Oluen tyylin määrittämisessä käytetään Beer Judge Certification Programin kirjoittamia suuntaviittoja, tämä olisikin hyvä jos se olisi ihan yleinen käytetty standardi niin pienpanimot ei rönsyilisi niin paljon oluiden nimeämisen kanssa, olen joskus juonut "Pale" Alen joka oli lähes punaista...
Aloitetaan Belhaven Wee Heavystä.
"Belhaven Wee Heavy is a classic strong Scotch Ale, showcasing the wonderful malted barley native to East Lothian. A rich, dense, complex beer, with notes of dried fruit and candied peel. Itäs like christmas cake in class."
2019 tuo mukanaan Belhavenille 300-vuotis synttärit tullessaan, onnea! Niin kuin moni oluen tyylistä osasi arvatakin niin olut tulee Belhavenista, Skotlannista. Tällä hetkellä panimo onkin yksi Skotlannin isoimmista panimoista, näin vulgaaristi sanottuna tämä arvioitu olut on perkeleen hyvää bulkkia.
Ulkonäkö & Tuoksu:

Maku:
Suutuntuma on uskomattoman pehmeä ja öljyisen liukas, puhdasta seksiä kielellä. Maltaat on päässeet vahvasti etusijalle makeana toffeisuutena, kahvisia elementtejä ei ole niin paljoa kuin mitä tuoksussa mutta mokkamaista paahtoa kuitenkin on. Alkoholia ei oluessa maista ollenkaan ja näin ollen pärjää mainiosti vertailussa esim trappisoluille missä prosentit yleensä hiipivät samoissa lukemissa. Katkeroita on hiukan ja ne ovat profiililtaan vahvasti yrttiset että pippuriset ja lisäävät lämmittävyyttä ja ehkä juuri ne naamioivat sen alkoholin.
Tästä tuli juuri uusi lempiolueni, onneksi tätä saa Alkosta. Pisteet muuten Alkolle sillä Wee Heavy tyyliä ei meinaa kunnolla löytyä edes verkkokaupoista ja minä selasin ne kaikki jotka suomeen toimittaa.
EBC: 61,4
EBU: 22
Seuraavaksi sitten Ayinger, on muuten yksi lempi panimoistani. Ayinger sijaitsee Ayingissä, Bavariassa, Saksassa. Tämä panimo ei ole vielä niin iäkäs kuin Belhaven mutta 130 vuotta on kuitenkin ihan kunnioitettava ikä, kovia oluita tekevät joka tapauksessa.
Ulkonäkö & Tuoksu:

Maku:
Suuntuntuma on keskipaksu ja veikkaan että sokeria on lisätty keventämään runkoa, tästä puuttuu Wee heavyn täyteläisyys ja monitahoisuus. Hiilihapotus on suorastaan runsas verrattuna kilpailijaan, jolloin tämä kepenee entisestään. Maussa on makeus vahvasti läsnä, paahdettua sokeria löytää mausta ja se myös kirjaimellisesti tahmaa suun. Alkoholi myös pääsee tässä selkeästi esille mutta se oli ihan ymmärrettävää jos runkoa on menty näpelöimään sokerilla. Tämä on tärkeä huomio panimotyöläisille että alkoholi voi puskea läpi vaikka prosentteja olisi vähemmänkin kuin vahvemmassa versiossa, temppu on siinä miten ne sokerit olueen on saatu. Maussa on hentoa pähkinäisyyttä, mikä on minusta hyvä lisä. Humalointi on aika vaisua mutta hentoinen katkerointi saadaan kuitenkin aikaiseksi, humalat maistuvat myös tässä pippurisille ja yrttisille, joskin selkeä puumaisuus että sitruunaisuus on enemmän esillä ja jälkimaku on kitkerähkö että pitkäkestoinen. Katkerointi kuitenkin jää vahvan kahvin maun alle joka tulee vasta lopussa oluen lämmetessä.
Sanoisin että jos kokeessa tulee nämä kaksi vastaan niin ei ole mitään ongelmia erottaa toisistaan, Belhaven on vaan paljon taidokkaampi jokaisella henkilökohtaisella mittarilla mitattuna. Molemmat on BJPC määrityksessä tyylinsä mukaisia joskin tuplapukki on vain liian suoraviivainen alkoholipommi vaikka muuten hyvä onkin omassa tyylissään, alkoholin pitäisi tuntua kuitenkin vain pehmoisena lämmittävyytenä eikä tulla lävitse etanolina.
EBC: 136
EBU: 22
Ethän voi sanoa että kahdesta ihan eri tyylistä toinen on kaikilla mittareilla taidokkaampi. Ensinnäkin toinen on lager ja toinen on ale ja siitä lähtien makumaailma ja muut ominaisuudet erottuvat toisistaan aika selvästikin.
VastaaPoistaCelebrator on Michael Jacksonin toimesta nimetty maailman klassikoksi, rate beer 100 ja paljon muita meriittejä. Olut ei ole vain tyylissään hyvä vaan oluena maailman huippuja.
Tokihan voin, erojahan tässä juuri etsitäänkin vaikka jokunen yhtäläisyys onkin. Tunnistustilanteessa siis erottaa oluet helposti mutta jos ei tiedä mitä ominaisuuksia kyseisessä tyylissä pitää olla niin sitten voi mennä hankalaksi. Tyylissään molemmat on kovia tekijöitä mutta jos toinen pitää toisesta valita niin kärjistettynä Wee Heavy vie.
VastaaPoistaAi näiden oluiden oleellinen ero on, että toinen on henkilökohtaisilla mittareilla paljon taidokkaampi? No eihän tuosta ilmaisusta kyllä tiedä edes mitä se tarkoittaa. Siehän voit niissä cicerone kokeissa käyttää tuota taidokkuutta oluen määreenä ;)
PoistaErot ovat tuolla tekstissä, toisen runko ontuu vaikka miten jäksöni sitä glorioisi. Toinen on siis omaan makuun toimivampi kokonaisuus.
PoistaRunko on se mitä siinä kuuluukin olla.
PoistaTuo ”omaan makuun” on se avain, sitä ei ole kiistäminen👍