuoksusta kruunaaman tuoksuttelut.

Maku
Makupuolella taas päästään paremmin pureutumaan paahteisuuteen, paino sanalla paahteisuuteen että ei lipsahdeta sinne palaneen puolelle mikä helposti voi olla vastassa. Suutuntumaltaan yllättävän paksun oloinen ja pehmoisa.

Tämän haluaisi nähdä kyllä ravintolavahvuuksissa täydessä potentiaalissa sillä nyt maussa jotain raakuutta. Todella hillitysti katkeroitu, olisko jopa kuivahumaloitu sillä aika ruohoisia elementtejä humalan mausta löytyy. Hiilihappoja on hurahtanut kohtalaisesti, ehkä jopa tyylille hivenen kovatkin jos Brown Alea tavoiteltu.


Makuelementit ovat paahteinen mallas, nokisuus feat pieni savu. Hippusen hedelmäisyyttä jossa ruohoisuus jälkimaussa sekä hivenen pihkaa, havuja ja sitrusta.



Kohtalaisen onnistunut olut jotten sanoisi, pientä viilaamista mutta kun on pakko tehdä marketteihin jouluolut niin se on pakko. Paremmin tämä kyllä toimisi tukevampana mutta jospa sitä yleisön pyynnöstä vaikka saisikin joskus.

Arvosana: 8,5

13. marraskuuta 2017

Haastattelu: Soundville Brewing

Tässä taannoin kuulin Soundville Brewingistä ja musamiehenä kolahti heti että nyt pitää ottaa panimosta selvää, oluet maistelin ja tulin siihen johtopäätökseen että näin uutta panimoa pitää vähän jeesata näkyvyydenkin kannalta. Varmasti ihmiset haluaa tietää enemmänkin tästä panimosta ja uusista panimoista ylipäätäänkin eli annetaanpa Soundvillen puhua omasta puolestaan.


Kertokaahan itsestänne ja mikä sai innostumaan oluen tekemisestä? 

Soundville Brewingia pyöritetään kahden lapsuudenkaverin kimppana. Johannes ja Pekka tässä moi! Ensimmäiset läpyt heitettiin jo kurahaalareissa päiväkodin hiekkalaatikolla. Sahalahden maalaismaisemissa vietetyn lapsuuden jälkeen suuntasimme parikymppisinä tahoillemme. Aina kun tavattiin, se tapahtui yleensä musan merkeissä. Ostettiin levyjä ja käytiin livekeikoilla. Ja fiilistellessä juotiin kaljaa. Nyt rapiat päälle kolmekymppisiä, kun aloimme miettiä yhteisen yrityksen perustamista, tuntui tosi luontevalta yhdistää meille niin monesti hyviä viboja tarjonneet asiat: hyvä musa ja hyvä olut. Soundville Brewing on makujen soundia pikkukylän pojilta. Päätettiin olla oluiden levy-yhtiö. Johannes syttyi oluen panemiseen opiskeluaikoina, kun vaihto-oppilaaksi tullut hollantilainen Ronald opetti oluenteon perusasiat. Hauskaa on, että nyt molemmat ovat tehneet oluesta ammatin ja voimme sparrata Ronaldin kanssa. Pekka lyöttäytyi mukaan yhteen panokertaan mukaan ja innostui. Sillä tiellä ollaan.

Kertokaahan ihmisille jotka ei tiedä, mikä on ns. mustalaispanimo?

Puhutaan mieluummin kiertolaispanimosta tai varjopanimosta. Kiertolaispanimo ei omista tuotantolaitteita tai omaa panimoa, vaan vuokraa niitä muilta panimoilta. Oluiden makujen kehittäminen, reseptit ja brändäys Soundvillellä tehdään itse. Ja vaikka panimotyön voisi ostaa palveluna, olemme olleet valmistamassa omia oluitamme alusta loppuun, kädet mäskipuurossa. Ylipitkien panopäivien välissä ollaan yövytty panimolla. Siinä tulee hyvin testattua motivaatio tähän hommaan, kun kaksi yli 190 senttistä äijää kääntää kylkeä puhallettavalla ilmapatjalla keskellä teollisuushallia!

Mustalaispanimon..err kiertolaispanimon hyvät ja huonot puolet?

Hyvä puoli on ehdottomasti se, että voi keskittyä enemmän oluen ja yrityksen kehittämiseen, kun ei tarvitse samalla huolehtia tuotantotiloista. Ja onhan kaluston vuokraaminen ostamista pienempi taloudellinen riski aloittelevalle firmalle. Toisaalta voi olla hankala löytää vapaata panimokapasiteettia juuri silloin kun sitä tarvitsee. Kiertolaisuuden hienous on myös se, että tapaa muita panimoalan ihmisiä ja voi oppia oluenteosta kokeneilta ammattilaisilta. Shout out UG Breweryn Juhanille! Se on kyllä sanottava, että työtä ei voi tässä hommassa pelätä, panee olutta sitten omilla tai muiden laitteilla. 

Miten valikoitte panimon, jossa käytte oluen tekemässä?

Kyllä valinnat tehdään ihan panimon ammattitaidon ja henkilökemian perusteella. Erien tuotantoprosessin onnistuminen on tosi tärkeää, koska haluamme saada oluemme pihalle mahdollisimman korkealaatuisina. On tosi tärkeä löytää sama aallonpituus panimopuolen kumppanin kanssa, että oluesta tulee sellainen kuin reseptiin on suunniteltu. Hyvä ammattilainen tuntee omat laitteensa ja osaa säätää lopputuloksen kohdilleen. Ja hyvien tyyppien kanssa jaksaa painaa pitkää päivää. Kun oluentekijät istahtavat tuopilliselle, niin siinä lähtee ideat rönsyilemään ja uusia oluita kehitellään lennossa. Tuopin äärellä vietetyistä hetkistä saadaan hyvät lähtökohdat yhteistyölle panimoiden kanssa. 


Missä oluiden koekeitokset tapahtuu ja millä välineillä?

Koeoluet tehdään edelleen kotikonnuilla samassa autotallissa, missä ollaan rymytty alusta asti. Panot hoituu itsetehdyillä laitteilla, joiden ydin on 60 litran kattiloissa ja kaasupolttimessa. Hyvin Lo-Fi ja manuaalinen laitteisto sopii meidän tyyliin.

Miten suuressa osassa musiikki on panimon toiminnassa?

Musa on iso osa Soundvillen inspiraatiota ja ydintä. Kolikon kääntöpuoli, jos toinen puoli on se olut. Kumpikaan meistä ei ole muusikoita, mutta fiilistellään paljon erilaista musiikkia yhdessä ja erikseen. Musiikki herättää mielikuvia, joista sitten ammennetaan oluttyylejä ja oluille identiteettejä. Moni firman päätöksistä on tehty musiikin pauhatessa.

Omat olut suosikit?

Pekka: Join juuri Omnipollon Jesus Mudin, joka oli intensiivisen jälkiruokamainen kokemus, toinen viime aikoina ihastusta herättänyt olut oli UG-Breweryn Pink Ballerina. Sinebrycoffin porteri on klassikko, joka kestää aikaa.

Johannes: Omien tuotteiden lisäksi voin helposti heittää belgialaiset luostarioluet kestosuosikikseni. Näistä kärjessä ovat Orval ja Westmallen Tripel.

Miten erotutte muista panimoista?

Me tehdään raikkaan juotavia oluita eikä niinkään haeta näkyvyyttä esim. äärimmilleen viedyillä humaloinneilla tai spessumausteilla. Vannomatta tietty paras, mutta keskitymme erottumisessa yhdistelemään oluen ja musiikin maailmaa. Juotavuudella tarkoitamme sitä, että meidän bisset on tehty hyvää käsityöläisolutta arvostaville olutdiggareille eikä vain erikoisuuksia hifisteleville oluentekijöille. Haluamme tarjota oluenjuojalle fiilikseen sopivan, viihdyttävän kokemuksen, jossa yhdistyy hyvä maku ja soundi. Koska kukaan ei juo huonoa olutta, eikä kuuntele huonoa musiikkia!

Mitä tulevaisuuden tavoitteita?

Ainakin meille musiikki ja olut kuuluvat yhteen ja Soundvillen bisset on suunniteltu meidän kaltaisille ihmisille. Tavoitteena on olla mukana rakentamassa käsityöläisoluiden kulttuuria siellä, missä ihmiset viettävät vapaa-aikansa musiikin ja oluen parissa.

Mietteitä/odotuksia tapetilla olevasta alkoholilaista?

Olisihan uusi alkoholilaki hyvä saada menemään lävitse. Holhouspolitiikan purkaminen on hyvä asia, ja alkoholikulutuskulttuurikin voisi kehittyä järkevämmäksi. Isoin juttu on panimoiden ulosmyyntioikeus, eli jos uusi alkoholilaki vesittyy muuten vielä pahasti, niin toivottavasti se menee edes lävitse. Hieman huolissaan seuraamme tuon lakiuudistusken kehitystä mutta kaiken kaikkiaan on hyvä, että asiasta keskustellaan.

Saako spoilereita että onko uusia oluita kehitteillä?

Uusien oluiden kehittely on sitä ammatin parasta antia. Tummat oluet ovat lähellä sydäntä, joten sellainen on mietinnän alla. Musateemamme mukaan tähän sopii hyvin hieman raskaampi musiikki kyydittämään maltaita ja makuja. Lisäksi päivittäistavarakaupoissa olisi kiinnostusta, joten kauppavahvuista olutta koekeitellään autotallitreeniksellä hyvinkin pian. Ehkäpä lyömme päämme yhteen toisen panimon kanssa ja keitellään kollaboraatio!

Mistä teidän panemia oluita voi löytää?

Tampereella, Helsingissä ja Hämeenlinnassa hyvin varustelluista olutravintoloista. Lisäksi uusilla nettisivuillamme on kätevä kartta, mistä voi vakoilla, missä Soundvilleä on saatavilla. Laitammme myös uudet Soundvilleä tarjoavat ravintolat someen kun käydään viemässä oluita niihin.

Mistä teidät löytää somessa?

Facebook, Instagram, Twitter ja tietenkin meidän tuotteita voi käydä arvostelemassa Untappdtissä ja Pint Pleasessa. #soundvillebrewing

Muuta? terveiset lukijoille tms?

Näin muutaman kuukauden jälkeen Soundville Brewing on lähtenyt kivasti pyörimään. Isoin kiitos siitä kuuluu oluenjuojille ja ravintoloitsijoille. Jokaisella meidän oluella on oma soittolistansa Spotifyssa, käykäähän kuunteleen, kun juotte Soundvilleä. Löytyvät oluen nimellä spotikasta tai meidän saitilta, soundville.fi. Keep on brewing in the free world!

8. marraskuuta 2017

Kotiolutta - Jarin Stout

Jarin Stout

Sattuman kautta töissä tapaamani herrasmies osoittautuikin erä-aiheisen keskustelun jälkeen
samanlaiseksi olut intoilijaksi kuin meikäläinenkin. Samainen herra lähettikin olutta minulle tutkittavaksi ja samalla tuli myös resepti. Reseptiikasta on sanottava että se on kyllä tehty insinöörimäisellä tarkkuudella, sanoisin että se on jopa panimo pornoa.

Eihän siinä, otetaan olut maisteluun. Tämä olut onkin nyt jo toista kertaa maistelussa, sain samalla tutkittua oluen maun muuttumista kypsymisen myötä.

Jari Hirvosen ja Janne Hannosen taidonnäyte olkaa hyvät.

Ulkonäkö & tuoksu:

Vaahto on todella upea! Kermaisa ja seksikkäästi kaksivärinen, maitokahvia ja valkeaa. Kermaisa koostumus jättää jopa pitsisen muurin lasiin haihtuessaan.

Väri on musta, konstailematon ja rehellinen valon läpäisemätön musta.

Tuoksusta löytyy makeutta, maltaat pääsevät esille mainiosti. Lämmetessään tuoksussa alkaa tulla sitrushedelmiä sekä muitakin hedelmiä sen tarkemmin luokittelematta. Hivenen kotoisa hiiva tuoksuu mutta ei pahalla tavalla. Verrattuna ensimmäiseen maisteluun niin tämä pidempään kypysynyt on saanut tuoksuun lisää syvyyttä ja mukaan on tullu kahvi ja suklaa sekä hienoisesti rusinoita.

Maku:

Maku on yllättävänkin katkera ja makua tuhdintaa vielä black maltaiden palanut makumaailma. Ensimmäisessä maistossa olutta vaivasi alussa hienoinen vetisyys vaan kypsymällä on sekin kadonnut tyystin suutuntumasta.  Muuten maussa on todella vahvanan nokipannukahvi ja tumma taloussuklaa. Hienoisesti taustalla nostaa päätään myös havut ja maanläheinen puinen maku. Jälkimaussa saadaan mukaan myös hivenen yrttisyyttäkin. Hiilihapot on mielestäni kohdillaan eikä niitä tarvita yhtään enää lisää. Alkoholi on myös peitelty hyvin eikä etanoli läpsi naamaan vaikka prosentteja onkin 6% nurkilla.

Aiemmin tuumailin että tähän voisi lisätä mallassuhdetta ja lisätä vaikka kauraa kaveriksi että tulisi samettisempaa touchia mutta tämä näyttikin vaativan vain kypsyttelyä.


Loppusanat:

Jos tämä ikinä tulee kaupalliseksi niin on menekki varma ja ei ole monellakaan panimolla kahta sanaa tämän toimivuudesta.

Maltaat:
2-Row Malt
Special B
Crystal 120
Carafa II
Chocolate Malt

Humalat:
Chinook
Saaz

Hiiva:
American ale Yeast, 1056

6. marraskuuta 2017

Making of Erä-olut

Oli synkkä ja myrskyinen yö, on klassinen hyvä aloitus tarinalle kuin tarinalle. Tämä tarina kertoo metsästä, miten siitä otettiin palanen ja tungettiin pulloon.

Reseptin kehittely:

Ajatus oman oluen luomisesta lähti kun kävin Waahto Breweryllä vierailulla olutmestari Jari Kouvalaisen pyynnöstä. Kävin tutustumassa laitteistoon ja työntekijöihin sekä myös muutamaan olueen. Kotona vielä syvemmin Waahdon oluihin perehtyessä tuli nousuhumalan myötä mahtava aatos tehdä oma olut, suhteellisen läheltä kerran löytyi varsin näppärä panimo ja sinunkaupatkin oli saatu tehtyä.

Heittelin aivopieruani panimon suuntaan ja ei sitä edes katsottu kieroon vaan suorastaan innostuneesti otettiin ajatus vastaan. Ajatuksenani oli lähteä tekemään tummaa olutta mikä menisi myös riistaruokien kaverina. Riistaa yleensä maustetaan aineksilla mitä eläimet itsekin nauttivat, tästä lähti siis ajatus että kerätäänpä oluen mausteet luonnosta. Kuusenkerkät ja katajanmarjat valikoituivat aineksiksi, etenkin siitä syystä että kuusenkerkillä oli kohta sesonkiaika ja pääsisin keräämään ainekset ihan tuoreeltaan.

Kuusenkerkkiä käytetään maailmallakin mutta ei suuremmissa määrin, suomessakin muutama käyttää. Esimerkiksi Fiskarsin Panimon metsänhenki oluessa on käytetty kerkkää mutta veikkaan että siirappia eikä tuoretta tavaraa. Omiin koekeitoksiin ei nyt kourallista enempää kerkkiä mennyt mutta panimolla suunniteltiin että sellaista 700 litraa lähdetään tekemään...lähdinpä siis keräämään vähän reippaammin kerkkiä.

Koska kokemus kerkistä tahi katajanmarjoista mausteena oli outo, ei auttanut muuta kuin alkaa vimmaisa koekeittely. Tein kontrollikeitoksia, toinen ilman mausteita ja toinen mausteilla. Oluen annettiin kypsyä rauhassa pitkän aikaa että maku pehmentyisi riittävästi. Pohjaresepti ilman mausteitakin oli oikein maukas ja monitahoinen mutta ei jäänyt maustettukaan versio yhtään pöllömmäksi, koekeittelyiden ansiosta osasi etsiä helposti mausta ne lisätyt mausteet. Kerkistä tulee olueeseen sellaista öljyistä suutuntumaa ja metsäistä tuoksua, katajat taas jatkavat jälkimaun puolella humalan hommia.

Kävin viemässä koepullot panimolle ja ei niitä syljetty edes naamalle, mahtavaa! Onneksi vein useamman pullon panimolle, sillä yksi pulloista oli lohjennut ja kontaminaatio pilannut sen. Tehtiin muutoksia reseptiin, sillä huomattiin että humalointi voisi olla reippaampikin. Lähetin oluesta näytteen myös reittausblogin pitäjälle Harri Metsäjoelle ihan vain siitä syystä että tunnettu sahtimies olisi kokeneempi arvioimaan olutta missä käytetty katajaa, mikä on sahdissakin yleinen mauste.

Harri antoi tuomionsa kokeneella otteella ja kirjaili todella kattavan kuvauksen oluesta, Harrin vinkistä laitettiin reseptiin myös kauraa mikä toisi oluen makuun hienoista samettista suutuntumaa.

Paneminen:

Resepti oli nyt valmis! Aika karistaa Kiteen tomut jaloista ja paukkia Savonlinnaan panemaan. Waahto Breweryn sisälle päästyäni paiskattiin niskaani työpaita ja istutettiin kumpparit jalkaan.
Olutta tehtiin kahdestaan Jarin kanssa eli sain ihan yksityisopetusta senseiltä itseltään. Tutustuin siis myös samalla ihan konkreettisesti panimo työhön, maltaat rontattiin nokkakärreillä varastosta ja mitattiin vaa'alla. Ruis pitikin vielä jauhaa myllyllä rouheeksi kun oli sattunut kokonaisena tulemaan, tämä kävi onneksi näppärästi kesken keittelynkin, sillä sitä oli loppujenlopuksi aika pieni määrä.


Kippasin maltaat sekalaisessa järjestyksessä että saatiin tasaisesti kaikkia matoksi, sekoittelu pienellä kattilalla hoitui näppärästi teräslapiolla. Siinä meni nekin mielikuvat hienoista teollisuuslaiteista mitkä hoitaa kaikki automatique. Samaan aikaan laitettiin vettä kiehumaan että päästäisiin aloittamaan vierteen keittämistä nopeasti. Älyttömästi letkuja lojui lattioilla ja niitä vaihdeltiin tarpeen mukaan paikasta toiseen, itse vain tuusasin tiellä ja kääntelin vesihanoja käskyjen mukaan. On tämä oluen teko aika erilaista tehdä panimon isoilla pannuilla kuin kotikeittiön kattiloilla.


Kotipanemisen plussaksi mainittakoon nopeus, kun odotettiin vierteen siirtymistä kattilasta toiseen niin kerettiin siinä samalla jo laittaa parituhatta etikettiä pulloihin seuraavan päivän hommia varten. Oli sen verran tiivistä tuo mallasmassa että veden valuminen siitä läpi oli tuskallisen hidasta.

Hurraa, vierre oli siirtynyt toiseen kattilaan ja päästiin aloittamaan humalien keitto. Humalat tökättiin kiehumaan kattilaan sellaisessa valtavassa teepussissa, mikä on ihan jees koska minähän ne kattilat sitten lopuksi pesen.


Siinä välissä kun humalat kiehuivat, pääsin mättämään keitetyt mallasmäskit roskiin. Eli Eräsmies tarttuu jälleen kerran lapioon. Yleensä maltaat menevät kierrätykseen paikalliselle karitsatilalle mutta sekin pystyy vetämään vain tietyn määrän apetta eli jouduttiin nyt poikkeuksellisesti lähettämään maltaat muuttumaan mullaksi. Ne jotka kuvittelevat panimotyön olevan jotenkin seksikästä pettyvät pahasti, todellisuudessa se on raskasta ruumiillista työtä ja loputonta siivoamista. Kiitos omien neuroosieni tykkään siivota eli tämähän ei ole ongelma kerran samalla saa tehdä vielä olutta.

Humalat olivat kiehuneet nyt sellaiset 45min ja oli aika kipata mukaan kerkät ja katajat, liian pitkällä keitolla saisi näillä mausteilla todella pahanmakuista olutta. Katajanmarjat ovat todella voimakas mauste ja ne lisättiinkin kokonaisina, lisää ytyä jos haluaa niin ne voi hellästi murskata. Keiton valmistuttua oli aika taas siirrellä letkuja paikasta toiseen ja siirtää olut käymisastiaan, samalla pumpattiin mukaan myös kylmää vettä että saatiin sopivan lämpöinen vierre hiivalle.


Hiivaksi käytettiin Mangrove Jackiä, mikä osoittautui oikein maukkaaksi hiivaksi koekeitoissa. Pieni kuumotus tuli hiivapaketteja availlessa kun hiivapussien väri vaihtui aika dramaattisesti, mietittiin että tuliko saatana väärät hiivat kuormassa. Onneksi näin ei ollut vaan olivat muuttaneet kuosia kaikessa hiljaisuudessa.


Kaikki hyvin ja olut tyytyväisenä käymässä hiivojensa kanssa. Sitten alkoikin taas tämä panimotyön perusvaihe eli siivous. Hankailin taas kattiloita mitä mielenkiintoisimmissa kulmissa tunkeutuen pienistä suuaukoista samalla kun panimomestari pelotteli taustalla että jos pesuainetta menee silmään ni lähtee näkö, tässä vaiheessa muistin suojalasit työpöydällä.

Puuh! Kaikki valmista ja aika painua kotiin makoomaan. Mainittakoon tässä että menin panimolle tekemään olutta klo 11 ja olin kotona klo 02 yöllä, tunti meni ajaessa kotia. Onneksi oli leipätyöhön meneminen vasta iltavuoroon niin sai nukkua...ainakin klo 07 ennen kuin lapset tuli riehumaan ja vaatimaan pikkukakkosta.

Pullotus:

Kyllä tätä on odotettukin, pullotusta nimittäin. Olut kypsyi tankissa todella pitkään että saatiin pehmeä maku enemmän esille, tummilla oluilla ei ole ikinä kiirettä mielestäni.


Kumpparit matkaan ja nokka kohti Savonlinnaan, onneksi lumet katosi eikä tarvinnut miettiä mustalla jäällä luistelemista. Aloitimme päivän laittamalla pulloihin ensin etiketit. Tämä siksi että oli hienoisia ongelmia etikettilaadun kanssa joka ei meinannut kosteaan pulloon tarttua, tästä syystä pullot meni siis koneen läpi kahteen kertaan.

Tutustuin todella näppärään laitteeseen joka oli käytännössä lauta jossa oli reikiä, mistä siis mahui olutpullon suu läpi. Tällä laudalla siirrettiin 24kpl olutpulloja joko pullotuskoneeseen, laatikkoon tahi lavalle, muutaman kerran pullo tippui siitä laudasta kun ei oikein osannut sitä handlata mutta siitä se sitten lähti sujumaan. Tämähän oli siis todella hyvä juttu ennen kuin lähdettiin siirtämään pulloja täynnä olutta, tyhjät nyt vielä kestää jos tipahtaa mutta että olut!


Hämmensin itseänikin että osasin pinkata olutpulloja ilman laatikoita eurolavalle +1500kpl  moneen kerrokseen ilman että koko paska sortuisi käteen tuhansina sirpaleina. Pullotus sujui ongelmitta, tasalaatuista tavaraa tupsahteli pulloihin tasaiseen tahtiin ja mikään ei hajonnut. Pysyin itse myös koneen tahdissa ja kerkesin pakata pullot laatikkoon ja teippailla sen läjään ennen kuin uusi satsi hihnalla oli valmis. Kone kyllä pystyy nopeampaankin tahtiin mutta veikkaan että minulle annettiin armoa, eikä varsinaisesti kenelläkään ollut kiire minnekään.


Kaikki olut pullossa ja aika siivoilla taasen, pullotuskone pesuun ja lattiat kanssa. Siivous on puoliruokaa panimolla ja se tuli nyt tutuksi. Se olikin ainut ruoka, sillä oli työskentely niin hauskaa että unohdin syödä.

Pullotuskone on muuten hauska vehje ja voit käydä katsomassa aiemmin tehdyn videon täältä!


Kaiken kaikkiaan oli hauska kokemus tehdä olut panimolla ja pääsin mukaan kaikkiin vaiheisiin oluen panemisessa alusta loppuun. Jos tätä Erä-olutta kiinnostaa maistella niin ottakaapa paikallisiin ravintoloitsijoihin yhteyttä ja tilatkaa bisseä Waahto Breweryltä, ei ne oluet sinne itsestään tule.