19. marraskuuta 2017

Mustan Virran Panimo - Santa Olaf Christmas Ale 4,7%

Mustan Virran Panimo - Santa Olaf Christmas Ale 4,7%

Ei ole ollut tapana lähteä mukaan näihin sesonkiolut hössötyksiin mukaan mutta nyt pisti lähimarketissa silmään omintakeinen pullo ja etiketti. Wanhanajan lääkepulloa muistuttava ja etiketti tehty jopa keskiaikasella touchilla, classy! Ostopäätökseen vaikutti myös se että jospa nyt Mustan Virran Panimo huomaa että olen olemassa, viimeisimmät viestini on jätetty noteeraamatta! pöyristyttävää =D. Ei vaiskaan, kiirettähän tuo oluen paneminen teetättää väistämättä ja hyvä niin että piisaa pojilla töitä.

Sidenote: Waahto Breweryllä ja Mustan Virran Panimolla on molemmilla etiketin viivakoodi muotoiltu linnan muotoiseksi, vaan kumpi ehti ensin ;)

Ulkonäkö & tuoksu
Vaahto on expressomaisen tiheä 2 sormen vaahto, joka jää vipyilemään lasiin aivan kuin vaahdotettu maito. Väriltä tumman ruskea ja vieläpä sieltä ääripäästä mutta tuoksultaan makean suklainen. Paahteisia aromeja löytyy nipullinen mutta onpahan mukana myöskin sekahedelmiä, joista oluen lämmetessä vahvistuu rusina. Aavistus sellaista nokisuutta löytyy tuoksusta kruunaaman tuoksuttelut.

Maku
Makupuolella taas päästään paremmin pureutumaan paahteisuuteen, paino sanalla paahteisuuteen että ei lipsahdeta sinne palaneen puolelle mikä helposti voi olla vastassa. Suutuntumaltaan yllättävän paksun oloinen ja pehmoisa.

Tämän haluaisi nähdä kyllä ravintolavahvuuksissa täydessä potentiaalissa sillä nyt maussa jotain raakuutta. Todella hillitysti katkeroitu, olisko jopa kuivahumaloitu sillä aika ruohoisia elementtejä humalan mausta löytyy. Hiilihappoja on hurahtanut kohtalaisesti, ehkä jopa tyylille hivenen kovatkin jos Brown Alea tavoiteltu.


Makuelementit ovat paahteinen mallas, nokisuus feat pieni savu. Hippusen hedelmäisyyttä jossa ruohoisuus jälkimaussa sekä hivenen pihkaa, havuja ja sitrusta.



Kohtalaisen onnistunut olut jotten sanoisi, pientä viilaamista mutta kun on pakko tehdä marketteihin jouluolut niin se on pakko. Paremmin tämä kyllä toimisi tukevampana mutta jospa sitä yleisön pyynnöstä vaikka saisikin joskus.

Arvosana: 8,5

13. marraskuuta 2017

Haastattelu: Soundville Brewing

Tässä taannoin kuulin Soundville Brewingistä ja musamiehenä kolahti heti että nyt pitää ottaa panimosta selvää, oluet maistelin ja tulin siihen johtopäätökseen että näin uutta panimoa pitää vähän jeesata näkyvyydenkin kannalta. Varmasti ihmiset haluaa tietää enemmänkin tästä panimosta ja uusista panimoista ylipäätäänkin eli annetaanpa Soundvillen puhua omasta puolestaan.


Kertokaahan itsestänne ja mikä sai innostumaan oluen tekemisestä? 

Soundville Brewingia pyöritetään kahden lapsuudenkaverin kimppana. Johannes ja Pekka tässä moi! Ensimmäiset läpyt heitettiin jo kurahaalareissa päiväkodin hiekkalaatikolla. Sahalahden maalaismaisemissa vietetyn lapsuuden jälkeen suuntasimme parikymppisinä tahoillemme. Aina kun tavattiin, se tapahtui yleensä musan merkeissä. Ostettiin levyjä ja käytiin livekeikoilla. Ja fiilistellessä juotiin kaljaa. Nyt rapiat päälle kolmekymppisiä, kun aloimme miettiä yhteisen yrityksen perustamista, tuntui tosi luontevalta yhdistää meille niin monesti hyviä viboja tarjonneet asiat: hyvä musa ja hyvä olut. Soundville Brewing on makujen soundia pikkukylän pojilta. Päätettiin olla oluiden levy-yhtiö. Johannes syttyi oluen panemiseen opiskeluaikoina, kun vaihto-oppilaaksi tullut hollantilainen Ronald opetti oluenteon perusasiat. Hauskaa on, että nyt molemmat ovat tehneet oluesta ammatin ja voimme sparrata Ronaldin kanssa. Pekka lyöttäytyi mukaan yhteen panokertaan mukaan ja innostui. Sillä tiellä ollaan.

Kertokaahan ihmisille jotka ei tiedä, mikä on ns. mustalaispanimo?

Puhutaan mieluummin kiertolaispanimosta tai varjopanimosta. Kiertolaispanimo ei omista tuotantolaitteita tai omaa panimoa, vaan vuokraa niitä muilta panimoilta. Oluiden makujen kehittäminen, reseptit ja brändäys Soundvillellä tehdään itse. Ja vaikka panimotyön voisi ostaa palveluna, olemme olleet valmistamassa omia oluitamme alusta loppuun, kädet mäskipuurossa. Ylipitkien panopäivien välissä ollaan yövytty panimolla. Siinä tulee hyvin testattua motivaatio tähän hommaan, kun kaksi yli 190 senttistä äijää kääntää kylkeä puhallettavalla ilmapatjalla keskellä teollisuushallia!

Mustalaispanimon..err kiertolaispanimon hyvät ja huonot puolet?

Hyvä puoli on ehdottomasti se, että voi keskittyä enemmän oluen ja yrityksen kehittämiseen, kun ei tarvitse samalla huolehtia tuotantotiloista. Ja onhan kaluston vuokraaminen ostamista pienempi taloudellinen riski aloittelevalle firmalle. Toisaalta voi olla hankala löytää vapaata panimokapasiteettia juuri silloin kun sitä tarvitsee. Kiertolaisuuden hienous on myös se, että tapaa muita panimoalan ihmisiä ja voi oppia oluenteosta kokeneilta ammattilaisilta. Shout out UG Breweryn Juhanille! Se on kyllä sanottava, että työtä ei voi tässä hommassa pelätä, panee olutta sitten omilla tai muiden laitteilla. 

Miten valikoitte panimon, jossa käytte oluen tekemässä?

Kyllä valinnat tehdään ihan panimon ammattitaidon ja henkilökemian perusteella. Erien tuotantoprosessin onnistuminen on tosi tärkeää, koska haluamme saada oluemme pihalle mahdollisimman korkealaatuisina. On tosi tärkeä löytää sama aallonpituus panimopuolen kumppanin kanssa, että oluesta tulee sellainen kuin reseptiin on suunniteltu. Hyvä ammattilainen tuntee omat laitteensa ja osaa säätää lopputuloksen kohdilleen. Ja hyvien tyyppien kanssa jaksaa painaa pitkää päivää. Kun oluentekijät istahtavat tuopilliselle, niin siinä lähtee ideat rönsyilemään ja uusia oluita kehitellään lennossa. Tuopin äärellä vietetyistä hetkistä saadaan hyvät lähtökohdat yhteistyölle panimoiden kanssa. 


Missä oluiden koekeitokset tapahtuu ja millä välineillä?

Koeoluet tehdään edelleen kotikonnuilla samassa autotallissa, missä ollaan rymytty alusta asti. Panot hoituu itsetehdyillä laitteilla, joiden ydin on 60 litran kattiloissa ja kaasupolttimessa. Hyvin Lo-Fi ja manuaalinen laitteisto sopii meidän tyyliin.

Miten suuressa osassa musiikki on panimon toiminnassa?

Musa on iso osa Soundvillen inspiraatiota ja ydintä. Kolikon kääntöpuoli, jos toinen puoli on se olut. Kumpikaan meistä ei ole muusikoita, mutta fiilistellään paljon erilaista musiikkia yhdessä ja erikseen. Musiikki herättää mielikuvia, joista sitten ammennetaan oluttyylejä ja oluille identiteettejä. Moni firman päätöksistä on tehty musiikin pauhatessa.

Omat olut suosikit?

Pekka: Join juuri Omnipollon Jesus Mudin, joka oli intensiivisen jälkiruokamainen kokemus, toinen viime aikoina ihastusta herättänyt olut oli UG-Breweryn Pink Ballerina. Sinebrycoffin porteri on klassikko, joka kestää aikaa.

Johannes: Omien tuotteiden lisäksi voin helposti heittää belgialaiset luostarioluet kestosuosikikseni. Näistä kärjessä ovat Orval ja Westmallen Tripel.

Miten erotutte muista panimoista?

Me tehdään raikkaan juotavia oluita eikä niinkään haeta näkyvyyttä esim. äärimmilleen viedyillä humaloinneilla tai spessumausteilla. Vannomatta tietty paras, mutta keskitymme erottumisessa yhdistelemään oluen ja musiikin maailmaa. Juotavuudella tarkoitamme sitä, että meidän bisset on tehty hyvää käsityöläisolutta arvostaville olutdiggareille eikä vain erikoisuuksia hifisteleville oluentekijöille. Haluamme tarjota oluenjuojalle fiilikseen sopivan, viihdyttävän kokemuksen, jossa yhdistyy hyvä maku ja soundi. Koska kukaan ei juo huonoa olutta, eikä kuuntele huonoa musiikkia!

Mitä tulevaisuuden tavoitteita?

Ainakin meille musiikki ja olut kuuluvat yhteen ja Soundvillen bisset on suunniteltu meidän kaltaisille ihmisille. Tavoitteena on olla mukana rakentamassa käsityöläisoluiden kulttuuria siellä, missä ihmiset viettävät vapaa-aikansa musiikin ja oluen parissa.

Mietteitä/odotuksia tapetilla olevasta alkoholilaista?

Olisihan uusi alkoholilaki hyvä saada menemään lävitse. Holhouspolitiikan purkaminen on hyvä asia, ja alkoholikulutuskulttuurikin voisi kehittyä järkevämmäksi. Isoin juttu on panimoiden ulosmyyntioikeus, eli jos uusi alkoholilaki vesittyy muuten vielä pahasti, niin toivottavasti se menee edes lävitse. Hieman huolissaan seuraamme tuon lakiuudistusken kehitystä mutta kaiken kaikkiaan on hyvä, että asiasta keskustellaan.

Saako spoilereita että onko uusia oluita kehitteillä?

Uusien oluiden kehittely on sitä ammatin parasta antia. Tummat oluet ovat lähellä sydäntä, joten sellainen on mietinnän alla. Musateemamme mukaan tähän sopii hyvin hieman raskaampi musiikki kyydittämään maltaita ja makuja. Lisäksi päivittäistavarakaupoissa olisi kiinnostusta, joten kauppavahvuista olutta koekeitellään autotallitreeniksellä hyvinkin pian. Ehkäpä lyömme päämme yhteen toisen panimon kanssa ja keitellään kollaboraatio!

Mistä teidän panemia oluita voi löytää?

Tampereella, Helsingissä ja Hämeenlinnassa hyvin varustelluista olutravintoloista. Lisäksi uusilla nettisivuillamme on kätevä kartta, mistä voi vakoilla, missä Soundvilleä on saatavilla. Laitammme myös uudet Soundvilleä tarjoavat ravintolat someen kun käydään viemässä oluita niihin.

Mistä teidät löytää somessa?

Facebook, Instagram, Twitter ja tietenkin meidän tuotteita voi käydä arvostelemassa Untappdtissä ja Pint Pleasessa. #soundvillebrewing

Muuta? terveiset lukijoille tms?

Näin muutaman kuukauden jälkeen Soundville Brewing on lähtenyt kivasti pyörimään. Isoin kiitos siitä kuuluu oluenjuojille ja ravintoloitsijoille. Jokaisella meidän oluella on oma soittolistansa Spotifyssa, käykäähän kuunteleen, kun juotte Soundvilleä. Löytyvät oluen nimellä spotikasta tai meidän saitilta, soundville.fi. Keep on brewing in the free world!

8. marraskuuta 2017

Kotiolutta - Jarin Stout

Jarin Stout

Sattuman kautta töissä tapaamani herrasmies osoittautuikin erä-aiheisen keskustelun jälkeen
samanlaiseksi olut intoilijaksi kuin meikäläinenkin. Samainen herra lähettikin olutta minulle tutkittavaksi ja samalla tuli myös resepti. Reseptiikasta on sanottava että se on kyllä tehty insinöörimäisellä tarkkuudella, sanoisin että se on jopa panimo pornoa.

Eihän siinä, otetaan olut maisteluun. Tämä olut onkin nyt jo toista kertaa maistelussa, sain samalla tutkittua oluen maun muuttumista kypsymisen myötä.

Jari Hirvosen ja Janne Hannosen taidonnäyte olkaa hyvät.

Ulkonäkö & tuoksu:

Vaahto on todella upea! Kermaisa ja seksikkäästi kaksivärinen, maitokahvia ja valkeaa. Kermaisa koostumus jättää jopa pitsisen muurin lasiin haihtuessaan.

Väri on musta, konstailematon ja rehellinen valon läpäisemätön musta.

Tuoksusta löytyy makeutta, maltaat pääsevät esille mainiosti. Lämmetessään tuoksussa alkaa tulla sitrushedelmiä sekä muitakin hedelmiä sen tarkemmin luokittelematta. Hivenen kotoisa hiiva tuoksuu mutta ei pahalla tavalla. Verrattuna ensimmäiseen maisteluun niin tämä pidempään kypysynyt on saanut tuoksuun lisää syvyyttä ja mukaan on tullu kahvi ja suklaa sekä hienoisesti rusinoita.

Maku:

Maku on yllättävänkin katkera ja makua tuhdintaa vielä black maltaiden palanut makumaailma. Ensimmäisessä maistossa olutta vaivasi alussa hienoinen vetisyys vaan kypsymällä on sekin kadonnut tyystin suutuntumasta.  Muuten maussa on todella vahvanan nokipannukahvi ja tumma taloussuklaa. Hienoisesti taustalla nostaa päätään myös havut ja maanläheinen puinen maku. Jälkimaussa saadaan mukaan myös hivenen yrttisyyttäkin. Hiilihapot on mielestäni kohdillaan eikä niitä tarvita yhtään enää lisää. Alkoholi on myös peitelty hyvin eikä etanoli läpsi naamaan vaikka prosentteja onkin 6% nurkilla.

Aiemmin tuumailin että tähän voisi lisätä mallassuhdetta ja lisätä vaikka kauraa kaveriksi että tulisi samettisempaa touchia mutta tämä näyttikin vaativan vain kypsyttelyä.


Loppusanat:

Jos tämä ikinä tulee kaupalliseksi niin on menekki varma ja ei ole monellakaan panimolla kahta sanaa tämän toimivuudesta.

Maltaat:
2-Row Malt
Special B
Crystal 120
Carafa II
Chocolate Malt

Humalat:
Chinook
Saaz

Hiiva:
American ale Yeast, 1056

6. marraskuuta 2017

Making of Erä-olut

Oli synkkä ja myrskyinen yö, on klassinen hyvä aloitus tarinalle kuin tarinalle. Tämä tarina kertoo metsästä, miten siitä otettiin palanen ja tungettiin pulloon.

Reseptin kehittely:

Ajatus oman oluen luomisesta lähti kun kävin Waahto Breweryllä vierailulla olutmestari Jari Kouvalaisen pyynnöstä. Kävin tutustumassa laitteistoon ja työntekijöihin sekä myös muutamaan olueen. Kotona vielä syvemmin Waahdon oluihin perehtyessä tuli nousuhumalan myötä mahtava aatos tehdä oma olut, suhteellisen läheltä kerran löytyi varsin näppärä panimo ja sinunkaupatkin oli saatu tehtyä.

Heittelin aivopieruani panimon suuntaan ja ei sitä edes katsottu kieroon vaan suorastaan innostuneesti otettiin ajatus vastaan. Ajatuksenani oli lähteä tekemään tummaa olutta mikä menisi myös riistaruokien kaverina. Riistaa yleensä maustetaan aineksilla mitä eläimet itsekin nauttivat, tästä lähti siis ajatus että kerätäänpä oluen mausteet luonnosta. Kuusenkerkät ja katajanmarjat valikoituivat aineksiksi, etenkin siitä syystä että kuusenkerkillä oli kohta sesonkiaika ja pääsisin keräämään ainekset ihan tuoreeltaan.

Kuusenkerkkiä käytetään maailmallakin mutta ei suuremmissa määrin, suomessakin muutama käyttää. Esimerkiksi Fiskarsin Panimon metsänhenki oluessa on käytetty kerkkää mutta veikkaan että siirappia eikä tuoretta tavaraa. Omiin koekeitoksiin ei nyt kourallista enempää kerkkiä mennyt mutta panimolla suunniteltiin että sellaista 700 litraa lähdetään tekemään...lähdinpä siis keräämään vähän reippaammin kerkkiä.

Koska kokemus kerkistä tahi katajanmarjoista mausteena oli outo, ei auttanut muuta kuin alkaa vimmaisa koekeittely. Tein kontrollikeitoksia, toinen ilman mausteita ja toinen mausteilla. Oluen annettiin kypsyä rauhassa pitkän aikaa että maku pehmentyisi riittävästi. Pohjaresepti ilman mausteitakin oli oikein maukas ja monitahoinen mutta ei jäänyt maustettukaan versio yhtään pöllömmäksi, koekeittelyiden ansiosta osasi etsiä helposti mausta ne lisätyt mausteet. Kerkistä tulee olueeseen sellaista öljyistä suutuntumaa ja metsäistä tuoksua, katajat taas jatkavat jälkimaun puolella humalan hommia.

Kävin viemässä koepullot panimolle ja ei niitä syljetty edes naamalle, mahtavaa! Onneksi vein useamman pullon panimolle, sillä yksi pulloista oli lohjennut ja kontaminaatio pilannut sen. Tehtiin muutoksia reseptiin, sillä huomattiin että humalointi voisi olla reippaampikin. Lähetin oluesta näytteen myös reittausblogin pitäjälle Harri Metsäjoelle ihan vain siitä syystä että tunnettu sahtimies olisi kokeneempi arvioimaan olutta missä käytetty katajaa, mikä on sahdissakin yleinen mauste.

Harri antoi tuomionsa kokeneella otteella ja kirjaili todella kattavan kuvauksen oluesta, Harrin vinkistä laitettiin reseptiin myös kauraa mikä toisi oluen makuun hienoista samettista suutuntumaa.

Paneminen:

Resepti oli nyt valmis! Aika karistaa Kiteen tomut jaloista ja paukkia Savonlinnaan panemaan. Waahto Breweryn sisälle päästyäni paiskattiin niskaani työpaita ja istutettiin kumpparit jalkaan.
Olutta tehtiin kahdestaan Jarin kanssa eli sain ihan yksityisopetusta senseiltä itseltään. Tutustuin siis myös samalla ihan konkreettisesti panimo työhön, maltaat rontattiin nokkakärreillä varastosta ja mitattiin vaa'alla. Ruis pitikin vielä jauhaa myllyllä rouheeksi kun oli sattunut kokonaisena tulemaan, tämä kävi onneksi näppärästi kesken keittelynkin, sillä sitä oli loppujenlopuksi aika pieni määrä.


Kippasin maltaat sekalaisessa järjestyksessä että saatiin tasaisesti kaikkia matoksi, sekoittelu pienellä kattilalla hoitui näppärästi teräslapiolla. Siinä meni nekin mielikuvat hienoista teollisuuslaiteista mitkä hoitaa kaikki automatique. Samaan aikaan laitettiin vettä kiehumaan että päästäisiin aloittamaan vierteen keittämistä nopeasti. Älyttömästi letkuja lojui lattioilla ja niitä vaihdeltiin tarpeen mukaan paikasta toiseen, itse vain tuusasin tiellä ja kääntelin vesihanoja käskyjen mukaan. On tämä oluen teko aika erilaista tehdä panimon isoilla pannuilla kuin kotikeittiön kattiloilla.


Kotipanemisen plussaksi mainittakoon nopeus, kun odotettiin vierteen siirtymistä kattilasta toiseen niin kerettiin siinä samalla jo laittaa parituhatta etikettiä pulloihin seuraavan päivän hommia varten. Oli sen verran tiivistä tuo mallasmassa että veden valuminen siitä läpi oli tuskallisen hidasta.

Hurraa, vierre oli siirtynyt toiseen kattilaan ja päästiin aloittamaan humalien keitto. Humalat tökättiin kiehumaan kattilaan sellaisessa valtavassa teepussissa, mikä on ihan jees koska minähän ne kattilat sitten lopuksi pesen.


Siinä välissä kun humalat kiehuivat, pääsin mättämään keitetyt mallasmäskit roskiin. Eli Eräsmies tarttuu jälleen kerran lapioon. Yleensä maltaat menevät kierrätykseen paikalliselle karitsatilalle mutta sekin pystyy vetämään vain tietyn määrän apetta eli jouduttiin nyt poikkeuksellisesti lähettämään maltaat muuttumaan mullaksi. Ne jotka kuvittelevat panimotyön olevan jotenkin seksikästä pettyvät pahasti, todellisuudessa se on raskasta ruumiillista työtä ja loputonta siivoamista. Kiitos omien neuroosieni tykkään siivota eli tämähän ei ole ongelma kerran samalla saa tehdä vielä olutta.

Humalat olivat kiehuneet nyt sellaiset 45min ja oli aika kipata mukaan kerkät ja katajat, liian pitkällä keitolla saisi näillä mausteilla todella pahanmakuista olutta. Katajanmarjat ovat todella voimakas mauste ja ne lisättiinkin kokonaisina, lisää ytyä jos haluaa niin ne voi hellästi murskata. Keiton valmistuttua oli aika taas siirrellä letkuja paikasta toiseen ja siirtää olut käymisastiaan, samalla pumpattiin mukaan myös kylmää vettä että saatiin sopivan lämpöinen vierre hiivalle.


Hiivaksi käytettiin Mangrove Jackiä, mikä osoittautui oikein maukkaaksi hiivaksi koekeitoissa. Pieni kuumotus tuli hiivapaketteja availlessa kun hiivapussien väri vaihtui aika dramaattisesti, mietittiin että tuliko saatana väärät hiivat kuormassa. Onneksi näin ei ollut vaan olivat muuttaneet kuosia kaikessa hiljaisuudessa.


Kaikki hyvin ja olut tyytyväisenä käymässä hiivojensa kanssa. Sitten alkoikin taas tämä panimotyön perusvaihe eli siivous. Hankailin taas kattiloita mitä mielenkiintoisimmissa kulmissa tunkeutuen pienistä suuaukoista samalla kun panimomestari pelotteli taustalla että jos pesuainetta menee silmään ni lähtee näkö, tässä vaiheessa muistin suojalasit työpöydällä.

Puuh! Kaikki valmista ja aika painua kotiin makoomaan. Mainittakoon tässä että menin panimolle tekemään olutta klo 11 ja olin kotona klo 02 yöllä, tunti meni ajaessa kotia. Onneksi oli leipätyöhön meneminen vasta iltavuoroon niin sai nukkua...ainakin klo 07 ennen kuin lapset tuli riehumaan ja vaatimaan pikkukakkosta.

Pullotus:

Kyllä tätä on odotettukin, pullotusta nimittäin. Olut kypsyi tankissa todella pitkään että saatiin pehmeä maku enemmän esille, tummilla oluilla ei ole ikinä kiirettä mielestäni.


Kumpparit matkaan ja nokka kohti Savonlinnaan, onneksi lumet katosi eikä tarvinnut miettiä mustalla jäällä luistelemista. Aloitimme päivän laittamalla pulloihin ensin etiketit. Tämä siksi että oli hienoisia ongelmia etikettilaadun kanssa joka ei meinannut kosteaan pulloon tarttua, tästä syystä pullot meni siis koneen läpi kahteen kertaan.

Tutustuin todella näppärään laitteeseen joka oli käytännössä lauta jossa oli reikiä, mistä siis mahui olutpullon suu läpi. Tällä laudalla siirrettiin 24kpl olutpulloja joko pullotuskoneeseen, laatikkoon tahi lavalle, muutaman kerran pullo tippui siitä laudasta kun ei oikein osannut sitä handlata mutta siitä se sitten lähti sujumaan. Tämähän oli siis todella hyvä juttu ennen kuin lähdettiin siirtämään pulloja täynnä olutta, tyhjät nyt vielä kestää jos tipahtaa mutta että olut!


Hämmensin itseänikin että osasin pinkata olutpulloja ilman laatikoita eurolavalle +1500kpl  moneen kerrokseen ilman että koko paska sortuisi käteen tuhansina sirpaleina. Pullotus sujui ongelmitta, tasalaatuista tavaraa tupsahteli pulloihin tasaiseen tahtiin ja mikään ei hajonnut. Pysyin itse myös koneen tahdissa ja kerkesin pakata pullot laatikkoon ja teippailla sen läjään ennen kuin uusi satsi hihnalla oli valmis. Kone kyllä pystyy nopeampaankin tahtiin mutta veikkaan että minulle annettiin armoa, eikä varsinaisesti kenelläkään ollut kiire minnekään.


Kaikki olut pullossa ja aika siivoilla taasen, pullotuskone pesuun ja lattiat kanssa. Siivous on puoliruokaa panimolla ja se tuli nyt tutuksi. Se olikin ainut ruoka, sillä oli työskentely niin hauskaa että unohdin syödä.

Pullotuskone on muuten hauska vehje ja voit käydä katsomassa aiemmin tehdyn videon täältä!


Kaiken kaikkiaan oli hauska kokemus tehdä olut panimolla ja pääsin mukaan kaikkiin vaiheisiin oluen panemisessa alusta loppuun. Jos tätä Erä-olutta kiinnostaa maistella niin ottakaapa paikallisiin ravintoloitsijoihin yhteyttä ja tilatkaa bisseä Waahto Breweryltä, ei ne oluet sinne itsestään tule.



2. marraskuuta 2017

USCAMEL kelluvat kiikarit etäisyysmittauksella 10x50

Testipenkkiin sidotaan tällä kertaa USCAMELIN kelluvat kiikarit. USCAMEL ei merkkinä sano yhtään mitään ja epävarmaa on että viittaako nimi U.S Camel Corps ryhmään eli siis kamelikomppania. Tarkempia tutkimuksia tehdessä selvisi että ihan Kiina on valmistaja ja myy näitä myös Menteh nimellä, eli nimeäminen on puhtaasti mielikuvia herättäväksi tarkoitettu. Muutamia tuotteita tällä valmistajalla on keskittyen lähinnä kiikareihin ja optiikkaan sekä kompasseihin.
Katselukiikarit


Vaikka kiikarit nähdäänkin lähinnä lintubongareiden varusteina, on niille käyttöä myös metsästäjille kyttäysmetsästyksessä. Puhumattakaan veneilijöistä, joille kyseinen varuste on oikein räätälöity. Metsästäjienkin kannattaa kiikareita harkita vaikka siinä kiväärissä kiikari onkin, niin se ei aivan aja samaa asiaa kuin kunnon katselukiikarit. Se ase voi olla valmiudessa siinä vieressä kun kyttää kiikareilla, niillä saa katsottua laajemman alueen ja optiikka on hyvä lajitunnistusta ajatellen. Onhan se aina eri asia osoitella ladatulla aseella kuin katselukiikareilla, varsinkin jos alueelle eksyy sienestäjiä tai muita marjanpoimijoita.

Kantolaukku:

Jämäkästä kankaasta valmistettu army-henkinen kantolaukku, jonka saa suljettua kahdella pikaklipsillä. Kangas myös sietää vettä eikä ime laukun sisäpuolelle, eipä tuolla tietysti väliä ole sillä kiikarit itsessään kestää vettä. Jos kuljetat laukussa myös karttaa niin sitten ominaisuudesta on hyötyä. Laukussa on myös tukevan oloinen kantohihna. Hihnassa on pieni säädettävä olkapehmuste jossa ei juurikaan toppauksia ole, lähinnä painon tasaisesti jakava funktio tuolla. Laukun takaa löytyy myös jämäkkä kiinnike mistä saa pujotettua vyön lävitse ja kulkee näin lantiolla.
Tässähän on melkein armeija henkeä


Laukun sisäpuoli on ohuella ja liukkaalla kankaalla pinnoitettu ja sisältä löytyy pienellä kumiresorilla varustettu tasku, sen sisältä löytyy pieni kankaanpala puhdistusta varten. Sinne voi myös jemmata kartan ja muita pikku varusteita.

Kiikarit:

Kiikarin linsseille on omat suojukset, jotka on kumisilla hihnoilla kiinnitetty keskirungon nuppiin. Tähän nuppiin on mahdollista kiinnittää myös kolmijalka mutta se ei sisälly pakettiin vaan se on ostettava erikseen. Myöskin taakse on kuminen suoja linssien päälle.


Etuosasta löytyy myös meisselillä avattava luukku mistä saa vaihdettua pariston että pysyy valaistus päällä. Valaistus itsessään laitetaan päälle napista mikä löytyy kiikareiden päältä, tähän toivoisin ominaisuutta että sitä nappia ei tarvitsisi pitää pohjassa että valo palaisi. Päältä löytyvä nappi on kiusallisen kaukana, siinä lähempänäkin olisi ollut paikka mihin kytkimen olisi voinut sijoittaa. Valitettavasti tuo parhain paikka on siunattu fyysiselle kompassille mistä näet suuntiman. Kompassin kirkkaan suojakorkin alta näkyy myös punainen valo joka ilmoittaa kiikarin sisäisen valaisimen päälle kytkemisestä, hienointahan on että eihän sitä voi edes nähdä silloin kun itse katsoo kiikareiden läpi. Nämä kaksi namikkaa olisi voinut vaihtaa keskenään paikkaa tehden tästä eheämmän kokonaisuuden.


Kiikarit on pinnoitettu muovilla, jonka tuntuma on jopa hivenen kuminen. Käsien sijoituskohdat on pinnoitettu karhennetulla kumilla tukevuuden maksimoimiseksi.

Molempien silmikkojen kohdalla on silmäsuppilot jotka saa silmien suojaksi, napsakasti ponnahtavat sisään ja ulos omille paikoilleen. Toisinaan suppilot vaihtavat vähän muotoaan käytössä että niitä joutuu vähän muotoilemaan ennen uutta käyttöä.

Optiikka ja ominaisuudet:


Molemmille silmille löytyy omat tarkkuussäädöt, mikä on hyvä ominaisuus jos ei ole saman vahvuiset silmät. Kohdistus tehdään aina sulkemalla toinen silmä ja säätämällä tarkkuus kohdalleen ja sitten siirrytään toiseen ja hiotaan tarkkuus toiselle silmälle. Keskustarkentimen säätöpyörää ei ole mikä vaikuttaisi molempiin okulaareihin. Diopterin vahvuuden saa säädettyä -5 ~ +5
Miten se naapurin tyttö tarkenee olla alasti tällä säällä!


Tässä kattava ohje katselukiikareiden tarkennukseen.

Katselutarkkuus on hyvä jossain +20 metriä, sitä lähempänä on lievää sumeutta kohteissa. Sumeutta saa tietysti korjattua säätämällä vahvuuksia mutta menee liian säätämiseksi jos pitää 10m etäisyyseroilla hieroa tarkkuutta kohdalleen. Muuten kiikarit ovat todella tarkat, BAK4 prisma tekee tehtävänsä todella mainiosti. Lintuharrastajilta poimittua että porroprismassa on myös parempi stereovaikutelma kuin kattoprismaisissa malleissa.

Kiikareissa on laaja katselualue ja tarkennus on keskellä, sivuille katsellessa alkaa ilmentyä lievää sumeutta. Toinen linsseistä toistaa keltaisen vahvemmin mikä tekee kontrasteista aavistuksen kellertäviä. Vastavalossa tekee hienoisia heijastumia, joista katselukokemus kärsii hiukan. Tämä ei ole mitään verrattuna esimerkiksi Tokmannin vaeltaja kiikareihin, joissa heijastus on mieletön. Silmäsuppilot vaativat hieman harjoitusta että peittäisivät tehokkaasti silmän, huonolla sijoittelulla takaa tuleva valo tekee ärsyttävän valopisteen näkökenttään.

Linssit on täytetty typellä mikä estää linssien huurustumisen. Tämä on todella hyvä ominaisuus ja toivottavasti tulee jopa halvempiin kiikareihin vakioksi.

Kiikareissa on etäisyysmittari, mikä perustuu siihen että tiedät tiirattavan kohteen koon. Manuaali on englanniksi, mistä ei kiitosta heru mutta onneksi tuo Lontoo taipuu niin oppi tuotakin käyttämään.
Etäisyysmittari


Ohjeista helpoin on että käytetään kiikarissa olevaa laskinta. Katsotaan mitattavaa kohdetta ja asetetaan poikittain oleva ristikko keskelle kohteen alaosaan, katsotaan yläristikosta korkeuslukema. Tämän jälkeen kiikareista pyöräytetään "anglen" kohdalle se numero mikä saatiin mittauksessa, toiselta mittausrinkulalta näkee sitten etäisyyden metreinä.

Nykyisin on kiikareita joissa mittaus tapahtuu laserilla mutta taitaapa tämä karvalakkiversio olla halvempi valmistuskuluiltaan. Laser mittaus kiikareissa ei yleensä toimi erityisen pitkiä matkoja, kilometrinkin jos saa mitattua niin se on hyvä tulos.

Kiikareiden sisältä löytyy myös valaistu kompassi mikä näyttää suuntiman asteina. 360 astetta on pohjoinen, 90 astetta itä, 180 astetta etelä ja 270 astetta länsi. Myöskin valaistu laskentaristikko näkyy selkeästi hämärällä.
Tälläinen on ristikko pimeässä ja valaistuna


Tämä on varmasti näppärä jos oppii laskukaavat tekemään päässään nopeasti ja pystyy laskemaan pitkiäkin matkoja, toisin kuin lasermittareilla. Metsästystilanteessa ei välttämättä ole aikaa jäädä laskemaan arviolta etäisyyksiä vaan siihen soveltuu paremmin lasermittari jota löytyy erillisenä myytävänä tai kiikarissa itsessään.

Käsittele varoen, itselläni huolimattomuus kostautui ja punnituksessa kiikarit tipahtivat maahan, lopputuloksena oli päällä olevan ulokkeen murtuminen eli ei todellakaan ole iskunkestävä. Kiikareiden puolustukseksi on sanottava että optiikka sisällä pysyi ehjänä, yleensä tiputtaminen on kiikarin surma. Se ei paljoa tarvitse tärähtää että linssi vaihtaa dramaattisesti paikkaa.
floating binoculars
Kelluuhan ne.


Tukevan rakenteensa takia kiikari on sen verran raskas että yhdellä kädellä käyttö ei ole erityisen mukavaa, käden vapistessa alkaa tarkkuus luonnollisesti kärsimään. Ei tätä kyllä pitkiä aikoja kahdellakaan kädellä käytetä.

Hintaansa nähdet tarkat kiikarit hyvällä optiikalla. Tällä rahalla ei varmana löydä mistään tämän vahvuusluokan kiikareita. Tietysti satasen lisää heittämällä saa zeissiä mutta tokkopa yhtä monipuolisilla ominaisuuksilla, kelluvuutta tuskin saa halvalla.

Tuote saatu testiin e-ville.com verkkokaupasta.
Omat kiikarisi löydä tästä!

punnitus laukun kanssa, laukku painaa 270g.
Eli kiikareiden todellinen paino on 890g


Tekniset tiedot:
10-kertainen suurennus
Linssin halkaisija: 50mm
BAK 4 porro prisma
Näkökenttä: 130m/1000m
IPX7-vesisuojattu
Kelluu vedessä
Ei huuruunnu
Kompassi
Etäisyysmitoitus
FMC-päällystetyt linssit
Erikseen säädettävä diopterikohdennus kummallekin silmälle
Taittuva typpisuojattu runko
Mahdollista kiinnittää kolmijalkaan
Mitat: Ilmoitettu 200x140x110mm, 850g (todellinen paino 890g)
Paketin tiedot:
1x USCAMEL Military HD -kelluvat kiikarit
1x Kantolaukku
2x Linssinsuojukset
1x Kantohihna
1x Käyttöohje (eng)

31. lokakuuta 2017

Saimaan juomatehdas -Talviolut 4,6%

Winter is coming, kuuluu siis asiaan napata talviolutta...Omani kyllä korkkasin jo kesällä mutta eipä
se sen paremmaksi muutu edes talvella. Luomuahan tuo tuntuu olevan joten siitä plussaa, niin varmaan suurin osa oluista vaan eivät vaan mainosta.

Ulkonäkö & tuoksu:
Tiheän kermainen vaahto ja väri joka muistuttaa rusinan sisusta herättää toiveita paksusta ja maukkaasta oluesta. Tuoksussa väreilee makeat maltaat ja juurikin se värissä enteillyt rusina. Toffeinen tuoksu viitoittaa makeana alkanutta tietä.

Maku:
Tässäpä se fail sitten tapahtuukin, vetinen mämmi isketään naamaan sen kummemmin varoittamatta. Katkeroita ei löydä edes etsimällä ja ylihiilihapotuksella on saatu aikaan kirpeä suutuntuma. Maussa välittyy maltaisen mämmin lisäksi lähinnä heinä ja hiiva.

Talviolueksi säälittävän pliisu ja markkinoisin tätä ennemmin vaikka kesäoluena. Puolikuiva ja valkoviinimäinen olemus vaan ei sovi talviolueksi yhtään.

Valehtelematta Saimaanjuomatehtaan paskin olut.

Arvosana 6/10

30. lokakuuta 2017

Takatalo & Tompuri - Ruis Lager 4,7%

Voe että, sano Herra Heinämäki. Jyväjemmari meiningeissä mennään ja maistellaan kahden maajussin tekemää olutta ja vieläpä viljoista parhaimmalla ryyditettynä, rukiilla! Ruis on oikein omaan suuhun maistuva vilja, tekee mukavan kuivakkaa suutuntumaan ja perisuomalaisen
maun muutenkin.

"Kylvö kevään odottaa,
maa vielä levätä saa.
Talven kohme rukiin vahvistaa,
routa viljan jäisen karaistaa.
Väkevänä keväällä ruis maasta kohoaa,
kuten esi-isät mailla aikoinaan.
Maat esi-isien, lainassa vain hetkisen,
viljan maltaaksi muuttavat
pojat tilojen Takatalon ja Tompurin."


Ulkonäkö & tuoksu:
Tuoksu vahvasti ruis eli reseptiin uskallettu lisätä sitä ihan reippaasti eikä vaan hyppysellistä. Todella hauskalla tavalla hedelmäinen kuin IPA ja samalla kuitenkin maanläheinen leipä josta voi löytää ruohoisia aromeja.

Väriltään oikein kauniin kuparinen ja kuohuu ihan kohtuullisesti lasissa.

Maku:
Hiilihappoinen ja greippinen, näistä kun on päästy alkaa ruis jyllätä tehden oluesta kuivan ja rouhean makuisen. Sellainen todella miehinen karvaus jää tästä kyllä suuhun. Leipäisiä vivahteita on paljon ja osa paksujakin, moni voisi sanoa tätä jopa tunkkaiseksi olueksi. Katkerot on mielestäni kohdallaan ja todella APA fiilis tästä tulee vaikka onkin aavistuksen vetelän oloinen.

Maltainen ja kuiva olut taipuen välillä jopa happaman puolelle, katkeruus on viipyilevää tyyppiä. Ruis voi olla monelle aika radikaali maku mutta harjoittelemalla siitäkin oppii tykkäämään.

Arvosana 8/10. Vetisyydestä kun päästään niin hyvä tulloo, oisiko että tuo 4,7% torppaa mahtavan oluen syntymisen.



26. lokakuuta 2017

Talvipukeutuminen - Merinovilla

Winter is coming, sanoi Joni. Talvipukeutuminen on tärkeä osa erästelyä ja varsinkin materiaalien valinta mietityttää että ottaako keinokuitua vai luonnollisia materiaaleja. Molemmille on omat aikansa ja paikkansa mutta tällä kertaa keskitytään villaan, vieläpä merinovillaan.

Merinovillaa saadaan loogisesti Merinolampaasta, joka syntyi jalostuksen tuotoksena Espanjassa jossain 1400-1700 luvun aikana. Merinolammas tuottaa pelkkää alusvillaa ja on perin heikko lisääntymään, mutta elinikä on kuitenkin n.20 vuotta mikä on aivan kiitettävä lampaan ikä. Merinolampaita kasvatetaan erityisesti Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.


Villa:

Lampaista saatavan villan kuidut ovat selkeästi pidempiä ja ohuempia kuin normaalissa villassa. Merinovilla on kevyt, lämmin, tehokkaasti kosteutta siirtävä.

Merinovillan yksittäiset kuidut ovat pitkiä ja voimakkaasti kihartuvia, tällöin niihin jää pieniä ilmataskuja jotka pitävät lämpöä pitkään. Villan etuja on että se lämmittää myös kosteana, toisin kuin keinokuidut mitkä ovat käytännössä muovia. Ilmavuutensa takia merinovilla myös kuivuu nopeasti, mistä on vain pelkästään hyötyä.

Yksi tärkeimmistä merinovillan hienoista ominaisuuksista on sen kyky siirtää kosteutta. Urheillessa ja liikkuessa sitä helposti hikoilee, jolloin iho kostuu. Iholle jää kosteutta ja se alkaa nopeasti kylmettämään, ellei sitä saada iholta pois. Merinovilla toimii tässä erinomaisesti ja siirtää iholta kosteutta merkittävästi paremmin kuin keinokuidut. Tarvittaessa voi sitten pukea keinokuitua vielä villan päälle.

Normaali lampaanvilla on yleensä myös kohtuullisen kutittavaa, merinovillassa tämä vaihtelee villan laadun mukaan mutta lähtökohtaisesti kuitenkin vähemän kuin perus villa. Kutinaa voi myös vähentää pesemällä vaate kerran, riskinä on tietysti venyminen tai kutistuminen.

Villa on luonnostaan myös antibakteerinen, eli villa ei myöskään haise pahalle hikoilunkaan jälkeen. Myöskin vaatteen pesukerrat vähenevät dramaattisesti. Tämän takia suosittelisin tätä esimerkiksi pitkille vaelluksille missä ei pyykkäämään pääse, pienellä tuuletuksella saa vaatteista taas raikkaan koska villa ei sido hajuakaan pitkäksi aikaa. Kun tulee tilanne että kuolemalle dyykkaava vaate on pakko pestä niin pesu 40 asteessa riittää ja huuhteluainetta ei suositella.

Merinovillan lämmönsäätelykyky on erinomainen ja näin ollen voit käyttää villavaatteita myös kesällä. Plussa puolia merinovillalla on että se ei kutita niin paljoa kuin perinteinen villa.

Mulesing

Koska merinovilla on äärimmäisen laadukasta ja haluttua tavaraa, on sillä myöskin paljon kysyntää. Valitettavasti lampailla on loisongelmia ja huonomaineisimmat tuottajat käyttävät Mulesing-tekniikkaa eli loiset poistetaan leikkaamalla lampaan ihoa peräaukon ympäriltä puuduttamatta, tätä voi siis verrata skalpeeraukseen. Tällä pyritään estämään loisten munimisen peräaukkoon.

"Menetelmä on saanut nimensä J. W. H. Mules -nimisestä lampurista, joka 1930-luvulla huomasi, että keritsimien aiheuttamiin lampaiden ihon arpeutumakohtiin eivät kärpäset pystyneet munimaan yhtä helposti kuin terveeseen ihoon". (https://fi.wikipedia.org/wiki/Mulesing)

Menetelmää on kritisoitu vahvasti eläinsuojelullisista syistä. Menetelmän puolustajien mielestä kärpästen toukkien aiheuttamat haavatulehdukset aiheuttavat huomattavia vahinkoja ja ovat tuskallisempia kuin itse mulesing. Vastustajien mielestä hygieenisillä keinoilla ja oikeilla kasvatusmenetelmillä vahingot voidaan estää. Australian villantuottajat kaavailivat menetelmästä luopumista vuoden 2010 loppuun mennessä, mutta suunnitelma on peruttu. Tällä hetkellä Australiassa mulesingia käyttää 85% kasvattajista.

Mulesingin lisäksi myöskin jalostus on mennyt överiksi ja yritetään tehdä rotua, millä on mahdollisimman paljon ihopoimuja mitkä tuottaisivat maksimaalisen määrän villaa. Villan valtava määrä tekee eläimen olosta kohtuullisen tukalaa koska kyllähän se villa painaa ihan oikeasti, voit kuvitella itse jos joku vetää sinua tukasta kokoajan. Massiivinen villan määrä myös altistaa loisille ja iho-ongelmille

Ihmiset ovatkin heränneet tähän ja aika useasti merinovilla vaatteiden tekijöiltä kysytään, onko mulesing tekniikkaa käytetty. Toivoisin itse että vaatevalmistajat ottaisivat selvää millaisissa oloissa on merinovilla tuotettu ja laittaisivat myyntisivuilleen ja tuotteisiinsa merkinnän mulesing vapaudesta. 

Valitettavasti ei ole olemassa mitään yhtäläistä merkintää/logoa mulesing vapaudesta mutta muutamat käyttävät "mulesing free" tai vastaavaa tuoteseloistessa ja pesulapuissa. Luomumerinovilla merkinnästä ei ainakaan ole haittaa mutta se ei takaa eettisyyttä.

Itse en käytä mulesing tuotettuja vaatteita ja toivottavasti ei muutkaan. Paras tapa välttyä epäeettisistä villoista on ostaa muita kuin austraaliasta tulevia villoja. Tämä on tietysti perseestä niille 15% kasvattajista jotka toimivat oikein mutta jos ei sitä mulesing vapaa merkintää ei löydy niin itse olisin riskeeraamatta.



Tässä on esimerkki mulesing vapaasta tuotteesta, kävin nappaamassa paikallisen sukkapaketin selosteesta
Tässä myös pari adressia että saadaan vähän painetta tuon tekniikan poistamiseksi.
Suomen adressi
Austraalian adressi


Lähteet:
http://www.abc.net.au/news/rural/2017-08-09/italian-buyers-frustrated-by-ongoing-mulesed-wool-problem/8744944
http://www.animalsaustralia.org/issues/mulesing.php
https://www.partioaitta.fi/merinovilla

23. lokakuuta 2017

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - Kukko Portteri 6,5% - Nestemäistä ambrosiaa

Taustaa:
Laitilan portteri on vanha tuttavuus jo kymmenen vuoden takaa ja nimikin oli välillä Kievari. Laitilan
portteri on niittänyt mainetta Suomen paras olut -kilpailussa voittamalla sarjassa paras värillinen lager yli 4,7% kultaa. Kultaa kylvettiin myös Helsinki Beer Festivaaleilla kolmena peräkkäisenä vuonna, huikeata. Ehkäpä suurin meriitti on kuitenkin olutlegenda Michael Jacksonin käydessä Laitilassa ja sanoneen kyseisen oluen olevan nyt yksi hänen suosikkioluitaan.
 
Ulkonäkö & tuoksu:
Ulkonäöstä ei nyt kauheasti saa irti sillä oluthan on todella musta. Pisteitä annan vaahdon muodostumisesta, vaikka se ei runsasta olekaan niin se on kaunista. Vaahtoaa noin kahden sormen korkuiseksi vetisen kermaisen näköiseksi, parasta siinä tietysti on että vaahto on maitosuklaan ja valkean kaksivärinen fuusio.

Tuoksussa välittyy makea maltaiden hunajaisuus, jonka jälkeen nenää hivelee kahvin, suklaan ja rusinoiden sulava liitto. Myöskin hiivaa on hienoisesti havaittavissa mutta ei ollenkaan pahalla tavalla.

Maku:
Maku on todella monipuolinen alkaen aina leipäisen paahteisesta mallasvyörystä aina hedelmäiseen rusinakiisseliin joka lämmittää kehoa alkoholin siivittäessä maun syöpymistä tajuntaan. Maussa välittyy niin monta asiaa että sai oikein iloa niiden kaikkien etsimisestä ja tuskinpa niitä löysinkään. Metsästäjän mieltä hivelee maku, missä välittyy nokipannussa tehty kahvi, nokineen päivineen. Hivenen savuisiakin aromeja tulee karrelle paahdetun black maltaan ansiosta.

Katkeroitakin on miellyttävästi 50 EBU ja sanoisinko että ei yhtään enempää kaipaakaan. Nyt on mielestäni resepti osattu hoonata kuntoon ja muuten perin makean oluen runko on saatu tasoitettua muilla vivahteillatodella taidokkaasti.

Hiilihappojenkaan kanssa ei ole lähdetty retostelemaan vaan niitä on maltillisesti, tällaisessä oluessa ei haluaisikaan happoja mitkä peittävät oluen vivahteet.


Loppusanat:
Ruoka suositukseksi suositellaan muun muassa riistaa ja punaista lihaa. Tätä aionkin noudattaa seuraavalla kerralla, sillä kaapista löytyykin aivan tuoreeltaan kaadettua hirven lihaa. Tällä kertaa sorruin juomaan oluen riisipuuron kera mutta koska oluesta löytyi sopivasti rusinaa, niin sehän meni ihan rusinakiisselin asemasta.

Henkilökohtaisesti täytyy sanoa että kotimaisista oluista tämä on kyllä ollut parhain tänä vuonna.

Arvosana: 9,5/10

Maltaat: Pilsner, Munich light, Caramel 300, Balck
Humalat: Hallertau Magnum, Czech Saaz

18. lokakuuta 2017

Linden Brewery - Black IPA 6,2%

Höpinää:
Itselle uusi tuttavuus panimona vaan ei ole enää. Lasiin karahtaa tällä kertaa Black IPA, Uusin Linden Breweryn tuotteista. Tällä hetkellä vain hanatuotteena ja myynnissä Oluthuone Leskisessä Oulussa ja Old Coppers:ssa Raumalla. Myydyin tuote niin Pub Winstonin olutpäivillä Porissa kuin Turun SOPP:ssa.

Tuoksu ja ulkonäkö
Ihan yber runsaasti vaahtoa, mikä on vieläpä paksua ja kermaisaa. Erityismaininta vielä vaahdosta että se on kaksivärinen, mikä saa lisäpisteitä aina. Se on vaan niin kaunista että toivoisi sitä näkevän enemmänkin. Väristä nyt ei kummoisia mainintoja saa, musta kuin mustin musta.

Tuoksu onkin hauska hedelmä coctail, mutta löytyy sieltä se maltainen paahteisuuskin mikä pitää makunystyrät virittyneisyyden tilassa.

Maku:
Maku on ronskin paahteinen, kahvia sekä karvasta katkeroa. Hiiva on kyllä yllättävän maukas, ei ollenkaan huono tähän tyyliin. Maku alkaa lämmetessään irrota kunnolla ja päästään IPA:n hedelmäisiin makuihin, joskin lopussa tulee dominoiva greippi sekä kahvi. Hiilihapot on kohdillaan eikä ylilyöntejä synny, katkerointiakaan en lähtisi muuttamaan.

Omaa vahvan rungon ja sopivan humaloinnin jossa on käytetty aromipuolella pelkkää C:tä.

Arvosana: 8,5/10

17. lokakuuta 2017

Testissä: NatureHike puhallettava makuualusta tyynyllä


klikkaamalla kuvat isommaksi.

Alustus:

Makuualustan hankinta mielessä? Vaihtoehtoja on lukuisia aina solumuovisesta ilmatäytteiseen, tämä jutun juuri on tällä kertaa tässä jälkimmäisessä. Kyseessä on NatureHike makuualusta.

Ennen patjan hankkimista tarkista sen mitat, ainakin paksuimmilla ilmapatjoilla ahdistaa liian kapea patja kun kädet riippuvat patjan sivuilla. Patjan on myös riitettävä koko pituudelle ettei makuupussin kärki ole maata vasten.

Ilma on lämmöneristeistä parhaita, se pitää lämmön ja kylmän loitolla. Tästä alustasta on iloa niin kylmillä ilmoilla kuin kuumillakin. Patjan paksuudella ei ole pelkästään merkitystä vaan myös leveys, solurakenne ja ilman liikkuvuus patjan sisällä. Sanoisin että hinnalla ei ole mitään merkitystä, jos oikeasti haluaa nukkua yönsä hyvin ja lämpimästi niin tämä on asia missä ei kannata säästellä.

Vaikka makuualustan tehtävä onkin silottaa enimmät muhkurat maasta ja suojata makuupussia kylmältä sekä kosteudelta, niin voihan sitä käyttää moneen muuhunkin asiaan. Patjaa voi käyttää ihan istuma alustana tai jopa tuulensuojana retkikeittimelle.

Haittapuoliakin löytyy, sillä ilmapatjat tahtoo yleensä olla enemmän tai vähemmän liukkaita ja löydät itsesi yön jälkeen jostain muusta kuin patjalta. Huono idea ei siis ole hankkia patjaa missä on jonkinlainen kangas suojana. Toinen murhetta aiheuttava asia on että patjaan tulee reikä, pidä siis paikkaus tarvikkeet mukana.

Testattavana tuote on vaikea koska nukkumismukavuuteen ja lämmöneristykseen vaikuttaa kuitenkin vallitsevat kelit, ihminen itse ja makuupussi. Kestävyystestiä on myös haastava tehdä ellei patja kulje vuosia mukana. Päivitän siis juttua vuosien vieriessä.

Testaus:

Aloittakaamme tutkimukset!


Aloitetaan kaivamalla patja mukana tulevasta pussista, ihan ok tilavuudeltaan.

Venttiili auki ja eikun odottamaan patjan täyttymistä. Vaikka itsestään täyttyvä ei tämä patja olekaan niin kyllä se kuitenkin vähän imee itsekin sisäänsä. Tässä täyttymisessä ei mene edes minuuttia mutta aivan täyteen ei patja pääse ilman keuhkojen avustusta. Täyttöaste on nukkuja kohtainen, yleensä pieni vajaus paineessa antaa paremman nukkumis kokemuksen mutta näin ohuen patjan kanssa kannattaa puhaltaa täyteen.

Venttiilistä sen verran että yleensä patjan vuotaminen tapahtuu käyttäjä virheestä, muoviset venttiilit niin kuin esimerkiksi tässä testin patjassa on mahdollista rikkoa liian tiukkaan kiristämällä.

Alustan saa puhaltamalla nopeasti täyteen mutta venttiilissä olisi paranneltavaa. Sivusto kyllä sanoo että alustassa on uusi parempi venttiili, en halua edes tietää miten huono se edellinen on ollut. Puhallettaessa ei voi esimerkiksi kielellä tukkia venttiiliä kun vetää ilmaa keuhkoihin vaan ilma pakenee venttiilin hatun alareunasta. Tästä huolimatta tähän kyllä saa ilmaa ja ainahan voi välillä punoa sen kiinni.

Ongelmia on niin venttiilissä kuin itse patjan saumoissa, parin yön jälkeen patja meni niin rikki että puhaltamalla ei saanut yhtään ilmaa pysymään sisällä. Ei siis huomaamatonta vajumista yön aikana vaan ihan kunnolla karkaa.

Alustaa ei kannata laittaa suoraan maahan metsässä, koska sen patjan saa erittäin helposti rikki risukossa ja kivikossa. Lähtisin teltan sisällä käyttämään tai tuunaamaan patjan pohjaa kestävämmäksi. Talviseen yöpymiseen ei näin ohuella patjalla voi lähteä tai ainakin tarvitset toisen paksumman patjan mukaan ja tarvittaessa vielä avaruuspeitteen.

Alusta on harmillisen kapea ja ilman makuupussia kädet tipahtelevat helposti ulos patjalta. Patja on myös aavistuksen lyhyt. 185cm on patjan pituus niin kyllä siitä meinaa 178cm ihmisen jalat tipahtaa ulkopuolelle, minkä voit demonstroida esimerkiksi alla olevasta kuvasta.

Jalat meinaa vähän karata patjalta.

Patja on myös liian ohut ja selän alla tuntuu kovana jo pelkkä lattia, puhumattakaan metsässä olevista risuista ja kivistä. Tästä johtuen tätä patjaa voi käyttää vain kesällä, sillä jo syksyllä huokuu kylmä selkään ja talvella sitten jäähtyy jo itse ilma sieltä patjan sisältä.

Patjan materiaali on myös aika liukas ja tämä aiheuttaa sen että yhtään enemmän yöllä pyörivä ihminen löytää itsensä patjan vierestä nopeasti, puhumattakaan siitä että patja on maastossa yleensä vielä enemmän tai vähemmän kaltevasti. Patjaan saa tehtyä itse pitoa esimerkiksi vetelemällä loctite liimalla rantuja jotka kuivuessaan muuttuu kumimaiseksi pinnaksi. Saman tietysti voi tehdä maston merkkisellä kumisprayllä.

Tyyny on ihan kohtalainen, älä puhalla edes lähelle täyteen tai rikot niskasi. Täysin makuasia että pitääkö tuollaisesta tyynystä, itse mieluummin teen vaatteista mytyn pään alle.

Ovelana lisänä tässä patjassa on reunoissa nepparit millä saa kytkettyä monta samanlaista patjaa isommaksi kokonaisuudeksi. Mikä on tietysti ihan hyvä idea koska patjahan oli todella kapea.

Tuomio: Lähinnä vierasvaraksi tai festari patjaksi. Retkeilyyn en ottaisi mukaan vaikka pieneen tilaan meneekin. Ahdistaa nimittäin ihan kympillä jos patja vajuu yöllä metsässä ja paikkaus ei onnistu. Perus vaahtomuovipatja on vain parempi vaihtoehto ja ei maksa juuri mitään.

Kädet tipahtaa helposti ulos patjalta.


Kehitysehdotuksena voisin heittää että tämä patja päällystettynä kankaalla ja tuplasti paksumpana ja hivenen leveämpänä olisi jo toimiva patja moneen käyttöön. Näkisin pikku tuunausta myös venttiilin ja saumojen kestävyydessä.

Saumoja olisin halunnut testata enemmän vielä kesällä kun jopa kalliimmissakin patjoissa on osa huomannut että sauman liimaukset sulavat kovissa lämmöissä ja patja alkaa vuotamaan.

Saatavuus: e-ville.com hintaan 33,95€

Tekniset tiedot:
Materiaali: Polyesteri & PVC-muovi
Nepparit sivuilla
Puhallettava tyyny
Koko suljettuna:
Pituus: 30cm
Halkaisija: 17cm
Koko aukaistuna:
Pituus: 185cm
Leveys: 60cm
Paksuus: 2.5cm
Paino: 1kg

15. lokakuuta 2017

Soundville Brewing - Rap Battle 5,6%

Intro:
Kerrankin on eräsmies ajanhermoilla ja nappasin arvosteluun Soundville Breweryn tuotteita. Panimo
on perustettu 2017 ja tulossa on myös haastatteluakin. Itselleni panimo tuli vastaan instagramin kautta ja sen verran tuore panimo on kyseessä että tokkopa monikaan vielä on pojista kuullut, vaan kohta on!

Oluiden maistelua odotan innokkaasti sillä panimon tyyliin kuuluu musiikki ja muutenkin tekemisen meininki. Pisteitä saa vielä räväkät etiketit mitkä kyllä pistää silmään. Ulkonäkö on vain pintaa ja nyt isketään maun kimppuun.

Kotisivut löytyy osoitteesta www.soundville.fi, sivut on todella raskaat kiitos massiivisen ja ylitarkalla resoluutiolla varustetun kuvan mikä latautuu pitkään sivuille mentäessä ja onhan tuolla vielä musiikkiakin tarjolla. Voi tietysti olla että tietokoneeni on peruna. Panimolta löytyy 3 erilaista olutta joista maistelussa on nyt yksi niistä, joka on tuotettu UG Breweryn tiloissa.

Tuoksu & ulkonäkö:
Kappas että osaakin olla lähes vaahdoton olut, ei edes reippaalla kaadolla saanut kummoista aikaiseksi. Väriltään kauniin keltainen ja aavistuksen samea. Tuoksussa kipakkaa happamuutta sekalaisilla marjoilla muuttuen loppuakohden vähän sitruksiseksi. Todella hauska on tuoksupuoli mutta on tässä kyllä humaliakin käytetty ja itselle uutena humalana  mandarina bavaria mistä voi tulla nämä tuoksut.

Maku:
Suutuntumalta yllättävänkin paksu ja aavistuksen voimaisia aromia sen mukana tuleekin. Hiilihapot ovat mielestäni aika reippahat. Sitten jyskytetään katkeroilla makunystyröitä, mistä saadaan lähinnä havuisia ja maanläheisiä makuja. Alussa greippinen jälkiliuku joka kuitenkin muuttuu loppua kohden hedelmäiseksi ja jopa kukkaiseksi.

Arvosana 8,5/10 Hauskan monitahoinen olut, happamuudesta en tiedä onko tahallista.

Untapped

Speksit:
IBU 39
EBC 10
alc% 5,6
Humalat: Amarillo, Citra, Cascade, Mandarina Bavaria
Maltaat: Pale Ale, Pilsner, Vehnä, Cara Plus

11. lokakuuta 2017

Linden Brewery - Pi.La 5,3%

Höpinää:
Linden Brewery on aivan uusi tuttavuus meikälle vaan eipä ole enää. Ensimmäinen maistamani olut teki syvän vaikutuksen, harvat niin tekee. Miinuspiste tulee etiketistä, missä heinäpaali sanassa on väli...mutta mikäpä minä olen kieliopista sanomaan =D, mutta jos korjaavat seuraavan etikettisarjan niin kaikki voittaa.


Tuoksu & ulkonäkö:
Tämä olut vaahtoa ihan överisti, ainakin seitsemän sormen vaahto. Kaada varoen ja jäähdytä hyvin! Mukavan jättimäistä kuplaa ja pilvimäistä ulkonäköä. Väriltään olkinen kuin heinäpaali, meinasin kirjoittaa välillä mutta kuitenkin joku mielensäpahoittaja solvaa kirjoitteluani.

Tuoksussa on belgihiivaa ihan varmasti ja mukaan mahtuu myös maltaita, keksiä ja hedelmää joista eniten korostuu banaani.

Maku:
Jännä miten vehnäolutmainen voi oluesta tullakkaan ilman vehnää. Maussakin on belgialaista hiivaa ja omasta mielestäni se on parasta mitä on.

Olut ei ole ihan niin kuiva kuin mitä kuvaus antoi väittää vaan tästä löytää myös paljon makeutta. Valitettavasti tästä löytyy myös vihanneksisuutta, toisaalta jos sen ottaa sellaisen farmhouse vihanneskomero tyylinä niin siihen nähden aivan ok.

Katkeroitakin löytyy riittävästi kiitos amarillon ja sorachi acen. Sanoisin että olut, missä on hauskaa kirpeyttä ollen todella raikas ja kesäinen.


Heil heinäpaali! Arvosana: 9/10

7. lokakuuta 2017

Haastattelu: Linden Brewery

Intro:

Panimo Linden Brewery sijaitsee Raumalla, Kairakadun perällä melko lähellä keskustaa. Alku sysäyksen panimon perustaminen sai kun allekirjoittanut lomautettiin pitkästä työsuhteesta. Oluen tekoa olen toki harrastanut jo kauan ennen panimon perustamista. Panimo työllistää tällä hetkellä yhden ihmisen täyspäiväisesti mutta tulevaisuuden suunnitelmissa olisi palkata yksi työntekijä lisää.

Eräsmies: Kerrohan arvoisa oluen panija myös itsestäsi sekä kerro mikä oli ensimmäinen panemasi olut ja millainen siitä tuli?

Itse olen syntyjäni Jyväskyläläinen ja ensimmäiset 18 vuotta elämästäni siellä myös asunut. Ensimmäiset olueni olen tehnyt nuorena kloppina kavereiden kanssa uutteista mutta silloin päämäärät oli hieman erilaiset kuin nykyään. Ensimmäinen olueni mäskäämällä taisi olla niinkin ylevä kuin corona klooni. Homma sisälti todella pitkän ajan itse opiskelua ja asiaan perehtymistä ennenkuin rohkenin hommaan ryhtyä. Lopputulos oli hyvin lähellä perus bulkki lagereita joten voidaan kai sanoa että onnistuin melko hyvin!

Eräsmies: Nyt kun uusi olutlaki on tapetilla niin mitä uudistuksia toivoisitte itse olutlakiin?

Laki uudistukselta eniten odotan tietysti ulosmyyntioikeutta, prosenttirajan nosto on tietysti tärkeä asia mutta kun puhutaan noin kosmeettisesta korotuksesta en jaksa siitä ihmeemmin innostua. Noh parempi sekin tietysti kuin ei mitään mutta mutta...tietysti koko paska voi mennä vielä nurinkin joten kattellaan rauhassa ja pelätään pahinta!

Eräsmies: Mietteitä suomen olutkulttuurista?

Suomen olutkulttuurissa on varmasti paljon kehitettävää mutta hyvään suuntaan ollaan menossa eritoten nuorten aikuisten kohdalla. Olut on nykyään trendikästä mikä on kyllä hieno asia!


Eräsmies: Miten erotutte muista panimoista?

Panimo pyrkii erottumaan joukosta hyvällä ja tasaisella laadulla. Tuotteet tehdään aina niin että ne ovat tyylilajinsa mukaisia mutta silti myös tekijänsä näköisiä. On turha tehdä täysin oppikirjamaista ja konservatiivista versiota oluesta koska sellaisia on kaupan hyllyllä jo 14 tusinassa.

Eräsmies: Vaikea kysymys mutta mikä on mielestäsi paras oluttyyli?

Parasta oluttyyliä en vain pysty sanomaan koska ei ole yhtä ylitse muiden.

Eräsmies: Mitä tuotteita valikoimissa tällä hetkellä?

Just ALE 4.5%, perus vaalea pale ale jossa appelsiinin kuorta
American pale ALE 4.7%
Red ALE 4.5%
Pi.La Farmhouse ALE 5.3%
Black IPA 6.2%
Oppipoika 7.5%, Belgi jossa ei ole ollenkaan humalaa vaan mausteena on greippiä ja katajanmarjaa, lähentelee nykyään maultaan jo souria. Rajoitettu erä.


Eräsmies: Tuotteidenne saatavuus?

Saatavuus on oikeestaan Etelä-Suomi, Jyväskylästä alaspäin. Myös Vaasasta ja Oulusta löytyy joitain tuotteita. Tukku on myynyt paljon joten tarkkaa levinneisyyttä en osaa sanoa.

Eräsmies: Onko tulevaisuuden suunnitelmia, tapahtumia? oluita?

Tapahtumien osalta ensi vuotta aloitetaan kartoittamaan pika puoliin mutta nyrkkisääntönä voidaan sanoa että kaikkiin osallistutaan mihin rahkeet ja rahat riittää. Oluita kehitellään koko ajan ja tuodaan markkinoille tasaiseen tahtiin.

Eräsmies: Järjestättekö panimokierroksia ja kuinka niille pääsee?

Panimokierroksia järjestetään satunnaisesti, niille pääsevät ne jotka osaavat sitä nätisti pyytää!!:)

Eräsmies: Paljonko on panimon kapasiteetti ja laitteisto ylipäätänsä?

Keittokalustona toimii itse rakennettu laitteisto, 4 kpl speidelin 625L pääkäymistankkeina ja 2kpl tonnitankkeja hapotus/varastotankkeina. Teoriassa 50000L vuodessa olisi mahdollista mutta käytännössä 30000-35000 on realistinen määrä vuodessa. Tällä hetkellä panimon tuotantomäärä on noin 20000 litraa vuodessa.

Eräsmies: Onko suomalaisuuteen ja käsityöhön panostettu?

Suomalaisuuteen ei ole mitenkään erityisesti panostettu mutta toisaalta jos se kuitenkin tuotteissa jollain tapaa näkyy niin en sitä pahana asianakaan pidä. Tämän enempää käsityötä tämä homma ei enää voi olla joten pikemminkin pieni automaation lisäys olisi ihan tervetullutta!!:)

Eräsmies: Oletteko harkinneet tynnyrikypsytettyjä oluita?


Tynnyrikypsytettyjä oluita ei ole tällä hetkellä suunnitelmissa.

Meidät löytää osoitteesta lindenbrewery.fi, facebook:sta ja instagram:sta.

6. lokakuuta 2017

Mallaskuun Panimo - Black IPA 7%

Triviaa:
Black IPA kuvaus olutoppaasta lainattu: "Black India Pale Ale (Black IPA) määritellään oluttyyliksi, jossa on India Pale Ale-tyylin humalointi, melko suuri alkoholipitoisuus ja selkeä tumman maltaan tuoma vivahde makuun ja tuoksuun. Stoutiin verrattuna Black IPAssa ei ole vahvan stoutin paahteisuutta (roastiness) tai runkoa ja se on humaloidumpi kuin vahva porter. Myös kuivahumalointi on tavallista. Tyyli tunnetaan Suomessa myös esim. Cascadian Dark Alena."


Ulkonäkö & tuoksu
Todella reippahasti vaahtoava, lähes geissiirimäisiä piirteitä. Vaahto on tiukka kermaisa paketti ja väriltään vaaleanruskea mikä aina hivelee omaa silmää. Olut itsessään on musta niin kuin nimi antaa ymmärtää vaan ymmärtääkö antaa myös makua.

Tuoksu puolella ollaan sitten mysteerien äärellä, ensimmäisenä tulee hiiva mikä ei ole se mysteeri vaan sen jälkeen puskeva hedelmä coctail. En henkilökohtaisesti osannut näin mustassa oluessa niitä odottaa mutta IPA:sta olisi pitänyt tajuta.

Maku:
Kuin Pauligin mainoksesta lyödään kahvimaista tummaa paahtoa naamaan ja maltaiden pehmeä makeus peittää limakalvot. Onneksi tuota makeutta tasoitellaan katkeroinnilla joka tuo mukaan pienen vivahteen pihkaa ja havuja. Vähän vetisyys alussa puskee läpi mikä on pettymys näin tummalta oluelta, mutta lämmetessään korjautuu.


Mustaksi värjätty IPA missä on todella monta eri humalalajiketta, valitettavasti kaikki toistensa sisaria ja maku peseekin suuta kuin sata sitruunaa jättäen greippisen jälkimaun.

Arvosana: 8/10


Humalat: Chinook, Amarillo ja Simcoe

Maltaat: Pale Ale-, Crystal-, Chocolate-, Carafa Special- ja Black-maltaat.

4. lokakuuta 2017

Mallaskuun panimo - Mies

Olo on kerrassaan miehinen ja maskuliinisuus oikein tihkuu läpi paidasta, meno on kuin hunksilla konsanaan. Oletko ollut tälläisessä olotilassa? Minä en. Mutta se ei tarkoita ettei voisi korkata Mallaskuun Miestä. Tuote ei sisällä testosteroonia tahi hormooneja mutta tarpeeksi juomalla luulet taatusti olevasi nakkikioskin jonon isoin jäppinen.

Ulkonäkö & Tuoksu
Mies on väriltään samean kullankeltainen ja lasin keskeltä voi löytää oranssia kuin munankeltuainen konsanaan. Vaahto on niukka mutta minkäpä tuolle mahtaa vaikka reippaasti kaadoinkin, tässä oli kyllä pullokohtaisia eroja. Tuoksu raikasta kukkapeltoa ja pilsmäisiä estereitä jonka seasta löytää hivenen ruohoa, ei siis sitä mistä tehdään avaruuskakkusia. 

Maku
Maussa on voimaisia aromeja ja se jättääkin suun rasvaiseksi. Kohtuullisen matala hiilihappoinen ja maultaan kovin leipäinen. Hyvin miedosti katkeroitu mielestäni ja jättää tilaa myös maltaille. Ruis tekee tästä omaan makuun sopivan kuivan. Valitettavasti tästä löytyy myös sitä vihanneksisuutta mikä on aika useassa Mallaskuun oluessa. 

Muuta
Onkohan tässä käytetty Northern Brewers humaloita kun yleensä ne on liittyneet vihanneksisuuteen. Pullossa oli myös railakkaasti hiivaa mikä vähän aiheutti ihmetystä.

Sanoisin että aika perus markettiolutta vaikkakin parempaa kuin isojen nimien tuotokset.

Arvosana 7,5/10


2. lokakuuta 2017

Mallaskuun american brown ale 6,0%

Amerikkalainen brittiläinen olut? da fuck? lets test.

Triviaa:
Englantilainen oluttyyli Brown Ale, mikä on yleensä makeahko, maltainen ja hedelmäinen. Väriltään nimensä mukaisesti syvän ruskea. Englannissa on kaksi eri koulukuntaa, etelesässä tummempaa ja makeampaa kuin koillisessa. Suosittu, joskin vähemmän tunnettu tyyli.

Omat aatokset:
Ensin iski ajatus että onpa tutun oloinen olut, sitten katsoin reseptiä että ei samperi, lähes identtinen olut mitä
itselleni panin kuukausi sitten.

Ulkonäkö:
Mahtava kaksivärinen vaahtokukka, päältä valkea ja alta ruskea. Todellakin tavattoman hienosti jättää muhkeaa pitsiä lasiin. Tuoksu on maukkaan maltainen ja raikas, ihan super hyvä. Myöskin humala tulee sieltä nenään eli odotuksia katkeroihinkin on. Sitrusta ja hedelmiä sekä pähkinää löytää tuoksusta vaivatta ja miellyttävät omaa nenää kovasti.

Maku:
Maussa suklaa ja dark mallas taistelevat kärkisijoista. Paahteisuutta mutta myöskin karataan sinne toiselle puolelle, hivenen karrelle palaneen makuihin. Onkohan tuunattu maltaita itse ja paahdettu panimolla lisää? Makea mallas ja humalan kevyt katkerointi ovat hyvässä balanssissa mutta loppua kohden ehkä aavistuksen havuinen after taste. hapotuskin on kohdallaan mutta tälle tyylille olisi sopinut vähemmänkin, eikä vahinkoa olisi tapahtunut. Tämä hiilihappoisuuden ilmavuus tuo hievenen alkoholin hölähdyksen makuun.


Ei ollenkaan paskempi tapaus mutta omasta mielestäni pikkuista viilausta vaatii alkoholin naamiointiin ja palaneen maun poistamiseen.

Arvosana: 8,5/10

26. syyskuuta 2017

Takatalo & Tompuri Kylmäsavulager 4,7%

Tulipa tutkittua Suomen parasta olutta sarjassaan eli Takatalo&Tompuri kylmäsavulager. Tässä on sellainen oluttyyli joka jakaa porukkaa, sitä joko pitää savun mausta tai sitten ei. Itse olen kyllä aina tykännyt jos ei mene sellaisen tupakan tuhkamaiseen savun makuun, joskus myös osaa tulla sellaista savukalan ällöttävää aromia. Narautetaan pullo auki ja otetaan selvää, Ihan jänskättää että mikä kylmäsavulager on miehiään.

Ulkonäkö: 
Vaahto oli todella niukka mutta väri on todella OK. Väriltään ainakin hieno kullan keltainen ja tuoksussa on enemmän mallasta kuin savua, tämä on hyvä merkki. Kukkaisuutta ja savua on hauska löytää samasta tuoksusta ja makean maltaan tuoksu komppaa kivasti. Tuosta savusta tuli jotenkin mieleen savuporo, olisikin hauska parittaa olut tälläisen evään kanssa.

Maku:
Maussa on myöskin miedosti savua joka tulee kunnolla eteen vasta jälkimaussa ja se onkin viipyilevää sorttia. Kohtuullisen hiilihappoinen mutta ei haittaisi pieni vähentäminen. Maltaita mausta löytyy mutta tahtoo silti  jäädä avistuksen vetiseksi. Humalaa ei kauheasti ole käytetty varmaankin että saadaan savu pysymään pääosassa.

Nyt kyllä vänkään isojen herrojen päätöksiä vastaan mutta en kyllä niin montaa savulageria ole maistanut että voisin eroa niiden välillle tehdä. Onko tämä Suomen paras? On varmasti jonkun mielestä, omastani ei.

Helposti juotava olut tämä on savuisuudestaan huolimatta mutta tuntuu että kikkailu erikoistumisella on unohtanut itse oluen taustalla. Hrnkilökohtiasesti kyllä kiinnostaisi nähdä ihan livenä tuo kylmäsavu prosessi.
Arvosana 8/10

25. syyskuuta 2017

Testissä: Flingi mini ilmalla täytettävä retkituoli

Verkkokauppa e-ville.comista tuli testiin Flingi mini, ilmalla täytettävä retkituoli. Mielenkiintoinen tuote sinänsä kun ei ole aiemmin tällaista vastaan tullut. Ajatuksenahan tuo on hauska että on ilmatäytteinen tuoli joka ei vaatisi pumppua toimiakseen, toinen huolta herättänyt ajatus oli että näinköhän sen saa niin tiiviiksi että pitää ilmat sisällään.

Huoli osoittautui turhaksi, kaksi muovilätkää osuvat sujuvasti vastakkain ja muutamalla kiepautuksella varmistetaan että ilma ei pakene myöhemmin pois. Ilman pysyminen tuolin sisällä ja tuolin pysyminen muodossaan varmistetaan pikalukolla.


Täyttäminen vaatii jonkin aikaa opettelua sekä juoksuaskelia ja näyttää perin typerältä kun yrität kauhoa ilmaa sinne säkkiin. Tuulisella päivällä tietysti täyttää itse itsensä ilman turhia rempomisia. Ilmaa kauhoessa saa olla ketterä liikkeissään että ehtii sulkea aukon ennen kuin ilma karkaa pois sisältä. Koeistunnoissa huomattua että aavistuksen löysempänä toimii paremmin kuin aivan pinkeäksi täytetty.

Jos täyttäminen vaati taitoa, niin sitä tarvitaan myös purkamiseen. Mukana tullut suojapussi on nimittäin todella pieni ja muoviset vahvikkeet itse tuolissa vaativat vähän pähkäilyä sijoittamisen puolesta. Pussista löytyy naru millä pussinsuun saa kiristettyä ja samalla se toimii kantohihnana. Pussin ompeleet ovat heikkoa tasoa ja kangas sisäpuolella alkaa jo purkaantua.


Ulkonäkö on kovin syksyinen, vihreää ja keltaista camo-kuosia. Kangas on heppoista eli katso tarkkaan minne tuolisi sijoitat, pysy myös poissa nuotion läheisyydestä. Sisäpinta on käytännössä ohutta muovia, siihen ei kummoista reikää tarvitse tehdä kun tuoli menettää tarkoituksensa.

Tuoli on täytettynä todella pullakka ja isolle ihmiselle äärimmäisen hutera ja vaikeasti istuttava. Istuttava ei ole oikein oikea sana tälle, sillä tässä voi lähinnä löhötä. Matalan mallinsa vuoksi on polvet leuassa tai muuten vain jalat linkussa kun siinä istuu. Lievästi tukevuutta saa lisää kun tuolia ei täytä niin täyteen mutta silloin on riskinä että tipahtaa ns. tuolin sisään ja perse on maata vasten. Myöskin selkänoja on siinä mielessä rungoton että liikaa nojaamalla se vain katoaa takaa ja löydät itsesi nurmikolta.

Tässä on myös omat haittansa myös keveyden ja muotonsa takia, tuuli nimittäin tarttuu tähän todella herkästi kiinni ja tätä saa jahdata pitkin maita ja mantuja. Muutenhan tähän voisi kehitellä lenkit ja kiilat mutta alkaa menettää jo kätevyyttään pahasti siinä vaiheessa. Näitä samanlaisia tuolia on muuten myynnissä kiilankin kanssa eli joku muukin on huomannut saman tuulisen päivän haasteet.

En näkisi tätä vakavasti otettavana retkituolina luonnossa, ehkä enemmänkin tällainen hupituoli tai vierasvara sisäkäyttöön. Painoa tällä on 600g eli kevyelle pakkaajalle onhan tämä parempi kuin perinteinen retkituoli mutta itse kallistuisin kuitenkin enemmän siihen perinteiseen, varsinkin jos sattuu autolla pääsemään leirin lähelle.


Mitat:
Pakattuna: 28x13x13cm
Täytenä: 70x50x30cm

Mistä: Saatu e-villeltä, löytää tästä!

23. syyskuuta 2017

Oktoberfest München 2017 matkaraportti Feat Sori Taproom ja Teerenpeli


Tulipa tehtyä matka ehkäpä maailman tunnetuimmalle olutfestivaalille, Münchenin Oktoberfesteille. Matkavalmistelut aloitettiin jo reippaat puolivuotta sitten. Mikä olikin ihan hyvä veto, sillä siinä sai säästettyä melkoisesti rahaa. Hotellia varatessa viikon vitkuttelukin jo kostautui ja menetin halvimman senhetkisen hotellin ja Oktoberfest alueelle olisi ollut matkaa vain 300m. Nykyinen hotelli oli edullinen myös mutta matka nousi jo seitsemään kilometriin, onneksi välimatkat voi taittaa kätevästi metrolla. Münchenin metro on todella kattava ja U3 yhteydellä pystyi menemään läpi kaupungin lähes joka paikkaan. Metron kartta oli vähintään pelottava mutta onneksi siitäkin löytyi selkeä versio loppujen lopuksi.

Hotellin varauksessa oli omat ongelmansa kun erehdyin sen ottamaan kolmannen osapuolen kautta. Tarkoitus ei kyllä edes ollut käyttää mitään matkatoimistoa, mutta se oli niin ovelasti naamioitunut hotellin viralliseksi kotisivuksi että haksahdin harhaan. Alun perin hotelli varattiin 2 hengelle mutta kuitenkin sellainen huone missä maksimi ihmismäärä olisi kuitenkin 4. Matkalle saattoi olla tulossa vielä pari kaveria mitkä arpoivat että lähtevätkö vai ei. Kun saatiin varmistus että sinne lähtisi 4 ihmistä ja yritettiin sitä selvittää hotellille jolloin asia alkoi mennä mielenkiintoiseksi. Tuntui että kukaan ei ota vastuuta ihmisten lisäämisestä huoneeseen, matkatoimisto siirsi vastuun hotellille ja päinvastoin. Tulin siihen tulokseen että saksalaiset ei hirvesti handlaa englantia, sillä jotain hiivatin ymmärtämisongelmia niillä on. Parhaimmillaan meille oli huone, mikä oli varattu kolmelle ihmiselle mutta vain yksi sänky ja yksi meistä olisi ollut vammainen. Sitten saatiin korjattua se että ollaan ihan tavallisia ja tarvitaan oikeasti kaksi sänkyä koska neljä ihmistä kuitenkin tulossa. Noin parinkymmenen viestin jälkeen asia saatiin korjattua, kävin kyllä vielä hotellin sivuilla tarkistamassa varaukseni ja siellä oli jo 5 ihmistä bookattu huoneeseen. Tässä vaiheessa luovutin että fuck it, ainakin on tarpeeksi paikkoja huoneeseen.

Lennot varattiin noin puolivuotta ennen lähtöä Lufthansalta ja hintaa tuli 80€ per suunta. Finnair olisi veloittanut samasta matkasta useita satasia per suunta, ihan niin paljoa en ole valmis maksamaan suomenkielisestä asiakaspalvelusta 2 tunnin suoralla lennolla. Lufthansallakin palvelu pelasi ja ruokkivat sekä juottivat etomatkalla.

Matkalle pakkasin mukaan kevyesti, yhdellä taktisella 30l repulla pärjäsi. Mukaan mahtui varakengätkin jos joku oksentaa niihin festeillä. Muuten mukaan tuli oikeastaan vain yksi varavaatekerta, jos jotain tarvitsisi niin aina sen voi ostaa kaupasta. Powerbank lähti myös mukaan mikä oli ihan hyvä juttu koska hotellissa oli niin nokkelasti tehty virtakytkennät että pistokkeista sammuu virta kun valot katkeaa. Käteistä kannattaa varata matkaan ihan reippahasti, syöminen, juominen, metromatkat, matkamuistot ja jopa sairaalakulut jos huonosti käy.

Lähdin matkaan sunnuntaina junalla Kiteeltä, ajattelin että parempi siirtyä ajoissa pelipaikoille kun lento lähtee maanantaina klo 6. Pitihän se käydä VR:n oluttarjonta tsekkaamassa, tarjolla oli karhun kolmosta, carlsbergiä ja kukko alea. Päädyin laiskasti karhuun ihan vaan tarjoilijaa säästääkseni kun muutkin edessäni jonossa tilasi samaa. Tilasin kyllä heti sen jälkeen Kukko Alen vaihtelun vuoksi ja lopuksi carlsbergin mikä oli ihan puhdas virhe, vetistä shaibaa. Siinäpä se neljä tuntia vierähti matkustaessa ja seuraavaksi oli hotellin etsiminen Helsingin puolelta.

Varattu hotelli löytyi, Nuzzels suites airport hotel ja voin ihan rehellisesti olla suosittelematta kellekään. Tämä "hotelli" oli nimittäin ihan tavallinen asuinkerrostalo, mistä oli vain yksi asunto otettu hotelli käyttöön, paska juttu naapureille. Meille oli jätetty ohjeet että avain löytyy takapihalta jostain oven päältä. Huoneesta sentään löytyi iso sänky, hetekka ja sohva, PS4 löytyi kanssa ja singstar. Televisio oli myös mutta ei toiminut. Oli sovittu myös että hotellin omistaja olisi tullut perimään maksun heti kun saavumme hotellille, ei nähty ketään koko aikana ja ei sitten jääty odottelemaan sen pidemmäksi aikaa kun piti mennä syömään Sori Taproomiin.

Sori Taproom

Löydettiin ravintola kivuttomasti ja sisään päästessä tuli pöytään oluiden maistelulankku, 5 erilaista olutta ja tilasin puolipaunaa savustettua Angus härän rintaa ja bataatti pihvit maistelun yhteyteen.

Oluet:
Rasberry Punch: Tuoksuu puolukalle vatulle ja karpalolle, kuparinen punaiseen taittuva väritys. Kirpeä ja  suun kuivattava mutta ei paha ollenkaan. Tosi huonoja gruitteja tullut vastaan niin niihin verrattuna ei paha. Jotenkin liköörimaista fiilistä ja jätinkin tämän jälkiruoaksi.

Öökul: Väri oljenkeltainen, tuoksussa makeutta, hedelmiä ja mänty tolua. Todella pehmeä olut ja ei juurikaan katkera. Pehmeys jatkuu myös jälkimaussa ja onkin hunajaisen kaltainen. Kevyt olut ja lyhyt makuinen.

Out of office: Kullankeltainen olut miedolla tuoksulla mutta kuitenkin sai kaivettua hunajaisuutta ja kukkaisuutta. Hyvin hedelmäinen olut ja aavistuksen rapsakaasti katkeroitunut, katkerot ei viipyile liian kauan vaikka niitä runsaasti onkin. Maltaita ja yrttisyyttä pääasiassa, pehmeää nautintoa vaikka onkin vähän takavetoinen olut
.
Investor: Samean keltainen, ruskeaan vääntävä. Tuoksu puumainen, siirappinen, sokerinen. Makea olut jossa paahteista maltaisuutta, leipäinen makumaailman ja toimii ruokajuomana jossa yrttinen loppu.

Coffee gorilla: Yönritari sentään miten musta olut, paahteisuutta, suklaata, maussakin todella seksikkäästi suklaata ja kahvia. Täyteläinen paksu maku ilman vetisyyttä. Todella suositeltava vaihtoehto jälkiruoka kahvin tilalle.

Ruokakin toimii ja pihvissä maistuu savu ja on koostumukseltaan todella nyhtöä. Maku on aavistuksen plain ja vähän vaatii kastikkeita ja niitä onkin paljon mistä valita. Makeat bataattiranskikset komppaa hyvin annosta. Ystävät valitsivat myöskin itselleen mieleistä evästä, häränpihviä ja hamppareita sekä pari uutta olut tuttavuutta ja ei huonolta näyttäneet nekään. Taustalla soi rock musiikki ja ruoka maistuu, tästä se on hyvä reissu alkamassa.


Teerenpeli Helsinki

Ilta saapui ja meillä oli aivan avoin ohjelma, pyörähdettiin parissa kuppilassa vauhtia ottamassa ja päädyttiin lopuksi Teerenpeliin. Teerenpelissä tuli maisteltua Savanni Samu, mehuinen tapaus olueksi mutta ei huono ollenkaan. Samalla tuli ostettua ystävälle Teerenpelin viskitasting, mikä kyllä vähän kiehtoi itseäkin. Tastingistä löytyi tislettä, 3v Single Malt, 10v Single Malt ja 100% cherrytynnyrissä tehty Single Cask . Tultiin tulokseen että ei huonoja mikään mutta bourbon ja sherrytynnyrissä lionnut 10v Single Malt voitti pehmeydellään.

Samalla jutustelin tarjoilijan kanssa vielä panimolaitteistosta ja viskeistä. Anniskelualueen yläkerrasta löytyi käytössä olevat panimo vehkeet. Kompaktin kokoisilla laitteilla saa olutta tehtyä 250l ja esillä olevien oluiden reseptiä tuunataan melkeinpä joka kerta. Täällä pitää joskus tulla käymään ihan asiakseen tutustumassa laitteistoon ja tarjontaan.

Lähtö Müncheniin

Kolmen aikaan yöllä herätys kajahtaa, mikä on ehkäpä parasta pienen Teerenpeli käynnin jälkeen ja kun nukkumaan on päästy jo puolenyön jälkeen. Tähän maanmainioon hotelliin palatakseni tilattiin myös kuljetus lentokentälle etukäteen ja saatiinkin varmistusviesti missä ilmoitettiin auton rekkarit ja väri mikä olisi tulossa meitä hakemaan. Niin kuin hotellin omistajaakaan ei myöskään tätä kuljetusta kuunaan nähty. Tilattiin siis taksi ja ei kun kohti uusia pettymyksiä. Lentokentällä ei ruuhkaa ollut ja check-in tehty etukäteen niin oltiin portilla jo 04:11 ja lähtö olisi klo 6. 

Saksaan päästiin ja suu napsaa kaikilla, vähän vehnästä janoon Erdinger muodossa. Tuoksu kyllä yllättävän dumppis ja omituisesti piimälle tuoksuu, muuten oikein pehmeästi suuhun soljuva olut. Sitruunainen kevyt liuku, hapan ja kuiva olunen.

Lentokentältä taxi hotellille n.104€, olisihan sinne päässyt junallakin mutta ajateltiin että parempi ottaa taksi niin ei mene sohlailuksi. Hotelliin saa checkattua itsensä sisään vasta kolmelta niin laukut jätettiin talteen ja vähän Höfbrau olutta ja pretzeliä hotellin aulassa niin lähtee kone kulkemaan. Pretzel on muuten aika rujon makuinen, pehmeä vesirinkeli mutta päällä on merisuolaa.

Napattiin hotellin vierestä metro ja kauhisteltiin vähintäänkin epämääräistä metrokarttaa mutta näin siihen vaan selkeyttä sai hetkisen tuumailun jälkeen, Oktoberfest alueellekin löysi kivuttomasti sillä maailmanpyörä näkyy kauas ja aina voi seurata saksalaisia nahkapöksyjä. Kyllähän se alue herätti pienkaupungin pojassa ihmetystä, huvipuistolaitteita ja ruokakojuja kaikkialla. Kierreltiin vähän aikaa aluetta mutta sitten alkoi se paikallinen olut jo kutkuttaa mieltä niin ei muuta kuin telttaa etsimään.

Vastaan tuli oikein kutsuvan näköinen Löwenbrau teltta jonka katolla leijonapatsas karjui teltan nimeä. Ae että telttaan pääsin jonottamatta hetkeäkään, pöytä löytyi samoin tein ihan bändin vierestä ja tuopit tuli alta 10min. Olut maksoi 10,80€ ja tilasin sen kaveriksi puolikkaan kanan ja olihan se mehevää ja pehmeää kuin mikä. Ystävät tilasivat makkaroita ja siansorkkia hapankaalilla. Mahtavuutta nekin paitsi annoksen mukana tullut limainen tärkkelyksinen kumiperuna, mikä paljastui vasta jälkikäteen perunanyytiksi (kartoffelkloesse) Tippiä jaettiin tarjoilijoille aika auliisti, niin alkoi tarjoilukin pelaamaan tehokkaasti.

Muutaman oluen jälkeen alkoi menokin jo parantua ja teltta täyttyi tasaiseen tahtiin, alkoivat selvästi jo laittamaan ovia kiinni ja rajoittamaan liikennettä. Bändikin aloitti soittamisen ja soittolistaan kuului lähinnä humppa ja juomalaulut. Välillä joku soittajista kävi kumauttamassa tuoppia kun sattuivat siinä pään yläpuolella keikkumaan ja jokin jätti-ilmapallokin lähti pomppimaan yleisön seassa. Sattuipa tuo pallero omalle kohdallekin niin nappasin kiinni ja kumosin tuopin seisten naamaan sen kunniaksi. Hurrauksia sateli mutta lopuksi myös pari buuausta kun sattui tippa olutta paidalle roiskahtamaan. Ystävääni heitettiin myös pretzelillä tämän aikana, parasta!

Tässä välissä tuli hankittua ehkäpä hienoin artikkeli ikinä, huopainen metsästäjänhattu tyylikkäillä sulilla varustettuna. Ystävät olivat oman helpotus taukonsa aikana käyneet ostamassa myöskin hatut, toinen oli Gandalfilta keikattu huopainen hiippalakki ja toinen oli villisikahattu, mistä saatiinkin iloa koko loppumatkalle. Minulle olivat toverit vielä ostaneet kanahatun missä siis irvokkaat kanankoivet osoittavat kohti taivasta, en valitettavasti sitä itse pitänyt mutta lainasin kyllä halukkaille juhlijoille valokuviin. Jos tällä reissulla jotain tekee niin, se on lyhytaikaisia ystäviä. Muun muassa tapasin japanilaisen pariskunnan, jotka olivat häämatkallaan. Huomattiin myös että kun nämä japanilaiset avasivat omat eväänsä pöydässä, niin tarjoilukin loppui siihen. Lähdettiin teltasta siis kohti uusia seikkailuja.

Käytiin seuraavaksi Paulanerin teltassa, tunnelma alkoi olla jo melkoisen hilpeää mutta ei mitään verrattuna iltaan. Tavattiin tällä reissulla Saksalainen DJ, joka opetti paikallisia juomalauluja ja käänsi niitä tarvittaessa. Paljastui myös että tämä kaveri se tykkää enemmän pojista kuin tytöistä, siinä vaiheessa kun alkoi olla vähän liian läheistä silittelyä poskelle niin otettiin ritolat. Onneksi tuli kaiken tämän välissä ostettua meistä otettu kuva missä tämä herra myös poseeraa, memories for life.

Aikamme vielä kierrettiin ja lähdettiin viettämään taukoa hotellille, rytmiryhmä alkoi olla kohtalaisen tuiskeessa mutta näin sitä vain metrolla osattiin perille. Teroitan vielä että metrolla matkustus on helppoa ja metrolle vievät kyltit on yleensä vielä aika isolla merkitty. Päivälippu kaupungin sisällä kustantaa 6,60€ en kyllä usko että niitä tulee ikinä kukaan tarkastamaan koska niin mieletön on ihmisvirta mikä vaihtuu metrossa 3min välein, mutta en halunnut riskeerata plus 60€ sakko jos jäät kiinni pummilla matkustamisesta.

Hotellilla vielä napattiin vähän evästä ja vehnäolutta kyytipojaksi. Ihan OK hotelli evästä ja kaljakin maistui hyvälle. Tutustuttiin vielä illalla saunaan, mikä olikin Eurooppalaiseen tapaan sekasauna. Ei kyllä ollut muita kuin yksi austraalialainen poika. Kysyttiin siltä että mikä helvetti on tämä "sauna" Seinässä oli onneton kippo, mistä vesi valui jonnekkin lauteiden alle mistä kuului onneton sihahdus lämpöjen ollessa ehkä 40 astetta. Aussi sanoi että alakerrassa on sauna oikeilla kiuaskivillä niin lähdettiin sitten sinne pyyhkeet päällä, ei siellä ollut kyllä muuta kuin parkkihalli. Veikkaan että se luuli että kysyttiin missä kiuskivet on? Ja toinen vastaa että lauteiden alla.


Yöstä selvittiin ja aamusta piti alkaa tutkailemaan aamupala mestaa, sillä tunnetusti hotelli aamupalat on yleensä aika kuraa ja ylihintaista. Potentiaalinen aamupala paikka löytyikin minuutin kävelymatkan päästä Cafe 111. Pieni sekä kodikas ja sisustettu näyttelijöiden kuvilla, samaa teemaa seurasi myös ruokalista josta tilasin itselleni Sean Connery annoksen. Leipää, pekonia ja munia siitä on krapulamättö tehty plus tietysti kahvia ja mehua. Täällä pelasi kortti, niin sai säästettyä vähiä käteisiä mitä enää oli jäljellä.


Hotellilla tuumittiin hetken aikaa että mihin lähetään tutkimaan Saksaa, niin päällimmäisiksi ehdotuksiksi nousi eläintarha ja BMW museo. Eihän siinä ku metroon taas ja baanalle. Noustiin jonkin pikku marketin nurkille, niin käytiin ohi mennen juomista shoppailemassa. Huomattiin että lentokentällä nautittu Erdingerin vehnäolut maksaa niinkin paljon kuin 29senttiä 0,5L, pulsumpi ois jääny hotelille pitämään ihan omat Oktoberfestit. Olihan tuolla tiukkojakin jos sellaisista pitää, litran leka Captain Morganiakin löytyi 11€ huokeaan hintaan.

Hellabrun tierpark - Eläintarha

Hellabrunin eläintarha oli kyllä hieno kokemus ja suosittelen kaikille ja varsinkin lapsiperheille. Taatusti parempi kuin yksikään eläintarha Suomessa. Täällä eläimet näytti oikeasti voivan hyvin ja alueet olivat todella siistiä ja hyvin ylläpidettyjä. Ilmeisesti satuttiin sinne jonkun laajentamisen aikaan kun oli moneen äärilaitaan eteneminen estetty ja työmiehiä kuhisi vähän siellä täällä. Ei sillä että olisi näkeminen loppunut kesken, eläimiä oli todella laajasti jääkarhuista leijoniin. Löytyipä tuolta kiertelyn päätteeksi vielä apinatalo ja kohtuu iso akvaariohalli, oli vähän isompaa fisua ku meidän kymppikilon hauet. Kiertelyn päätteeksi alkoi jano iskemään pahemman kerran niin etsittiin eläintarhan sisältä terassi. Löytyihän se ja vehnäolutta saatiin, valitettavasti tämä anniskelualue oli flamingojen aitauksen vieressä ja ne oli käytännössä kakkineet itselleen saaren missä seisoivat. Dunkkis oli kyllä sen mukainen mutta sai ne oluet sentään oksentamatta juotua.

BMW Museo


Seuraavaksi lähdettiin kohti BMW museota ja kuhinaa näytti sielläkin olevan, aasialaisia tuntui kovasti kiinnostavan bemarit. Sivuhuomautuksena täytyy kyllä sanoa että Saksassa ei liikenteessä paljoa pyörinyt alle 2000 luvun autoja, saati Corolloja. Liekö Saksassa oikeasti autot halvempia tai sitten ne ostetaan kaikki osamaksulla, mahdollisuus on myös että niillä menee talouden kanssa vähän paremmin ku meillä. Hauskana lisänä ystävä löysi Youtubesta videon, missä tuon museon edessä poltettiin bemari protestiksi vain jokunen päivä ennen meidän käyntiä.


Autoilun ystävälle voin suositella museota, todella iso laitos ja hintakin oli vain 10€ kierrokselta ja lisää pulittamalla saa oppaan. Kaikki infopisteet ovat englanniksi, mikä oli ihan positiivista, lukemista siellä kyllä riittää sillä pitkät käytävät oli vuorattu informatiivisilla tauluilla. Itse ihan yllätyin, miten laajasti BMW on ollut mukana jutuissa. Oli veneiden moottoreita, suunnittelumalleja, prototyyppejä, autoja, moottoripyöriä, lentokoneiden moottoreita ja pyhäin häväistys James Bondin auto mikä ei ollut Aston Martin.

BMW museon sisältä löytyy myös ravintola/baari jos aikoo pidemmänkin ajan siellä viettää. Pettymys oli kyllä kauppa mikä sieltä sisältä löyty, muutama BMW paita ja lippis sekä ihan hiivatisti rompetta mikä ei liity edes löyhästi autoihin saati bemareihin.

Nyt riittää itsensä sivistäminen ja eikun baanalle, Oktoberfest day 2 potkitaan käyntiin ja eikun ilta rientoihin. Alueelle päästyämme huomattiin että ihmisiä alkoi olla jo ihan kiitettävästi ja alkoi selkeästi näkymään jonoja telttojen ovilla. Muutamaan telttaan päästiin kyllä sen ihmeemmin jonottamatta mutta istumisesta pöytään ei puhettakaan joten napattiin isoimman näköinen teltta, kurkistus sisään ja eiku ulos juomaan. Ulkona juominen tuli onneksi kysymykseen vaikka vesisateita olikin lupaillut mutta niitä nyt ei onneksi nähty, positiivinen yllätys oli terassilämmittimet, mitä oli viritelty kaikkialle. Marstall teltassa saatiin Spaten olutta, minkä muistelin paremman makuiseksi. Nyt oli selkeästi alueen huonointa olutta. Juotiin vain yhdet oluet siinä ja lähdettiin kohti uutta telttaa paremman bissen toivossa.
Augustinerin terassilla alkoi olutkin jo parantua ja samoin myös meno, ihmisillä oli hauskaa ja ruokaa kuljetettiin joka suunnasta. Tarjoilukin pelasi kuin junan vessa ja ei montaa minuuttia tyhjän tuopin kanssa tarvinnut istua. Augustiner osaa kyllä asiansa ja onhan se Münchenin vanhin itsenäinen panimo, olutta jo vuodesta 1328. Matkamuistojen myyjät parveilivat humalaisten joukossa helpon rahan toivossa ja meidänkin porukka tuki paikallisia yrittäjiä yhden pinssin ostamisella.

Matkamuistojen ostajille tiedoksi että ei kannata tehdä mitään ostoksia ensimmäisestä vastaan tulleesta teltasta, näitä krääsä kojuja on noin 30 metrin välein toisistaan ja hinnat samoilla tuotteilla voivat heittää jopa kymppejä. Huomasin itsekin kojuja pyöriessä että ainakin kympin olisi voinut säästää jos olisi malttanut kierrellä ennen ostoksia mitä ei edes montaa ollut, sillähän olisi jo tuopin saanut. Samoja kojuja on muuten myös ympäri Müncheniä  ja jopa lentokentällä mutta sieltä en suosittele ostamaan edes suuressa hädässä, on meinaa reippaat puolet lisää hinnassa.

Lähdettiin vielä Hacker-festzelt terassille istuskelemaan. Nähtiin sieltä terassilta ilmassa leijuva heliumpallo, mikä osoittautui ensiapupisteen maamerkiksi mistä olikin myöhemmin illalla hyötyä. Täällä tutustuttiin etelä-korealaiseen opiskelijaan sekä norjalaiseen jonka kanssa huomattiin että meillähän on yhteistä, perkele kirosana toimii molemmissa maissa.

Aikamme pämpättyämme lähdettiin kiertelemään aluetta. Korkattiin parit huvipuistolaitteet sekä napattiin kojusta superpitkä bratwursti sämpylä, mikä muistutti kuivakkaa hodaria muodoltaan. Keskivertohinnat pyörii jossain 6€ pintaan niin laitteissa kuin eväissäkin. Ilta alkoi tulemaan vahvemmin päälle ja festarialue alkoi suorastaan loistaa valossa, oli siis pakko päästä maailmapyörään näpsimään parit kuvat. Maailmanpyörässä meille tarjottiin festari huumetta, mikä osoittaui mentholijauheeksi mikä piti vetää nenän kautta. Olo oli fucking Charlie Sheen kokkelit nenässä.
Ilta alkaa lähenemään sulkemisaikoja mutta vielä kerkee hyvin teltassa käydä. Sisään päästiin ja jo ovelta löivät tuopit käteen ja pikku kielimuurin takia jopa yksi ylimääräinen. Melu teltassa oli ihan mieletön, siellä ei paljoa pystynyt sivistynyttä keskustelua enää ylläpitämään. Liityimme siis mölyävään joukkoon mikä tanssi tuoleilla ja pöydillä, bändi soitti paikallista juomalaulua kiihtyvällä tahdilla saaden ihmiset todella känniin. Selittyykin se miksi matkalla telttaan tuli porukkaa vastaan paareilla. Tässä vaiheessa iltaa oltiinkin jo aika tuiskeessa ja saatiin ystävän kanssa tuoleilla tanssiessa idea, että vedetäänpäs jaloilla kaksi penkkiä kiinni toisiinsa niin saadaan tukevampi alusta, ei mennyt niinkuin elokuvissa vaan löydettiin itsemme lattialta istumassa. Positiivisia puolia oli se että onnistuin pitämään tuoppini pystyssä, negatiivinen puoli oli taas se että matkaseuralainen venäytti nilkkansa todella pahasti ja paikallinen turvamies kävi huomauttamassa että perse penkkiin.

Tässä vaiheessa oli pakko poistua teltasta ja pitää antaa kyllä kunniamaininta villisikahatulla varustetulle matkakaverille joka kantoi nilkkansa tuhonneen kaverin niskassaan ensiapupisteelle kaatumatta, vaikka siis olutta oli ihan kivasti alla. Tässä vaiheessa porukkamme jakaantui kahtia ja osa lähti paikalliseen sairaalaan kuvauttamaan jalkaa ja minun porukka lähti kohti hotellia. Suunnistaminen jäi tässä vaiheessa omalle kontolle matkaseuralaisen ollessa lähinnä raahattavaa ja tönittävää mallia. Ihmisvirtoja oli onneksi helppo seurata metrolle mutta pikku hutikassa tuli lähdettyä väärään suuntaan ja tehtiin siis 30min ylimääräinen lenkki. Hotellille päästiin pikku sattumusten kautta joita en nyt tässä luettele, jokainen voi kuvitella itse mitä kaikkea jännää nyt humalassa voi tapahtua =D. Ystävätkin pääsi aamuyöstä takaisin hotellille keppien, parin kipupiikin ja 300€ laskun kanssa.

Siinäpä se oikeastaan oli reissun tärkeimmät eventit, viimeisenä päivänä kävin vain marienplazin keskusaukiolla kaupat katsastamassa sekä maisemia kuvaamassa milloin mistäkin kirkon tapulista. Löytyi muuten Marttinin puukotkin jostain puodista. Tarkoitus oli käydä vielä olut ja Oktoberfest museossa mutta kerkesi mennä kiinni ennen kuin ehdin sinne. Starbucksissa käytiin vielä kahvilla ja todettiin että saksalaiset on super töykeitä ellet puhu Saksaa heille, tuntui olevan heille jotenkin vastenmielistä käyttää englanninkieltä. Kahvittelun aikana vettä tuli kuin saavista vaikka katsoin täsmäsään hetkeä ennen ja ei pitäisi olla tippaakaan tulossa.

Aikaisin nukkumaan ja aikaisin aamusta myös ylös, U8 metrolla pääsi lentokentälle asti ja aikaa meni vaivaiset 22 minuuttia. Metrotunnelissa oli kyllä yksi sankari, joka yritti kännipäissään tippua metrokuiluun kun kyyti saapui. Sitä ennen kyseinen sankari syljeskeli tyylikkäästi lattioille.
Oli olemassa myös selkeämpiä karttoja onneksi.
Vaikka reissu olikin kaikin puolin hieno, muutamia arvaamattomia vahinkoja lukuunottamatta. Täytyy sanoa on se vain aina hienoa palata takaisin kotiin. Suosittelen Oktoberfestin näkemistä kaikille sellaisena once in the lifetime kokemuksena, voi olla että ei itsellä usein tule tuonne lähdettyä. Pahoittelen pitkää raapustusta mutta jos kenellekään jäi kysyttävää niin saa laittaa viestiä, vastaan parhaani mukaan. Intagramiin ja facebookin puolelle koitan tehdä jotain Oktoberfest kansiota mistä saa käydä ihmettelemässä reissukuvia. Valitan myös huonoa kuvanlaatua kun otin varuilta iskunkestävän Blackview puhelimen mukaan missä kamerassa on todella surkea tarkennus eli suurin osa kuvista mitä otin on sumeita.

Vinkit:

Käytä metroa, suhteellisen halpa ja pääse mihin vaan. Sen myös oppii aika nopsaan.
Kysy paikallisilta neuvoa jos et jotain tiedä.
Varaa käteistä, ainakin 60€ päivä.
Roaming maksut vapautui eli voit surfata puhelimella normaalisti, joskus kyllä verkko vain katoaa.
Tippaus on Saksassa vahvana, tee sitä ainakin Oktoberfesteillä ettei kaljahanat kuivu.
Vertaile hintoja matkamuistokojuissa Oktoberfersteillä
Juo kohtuudella, ikävä eksyä vieraassa kaupungissa. 
Kirjoita hotellisi nimi paperille ja pidä mukana.
Jätä kaikki ylimääräinen hotellille Oktoberfesteille menessä, passi ja ajo ja pankkikortit
Onnea reissuun lähtijöille, se on PROST!